Mökkilomaa ja tokoa

Viime viikon lauantaina kävin ällistelemässä tokokokeen voi-luokkaa. Onhan siinä ihan kamalasti opeteltavaa, mut pikku hiljaa.

Illaksi ajoin vielä mökille, pidettiin koirien kanssa syyslomaviikko. Lenkkeilyn ja samoilun lisäksi treenattiinkin vähän.

Ruutua, tunnaria, jääviä, tarkkuusruutua, jossa Sinni oli yllättäen aika superhyvä, sekä jälkeä.

Ruutu on nyt Sinnin mielestä ihan out. Pidetään siitä varmaan vähän taukoa. Jäävissä seisominen on ainut, mikä onnistuu... Sinnin kyllä pitäis osata nää, mut jostain syystä erottelu on vaikeaa. Lisäksi Sinni keksi maahan mennessä jättää takapuolen pystyyn... 

Tunnari on musta menny eteenpäin, mut Sinni tarvii siinä vielä paljon toistoja ja varmuutta.

Jäljellä keskityttiin keppeihin. Ekaks tehtiin lyhyt, noin 150 m, jälki kymmenellä kepillä. Toka jäi, muut nousi hyvin. Mentiin aika perstuntumaliinanmitalla ja se tuntui nyt toimivan.

Seuraava päivänä 500 metrinen jälki kahdeksalla kepillä. Ikää vajaa pari tuntia. Nosto oli yks Sinnin parhaimpia, tarkisteli ensin molempiin suuntiin ja lähti sitten varmasti oikeaan suuntaan. Mentiin koko jälki perstuntumalla ja vain toinen keppi jäi. Välillä olin varma, ettei olla jäljellä päinkään, mut niin vain Sinni meni koko jäljen hienosti. Aikaa meni 18 minuuttia eli ihan ok vauhti, varsinkin kun palkkasin oikein antaumuksella kaikilta kepeiltä.

Samoilukuvia

Perjantaina tokokurssilla aiheina tunnari ja jäävät.

Tunnari ei hallissa ottanut onnistuakseen, kuten oletinkin. Sinni maisteli kaikkia kapuloita moneen kertaan, mut lopulta valkkas oman ja toi sen. Toisella yrityksellä vähän vähemmän maisteluita, mut edelleen kovin epävarmaa toimintaa. Kolmannella yrityksellä olin kaukana kapuloista ja käännyin takaisin selin heti kun Sinni oli lähtenyt kapuloille. Nyt oli äänistä ja koutsin kehuista päätellen oikein kelpo suoritus.

Olen siis mitä ilmeisimmin jollakin tavalla merkannut Sinnille oikean kapulan, vaikka olen yrityänyt olla reagoimatta mitenkään mihinkään. Tästä jäi hyvä fiilis ja uus tapa saada toivottavasti liike menemään eteenpäin. Toistojen välissä tein aina jotain muuta, ettei tehty niitä ihan peräjälkeen.

Jäävissä aluksi tuttua hankaluutta, mutta vähän auttaen saatiin Sinni tekemään oikeat liikkeet ja homma rupes toimimaan paremmin. Maahan menoissa peppukin rupes painumaan maahan asti. 

Sunnuntaina ennen hallivuoroa käytiin vähän tekemässä ohitusharjoitusta, joka suuremmaksi osaksi sujui ihan hyvin. Hallissa sitten harjoiteltiin sitä vapaana kävelyä muiden seassa ja mustan sakemannin vähän haastaessa Sinnillä oli vaikeaa ja vähän piti aukoa päätä sille, mutta kuitenkin pysyi mulla hanskassa.

Tehtiin ohjattua, jääviä ja tunnaria. Ohjatussa valo kävi jotenkin niin, että en edes itse nähnyt kapuloita ja Sinni vähän epäröi, mutta lisäkäskyllä haki sitten kuitenkin. Tunnaria tein selkä kapuloihin ja ekan virheyrityksen jälkeen Sinni toi oman kapulan. Tiedä sit kuin paljon käytti nenää vai tuliko tuurilla. Kapuloita se maistelee jonkin verran, mutta vielä tässä vaiheessa saa sen tehdä. Se varmaan jää pois sitten ihan itsestään, kun hommaan tulee varmuutta.

Jäävät vähän sinne päin.

Onpa ollut touhukasta, vaikkei mitään pitänyt ehtiä...

Viime viikolla keskiviikkona ehdin tokotreeneihin, muutenkin oli töiden puolesta vähän kevyempi viikko. Tehtiin ohjattua, eka toisto hyvä, toisella Sinnin ajatus katkesi, mut korjattiin.

Jäävät meni hyvin. Luoksetulossa toinen hallissa oleva koira vähän jänskätti ja Sinni tuli vähän luimussa. Syvälle on jäänyt viime talvinen häpsäkkä Sinnin muistiin.

Perjantaina oltiin kentällä tottistelemassa. Tokopaikkis, mut muuten pk-B-tottista. Ilmoittautumisessa Sinnillä lähti ihan mopo tassuista, mut muuten meni kivasti. Hihnaseuruuseen pitää jatkossa muistaa ottaa näyttelyhihna.

Kuvat Anne S. ja Kirsi K.

Lauantai oli uintipäivä! Muru oli mukana kuvaamassa.

Sunnuntaina aamusta esineruututreeneissä. Oli ihan oikeen kokonen ruutu. Sinni teki kaksi kierrosta ja yhden haun per kierros. Ekalla kierroksella esine hetsattiin. Olin iloinen, kun vähän epämukava ja jo parin muun koiran suussa ollut esine tuli melkein käteen asti.

Tokalla kiekalla meidät laitettiin tekemään ihan valmis ruutu ja Sinnipä yllätti lähtemällä innolla, vaikkakaan ei niin kovaa kuin hetsattuna, ja tekemällä kivasti töitä ja tuomalla mulle pienen kengän. Wuhuu!

Lisäksi saatiin kokeneilta kisakonkareilta hyviä vinkkejä ja huomioita meidän tekemisestä. 

Videot Tarja M.

Kotimatkalla poikkesin vielä pikapikaa hallille tekemään kiertohyppyhässäkkää ja erikseen pysäytyksiä. Paappakin hömpötteli mukana.

Maanantaina pitkästä aikaa kimppalenkki Taren kanssa. Oltiin oikein hurjia ja päästettiin parivaljakko irti, kun niitä niin kovasti leikitytti.

Tiistaina ruokiksella pikatreeni kiertohyppyhässäkkää, ruutua ja pysäytyksiä. Hässäkkä menee miten menee, vaikeeta on. Ruutua tehtiin nyt pallolle ja saatiin intoa takaisin. Pysäytykset omana treeninä toimii kohtalaisesti, mutta muihin liikkeisiin yhdistettynä niistä ei Sinnillä vielä ole hajuakaan.

Taavi-paappa teki oman paappatreenin.

Alkuillasta Sinnille sateinen jälki. 500 m, ikää tunti, keppejä kuusi. Nosto oli haparoiva, kuten aina. Kun jälki löytyi, niin sitten kyllä mentiin varmasti. Eka keppi kuitenkin jäi, siinä mentiin vähän sivussa jäljestä, muuten aika lailla jäljen päällä gps-jäljestä poiketen. Mikä parasta, niin Sinni reagoi vahvasti keppeihin (jotka oli nyt kunnolla hajustettu taskussa noin puoli tuntia ennen jäljen tekoa) ja parille jopa palasi muutaman askeleen mentyään niistä ensin ohi. Viisi viimeistä keppiä varmasti ylös. Aikaa meni n. 16 minuuttia palkkauksineen kaikkineen. Kyllä tästä vielä hyvä tulee!

GPS sakkaa taas, vihreä jälki ainakin loppupään osalta oikeampi

Tiistaina illalla kuuntelin vielä Palveluskoiraliiton koulutusluennon uusista rally-tokon säännöístä, jotka astuvat voimaan ensi vuoden alusta. Paljon muutoksia ja varmasti jatkossa selviää, muuttuuko laji meille mahdottomaksi vai nykyistä helpommaksi. Erityisesti mietityttää uusinnan poistuminen ja jumituksista aiheutuvat pistevähennykset. Näiden perusteella vaikuttaa, että me ei tulla enää koskaan saamaan tuloksia. Toisaalta jatkossa saa käyttää enemmän apuja, mut ne tuntuu itselle ainakin vielä vierailta, varsinkaan kun ei tiedä kuinka paljon niitä oikeasti saa käyttää.

Keskiviikon toko ei ollut meidän päivä. Kokeiltiin tunnaria ja kaukoja sekä ohjattua noutoa. Tunnarista ei hallissa mitään hajua, vaikka kotona tää on pihalla onnistunut jo ihan kohtuullisesti. Kaukoista ei meinannut tulla mitään, kun Sinnin häntä vatkasi niin paljon, ettei sillä ollut mitään mahdollisuuksia pysyä paikallaan ja ohjatussa se oli menossa ruutuun.

Liikkeet on kaikkinensa vielä koko voittajan osalta niin kesken, että Sinni ei kestä häiriöitä oikeastaan ollenkaan. Tunnarin lähellä ollut hyppy vei huomiota, ohjatun nouto häilävyntyi ruutuun, kaukot muihin ihmisiin jne. Mut ajan kanssa, kai...

Lauantaina molemmille kilsan jäljet. Kiva aurinkoinen pikkuisen tuulinen keli.

Sinnin jälki vanheni puolitoista tuntia. Nostossa käveli jäljen yli, mutta palasi ilman apuja jäljelle ja lähti jäljestämään oikeaan suuntaan.

Koko jälki meni Sinnimäisen huolettomasti, terävä kulma tuotti vähän ongelmia, mutta Sinni ratkaisi sen kuitenkin hyvin. Loppujäljellä yhdestä kulmasta ohi ja siitä avustettuna takaisin jäljelle. Kepeistä nousi toinen, neljäs ja kuudes. Vauhtikin oli nippa nappa riittävä, kilometriin meni aika lailla tasan puoli tuntia. En tiedä miten tuosta saisi tarkempaa, kun Sinnin tyyli on vähän huoleton. Tämä oli eka pidempi jälki Sinnille ja se oli kiva huomata, että jaksoi loppuun asti ja kyllä se kaikesta huolettomuudesta huolimatta pysyy ihan kohtuullisesti jäljelläkin...

Taavi nosti jäljen varmasti ja jäljesti hienosti koko kaksi tuntia vanhan jäljen. Söi tosin aika paljon mustikoita matkalla ja eka keppi jäi, mutta muut kepit nousi varmasti. Kanttarellien kohdalla päästin Taavin irti ja juoksin sen sitten kiinni. Paappajälki on parasta, niin rentoa ja varmaa.

Tottakai-viikonloppu

Alkuviikosta ehdin yhtenä iltana tehdä pienet jäljet koirille. Taaville vähän lyhempi kolmella kepillä ja Sinnille 500 m kuudella kepillä.

Taavin jälkeä tuli häiritsemään sienestäjä, joka kulki ekan sata metriä aika lailla mun askelia juuri kun oltiin lähdössä jäljelle ja eka keppi jäi, mutta muutoin ei metsässä hiippaileva sadeviittahahmo Taavia häirinnyt ja jälki oli yhtä varmaa ja nautinnollista kuin aina.

Häirittiinkö sienestäjää? 

Sinni HintunTinttukin jäljesti varsin mallikkaasti, mutta kepit ei vaan nouse, kaksi jäi taas metsään. Edelleen kovin vaikealukuista menoa, mutta itse tallomastani jäljestä sentään osaan vähän lukea jotain. Mut ei yhtään omille teilleen lähtöä tällä jäljellä, vaikka kaurisrikas maasto normaalisti onkin. Vauhti myös on ihan ok, vaikka pieni lisä siihen ei tekisi pahaa.

Ryteikköä oli alkumatka

Loppu kivaa metsää

Keskiviikkona tokossa ruutua ja luoksarin pysäytystä sekä kiertohyppyhässäkkää. Paljon on vielä tekemistä.

Torstaina töiden jälkeen ajeltiin Pyhältöön pidennettyyn Tottakai-viikonloppuun. Mun osalta tosin viikonloppu loppui ennen kuin ehti alkaakaan, kun kaatusin metsässä ja satutin ranteeni. Olin aivan varma, että se murtui, kun rusahti niin ikävästi ja kipu oli todella kova. Ilta meni pitkälle aamuyön puolelle Koksissa, mut murtumaa ei ranteesta onneksi löytynyt. Ranne oli kuitenkin niin kipeä ja liikerajoitteinen, että perjantain lepäsin kotona.

Lauantaina aamupäivällä kokeilin auton ajoa ja kun vähän toisella kädellä auttoi, niin sai vaihteet vaihdetuksi, joten ajelin takaisin Lintukotoon.

Ehdittiin koirien kanssa tehdä vähän rallya ja jälkeä. Illalla meillä oli juhlaillalliset, kun näiden piti olla viimeiset Tottakai-päivät. Päätettiin kuitenkin pitää leiri myös ensi vuonnakin. 

Sunnuntaina ei kummoisia suorituksia. Olipa kiva päästä kuitenkin mukaan.

Kuva Pieta Luukkonen

Kuva Pieta Luukkonen

Kuva Pieta Luukkonen

Kuva Pieta Luukkonen

Kuva Pieta Luukkonen

Lomat on lomailtu

Viime viikon keskiviikkona kävin omineen hallilla tekemässä Sinnin kanssa kiertohyppyhässäkkää ja ruutua sekä jäävät. Jäävät tällä kertaa täys kymppi, muissa olikin sit enemmän tai vähemmän hankaluuksia, mut kiva fiilis silti.

Torstaina Muru teki Sinnille jäljen ja oli kyl tän kesä parhaimpia jälkiä. Kepeistä 5/6 ylös ja kivan määrätietoista menoa kaikessa rauhallisuudessaan.

Taavi sai etsiä keppejä varvikosta.

Muuten koirat on olleet lähinnä Murun kanssa saaressa, kun mulla on töissä taas se aika vuodesta, etten juuri ole kotona.

Keskiviikkona koirat oli maissa ja ehdin kehätreeniin ja olipa kovin kivaa taas.

Voi-paikkis muuten varsin mallikas, mut Sinni nousi istumaan kaverin käskystä.

Omalla vuorolla tehtiin jäävät liikkeenomaisesti, seisominen hyvä, toisena istui vaikka piti mennä maahan. Seuruukin vähän laiskaa.

Ohjattu meni superhyvin. Tehtiin molemmat suunnat ja toinen kokonaisena liikkeenä.

Tunnaria yritettiin myös, mutta se meni ihan kapuloiden heittelyksi. Keskityttiin sit luoksetulon pysäytyksen harjoitteluun, Sinni kesti hyvin useita toistoja pallon heittoa.

Paappa kävi hömpöttelytreenaamassa tokoa myös.

Sinilevä tuli takasin, joten koirat piti tuoda viikonloppuna taas maihin, ärsyttävä sinilevä! Mut Sinni pääsi Ainon kanssa iltalenkkille sunnuntaina ja teki se itelleki hyvää 80 h (+ 16 h työmatkaa) työviikon jälkeen käydä ulkona kävelemässä 🤪