sunnuntai 31. maaliskuuta 2024

Yleensä en tähän aikaan vuodesta jaksa mitään, mut nyt ollaan oltu ahkeria!

Flunssa iski lomalla ja siitä toivuttiin hetki. Sunnuntaina jaksoin jo kuitenkin Sinnin iloksi hallille. Illan aiheena oli rallyn voi-liikkeet. 

Miten onkaan niin hankalaa tehdä vasemmalla puolella hyvin onnistuvat liikkeet oikealla? Osan joutuu opettamaan ihan alusta asti uudestaan, jotenkin hassua. Mut kai ne sieltä tulee jossain vaiheessa. 

Aivohiki tuli


Tiistaina käytiin päivällä hallilla tekemässä molempien kanssa kuvassa olevaa rallyn rataa. Taavilla meni hienosti, vaikka taukoa onkin paljon. Ite sössin vähän, mutta kyllähän se tuon(kin) homman osaa. Ja ääntäkin tuli vain yhdessä kohtaa.



Sinni sitten taas oli lähinnä toivoton. Lähdön jälkeen ekat kolme kylttiä piti ottaa neljä kertaa uudestaan, että saatiin ne onnistumaan jotenkin. Muutenkin oli melkoista haparointia. Ei olla kyllä voittajaluokan ratatreeniä tehty kuin se yksi möllikisaan osallistuminen alkuvuonna. Täytyy ratatreenien osalta nyt aktivoitua. Lisäksi oikean puolen seuruu on edelleen epävarmaa, mut onneksi saa olla käsiapuja mukana. Radan lisäksi tein pieniä pätkiä noita eniten vaikeita kohtia. Radan purun ajan Sinni treenas paikkamakuuta. Kovasti ois haistelututtanut.

Videolla onnistunein yritelmä radasta:



Illalla oltiin kentällä treenaamassa ilmaisua kolmen ukon verran. Irtorullilla mentiin ja pääpointti taas siinä palautuksessa, jossa haluan Sinnin kiertävän mut. Tarvisin ehdottomasti kolmannen käden, kun yhdessä on liina ja toisessa nami ohjaamassa Sinniä oikeaa reittiä ja kolmannen tarvis ihan väkisin sumplimaan liinan kiinni laittoa ja muuhun... 

Ekalla ukolla liina on estämässä Sinniä, toka on oikeestaan aika hyvä, mitä nyt en meinaa saada liinaa kiinni, kolmannella Sinni varastaa lähdön ja rulla tippuu turhan aikaisin palautuksessa. Mut just näitä varten haluan tuon kierron, joka varmistaa ilmaisua, vaikka rulla tippuiskin vähän liian aikaisin.

Videot Mia P:





Keskiviikkona tokoa ja aloitettiin paikkiksella. Sinni oli jotenkin jähmeä ja tarvi sekä maahan menoon että istumaan nousuun useampia käskyjä. Tehtiin toinenkin toisto ja siinä meni kaikki hyvin.

Liikkuroituna kaukot, hyppy ja kapulan pito. Kaukoissa Sinni jäi tuijottamaan liikkuria ja tarvi istumaan nousuun kaksi käskyä. Toisella toistolla homma sujui hyvin. Hyppy meni hienosti ja kapulan pitokin muuten, mutta kapulaa antaessa ehkä aavistuksen siirtyi taaksepäin. 
Lisäksi tehtiin seuruuta ja liikkeestä maahan menoa, jonka Sinni oli unohtanut ihan totaalisesti. Että kivalla mallilla taas nää tokohommat ja kokeeseen pitäisi tässä keväällä mennä...



Torstaina kävin hallilla tekemässä rallyn ratatreenin molempien kanssa. 




Taavi meni taas hiljaa ja melkein kaikki liikkeetkin meni hyvin. Mahtavaa pappajumppailua nämä ja toinen on niin innoissaan.



Sinni jäi jo heti lähdössä tuijottamaan edessä häämöttävää houkutuksessa olevaa laatikkoa ja koko eka suora oli hankala, mut sit ite houkutus meni hyvin. Käännös - askel -tehtävässä Sinnillä oli omanlaisensa versio liikkeestä, mutta muutenhan tuo rata oli monin verroin parempi kuin edellisen kerran yritys. Nyt meni jo heti eka kerralla rata läpi ihan kohtuullisesti ja erityisen mahtavaa oli tuo liikkeestä seisomisen onnistuminen kun koiraa kiertäessä Sinnillä on ihan hirveä halu lähteä pyörimään itse siinä mukana. Peruutuksessa Sinni meinaa joka kerta ehtiä istua ennen kuin lähtee peruuttamaan, että kisoissa toi voi olla se meidän varmin -10 liike.


Radan lisäksi kaikenlaisia rallyliikkeiden yksittäisiä treenejä ja oikean puolen seuruuta tuli myös harjoiteltua.


Illalla BH-treenit, jossa keskityttiin kaupunkiosuuteen. Meni just niin kuin oletinkin eli ihmisiä Sinni olisi halunnu rakastaa ja vastaantuleva koira aiheutti reaktion. Yksin jääminen ei ollut ongelma. Kanssatreenaaja kuvasi suorituksen, kiitos.



Ulko-osuuden jälkeen ehdittiin tekemään vielä paikkis ja irtiseuraamisosuus. Meni hyvin.




Pitkänä perjantaina oli ohitustreenit. Huutelin seuramme sivuilla koiria mukaan ja ihastuttavan paljon tuli osallistujia. Jaettiin porukka kahtia ja kierrettiin korttelia eri suuntiin muutaman kerran. Saatiin monta hyvää ohitusta, mahtavaa! Kiitos osallistujille, toivotaan näille treeneille jatkoa.

Käytiin myös "hölkällä" ja HinnuTinnukka keskittyi lumesta nauttimiseen...



Lauantaina aamusta pieni jäljennostotreeni Sinnille. Tarjolla oli vierasta jälkeä kahden noston verran. Jäljet n. 100 metriä ja lopussa esine. Molemmat pellolla, mut eka jälki jatkui metsään, joten saatiin myös alustanvaihto. Nostomatka muutamia kymmeniä metrejä.

Ekan jäljen Sinni nosti hyvin ja jäljestikin hienosti ja mä osasin sitä lukea. Toinen nosto takajälkenä, en ole varma olisko vaihtanut ite suuntaa, mut en antanut sen mennä liinanmittaa pidemmälle väärään suuntaan ja liinan kiristyessä se kääntyi heti ja kiskoi oikeaan suuntaan. Tällä jäljellä esineestä tuli vahva haju tuulen mukana ja viimeiset kymmenet metrit mentiin ilmavainulla.


Sunnuntaina hallikauden päätös. Sinnille paikkista eri muodoissa ja rallyjuttuja. Taavi teki myös hyvän setin tottista ja rallya. Oli hyvät treenit.
Sinnin haastava pitkä paikkis:



perjantai 22. maaliskuuta 2024

Talvilomareissu Bornholmin saarelle

Toissa perjantaina ajeltiin Naantaliin ja uutuuttaan kiiltävällä Finnlines Canopuksella yötä vasten Kapellskäriin. 

Hytit ei ainakaan ole isompia kuin Saksaan menevällä lautalla tai Tallinkin Ruotsinlaivoilla. Ekaks vaikutti siltä, ettei Taavi pääse sängyn alle, ois vakava puute hytissä!

Mut onneksi sohvan alla oleva palkki ei haitannut niin paljoa, etteikö sinne yks kolopesijä mahtunut.

Kahden kerroksen väkeä

Taavi testasi aamulla kannen ulkoilutusalueen. Ei ehkä ihan osunut sinne minne arkkitehti on suunnitellut... Kansi oli myös harmittavan liukas.

Brahehus



Lauantai meni Tukholmassa pyöriessä ja rauhalliseen tahtiin ajellessa kohti etelää. Yöksi jäätiin jonkin matkaa Jönköpingin eteläpuolelle puskaparkkiin.

Sunnuntaina aamusta kunnon lenkki koirien kanssa. Miten ihanaa oli päästä metsään, eikä missään ollut liukasta! 



Iltapäivällä saavuttiin Ystadiin ja käytiin koirien kanssa hölkällä ja rannassa rallattelemassa sekä tehtiin vähän tottista, kun matkaparkin vieressä oli niin houkutteleva 'kenttä'. 


 

Maanantaina puolen päivän jälkeen kovasti keinuvalla lautalla Bornholmin saarelle Tanskaan. Bornholm on pieni saari, jonka suurin pituus on 40 km, joten siirtymät paikasta toiseen ovat ketteriä. 

Yöpaikaksi valikoitui maastopyöräilykeskuksen parkkis. Ihan mahtavat pyöräreitit ja hyvät lenkkimaastot. Rauhallinen paikka ainakin tähän aikaan vuodesta, kuten koko saari. Leirialueetkin aukeavat vasta huhtikuussa.



Tiistaina aamutuimaan kävin polkasemassa molemmille pienet jäljet muhimaan. (Tanskassa ei ole jokaisenoikeuksia, eikä kyllä juuri metsiäkään, mutta kunhan ei jätä eikä ota mitään, eikä leiriydy, niin liikkuminen käsittääkseni on sallittua.) Kovasti riistarikkaan aamulenkin jälkeen kyllä mietitytti, että kannattaako Sinnin kanssa lähteä edes yrittämään jälkeä. Oli nimittäin semmoista sinkoilua ja huutoa iso osa lenkistä, kun kauriita oli siellä ja täällä.



Tapsukka kävi ekaks tekemässä mallisuorituksen omalla jäljellään, joka ehti vanheta kolmisen tuntia ja sillä oli pituutta kuutisensataa metriä. Lämpötila + 5 °C, tyyntä ja pieni tihkusade.

Taavin kanssa jäljestys on vain yhtä nautintoa. Se on niin varma ja rauhallisen reipas, että perässä voi kävellä vaikka silmät kiinni. Ihan täydellinen suoritus.





Sinni kanssa meni sitten vähän vähemmän nautinnollisesti. Ensiksikään en osannnut käyttää tanskalaista karttaohjelmaani ja tallausjälki ei tallentunut alusta asti ja jäljestäessäkin se teki omia kiekuroitaan. Osa kiekuroista oli ihan meidän tekemiä, mut osa tuli kyllä kaupan päälle. Jälki oli ehkä noin 800 metriä pitkä ja vanheni nelisen tuntia.


Sinni merkkasi jäljen kahdesti nostossa, mutta ei lähtenyt jäljestämään. Melkoista tempoilua oli alku. Ihan pikkuriikkisiä pätkiä meni sen näköisesti, että jäljesti, mut sit taas sinkoiltiin. Jotenkin kummasti se kuitenkin löysi ekan ja tokankin esineen. Sitten meno vähän rauhoittui ja homma rupesi näyttämään siltä, miltä sen haluaisin näyttävän. Jäljen loppupuolisko mentiin ajoittain jopa varsin mallikkaasti. On tässä työnsarkaa, mut ihan kiva, että halus lopulta jäljestää sulallakin maalla mun jälkeä. Oman lisähaasteen teki mulle vieras metsä, jossa ei juurikaan kiintopisteitä ollut. Mut ihana metsä 💚. 





Iltapäivällä ajeltiin saaren eteläosaan. Lenkkiä hiekkarannalla ja Sinnin kanssa pieni tottis keskittyen lähinnä oikean puolen seuruuseen ja juttuihin sillä puolen.




Aamulenkillä rannalla labbisuros kävi tervehtimässä meidät. Hitto kun kaikki osasivat käyttäytyä hienosti, koiraa puhuttiin hitokseen hyvin. Taavi kyl ilmoitti ettei tarttis tulla ihan iholla. Sen jälkeen vierailijakin rupes kuulemaan omistajansa huudot...

Taavi halus poseerata

Kaukaa karkas omistajaltaan labbis meidän luo


Aamupäivällä pidempi lenkki Paradesbakkernen luontopoluilla.






Iltapäivälenkille saaren pohjoiskärjessä Taavi ei ollut innokas lähtemään ja papparainen sai jäädä lepäämään. Sinnin kanssa käytiin muutama kilsa ihastelemassa vuohia luontopoluilla. Yöksi sataman matkaparkkiin.





Torstai oli koirille aika lailla lepopäivä, mitä nyt autossa piti pitää vahtia. Käytiin puolipäiväreissulla Christiansøssä, jonne koiria ei saa viedä, joten turret odottivat retken ajan autossa parkkiksella. 

Iltalenkki tehtiin saaren eteläosan hiekkarannoilla Murun kalastaessa ja yöksi ajeltiin taas maastopyörämestoille.




Perjantaina aamusta Sinnille kolmisen tuntia vanha reilu 600 metrinen jälki. En tiedä itkiskö vai nauraisko, oli taas semmosta menoa. Oma mielentila ei jostain syystä ehkä ollut paras ja rauha tekemisestä puuttui. 

Nosto oli taas vaikea ja viidestä esineestä kaksi jäi nousematta. Ajoittain mentii kuitenkin ihan todella hyvin ja sitten oli myös niitä huonoja pätkiä seassa useampi. Jotenkin tuntui, että Sinni kyllä koko ajan tiesi missä jälki on, mutta jostain syystä jäljestys oli ajoittain mitä sattuu. Tai en ainakaan osaa lukea sitä kunnolla ja oma epävarmuus jäljen sijainnista haittasi, omaan piikkiin menee siis ainakin osa, mut on kyllä haastava jälkikoira. Nyt taas taukoa sen aikaa, että kotona metsät sulaa ja katellaan sit mitä tehdään.





Käytiin taas polkemassa huiman hienoja metsäpolkuja ja sit pöyrittiin iltapäivä Rønnessä, saaren pääkaupungissa.


Koirat oli tervetulleita ravintolaan



Illaksi pohjoisen satamaparkkiin ja kunnon iltalenkki, joka venyi eksyessäni luontopolulta ilmeisesti lehmien kulkureitille, joka haarautui jossain vaiheessa moneksi pienemmäksi poluksi. Arvoin niistä yhden ja melkoisen kiertelyn jälkeen löysin kuitenkin ennen pimeää takaisin autolle.

Eipä näille polulle haittaa vähän eksyä


Maisemiakin sattui matkan varrelle



Lauantaina aamupäivä oli sateinen, joten otettiin lepiä pitkän kaavan mukaan. 




Iltapäivällä käytiin tutustumassa Hammershusin linnanraunioihin ja illaksi ajeltiin taas etelärannikolle. Tuuli oli tosi kova, eikä viihdytty rannalla kauaa.





Sunnuntaina aamulla rantarallattelua ja sit mentiin vielä ajeleen maastopyöräreittejä saaren keskelle ja pyöräilyn jälkeen ihanan rauhallinen pitkä lenkki koirien kanssa.


No oli näitä taas, mut Sinni handlas tilanteet kohtuullisesti
Vähän piti kytätä, mitä pihalla tapahtuu


Illalla lautalla takaisin Ruotsiin Ystadiin yöksi matkaparkkiin.

Maanantaina päivä palloilua Ystadissa ja illaksi Malmön eteläpuolelle matkaparkkiin ja siellä kunnon iltalenkki.


Tiistaina käpsyteltiin Ruotsin lounaisimpaan kolkkaan katsomaan Skandinavian vanhinta majakkaa ja ihastelemaan muuttolintuja.



Yöpaikka löytyi Halmstadista, jossa oli myös loistavat lenkkimaastot.


Halmstadista ajeltiin yhden yön taktiikalla Tukholmaan sukuloimaan ja illaksi Kapellskäriin ja lautalla kotiin. 





Ihanan rento ja rauhallinen loma ilman aikatauluja. Paljon ulkoilua, nukkumista, syömistä ja rentoutumista. Ja lenkkeilyä keväisissä maisemissa, niitä odotin eniten tältä lomalta ja niitä sain! Vaikka flunssa kiusasi enemmän tai vähemmän koko loman ajan, niin se ei kuitenkaan onneksi ollut niin paha että olisi pilannut loman. Seuraavia seikkailuja odotellessa.

perjantai 8. maaliskuuta 2024

Vähän jo kevättä ilmassa

Viime viikon tiistaina käytiin uimassa. Otettiin tällä kertaa aika rauhassa ja koirat ui vaan leluja hakien puolisen tuntia ilman pidempiä vetoja. Kivaa näytti olevan!

Tän uintireissun jälkeen tuli tieto, että koirauimala lopettaa toimintansa ja nää oli luultavasti meidän viimeiset uinnit täällä. Tää on ihan kamalan iso menetys meille ja harmittaa aivan älyttömän paljon!! Sinnin lonkkien hyvinvoinnille tämä on ollut tosi hyvä juttu. Kattelin korvaajaksi vesijuoksumattoharjoittelua, mutta se on niin kallista ja aikoja oli ainakin nyt tosi huonosti saatavilla, että siitä tuskin tulee meille ainakaan tällaista joka toinen viikkoista harjoittelu. Surettaa pirusti.






Keskiviikkona oltiin tokoilemassa molempien koirien voimin. Sinni teki ruutua, kaukoja ja sit pohdittiin luoksetulon loppuasentoa. Jos tehdään vain BH, niin eteen tulemisen opettaminen on turhaa, mutta jos joskus kuitenkin tulisi päähänpisto suorittaa pk-kokeita uusilla hypyttömillä B-säännöillä, niin luoksetulon pitäisi olla eteen. Opettaako vain eteen tulemisen, opettaako sekä eteen tulemisen että suoraan sivulle tulemisen molemmat omilla käskyillään vai opettaako kuitenkin vain suoraan sivulle tulemisen. Siinä sitä onkin pohdittavaa.

Ruutu meni hyvin. Tehtiin sekä targetille että ilman targettia ja molemmissa vaihtoehdoissa Sinni juoksi hyvin ruudun takalaitaan asti ja otettiin mukaan pysäytyskäskykin. Vähän toisen koiran puuhastelu välillä jänskätti Sinniä, mut muuten oli reipas.

Kaukot oli vähän hukassa, tarvi istumaan nousuun pari käskyä ekalla yrityksellä. Mut aika hyvin meni kuitenkin.

Taavi hömpätteli seuruuta, jättäviä, luoksetuloja ja paikkista. Into pinkeenä se teki kaiken. Ihana pappakoiranen!


Torstaina lumietsintää ja hypotermisen potilaan hoitoa yhteistreeneissä vpk:n kanssa. Olipahan mahtavaa! Meille oli kaiveltu kunnon tunnelit lumipenkkoihin ja pahin liukkauskin oli kaikonnut, joten koirien oli kohtuullisen turvallista juosta paloaseman pihamaalla. Kaikki koirat pääsivät tekemään tasonsa mukaiset treenit; kokeneemmat joutuivat kaivelemaan tiensä uhrin luokse ja aloitteleville oli sitten vähän helpotettua versiota. Ja mikä parasta, palokuntalaiset olivat maalissa, joten saatiin meille niin kullanarvoisia vieraita miehiä maaleiksi.

Sinnille lumietsintäharjoitus oli ihan uus juttu. Hirveellä innolla se meni hajun luo, mutta sitä vähän rupes hirvittämään, kun hangen sisältä tulikin joku esiin ja se päättikin ryhtyä haukkuvaksi. Hyvin palautui kuitenkin näistä jännityksistä ja heti innolla uutta etsimään. Kolmannella ei tarvinnu enää haukkua, vaikka sekin oli vähän jännä. Ihan hirmu hienoa itsensä ylittämistä Sinniltä.

Papsukkakin haki kaksi ukkoa. Koska Taavi treenas loppupäässä, niin luolat oli jo vähän kärsineet ja ekalla oli suuaukko peitetty makuualustalla ja se meni Taavilta kyllä ihan esineilmaisuksi. Mut sehän ei haitannu yhtään, kun pitäähän ne esineetkin ilmaista. Tokalla ukolla Taavi humpsahti onkaloon ja hieno ilmaisu sieltäkin. 

Iso kiitos vpk:lle yhteistyöstä. Me ei oltais ikinä ite saatu kaiveltua tuollaisia onkaloita! Yhteistyö jatkuu keveemmällä vähän toisenlaisissa merkeissä, sitä odotellessa =)



Tiistaina ilmaisutreeniä kentällä. Oli liukasta, mut sen verran kentän perällä lumipeitettä, että saatiin treenit tehtyä. Kaksi kolmen ukon kierrosta, joilla Sinnin kanssa keskityttiin rullan palautukseen mut kiertäen. Mentiin irtorullilla. Sinni on ihan kohtuullisesti jo hokannu, että haluan sen kiertävän mut palauttaessaan rullaa. Tätä nyt varmaan hinkataan kevät.


Keskiviikkona sattui ekaa kertaa hankikanto ja heti piti lounastunnilla käydä rykäsemässä jälki viereiselle pellolle. Sinnin kanssahan meillä on vähän ollut haasteita tuon jäljen suhteen, kun sitä ei ole juurikaan kiinnostellut jäljestää mun omatekemää jälkeä. Nyt kuitenkin jälkihammasta kolotti niin paljon, että päätin taas kokeilla ja kaivaa verta nenästä. Tein reilu 200 metrisen jäljen neljällä esineellä.

Ajettiin jälki aika lailla saman tien ja kun ottaa huomioon aiemmat meidän jälkiyritykset, niin tämähän meni vallan hyvin. Nosto oli haparoiva, mutta jälki löytyi kuitenkin. Ekan suoran alkupuolisko oli vähän hakemista, mutta ajoittain se näytti jo ihan jäljestykseltä. Esineet löytyi hyvin ja vaikka molemmat kulmat tuotti vähän haastetta, niin Sinnillä riitti moti etsiä jälkeä ja ratkaisi tilanteet itse. Viimeinen suora oli jo aika kivanoloista menoa. Erityisen iloinen olin, että Sinni halusi jäljestää ja se keskittyi tekemiseen ja vaikka jälki hukkui, niin se halusi jatkaa. Tästä jäljestä jäi hyvä mieli!




Päivällä käytiin Koirametsä Reviirillä tunnin käppäilyllä Muskan kanssa. Muskaa kun ei voi aitaamattomalla alueella päästää ihan noin vaan vapaaksi, niin siihen tuollainen koirametsä on vallan mainio paikka, mutta olihan se kovin pieni siihen nähden, jos ois halunnut tehdä tunnin lenkin siellä. Mutta ihan kiva oli, kun nuo kaikki pääsivät rallattelemaan vapaana ja Muskakin sujahti porukkaan vallan reippaasti, vaikka yleensä on kovin varovainen vieraiden koirien kanssa. Liukasta oli paikoitellen, mut suurimmaksi osaksi saatiin väisteltyä ne kohdat onneksi. 

Ja vaikkei lenkkiä kunnolla päästynytkään tekemään, niin olihan tuolla koirille paljon hajuja haisteltavana. Harmittavasti vaan ihmiset olivat jättäneet hirveän määrän koiriensa jätöksiä korjaamatta, vaikka alue on täynnä roskiksia. Mut kaikesta huolimatta oikein kiva vierailu koirametsään.







Illalla käytiin tokoilemassa ja ruvettiin Sintun kanssa työstämään merkkien kiertoa. Kamalasti se haluaa pysähtyä sinne merkeille, joten sieltä mun luokse tuloa koitettiin saada toimimaan. Tämä vaatinee useammankin treenikerran, vaikka hyvin Sinni osti ajatuksen.

Kapulan pitoa tehtiin liikkuroituna ja siihen on jostain syystä palanneet kaikki ongelmat; mälvääminen, pudottelu ja taaksepäin pomppaaminen. Saatiin kyllä monta hyvääkin toistoa, mutta se eka on aina huono...


Torstaina oli pakko taas tehdä pieni jälki Sinnille. Tällä kertaa nelisensataa metriä ja jälki vanheni reilun tunnin. Edelleen jäi enempi positiiviselle tää jälki, vaikka nyt olikin tuoretta kauriin jälkeä papanoineen haasteena. 

Nosto tehtiin lyhyenä ja se olis muuten ollu hyvä, mutta oli takajälki. Käännön jälkeen meni hyvin toiselle kulmalle asti, eka kulma oli jopa tosi hieno.

Tokassa kulmassa oli ihan tuoreet kauriin jäljet. Ne vei kovasti mennessään, mutta olin huomaavinani milloin Sinni vaihtoi riistalle. Sinnin oli aika vaikea luopua riistajäljestä ja kun se lähti taas jäljestämään mun jälkeä, oli vaikea sanoa milloin ihan oikeasti vaihtoi riistalta takaisin mun jäljelle. Mut joka tapauksessa saatiin matka jatkumaan ja kun päästiin vähän matkaa kulmasta, niin loppu meni taas oikein hienosti.

Ehkä tästä tulee vielä jotain joskus. Aikaa meni 12 minuuttia kaikkine härväyksineen, joten vauhtikin on saattanut hieman parantua viime vuodesta. Ainakin liinaan on tullut se kaivattu veto. Epävarmuudet kun sais pois tai ainakin vähemmälle, niin oltais oikein hyvässä jamassa. Isoin plussa jäljestysinnosta, sitä on niin kaivattu omiin jälkiin!






Illalla vielä bh-kurssia. Tehtiin ekaks ilmoittautuminen, jossa Sinni tietysti halusi rakastaa "tuomaria". Tähän täytyy ottaa joku väljempi sivullaolokäsky kuin seuraaminen, että Sinnillä on vapaus katsella ympärilleen.

Sitten paikkikseen ja saatiin lupa olla ilman liinavarmistusta. Pari kertaa piti huomauttaa haistelusta, mutta muuten ihan loistavan hieno suoritus pitkässä, noin 6 minuutin paikkiksessa.

Hihnaseuruuosuus oli tosi hyvä, vapaana seuruun alussa Sinni vähän haahuili, jäi musta vähän jotenkin kiinni paikkiksessa olevaan maliurokseen, joka tais Sintusta olla vähän jännä. Pienellä huomautuksella jatkettiin hyvin. Jättävät ihan ok, pientä epävarmuutta molemmissa, mut kuitenkin ihan kohtuulliset suoritukset. Luoksetulossa tuttu loppuasento haaste, joka tarvii ensin ratkaista mun omassa päässä ja sitten opettaa Sinnille oikein.


Paappakoiran kohdalla meinasin huolestua laahaavista jäljistä, mut kun katsoo komeita tassukarvoja, niin ei ehkä tarvi olla asiasta huolissaan =)




Kun koirauimala lopettaa ja rahat ei riitä käyttämään molempian säännöllisesti vesijuoksumatolla, niin rakensin köyhännaisen vesijuoksualtaan. Ajanee nyt ainakin toistaiseksi asiansa ja materiaalit on maksaneet itsensä takaisin molempien käytyä kahdesti kävelemässä. Vesi tietty maksaa myös jotain, mut omille koirille voi olla sama vesi useamman käyttökerran... Fyssarin kanssa katsotaan vedenpinta sopivaksi, jotta teho menis sinne minne halutaan.