Syksy tulee

Edellisen viikon perjantaina Lintukotoon viettämään viikonloppua Tottakai-päivien merkeissä. Menoa ja meininkiä riitti koko viikonlopun! Molemmat koirat hakuili (hyvin molemmat omalla tasollaan) ja osallistui pyrrimestaruuskisoihin (hienosti meni molemmilta alustatehtävät, kantamiset ja tanssiosuudet). Taavi nosetti (huone-etsintä oli Taavin mielestä superhauskaa ja se oli siinä aika hyvä!) ja Sinni teki esineruutua (ei paljon jaksanut kiinnostella). Ja sit enempi tai vähempi vallatonta menoa.

Tapsun kanssa voitettiin mestaruuskisat ja palkintona saamme järkätä ens vuoden kisat, apuva! 

Oli taas superhauska viikonloppu, kiitos kaikille! Erityisen ihanaa oli nähdä Kostia, on se vaan superihana tapaus kaikessa omintakeisessa olemuksessaan 💗💗

Sinni ja Sanni

Kajsa ja Taavi

Hulabaloo

Sinni oli järvessä noin vartin välein...

Taavi ui vähän harvemmin

Kosti ja Sinni, nää niin tykkää toisistaan ❤️

Taavi nosettaa, kuvat Tiina Lundan

Tapsu oli aika hyvä huone-etsinnässä.

Sinni mestaruuskisoissa

Sinni kisaamassa

Tapsun kisasuoritusta

Tyylinäyte meidän koiratanssiosuudesta

Sunnuntaina ajelin vielä illalla mökille koirien kanssa. Saunaa ja uimista pitkän kaavan mukaan lämpöisessä järvessä. Kamala hätä tulee koirille, kun menen uimaan, mut kyllä ne sitten hokas itekin tulla.

Maanantaina Sinnille parin tunnin ikäinen lyhyt suora jälki, jolla ei ollut esineitä. Yön oli satanut, lämpötila 16 astetta, kosteutta 66 % ja tuulta 7 m/s. Ei nostoa.

Vaikkei varsinaista nostoa otettukaan, niin hyvin Sinni reagoi jälkeen jo tieltä ja ehkä meidän tekeminen vähän on taas parantunut. Kerran Sinni harhahtui jäljeltä kunnolla, mutta muuten hyvää ja tarkkaa jäljestystä.

Taavi teki tottisjuttuja, melkein ainakin meni hyvin.

Tiistaina parituntinen jälki Sinnille, pituutta sata metriä enemmän kuin edellisenä päivänä, muuten melko samoilla spekseillä mentiin. Meni paremmin kuin edellinen!

Taavi tottisteli ja se teki kyllä tosi kivalla innolla hommia.

Uitiin myös paljon.

Keskiviikkona Sinnille jälki ja Taaville tottista, uintia. Jälki meni ehkä vielä paremmin kuin edelliset. Tällä jäljellä oli kaksi esinettä ja molemmat Sinni ilmaisi ihan kohtuullisen hyvin.

Kyllä jälkien merkkaaminen tuo sen verran varmuutta mulle, että on tässä vaiheessa hyvä asia, vaikken siitä noin yleisesti tykkääkään. Mutta jää se turha arpominen ja epävarmuus pois, kun koiranluku on Sinnin kohdalla vielä niin hataralla pohjalla.

Keskiviikon iltalenkillä käytiin Isojärven kansallispuistossa, yöksi mentiin telttailemaan omaan salaiseen paikkaan =). Onneksi luin vasta torstaina uutisen, että susi oli muutamaa päivää aiemmin syönyt mökkipihasta koiran lähistöllä... en ehkä Sinnin pimeyteen suuntautuviin iltamurinoihin olisi osannut niin rennosti suhtautua, jos tuon olisin tiennyt.

Kaunis ilta

Teltassa oli lämmin, vaikka yö ulkona oli kylmä

Torstaina lenkin yhteydessä esine-etsintää. Taavi on tässä haka ja Sinnikin sai vähän jutun juonesta kiinni.

Ihan mahtavan ihana ja rentouttava mökkireissu.

Kukaan meistä ei arvosta joutsenia mökkijärvellä

Lauantaina oltiin Sinnin kanssa paimentamassa Suomen Pyreneläisten paimennuspäivillä Woollandiassa ja voi miten huikeita edistysaskeleita Sinni otti!

Oltiin eka kierros isossa tarhassa pienen lauman kanssa ja siellä jo Sinni väläytteli hyviä pätkiä kuljetuksia, mutta erityisesti toinen kierros oli mahtava. Oltiin isolla pellolla ison lauman kanssa ja Sinnillä oli hommassa tukena kokenut pitkäkarva Gere. Ja niin vain kuljetteli Sinni isoa porukkaa pitkin peltoa kuin enemmänkin hommia tehneenä. Pari kertaa se lähti sillai nätisti lapasesta kiertäen koko lammasporukan vauhdikkaasti, mutta se oli juuri sitä mitä hieman liian sievästi aiemmin käyttäytyneeltä Sinniltä haluttiin. Koko ajan sen käytös lampaita kohtaan oli kuitenkin nättiä. Toisella kierroksella tehtiin aika pitkä pätkä ja Sinni jaksoi hyvin ja oli koko ajan kiinnostunut lampaista. Itselleni laji on ihan kamalan vaikea, mutta niin hauskaa ja mielenkiintoista hommaa!

Rentoiluharjoitusta omaa vuoroa odotellessa

Sunnuntaina käytiin Taavin kanssa tutustumassa doboon. Kotona on jonkin verran tullut jumppailtua ja tasapainotyynyt ja -pallo oli Taaville tuttuja juttuja. Opittiin kuitenkin uusia liikkeitä ja saatiin lisää ideoita kotijumppaamiseen. Taavi rakastaa jumppajuttuja ja oli koko vajaan tunnin kestäneen treenin supertohkeissaan, eikä muut koulutustilassa olleet koirat kiinnostaneet sitä ollenkaan. Oli superkiva tutustumisjuttu lajiin ja itsellekin tuli vähän hiki.

Iltapäivällä Sinnin kanssa haun ilmaisutreeni. Ensin tehtiin kolme ilmaisua pitkästä matkasta, ehkä joku 70 m, maalimiehen antaessa ensin avun huutamalla Sinniä. Kaikki kolme toistoa oli tosi hyviä.

Tauon jälkeen tehtiin vielä kaksi toistoa muuten samoin, mutta matkat oli nyt vähän lyhempiä, ehkä nelisenkymmentä metriä. Toisella pissatauko rullaa tuodessa aiheutti rullan tippumisen, tältä uusi haku ja se onnistui hyvin. 

Treenin jälkeen käytiin vielä lyhyellä käpsyttelyllä Ainon ja Kapun kanssa. Kapu oli ekaksi vähän pelottava, mutta nopeasti löytyi yhteinen sävel, joka tosin loppulenkistä muuttui Kapun hieman liian tuttavalliseksi toiminnaksi. Hyvä yhteislenkki joka tapauksessa.

Maanantaina vähän ammuskeltiin 9 mm startilla. Sinnille on tullu ammuttua ihan liian vähän, mut eipä sitä onneksi paljon puristele. Ekaan laukaukseen reagoi kääntymällä äänen suuntaan ja kolmeen seuraavaan laukaukseen reaktiot oli jokaiseen pienemmät kuin edelliseen.

Illalla Sinnillä taas ilmaisutreeni ihan uusien ja vieraiden ihmisten kanssa. Sen tekemiseen ei onneksi näytä yhtään vaikuttavan, onko maalimies tuttu vai ei, mies vai nainen, tupakoitsija vai ei... Kolme toistoa tehtiin taas pitkästä matkasta maalimiehen alkuavulla. Kaikki toistot tosi hyviä.

Tiistaina aamupäivällä Taaville tottistelua. Seuruussa se odottaa eteenmenokäskyä ja keuli vähän sen takia. Paikkiksesta nousi edeltävän koiran pissahajulle nostamaan koipea rontti. Paikkis uusiksi ja se meni hyvin. Eteenmenoissa tarvi yhden lisäkäskyn ja ihan kuin ei ois koskaan kuullutkuun pysäytyskäskyä....

Tottiksen jälkeen reilu tunnin vanha 600 metrinen vieraan tekemä jälki. Nosto takajälkenä, mut osasin lukea sen, oli niin määrätiedotonta menoa Taavilta. Muuten jälki hienosti ja kaikki esineet hyvin merkaten.

Keskiviikkotokossa Sinni väläytteli seuruussa pientä edistymistä. Hitto kun jaksais hinkata sitä, niin vois tulla hyväkin.

Myös ruutua ja merkkien kiertoa tehtiin namipallon avulla. Lopuksi paikkis.

Kevätleirillä

Maanantaina lähes myrskyisässä tuulessä jälkiä molemmille. Treenin teemana oli tien ylitykset. Taavi ei niissä ole mitenkään erityisen hyvä ja siinä voin katsoa vain itseäni peiliin, kun niitä ei ole harjoiteltu ja jos on, niin jälki on aina mennyt suoraan tien yli... Koitan ottaa opikseni ja tehdä Sinnille jo aikaisemmassa vaiheessa vähän haastavampia tienylityksiä. 

Keli oli siis todella tuulinen, muutaman asteen plussalla ja metsässä vielä paikoitellen vähän lunta. Jäljet oli molemmilla parisen tuntia vanhoja ja pituutta ei ollut paljoa, noin neljäsataa metriä molemmilla.

Taavi nosti jäljen takajälkenä, mutta taas takajäljen suunnasta voimakas tuuli. Koira ympäri ja sitten puksutettiin varmasti aina sinne tien reunaan asti. Vähän kuseskelua ja pyörimistä ja hyörimistä ja kyllä se jäljen jatko lopulta löytyi. Heti perään toinen ylitys ja se meni aavistuksen paremmin tai sitten tuuli toi jo esineeltä hajun. Joka tapauksessa motivaatio oli tällä kerralla kohdallaan ja jäljestäminen metsässä varmaa. Yksi esine tosin jäi matkan varrelle.

Sinni nosti jäljen hyvin, mun tarvii vaan oppia lukemaan sitä, kun luulin sen jo aiemmin nostaneen takajäljen, mutta ei se ollutkaan jäljellä ja sitten hetkeä myöhemmin nosti oikean jäljen. Onneksi otin videon, niin voin siitä opiskella aihetta.

Sinnin jäljellä oli pieni kallio-osuus, joka oli vaikea sille, mutta ihan mahtavalla motivaatiolla se etsi jälkeä ja sillä on myös luontainen tapa lähteä vasemman kautta kiertämään ympyrää ja etsimään jälkeä uudestaan. Pari kertaa se tarkisti oikeaa jälkeä ennen kuin lähti sitten taas varmasti puksuttamaan sitä eteenpäin. Myös tien ylitykset oli haastavia, mutta sama vankkumaton motivaatio vei sen lopulta jäljelle tien toisella puolella. Tuuli ei ainakaan auttanut tässä treenissä. Kaikki esineet nousi, mutta vaatii multa kyllä tarkkuutta huomata ilmaisu. Vahvistellaan sitä siis edelleen urakalla. 

Olen kyllä niin tyytyväinen molempien osalta näihin jälkiin. Tuuli oli kova, puuskainen ja haastava ja tien ylitykset vaikeita ja molemmilla oli halua tehdä töitä loppuun asti. Mä niin rakastan jäljestämistä!

Tiistaina Sinni kävi etsimässä hyvässä tuulessa toteutetussa tuuliharjoituksessa kolme maalia. Mentiin suorapalkalla. Kyllä sen nenä selkeesti toimii, vauhtia ja intoa oli vaikka muille jakaa, ehkä jopa aavistuksen out of control -meininkiä. Mut pääasia, että maalit löytyi ja Sinnillä oli kivaa.

Keskiviikon tokotreeneissä oltiin ekaa kertaa tälle vuodelle ulkona. Kiva yllätys oli, että Sinni pystyi keskittymään hyvin ulkona olosta huolimatta. Ekaks treenattiin vähän seuruuta ja siinähän on sitten seuraava tehotreenin paikka. Sinni nimittäin pyrkii hyvin vahvasti vaihtamaan seuruupuolta oikealle käännöksissä. Nyt siis mulla ei ollu namia kädessä. Namin kanssa tietysti ei ole mitään ongelmaa, mutta ilman sitä Sinni jää käännöksessä jotenkin sen verran taakse, että vaihtaa puolta...

Tehtiin myös eteen tuloja tötsäkujalla ja siinä sain sen tulemaan kohtuullisen suoraan. Tarvii kyllä aika vahvan käsiavun edelleen. Tätäkin pitäisi ehtiä treenata aktiivisesti jossain välissä.

Loppuun paikkis ja vitsi kun oli hyvä, että vähän treenikamu potki mua ja uskaltauduin Sinnistä kauemmas ja siellähän se pysyi hyvin. Tehtiin lopuksi vielä useampi toisto mun pois kävelyä, odotusta ja takaisin menoa eri etäisyyksille ja eri pituisilla odotusajoilla. Koko ajan Sinni pötkötteli rauhallisena erilaisista häiriöistä huolimatta.

Torstaitokossa Sinni seuras. Koutsin mielestä se on hyvä ja mun mielestä liian takana, kun en nää sitä itse. Katotaan mihin se muotoutuu ajan kanssa. Perusasentotreeni kuulemma näkyy, kiva juttu! Hyppyä tehtiin ja se menee hyvin, kierto vois olla vauhdikkaampi. Paikkamakuutakin tehtiin ja Sinni oli muuten hyvä, mutta vähän joku haju häiritsi. Se on myös lisäksi ruvennut ennakoimaan maahan menoa. Tekee sitä siis aina, kun ollaan perusasennossa vähänkään kauemmin... 

Perjantaina tyypit kävi fyssarilla. Olikin jo kulunut useampi kuukausi edellisestä kerrasta, mutta ei kummallakaan onneksi mitään arjessa näkyviä oireita ole ollut. Taavi oli takapäästään vähän jumissa, mikä ei ole mikään ihme, kun on viime päivinä ollut kovinkin innostunut nylkyttelemään Sinniä... Sinnillä taasen oli pitkät selkäfileet juntturissa, muuten hyvä. Sinnille toinen oikea käsittely ja kyllähän Sinttura meinasi muutaman kerran olla hieman eri mieltä siitä, käsitelläänkö vai ei. Olin kuitenkin iloisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin se loppupelissä sitten kuitenkin antoi itsensä käsitellä kipukohdista huolimatta. Pitää taas kotonakin aktivoitua vähän kopeloimaan noita useammin.

Lauantaina ajeltiin aamusta Lintukotoon leirille. Päivä kului metsässä hyvässä seurassa. Sinnin kanssa keskityttiin rullailmaisuun. Tehtiin sekä aamu- että iltapäivällä kiintorullan tuontiharjoituksia. Todettiin, että nyt on syytä ainakin toistaiseksi jättää irtorullat kokonaan pois, ettei ne sotke hommaa. Kiintorullan Sinni otti osalla maalimiehistä itse ja osalla tarvi siihen apua. Toistoja, toistoja... Näytölle meno on hyvä. Edelleen rullan mulle käteen asti tuonti on vaiheessa, mutta työn alla. Ehkä sekin joskus valmistuu. Intoa tuo tytteli kyllä pursui taas!

Iltapäivällä kokeiltiin Sinnin kanssa esineruutua. Vietiin sille hetsaten kolme esinettä yksi kerrallaan ja jutun juoni selvisi Sinnille heti. Hyvin käytti nenäänsä ja sinnikkäästi etsi esineet ja toi ne mulla. Tässäkin tietysti se palautuksen puuttuminen, mutta eihän tässä vaiheessa nyt mikään kisasuoritus tarvi ollakaan.

Taavin kanssa hakuiltiin parin maalimiehen verran ja eihän sen täydellistä suoritusta voi kuin ihailla. Haku on vaan niin Taavin juttu! 

Iltapäivällä Taaville haastetta lyhyen jäljen muodossa. Treenikaverin jälki ristesi meidän jälkeä ja he jäljestivät jälkensä ensin. Meidän jäljen yli meni siis vanhempi jälki ja tuore ihmisen sekä koiran jälki. Myös jäljen aloitus haastoi Taavia, kun nostettiin jälki kulkien jäljen suuntaisesti. Hyvin huomasi, että Taavi on oppinut etsimään jälkeä edestä päin ja kun nyt kuljettiinkin jäljen päällä, niin sen nousemiseen meni aikaa. Ekan esineen jälkeen tuli harhat, eikä ne varsinaisesti kovinkaan kiinnostaneet Taavia, mutta aivan meidän jäljen viereen oli jäänyt esine, joka ei ollut noussut. Sen haju oli varmasti niin voimakas, että Taavi sen etsi ja siinä muutenkin pyöri sitten tovin. Oma jälki löytyi kyllä taas ja loppu puksuteltiin varmasti esineelle.

Sunnuntaina nosetettiin ja Tahvon kanssa keskityttiin ilmaisuun. Olin sille ajatellut nenäkosketusta, mutta koska jäljellä ja muutenkin se ottaa esineet suuhun ja tuo mulle, niin eihän se millään tajunnut, ettei tätä nosehajua saa ottaa suuhun. Oli siis keksittävä jotain muuta ja tähän halusin koulutuksessa jeesiä. Haukkua en halua, koska se on haussa ja istumiset ja maahan menemiset on musta liian epämääräisiä. Joten tietysti päädyin sitten valitsemaan vaihtoehdoista sen kuulemma vaikeimmin opetettavan ilmaisun eli tuijotuksen. Noh, haasteet on kivoja, kai...

Aloitettiin tehtävällä, jossa mun oli tarkoitus saada Taavi tuijottamaan ensin namia mun kädessä ja sitten namipurkkia. Taavi teki jo ihan hyviä onnistumisia, koska sen luopuminen on niin vahva. Ehkä jopa vähän liian vahva, kun eihän luopumisen kohdetta voi oikein kunnolla edes katsoa, vähän sivusilmällä vaan vilkaista välillä nopeasti ettei vaan vahingossakaan syö sitä. Mut jähmettyminen on näissä silti vahva, vaikkei katse olisikaan ollut namiin. Purkin Taavi yhdistää vahvasti hakuun ja haukkuun, mutta heti jos purkki olikin ylempänä kuin lattialla, niin äkkiä Tahvo hokasi, ettei nyt haluta haukkua vaan jotain muuta. Aivohiki oli kyllä todella kova tän treenin aikana. 

Aina on hyvä sää uida

Kevät tulee ehkä sittenkin

Olin reissussa maailman äärissä pari viikkoa ja matkan varrella vuoristossa kohtasimme paljon koiria. Osa oli kuin ilmettyjä pyrrejä, joten katurakin nimitys tälle rodulle ei ehkä ole niin kaukaa haettu =D =D.

Oli ihana vierailla kulttuurissa, jossa eläimet saavat kulkea vapaana ja niistä pidetään hyvä huoli, vaikka elämän resurssit ovat huomattavasti niukemmat kuin meillä täällä hyvinvointivaltiossa. Koirista huomasi myös sen, että terverakenteinen koiran näköinen koira on se, joka menestyy. Kun kaikki koirat olivat sekarotuisia kyläkoiria, ei joukossa ollut yhtään ääriominaisuuksia omaavaa yksilöä. Kaikki olivat sopusuhtaisia jokaisella mittapuulla. Myös käytökseltään koirat olivat keskivertoja, vaikka lähempää tuttavuutta rabiesriskin takia niihin ei arvannutkaan ottaa. Eri kyliin saapuessamme oli koirat vastassa ja osa kävi nuuskimassa housunpuntit. Lähtipä jostain kylästä myös koira tai pari saattamaan meitä reviirinsä laidalle asti. Aggressiivisuutta tai ylitsevuotavaa ystävällisyyttä ei ollut havaittavissa, kultainen keskitie on selkeästi se paras.

Keskenäänkin koirilla näytti olevan selvät sävelet ja vieras koirayksilö tutkittiin tarkkaan ja tarvittaessa sille kerrottiin selvästi, mutta mahdollisimman hienovaraisesti, ettei sen seuraa kaivata. Vapaus ja rakkaus, mitä sitä muuta elävä olento kaipaa!

Muru ja Seija pitivät koirista huolta mun reissatessa, iso kiitos siitä!

Taavin ja Kostin tappelut alkoivat, kun Kosti oli puolitoistavuotias ja olin ollut reissussa ja palasin kotiin. Tervehtimistilanne oli silloin liikaa, vaikka olimme ulkona ja koirat tulivat eri aikaan luokseni. Tästä johtuen hieman jännitin, kuinka nyt käy. Kotiin tullessa Taavi pääsi ensin tervehtimään mut ulkona. Sitten oli Sinnin vuoro ja lopuksi kävin molempien kanssa yhessä pienellä kävelyllä. Meni kyllä kaikin puolin niin hyvin, että toi taas lisää uskoa tämän kaksikon keskinäisen sopuisuuden säilymiseen myös jatkossa.

Toissa keskiviikkona palattiin harrastusarkeen Sinnin tokotreenien merkeissä. Päivän varsinainen aihe oli merkkien kierto ja sen lisäksi tehtiin kapulahommia, seuruuta ja häiriötreeniä sekä paikkis.

Seuruussa pientä edistymistä, mutta edelleenkään perusasentoon tulosta Sintturalla ei ole hajuakaan. Hurjan vaikea se tuntuu olevan, vaikka itse seuraaminen menee jo ajoittain ihan mallikkaasti. Kapulan pito on jo vakaata ja ihana, kun Sinni ei pureskele kapulaa yhtään. Edelleen tarvitsee paljon treeniä kapulan luovutukseen. Merkkien kierrossa on paljon hyvää, mutta etenkin merkeille lähtö tarvitsee vielä kovasti vahvistusta. Paikkiksessa Sinnille on ihan kamalan hankalaa se, kun joku kehuu koiraansa. Häntä rupee siinä vaiheessa vispaamaan niin, ettei maassa meinaa pysyä millään ja välillä sieltä pitää nousta katsomaan kehujaa... Paaaljon treeniä tähän. Häiriötreenit oli aika vaikeat Sinnille, mutta hyvä eka kerta tuollaistakin. Eniten sitä kiinnosti kanssatreenaajien käsissä mahdollisesti olevat namit ja niitä pomppasi pari kertaa tutkimaan. Ahne pirulainen!

Lauantaina Sinni treenas ilmaisua ja vähän tottista ja Taavi tarkkuusetsintää ja tottista. Sinnin ilmaisut oli vähän sinnepäin. Hajut meinas viedä mennessään ja ihmisten ihanuus... tottiksessa se pystyi keskittymään aika hyvin siihen nähden, että oltiin ekaa kertaa ulkona. 

Taavi etsi viiden sentin kolikon hienosti, vaikka etsintäpaikan vieressä oli paljon häiriöhajuja. Tottiksessa se teki omaan tyyliinsä kohtalaisesti. Ei siltä kyllä tule enää paljoa vaadittua.

Ennen treenejä käytiin Ainon kanssa hihnalenkillä.

Maanantaina yritin tehdä esineruututreeniä molempien kanssa, kun löysin pienen alueen sulaa metsää. Taavi haki esineet omalla tyylillään rauhallisesti, mutta varmasti. Sinnillä meni sitten taas enempi kauriinkakan syömiseksi. Tarvis selkeesti jonkun kaverin noihin Sinnin alkutreeneihin ainakin, yksin ei oikein hommasta tullut mitän.

Tiistaina käytiin Sinnin kanssa taajamaetsintäharkoissa. Hienosti se pystyi keskittymään, vaikka kauniin kelin ansiosta liikkeellä oli paljon porukkaa. 

Pikkusen liian innokas löytäjä.

Keskiviikon tokotreeneissä Sinni teki kapulan pitoa ja vähän seuruuta. Meidän suurin haaste on edelleen muut ihmiset, joiden luo Sinni karkailee edelleen ilakoimaan. Lisäksi tehtiin paikkis, joka meni oikein hyvin, kun olin tosi lähellä. Lopuksi hömpöteltiin, kun treeniporukan uuden jäsenen koiran palkkausörinä oli useamman muun koiran mielestä hieman epäilyttävää. Uusi jäsen siis örisi ja me muut tehtiin kivoja juttuja. 

Torstain tokossa keskityttiin eteentuloihin ja kapulan palautuksen loppuasentoon. Lisäksi todettiin, ettei Sinnillä ole mitään hajuakaan perusasennosta. Eteentuloihin tarvitaan jonkinlaiset ohjurit, muuten Sinni pyrkii vähän vinoon asentoon ja kapulan palautuksessa on nyt ruvettava vaatimaan loppuun asti tuomista. Perusasentotreeni on aloitettava ihan alusta uudestaan, jotta saan Sinnin tajuamaan sen...

Taavi täytti perjantaina jo yhdeksän vuotta! Mihin tämä aika oikein menee? Voi miten ihana tuollainen vanha koira on, kuin ihmisen mieli. Tunnemme toisemme niin hyvin, että kumpikin tietää mitä toisella on mielessä ja ennakointi puolin ja toisin on usein saumatonta. Onnea Taavi ja paljon terveitä vuosia lisää <3 <3 <3 <3

Synttäreitä juhlistettiin kaverilenkillä.

Lauantaina Sinnin kanssa treenattiin hakua pienimuotoisesti, kun metsästä löytyi lumeton lämpäre. Into ja taito etsimiseen löytyy ja ilmaisukin toimii joten kuten. Irtorullat varmemmin kuin kiinto. Pitää jatkossa keskittyä antamaan maalimiehille tarkemmat ohjeet, miten toimia. Mut hyvällä mallilla kai kuitenkin ollaan, vaikka onhan rullailmaisu satakertaa vaikeempi kuin haukku... 

Molemmat myös jäljesti lauantaina. Tai Taavi ei kyl jäljestänyt, sillä oli joku ihan oma hajumaailma, missä se pyöri. Jouduttiin lopettamaan jälki kesken, kun siitä vaan ei tullut mitään. Ei mitenkään tyypillistä Taavia.

Sinni sen sijaan yllätti positiivisesti. Nosti pari tuntia vanhan jäljen hyvin, kulmat suoritti hyvin ja esineetkin ilmaisi, tosin todella niukasti. Jäljellä oli pituutta kolmisen sataa metriä ja kulmia oli kolme. Mun täytyy opetella nyt vaan lukemaan Sinniä, se on jotenkin niin vähäeleinen.

Sunnuntaina Sinni kävi mätsäreissä pyörähtämässä ja meni kyllä hyvin. Se juoksee tosi nätisti, paitsi loppukehässä sitä vähän hirvitti, kun takana tuli iso lansu. Sitä piti pari kertaa korvat luimussa kurkata, mutta ravi pysyi hyvänä koko ajan. Seisominen on vähän vaikea, jala harittaa aina johonkin suuntaa. Hampaat antoi naistuomarin katsoa hyvin. Nähtiin myös paria pentua ja muutenkin hengailtiin koirien ja ihmisten seassa. Lapset oli vähän pelottavia, pienet pirulaiset kun eivät osaa käyttäytyä, vaan tulevat ihan liian kovaa ja kovaäänisesti iholle. Ärsyttävää! 

Iltapäivällä käytiin vielä molempien kanssa pitkällä metsälenkillä Ainon kanssa. Olipa ihan pitkästä aikaa päästä metsään kunnolla kävelemään!