Loppuvuoden puuhat

Ennen uutta vuotta käytiin vielä sunnuntain hallivuorolla molempien kanssa tokoilemassa. Sinnin kanssa tehtiin avon liikkeet paitsi paikkis. Muut meni yllättävän hyvin, mutta kaukot oli unohtunu jonnekin ihan kokonaan ja iänikuisissa jäävissä oli edelleen sekoilua. Mut toisesta koirasta huolimatta ruutu onnistui ihan ilman targettiakin.

Paappanen oli niin liekeissä, ettei tosikaan. Se teki liikkeet melkeimpä paremmin kuin Sinni. 

Useamman vesisadepäivä jälkeen lumet oli huvenneet niinnpaljon, että maanantaina aamupäivällä pääsi tekemään pienet jäljet molemmille. Taaville 350 metriä ja Sinnille 600 metriä, molemmat noin tunnin vanhoja ja niillä oli keppejä. 

Taavi oli niin hyvä, kuten aina. Todella varmaa tekemistä, Paapan kanssa jäljestäminen on ihan parasta.

Sinni HintunTinttunen jäljesti ihan hyvin, mutta olen kyllä niin hukassa sen kanssa. Sillä oli ihan todella hyvä draivi ja into, mutta riista sotki sitä taas aina välillä. Isosti plussalle silti jäi tämä jälki. Kepit nousi hyvin ja kulmista Sinni suoriutui hienosti. Huonoa oikeastaan vain tuo kova kiinnostus riistan hajuun niin ilma- kuin maavainullakin. Mut silti päästiin loppuun asti ja vauhtia on kyllä tullut lisää, nyt riittäisi jo koesuoritukseenkin, kunhan pysyttäis jäljellä. Myös nostot tarvii paljon harjoitusta, jotta olisivat varmoja.

Iltapäivällä Tiinan ja Taren kanssa pienet esineruututreenit. Muutaman metrin levyinen kaistale ja ei ehkä ihan 50 m syvä. Tiina vei Sinnille meille vieraita esineitä ja Sinni yllätti olemalla ihan superhyvä! Mikä into sillä oli hakea esineet! Kyllä oli sata kertaa kivempi treenata kimpassa kuin yrittää turata omineen.

Tällä videolla esine ei löydy ekalla kerralla, mut tosi kivasti Sinni lähtee hakemaan sitä uudestaan, Tiina kuvasi:

Tämä myös Tiinan kuvaama:

Aattona käytiin Tiinan kanssa vielä hallitreeneissäkin. Sinnille paikkista, mikä ahdistaa edelleen ja sieltä hopsitään mieluusti pois. Kyllä harmittaa, että meille niin vahva liike hajosi samalla kun ruutukin. Ei se paljoa tarvi, että koira voi mennä epävarmaksi. Silti parempi näin, kuin että Sinni olisi ruvennut räyhäämään toisille epävarmuuttaan. Mun luo on aina hyvä tulla. Rakennellaan uskoa ja luottoa paikkikseenkin pikku hiljaa takaisin.

Ruutu meni nyt jo ihan hyvin, pientä himmailua Taren ollessa hallissa, mut hyvä silti.

Sit jumppailtii oikeaa puolta ja muita rallyjuttuja, on ne vaikeita.

Tokoa ja metsää

Tiistai-illan pimeydessä hakuiltiin kahden ukon verran 2,5 ha alueella. Sinni liikkui hyvin ja rullan kantelua oli aika vähän. Pari kertaa se varmaankin hajusta poimi rullan ja juoksi mua kohti, mutta ei kuitenkaan tehnyt ilmaisua. Molempien löytöjen kohdalla ilmaisut oli sitten selkeät vierelle istumaan tulot. 

Keskiviikkona tokossa kokeenomainen treeni. 

Sinni ei pysynyt nahoissaa ja pari kertaa se karkasi kehästä rakastamaan katsojia ja liikkuriakin piti moikata useampaan kertaan. Luulen, että palkattomuus aiheutti pientä epävarmuutta ja tänään tuli esiin sama kuin mitä oli BH-kokeessa, että seuruuseen lähtö jumitti.

Mutta kaikki liikkeet on meillä hyvällä mallilla, mutta ollaan kuitenkin vielä kaukana koesuorituksesta. Jos ei muuta, niin hauskaa meillä ainakin oli!

Videolla sensuroitu versio, joka näyttää ihan hyvältä ilman kaikkia häröilyjä.

video T.Suuronen

Perjantain tokokurssilla tehtiin ruutua ja kaukoja. Kaukoissa meillä seisominen ihan alkutekijöissään ja se pitäisi ottaa ohjelmistoon.

Ruutu hyvällä mallilla, mitä nyt vähän varastellaan lähtöjä... tehtiin targetilla ja ilman. 

Lopuksi paikkis ja häiriötreeniä. Hallin keskelle tötsä ja koirat sen ympärille ja jokaisen piti kiertää tötsä vuorollaan. Sinniä jännitti muut koirat niin paljon, ettei se oikein pystynyt kiertoon. Mut positiivista, ettei se ollu menossa muiden luo, mieluummin tuli jännässä tilanteessa mun luo kuin ois kähteny isottelemaan.

Sunnuntaina hallivuorolla ruutua, kiertoa ihmisiä päin ja hyppynoutoa. Vähän myös rallyn oikeeta puolta ja käännöksiä.

Kierto meni tosi hienosti, vaikka tötsien takana oli ihmisiä. Ruutu oli kanssa hyvä, mut hyppynouto tarvi sit vähän enemmän säätöä. Milloin Sinni kiersi esteen mennen tullen ja milloin sitten hyppi kapula suussa sitä eestaas 😅😅. Aksasiivekkeillä sit saatiin hyvät suoritukset, mut luovutuksia täytyy vielä hioa.

Maanantaina iltapäivällä Sinnille lyhyt jälki. Ikää 1,5 tuntia, pituus 550 metriä, ei juuri tuulta, pari astetta plussalla, nostomatkaa 30 metriä., kuusi keppiä, teemana kulmat.

Sinni lähti hyvällä mielellä nostamaan jälkeä ja oli taas hieno nosto. Pienibtarkistus takajäljen suuntaan ja sitten lähdettiin varmasti oikeaan suuntaan. Kerran huomautin aika alussa riistalle vaihdosta, sen jälkeen mentiin koko jälki ihan huippuhienosti! Niin hyvä fiilis jäljestämisestä. En mä vieläkään Sinniä osaa lukea, mut oli mahtava, miten hyvällä motivaatiolla se teki koko jäljen. Kolme ekaa keppiä tosin jäi, en huomannut minkäänlaista merkkausta. Kolme vikaa Sinni nosti varmasti, oikein tarkasti etsi, että missä se keppi on. Kepit oli kyl just ennen jäljen tekoa kasvavasta pajusta katkottu, että ei ihan parhaat, mut ois niiden silti pitänyt nousta. Mut mahtava fiilis jäi itse jäljestä.

Illalla vielä pienet pimeen treenit metsässä kahdella ukolla. Vähn epämääräistä rullatyöskentelyä, mut sit varsinaiset ilmaisut oikein hyviä.

Syyslomaa

Pari edellistä kuukautta oli töiden puolesta tosi rankka, ei juuri vapaapäiviä ja melkein kaikki päivät ylipitkiä. Mut se rypistys on nyt ohi ja oltiin koirien kanssa mökillä toipumassa.

Saavuttiin perjantaina illalla. Lauantaina pitkä metsälenkki. Susia on ollut jonkin verran, viime viikollakin vajaan kymmenen kilsan päässä tappoivat lampaita. Mut en valoisaan aikaan osaa niitä pelätä, koirat kuitenkin pysyy lähellä. Pimeällä en koiria laske yksin ulos. 

Sunnuntaina tein molemmille jäljet. Sinnille kilometri, kuusi keppiä/esinettä ja ikää tunnin verran. Nostomatka oli lyhyt ja jälki nousi ensin takajälkenä. Muuten olen todella positiivisesti yllättynyt, vain yksi riistan perään harhautuminen. Toisen ehdin huomata niin nopeasti, ettei eksytty jäljeltä. Sinni onneksi palaa omalle jäljelle aika hyvin käskyllä, jos vaan tajuan asian ajoissa. Edelleen se on vaikea lukea. Aikaa meni 26 minuuttia eli Sinni on saanut tekemiseen selvästi vauhtia ja nyt se jaksoi keskittyä jäljen loppuun asti. Kaikki esineetkin löytyi hyvin. 

Olin tosi taitava, vaikka nenääni haisee hirvi tai joku muu metsän elävä. (Toivottavasti ei susi)

Taavilla oli puolen kilsan jälki, jolla kolme esinettä. Aikaa Taavi käytti alle kymmenen minuuttia eli mentiin kohtuullisen vauhdikkaasti. Niin varmaa tekemistä alusta loppuun. Nosto oli hieno, kuten koko jälki. Pappajälki, paras jälki!

Paras!

Maanantaina samoiltiin useampi tunti metsässä, ihanan rentouttavaa.

Illalla Sinnin kanssa vähän merkkien kiertoa vaihtelevalla menestyksellä.

Keskiviikkona Sinnille jälki kulmateemalla. Ei olla sen kanssa juurikaan treenattu kulmia. Tai eihän me olla Sinnin kanssa jälkeä treenattu ylipäätään. Puoli kilsaa pituutta, kuusi keppiä, lyhyt nosto, kolme tuntia ikää. Nosto oli ihan super! Ensin parin askeleen verran oikeaan suuntaan, sitten parin askeleen tarkistus takajäljen suuntaan ja sitten Sinni valitsi varmasti oikean suunnan. Näin selkeän noston mäkin tajusin.

Kulmat tuotti vähän päänvaivaa, mutta tykkäsin kuinka nopsaan Sinni kuitenkin huomasi jäljen hukkuneen ja hyvällä motivaatiolla etsi jäljen uudestaan omatoimisesti. Vähän taas näkyi mun epävarmuus Sinnin lukemisessa, mutta oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa ja fiilis oli kiva. Jostain syystä kolme keppiä jäi nousematta. Mentiinkö sen verran sivusta vai oliko joku muu syy? 

Tehtiin myös esineruututreeniä, Taaville kokeenomaisesti ja Sinnin kanssa niin, että vietiin esineet yhdessä ja sitten se kävi niitä hakemassa. Osa esineistä sienestettiin.

Taavi teki hyvin. Sinnillä alkaa orastaa pieni esinemotivaatio ja sienestyksessä oli ihana kuunnella sen nuuskutusta. 

Torstaina ja perjantaina samoilua, lauantaina kotiuduttiin. Oli ihanan rauhallinen viikko.

Sunnuntaina olin raunioilla emännöimassä Hepekolaisten vierailua ja molemmat koirat pääsi käymään parin ukon verran raunioilla. Taavi keskittyi lähinnä pissojen lussuttamiseen ja ukkojen etsimiselle lähinnä viittasi kintaalla. 

Sinni etsi kaksi ukkoa hirmuisella innolla ja vauhdilla.

Samalla reissulla koirat pääsi pienelle kimppalenkille Elmo-pennun kanssa.

Sunnuntaina illalla vielä hallilla Sinnin kanssa. Tehtiin tynnyrin kiertoa, oikean puolen seuruuta ja häiritty paikkaistuminen.

Kierrot meni hyvin ja oikea puolikin rupeaa pikku hiljaa luonnistumaan, vaikka vasen meinaa imaista Sinnin aina välillä. Paikkaistuminen oli hyvä, vaikka pää pyörikin.

Lämmin syksy jatkuu

Lauantaina lyhyet jäljet molemmille. Jäljet oli kolme tuntia vanhoja, keli tuulinen ja aurinkoinen.

Taaville 300 metriä neljällä esineellä, ei nostoa. Eipä siitä paljoa ole sanottavaa, varmaa tekemistä alusta loppuun. Pappajälki on kyllä ihan parasta!

Sinnin jälki oli 700 m ja esineitä oli kuusi. Jälkeä talloessani mietin, että tästä ei varmaan tule mitään, kun oli niin paljon tuoreita hirvenjälkiä ja osa maastosta oli melkoista pöheikköä.

Nostomatkaa n. 50 metriä ja mulla ei kyllä ollu hajuakaan, että missä vaiheessa Sinni nosti jäljen, mut niin vain se lähti jäljen suuntaan ja alku ekalle esineelle asti meni oikein hyvin. Esineeltä lähtö oli vähän huono ja Sinni jatkoi enemmän ilmavainuisesti ja menikin kulmasta ohi. Mut jotenkin jäi tunne, että Sinni silti tiesi jäljen sijainnin, sillä kun käskin sitä takaisin jäljelle, niin se palasi jotenkin määrätietoisen oloisena jäljelle ja jatkoi hyvin.

Se osa jälkeä, mitä ennakkoon pidin vaikena, meni superhyvin. Hirvenjäljet ei kiinnostaneet ollenkaan. Viidettä esinettä lukuun ottamatta kaikki esineet hyvin ylös. Pari metriä viidennestä esineestä oli raato, joka kiinnosti Sinniä enemmän kuin jälki. Siitä pieni hairahdus, mutta loppu taas hyvin. Aikaa meni 25 minuuttia.

Jäljessä oli siis huomattavasti enemmän hyvää kuin huonoa. Paikoitellen Sinni on mun makuun turhan korkeanenäinen, mut ei auta kuin opetella lisää lukemaan sitä. Mahtavaa on se, että mun tekemä jälki taitaa lopultakin ruveta onnistumaan ja voitais ehkä alkaa oikeesti treenaamaan jälkeä kunnolla. Sitä pitää vielä tutkia, että onko Sinnillekin parempi tehdä jälkiä harvakseltaan vai toimisiko sille vähän tiheämpi treenitahti. Työt syö vielä pari viikkoa liikaa mun aikaa, mut jos sit ehtis ja viitsis vaikka vähän enempi kokeilla jälkiäkin, kun suurin jälkiahdistuskin on ehkä selätetty.

Pientä heittoa gepsissä ainakin loppuesineellä...

Löysin tämmösen

Pöheikössä

Hienosti hirvenjäljistä huolimatta

Tää raato kiinnosti jälkeä enemmän

Mut löydettiin kuitenkin loppuesinekin

Sunnuntaina illalla hakuilua ja Sinni aloitti kahdella varsin pätevän oloisella ilmaisulla, jotka tosin oli valeita molemmat. Ei mitään hajua mistä nää johtui. Sitten mentiin loppu hyvin ja saatiin neljä oikein hyvää ilmaisua sekä lähempänä että kauempana olleilta maaleilta, joista yksi oli peitetty. Täytyy nyt seurailla, että rupeaako valeita tulemaan enemmän vai mitä tapahtuu. 

Tiistaina hakuiltiin uudestaan ja tällä kertaa Sinni ei juurikaan kannellut rullaa ja ekat kolme ilmaisua oli ihan superhienoja. Sitten neljäs oli vale. Tai itse asiassa Sinni ilmaisi paikan, jossa oli ollut maalimies eli vanhan hajun. Löytyi se neljäskin sitten, mutta sen kanssa kävi vähän hassusti, kun Sinni sai jalkansa rullan väliin ja edelleen neppari on niin tiukka, ettei se aukea, vaikka Sinnin jalka roikkuu rullassa... Tämä siis vähän sotki kaikkea, mutta noin muuten ihan hyvä vähän pidempi treeni. 

Kaiken kukkuraksi Sinni onnistui jotenkin tiirikoimaan itsensä ulos autosta! Olin kai jättänyt häkin luukun jotenkin huonosti kiinni, mutta silti olen kovin yllättynyt, kun Hinttura ei ole ollut mikään mistään ulos tunkeutuja ja paksissa oli ilmahakakin  kiinni. Onneksi sen pako huomattiin pian, vaikka meitä se oli metsästä tulossa etsimään. 

Pitkästä aikaa päästiin keskiviikkotokoon, aiheena kaukot. Aloitettiin kuitenkin paikkiksella ja Sinni oli superhyvä. Kaukotkin meni vallan mainiosti. Kaikki toistot yli viidestä metristä onnistui hienosti, wuhuu! Lopuksi vielä seuruuta ja sekin oli oikein kivan oloista. Hyvä fiilis jäi väsyneelle ohjaajalle.

Torstaina kimppakenkkiä amHioun, Ainon, Kapun ja Lokin kanssa. Taavi ja Loki ei oikein löytäneet yhteistä säveltä, joten mentiin sit suurin osa lenkistä Tapsu hihnassa vähän muiden jäljessä. Hyvä lenkki silti.