Viime viikolla maanantai-ilta vietettiin Kouvolassa rallyn iltakisoissa melkoisen lämpimässä hallissa. Sinniä ei myöhäinen ajankohta tuntunut häiritsevät, mut itellä oli vähän haasteita pysyä vireessä, kun lähenneltiin mun nukkumaanmenoaikaa 😴😅, mut selvittiin ja hienosti selvittiinkin.
Rata näytti tältä, puolenvaihtoja oli ainakin tarpeeksi.
Mulla oli täysi työ pitää Sinni hanskassa, kun toimitsijapöytä oli lähdössä meidän selän takana ja kehänauhaan ei ollut kovinkaan pitkä matka. Kyltille 5 mennessä meinas Sinni lähteä katsomaan sermin takana ollutta Irmaa ja loppurataan toi haastetta kehän laidalla kylttien 15 ja 16 välissä seisoneet tuomari ja sihteeri. Mut hienosti Sinni tsemppas ja tehtiin aika hieno rata.
Kyltillä 9, (istu, eteen istu, oikealta oikealle istu) tuli meidän jokaratainen jumitus. Sinni ei meinannut millään siirtyä sivulta eteen. Viimeksi saatiin vastaavasta -10, nyt ei vähennyksiä. Liike oli kuitenkin oikein suoritettu, hivenen hitaasti vaan, joten musta tää on kyllä oikeampi tuomio.
Kyltiltä 10 -3 uusimisesta. Tässä ekalla yrittämällä tuli meille tyypillinen lisäpiruetti mua kierrettäessä. Viimeiseltä kyltiltä jostain -1 epätarkasti suoritetusta tehtävästä. Loppupisteet siis huikeat 96 pistettä ja hiuksen hienolla 0,3 sadasosasekuntia nopeammalla ajalla voitettiin koko luokka! Hyvä Sinni HintunTinttu.
Kuva Irma Liimatainen KSSK
Keskiviikkona tokossa oli kehätreenit. Kolme kehää pyöri samaan aikaan, hyvää häiriötä. Aloitettiin superhäiriöisellä paikkiksella. Kaksi minuuttia paikkamakuuta rivissä, jota pujotteli kävelevät ja juoksevat ihmiset, pallonheittoa, rivistä luokse kutsuttuja koiria ja kaikenlaista muuta kivaa. Sinni oli tosi hyvä.
Omalla vuorolla tehtiin liikkuroituna useampi toisto ruutua. Lähinnä tehtiin pitkää matkaa ja olihan toi muhkuraisella ruohokentällä vähän eri kuin hallissa. Kokeiltiin jopa kerran ihan kokonaisena voittajan liikkeenä. Sinni ei ekaks tajuttu, että se saa lähteä paikkiksesta mun luo. Jäävät (istu ja maahan) meni hienosti. Seuruu oli pitkä, mutta meni ihan ok, vaikkakin siinä olisi kyllä paljon parantamisen varaa. Mahtavan häiriöiset kehätreenit, tykkäsin taas kovasti!
Torstaina oltiin kesän ekoissa toko-torstai -treeneissä. Viime kesänä en tainnu päästä kuin kahdesti, mut nyt kun ei ole enää hakuryhmää vedettävänä, niin toivottavasti ehdin useammin.
Tutustuttiin taas voi-liikkeisiin; ruutua pitkästä matkasta, kiertoa hyppyjen välistä ja ohjatun alkumanöövereita.
Ekalla yrittämällä kierrossa Sinni hyppäs mennessä, mut loput toistot kiersi hienosti vauhdilla. Siirreltiin toistojen välillä tötsien etäisyyttä.
Ruutu löytyi joka kerta. Jossain vaiheessa pitää ruveta tekemään myös kokonaisena liikkeenä.
Ohjatun alkuliikkeissä on parempi, ettei Sinni kattele kapuloiden vientiä. Myös liikkeestä seisomista pitää vahvistaa, kun istuminen vei nyt voiton melkein joka kerta.
Tosi kivat treenit, Sinni oli oikein hyvässä vireessä ja oli taas tosi mukava tehdä sen kanssa.
Taavikin pääsi pappatokoilemaan hyppynoudon, seuruun, tavallisen noudon, pelkän hypyn, jäävien ja luoksetulon merkeissä. Paappa tykkäs, vaikka välillä vähän protestoi palkan saannin hitautta. Hyvä paappanen!
Lauantaista tiistaihin oltiin mökillä, lähinnä puuhommissa, mutta ehdittiin Sinnin kanssa tehdä kerran esineruutua, joka edelleen on selkeesti meille molemmille täys mysteeri ja sitten Muru teki Sinnille lyhyen, 400 m jäljen, jonne ripotteli 6 keppiä.
Ajettiin jälki noin tunnin vanhana, otettiin pieni jana, joka meni hyvin. Tokalta kepiltä huono lähtö ja jo siinä vähän emmin, mutta annoin Sinnin silti jatkaa. Mut sit tuli varmempi tunne, että hukassa ollaan ja oli pyydettävä kuva jäljestä. Tunne oli ollut oikea ja palattiin takaisin päin. Hyvin nappasi Sinni jäljen uudestaan ja jäljesti varmasti loppuun asti. Mä en tosin pääse irti omasta epävarmuudestani sen kanssa jäljestäessäni. Lisää pitäis saada vieraiden jälkiä ja paljon. Kaikkine pööpöilyineen aikaa meni 20 min.
Keskiviikon tokotreeneissä ekaa kertaa kävin paikkiksen aikana piilossa. Kaksi lyhyttä hetkeä piilossa ei vaikuttanut Sinniin. Pikku hiljaa pidennetään piilossaoloaikoja.
Sit tehtiin muita voittajan juttuja, mutta tais kuuma keli ja mökkireissu vähän painaa vielä meitä molempia, kun meni vähän laamailuksi.
Torstaina oltiin Kotkassa rallykisoissa, tuomarina Tarja Hiissa. Rata oli haastava, vain kolme koiraa kymmenestä sai tuloksen.
Hilkulla se oli meilläkin. En tiedä oliko yleinen laamailu vai vaikuttiko peltihallin kattoon hakkaava sade vai oliko houkutus ja ihmiset vaan liian vaiketa, mut ihan hirmu tahmea rata oli.
Uusimiset käytin jo kahdella ekalla tehtävällä, kun askeleet ei vaan mitenkään sattuneet ekaan puolenvaihtotehtävään ja eka yritys meni mönkään. Oikean puolen hypyllekään Sinni ei irronnut kuin vasta vaivalla toisella yrittämällä. Luulen, että tuomarin ja sihteerin sijoittuminen hypyn oikealle puolelle oli Sinnille vaikea. Näistä siis uusimisista molemmista -3. Kyltiltä 3 'ohjaajan ympäri vastapäivää' -1 tvä, en tiedä mistä, mut jotain epätarkkuutta siinä on ollut.
Kyltti 6 'molemmat oikeaan täyskäännös' ei onnistunut, mut kun uusimiset oli jo käytetty, niin -10 tästä. Kyltiltä 8 myös -10 mun pysähtymisestä (älä kysy miks 🤷♀️). Muutoin puhdas rata ja pisteet 73, joilla pääsi kolmannelle sijalle hitaammalla ajalla kuin toinen 73 pistettä saanut koirakko. Näiden lisäksi vain yksi muu koira sai tuloksen eli jotain perustavanlaatuista vaikeutta oli tänään ilmassa. Mut väliäkö sillä, kun saatiin tän vuoden tavoite eli RTK3 raavittua kasaan.
Nyt sit lomaillaan rallysta vähän aikaa ja sitten pitäisi ruveta kurkkimaan niitä uusia kylttejä ja sääntöjä ensi vuotta varten.
Viime sunnuntaina illalla käytiin pikaisesti treenimässä B-tottista BH-kokeeseen menijälle häiriöksi. Seuruun alut meillä on huonoja, muuten varsin kivaa tekemistä.
Keskiviikkona oltiin BH- ja B-tottis koulutuksessa. Oli kyllä hyvä koulutus ja selkiytti paljon sitä, mitä homma pitää sisällään. Ei ole ihan mahdoton ajatus, että jos joskus sais maaston puolesta hommia jiiriin ja tänne kulmalle Suomea saataisiin tuomareita, joka B-tottistakin haluaisi tuomaroida, niin voisi koittaa tuotakin...
Perjantaina hakuiltiin ja lenkkeiltiin kimpassa. Kuvat Ulla R., video minä.
Lauantaina rallyiltiin Kotkan kisoissa eka tulos voittajaluokasta. Rata oli pitkä, mut oikeella seuruuta ei juurikaan ollu, liekö se meidän pelastus...
Lähdössä Sinni hamusi ajanottajan luo, mutta hyvin pysyi lopulta. Houkutuksessa mä eksyin ja korjasin kulkuani niin myöhään, että Sinni ei ehtinyt mukaan ja meni tötsän väärältä puolelta, tästä -10. En tarkoituksella uusinut, kun rata oli niin kamalan pitkä ja Sinni rallyssa aina laamailee muutenkin, niin en halunnut yhtään pidentää rataa.
Kyltillä 9 olin ekaksi kääntymässä väärään suuntaan, mutta sain korjattua ajoissa ja selvittiin säikähdyksellä. Kyltiltä 13 Sinni lähti hitaasti mukaan ja tästä -3 epätarkasta suorituksesta. Yleisön lähellä tekeminen on Sinnille vaikeaa. Kyltillä 16 Sinni jäi jumittamaan mun eteen. Tyypillistä sille aina jossain liikkeessä jäädä jumiin. Siinä se vaan istua nökötti, katto mua silmiin ja heilutti häntää, mut ei hievahtanutkaan. Minkäs teet, nauratti vaan... tästä -10 myös. Loppusaldoksi jäi 77 pistettä ja eka tulos voittaja-luokasta.
Sinnin huispuhäntä oli tuomarin mielestä niin hauska ja iloinen, että saatiin tuomaripalkinto!
Jaana kuvasi meidän suorituksen:
Sunnuntaina aamutuimaan jäljet molemmille. Sinnille 500 metriä seitsemällä kepillä ja Taaville 400 metriä viidellä kepillä.
Sinnin jälki vanheni tunnin verran, nostomatkaa 30 metriä. Nosto oli vähän vaisu ja pyrki mieluummin takajäljelle. Muutoin yks meidän parhaista jäljistä. Kulmat ihan superhienoja ja kaikki kepit varmasti ylös. Vähän turhankin rauhallista menoa, mutta hyvä näin. Aikaa meni 17 minuuttia.
Taavin jälki vanheni vajaan pari tuntia, nosto tienvarsinostona. Taavi sai jäljestä hajun jo kaukaa ja meno oli varmaa. Yks keppi jäi suopursujen sekaan. Vähän epäilyttää karttaan piirtynyt kuljettu jälki, kun mun mielestä mentiin ihan just se jälki, minkä olin tallannut... joka tapauksessa hyvää pappajälkeä. Aikaa meni 10 minuuttia.
Viime lauantaina osallistuttiin Sinnin kanssa tokon avo-kokeeseen. Kisakokemustahan meillä ei kauheasti ole ja mulle on vielä ollut arvoitus, että minkälaiset virittelyt yms. kisarutiinit sopii Sinnille parhaiten.
Nyt mentiin jo arjen sanelemien pakottavien syiden vuoksi sillä, että ei juurikaan treenattu edeltävällä viikolla ja lenkitkin jäi harmittavan minimiin. Kisapäivän aamuna ehdin kuitenkin tehdä kunnon lenkin. Hallilla Sinnin kanssa käytiin hyvissä ajoin ennen oman luokan alkua vähän pyörähtämässä, jotta se näki, että on halli pullollaan vieraita ihmisiä ja koiria.
Sirunluvusta suoriuduttiin kunnialla ja sen jälkeen ei ollut enää oikein aikaa viedä Sinniä autoon ennen paikkista. Tämän välin odottelu oli meille ehkä kuitenkin vähän liian pitkä ja Sinni ehti jo hieman ruveta äksyilemään parille koiralla ja varastipa se yhden puruluunkin, kun sen omistaja oli hetken jossain muualla... Mutta selvittiin. Oltiin ensimmäisessä paikkisryhmässä. Hallissa tehtiin toisella puolella samaan aikaan veneiden keväthuoltoja, joten häiriöääniä oli tarjolla.
Paikkis meni hyvin, vaikka vähän oli jotain kuikuilua ja Sinni ei ollut kamalan rennon oloinen. Kaikki videot Tiina Suuronen.
Oltiin kolmantena suoritusvuorossa, luulen että se sopi meille aika hyvin. Paikkiksen jälkeen Sinni ehti olla hetken autossa.
Ekana liikkeenä liikeestä istuminen, jossa seuruun lähtö oli vähän haparoiva ja siitä pistevähennystä, muuten oikein hyvä liike. Tästä ei videota.
Toisena liikkeenä ruutu, joka viime aikoina on jäänyt vähän vajaaksi. Nyt meni hyvin, mutta pistevähennys hitaasta menosta, vaikka Sinni laukkasi...
Seuraavana oli luoksetulo, josta pistevähennys taas hitaudesta, vaikka laukka.
Kierto meni hyvin, en tiiä mistä tuli pieni miinus.
Seuruu oli huonoa ja itekin vähän sähläsin, kun esimerkiksi eka käännös oikeaan tuli ihan puskista, että seinää päinkö tässä pitää kääntyä ja osa käskyistä jäi vähän veneenkorjaajien kolinan sekaan, mutta ihan ok suoritus.
Kaukot meni hyvin, siinä vähennystä, kun Sinni haisteli maata mun poistuessa sen viereltä.
Viimeisenä hyppynouto, joka meni kyllä hyvin.
Kokonaisvaikutelmasta vähennystä pienistä liikkeiden välien haisteluista ja jumituksista.
Pisteitä kertyi seuraavasti:
Paikalla istuminen ryhmässä 1 min10
Seuraaminen7,5
Istuminen seuraamisen yhteydessä8
Luoksetulo9
Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno 9
Kauko-ohjaus 9,5
Noutaminen esteen yli hypäten 10
Kartioryhmän kiertäminen ja paluu perusasentoon 9,5
Kokonaisvaikutus 9
Kaikkiaan kokoon kertyi siis 290 pistettä, 1-tulos, KP ja sija 1/8!
Kuva KAG ry:
Mentiin kokeeseen ilman tulostavoitetta ja paikkiksen jälkeen jännitys hälveni ja saatiin hieno yhtenäinen suoritus. Olin jotenkin varautunut tahkoamaan avoluokkaa ainakin tämän vuoden ykköstulosta varten ja nyt saatiinkin heti ekalla kerralla huikeen hieno tulos! Wuhuu!!
Nyt kuono kohti voivoi-luokan liikkeitä.
Tiistaina käytin heti tokokoepalkintoni ja kävin treenaamassa meille vieraammassa hallissa rallya. Tehtiin molempien kanssa alla oleva rata. Taavia ei paljon kiinnostellu muu kuin hallin hajut. Hinnustiinan kanssa meni vähän paremmin.
Radan jälkeen treenattiin lähtöjä ja kaikenlaisia sekalaisia liikkeitä.
Vappuaattona tokotreeneissä tutustuttiin vähän voittaja-luokan liikkeisiin; luoksetulon pysäytys, ruutu pidemmästä matkasta, kierto hyppyjen ohi ja tunnari. Tunnari tulee tuottamaan meille vielä paljon harmaita hiuksia. Pysäytyksiä pitää miettiä, miten saa treenattua, ettei syö vauhtia. Ruutu ja kierto oli ok.
Vappupäivänä käytiin vieraan tekemällä jäljellä. Nosto oli tosi hyvä ja eka 150m pitkä suora meni hyvin, eka keppi löytyi. Sen jälkeen vaikutti vähän siltä, että maastossa ois ollu pieni armeijallinen porukkaa, mikä sinänsä armeijan harjoitusalueella on ihan mahdollista... kovasti tuntuu olevan hajuja ja mulle täysi epävarmuus päälle. Kepit jäi nousematta vaikka loppupelissä tallottu ja kuljettu jälki olivat kohtuullisen samankaltaiset. Loppuesineelle Sinni meni kuitenkin ilmavainulla.
Tallottu:
Sinni:
Perjantaina käytiin uimassa.
Sunnuntaina käytiin Sinnin kanssa rallykisoissa. Ohuesti harmittaa, kun ilman mun ratavirheen arvoista uusimismokaa oltais saatu 84 pistettä, mut nyt meidät hylättiin. Lajin helppous viehättää ja sitä rataa...
Pariin kisaan on tälle kuulle vielä paikka, mut en tiiä, vastustelee nyt kyl tuloksen saanti ihan urakalla 😅.
Lauantaina osallistuttiin tokon kokeenomaiseen hyväntekeväisyystreeniin, jossa sai suoritettavaksi valita kuusi liikettä.
Meidän liikkeet oli paikkis, seuruu, ruutu, hyppynouto, kaukot ja kierto.
Paikkis jännitti kovasti, kun se on ollut joulukuun häpsäkän jälkeen vähän epävarma ja nyt vielä vieruskaverina ihan vieras rotikka. Mut hienosti ja rauhallisesti meni, vaikkei ehkä ihan rennosti.
Liikkeistä kaikki muut oli melko lailla kympin suorituksia paitsi kaukot, jotka ei onnistuneet kuin läheltä. Liikkurin luo Sinni karkas vasta vikan liikkeen jälkeen. Tuomarilta kommentti, että hyvältä näyttää ja Sinni vaikutti itsevarmalta. Liikkuri kehui iloisuutta ja hauskuutta. Olin tosi iloisesti yllättynyt, kuin hyvin kaikki meni!
Sunnuntain tottisvuorolla tehtiin luoksetulo, kaukoja, jäävät ja jotain rallyn juttuja. Luoksetulossa meinasin saada luokseni kaksi koiraa ja Sinni meinas körmyyttää toisen kutsua totelleen, mut hienosti selvittiin ilaman mitään välikohtauksia ja uusintaluoksarikin onnistui hienosti.
Jäävissä mulla ei ollut hajuakaan säännöistä ja Sinnillä vähän arpomista liikkeissä, mut paljon hyvääkin.
Kaukot tehtiin niin, että aloitin läheltä ja pidensin nopeesti etäisyyttä. Kaikki vaihdot onnistui.
Rallyjutut hioutuu pikku hiljaa.
Maanantaina kävin omineen hallilla molempien kanssa. Ensin pieni rallyrata ja sitten ruutua ja kiertoa sekä jääviä ja kaukoja.
Rallyssa oikealla seuratessa askel vasempaan ei onnistunut millään Sinnin kanssa. Muuten tuo pikkurata meni varsin mallikkaasti. Taavi teki rataa myös ja oli kovin innokas, kuten myös tokojutuissa, vaikkei ihan ruutuun löytänytkään.
Sinnin kanssa saatiin kaukot onnistumaan aika hyvin ja ruudun ja kierron erotteluakin harrastettiin kohtuullisella menestyksellä. Jäävät edelleen hukassa
Keskiviikon tokossa oli aiheena kokeenomainen treeni. Kun oltiin just lauantaina tehty Sinnin kanssa huippuhyvin onnistunut kokeenomainen, niin ajattelin tehdä nyt kokeenomaisen, mutta palkkaan aina sopivissa väleissä. Mutta mitenkäs meidän kävikään! Sinni kun pääsi halliin ja näki kaikki ihmiset pitkästä aikaa se innoistui ihan valtavasti. Vapaaksi päästessään se muistutti lähinnä heliumilmapalloa, joka sinkoilee iloisen päättömästi ympäri hallia. Lisäksi maassa olleet merkit ja kartiot oli sille tällä kertaa tosi vaikeita. Suurin osa liikkeistä meni ihan plörinäksi, kun se ei vaan kaikessa iloisessa sinkoilussaan pystynyt niitä tekemään, kun oli niin paljon kaikkea muuta kivaa. Ainoat onnistuneet liikkeet oli luoksetulo ja seuruu. Mut hauskaa Sinnillä ainakin oli ja itsekin kyllä lähinnä nauroin kippurassa sen touhuille. Sen ylitsevuotava iloisuus oli vaan niin hauskaa. Ehkä ens kerralla sitten taas enemmän tokoa muistuttavia suorituksia.
Torstaina pitkästä aikaa hakunmetsässä ja sekin oli Sinnin mielestä taas ihan superhauskaa. Kolme ukkoa etsittiin ja ilmaisut oli hyviä! Jopa yksi lähiukko onnistui hyvällä ilmaisulla.
Edellisen viikon lauantaina koirat kävi fyssarilla. Taavilla ei ollu mitään erikoista, papparainen on hyvässä kunnossa.
Sinni sitten olikin jumissa molempien edestä, enkä ollu tajunnu mitään 😥. Jumia oli lähinnä lantion seudulla ja reisissä. Mut miten en ole huomannu mitään sen liikkeissä tai muussa, huono omistaja olen.
Sunnuntaina purettiin energiaa helteessä omalla pihalla pienellä esine-etsinnällä. Sinnin kanssa ei tätä olla oikeastaan koskaan tehty, pitäis vissiin ruveta...
Etsittiin ensin isompia esineitä ruudun omaisesti pieneltä alueelta ja sitten puolikkaita tulitikkuja tarkkuustyylisesti.
Taavi haki hyvin useamman esineen ja Sinnikin sai vähän jutun juonesta kiinni.
Tarkkuusruudussa Sinni tosin toi mulle ensin omenan, kun ei heti löyyänyt tikkua. Löytyi se tikkukin sitten pienen hakemisen jälkeen.
Maanataina Sinnin kanssa hakutreeneissä neljä ukkoa lämpimässä melko tuulettomassa kelissä. Sillä on ollut vähän taipumusta kahden ekan ukon jälkeen ruveta himmailemaan ja kolmas ukko on ollut vähän huonompi. Ollaan varmaan liikaa treenattu vain kahdella ukolla. Nyt tarkoituksena mennä joku aika neljällä ukolla ja katsoa, onko sillä vaikutusta.
Ekalta ukolta rullaa tuodessaan Sinni sai todennäköisesti hajun toisesta maalimiehestä ja reitti ekalta ukolta mun luokse oli vallan mielenkiintoinen. Toi kuitenkin lopulta rullan mulle ihan ilman mitään apuja. Myös näyttöreitti kulki lähes rullan tuontia vastaavaa reittiä, mutta hienosti päädyttiin sille maalille, jolta rulla alunperin tuli haettua.
Toka ukko sitten hyvin ja sen jälkeen vähän jaloissa pyörimistä ja muuta laamailua. Kolmas ukko löytyi aika läheltä ja kelpo ilmaisu sieltä. Neljäs ukko meni sitten taas oikein hyvin.
Katotaan mitä saadaan aikaan, jos jaksetaan jatkossakin mennä aina neljällä maalilla.
Tiistaina nilkka suorana töistä pikaisiin bh-treeneihin. Hihnaseuruu meni hyvi, vapaana seuruu oli haahuilua ja paikkis vallan mallikas. Siruakin luettiin ihan onnistuneesti.
Torstaina käytiin Sinnin kanssa kylillä harjoittelemassa ohittamista. Yllättäen jopa nähtiin muita koiria. Osa ohituksista oli ihan katastrofaalisia ja osa taas oikein mallisuorituksia. Ei Sinnistä varmaan koskaan tule semmoista hajutonta ja mautonta, mut välillä vähän pienempikin eläytyminen riittäisi.
Lauantaina pieni esineruututreeni Sinnille. On kyllä laji, jota en osaa opettaa ollenkaan. Jotenkin tuntuu etten vaan saa koiraa innostumaan millään tästä lajista. Taavin kanssa tää oli aina vähän kuin etana piimässä -hommaa ja nyt pelkään, että Sinnin kanssa teen tästä samanlaista pakkopullaa...
Koitettiin kuitenkin nyt keskittyä jonkinlaiseen hauskanpitoon ja heittelin vaan esineitä ja Sinni sai hakea ne. Aluksi sitä ei kiinnostanut ollenkaan, mut kyl se sit hokas, että esineen tuomisesta saa namppaa ja innostui vähän. Muutama esine haettiin kauempaa. Sinni istui odottamassa kun vein esineen ja heiluttelin ja huutelin ja sit Sinttura haki ne.
Tiiataina pikainen tottistreeni paikkiksen ja hihnaseuruun lähtöjen tiimoilta. Meni pääsääntöisesti ihan hyvin.
Torstaina osallistuttiin Sinnin kanssa BH-kokeeseen. Meille arpoutui toinen suoritusvuoro sakemanniuroksen parina.
Aloitettiin siis paikkiksella ja voi luoja kun taas jännitti, syke oli 110. Saksmanni oli melko äänekäs ja lisäsi mun jännitystä, että kuin Sinni sen kestää. Mut hyvin se kesti ja paikkis oli ihan täydellinen. Oli kuulemma ollut rennon oloinen koko ajan. Hyvä, ettei toisen komennushaukut haitanneet.
Suoritusosuus meni ihan ok. Hihnaseuruu oli yllättävän hyvä, ei tainnu tulla juurikaan mitään sanomista siitä, paitsi henkilöryhmässä, jossa Sinni vähän meinas nuuhkia yhtä henkilöä.
Irtiseuruussa ja jättävissä Sinni tarvi kaikissa kaksi käskyä liikkeelle lähdettäessä, kun jätätti niin pahasti, muuten kohtuullista menoa. Jäävät liikkeet meni hyvi ja luoksetulo oli hyvä. Siitä tosin vähän miinuksia, kun Sinni tulee suoraan sivulle, mutta se on ollut mun harkittu päätös. Kokonaisuutena siis varsin hyvä suoritus ja tottisosuus kirkkaasti läpi.
Kaupunkiosuus meni todella hyvin, mikään vastaantulevista jutuista ei saanut pakkaa hajoamaan ja näin suoritimme BH-kokeen hienosti! Kiitos kaikille järjestäjille ja treenikamuille ❤️
Tiistaina saatiin Sintukan kanssa 700 m tunnin vanha vieras jälki kolmella esineellä. Nosto ruudusta.
Sinni selvitti jäljen hienosti ja mä osasin lukea sitä. Useamman kerran se yritti vaihtaa riistalle, mut osasin lukea ne ja sain sen jatkamaan jälkeä. Suurimmaksi osaksi Sinni oli koko ajan jäljellä. Ei se ihan jäljen päällä koko aikaa menny, mut ei se kaukanakaan menny. Hirveesti on opeteltavaa sen tyylissä, joka on tosi paljon vaikealukuisempi ja korkeanenäisempi kuin mihin olen Taavin kanssa tottunut, mut tilanne on myös vähän epäreilu Sinnille, kun Taavi on niin hyvä ja mun on vaikea olla tuskastumatta Sinnin taitotasoon. Mut me ollaan kuitenkin paljon parempia, kuin mitä oltiin Taavin kanssa tässä vaiheessa, joten yritän olla tyytyväinen ja saada tehdyksi järkeviä treenejä, joihin taidan tarvita aika paljon muiden apua...
Keskiviikkona pidettiin pitkien treenien päivä ja Sinnillä oli 26 ha alue yhdellä maalilla. Tarkoitus oli saada tunti tyhjää alle ennen maalin löytymistä, siksi kuljettu reitti ei välttämättä ole ihan sellainen, miten oikeasti mentäisiin. Tuulta oli nelisen metriä ja lämpötila on jossain +17 asteen hujakoilla ja kevään ekoja lämpimiä päiviä.
Sinni jaksoi hyvin, vaikka kymmenisen minuuttia ennen maalille tuloa siinä oli ehkä havaittavissa pientä herpaantumista. Mutta kun se sai hajun maalista, niin ei ollut kahta sanaa, etteikö olisi lähtenyt sinne vauhdilla ja teki hienon ilmaisun. Ei muuten kannellut rullaa yhtään koko tunnin aikana ennen kuin meni maalille.
Taavi ajoi viisi tuntia vanhan 600 m jäljen. Aika kovasti kiinnosti heinän syönti, mut kyllä se silti koko ajan tiesi missä jälki menee ja mutustelun lomassa jäljesti hyvin ja löysi kaikki esineet. Yllätyin kuin vauhdikas Taavi oli, mut ehkä se vauhti rauhoittuu jäljellä kuitenkin vasta yli 12 h jäljillä.
Perjantain tokokurssilla tehtiin aluksi yksin luoksetuloa, jossa siis on ollut viime viikosta asti ihan totaalinen jumittaminen. Nyt kuitenkin tuli ekasta käskystä luokse. Olis voinut olla nopeampi, mut superia ettei jumittanut.
Tehtiin myös kapulan pitoa, jossa pienen pientä mälväämistä, mut muuten hyvä. Seuruuta tehtiin myös ja Sinni oli super!
Lopuksi vielä kaikki koirat porukassa paikkista pariin kertaan. Ekalla toistolla Sinni tarvi kaksi käskyä maahan menoon, muuten kaikki toistot ihan tosi hyviä.
Lauantaina oli tokokoe, tuomarina Harri Laisi. En tiiä, jännitti taas ihan hirveesti.
Sinni oli jotenkin tosi lunki, kun hengattiin hallissa ennen kokeen alkua ja tuomarin puhuttelun ajan. Tykkäsin kovasti.
Alossa oli 9 koirakkoa ja oli kiva, että paikkis oli jaettu kolmen koiran ryhmiin. Me oltiin vikassa ryhmässä reunimmaisena, vieressa bc uros. Sinni tarvi kaksi käskyä maahan menoon, muuten oli oikein hyvä suoritus. Kun koiria nosteltiin istumaan, rupesi vieruskaveri haukkumaan ja se haukkui sitten ihan loppuun asti. Oli aika kova häiriö, mutta Sinni pysyi hienosti maassa siihen asti, kunnes tuli meidän vuoro nousta istumaan.
Yksilösuoritukset alkoi luoksetulolla. Jännäsin kuin tän kanssa käy, mutta Sinni tuli luokse, ehkä vähän hitaasti, mutta tuli kuitenkin. Loppuasento oli vino. Kaukot nollattiin kolmella käskyllä maahan menossa, eikä Sinni hievahtanut tässä muutenkaan mihinkään. Liikkuri käski meidän sitten tehdä harjoitussuorituksen läheltä ja sain kovan ripityksen siitä, miten kaukoja pitää treenata pitkästä matkasta. Tuomaripalautteessa tuomari sanoi, että mun kaksi ekaa käskyä ei kuulostaneet käskyiltä ja sitten vasta se kolmas toiminut käsky oli käskyn kuuloinen. Laitetaan jännityksen piikkiin, vaikka tällä kertaa sentään oli oikea käskysana.
Liikkeestä maahan meno tarvi kaksi käskyä, muuten ok. Seuruu oli ihan kaameeta laamailua, ei lähelläkään sitä, mitä on treeneissä. Hypyssä hirvee jumitus, mut onneksi en ehtinyt antaa toista käskytä. Tässäkin vino perusasento. Kapulan pito oli hyvä.
Tuomaripalautteessa kehuja Sinnin iloisuudesta ja suloisuudesta (suloisuus tais kyllä olla liikkurin kommentti ja kyseli myös rotua) ja siitä, että se osaa tehtävät. Seuruu pitäisi saada paremmaksi myös koetilanteissa. Muuta en palautteesta muista, vaikka tuntui että Laisi puhui pitkään... Mut Sinni ei karannu kertaakaan liikkurin eikä tuomarin luo ja luoksepäästävyydessä rakasti Laisia oikein pitkän kaavan mukaan syliin kiiveten eli mun pelko miestuomarin arkailusta oli ihan turha.
Video Anne Ståhlberg:
Pisteitä kertyi seuraavasti:
Paikalla makaaminen ryhmässä 1 min 9
Seuraaminen 7,5
Maahan meno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 9,5
Noutoesineen pitäminen 10
Kauko-ohjaus 0
Estehyppy 9,5
Kokonaisvaikutus 8,5
Yhteensä raavittiin siis kasaan 161 pistettä eli 1-tulos! Tän vuoden tokotavoitteet on nyt saavutettu ja jatkossa keskitytään avoimen luokan liikkeisiin, mitähän kaikkea siellä edes on!?
Sunnuntaina oltiin Marja Uusitalon hakukoulutuksessa. Koulutus oli pk-hakuun, mutta kun halusin rullailmaisuun näkemystä, niin ei sen niin väliä.
Sinni on siis kannellut rullaa aika paljon, jos sillä on ollut kiintorulla. No nyt ei sitten tietenkään kannellut yhtään. Eli ei saatu apuja siihen mitä haettiin, kun ongelmaa ei nyt ollut ollenkaan.
Saatiin kuitenkin muistutus, että lähiukkoja pitää treenata! Niitä ei Sinnin mielestä tarvi ilmaista, kun olen siinä vieressä... Sinni oli vähän vaisu, mut varmaan eilinen koe ja hakupäivän kahdeksan tunnin autossa odottelu ei ainakaan parantaneet sen virettä. Ihan hyvä treeni silti ja oli kiva seurata pitkästä aikaa pk-hakuakin.
