Torstain pelastushakutreenit peruuntuivat vähäisen osanottajamäärän vuoksi. Harmitti niin vietävästi. Toivottavasti porukka on oikeesti sitoutunutta, että saadaan pidettyä ryhmä kasassa!
Lähdin sitten Tapsan kanssa lievittämään harmitusta metsään, aiheena esineruutu. Esineruutu on meillä ihan alkutekijöissään ja olen sitä tehnyt vain muutaman kerran omineen. Tallasin noin 30 x 40 m alueen ja laitoin Tapsan alueen reunaan kiinni siksi aikaa, kun vein sen lelun alueen takalaitaan samalla heilutellen sitä. Palasin Taavin luo ja otin sen sivulle lähetysasentoon. "Etsi" ja Taavi lähti tosi hyvin esineelle asti, siinä sitten vähänaikaa pyöri ja katteli ympärilleen. Poimi kuitenkin lelun lopulta suuhunsa ja juoksi suoraan mun eteen. Lelu tosin putosi puolentoista metrin päähän minusta. Palkkasin kuitenkin ja sitten otettiin pari kertaa lelun pitoa ja luovutusta.
Jokainen lelu on näytettävä Taaville erikseen. Yhteensä neljä lelua, joista kolmas oli jotenkin vaikea sille. Jouduin lähettämään pari kertaa uudestaan, mutta jostain syystä Taavi ei vain tuonut lelua mulle, vaikka pyöri kyllä ihan siinä lelun luona ja varmasti sen löysi. Käytiin se sitten yhdessä hakemassa ja otettiin luovutus. Neljännen lelun se sitten etsi taas hyvin ja toi jo ihan melkein mulle asti. Paras esineruutuharjoitus tähän asti!
Eilen oltiin pk-hakutreeneissä, sääherra helli meitä kaatosateella ja ukkosella.
Taaville kuusi ukkoa, viisi haamuina ja viimeinen peräänajona. Kaikille meni taas hyvin, parin kohdalla joutui vähän tekemään töitäkin. Ehkä se nenä sieltä löytyy ja silmillä etsiminen vähenee... Sadeviitatkaan eivät pelottaneet Tapsaa, vaikka radalle tultaessa se niitä kävi vähän varoen haistamassa.
Taavi kiskoo radalle mentäessä ja keskilinjalle palatessa aivan kamalasti. Pelkään, että se vahingoittaa itseään, kun sillä on aivan järjetön kiire etsimään niitä ihania ukkoja, joilta saa aina jotain hyvää. Vaikka hallintaa ei tässä vaiheessa vielä tarvitsekaan olla ja olen jopa kuullut sen syövän aloittelevan koiran motivaatiota, niin kyllä mun on pakko yrittää tehdä tolle hirveälle vetämiselle jotain. Ekan tai toikan ukon jälkeen Taavi kyllä yleensä vähän rauhoittuu ja malttaa jo keskittyä minuunkin. Tokan ukon jälkeen älysin ottaa namit käyttöön ja tuoda sen niiden avulla jonkinlaisessa kontrollissa keskilinjalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti