Kisakauden avaus

Viime viikon torstaina Sinnille jälki, pituutta himpan alle 600 m, ikää noin tunti, keppejä kuusi. Paljon riistanhajuja, tuulta vähän ja lämpötila viitisen astetta plussalla. Nosto 30 m janalta.

Violettu on Sinni, sininen on jälki.

Nosto on Sinnistä tosi vaikea lukea, mutta se lähti tien reunasta jo tosi varmoin ottein ja nakutti ekalle kepille asti ihan huipusti. Kerran riista meinas viedä mennessään. Jotenkin tuntuu, että meillä on tämä jäljen hukkaaminen jokaisella jäljellä. Vaikka menis kuin hyvin, niin aina tulee se yks kohta, missä Sinni vaihtaa riistalle tai muuten vaan hukkaa jäljen. Jos en tietäisi missä jälki menee, en kyllä ole yhtään varma osaisinko lukea nää tilanteet. 

Pitäisi myös muistaa itse jälki paremmin. Olen Taavin kanssa tottunut jäljen liikaan nautinnollisuuteen, jossa mun ei ole tarvinnut huolehtia mistään ja Taavi on hoitanut homman kotiin aina täydellisesti. Sinnin kanssa mun pitäis olla jäljestä varmempi, ettei tulis epävarmuuksia kesken matkan. Mutta tällä jäljellä Sinni oli kuitenkin niin varma, että kiskoi mut väkisin jäljelle, vaikka itse vähän epäröin. Muutenkin veto liinassa on Sinnillä nykyään hyvä ja se on paljon itsevarmempi kuin vuosi sitten. Kepeistä yksi jäi nousematta, muut oikein hyvin. Kaikkinensa taas huomattavasti enempi plussaa kuin miinusta. 

Perjantaina oltiin taas Sirke Viitasen rallykoulutuksessa, voi-rataa. Niina T.:n kuvaamalla videolla näkyy hyvin meidän pari suurinta haastetta; jumittaminen ja karkailu ihmisten luo. Jumittaminen on Sirken mielestä palkan odotusta, mikä voi hyvinkin pitää paikkansa. Rnrmmän siis vaan kehuja pitkin rataa! Karkailulle on varmaan vaikeampi tehdä mitään, mut onneksi ne yleensä tapahtuu tilanteissa, joissa suoritus ei ns. ole kesken, vaan mä olen keskittynyt johonkin muuhun kuin meidän yhteiseen tekemiseen.

Vinkkejä saatiin myös selkeämpiin käsimerkkeihin ja vauhtia pohdittiin myös. Ehkä aavistuksen rauhallisempi meno vois joskus toimia. Mut sit kun menee hyvin, niin menee kyl tosi hyvin.

Lauantaina hakuiltiin kolmen ukon verran. Rullaa Sinni kantelee, mut ilmaisut on silti tosi selkeät ja hyvät. Kivaa oli taas!

Ennen treenejä pieni lenkki Ainon kanssa.

Sunnuntaina Sinni kävi fyssarilla. Edellisestä kerrasta on vierähtänyt jo tovi, mutta tässä alkuvuodesta on nyt ollut kaikenlaista estettä...

Ei löytynyt mitään hälyttävää, mutta reidet ja vatsalihaksetkin oli vähän jumissa. Sinni ei ole rennoin käsiteltävä, se suhtautuu kaikkeen aina melko epäluuloisesti ja uskon, että sen on ajoittain vaikea olla rentona käsittelyssä, vaikka välillä se makaakin silmät kiinni rauhallisesti ja antaa käsitellä itseään. 

Tiistaina taas hakuiltiin ja Sinnillä oli puussa oleva maalimies, joka aiheutti pientä päänvaivaa, mutta lopulta hyvä ilmaisu. 

Yhdeltä ukolta ekaks vajaaksi jäänyt näyttö, en tiedä mihin Sinnin ajatus katkesi. Myöhemmin samalta ukolta hyvä ilmaisu.

Keskiviikon tokossa liikkuroutuna kaukot, seuruu, hyppynouto, luoksetulo, jäävä ja kierto. Muut onnistu oikein hyvin, mut hyppy ei millään. Menosuuntaan kiersi, pakatessa hyppäs... mut kaukot onnistu ekalla, wuhuu!!

Lauantaina käytiin rallykisoissa, mut siviilipuolen yllättävien huolien, surujen ja murheiden takia ei oikein ajatus pysynyt kasassa ja jätin toisen pieleen menneen tehtävän uusimatta, ei vaan jaksanut. Ois pitäny uusia, kun onnistuessaan se liike ois riittänyt tulokseen. Mut nyt meni näin. Vikat viis tehtävää Sinni jumitti. Onko liian pitkä palkattomuus syynä vai vaan mun epäselvä ohjaus? Esim. liikkeestä seisomisessa Sinni oli tekemässä pyörähdystä. Ja tokavika  kylti  kohdalla oli ajanottaja, joka just yskäisi ja Sinni ois halunnu mennä tietysti sinne.

Sinni HintunTinttu saavutti viime vuoden tuloksillaan Suomen Pyreneläisten vuoden 2024 toko-tulokas, vuoden 2024 pk-koira ja vuoden 2024 2. paras toko-koira tittelit! 

Sinni HintunTintulle on myönnetty myös Kaakon Käyttökoirien vuoden 2024 pk-tulokas palkinto.

Sinni ja ohjastaja kiittävät, harjoitukset jatkuu!

No josko nyt päästäis palaamaan normaaliin

Tämmönen pidempi saikku on ihan hanurista, kun ei pysty tekemään oikein mitään. Vasta viime päivinä olen saanut käden liikkumaan lähes normaalisti, vaikka edelleen on vajautta liikeradoissa ja arvio käden kuntoutusajasta on puolesta vuodesta vuoteen... Mitään painoa sille ei saa vielä ottaa ja kipeä se on, jos sitä vähänkään käyttää. Koska pääkoppa on ollut kovilla kaiken kipeyden ja tekemättömyyden keskellä, oli pakko lähteä mökille vikoiksi sairaslomapäiviksi. Uskomattoman paljon auttaa maiseman vaihdos henkiseen hyvinvointiin ja on tässä viikkojen aikana käyny useampaan kertaan mielessä, kuinka huonossa jamassa hoitojutut on, kun itse sairaus tai vamma kyllä hoidetaan ainakin jotenkin, mutta sairastamiseen/vammautumiseen liittyy aika paljon muutakin kuin vain se itse ongelma. Henkisestä puolesta ei kukaan ole kiinnostunut ja itselleni ainakin tuli aika kovasti yllätyksenä, kuinka ahdistavaa tämä on ollut. Sen lisäksi yksikätisenä ihan kaikki arjen pikku jututkin on hankalia, hitaita ja turhauttavia. 

Mökiltä ei ole pitkä matka Kana-areenalle ja käytiinkin siellä parina päivänä. Tokohallin pohja on vähän hanurista, mutta menetteli meidän rauhallisiin treeneihin. Rallya ja tokoa tehtiin. Rallyt meni Sinnillä kohtuullisesti, mun tarvii vaan olla ihan äärettömän tarkka ohjauksissani. Tokossa sitten Sinni keksikin kaikenlaisia uusia liikkeitä.

Jälkikausi päästiin myös korkkaamaan, vaikka paikoitellen lunta on vielä paljonkin.

Muuten sitten vaan nautittiin aurinkoisista kevätpäivistä ja haahuiltiin metsässä. Teki pääkopalle tosi hyvää.

Sunnuntaina hallilla tokojuttuja, jotka meni ihan kivasti. Näyttelytreeniosuus ei sitten ollutkaan meidän juttu ollenkaan, kun ringissä juostessa Sinni olisikin halunnut syödä edessä menevän koiran. No onneksi ei olla näyttelyihin menossa.

Maanantai aloitettiin uimalla, parasta.

.

Tiistaina kävin kuokkimassa vieraissa paikkiksissa. Meni hyvin, mut Sinni ei ollu kauheen rento, jotain sille on jäänyt painamaan taannoisesta häpsäkästä, toivottavasti ajan kanssa helpottaa.

Loppuvuoden puuhat

Ennen uutta vuotta käytiin vielä sunnuntain hallivuorolla molempien kanssa tokoilemassa. Sinnin kanssa tehtiin avon liikkeet paitsi paikkis. Muut meni yllättävän hyvin, mutta kaukot oli unohtunu jonnekin ihan kokonaan ja iänikuisissa jäävissä oli edelleen sekoilua. Mut toisesta koirasta huolimatta ruutu onnistui ihan ilman targettiakin.

Paappanen oli niin liekeissä, ettei tosikaan. Se teki liikkeet melkeimpä paremmin kuin Sinni. 

Useamman vesisadepäivä jälkeen lumet oli huvenneet niinnpaljon, että maanantaina aamupäivällä pääsi tekemään pienet jäljet molemmille. Taaville 350 metriä ja Sinnille 600 metriä, molemmat noin tunnin vanhoja ja niillä oli keppejä. 

Taavi oli niin hyvä, kuten aina. Todella varmaa tekemistä, Paapan kanssa jäljestäminen on ihan parasta.

Sinni HintunTinttunen jäljesti ihan hyvin, mutta olen kyllä niin hukassa sen kanssa. Sillä oli ihan todella hyvä draivi ja into, mutta riista sotki sitä taas aina välillä. Isosti plussalle silti jäi tämä jälki. Kepit nousi hyvin ja kulmista Sinni suoriutui hienosti. Huonoa oikeastaan vain tuo kova kiinnostus riistan hajuun niin ilma- kuin maavainullakin. Mut silti päästiin loppuun asti ja vauhtia on kyllä tullut lisää, nyt riittäisi jo koesuoritukseenkin, kunhan pysyttäis jäljellä. Myös nostot tarvii paljon harjoitusta, jotta olisivat varmoja.

Iltapäivällä Tiinan ja Taren kanssa pienet esineruututreenit. Muutaman metrin levyinen kaistale ja ei ehkä ihan 50 m syvä. Tiina vei Sinnille meille vieraita esineitä ja Sinni yllätti olemalla ihan superhyvä! Mikä into sillä oli hakea esineet! Kyllä oli sata kertaa kivempi treenata kimpassa kuin yrittää turata omineen.

Tällä videolla esine ei löydy ekalla kerralla, mut tosi kivasti Sinni lähtee hakemaan sitä uudestaan, Tiina kuvasi:

Tämä myös Tiinan kuvaama:

Aattona käytiin Tiinan kanssa vielä hallitreeneissäkin. Sinnille paikkista, mikä ahdistaa edelleen ja sieltä hopsitään mieluusti pois. Kyllä harmittaa, että meille niin vahva liike hajosi samalla kun ruutukin. Ei se paljoa tarvi, että koira voi mennä epävarmaksi. Silti parempi näin, kuin että Sinni olisi ruvennut räyhäämään toisille epävarmuuttaan. Mun luo on aina hyvä tulla. Rakennellaan uskoa ja luottoa paikkikseenkin pikku hiljaa takaisin.

Ruutu meni nyt jo ihan hyvin, pientä himmailua Taren ollessa hallissa, mut hyvä silti.

Sit jumppailtii oikeaa puolta ja muita rallyjuttuja, on ne vaikeita.

Tokoa ja metsää

Tiistai-illan pimeydessä hakuiltiin kahden ukon verran 2,5 ha alueella. Sinni liikkui hyvin ja rullan kantelua oli aika vähän. Pari kertaa se varmaankin hajusta poimi rullan ja juoksi mua kohti, mutta ei kuitenkaan tehnyt ilmaisua. Molempien löytöjen kohdalla ilmaisut oli sitten selkeät vierelle istumaan tulot. 

Keskiviikkona tokossa kokeenomainen treeni. 

Sinni ei pysynyt nahoissaa ja pari kertaa se karkasi kehästä rakastamaan katsojia ja liikkuriakin piti moikata useampaan kertaan. Luulen, että palkattomuus aiheutti pientä epävarmuutta ja tänään tuli esiin sama kuin mitä oli BH-kokeessa, että seuruuseen lähtö jumitti.

Mutta kaikki liikkeet on meillä hyvällä mallilla, mutta ollaan kuitenkin vielä kaukana koesuorituksesta. Jos ei muuta, niin hauskaa meillä ainakin oli!

Videolla sensuroitu versio, joka näyttää ihan hyvältä ilman kaikkia häröilyjä.

video T.Suuronen

Perjantain tokokurssilla tehtiin ruutua ja kaukoja. Kaukoissa meillä seisominen ihan alkutekijöissään ja se pitäisi ottaa ohjelmistoon.

Ruutu hyvällä mallilla, mitä nyt vähän varastellaan lähtöjä... tehtiin targetilla ja ilman. 

Lopuksi paikkis ja häiriötreeniä. Hallin keskelle tötsä ja koirat sen ympärille ja jokaisen piti kiertää tötsä vuorollaan. Sinniä jännitti muut koirat niin paljon, ettei se oikein pystynyt kiertoon. Mut positiivista, ettei se ollu menossa muiden luo, mieluummin tuli jännässä tilanteessa mun luo kuin ois kähteny isottelemaan.

Sunnuntaina hallivuorolla ruutua, kiertoa ihmisiä päin ja hyppynoutoa. Vähän myös rallyn oikeeta puolta ja käännöksiä.

Kierto meni tosi hienosti, vaikka tötsien takana oli ihmisiä. Ruutu oli kanssa hyvä, mut hyppynouto tarvi sit vähän enemmän säätöä. Milloin Sinni kiersi esteen mennen tullen ja milloin sitten hyppi kapula suussa sitä eestaas 😅😅. Aksasiivekkeillä sit saatiin hyvät suoritukset, mut luovutuksia täytyy vielä hioa.

Maanantaina iltapäivällä Sinnille lyhyt jälki. Ikää 1,5 tuntia, pituus 550 metriä, ei juuri tuulta, pari astetta plussalla, nostomatkaa 30 metriä., kuusi keppiä, teemana kulmat.

Sinni lähti hyvällä mielellä nostamaan jälkeä ja oli taas hieno nosto. Pienibtarkistus takajäljen suuntaan ja sitten lähdettiin varmasti oikeaan suuntaan. Kerran huomautin aika alussa riistalle vaihdosta, sen jälkeen mentiin koko jälki ihan huippuhienosti! Niin hyvä fiilis jäljestämisestä. En mä vieläkään Sinniä osaa lukea, mut oli mahtava, miten hyvällä motivaatiolla se teki koko jäljen. Kolme ekaa keppiä tosin jäi, en huomannut minkäänlaista merkkausta. Kolme vikaa Sinni nosti varmasti, oikein tarkasti etsi, että missä se keppi on. Kepit oli kyl just ennen jäljen tekoa kasvavasta pajusta katkottu, että ei ihan parhaat, mut ois niiden silti pitänyt nousta. Mut mahtava fiilis jäi itse jäljestä.

Illalla vielä pienet pimeen treenit metsässä kahdella ukolla. Vähn epämääräistä rullatyöskentelyä, mut sit varsinaiset ilmaisut oikein hyviä.

Syyslomaa

Pari edellistä kuukautta oli töiden puolesta tosi rankka, ei juuri vapaapäiviä ja melkein kaikki päivät ylipitkiä. Mut se rypistys on nyt ohi ja oltiin koirien kanssa mökillä toipumassa.

Saavuttiin perjantaina illalla. Lauantaina pitkä metsälenkki. Susia on ollut jonkin verran, viime viikollakin vajaan kymmenen kilsan päässä tappoivat lampaita. Mut en valoisaan aikaan osaa niitä pelätä, koirat kuitenkin pysyy lähellä. Pimeällä en koiria laske yksin ulos. 

Sunnuntaina tein molemmille jäljet. Sinnille kilometri, kuusi keppiä/esinettä ja ikää tunnin verran. Nostomatka oli lyhyt ja jälki nousi ensin takajälkenä. Muuten olen todella positiivisesti yllättynyt, vain yksi riistan perään harhautuminen. Toisen ehdin huomata niin nopeasti, ettei eksytty jäljeltä. Sinni onneksi palaa omalle jäljelle aika hyvin käskyllä, jos vaan tajuan asian ajoissa. Edelleen se on vaikea lukea. Aikaa meni 26 minuuttia eli Sinni on saanut tekemiseen selvästi vauhtia ja nyt se jaksoi keskittyä jäljen loppuun asti. Kaikki esineetkin löytyi hyvin. 

Olin tosi taitava, vaikka nenääni haisee hirvi tai joku muu metsän elävä. (Toivottavasti ei susi)

Taavilla oli puolen kilsan jälki, jolla kolme esinettä. Aikaa Taavi käytti alle kymmenen minuuttia eli mentiin kohtuullisen vauhdikkaasti. Niin varmaa tekemistä alusta loppuun. Nosto oli hieno, kuten koko jälki. Pappajälki, paras jälki!

Paras!

Maanantaina samoiltiin useampi tunti metsässä, ihanan rentouttavaa.

Illalla Sinnin kanssa vähän merkkien kiertoa vaihtelevalla menestyksellä.

Keskiviikkona Sinnille jälki kulmateemalla. Ei olla sen kanssa juurikaan treenattu kulmia. Tai eihän me olla Sinnin kanssa jälkeä treenattu ylipäätään. Puoli kilsaa pituutta, kuusi keppiä, lyhyt nosto, kolme tuntia ikää. Nosto oli ihan super! Ensin parin askeleen verran oikeaan suuntaan, sitten parin askeleen tarkistus takajäljen suuntaan ja sitten Sinni valitsi varmasti oikean suunnan. Näin selkeän noston mäkin tajusin.

Kulmat tuotti vähän päänvaivaa, mutta tykkäsin kuinka nopsaan Sinni kuitenkin huomasi jäljen hukkuneen ja hyvällä motivaatiolla etsi jäljen uudestaan omatoimisesti. Vähän taas näkyi mun epävarmuus Sinnin lukemisessa, mutta oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa ja fiilis oli kiva. Jostain syystä kolme keppiä jäi nousematta. Mentiinkö sen verran sivusta vai oliko joku muu syy? 

Tehtiin myös esineruututreeniä, Taaville kokeenomaisesti ja Sinnin kanssa niin, että vietiin esineet yhdessä ja sitten se kävi niitä hakemassa. Osa esineistä sienestettiin.

Taavi teki hyvin. Sinnillä alkaa orastaa pieni esinemotivaatio ja sienestyksessä oli ihana kuunnella sen nuuskutusta. 

Torstaina ja perjantaina samoilua, lauantaina kotiuduttiin. Oli ihanan rauhallinen viikko.

Sunnuntaina olin raunioilla emännöimassä Hepekolaisten vierailua ja molemmat koirat pääsi käymään parin ukon verran raunioilla. Taavi keskittyi lähinnä pissojen lussuttamiseen ja ukkojen etsimiselle lähinnä viittasi kintaalla. 

Sinni etsi kaksi ukkoa hirmuisella innolla ja vauhdilla.

Samalla reissulla koirat pääsi pienelle kimppalenkille Elmo-pennun kanssa.

Sunnuntaina illalla vielä hallilla Sinnin kanssa. Tehtiin tynnyrin kiertoa, oikean puolen seuruuta ja häiritty paikkaistuminen.

Kierrot meni hyvin ja oikea puolikin rupeaa pikku hiljaa luonnistumaan, vaikka vasen meinaa imaista Sinnin aina välillä. Paikkaistuminen oli hyvä, vaikka pää pyörikin.