maanantai 26. helmikuuta 2024

Tulevaisuuden tummat pilvet, BH-kurssin aloitus ja Tapsa-aksaa

Viime maanantaina käytiin Sinnin kanssa lonkkien kontrollikuvissa Talviolla. Olin taas lietsonut itselleni kaikki kamalat kauhuskenaariot ja itkuhan se siellä sitten tuli. Nivelrikko kun on parantumaton ja etenävä sairaus, niin kyllä tuon pienen kultaisen koiran tulevaisuus huolettaa ihan kamalasti. Kuvat kertoivat, että rikko on hieman edennyt, mutta edelleen lonkat on aika siistit ja Talvio rauhoitteli, ettei tilanne ole ollenkaan paha. Kehui myös Sinnin kuntoa, hoikka (vaikka nyt onkin ehkä aavistuksen lihonut, kun sterkka rupeaa kai vaikuttamaan ja täytyy itse opetella uusi tapa pitää paino kurissa.) ja lihaksikas koira elää todennäköisimmin ilman ongelmia, joten jatkossakin Sinnin kunnosta huolehtiminen on erityisen tärkeää.

Olin valmistautunut IRAP-hoidon uusintaa, mutta Talvion mukaan tilanne on niin hyvä, ettei sitä kannata nyt tehdä. Sinni saikin siis lonkkiinsa vain hyaluronaattia ja triamkinolonia sisältävät injektiot sekä Cartrophenpistoksen niskaan. Cartrophenia saatiin muutama piikki kotiin kuuriluontoisena pistettäväksi. Sitten kun vielä keksitään, miten ihmeessä saadaan pistettyä ne Sinniin... Kaksi päivää mentiin vain pienillä hihnapissatuksilla, viikko ilman rajua liikuntaa (me kun ei juurikaan mitään rajua harrasteta, niin tulkitsin tämän niin, ettei jumppailtu ja tehtiin vain lyhyitä rauhallisia kävelylenkkejä) rauhassa, jotta lonkkainjektiot saavat rauhassa vaikuttaa ja pistokohdat paranevat ja sitten palattiin takaisin normaaliin arkeen. Uusi kontrolli taas vuoden päästä ellei sitä ennen ilmene jotain oireita. Kaikessa kamaluudessaan tilanne näyttää siis toistaiseksi ihan hyvältä.


Torstaina oltiin BH-kurssin ekalla tunnilla. Meillä noin niinkuin periaatteessa Sinnin kanssa on liikkeet koossa ja oltaisiin oltu valmiit BH-kokeeseen jo viime vuonna, mutta haluan nyt vielä vähän hioa asioita ja saada itselleni varmuutta. Tosin tälläkään kurssilla ei taideta harjoitella kaupunkiosuutta, mikä meille on se haastavampi. Myös paikkista pitäisi päästä treenaamaan sillai ihan kokeenomaisesti vieraan koiran kanssa, mutta turvallisuuden varmistamiseksi kurssilla ei saa jättää koiraa paikkikseen kytkemättä ja Sinni väistää hihnaa niin paljon, etten halua sen yhdistävän sen luomaa ahdistavaa tunnetta paikkikseen.

Oltiin Sinnin kanssa vähän niin kuin mallikoirakkona ekaksi ja näytettiin muille, että miten se kaavio menee ja miten koe suoritetaan ja hyvinhän me homma hoidettiin. Sirunluvussa Sinni vähän rakasti ehkä liikaa koutsia, mutta ilmoittautuminen vieraan koiran kanssa meni sitten oikein mallikkaasti. 

Hihnaseuruun tein näyttelyhihnalla, niin selvittiin siitä hyvin ja Sinni seuras kyllä ihan todella ihanasti. Palkkasin sen hihnaseuruun, vapaana seuruun ja jättävien jälkeen eli tuli ihan kohtuullisen pitkiä palkattomiakin pätkiä, mutta on tuo kyllä tosi pitkä suoritus kokonaan ilmaa palkkaa tehtynä. Onneksi Sinnille toimii sosiaalinen palkka kohtuudella. 

Liikkeestä maahan Sinni meni hyvin maahan, mutta lähti jostain syystä hetken perästä mua kohti. Uusittiin tämä. Istumisen tein pysähdyksen kautta, kun ei sitä vielä liikkeestä osata ja luoksetulon loppuasento oli ihan poikittain. Tätä loppuasentoa tarvii hioa, mut varmaan nyt tuottaa Sinnille päänvaivaa, kun on tokossa ruvettu treenaamaan suoraan sivulle tuloa. Ehkä reiluuden nimissä teen tämänkin jatkossa suoraan sivulle, kun ei se siihen kosahda kuitenkaan. Henkilöryhmä oli huippu, kun siinä oli vieraita ihmisiä ja silti Sinni ei halunnut mennä tutustumaan, ihan loistava suoritus Hintturalta!


Sunnuntaina osallistuttiin aamusta Tapsukan kanssa aksamölleihin. Olipa hauskaa! Tämä oli siis meille molemmille eka kerta ikinä mitenkään aksan parissa ja siihen nähden meni ihan kivasti. Ei eksytty radalla ja Taavi suoritti kaikki esteet jotenkuten. Huvittavaa oli se, että radalla vauhti tuntui hirmu kovalta, mutta kun kattoo videolta suorituksia, niin melkoista mateluahan se oli. Mut pääasia, että meillä oli hauskaa. Ilmoitin meidät myös uusintaan, joten tehtiin kaksi kertaa sama rata.




Illalla vielä hallillä Sinnin kanssa. Ennen treenejä pieni käpyttely Taren kanssa ja sit treenattiin BH-juttuja ja vähän peruutusharjoittelua. Pitkä paikkis meni hyvin ja kaikki muukin. Peruutus vaatii vielä hiomista.




maanantai 19. helmikuuta 2024

Tokotuksia pääasiassa männä viikolla

Edellisen viikon sunnuntain hallivuorolla harjoiteltiin Sinnin kanssa oikean puolen seuruuta ja käännöksiä. Käännös oikealle ei vielä onnistu ja muutenkin Sinni lipsahtaa helposti vasemmalle. Yllättävän paljon hyvää kuitenkin jo tuolla oikeallakin puolella oli.


Keskiviikon tokotreeneissä alkuu paikkis, jossa ei tällä kertaa ollut niin minkäänlaista huomautettavaa, hyvä me! Sinni pysyi istumassa 'maahan' -käskyyn asti ja pysyi maassa kun odotettiin muiden käskyt ja jätettiin koirat. Pompottaminen tässä vaiheessa on ehkä alkanut oikeasti vähentyä. Tällä kerralla palatessa tein koiran taakse menon ja se oli Sinnistä vähän epäilyttävä, vaikka ollaan sitä kyllä joskus muulloinkin kokeiltu.

Tehtiin kaksi toisto, ensimmäinen ihan kunnon pitkä paikkis ja toinen vaan jättö ja paluu. Tällä tokalla kerralla ryhmän kolmas koira ei osallistunut ja hänen ohjaaja toimi liikkurina. Sillä aikaa kun oltiin kauempana koirista, kävi hän viemässä paikkiksessa olleiden koirien eteen koirankeksit. Tästä häiriöstä Sinni selvisi hienosti, vaikka häntä vispasi taas ihan hulluna. Kun palasimme koirien luo ja odotimme nostokäskyjä, kolmas koira ampaisikin syömään piparit paikkiskoirien nenän edestä. Olisi pitänyt saada Sinnin totaalisen tyrmistynyt ilme nauhalle. Selvästi mieli olisi tehnyt mennä väliin puolustamaan omaa namia, mutta vieras koira ja käskyn alla olo sai selvästi Sinnin miettimään tilannetta kovasti huolestuneena ja onneksi päätyi pysymään nätisti paikallaan. Tästä tietysti palkittiin uudella piparilla.

Kuva pöllitty Tarja Martinpurolta


Tehtiin Sinnin kanssa häiriössä perusasentoa, kaukoja, peruutusharjoituksia ja hyppyä. Perusasennossa Sinni pitää kontaktin kohtuullisesti häiriön alla, mutta kyllä sille on vaikeaa olla tsekkaamatta tilannetta, kun toiset koirat juoksee tai niitä palkataan pallolla. Toisaalta pieni vilkuilu ei mua haittaa, jos sillä Sinnin varmistaa tilanteen turvallisuuden itselleen ja pysyy kuitenkin hyvin hommissa koko ajan.

Peruutuksessa Sinni meinaa kaartua mun taaksi ja pari kertaa vähän tallasinkin sen tassuille. Noin muuten ollaan menty siinä aika lailla parempaan suuntaa. Hyppy meni hyvin, lopun perusasennot oli ehkä vähän vinoja, vaikka koitin kyllä auttaa. Kaukot meni hyvin, pientä takatassujen liikkumista, joka johtui todennäköisesti siitä, että alun maahan menossa Sinni jotenkin vähän kippasi itseään taaksepäin ja paino jäi liian taakse. Täytyy tätä tutkailla vähän lisää.



Torstaina käytiin hiihtelemässä. Tällä kertaa molemmat intoutuivat alkumatkasta oikein laukalle. Hyvä oli taas hiihdellä ja tälläkin kertaa ajoitus oli loistava ja saatiin olla ainoita koirakoita, vaikka ilman koiraa hiihtäviä olikin tällä kertaa koiralatu pullollaan. Just kun pakkasin Sinnin autoon, kurvasi parkkiin seuraava koirallinen hiihtäjä.




Sunnuntaina tuplatreenattiin. Ensin aloitettiin raksahommista Sinnin kanssa ja illalla vielä hallille molempien kanssa.

Raksalla teemana tarkennus ja Sinni veti ihan hyvin. Tossut on sen verran ällöt, ettei ne jalassa pysty istumaan, mut ei annettu sen haitata. Suorapalkka, katellaan rullahommia sitten joskus kun lumet on sulaneet...





 
Hallilla Sinnin kanssa paikkista ja rallyjuttuja. Eka paikkis vähän pieleen, kun rupes maahan käskyn jälkeen haistelemaan kovasti jotain tosi mehevää hajua ja huomautin siitä. Toisella kierroksella päästiin hörökorvien väliin ja toinen näistä oli Sinnille vieras koira ja sehän heti näkyi pienenä ahdistuksena. Ei kuitenkaan pompottanut ylös alkuvaiheessa, korvat vaan oli luimussa yksin ollessa. Teki tosi hyvää meille saada taas vieras koira riviin!




Peruutusjuttuja tehtiin ja takaperin seuruu onnistuu aika kivasti, jos lähdetään perusasennosta tokotyyliin, mutta rallyn liikkeestä suunnan vaihto saa aikaan melkoisia akrobatiasuorituksia Sinnin osalta. Täytys varmaan kehittää joku ennakoiva merkki sille, jotta homma helpottuisi. Nyt olen vain yrittänyt vähän hiljentää vauhtia ennen suunnan muuttamista, mutta se ei selkeästi riitä.

Sivulta seisomaan nousut onnistuu takatargetille, ilman targettia Sinni pomppaa kamalan sivuun ja vinoon. Paaaljon lisää treeniä tähän. Pikkuinen putki oli viriteltynä halliin, niin koitettiin sitäkin ja se meni hyvin. Oikean puolen seuruuta treenattiin vähän, mutta siinä on työnsarkaa vielä pitkäksi aikaa, vaikka peruspalikat on jo hyvin hallussa.


Tapsu-papsukkakin pääsi hommiin ja tehtiin sen kanssa ruutua ja seuruuta sekä liikkeestä maahan menoa. Vähänkö Taavi oli tohkeissaan!



lauantai 10. helmikuuta 2024

Jos ei ole liukasta niin on hirveä pakkanen...

Liukkaudet palasi ja edes omassa pihassa ei meinannut uskaltaa koirien antaa olla. Ehkä olen vähän turhan herkkä, mut en vain halua mitään liukastumisvammoja kummallekaan. Hankikaan kun ei kantanut, niin lekkeily oli taas melko haastavaa, joten tilanne ajoi kokeilemaan koirahiihtoa.

Meillä on ihan valtavan hyvässä kunnossa oleva ihan vain koirahiihtäjille kokonaan tarkoitettu koiralatu kaupungissa ja uskaltauduin sinne. Vaikka joka paikka oli kuin luistinrata, niin ladun pinta oli ilmeisesti rouhittu jotenkin, joska siinä oli hyvä mennä. Onnistuin arpomaan ajan, jolloin ladulla ei ollut muita koirakoita, ihmisiä kylläkin. Ei olla koskaan aiemmin suksittu kimpassa ainakaan niin , että koirat olis kytkettynä, joten vähän jännätti kuin käy. Meni hyvin, molempien kanssa. Muut hiihtäjät ei kiinnostelleet liikaa ja molemmat meni alkuhärväyksen jälkeen oikein nätisti. Kumpikaan ei vedä, mikä on mun kannalta erittäin hyvä juttu, enkä siihen halua kannustaakaan, rauhallinen ravilenkki oli just sitä mitä halusinkin. 



Keskiviikkona tokoiltiin, paikkista, ruutua, luoksetuloa ja perusasentoa. Paikkis oli kohtuullinen, tehtiin useampi toisto ja vain yhdellä Sinni arpoi ollako maassa vai ei. 
Kaverin riekkuminen vieressä ei haitannut



Ruutu oli aika super. Sinni halusi varastaa sinne monta kertaa ja tässä vaiheessa se on ehkä vain hyvä asia. Myöskään suuntien vaihtelu ei haitannut ja vaikka pari kertaa meinasi lähteä kaartamaan edelliseltä sisäänmenosivulta ruutuun, niin ratkaisi kuitenkin tilanteen itse oikein. Liike vaikuttaa sellaiselta, josta Sinttura pitää, mut onhan tuossa vielä miljuuna pikkujuttua, ennen kuin se on ihan oikea kokonainen tokoliike. Mut alkupalikat on jees.

Luoksetuloissa Sinni otti painetta toisesta hallissa olleesta koirasta ja joko ei kutsusta meinannut lähteä liikkeelle ollenkaan tai sitten lähti heti jätön jälkeen mun perään. Mut kun saatiin nää palikat kohdalleen, niin tehtiin luoksetuloon vauhtia pallolla. Tästä on hyvä jatkaa tämänkin rakentelua vauhdikkaammaksi.

Perusasennoissa sitten ihan semmoinen pieni perusjuttu vähän hukassa kuin palkan suunta. Jotenkin aina vaan palkkaan liian edestä ja Sinni on silloin huonossa ryhdissä ja muutenkin vähän sinne päin. Seuruuta tehtiin kanssa ja se on kyllä Sinnillä ihan hirveen kivan oloista, rentoa ja iloista menoa.


Torstailta peruttiin taajamatreeni, kun en halunnut ottaa liukkauden vuoksi riskiä... käytiin sit taas hiihtämässä, ei ollu muita.


Sunnuntaina osallistuttiin Tiinan ja Taren MM-matkan varainkeruumöllirallyyn. Kaikeksi yllätykseksi meidän VOI-rata meni ihan yllättävän hyvin, kun ottaa huomioon ettei olla voi juttuja vielä oikeastaan treenattu. Oikean puolen seuruuta tehtiin viikolla useampana päivänä pieniä kotitreenejä ja muutama puolenvaihto kokeiltiin, mutta muuten on voin liikkeet vielä aika pimennossa meille molemmille. Olin oikein positiivisesti yllättynyt. Sekin oli mahtia, että taustalla haukkuva koira ei juurikaan häirinnyt Sinnin tekemistä! Ohjaajalla oli useammassa kohdassa haasteita pysyä pystyssä ja radan loppupäässä Sinnille tuli totaalinen jäätyminen, kun se olisi pitänyt siirtyä mun eteen istumaan. En tiedä mikä tuli, kun ei liikkunut sitten millään. Noh, selvittiin siitäkin. Kiitos videoinnista Katja Peni ja Milla Ristola!








Maanataina oli uintipäivä, aina yhtä hauskaa! Eihän noi malttais lähteä kotiin tuolta pulikoimasta.




Keskiviikkona tokoiltiin ja yhdistettiin paikkistreeni edeltävän ryhmän kanssa. Sinniä kyllä selvästi jännittää ainakin isot mustat koirat ja tuijottavat koirat. Liikkeen ulkopuolella pitää muistutella, että ollaan ihan vaan omassa porukassa eikä huudella vieraisiin pöytiin. Paikkis meni kyllä hyvin tällä kertaa.




Tehtiin taas ruutua ja se meni kivasti ja seuruujuttuja oli myös ohjelmassa ja erityisesti peruutuksen kanssa otettiin isoja askelia eteenpäin (vaikka takaperin mentiinkin). Kapulan pitoa tehtiin kaksi toistoa ja molemmat onnistui.


Tapsu-papsukin pääsi hömpöttelemään ja tehtiin seuruuta.




Lauantaina molemmilla oli fyssari, eikä kummaltakaan löytynyt mitään isompaa sanottavaa. Tapsupapsulla rupee ikä näkymään lihaksistossa, mutta liikkuvuus on hillittömän hyvä edelleen. Pientä jumia siellä täällä molemmilla, mutta ei onneksi mitään kummempia. Hyvä niin.