Toissa maanantaina kävin omineen tekemässä esineruutua lenkin lomassa. Kapea kaistale, 5 esinettä perälle. Kyllä Sinni sieltä mulle kävi pari esinettä hakemassa, kun ensin kävin niitä vähän heiluttelemassa. Vauhti ei päätä huimannut.
Taavikin kävi yhden esineen etsimässä. Sille tää on selkee homma, vaikka taukoa edellisestä kerrasta onkin.
Tiistaina jälkeiltiin vierasta jälkeä ja treenikamu sanoi, että Sinni kyllä koko ajan tietää missä jälki menee, mut huijaa mua. Siltä mustakin tuntuu. Pari keppiä jäi matkalle ja sit kerran lähti taas omille hajuilleen. On siis ihan sama kaava joka jäljellä. Pitäisköhän vaikeuttaa eli vanhentaa jälkeä, jos sillä sais HintunTinttua keskittymään paremmin. Jos tämmönen tunnin vanha on niin vahvasti haiseva vielä, ettei paljon kiinnostele tai muut hajut vie hempommin mennessään, kun varsinaisessa jäljessä ei ole haastetta... kokeillaan.
Paappakin pääsi jäljelle. Oli takuuvarman hyvä.
Keskiviikon tokossa oltiin eri kentällä kuin normaalisti ja Sintulla olikin vähän vaikeempaa. Kaikki kentällä olleet oksanpätkät ja lehdet ja lanat kiinnosteli enempi kuin mun kanssa tekeminen.
Aloitettiin paikkiksella ja olin minuutin piilossa ja toisen näkyvissä. Meni hyvin.
Mikään muu ei sit oikein mennykään. Ohjatussa noudossa mulla oli ekaks väärät käskysanat ja Sinni meni aina vaan jonkun risun luo... ruutuun se meni lönkötellen eikä ilman targettia pysähtynyt ja jos pysähtyi, niin ei menny maahan. Selkeesti sitä toinen kovaa juokseva koira häiritsi. Täytyy ens kerralla tehä helpompia juttuja, jos on muita juoksevia koiria.
Luoksetuloa myös, kun pysäytystreenien jäljeen on jäänyt vain jumittamaan parin askeleen jälkeen.
Seuruussa kokeiltii käännöksiä juosten. Ne Sinni osaa.
Tällä viikolla käytiin tiistaina uimassa ja keskiviikkona aamusta tokoilemassa.
Tokossa merkkien kiertoa hyppyjen välistä ja sit kokeiltiin ekaa kertaa sillai, että jätin Sinnin tötsille ja sieltä sit luoksetulo hypyn kautta. Ohjattua noutoa myös ja ruutua. Kaikessa on ihan kivalla mallilla hommat, mut paljon on vielä tehtävääkin.
Juhannusviikon keskiviikkona aamusta käytiin tekemässä esineruutuharkkaa. Ekaks Sinni kävi sienestämässä muutaman esineen ja oli innoissaan löydöistään. Sitten pieni tauko ja kaistaleella ruutumaisesti neljä esinettä niin, että eka ja vika vietiin hetsaten ja kaks keskimmäistä Sinni haki valmiina. Toinen valmis ei ollu niin varma kuin eka, mut hitto kuin tyytyväinen olin kokonaisuute treeniin!
Illalla tokoiltiin kiertoa ja ruutua ja luoksetulon pysäytyksiä ja seuruuta ja varmaan vielä jotain muutakin. Kivat treenit pienessä vesisateessa.
Sunnuntaina käytiin Sinnin kanssa jäljellä ja esineruutuilemassa. Tunnin vanha jälki. Vahva takajälki taas. Kaikkinensa jäljen nostoa pitäis jotenkin saada treenattua paremmaksi. Sinni nytkin merkkas kyllä jäljen ja oikean suunnan, mut kai mä en taas ollut tarpeeksi varma ja sit Sinni tarjoskin toista suuntaa, kun eka ei kelvannut...
Muuten koko jälki mentiin kohtuullisen varmasti ja tarkasti, erituisesti kulmat oli hienoja. Kepeistä muutama jäi löytymättä, vaikka parissa kohtaa Sinni kyllä selkeesti haki jotain, vaan ei löytänyt. Vauhtikin oli aika mukava, miksi tosin epäilin Sinnin välillä vaihtaneen riistalle... mut siis 550 m 14 min.
Paljon siis hyvää, mutta vielä paljon harjoiteltavaakin. Mut niin hitsin kivaa, vaikka ihan sika vaikeeta mulle.
Ruudusta kolme esinettä, eka hetsaten, toka valmiina ja kolmas hetsaten. Eka surephieno, tokalle lähti hyvin ja etsi, mut sit tuli kuitenkin jossain vaiheessa pois ja kolmas meni sit vähän sienestykseksi, mut löytyi.
Torstaina aamusta taas esineruutua. Eka hetsaten, mut treenikamu halus tehdä syvän ruudun ja tämä taisi koitua meidän kohtaloksi, kun Sinni ei uponnut tarpeeksi syvälle, vaikka hyvin lähtikin. Ruudulla taisi loppupeleissä olla syvyyttä lähes sata metriä, joten ens kerralla pitää olla vähän tarkempi tän kanssa. Tällä kertaa ei oikein saatu kunnolla onnistuneita suorituksia ollenkaa, vaikka Sinni kyllä useamman kerran yritti ihan kivasti.
Sunnuntaina otin härkää sarvista ja ruvettiin treenaamaan voi-luikan kaukoja.
Käytiin myös hallilla tekemässä ruutua, kiertoa hyppyjen välistä ja luoksetulon pysäytyksiä.
Kahden toiston jälkeen tuli selväksi, ettei luoksarin stoppeja voi treenata liikkeenä, vaikka tekis väliin luoksetuloa ilman stoppia. Lakkaa nimittäin liikkumasta tämä koira kokonaan. Keskitytään toistaiseksi vaan vauhdikkaisiin luiksetuloihin ja harjoitellaan stoppeja jotenkin muuten.
Kierrossa ekalla yrittämällä Sinni kiersi esteen, mut sit löytyi tötsätkin ja hyviä vauhdikkaita kiertoja muutama.
Ruutua targetille ja kerran ilman targettia kokonaisena liikkeenä.
Lauantaina aamusta tokon kehätreeneissä. Koulujen päättäjäiset tarjosi ekstrahäiriötä paikkiksen aikana kuminpolton, metelöinnin ja satunnaisten ilotulitteiden(?) muodossa.
Sinnin paikkiksen aikana kävin hetken piilossa ja lopuksi rivistä kutsuttiin yksi koira luokse. Hienosti meni.
Omalla vuorolla ohjatun suuntia namikupeille, ruutua ja kiertoa hyppyjen välistä. Jos liikkurin luo karkaamisia liikkeiden aikana ei lasketa, niin meni oikein hyvin pienet kauneusvirheet pois lukien. Vähän kokeiltiin myös luoksetulon pysäytystä. Nää isomman häiriön treenit on kyllä superhyviä!
Iltapäivällä molemmat kävi fyssarilla. Taavilla jumia lapojen välissä, kuten aina, muuten ei mitään erityistä. Sinnillä lantiossa jumia, mutta vähemmin kuin aiemmin. Varsin oivassa kuosissa siis molemmat.
Maanantaina käytiin katsomassa pikkuista Topia ja Taavi pääsi Ainon kanssa lenkille.
Tiistaina oltiin jälkitreeneissä. Sinnille noin 500 m tunnin vanha jälki kuudella kepillä. Nostomatka oli aika pitkä, mutta jälki nousi hyvin. Muutoinkin Sinni jäljesti hyvin, vaikka vain kaksi viimeistä keppiä löytyi. Kerran yritti vaihtaa riistalle. Mä niin tarvin näitä vieraiden jälkiä!
Paappakin sai oman jälkensä ja oli niin innokas ja taitava, vaikka siltäkin jäi eka keppi.
Sitten menikin melkein viikko ilman suurempia treenejä, viikonlopun karvakorvat oli Seijalla hoidossa.
Tiistaina Sinni ja Luna kävivät lenkillä.
Keskiviikon tokotreeneissä kokeiltiin ekaa kertaa ohjattua noutoa ihan noutona ja Sinnihän hokas jutun aika kivasti. Nouto on sen mielestä aina ollut tosi kiva liike, joten en usko tästä tulevan kovinkaan isoa ongelmaa. Lisäksi tehtiin ruutua pilkottuna ja taas tuli esiin Sinnin halu mennä ruudussa istumaan. Jääviä myös kohtuullisella menestyksellä ja seuruuta.
Torstain tokot aloitettiin paikkiksella. Hienosti Sinni pötkötteli, vaikka vieruskaveri tuijotteli melko intensiivisesti ja itse kävin liikkuroimassa koko rivin.
Tehtiin ohjatun nouto-osuutta liikkurin kanssa ja menipä se taas hienosti. Seuruuta myös ja ruutuun targetille juoksua pitkästä matkasta ja kerran ilman targettia koko liikkeenä. Aikas hyvällä mallilla sekin. Kukahan opettais Sinnille kaukot ja tunnarin?? Luoksetulon pysäytystä kokeiltiin myös.
Perjantai-ilta vietettiin metsässä hakuilun merkeissä. Sinnille kolme ukkoa. Ekalla oli ilmaisu vähän hakusessa, mutta kaksi vikaa meni oikein hyvin. Toinen näistä kaukaa ja toinen läheltä.
Lauantaina aamusta meille tarjoiltiin vieraan tekemää jälkeä kesän ekana hellepäivänä. Sinni nosti jäljen vahvasti takajälkenä, mutta kun suunta löytyi, niin mentiin kohtuullisen hyvin Sinnimäiseen tyyliin koko jälki.Muutamassa kohtaa muut hajut kiinnosti, mutta osasin lukea nämä Sinnistä. Eka keppi jäi, loput Sinni ilmaisi tosi hyvin.
Edelleen ihan hirmu vaikealukuinen koira, mut me opitaan koko ajan. Jäljellä oli pituutta puolisen kilsaa ja ikä tunti. Aikaa meillä meni reilu 20 minsaa eli aavistuksen hidasta menoa, mut toisaalta käytin kyllä kepeillä aikaa palkkaukseen.
vähän vähemmän korkea nenä ois jäljellä helpompi...
Tehtiin myös esineruutua. Ekaks sienestettiin pari esinettä ja sitten Sinni haki kaksi esinettä ruudunomaisesta kuitenkin niin, että esineet vietiin yksi kerrallaan. Innolla lähti hakemaan esineitä, etsi hyvin ja toi innolla. Oli hyvä esineruututreeni!
Viime viikolla maanantai-ilta vietettiin Kouvolassa rallyn iltakisoissa melkoisen lämpimässä hallissa. Sinniä ei myöhäinen ajankohta tuntunut häiritsevät, mut itellä oli vähän haasteita pysyä vireessä, kun lähenneltiin mun nukkumaanmenoaikaa 😴😅, mut selvittiin ja hienosti selvittiinkin.
Rata näytti tältä, puolenvaihtoja oli ainakin tarpeeksi.
Mulla oli täysi työ pitää Sinni hanskassa, kun toimitsijapöytä oli lähdössä meidän selän takana ja kehänauhaan ei ollut kovinkaan pitkä matka. Kyltille 5 mennessä meinas Sinni lähteä katsomaan sermin takana ollutta Irmaa ja loppurataan toi haastetta kehän laidalla kylttien 15 ja 16 välissä seisoneet tuomari ja sihteeri. Mut hienosti Sinni tsemppas ja tehtiin aika hieno rata.
Kyltillä 9, (istu, eteen istu, oikealta oikealle istu) tuli meidän jokaratainen jumitus. Sinni ei meinannut millään siirtyä sivulta eteen. Viimeksi saatiin vastaavasta -10, nyt ei vähennyksiä. Liike oli kuitenkin oikein suoritettu, hivenen hitaasti vaan, joten musta tää on kyllä oikeampi tuomio.
Kyltiltä 10 -3 uusimisesta. Tässä ekalla yrittämällä tuli meille tyypillinen lisäpiruetti mua kierrettäessä. Viimeiseltä kyltiltä jostain -1 epätarkasti suoritetusta tehtävästä. Loppupisteet siis huikeat 96 pistettä ja hiuksen hienolla 0,3 sadasosasekuntia nopeammalla ajalla voitettiin koko luokka! Hyvä Sinni HintunTinttu.
Kuva Irma Liimatainen KSSK
Keskiviikkona tokossa oli kehätreenit. Kolme kehää pyöri samaan aikaan, hyvää häiriötä. Aloitettiin superhäiriöisellä paikkiksella. Kaksi minuuttia paikkamakuuta rivissä, jota pujotteli kävelevät ja juoksevat ihmiset, pallonheittoa, rivistä luokse kutsuttuja koiria ja kaikenlaista muuta kivaa. Sinni oli tosi hyvä.
Omalla vuorolla tehtiin liikkuroituna useampi toisto ruutua. Lähinnä tehtiin pitkää matkaa ja olihan toi muhkuraisella ruohokentällä vähän eri kuin hallissa. Kokeiltiin jopa kerran ihan kokonaisena voittajan liikkeenä. Sinni ei ekaks tajuttu, että se saa lähteä paikkiksesta mun luo. Jäävät (istu ja maahan) meni hienosti. Seuruu oli pitkä, mutta meni ihan ok, vaikkakin siinä olisi kyllä paljon parantamisen varaa. Mahtavan häiriöiset kehätreenit, tykkäsin taas kovasti!
Torstaina oltiin kesän ekoissa toko-torstai -treeneissä. Viime kesänä en tainnu päästä kuin kahdesti, mut nyt kun ei ole enää hakuryhmää vedettävänä, niin toivottavasti ehdin useammin.
Tutustuttiin taas voi-liikkeisiin; ruutua pitkästä matkasta, kiertoa hyppyjen välistä ja ohjatun alkumanöövereita.
Ekalla yrittämällä kierrossa Sinni hyppäs mennessä, mut loput toistot kiersi hienosti vauhdilla. Siirreltiin toistojen välillä tötsien etäisyyttä.
Ruutu löytyi joka kerta. Jossain vaiheessa pitää ruveta tekemään myös kokonaisena liikkeenä.
Ohjatun alkuliikkeissä on parempi, ettei Sinni kattele kapuloiden vientiä. Myös liikkeestä seisomista pitää vahvistaa, kun istuminen vei nyt voiton melkein joka kerta.
Tosi kivat treenit, Sinni oli oikein hyvässä vireessä ja oli taas tosi mukava tehdä sen kanssa.
Taavikin pääsi pappatokoilemaan hyppynoudon, seuruun, tavallisen noudon, pelkän hypyn, jäävien ja luoksetulon merkeissä. Paappa tykkäs, vaikka välillä vähän protestoi palkan saannin hitautta. Hyvä paappanen!
Lauantaista tiistaihin oltiin mökillä, lähinnä puuhommissa, mutta ehdittiin Sinnin kanssa tehdä kerran esineruutua, joka edelleen on selkeesti meille molemmille täys mysteeri ja sitten Muru teki Sinnille lyhyen, 400 m jäljen, jonne ripotteli 6 keppiä.
Ajettiin jälki noin tunnin vanhana, otettiin pieni jana, joka meni hyvin. Tokalta kepiltä huono lähtö ja jo siinä vähän emmin, mutta annoin Sinnin silti jatkaa. Mut sit tuli varmempi tunne, että hukassa ollaan ja oli pyydettävä kuva jäljestä. Tunne oli ollut oikea ja palattiin takaisin päin. Hyvin nappasi Sinni jäljen uudestaan ja jäljesti varmasti loppuun asti. Mä en tosin pääse irti omasta epävarmuudestani sen kanssa jäljestäessäni. Lisää pitäis saada vieraiden jälkiä ja paljon. Kaikkine pööpöilyineen aikaa meni 20 min.
Keskiviikon tokotreeneissä ekaa kertaa kävin paikkiksen aikana piilossa. Kaksi lyhyttä hetkeä piilossa ei vaikuttanut Sinniin. Pikku hiljaa pidennetään piilossaoloaikoja.
Sit tehtiin muita voittajan juttuja, mutta tais kuuma keli ja mökkireissu vähän painaa vielä meitä molempia, kun meni vähän laamailuksi.
Torstaina oltiin Kotkassa rallykisoissa, tuomarina Tarja Hiissa. Rata oli haastava, vain kolme koiraa kymmenestä sai tuloksen.
Hilkulla se oli meilläkin. En tiedä oliko yleinen laamailu vai vaikuttiko peltihallin kattoon hakkaava sade vai oliko houkutus ja ihmiset vaan liian vaiketa, mut ihan hirmu tahmea rata oli.
Uusimiset käytin jo kahdella ekalla tehtävällä, kun askeleet ei vaan mitenkään sattuneet ekaan puolenvaihtotehtävään ja eka yritys meni mönkään. Oikean puolen hypyllekään Sinni ei irronnut kuin vasta vaivalla toisella yrittämällä. Luulen, että tuomarin ja sihteerin sijoittuminen hypyn oikealle puolelle oli Sinnille vaikea. Näistä siis uusimisista molemmista -3. Kyltiltä 3 'ohjaajan ympäri vastapäivää' -1 tvä, en tiedä mistä, mut jotain epätarkkuutta siinä on ollut.
Kyltti 6 'molemmat oikeaan täyskäännös' ei onnistunut, mut kun uusimiset oli jo käytetty, niin -10 tästä. Kyltiltä 8 myös -10 mun pysähtymisestä (älä kysy miks 🤷♀️). Muutoin puhdas rata ja pisteet 73, joilla pääsi kolmannelle sijalle hitaammalla ajalla kuin toinen 73 pistettä saanut koirakko. Näiden lisäksi vain yksi muu koira sai tuloksen eli jotain perustavanlaatuista vaikeutta oli tänään ilmassa. Mut väliäkö sillä, kun saatiin tän vuoden tavoite eli RTK3 raavittua kasaan.
Nyt sit lomaillaan rallysta vähän aikaa ja sitten pitäisi ruveta kurkkimaan niitä uusia kylttejä ja sääntöjä ensi vuotta varten.
Ennen uutta vuotta käytiin vielä sunnuntain hallivuorolla molempien kanssa tokoilemassa. Sinnin kanssa tehtiin avon liikkeet paitsi paikkis. Muut meni yllättävän hyvin, mutta kaukot oli unohtunu jonnekin ihan kokonaan ja iänikuisissa jäävissä oli edelleen sekoilua. Mut toisesta koirasta huolimatta ruutu onnistui ihan ilman targettiakin.
Paappanen oli niin liekeissä, ettei tosikaan. Se teki liikkeet melkeimpä paremmin kuin Sinni.
Useamman vesisadepäivä jälkeen lumet oli huvenneet niinnpaljon, että maanantaina aamupäivällä pääsi tekemään pienet jäljet molemmille. Taaville 350 metriä ja Sinnille 600 metriä, molemmat noin tunnin vanhoja ja niillä oli keppejä.
Taavi oli niin hyvä, kuten aina. Todella varmaa tekemistä, Paapan kanssa jäljestäminen on ihan parasta.
Sinni HintunTinttunen jäljesti ihan hyvin, mutta olen kyllä niin hukassa sen kanssa. Sillä oli ihan todella hyvä draivi ja into, mutta riista sotki sitä taas aina välillä. Isosti plussalle silti jäi tämä jälki. Kepit nousi hyvin ja kulmista Sinni suoriutui hienosti. Huonoa oikeastaan vain tuo kova kiinnostus riistan hajuun niin ilma- kuin maavainullakin. Mut silti päästiin loppuun asti ja vauhtia on kyllä tullut lisää, nyt riittäisi jo koesuoritukseenkin, kunhan pysyttäis jäljellä. Myös nostot tarvii paljon harjoitusta, jotta olisivat varmoja.
Iltapäivällä Tiinan ja Taren kanssa pienet esineruututreenit. Muutaman metrin levyinen kaistale ja ei ehkä ihan 50 m syvä. Tiina vei Sinnille meille vieraita esineitä ja Sinni yllätti olemalla ihan superhyvä! Mikä into sillä oli hakea esineet! Kyllä oli sata kertaa kivempi treenata kimpassa kuin yrittää turata omineen.
Tällä videolla esine ei löydy ekalla kerralla, mut tosi kivasti Sinni lähtee hakemaan sitä uudestaan, Tiina kuvasi:
Tämä myös Tiinan kuvaama:
Aattona käytiin Tiinan kanssa vielä hallitreeneissäkin. Sinnille paikkista, mikä ahdistaa edelleen ja sieltä hopsitään mieluusti pois. Kyllä harmittaa, että meille niin vahva liike hajosi samalla kun ruutukin. Ei se paljoa tarvi, että koira voi mennä epävarmaksi. Silti parempi näin, kuin että Sinni olisi ruvennut räyhäämään toisille epävarmuuttaan. Mun luo on aina hyvä tulla. Rakennellaan uskoa ja luottoa paikkikseenkin pikku hiljaa takaisin.
Ruutu meni nyt jo ihan hyvin, pientä himmailua Taren ollessa hallissa, mut hyvä silti.
Sit jumppailtii oikeaa puolta ja muita rallyjuttuja, on ne vaikeita.
Viime viikolla keskiviikkona tokoiltiin noudon ja ruudun merkeissä. Alkuun paikkis, joka Sinniltä meni oikein hyvin.
Noudossa Sinni ei meinaa malttaa odottaa käskyä, vaan karkaa kapulalle heti heitosta. Toisaalta eipä olla vielä kyllä odottamista juurikaan treenattu. Tällä kertaa treenattiin ja meni ihan hyvin. Luovutukset oli tosi hyviä.
Ruutuun karataan myös, mutta ei haittaa. Into on hyvästä. Kaks ekaa targetille, kaks seuraavaa ilman targettia ja sit vielä targetille. Muutamasta pienestä lipsahduksesta huolimatta meni oikein kivasti.
Lauantaina aamupäivällä pieni kolmen ukon treeni raunioilla. Sinni oli superinnoissaan ja vauhdikkaasti löysi kaikki kolme. Videolla kaks ekaa, kolmannelle en pysynyt perässä.
Perjantaina Sinni kävi Lunan kanssa pitkällä iltakävelyllä.
Pimeetä puuhaa
Sunnuntain hallivuorolla treenattiin rallya. Oikeaa puolta ja käännöksiä. Jos mun kädet vatkais vähemmän, niin ois varmasti Sinnille helpompaa, mutta minkäs teet... Ihan hirveesti Sinni yrittää ja edistystä tulee. Paljon on silti vielä harjoiteltavaa ja hommaan pitää saada paljon enemmän rutiinia.
Pari tynnyrin kiertoa tehtiin myös ja yksi luoksetulo. Ne meni hyvin.
Maanantaina käytiin nopsaan tekemässä pieni esineruutuharjoitus. Sinni istui paikkaistumisessa ja mä vein sen nähden esineen, sitten lähetys. Tehtiin kaksi toistoa. Lopun palautusta ja luovutusta tarvii ruveta treenaamaan...
Keskiviikon tokossa aiheena oli kehään tulot ja liikkeiden välit. Meille tosi haastava aihe, kun Sinnin mielestä kaikkia pitäisi rakastaa. Aluksi mentiin kehään koko porukka jonossa ja kierrettiin halli paikkispaikoille. Halliin tulo on meillä aina ihan kamala, kun en ole siihen jaksanut panostaa. Sinni ryntää sisään ja toivoo, että oven takana odottaa mahdollisimman monta ihmistä rakastettavana. Tuomarin tarkastus lähti myös ihan käsistä, kun rakkautta vaan tulvi yli äyräiden. Jöröjukka-Taavin jälkeen en vain pysty suhtautumaan HintsulanTintsun ylitsevuotaviin rakkaudenosoituksiin kovinkaan vakavasti, vaikka ehkä pitäisi. Lähinnä vaan nauran ja nautin tilanteista...
Paikkiksessa Sinni oli aina vähän pelottavan ison mustan koiran ja uuden tuttavuuden välissä. Vähän taisi jännittää, kun minuutin jälkeen Sinni rupesi vähän haistelemaan. Kun huomautin asiasta, niin varovarovaisesti lähti hiippailemaan mua kohti. Palautin paikalleen ja loppu meni hyvin.
Liikkeiden välejä treenattiin vähän vieraamman liikkurin kanssa ja kyllä oli Sinnillä itsessään pitelemistä. Kohtuullisen hyvin kuitenkin pysyi nahoissaan ja ihan vaan treenin loppupuolella se mun vähän herpaantuessa karkasi kahdesti liikkurin luo.
Perjana alkoi viiden kerran tokon avovoi-kurssi, josta multa tosin jää vika kerta väliin. Ekan kerran aiheet oli tunnari, ohjattu ja kiero. Näistä tunnari ja ohjattu eimle semmoisia, ettei olla tehty aiemmin.
Aloitettiin tunnarilla; Sinni istumaan vähän matkan päähän ruutunauhakasasta ja vein sinne yhden tunnarinapulan ja sit Sinni etsimään. Ekalla yrittämällä etsintä vähän laajeni, mut kyllä se kepukka sieltä löytyi. Tokalla kerralla homma oli selkee ja Sinni etsi kepukan hienosti.
Ohjattua tehtiin suuntien harjoitteluna namilautasille. Vaikeinta oli saada Sinni seisomaan paikallaan ja useampaan otteeseen se kävi omineen tyhjentämässä molemmat lautaset. Joka kerta kun ohjasin, meni hienosti.
Kiertoa useampi toisto hyppy- ja kapulahäiriöllä. Kapula kiinnosti kovasti, kävin taputtamassasen vuoksi tötsiä. Hienoja kiertoja.
Lauantaina aamupäivällä Sinni kävi taas fyssarilla. Pakaroissa/reisissä oli vähän jumia, mut ne aukes hyvin. Muuten ei mitään ihmeempää. Sinni nautti kovasti.
Sunnuntai-illan tottiksissa tehtiin merkin kiertoa, joka onnistui hyvin kunnes laitettiin kapuloita häiriöksi. Sinni haluaa selkeesti olla noutaja, niin hienon palautuksenkin teki. Pienellä avulla onnistui kierto sitten kapuloista huolimatta.
Myös tunnarin alkeet oli ohjelmassa ja hienosti haki ruutunauhan seasta kapulan pariin kertaan. Ekalla pieni aivopieru, kun jäi nauhoille seisomaan, mut tokalla kerralla lähti tuomaan hienosti.
Ruutua kokeiltiin valmiina liikkeenä, mut ei onnistunut, tarvittiin targetti.
Jäävät ei onnistu sitten millään, maahan meno on niin vahva, että sitä Sinni tarjoaa koko ajan. Nää täytynee aloittaa ihan alusta.
Pari edellistä kuukautta oli töiden puolesta tosi rankka, ei juuri vapaapäiviä ja melkein kaikki päivät ylipitkiä. Mut se rypistys on nyt ohi ja oltiin koirien kanssa mökillä toipumassa.
Saavuttiin perjantaina illalla. Lauantaina pitkä metsälenkki. Susia on ollut jonkin verran, viime viikollakin vajaan kymmenen kilsan päässä tappoivat lampaita. Mut en valoisaan aikaan osaa niitä pelätä, koirat kuitenkin pysyy lähellä. Pimeällä en koiria laske yksin ulos.
Sunnuntaina tein molemmille jäljet. Sinnille kilometri, kuusi keppiä/esinettä ja ikää tunnin verran. Nostomatka oli lyhyt ja jälki nousi ensin takajälkenä. Muuten olen todella positiivisesti yllättynyt, vain yksi riistan perään harhautuminen. Toisen ehdin huomata niin nopeasti, ettei eksytty jäljeltä. Sinni onneksi palaa omalle jäljelle aika hyvin käskyllä, jos vaan tajuan asian ajoissa. Edelleen se on vaikea lukea. Aikaa meni 26 minuuttia eli Sinni on saanut tekemiseen selvästi vauhtia ja nyt se jaksoi keskittyä jäljen loppuun asti. Kaikki esineetkin löytyi hyvin.
Olin tosi taitava, vaikka nenääni haisee hirvi tai joku muu metsän elävä. (Toivottavasti ei susi)
Taavilla oli puolen kilsan jälki, jolla kolme esinettä. Aikaa Taavi käytti alle kymmenen minuuttia eli mentiin kohtuullisen vauhdikkaasti. Niin varmaa tekemistä alusta loppuun. Nosto oli hieno, kuten koko jälki. Pappajälki, paras jälki!
Paras!
Maanantaina samoiltiin useampi tunti metsässä, ihanan rentouttavaa.
Illalla Sinnin kanssa vähän merkkien kiertoa vaihtelevalla menestyksellä.
Keskiviikkona Sinnille jälki kulmateemalla. Ei olla sen kanssa juurikaan treenattu kulmia. Tai eihän me olla Sinnin kanssa jälkeä treenattu ylipäätään. Puoli kilsaa pituutta, kuusi keppiä, lyhyt nosto, kolme tuntia ikää. Nosto oli ihan super! Ensin parin askeleen verran oikeaan suuntaan, sitten parin askeleen tarkistus takajäljen suuntaan ja sitten Sinni valitsi varmasti oikean suunnan. Näin selkeän noston mäkin tajusin.
Kulmat tuotti vähän päänvaivaa, mutta tykkäsin kuinka nopsaan Sinni kuitenkin huomasi jäljen hukkuneen ja hyvällä motivaatiolla etsi jäljen uudestaan omatoimisesti. Vähän taas näkyi mun epävarmuus Sinnin lukemisessa, mutta oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa ja fiilis oli kiva. Jostain syystä kolme keppiä jäi nousematta. Mentiinkö sen verran sivusta vai oliko joku muu syy?
Tehtiin myös esineruututreeniä, Taaville kokeenomaisesti ja Sinnin kanssa niin, että vietiin esineet yhdessä ja sitten se kävi niitä hakemassa. Osa esineistä sienestettiin.
Taavi teki hyvin. Sinnillä alkaa orastaa pieni esinemotivaatio ja sienestyksessä oli ihana kuunnella sen nuuskutusta.
Torstaina ja perjantaina samoilua, lauantaina kotiuduttiin. Oli ihanan rauhallinen viikko.
Sunnuntaina olin raunioilla emännöimassä Hepekolaisten vierailua ja molemmat koirat pääsi käymään parin ukon verran raunioilla. Taavi keskittyi lähinnä pissojen lussuttamiseen ja ukkojen etsimiselle lähinnä viittasi kintaalla.
Sinni etsi kaksi ukkoa hirmuisella innolla ja vauhdilla.
Samalla reissulla koirat pääsi pienelle kimppalenkille Elmo-pennun kanssa.
Sunnuntaina illalla vielä hallilla Sinnin kanssa. Tehtiin tynnyrin kiertoa, oikean puolen seuruuta ja häiritty paikkaistuminen.
Kierrot meni hyvin ja oikea puolikin rupeaa pikku hiljaa luonnistumaan, vaikka vasen meinaa imaista Sinnin aina välillä. Paikkaistuminen oli hyvä, vaikka pää pyörikin.
