Tiistai-illan pimeydessä hakuiltiin kahden ukon verran 2,5 ha alueella. Sinni liikkui hyvin ja rullan kantelua oli aika vähän. Pari kertaa se varmaankin hajusta poimi rullan ja juoksi mua kohti, mutta ei kuitenkaan tehnyt ilmaisua. Molempien löytöjen kohdalla ilmaisut oli sitten selkeät vierelle istumaan tulot.
Keskiviikkona tokossa kokeenomainen treeni.
Sinni ei pysynyt nahoissaa ja pari kertaa se karkasi kehästä rakastamaan katsojia ja liikkuriakin piti moikata useampaan kertaan. Luulen, että palkattomuus aiheutti pientä epävarmuutta ja tänään tuli esiin sama kuin mitä oli BH-kokeessa, että seuruuseen lähtö jumitti.
Mutta kaikki liikkeet on meillä hyvällä mallilla, mutta ollaan kuitenkin vielä kaukana koesuorituksesta. Jos ei muuta, niin hauskaa meillä ainakin oli!
Videolla sensuroitu versio, joka näyttää ihan hyvältä ilman kaikkia häröilyjä.
video T.Suuronen
Perjantain tokokurssilla tehtiin ruutua ja kaukoja. Kaukoissa meillä seisominen ihan alkutekijöissään ja se pitäisi ottaa ohjelmistoon.
Ruutu hyvällä mallilla, mitä nyt vähän varastellaan lähtöjä... tehtiin targetilla ja ilman.
Lopuksi paikkis ja häiriötreeniä. Hallin keskelle tötsä ja koirat sen ympärille ja jokaisen piti kiertää tötsä vuorollaan. Sinniä jännitti muut koirat niin paljon, ettei se oikein pystynyt kiertoon. Mut positiivista, ettei se ollu menossa muiden luo, mieluummin tuli jännässä tilanteessa mun luo kuin ois kähteny isottelemaan.
Sunnuntaina hallivuorolla ruutua, kiertoa ihmisiä päin ja hyppynoutoa. Vähän myös rallyn oikeeta puolta ja käännöksiä.
Kierto meni tosi hienosti, vaikka tötsien takana oli ihmisiä. Ruutu oli kanssa hyvä, mut hyppynouto tarvi sit vähän enemmän säätöä. Milloin Sinni kiersi esteen mennen tullen ja milloin sitten hyppi kapula suussa sitä eestaas 😅😅. Aksasiivekkeillä sit saatiin hyvät suoritukset, mut luovutuksia täytyy vielä hioa.
Maanantaina iltapäivällä Sinnille lyhyt jälki. Ikää 1,5 tuntia, pituus 550 metriä, ei juuri tuulta, pari astetta plussalla, nostomatkaa 30 metriä., kuusi keppiä, teemana kulmat.
Sinni lähti hyvällä mielellä nostamaan jälkeä ja oli taas hieno nosto. Pienibtarkistus takajäljen suuntaan ja sitten lähdettiin varmasti oikeaan suuntaan. Kerran huomautin aika alussa riistalle vaihdosta, sen jälkeen mentiin koko jälki ihan huippuhienosti! Niin hyvä fiilis jäljestämisestä. En mä vieläkään Sinniä osaa lukea, mut oli mahtava, miten hyvällä motivaatiolla se teki koko jäljen. Kolme ekaa keppiä tosin jäi, en huomannut minkäänlaista merkkausta. Kolme vikaa Sinni nosti varmasti, oikein tarkasti etsi, että missä se keppi on. Kepit oli kyl just ennen jäljen tekoa kasvavasta pajusta katkottu, että ei ihan parhaat, mut ois niiden silti pitänyt nousta. Mut mahtava fiilis jäi itse jäljestä.
Illalla vielä pienet pimeen treenit metsässä kahdella ukolla. Vähn epämääräistä rullatyöskentelyä, mut sit varsinaiset ilmaisut oikein hyviä.
Pari edellistä kuukautta oli töiden puolesta tosi rankka, ei juuri vapaapäiviä ja melkein kaikki päivät ylipitkiä. Mut se rypistys on nyt ohi ja oltiin koirien kanssa mökillä toipumassa.
Saavuttiin perjantaina illalla. Lauantaina pitkä metsälenkki. Susia on ollut jonkin verran, viime viikollakin vajaan kymmenen kilsan päässä tappoivat lampaita. Mut en valoisaan aikaan osaa niitä pelätä, koirat kuitenkin pysyy lähellä. Pimeällä en koiria laske yksin ulos.
Sunnuntaina tein molemmille jäljet. Sinnille kilometri, kuusi keppiä/esinettä ja ikää tunnin verran. Nostomatka oli lyhyt ja jälki nousi ensin takajälkenä. Muuten olen todella positiivisesti yllättynyt, vain yksi riistan perään harhautuminen. Toisen ehdin huomata niin nopeasti, ettei eksytty jäljeltä. Sinni onneksi palaa omalle jäljelle aika hyvin käskyllä, jos vaan tajuan asian ajoissa. Edelleen se on vaikea lukea. Aikaa meni 26 minuuttia eli Sinni on saanut tekemiseen selvästi vauhtia ja nyt se jaksoi keskittyä jäljen loppuun asti. Kaikki esineetkin löytyi hyvin.
Olin tosi taitava, vaikka nenääni haisee hirvi tai joku muu metsän elävä. (Toivottavasti ei susi)
Taavilla oli puolen kilsan jälki, jolla kolme esinettä. Aikaa Taavi käytti alle kymmenen minuuttia eli mentiin kohtuullisen vauhdikkaasti. Niin varmaa tekemistä alusta loppuun. Nosto oli hieno, kuten koko jälki. Pappajälki, paras jälki!
Paras!
Maanantaina samoiltiin useampi tunti metsässä, ihanan rentouttavaa.
Illalla Sinnin kanssa vähän merkkien kiertoa vaihtelevalla menestyksellä.
Keskiviikkona Sinnille jälki kulmateemalla. Ei olla sen kanssa juurikaan treenattu kulmia. Tai eihän me olla Sinnin kanssa jälkeä treenattu ylipäätään. Puoli kilsaa pituutta, kuusi keppiä, lyhyt nosto, kolme tuntia ikää. Nosto oli ihan super! Ensin parin askeleen verran oikeaan suuntaan, sitten parin askeleen tarkistus takajäljen suuntaan ja sitten Sinni valitsi varmasti oikean suunnan. Näin selkeän noston mäkin tajusin.
Kulmat tuotti vähän päänvaivaa, mutta tykkäsin kuinka nopsaan Sinni kuitenkin huomasi jäljen hukkuneen ja hyvällä motivaatiolla etsi jäljen uudestaan omatoimisesti. Vähän taas näkyi mun epävarmuus Sinnin lukemisessa, mutta oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa ja fiilis oli kiva. Jostain syystä kolme keppiä jäi nousematta. Mentiinkö sen verran sivusta vai oliko joku muu syy?
Tehtiin myös esineruututreeniä, Taaville kokeenomaisesti ja Sinnin kanssa niin, että vietiin esineet yhdessä ja sitten se kävi niitä hakemassa. Osa esineistä sienestettiin.
Taavi teki hyvin. Sinnillä alkaa orastaa pieni esinemotivaatio ja sienestyksessä oli ihana kuunnella sen nuuskutusta.
Torstaina ja perjantaina samoilua, lauantaina kotiuduttiin. Oli ihanan rauhallinen viikko.
Sunnuntaina olin raunioilla emännöimassä Hepekolaisten vierailua ja molemmat koirat pääsi käymään parin ukon verran raunioilla. Taavi keskittyi lähinnä pissojen lussuttamiseen ja ukkojen etsimiselle lähinnä viittasi kintaalla.
Sinni etsi kaksi ukkoa hirmuisella innolla ja vauhdilla.
Samalla reissulla koirat pääsi pienelle kimppalenkille Elmo-pennun kanssa.
Sunnuntaina illalla vielä hallilla Sinnin kanssa. Tehtiin tynnyrin kiertoa, oikean puolen seuruuta ja häiritty paikkaistuminen.
Kierrot meni hyvin ja oikea puolikin rupeaa pikku hiljaa luonnistumaan, vaikka vasen meinaa imaista Sinnin aina välillä. Paikkaistuminen oli hyvä, vaikka pää pyörikin.
Lauantaina lyhyet jäljet molemmille. Jäljet oli kolme tuntia vanhoja, keli tuulinen ja aurinkoinen.
Taaville 300 metriä neljällä esineellä, ei nostoa. Eipä siitä paljoa ole sanottavaa, varmaa tekemistä alusta loppuun. Pappajälki on kyllä ihan parasta!
Sinnin jälki oli 700 m ja esineitä oli kuusi. Jälkeä talloessani mietin, että tästä ei varmaan tule mitään, kun oli niin paljon tuoreita hirvenjälkiä ja osa maastosta oli melkoista pöheikköä.
Nostomatkaa n. 50 metriä ja mulla ei kyllä ollu hajuakaan, että missä vaiheessa Sinni nosti jäljen, mut niin vain se lähti jäljen suuntaan ja alku ekalle esineelle asti meni oikein hyvin. Esineeltä lähtö oli vähän huono ja Sinni jatkoi enemmän ilmavainuisesti ja menikin kulmasta ohi. Mut jotenkin jäi tunne, että Sinni silti tiesi jäljen sijainnin, sillä kun käskin sitä takaisin jäljelle, niin se palasi jotenkin määrätietoisen oloisena jäljelle ja jatkoi hyvin.
Se osa jälkeä, mitä ennakkoon pidin vaikena, meni superhyvin. Hirvenjäljet ei kiinnostaneet ollenkaan. Viidettä esinettä lukuun ottamatta kaikki esineet hyvin ylös. Pari metriä viidennestä esineestä oli raato, joka kiinnosti Sinniä enemmän kuin jälki. Siitä pieni hairahdus, mutta loppu taas hyvin. Aikaa meni 25 minuuttia.
Jäljessä oli siis huomattavasti enemmän hyvää kuin huonoa. Paikoitellen Sinni on mun makuun turhan korkeanenäinen, mut ei auta kuin opetella lisää lukemaan sitä. Mahtavaa on se, että mun tekemä jälki taitaa lopultakin ruveta onnistumaan ja voitais ehkä alkaa oikeesti treenaamaan jälkeä kunnolla. Sitä pitää vielä tutkia, että onko Sinnillekin parempi tehdä jälkiä harvakseltaan vai toimisiko sille vähän tiheämpi treenitahti. Työt syö vielä pari viikkoa liikaa mun aikaa, mut jos sit ehtis ja viitsis vaikka vähän enempi kokeilla jälkiäkin, kun suurin jälkiahdistuskin on ehkä selätetty.
Pientä heittoa gepsissä ainakin loppuesineellä...
Löysin tämmösen
Pöheikössä
Hienosti hirvenjäljistä huolimatta
Tää raato kiinnosti jälkeä enemmän
Mut löydettiin kuitenkin loppuesinekin
Sunnuntaina illalla hakuilua ja Sinni aloitti kahdella varsin pätevän oloisella ilmaisulla, jotka tosin oli valeita molemmat. Ei mitään hajua mistä nää johtui. Sitten mentiin loppu hyvin ja saatiin neljä oikein hyvää ilmaisua sekä lähempänä että kauempana olleilta maaleilta, joista yksi oli peitetty. Täytyy nyt seurailla, että rupeaako valeita tulemaan enemmän vai mitä tapahtuu.
Tiistaina hakuiltiin uudestaan ja tällä kertaa Sinni ei juurikaan kannellut rullaa ja ekat kolme ilmaisua oli ihan superhienoja. Sitten neljäs oli vale. Tai itse asiassa Sinni ilmaisi paikan, jossa oli ollut maalimies eli vanhan hajun. Löytyi se neljäskin sitten, mutta sen kanssa kävi vähän hassusti, kun Sinni sai jalkansa rullan väliin ja edelleen neppari on niin tiukka, ettei se aukea, vaikka Sinnin jalka roikkuu rullassa... Tämä siis vähän sotki kaikkea, mutta noin muuten ihan hyvä vähän pidempi treeni.
Kaiken kukkuraksi Sinni onnistui jotenkin tiirikoimaan itsensä ulos autosta! Olin kai jättänyt häkin luukun jotenkin huonosti kiinni, mutta silti olen kovin yllättynyt, kun Hinttura ei ole ollut mikään mistään ulos tunkeutuja ja paksissa oli ilmahakakin kiinni. Onneksi sen pako huomattiin pian, vaikka meitä se oli metsästä tulossa etsimään.
Pitkästä aikaa päästiin keskiviikkotokoon, aiheena kaukot. Aloitettiin kuitenkin paikkiksella ja Sinni oli superhyvä. Kaukotkin meni vallan mainiosti. Kaikki toistot yli viidestä metristä onnistui hienosti, wuhuu! Lopuksi vielä seuruuta ja sekin oli oikein kivan oloista. Hyvä fiilis jäi väsyneelle ohjaajalle.
Torstaina kimppakenkkiä amHioun, Ainon, Kapun ja Lokin kanssa. Taavi ja Loki ei oikein löytäneet yhteistä säveltä, joten mentiin sit suurin osa lenkistä Tapsu hihnassa vähän muiden jäljessä. Hyvä lenkki silti.
Eka ja ainut vapaapäivä kolmen viikkon sisällä, niin päästiin Sinni Hinnukan kanssa tässä eräs lauantai treenaamaan kunnolla.
Ekaks oli hakutreenit kolmella ukolla. Ilmaisut oli lähes täydellisiä, mutta tänään nähtiin myös Sinnin muistaakseni eka valeilmaisu. Joka tapauksessa hyvä vähän pidempi treeni. Pitää taas ruveta treenaamaan enempi useammalla kuin kahdella ukolla, kun kolmannelle selkeesti vähän hyytyy jotenkin. Vale tuli nyt toisen jälkeen. Toi rullan tosi hienosti, mut näytölle lähtö olikin sit huono. Hetken menin liinan kanssa perässä ja sit liina irti ja jatkettiin vain hommia. Heti kohta löytyi sit kolmas ukko. Hajusta kanteli taas ajoittain vähän rullaa.
Hakutreenien perään bh-treenit. Hihnaseuruu huonoa, muutoin hyvää tekemistä. Paikkiksessa rapsututti ja Sinni nousi pariin kertaan istumaan. Lopulta makasi hyvin. Korvasta löytyikin sitten kotona punkki, joka varmaan aiheutti tätä eloisuutta paikkiksessa.
Kentältä poistuessa karkas toinen koira vähän turhan innokkaasti Sinnin "päälle". Ihan ystävällisesti tuli, mut tuli vaan kovaa ja voimalla ja Sinniä selkeästi pelotti kovasti. Käytiin sit vähän yhdessä kävelemässä, mut ehkä pieni jännä jäi. Katotaan kuin suhtautuu vieraisiin seuraavalla kerralla.
Maanantaina karkasin töistä, jotta ehdittiin mölli-bh -kokeeseen. Sinni aloitti paikkiksella ja olin ekaa kertaa koko makuun (n. 6 min) selin ilman, että seurasin Sinniä. Kyllä jännitti, mutta hyvin Sinni pötkötteli.
Kuva Tiina S.
Hihnaseuruu oli huonoa, kuten aina ja vapaana seuruussakin oli vähän ei niin tyypillistä haahuilua, mutta ihan ok suoritus kuitenkin. Ja vapaana seuruun alussa Sinni karkas kolmesti(!) lähdön perusasennosta rakastamaan tuomaria 🙈. Oltais kuitenkin päästy kuulemma oikea koe läpi.
Kaupunkiosuus meni kohtuullisesti sekin. Kerran Sinni karkas vieraan ihmisen luo ja kun kuljettiin auton ohi, minkä paksissa oli koira, Sinni vähän äksyili. Se ei kuulemma haittaa, koska käskyllä lopetti ja loppu meni hyvin. Vastaan kulkeva meille ihan vieras koira onnistuttiin ohittamaan varsin mallikkaasti.
Viime viikon keskiviikkona ehdin tokotreeneihin, aiheena oli hyppynouto. Me keskityttiin vinoihin heittoihin ja niiden palautukseen esteen yli. Välillä onnistui paremmin välillä huonommin.
Paikkikseen saatiin ekstralisähäiriö, kun kesken kaiken lasten jalkapallojoukkue juoksi lämppälenkkiä koirien takaa. Vähän jänskätti, mut hienosti pysyi kaikki koirat, vaikka vähän piti katsella selän taakse.
Sinnin kanssa treenattiin myös seuruun lähtöjä hihnassa ja ilman. Meni hyvin.
Papsukka oli myös mukana ja se teki seuruuta, noutoa ja jättäviä omaan äänekkääseen tapaansa.
Viime viikon torstaina käytiin treenikentällä pikatreeneissä. Sinni HinniTinnikkä oli ihan superhyvä! Tehtiin hihnaseuruun lähtöjä ja henkilöryhmää. Se seuras ihan puskemalla! Mulla oli koira, jota piti heittää jalalla sivuun 🙈😮. Hurjaa, mut mahtia! Johtui ehkä siitä, että pienellä kentällä oli samaan aikaan viis muutakin koiraa, niin piti vähän Hinnukankin keskittyä.
Tällä viikolla käytiin Hesassa ja koirapuistossa ja sinne tulla tupsahti pieni Kerttu. Vähän ekaks hirvitti, kun tyyppi vaan tuli mitään kysymättä samaan aitaukseen, vaikka vieressä oli toinen puisto tyhjänä. Sinni vielä huus kurkku suorana sille aidan takaa. Noh, eipä siinä mitään, samalla puolen aitaa kaikki oli kavereita keskenään. Mut silti ois kiva, että kysyttäis ekaks, että onko ok tulla ja annettais edes rauhalliseen poistumiseen mahis, jos ei olis ok.
Torstaina oli vähän kevyempi työpäivä, joten ehdin sekä jäljelle että hakutreeneihin. Jälki on ollut jotenkin ihan nounou juttu tässä tän kesän aikana. Ei ole vaan yhtään huvittanut tehä sitä, vaikka yleensä olen rakastanut jälkeä. Jos joku homma tuntuu pakkopullalta, niin sitä ei kyllä sitten kannata tehdä, ei se ainakaan hommaa paranna ja siksi onkin pidetty jäljestä pitkä tauko. Nyt kuitenkin tuntui, että haluan vähän kokeilla taas ja tein ihan lyhyen jäljen, mittaa sille kertyin 250 metriä ja se vanheni 2,5 tuntia. Keli oli lämmin ja tuulinen. Esineitä kolme.
Otettiin kolmisenkymmentä metriä nostomatkaa ja Sinni nappasi jäljen ihan kohtalaisesti, mutta lähti ensin takajäljelle. En antanut jatkaa ja se kääntyikin sitten itse oikeaan suuntaan. Koko jälki mentiin hienosti lähes tai aivan jäljen päällä kivalla vedolla, vaikkakin kovin rauhallisesti. Esineet löytyivät myös hyvin. Tuntui tosi kivalta tämä pieni jälkimaistiainen pitkän tauon jälkeen. Josko se tästä taas lähtis... ja josko Sinni vihdoin rupeis jäljestämään mun omaa jälkeä ihan kunnolla.
Illan hakutreeneissä meillä oli teemana lähiukot. Kaksi maalia ja mentiin myötätuuleen. Tiesin maalien sijainnit, niin osasin ohjata Sinnin niin, että löydöt tulivat läheltä. Ohjaajan totaalikoomaväsymyksen piikkiin laitetaan se, että unohdin laittaa Sinnille rullan kaulaan... onneksi se oli sentään taskussa mukana, niin ekalta ukolta tullessa laitoin sen Sinnilli kaulaan ja katsoin mitä se tekee. Nappasi rullan suoraan suuhun ja tuli sivulle istumaan. Vei hyvin näytölle. Toka meni sitten paremmin. Rulla hajusta suuhun, maalimiehen luo, rulla suussa sivulle istumaam ja vauhdilla näytölle. Ei ollut nyt mitään vaikeuksia ilmaista läheltä, n. 15 m päästä löytyvää ukkoa. Ehkä nekin alkaa pikku hiljaa muodostua rutiiniksi.
Koiramaailman ihmetyttäviä asioita on taas näin syksyn tullen se, että hirvikoiria ei näe koskaan lenkillä, paitsi näin metsästyskauden kynnyksellä niitä juoksutetaan polkupyörillä niin maan perkuleesti. En tiedä metsästyskoirien valmennuksesta mitään, mutta luulis niihin pätevän saman kuin muihinkin, että siellä lenkillä pitäis käydä muulloinkin kuin just ennen h-hetkeä, jotta sais rakennettua hyvän kestävyyskunnon... Toinen ihmeellinen asia, mihin olen taas törmännyt muutamaan kertaan, on koirien ulkoiluttajat, jotka keskittyvät puhelimeensa niin intensiivisesti, ettei sen ulkopuolista maailmaa nähdä ollenkaan. Tässä eräänäkin päivänä meitä vastaan tuli vapaana oleva koira ja kännykkään keskittyvä omistaja. Tämä omistaja ei huomannut ollenkaan, että tultiin heitä vastaan ja hänen koiransa tuli tervehtimään meitä. Ei siinä mitään, kiva ja ystävällinen koira, mutta ois silti ihan kiva, jos omistaja tietäisi edes jollain tasolla mitä se oma karvakaveri puuhailee., eikä meinaisi kävellä vahingossa päin naama kännykän ruudussa.
