Huhtikuu hujahti

Lähes kuukauden takaisesna keskiviikon tokossa alkuun ryhmähäiriöliikkeitä edellisen ryhmän parin koirakon kanssa. Sinni meni useamman kerran kaverin käskystä maahan... Piilopaikkiksessa Sinnin vieressä ollu koira haukkui ja se pelotti Sinniä, mut makasi silti kiltisti paikallaan. Tehtiin useampi lyhyt paikkis.

Kiertohyppyhässäkkä toimi kuin rasvattu! Super! Kaukot sit onkin semmonen murheenkryyni, ettei mitään rajaa.

Torstaina kävin tekemässä tokon voin kokeenomaisesti, paitsi kaukot jätettiin tekemättä.

Alkuun paikkis oikein hyvä. Vieruskaveri hirvitti vähän ja Sinni ratkaisi tilanteen sulkemalla sen totaalisesti pois.

En vahingossakaan katso vasemmalle

Liikkeet meni aika hyvin. Huomautettavaa oli jäävien seisomisessa, jossa pyörähti mukaan liian aikaisin ja lyhyt seuruu tehtiin myös ja se oli vähän laamailua. Ruutu tais menmä takalaidasta yli, mut se nyt tuskin on iso ongelma. Ja tunnarin Sinni tiputti jalkoihin. Muuten olin kaikkiin oikei  tyytyväinen.

Taavi rupes ontumaan, ei pahasti mut kuitenkin. Mitään selvää kipukohtaa ei löytynyt ja kuvata ei ihan heti viitsitä, kun sydän kuitenkin heikko. Kipulääkekuurilla mennään nyt ja sit jos ei mee ohi, niin kuvataan.

Perjantaina käytiinnuimassa ja Taavikin sai olla kevennetysti mukana. Ei ainakaan pahentanut tilannetta.

Sunnuntaina olin Sinnin kanssa Jenni Suden rallyvalkussa. Meillä oli aiheena mun kädet mua kiertävissä liikkeissä.

Liikkeessä mun kierto pitää treenata ensin paikallaan teputtaen ja sit pikku hiljaa askelta pidentäen. Takaa puolen vaihdossa ois ehkä hybä olla eri kästy kuin edestä mua kiertävissä liikkeissä, mut hitto kun ei kykene. 

Edessä puolen vaihto ois myös hyvä opetelle ensin paikallaan pitkää targettia hyväksi käyttäen.

Hitto, että tykkään Jennin koulutuksista! Oon jo ihan lopettamassa rallyn ja sit aina kun käy jossain tällasessa, niin taas rupee homma kiinnostamaan.

Tiistaina käytiin Taren kanssa lenkkillä. Ihana kaksikko ❤️

Kaiken tän jälkeen on blogin päivitys ihan unohtunut, kun on ollut elo semmoista haipakkaa ja vähän huolta Taavin kunnosta, vaikka ihan reippaana ja hyvävointisena se on ollut ainakin 90 % ajasta.

Ollaan käyty ehkä kaksi kertaa vieraan tekemällä jäljellä. Nyt on ajeltu jälkiä pannasta ja vauhtia on tullut paljon lisää. En tiedä onko kiinni vauhdista vai siitä, että olen pyytänyt jäljentekijöiltä uusia koeohjeen mukaan hajustettuja keppejä uusiokäyttökeppien sijaan, niin on kepit aika lailla jäänyt nousematta. Kaksi tai kolme keppiä on noussut, vaikka jälki ollaan kyllä ajettu aika lailla tarkasti. 

Pannasta en viitsi juuri jarrutella, että ehkä on taas kuitenkin palattava valjaisiin.

Esineruutua on tehty ehkä kerran ja se meni kyllä aika kivasti. Kaverilenkillä on käyty Ainon ja Topin kanssa ja sitten on koitettu hinkata aivan mahdottomia kaukoja. Sinni kyllä osaa vaihdot, mut joskus se on jostain syystä ihan pihalla ja tulee ihan mitä sattuu asentoja tai ei mitään. Ja ilman targettia se ei kyllä pysy paikallaankaan. Olen jo ihan toivoton näiden suhteen. Mitkään kepakot tai laatikot tai muut rimajutut ei toimi ollenkaan tuohon paikallaan olemiseen. 

Metsään meni vahvasti viime viikot

Maaliskuun lopussa Sinni pääsi vähän leikkimään pariin otteeseen Toton kanssa, kun oli sukujuhlat. Ja tietysti oli myös käytävä järvessä, kun ranta oli jo sula.

 

Sunnuntaina jälkeä vieraan tekemällä jäljellä. Sinni ajoi tulevan kokeen 2-luokan jäljen ja hiton hyvin ajoikin. Nosto oli vähän epävarma, mutta itse jälki meni kokonaisuutena ihan huikeen hyvin. Sinni teki töitä löytääkseen kepit ja kaikki nousi varmoin ottein! Minä yritin kovasti yhdessä kohtaa sabotoida jälkeä, mutta onneksi Sinni piti päänsä ja mä lopulta uskoin sitä, koska sillä nyt kuitenkin on parempi nenä kuin mulla. Yks pien kiersaus tuli jonkun eläimen houkuttavien jäänteiden takia, mutta siitäkin selvittiin hyvin. Kilometrin jälkeen meni aikaa 26 min. Jälki oli parisen tuntia vanha. Mahtavan hyvä suoritus meiltä.

Illalla vielä tottiksia ohjatun (superhyvä), tunnari (rupee toimimaan), kaukojen (ei näistä tuu koskaan mitään) ja jäävien (joskus onnistuu oikee liike, joskus ei) kanssa. Tehtiin myös paikkis kokeenomaisesti ja se oli ihan tosi hyvä.

Maanantaina pikainen esineruututreeni, Sinni haki 30 m leveältä kaistaleelta kaksi esinettä, eka hetsattuna, toka valmiina. Sinnimäisen humputtelevaan tyyliin molemmat nousi, kunhan kerkes muilta hajuilta esinelle. Tästä on hyvä parantaa.

Uskaltauduttiin bc-sakin kanssa lenkillekin ja Sinni meni varsin hyvin joukon jatkona ja taisi sieltä yksi mielitiettykin löytyä.

Tiistaina taas kauhea kooma yöllisen hävittäjärallin takia, mut lupauduin silti pieneen jälkitreeniin. 1 h, 500 m, kuus keppiä, 30 m jana. Sokkona mentiin, tarvin näitä ihan tosi tosi paljon enemmän, kun en luota yhtään meidän jäljestykseen. Tai luotan mä nyt jo enemmän kuin vuosi sitten, mutta pitkä on matka semmoseen hyvään oloon jäljellä.

Sinni nosti takajäljen, mutta lähti sitten hyvin jäljelle. Jäljesti kyllä hyvin, lopussa pieni oikaisu, mutta keppejä ei noussut kuin kaksi. Ei vaan kiinnostellu kepit tällä jäljellä ollenkaan... Mut uskalsin sokkojäljelle ja olin siihen kyllä tyytyväinen ja uskalsin luottaa Sinniin, vaikka riistan jälkiä oli ihan älyttömästi. Mut ihan helkkarin epävarma olo mulla siellä liinan päässä on. Pitäis ehkä ens kerralla antaa Sinnin mennä vapaana, meniskö sit paremmin. Aikaa meni 13 min.

Torstaista sunnuntaihin oltiin saaressa, jossa meillä on melkoinen työleiri mökin omannäköiseksi tekemisessä. Koirat sai puuhastella pihalla omiaan ja muutama lenkki ehdittiin käydä saaressa tarpomassa.

Sunnuntai-iltana hallille tän talvikauden viimeiseen hallitreeniin. Olipa kiva kausi taas ja halli on alustavasti varattu myös ens talveksi. 

Tällä kertaa Hinspanen teki kiertohässäkkää, ruutua ja jääviä, kaikkia aika kivasti. Lopuksi vielä paikkisrivi seitsemällä koiralla.

Maanantaina Sinnille vieraan tekemä alo-jälki ja kohtuullisen noston jälkeen kivavauhtista jäljestystä tällä kertaa pannasta, kun Sinni vihaa kaikkia valjaita ja muita pukineita. Ei ainakaan haitannut jäljestystä valjaiden puuttuminen. Viisi keppiä ylös ja aikaa meni 11 minuuttia. Hyvä me! Tällä jäljellä mun ei tarvinnu yhtään arpoa, että ollaanko jäljellä vai ei. 

Nyt ois kiva tietää, että miks toisen vieraan tekemiä jälkiä ajetaan hyvin ja toisen vieraan ei... tarvitaan selkeesti lisää vieraita tähän vieraiden rinkiin, jotta pääsen jyvälle, miks joskus jälki kulkee ja miks joskus taas ei, vapaaehtoisia?

Illalla vielä esineruutua valmiissa täyskokoisessa ruudussa. Sinni haki HintunTinttu-tyyliin kolme esinettä. Kaks ekaa meidän tasoon nähden hyvin ja kolmannen sitten vähän tuumailevammin. Esineet ei edelleenkään tule käteen asti, mut olen iloinen, kun Sinni niitä halukkaasti etsii ja innolla tuo mun varpaisiin.

Vähän valoa harmauden keskellä

Tiistaina Sinnillä oli uimapäivä. Taavi ois tietty tahtonu mukaan, mut en arvannu ottaa pissajuttujen takia. Sinni oli vähän vaisu uimari yksinään.

Keskiviikkona tokossa ruvettiin harjoittelemaan kiertohyppyhässäkän pysäytystä maahan. Olin ihan tyytyväinen näin ekaan yritykseen, vaikka maahan meno vaatikin kaksi käskyä. Ei tehty kovin montaa toistoa ja tehtiin kiertoa myös ilman pysäytystä, koska taas Sinni meinas ruveta jumittamaan tötsien taaksi.

Tunnarissa kovasti maistelua, mut lopulta se oma kuitenkin löytyi. Nyt tehdään tätä pari kertaa kotona rauhassa ja sit jätetään vähäksi aikaa hautumaan. Ruutu oli vaikea, kun ketällä oli myös kiertotötsät, ei onnistunut ruudun löytäminen ilman isoja apuja. Mut eipä taas puuttunut vauhtia ja iloa Sinnin menosta.

Torstaina pikainen esineruutuharkka ja nyt ei kyllä ollut meidän päivä. Kaksi esinettä Sinni toi valmiista ruudusta, mutta kovasti oli verkkaista menoa. 

Perjantaina oli voi-tokokurssin vika kerta ja me tehtiin seuruuta, joka oli ihan sairaan hienoa, paitsi ehkä peruutus on vähän sinne päin. Sitten haastettiin Sinni HintunTintun aivonystyröitä ruudun ja kierron erottelulla. Ei ollu helppoa, mut hienosti Sinni hoksas jutun juonen. Lopuksi vielä tehtiin kehään meno ja paikkis ja siinä Sinni oli hyvä.

Sunnuntaina jatkettiin hallivuorolla erottelutreeniä ja siitä ei tällä kertaa tullut oikein mitään, ruutu veti nyt niin kovasti Sinniä, että päätyi melkein joka kerta sinne isoista avuista huolimatta. Lisäksi ohjattua, joka onnistui ihan kivasti ja vähän sitä seuruun peruutusta, jossa Sinni kyllä väläytteli tosi hyviä pätkiä vaikka välillä meni pomppimiseksi. Paappakin oli mukana hömppätokoilemassa.

Ihan tolkuttoman pitkän harmaiden ja synkkien kelien jakson katkaisi pari kaunista pakkaspäivää ja me koitettiin ottaa niistä kaikki ilo irti ulkoilemalla paljon ennen kuin synkkyys ja vesisateet valtaa taas säätilan.

Taavin tilanne jatkuu aika lailla samanlaisena. Se on virkeä ja energinen, juo ja pissaa kuitenkin edelleen jonkin verran normaalia enemmän ja juoksuttaa öisin mua ulkona. Välillä kuitenkin tuntuu, että sille on vaan nyt jäänyt tämä yöjuoksu tavaksi ilman sen suurempaa tarvetta. Ruuan suhteen on myös kovin valikoiva ja jos ei ole mieleistä ruokaa, niin jättää syömättä. Hyviä ruokia syö kyllä hirmuisella halulla, kunhan vain tietäis mikä on minäkin päivänä sitä hyvää ruokaa... 

Jälkee ja tokoo

Tiistaina tein Sinnille 500 m jäljen yhdeksällä kepillä. Ikää tunti, lyhyt nosto. Nosto meni hyvin ja oikea (vasen) suunta löytyi hienosti. Kepeistä kolmas jäi ja pari muutakin oli vähän niin ja näin, mut jäljellä Sinni pysyi hyvin, vaikka oli pienen tien ja parin polun ylitys sekä ohikulkevia autoja ja lenkkeilijöitä piti välillä vähän katsella. Aikaa meni 17 minuuttia. 

Keskiviikon tokossa tehtiin kokeenomaisesti voin kaikki muut liikkeet paitsi kaukot (ei osata) ja seuruu (tylsää). Kiertohyppyhässäkkä, jäävät (seiso, istu) ja luoksetulo aika lailla nappiin. Tunnarissa vähän epävarmuutta, mutta lopulta ilman apuja oikea kapula löytyi. Ohjatussa Sinni lähti ensin meidän vieressä olleeseen ruutuun, mutta ilman apuja vaihtoikin suuntaa vasemmanpuoleiselle kapulalle ja liike oli ihan hieno, hyvä korjaus Sinniltä. Ruutu ei meinannut löytyä millään, kun kartiot imi kiertoon. Pienellä avulla sitten onnistui ruutukin.

Torstaina treenattiin aamusta esineruutua ja jälkeä. Esineruudusta Sinnillä oli jonkinlainen muistikuva, mut paljon tarvitaan treeniä. Pienen muistuttelun jälkeen kaksi esinettä tuli valmiista ruudusta ihan kivasti mulle.

Jälki oli vieraan tekemä 600 metriä pitkä, reilun tunnin vanha lyhyellä janalla.

Sinni nosti jäljen hyvin ja jäljesti ekat 400 metriä hyvin, paitsi ekasta kepistä meni yli. Riista vei mennessään, mut osasin epäillä sitä. Loppu jälki meni sit taas hyvin ja tuota ekaa lukuun ottamatta kepit nousi hyvin. Aikaa meni 16 minuuttia. 

Ai hitto kun oli vaikeeta mulle, kun oli vieras metsä ja en kattonu karttaa kertaakaan. Oli vaan tunne, että pyöritään ympyrää, mut ajoittain näin kyl Sinnistä missä jälki menee. Miten mun onkaan niin vaikee lukea sitä!? Ilman kartturia oisin kyllä siinä riistavaiheessa varmaan harhautunut kovasti kauemmas.

Taavikin sai oman muutaman sadan metrin neljän kepin jäljen ja oli niin liekeissä tekemisestä! Se vaan on ihan paras jälkikoira.

Iltapäivällä käytiin tottistelemassa meille uudella hallilla. Alkuun paikkis, jossa vieruskaveri tulikin moikkaamaan Sinniä... vähän Sinniä tietty ahisti ja se lähti mun luo ja sai kaverin peräänsä, mut toka toisto meni sit vieruskaverillakin hyvin.

Ruutua tehtiin ja taas sinne oli vaikea löytää. Jäävistä seisominen oli haastava. Seuruuta hinkattiin myös sekä tunnaria, joka oli taas vieraassa paikassa vaikea ja meni ihan arvailuksi. Toinen toisto tunnaria onnistui.

Sunnuntaina käytiin aamusta taas esineruutuilemassa ja meni kyllä ihan kivasti. Sinni suoraan valmiiseen ruutuun, joka ei tosin ollut ihan 50 m leveä. Kolme esinettä oli takalaidassa ja kolme se mulle sieltä toi. Ihan joka lähetyksellä ei noussu esine, mut hyvin kesti uusintalähetyksiä. Tokalla kierroksella haetutin vain yhden esineen.

Videot Liisa:

Illalla hallilla kehään menoa, ruutua, luoksetuloa ja tunnaria. Kehäänmenotreeni mua jännittää niin, että mahaan sattuu, mut hienosti Sinni pysyi hanskassa sakemanniurokset provokaatioista huolimatta. Vähän kovempaa käskytystä se kyllä vaati.

Ruutu löytyi nyt hienosti, targetilla mennään ja matkan varrella seisonut uusi häiriöihminenkin aiheutti vain pientä kieroutta menomatkoihin, mutta hyvin Sinni hallitsi itsensä ja päätyi ruutuun vieraan sylin sijasta.

Luoksetulon pysäytys toimii, kunhan mulla ei ole palkkapallo näkyvissä. Tehtiin myös ilman pysäytystä.

Tunnarissa toka toisto onnistui. Ekalla meni vähän häröilyksi, kun oli paljon yleisöä ihan vieressä, mut oli kuitenkin parempi kuin aiemmin häiriölliset tunnarit. Oli taas hyvät treenit ja HintunTinttu intoa piukassa.

Taavin toipuminen lääkeoireista ei mennyt ihan niin helposti kuin ois toivonut ja pissa/juomisvaivat jatkuvat. Ensin epäiltiin pissatulehdusta, mutta kun sitä ei löytynyt, niin lopulta päädyttiin uuden lääkkeen aiheuttamaan akuuttiin munuaisvaurioon. Sille ei ole mitään tehtävissä, mutta hyvällä säkällä siitä voi toipua täysin. Nyt vaan ootellaan kuin käy. Onneks Taavi on hyvinvoiva ja virkeä ja juominen ja pissaaminen vähenee koko ajan pikku hiljaa. Ruokahalu vois olla parempi. Kuukausi on nyt valvottu näiden vaivojen takia, ihan karmeeta. En tiiä kauan tätä jaksaa ja kuin kauan tohon toipumiseen menee, jos nyt ylipäätään toipuu vai missä vaiheessa pitää ruveta tutkimaan lisää? Voihan siellä olla vielä jotain muutakin vaivaa, joka nyt vaan provosoitui tästä kaikesta? En tiiä, eikä järkikään enää juokse valvottujen öiden vuoksi. 

P.S. Taavi nukkuu ihan kohtuullisen hyvin, aamuyön pissareissu vaan herättää hetkeksi. Mä sit valvon senkin edestä... 

Työt haittaa harrastamista

Mä olen lähes asunut töissä, mut jotain pientä on ehditty parin viime viikon aikana tehdäkin.

Toissa maanantaina koirat kävi fyssarilla. Aika oli alunperin varattu jo melkein kuukausi sitten, mutta sairastapauksen ja aikatauluhaasteiden vuoksi päästiin vasta nyt. Olikin jo ihan kovasti tarvetta.

Taavilla lantion alue kovasti jumissa. On peitsaillut viime aikoina, liittyykö tähän vai johonkin muuhun, saa nähdä. Jumit saatiin auki ja vähän jumppaohjeita kotiin. Positiivista oli se, että fyssarin mielestä Taavin takareidet on napakoituneet. Lihasmassaa on tietysti vanhalta koiralta kadonnut paljon, mutta viime talvena vähän löllöksi muuttuneet lihakset olisivat nyt hieman "paremmat". Mitään erityisen isoa ei olla asian eteen tehty, mutta paljon on koitettu kävellä ihan umpimetsässä ja toki kesäisin liikuntaa tulee enemmän kuin talvisin, varsinkin viime talvena, kun olin pitkään potilaana.

Sinni HintunTintulla oli reidet jumissa, kuten on ollut aiemminkin. Hyvin kuitenkin aukesi paikat silläkin ja koitetaan sen kanssa päästä noin kuukauden päästä uudestaan käymään ja tarkistamaan tilanne. Sinni ei edelleenkään ihan täysin rentoudu käsittelyyn. Sille kaikki hoitotoimenpiteet on aina olleet kohtuullisen hankalia, mutta olen kuitenkin iloinen kuinka hyvin se antaa itseään hieroa ajoittaisesta pienestä vänkäilystä ja jäykistelystä huolimatta.

Keskiviikon tokossa tehtiin ohjattu nouto kokonaisena liikkeenä ja sehän onnistui varsin mallikkaasti. Toinen suunta tehtiin ihan vaan pelkkänä noutona. Ruutu ei taas meinannut onnistua millään, mutta kun käytiin yhdessä katsomassa mihin pitäisi mennä, niin pari hyvää toistoa saatiin. Seuruuta tehtiin liikkuroituna pitkät pätkät ja pääasiassa meni hienosti. Luoksetuloa myös jokunen toisto pysäytysyrityksillä ja ilman.

Torstaina iltasella tutustuttiin Sinnin kanssa kotipihalla rallyn uusiin tehtäviin.

Osa uusista tehtävistä tulee varmasti onnistumaan ilman suurempia erityistreenejä jo meidän osaamilla taidoilla, osaan mun pitää vielä saada tarkennusta oikeasta suoritustavasta ja osa tulee vaatimaan enemmän treenia ja selkeästi haittaamaan meidän tokon tekoa. Nyt täytyykin miettiä, että keskitynkö nyt vain enemmän rallyyn ja koitan ensi vuonna saada RTK4-koularin raavittua kasaan vai koitanko tehdä molempia lajeja yhtä aikaa. En nimittäin usko, että pelkällä erottelulla saan Sinnin toimimaan molemmissa lajeissa optimaalisesti. Jotenkin uskon, että rallyssa oltaisiin nopeammin koevalmiita mestariin kuin tokossa voihin. Mut aika näyttää kuin tän kanssa käy.

Eilen lauantaina kävin hallilla. Sinni teki kiertohyppyhässäkkää ilman pysäytystä. Pysäytyksiä treenattiin irrallaa namipallolla. Näissä saatii hyviä onnistumisia. Ruutu ei meinannut löytyä millään, mutta jäävät oli hyvät.

Paappanen hömpötteli omia pikku juttuja.

Tänään käytiin vesisateessa ja ukkosessa treenaamassa pitkästä aikaa esineruutua. Tehtiin kaistaleella. Sinni teki kaksi erillistä toistoa hakien yhden esineen molemmilla kerroilla. Kaistaleen perällä oli pari esinettä valmiina ja molemmilla kerroilla yksi vietiin hetsaten. 

Olin oikein tyytyväinen Sinniin. Se haki innolla molemmilla kerroilla esineen. Tokalla teki jopa hienosti vähän pidemmän aikaa töitä kaistakeen perällä. Vieraat esineet ei vaikuttaneet intoon ja kaikin puolin oli iloista tekemistä!

Kuva Mia S.

Kesää

Toissa maanantaina kävin omineen tekemässä esineruutua lenkin lomassa. Kapea kaistale, 5 esinettä perälle. Kyllä Sinni sieltä mulle kävi pari esinettä hakemassa, kun ensin kävin niitä vähän heiluttelemassa. Vauhti ei päätä huimannut.

Taavikin kävi yhden esineen etsimässä. Sille tää on selkee homma, vaikka taukoa edellisestä kerrasta onkin.

Tiistaina jälkeiltiin vierasta jälkeä ja treenikamu sanoi, että Sinni kyllä koko ajan tietää missä jälki menee, mut huijaa mua. Siltä mustakin tuntuu. Pari keppiä jäi matkalle ja sit kerran lähti taas omille hajuilleen. On siis ihan sama kaava joka jäljellä. Pitäisköhän vaikeuttaa eli vanhentaa jälkeä, jos sillä sais HintunTinttua keskittymään paremmin. Jos tämmönen tunnin vanha on niin vahvasti haiseva vielä, ettei paljon kiinnostele tai muut hajut vie hempommin mennessään, kun varsinaisessa jäljessä ei ole haastetta... kokeillaan.

Paappakin pääsi jäljelle. Oli takuuvarman hyvä.

Keskiviikon tokossa oltiin eri kentällä kuin normaalisti ja Sintulla olikin vähän vaikeempaa. Kaikki kentällä olleet oksanpätkät ja lehdet ja lanat kiinnosteli enempi kuin mun kanssa tekeminen.

Aloitettiin paikkiksella ja olin minuutin piilossa ja toisen näkyvissä. Meni hyvin.

Mikään muu ei sit oikein mennykään. Ohjatussa noudossa mulla oli ekaks väärät käskysanat ja Sinni meni aina vaan jonkun risun luo... ruutuun se meni lönkötellen eikä ilman targettia pysähtynyt ja jos pysähtyi, niin ei menny maahan. Selkeesti sitä toinen kovaa juokseva koira häiritsi. Täytyy ens kerralla tehä helpompia juttuja, jos on muita juoksevia koiria.

Luoksetuloa myös, kun pysäytystreenien jäljeen on jäänyt vain jumittamaan parin askeleen jälkeen. 

Seuruussa kokeiltii käännöksiä juosten. Ne Sinni osaa.

Tällä viikolla käytiin tiistaina uimassa ja keskiviikkona aamusta tokoilemassa.

Tokossa merkkien kiertoa hyppyjen välistä ja sit kokeiltiin ekaa kertaa sillai, että jätin Sinnin tötsille ja sieltä sit luoksetulo hypyn kautta. Ohjattua noutoa myös ja ruutua. Kaikessa on ihan kivalla mallilla hommat, mut paljon on vielä tehtävääkin.

 

Tokoa ja esineruutua

Juhannusviikon keskiviikkona aamusta käytiin tekemässä esineruutuharkkaa. Ekaks Sinni kävi sienestämässä muutaman esineen ja oli innoissaan löydöistään. Sitten pieni tauko ja kaistaleella ruutumaisesti neljä esinettä niin, että eka ja vika vietiin hetsaten ja kaks keskimmäistä Sinni haki valmiina. Toinen valmis ei ollu niin varma kuin eka, mut hitto kuin tyytyväinen olin kokonaisuute treeniin!

Illalla tokoiltiin kiertoa ja ruutua ja luoksetulon pysäytyksiä ja seuruuta ja varmaan vielä jotain muutakin. Kivat treenit pienessä vesisateessa.

Sunnuntaina käytiin Sinnin kanssa jäljellä ja esineruutuilemassa. Tunnin vanha jälki. Vahva takajälki taas. Kaikkinensa jäljen nostoa pitäis jotenkin saada treenattua paremmaksi. Sinni nytkin merkkas kyllä jäljen ja oikean suunnan, mut kai mä en taas ollut tarpeeksi varma ja sit Sinni tarjoskin toista suuntaa, kun eka ei kelvannut...

Muuten koko jälki mentiin kohtuullisen varmasti ja tarkasti, erituisesti kulmat oli hienoja. Kepeistä muutama jäi löytymättä, vaikka parissa kohtaa Sinni kyllä selkeesti haki jotain, vaan ei löytänyt. Vauhtikin oli aika mukava, miksi tosin epäilin Sinnin välillä vaihtaneen riistalle... mut siis 550 m 14 min.

Paljon siis hyvää, mutta vielä paljon harjoiteltavaakin. Mut niin hitsin kivaa, vaikka ihan sika vaikeeta mulle.

Ruudusta kolme esinettä, eka hetsaten, toka valmiina ja kolmas hetsaten. Eka surephieno, tokalle lähti hyvin ja etsi, mut sit tuli kuitenkin jossain vaiheessa pois ja kolmas meni sit vähän sienestykseksi, mut löytyi. 

Torstaina aamusta taas esineruutua. Eka hetsaten, mut treenikamu halus tehdä syvän ruudun ja tämä taisi koitua meidän kohtaloksi, kun Sinni ei uponnut tarpeeksi syvälle, vaikka hyvin lähtikin. Ruudulla taisi loppupeleissä olla syvyyttä lähes sata metriä, joten ens kerralla pitää olla vähän tarkempi tän kanssa. Tällä kertaa ei oikein saatu kunnolla onnistuneita suorituksia ollenkaa, vaikka Sinni kyllä useamman kerran yritti ihan kivasti. 

Sunnuntaina otin härkää sarvista ja ruvettiin treenaamaan voi-luikan kaukoja.

Käytiin myös hallilla tekemässä ruutua, kiertoa hyppyjen välistä ja luoksetulon pysäytyksiä. 

Kahden toiston jälkeen tuli selväksi, ettei luoksarin stoppeja voi treenata liikkeenä, vaikka tekis väliin luoksetuloa ilman stoppia. Lakkaa nimittäin liikkumasta tämä koira kokonaan. Keskitytään toistaiseksi vaan vauhdikkaisiin luiksetuloihin ja harjoitellaan stoppeja jotenkin muuten.

Kierrossa ekalla yrittämällä Sinni kiersi esteen, mut sit löytyi tötsätkin ja hyviä vauhdikkaita kiertoja muutama.

Ruutua targetille ja kerran ilman targettia kokonaisena liikkeenä. 

Kesäkuu jo pitkällä, alkukuun puuhasteluja

Pari viikkoa sitten perjantaina oli uimapäivä.

Lauantaina aamusta tokon kehätreeneissä. Koulujen päättäjäiset tarjosi ekstrahäiriötä paikkiksen aikana kuminpolton, metelöinnin ja satunnaisten ilotulitteiden(?) muodossa. 

Sinnin paikkiksen aikana kävin hetken piilossa ja lopuksi rivistä kutsuttiin yksi koira luokse. Hienosti meni.

Omalla vuorolla ohjatun suuntia namikupeille, ruutua ja kiertoa hyppyjen välistä. Jos liikkurin luo karkaamisia liikkeiden aikana ei lasketa, niin meni oikein hyvin pienet kauneusvirheet pois lukien. Vähän kokeiltiin myös luoksetulon pysäytystä. Nää isomman häiriön treenit on kyllä superhyviä! 

Iltapäivällä molemmat kävi fyssarilla. Taavilla jumia lapojen välissä, kuten aina, muuten ei mitään erityistä. Sinnillä lantiossa jumia, mutta vähemmin kuin aiemmin. Varsin oivassa kuosissa siis molemmat.

Maanantaina käytiin katsomassa pikkuista Topia ja Taavi pääsi Ainon kanssa lenkille.

Tiistaina oltiin jälkitreeneissä. Sinnille noin 500 m tunnin vanha jälki kuudella kepillä. Nostomatka oli aika pitkä, mutta jälki nousi hyvin. Muutoinkin Sinni jäljesti hyvin, vaikka vain kaksi viimeistä keppiä löytyi. Kerran yritti vaihtaa riistalle. Mä niin tarvin näitä vieraiden jälkiä!

Paappakin sai oman jälkensä ja oli niin innokas ja taitava, vaikka siltäkin jäi eka keppi.

Sitten menikin melkein viikko ilman suurempia treenejä, viikonlopun karvakorvat oli Seijalla hoidossa. 

Tiistaina Sinni ja Luna kävivät lenkillä. 

Keskiviikon tokotreeneissä kokeiltiin ekaa kertaa ohjattua noutoa ihan noutona ja Sinnihän hokas jutun aika kivasti. Nouto on sen mielestä aina ollut tosi kiva liike, joten en usko tästä tulevan kovinkaan isoa ongelmaa. Lisäksi tehtiin ruutua pilkottuna ja taas tuli esiin Sinnin halu mennä ruudussa istumaan. Jääviä myös kohtuullisella menestyksellä ja seuruuta. 

Torstain tokot aloitettiin paikkiksella. Hienosti Sinni pötkötteli, vaikka vieruskaveri tuijotteli melko intensiivisesti ja itse kävin liikkuroimassa koko rivin.

Tehtiin ohjatun nouto-osuutta liikkurin kanssa ja menipä se taas hienosti. Seuruuta myös ja ruutuun targetille juoksua pitkästä matkasta ja kerran ilman targettia koko liikkeenä. Aikas hyvällä mallilla sekin. Kukahan opettais Sinnille kaukot ja tunnarin?? Luoksetulon pysäytystä kokeiltiin myös.

Perjantai-ilta vietettiin metsässä hakuilun merkeissä. Sinnille kolme ukkoa. Ekalla oli ilmaisu vähän hakusessa, mutta kaksi vikaa meni oikein hyvin. Toinen näistä kaukaa ja toinen läheltä.

Lauantaina aamusta meille tarjoiltiin vieraan tekemää jälkeä kesän ekana hellepäivänä. Sinni nosti jäljen vahvasti takajälkenä, mutta kun suunta löytyi, niin mentiin kohtuullisen hyvin Sinnimäiseen tyyliin koko jälki.Muutamassa kohtaa muut hajut kiinnosti, mutta osasin lukea nämä Sinnistä. Eka keppi jäi, loput Sinni ilmaisi tosi hyvin.

Edelleen ihan hirmu vaikealukuinen koira, mut me opitaan koko ajan. Jäljellä oli pituutta puolisen kilsaa ja ikä tunti. Aikaa meillä meni reilu 20 minsaa eli aavistuksen hidasta menoa, mut toisaalta käytin kyllä kepeillä aikaa palkkaukseen. 

vähän vähemmän korkea nenä ois jäljellä helpompi...

Tehtiin myös esineruutua. Ekaks sienestettiin pari esinettä ja sitten Sinni haki kaksi esinettä ruudunomaisesta kuitenkin niin, että esineet vietiin yksi kerrallaan. Innolla lähti hakemaan esineitä, etsi hyvin ja toi innolla. Oli hyvä esineruututreeni!