Saikutellaan, mälsää

Vappuaattona tein Sinnille jäljen. Kepit hajustui puolisen tuntia ja nyt mentiin valjaissa. Lyhyt nosto, jälki puoli kilsaa ja ikää tunti.

Nosto oli semmoinen Sinnimäisen vaisu, mutta oikea suunta löytyi ja vaikka vauhti tuntui hitaalta, niin ei me kovin paljoa kauempaa käytetty aikaa kuin tässä viime aikoina muillakaan jälkillä, vartti meni, vaikka palkkasin kepeiltä pidempään. Täytyy nyt keskittyä tuohon keppien isoon palkkaamiseen, jos sekin auttaisi niiden löytymisessä. Kepeistä nousi viisi eli huima parannus edellisiin. Voiko johtua siitä, että omalla jäljellä mä olen erilainen, kun tiedän missä jälki menee ja missä kepit on, vaikka kuinka yritän olla liinan päässä vaikuttumatta toimintaan millään tavalla?? Lisää siis vieraita jälkiä!

Vappuviikonloppu oltiin saaressa raksahommissa, niin ei jääny aikaa tai energiaa treenailla. Sit pieni kotiautopyrähdys pohjoisen suuntaan ja sillä reissulla Sinni teloi jalkansa. Ette usko miten iloinen olen haavasta anturassa, kun ekaks tietty heti epäpuhtaasta askelluksesta syytin lonkkia. Vaikka vittumainen haava onkin, niin miljuuna kertaa parempi vaihtoehto kuin lonkkien oireilu. Eli nyt sit saikutetaan ja parit kivat sovitut treenit jää väliin...

Paapalla on lähtölaskenta alkanut 😭😭😭😭. Yskimistä on vähän pitkän makuun jälkeen ja lenkit on lyhentyneet kelien lämmetessä. Varmasti se ite kävelis vaikka kuin, mut en uskalla enää ottaa pidemmille lenkeille mukaan. Reipas ja innokas se on onneksi edelleen, mut eihän se tuosta parempaankaan mene 😭

Huhtikuu hujahti

Lähes kuukauden takaisesna keskiviikon tokossa alkuun ryhmähäiriöliikkeitä edellisen ryhmän parin koirakon kanssa. Sinni meni useamman kerran kaverin käskystä maahan... Piilopaikkiksessa Sinnin vieressä ollu koira haukkui ja se pelotti Sinniä, mut makasi silti kiltisti paikallaan. Tehtiin useampi lyhyt paikkis.

Kiertohyppyhässäkkä toimi kuin rasvattu! Super! Kaukot sit onkin semmonen murheenkryyni, ettei mitään rajaa.

Torstaina kävin tekemässä tokon voin kokeenomaisesti, paitsi kaukot jätettiin tekemättä.

Alkuun paikkis oikein hyvä. Vieruskaveri hirvitti vähän ja Sinni ratkaisi tilanteen sulkemalla sen totaalisesti pois.

En vahingossakaan katso vasemmalle

Liikkeet meni aika hyvin. Huomautettavaa oli jäävien seisomisessa, jossa pyörähti mukaan liian aikaisin ja lyhyt seuruu tehtiin myös ja se oli vähän laamailua. Ruutu tais menmä takalaidasta yli, mut se nyt tuskin on iso ongelma. Ja tunnarin Sinni tiputti jalkoihin. Muuten olin kaikkiin oikei  tyytyväinen.

Taavi rupes ontumaan, ei pahasti mut kuitenkin. Mitään selvää kipukohtaa ei löytynyt ja kuvata ei ihan heti viitsitä, kun sydän kuitenkin heikko. Kipulääkekuurilla mennään nyt ja sit jos ei mee ohi, niin kuvataan.

Perjantaina käytiinnuimassa ja Taavikin sai olla kevennetysti mukana. Ei ainakaan pahentanut tilannetta.

Sunnuntaina olin Sinnin kanssa Jenni Suden rallyvalkussa. Meillä oli aiheena mun kädet mua kiertävissä liikkeissä.

Liikkeessä mun kierto pitää treenata ensin paikallaan teputtaen ja sit pikku hiljaa askelta pidentäen. Takaa puolen vaihdossa ois ehkä hybä olla eri kästy kuin edestä mua kiertävissä liikkeissä, mut hitto kun ei kykene. 

Edessä puolen vaihto ois myös hyvä opetelle ensin paikallaan pitkää targettia hyväksi käyttäen.

Hitto, että tykkään Jennin koulutuksista! Oon jo ihan lopettamassa rallyn ja sit aina kun käy jossain tällasessa, niin taas rupee homma kiinnostamaan.

Tiistaina käytiin Taren kanssa lenkkillä. Ihana kaksikko ❤️

Kaiken tän jälkeen on blogin päivitys ihan unohtunut, kun on ollut elo semmoista haipakkaa ja vähän huolta Taavin kunnosta, vaikka ihan reippaana ja hyvävointisena se on ollut ainakin 90 % ajasta.

Ollaan käyty ehkä kaksi kertaa vieraan tekemällä jäljellä. Nyt on ajeltu jälkiä pannasta ja vauhtia on tullut paljon lisää. En tiedä onko kiinni vauhdista vai siitä, että olen pyytänyt jäljentekijöiltä uusia koeohjeen mukaan hajustettuja keppejä uusiokäyttökeppien sijaan, niin on kepit aika lailla jäänyt nousematta. Kaksi tai kolme keppiä on noussut, vaikka jälki ollaan kyllä ajettu aika lailla tarkasti. 

Pannasta en viitsi juuri jarrutella, että ehkä on taas kuitenkin palattava valjaisiin.

Esineruutua on tehty ehkä kerran ja se meni kyllä aika kivasti. Kaverilenkillä on käyty Ainon ja Topin kanssa ja sitten on koitettu hinkata aivan mahdottomia kaukoja. Sinni kyllä osaa vaihdot, mut joskus se on jostain syystä ihan pihalla ja tulee ihan mitä sattuu asentoja tai ei mitään. Ja ilman targettia se ei kyllä pysy paikallaankaan. Olen jo ihan toivoton näiden suhteen. Mitkään kepakot tai laatikot tai muut rimajutut ei toimi ollenkaan tuohon paikallaan olemiseen. 

Metsään meni vahvasti viime viikot

Maaliskuun lopussa Sinni pääsi vähän leikkimään pariin otteeseen Toton kanssa, kun oli sukujuhlat. Ja tietysti oli myös käytävä järvessä, kun ranta oli jo sula.

 

Sunnuntaina jälkeä vieraan tekemällä jäljellä. Sinni ajoi tulevan kokeen 2-luokan jäljen ja hiton hyvin ajoikin. Nosto oli vähän epävarma, mutta itse jälki meni kokonaisuutena ihan huikeen hyvin. Sinni teki töitä löytääkseen kepit ja kaikki nousi varmoin ottein! Minä yritin kovasti yhdessä kohtaa sabotoida jälkeä, mutta onneksi Sinni piti päänsä ja mä lopulta uskoin sitä, koska sillä nyt kuitenkin on parempi nenä kuin mulla. Yks pien kiersaus tuli jonkun eläimen houkuttavien jäänteiden takia, mutta siitäkin selvittiin hyvin. Kilometrin jälkeen meni aikaa 26 min. Jälki oli parisen tuntia vanha. Mahtavan hyvä suoritus meiltä.

Illalla vielä tottiksia ohjatun (superhyvä), tunnari (rupee toimimaan), kaukojen (ei näistä tuu koskaan mitään) ja jäävien (joskus onnistuu oikee liike, joskus ei) kanssa. Tehtiin myös paikkis kokeenomaisesti ja se oli ihan tosi hyvä.

Maanantaina pikainen esineruututreeni, Sinni haki 30 m leveältä kaistaleelta kaksi esinettä, eka hetsattuna, toka valmiina. Sinnimäisen humputtelevaan tyyliin molemmat nousi, kunhan kerkes muilta hajuilta esinelle. Tästä on hyvä parantaa.

Uskaltauduttiin bc-sakin kanssa lenkillekin ja Sinni meni varsin hyvin joukon jatkona ja taisi sieltä yksi mielitiettykin löytyä.

Tiistaina taas kauhea kooma yöllisen hävittäjärallin takia, mut lupauduin silti pieneen jälkitreeniin. 1 h, 500 m, kuus keppiä, 30 m jana. Sokkona mentiin, tarvin näitä ihan tosi tosi paljon enemmän, kun en luota yhtään meidän jäljestykseen. Tai luotan mä nyt jo enemmän kuin vuosi sitten, mutta pitkä on matka semmoseen hyvään oloon jäljellä.

Sinni nosti takajäljen, mutta lähti sitten hyvin jäljelle. Jäljesti kyllä hyvin, lopussa pieni oikaisu, mutta keppejä ei noussut kuin kaksi. Ei vaan kiinnostellu kepit tällä jäljellä ollenkaan... Mut uskalsin sokkojäljelle ja olin siihen kyllä tyytyväinen ja uskalsin luottaa Sinniin, vaikka riistan jälkiä oli ihan älyttömästi. Mut ihan helkkarin epävarma olo mulla siellä liinan päässä on. Pitäis ehkä ens kerralla antaa Sinnin mennä vapaana, meniskö sit paremmin. Aikaa meni 13 min.

Torstaista sunnuntaihin oltiin saaressa, jossa meillä on melkoinen työleiri mökin omannäköiseksi tekemisessä. Koirat sai puuhastella pihalla omiaan ja muutama lenkki ehdittiin käydä saaressa tarpomassa.

Sunnuntai-iltana hallille tän talvikauden viimeiseen hallitreeniin. Olipa kiva kausi taas ja halli on alustavasti varattu myös ens talveksi. 

Tällä kertaa Hinspanen teki kiertohässäkkää, ruutua ja jääviä, kaikkia aika kivasti. Lopuksi vielä paikkisrivi seitsemällä koiralla.

Maanantaina Sinnille vieraan tekemä alo-jälki ja kohtuullisen noston jälkeen kivavauhtista jäljestystä tällä kertaa pannasta, kun Sinni vihaa kaikkia valjaita ja muita pukineita. Ei ainakaan haitannut jäljestystä valjaiden puuttuminen. Viisi keppiä ylös ja aikaa meni 11 minuuttia. Hyvä me! Tällä jäljellä mun ei tarvinnu yhtään arpoa, että ollaanko jäljellä vai ei. 

Nyt ois kiva tietää, että miks toisen vieraan tekemiä jälkiä ajetaan hyvin ja toisen vieraan ei... tarvitaan selkeesti lisää vieraita tähän vieraiden rinkiin, jotta pääsen jyvälle, miks joskus jälki kulkee ja miks joskus taas ei, vapaaehtoisia?

Illalla vielä esineruutua valmiissa täyskokoisessa ruudussa. Sinni haki HintunTinttu-tyyliin kolme esinettä. Kaks ekaa meidän tasoon nähden hyvin ja kolmannen sitten vähän tuumailevammin. Esineet ei edelleenkään tule käteen asti, mut olen iloinen, kun Sinni niitä halukkaasti etsii ja innolla tuo mun varpaisiin.

Treenilöisii

Viime viikon keskiviikon tokossa meillä oli häiriötreenit. Kolme koiraa treenas kimpassa, me keskityttiin perusasentoihin, seuruun lähtöihin ja tunnarikapulan palautuksiin. Sinni meni joka kerta lankaan vieruskaverin istu-käskyyn maassa ollessaan. Perusasennot ja lähdöt häirittyinä ihan superhienoja! Kapulan palautustakin saatiin ehkä himpan hiottua parempaan suuntaan.

Torstaina kävin jeesimässä kamua rallyjutuissa ja samalla tehtiin Sinnin kanssa sivuaskelharjoituksia, oikean puolen seuruuta ja kaikenlaisia mun kiertämisiä. Meni aika kivasti, mut Sinni ei malttanut olla aina silloin tällöin karkaamatta rakastamaan treenikamua. 

Perjantaina Muru kävi tallomassa Sinnille kaksi lyhytty jälkeä kumpikin yhdellä kepillä nostotreeniksi. Nostot on meidän heikko lenkki jäljillä ja niitä pitäis treenata paljon. Eka nosto näistä meni kohtuullisesti ja keppikin nousi. Mut toisesta nostosta ei tullu mitään. Ikään kuin Sinni ois oikein varonut nostamasta sitä. Jälkikäteen mietin, että jättikö Sinni toisen jäljen nostamatta, kun oli hetki sitten vähän kuin otettu pois saman hajuiselta jäljeltä? Se on niin herkkis tollasista asioista, mitkä saattaa kokea epäonnistumisiksi. Mietintämyssy päähän ja seuraava jälkitreeni suunnitteluun, kunhan metsät sulais sillai, että sais pidempiä kuin 100 m jälkiä.

Lauantaina kävin rallyn ratatreeneissä meille vieraammassa hallissa, jossa oli aksapuolelta kunnon häiriötä tarjolla. Tehtiin rata kahteen kertaan. Eka kerta meni yllättävän hyvin, mut paljon on uusissa kylteissä vielä mulle itelleni vaikeita juttuja. Video tokalta kiekalta, mikä ei sit enää menny niin hyvin 😅

Video Jaana Siltanen

Sunnuntain hallivuorolla aiheena ruutu ja kierto, on niissä tekemistä. Kaukot ei etene, mut luoksetulon pysäytys toimii ja seuruu on melko kivan oloista. Mukana häirikkökoirakin.

Sinni kävi fyssarilla, mitää isompaa sanomista ei löytynyt.

Keskiviikkona iltapäivällä noin 500 metrin jälki kuudella kepillä, ikää puolisentoista tuntia. Keli kolea ja kostea.

Sinni lähti jäljelle hyvin, merkkasi sen ihan tosi nopeasti ja huomaamattomasti ja jatkoi sitten jäljen yli. Uudella kehotuksella palasi ja nosti jäljen. Sitten mentiin enemmän tai väjemmän varmasti koko jälki ja kepitkin nousi, vika keppi tosin tarvi pienen paluun taaksepäin, kun siitä mentiin iloisesti ohi... paaaaljon hyvää tällä jäljellä, mut ihan hirveesti vielä kehitettävää. Aikaa meni vartin verran.

Keskiviikon tokossa olin ihan tööt, kun pari yötä tullut valvottua jäätävän hävittäjärallin takia. Voi kun tuo sota nyt loppuisi pian, mut tuntuu että vyöryy vaan lähemmäs ja lähemmäs...

Jaksettiin kuitenkin tehdä seuruujuttuja. Lähdöt oli hyviä, mutta peruuttaminen vaatii kovasti harjoitusta. Tosin omat tavoitteet ja kriteerit sen osalta ei ole ihan niin justiinsa. Innokas treenaaja tuo Sinni ja sen kanssa on kyllä kiva touhuta.

Taavin vointi on ollut viime aikoina kohtuullisen hyvä. Voisin melkein väittää, että ollaan toivuttu munuaisvauriosta. Öisin tarvii käydä ulkona enää harvoin, mutta aamupissalle pitää päästä tosi aikaisin. Silloin tällöin on huonoja öitä, jolloin Taavi nousee yskäisemään ja mietin, että nytkö neste on vallannut keuhkot. Mutta päivisin Taavi on ihan normaali oma itsensä ja lepohengitystiheys on edelleen reilusti alle 30. Fyysisesti en sitä silti uskalla enää juoksulenkeillä rasittaa, mutta rajoitetusti saa käydä uimassa ja pidemmätkään kävelylenkit ei ole sen oloon vielä vaikuttaneet mitenkään. Ruokahalu on täysin palannut ja paino noussut niin, että nyt pitää jo vähän rajoittaa ruokamääriä. Ehkä se vielä kesän näkee ❤️

En malta odottaa kevättä

Viime viikon lauantaina käytin koirat uimassa. Paappaa piti vähän rajoittaa, kun se uisi ihan hulluna, enkä uskalla antaa sen uida ihan niin paljoa kuin se haluaisi.

Sunnuntaina lähdettiin pienelle kotiautoreissulle lännen suuntaan. Oli kiva löytää pikkuruisen sulaa metsää, jotta pääsin tekemään Sinnille jäljen. Ei siihen lämpäreelle mahtunut kuin vajaa 300 m, mutta olipa kiva päästä korkkaamaan jälkikausi.

Nosto oli vähän hapuileva, mut muuten ihan täydellinen jälki. Kaikki neljä keppiä nousi hyvin varmasti ja Sinnillä oli selkeä tekemisen meininki. Tuli tosi hyvä mieli, voi kun kotikulmillakin lumet sulais nopsaan!

Neljän päivän reissun aikana koirille lähinnä lenkkeilyä erilaisissa ympäristöissä. Paappa on niin rento ja helppo, mut Sinni jaksaa yrittää räyhätä vähän mille sattuu.

Omatoimisesti käytiin Sinnin kanssa tekemässä rallya ja siitä ei taas meinannut tulla yhtään mitään. Pitäisi kai ihan ekaks ite opetella noi uudet kyltit kunnolla ja sit ruveta opettamaan ne kyltti kerrallaan Sinnille ilman mitään yritystäkään tehdä rataa. Moni liike vain tuntuu yksinään tehtynä ihan helpolta ja simppeliltä, mut sit radalla ne ei onnistukaan. Multa puuttuu rauhallisuus ja selkeys.

Lauantaina käytiin Lunan kanssa lenkillä, ihan superihana kaksisso.

Sunnuntain tottiksissa jäävät, ohjattu ja tunnari liikkuroituina. Rupee hommat sujumaan. Kaukoissa sit onkin tekemistä ihan helkkaristi ja nyt tuntuu, ettei saada niitä ikuna toimimaan.

Vuoden viimeiset treenit

Ennen joulua keskiviikon tokossa pidettiin häiriötreenit ja Sinnillä olikin vähän jännää. Ei olla taas pitkään aikaan tehty kovinkaan paljoa muiden koirien kanssa ja sen kyllä huomasi. Mut hienosti Sinni teki ja luotti, vaikka vähän piti välillä tarkistellä että mitä ja missä ne kaverit tekee. 

Tehtiin myös paikkiksesta luoksetuloa ja jos en ihan väärin muista, niin oli eka kerta kun kutsun Sinnin rivistä luokseni. Kovin epäuskoisesti se sieltä toisella käskyllä tuli, kun eihän paikkiksesta nyt sovi mihinkään lähteä. Ihana pieni kiltti koiruli. Hyvin kesti myös paikallaan muiden tullessa luokse.

Torstaina Muru teki Sinnille jäljen. Reilu 400 m ja kuus keppiä, lyhyt jana, ikää reilu tunti. Jälki oli mulle muuten sokko, mut tiesin kumpaan suuntaan se lähtee. 

Sinni nosti jäljen taas niin huolettomasti, etten pysty sanomaan missä vaiheessa sen teki, mut lähti kuitenkin kulkemaan oineaan suuntaan. Meno oli taas koko jäljen HintunTinttumaisen hömpöttelevää ja välillä riista tuntui vievän ja tehtiin pari ketunlenkkiä, mut me selvittiin yhdessä ja huikeen hienosti Sinni etsi kepit! 

Tästä jäljestä jäi tosi hyvä mieli, kun oltiin kahdestaan yhdessä metsässä ratkomassa tätä ja onnistuttiin. Gps-jälki ei kyllä näytä tallotulta jäljeltä, mut kaikki kepit löytyi ja aikaakin meni vain alle vartti, vaikka Sinnin vauhti tuntuu edelleen tosi hitaalta.

Lauantaina käytiin treenaamassa ohituksia. Kun vastaantulijana on toinen terävä paimen, niin vaikeeta oli, mutta useamman yrityksen jälkeen saatiin pari ihan hienoa ohitustakin.

Samalla reissulla tehtiin jälkitreeni. Puolitoistatuntinen vieraan tekemä noin 700 metrinen jälki kuudella kepillä ja lyhyellä nostolla.

Sinni ois kovasti pyrkiny takajäljelle, mut suunnanmuutoksen jälkeen lähdettiin hyvin matkaan. Kaikki kepit nousi ja pari kulmaa oli ihan superhienoja. Mulla vaan on ihan jäätävä epävarmuus siitä, onko Sinni jäljellä vai ei. Se on niin vaikea lukea korkean nenänsä ja muutenkin vähän huolettoman näköisen menon vuoksi, vaikka lähes koko jäljen kulki kyllä niin jäljellä kuin vain voi kulkea. Kaikki kepit nousi myös varmasti ja aikaa meni 18 minuuttia. Pitäis varmaan tehdä noita ihan kokonaan sokkoja jälkiä, jotta oppisin luottamaan.

oranssi on jäljen tekijän suunnitelma jäljestä, turkoosi jälki ja vihreä jäljestetty jälki

Kun muut juhli joulua, mä valvoin töissä. Työjakson jälkeen sit rötväsin pari päivää vaan kotona, lenkkeiltiin pitkästi ja nautittiin harvoista auringonsäteistä.

Vuoden vikassa sunnuntaitreenissä aloitettiin Sinnin kanssa rallyn uusien sääntöjen mukaisten tehtävien harjoittelu. Aika paljon on vielä epäselvää, että miten mikin uusi tehtävä pitää suorittaa, mut eiköhän asiat pikku hiljaa selviä.

Loppuun tehtiin vielä paikkis. Olin piilossa ja häiriökävelijä kävi käpsyttelemässä paikkiksen aikana koirien takana. Hienosti meni. Paikkiskuvat Tiina S. ja Mia S.

Taavin öiset pissareissut on ihan tarpeesta, ei vain tapa... pidemmän yksinolo aikana (työpäivä) pissat tulee sisälle, vaikkakin pissausväli on musta ehkä vähän pidentynyt ja juomismäärä ehkä vähän vähentynyt. Onneks noita pitkiä yksinoloja ei tule kuin kerran, pari kuussa. Päivissä ja öissä on tosin myös eroja, edistyminen ei ole mitenkään suoraviivaista, mut edelleen elättelen toivoa paranemisesta. Aloitettiin munuaisten toimintaa vahvistava lisäravinne, Pronefra, jos siitä vaikka olisi apua.