Sekalaista settiä

BH -kurssilla 20.4. henkilöryhmää oikein mallikkaasti, jättävät ja luoksari myös oikein hienosti. Paikkamakuuta tehtiin myös, olin ihan vieressä ja palkkasin tiuhaan, kivasti meni sekin. Kaupunkiosuuttakin vähän käytiin läpi; yksinjättö ei tuota mitään ongelmaa ja tänään koirien ohituksetkin meni oikein kivasti. Sirukin luettiin ja ilmoittauduttiin, niissä vähän piti haistella ihmistä, mut kai sekin oli ihan ok.


Viiko sitten perjantaina kävin koirakoulun aikana tekemässä Taavin kanssa kentän laidalla meidän omia rähjäharjoituksia, välillä jopa onnistuttiin. Ongelmakoirakouluttajan mukaan Taavi on todellinen salama, joten sinun refleksit ovat koetuksella. Tämä on niin totta! Lenkit on nyt myös ainakin osittain siirretty ihmisten ilmoille, mutta eihän tässä tuppukylässä paljon ketään liiku. Parin tunnin lenkillä asuinalueilla saldona kaksi vastaan tullutta koiraa... Siihen tuhanteen onnistuneeseen ohitukseen voi mennä yhden koiran ikä.


Viime lauantaina oltiin Päivi Päxä Aholan tottissemmassa. Meillä oli aiheena nouto ja paikkamakuu. Nouto hyvällä mallilla, vaikka kyllä mun tekemisessä on siinäkin paljon korjattavaa. Paikkista sitten ihan mulle uudesta näkökulmasta. Tähän asti kaikki on neuvonu rauhoittamaan koiran, jotta se malttaa olla siellä maassa. Ja palkka aina koiran jalkojen väliin maahan, ettei se vaan nouse sieltä ennakoiden palkan saantia. Tää on tuntunu musta ihan järkeen käyvältä ajatukselta, mutta Päxä lähti ihan toisesta ääripäästä. Ensin hetsataan koira korkeaan viettiin ja vireeseen, sitten käsky, vapautus ja palkka. Tätä sitten niin, että koira joka kerta hetsataan, sitten paikkamakuuseen ja palkkaus niin, että vapautan Taavin ja se "ryntää" hakemaan palkaa multa. Tämän pitäis varmistaa se, että Taavi keskittyy vain minuun odottaen vapautusta ja jos Tapsu nousee omineen, se tulee suoraan mun luokse. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka meidän treenihetki oli aika lyhyt, oli Taavi tänään sata kertaa keskittyneempi minuun sen paikkiksen aikana kuin koskaan aikaisemmin!

Päxän kommentoimat videot semmasta: Noutovideo ja paikkisvideo

ja pari kuvaa Marika Kosken kamerasta:

Ensin hetsataan

sitten intensiivinen paikkis

Nyt on kyllä ton tottiksen kanssa ihan älytön motivaatiopula. Kisaura tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta, joten syytä tottiksen treenaamiseen ei oikein ole... Jo ennalta sovitut ja maksetut jutut käyn, mutta sitten en kyllä tiiä jaksanko panostaa aiheeseen?


Sunnuntaina sadepäivän iloksi tein Taaville jäljen. Keli siis tasaisen sateinen koko päivä, tuulta puuskissa. Jälki vanheni reilun tunnin, maastona metsä, hakkuuaukea ja pieni pätkä jäkäläkalliota. Mittaa jäljellä oli noin 650 m ja sillä oli kahdeksan keppiä.

Janatyöskentely oli ihan perseestä, Taavi rynni jäljestä reilusti yli ja kun sain sen takaisin jäljen paikkeille, lähti se takajäljelle. Tämän alkuhärdellin jälkeen saatiin oikea suunta ja jäljelstys oli tänään vähän ailahtelevaa. Välillä mentiin oikein hienosti nenä maassa jäljen päällä ja välillä oltiin sitten jonkin verran sivussa. En tiedä miten tuo sade vaikuttaa hajujen kulkeutumiseen. Kepit kuitenkin löytyivät hyvin yhtä lukuun ottamatta, vaikka Taavi olisikin ollut kepin kohdalla aika sivussa jäljestä. Kulmat meni myös hyvin, niiden kohdalla se sattui olemaan hienosti jäljen päällä, joten mitään isoja oikomisia ei tänään tullut. Hyvin jaksoi pitkän jäljen loppuun asti. Hakkuuaukealla oli erityisen tarkkaa työskentelyä!


Maanantaina BH-kurssilla otetiin alkuun kaikilta koirilta sirun luenta, ei ongelmia siinä, eikä muissa koirissa, oikein rento Taavi. Ilmoittautuminen toisen koiran kanssa meni myös hyvin, toista jopa palkattiin pallolla siinä meidän vieressä ja Taavi istu kiltisti perusasennossa... Varsinaisessa harjoituksessa tehtiin kaavion eka puolikas eli se hihnaosuus. Taavi seuraa oikein mallikkaasti hyvällä ilmeellä, pitkä palkaton tekeminen ei ole ongelma. Myös henkilöryhmä meni hienosti.Paikkamakuuta tehtiin toisen koiran treenin ajan. Mulla ei nyt ole luottoa yhtään tuohon paikkikseen, joten olin lähellä ja palkkasin melko tiuhaan.

Eniten ehkä harmittaa se, että kurssin vetäjän mielestä hän ei näe estettä suorittaa BH:ta. Toki ymmärrystä mun ajatuksille on ja eihän kokeeseen voi mennä, jos ei luota koiraan. Ja taitavat muutkin kurssilaiset pitää mua vähän höhlänä, kun eiväthän he näe mitään rähjäämistä, Tapsa on oikein mallikas oppilas. Harmi, että yksi paikkamakuu voi huuhtoa kokonaisen kisa/pelastuskoirauran mukanaan. Hakupuolella tuo pelastuskoirakkohaaveista luopuminen on ehkä kamalinta, koska metsässähän Taavi on niin omassa elementissään ja siitä voisi ihan oikeasti olla apua kadonneiden etsinässä. Mutta ilman BH:ta ja tottisosuuden paikkista siitäkään ei tule mitään.


Tiistaina oltiin pelastushakutreeneissä tekemässä koirien vaihdoissa meidän omia rähjätreenejä. Jännä, miten paljon se toinen koira vaikuttaa; osaa pitäis päästä iloisesti nuuhkimaan ja osa sit on taas tosi epäilyttäviä. Onnistuttiin kuitenkin olemaan rähjäämättä. Autossa ollessaan Taavi sit rähjääkin kaiken rähjäämättömyyden edestä. Eihän se hyvä ole, mut en tiiä mitä sille tekisin... Vai onko sillä vain oltava oikeus puolustaa omaa aluettaan?

Oli meille ukkojakin piilotettu metsään, mut mun oma keskittyminen ei kyllä ollu tänään kohillaan. Eli siis neljä ukkoa, joista Taavi tietenkin noukki ekaks molemmat takakulmat. Ekana ukkona se löysi päättämän sadetakkihemmon. Jos tollanen tulis oikeesti mua vastaan metsässä, niin mä kyllä pelästyisin sitä. Tokana todella kaukana maakuopassa oleva mm ihan loistavalla ilmaisulla! Sitten eka etukulma uusiks ja se oli oikein näppärä. Viimeisenä oli toisessa etukulmassa oleva risuilla peitetty roskis. Se oli vaikea. Ihan kuin Taavi olisi jotenkin vältellyt sinne menoa ja kun viimein meni roskikselle, ei se meinannut millään alkaa ilmaista. Kaapi ja nuuskutteli vain kantta, lopulta kuitenkin alkoi hyvä haukku.


Tänään oltiin mätsärissä lähinnä siedättymässä toisiin koiriin. Keli oli sateinen ja kylmä, joten koiria oli aika vähän. Tämä sopi meille oikein hyvin. Taavi olikin oikein rauhallinen ja rento melkein koko ajan. Yhden kerran pääsi rähjäämään ja toisella vähän urahti, mutta muuten oli oikein hienosti. Se jopa oli kiinnostuneen utelias muita kohtaan. Kaikkinensa mätsärissä meni kolmisen tuntia aikaa ja taisi väsy ruveta tulemaan loppuvaiheessa, kun se rentous vähän katosi ja meinasi rähjäys tulla tilalle.

Parikehästä sininen nauha, sinisten ykkönen ja BIS seiska. Toi BIS-kehä meni ihan harakoille, oli jo sen verran väsy koira, että juoksuosuudet ei onnistunut vaan piti haukkua sekä edessä menevälle että takana tulevalle. Luulen kuitenkin, että tämä oli ihan hyvää harjoitusta.

Vietti kuntoon

Tänään oli junnutottiskurssin eka kerta. Paikkana helv...n kylmä maneesi. Vai tuntuiko se vain siltä yövuoron ja kolmen tunnin unien jälkeen...? Vähän mä olin kohmeessa (henkisesti ja fyysisesti) ;)

Kurssilaisia oli ilmaantunut sen verran paljon, että porukka oli jaettu kahtia. Menin kuitenkin jo hyvissä ajoin paikalle, jotta ehdin nähdä osan ensimmäisen ryhmän koirakoista, toisten treenejä seuraamalla kuitenkin oppii itsekin aina jotain. Kurssilla on tarkoitus paneutua jokaisen itsensä toivomiin asioihin.

Meidän aiheena tänään oli vietin kasvatus ja seuraaminen. Toi viettiasia on ollu mulle jotenkin vaikee tajuta, mutta tänään ehkä hokasin mistä on kyse! Ensin tehtiin seuraamista, edelleen imuttaen. Taavi on hyvin suorassa ja perusasento tulee heti pysähtyessä. Hyvä me! Häiriöiden (muut ihmiset maneesissa) sietokyky Tapsalla oli vähän huono, vilkuili aika paljon äänien suuntaan. Johtunee varmaan siitä, että ollaan reenattu niin paljon yksin.

Sitten tehtiin viettiharjoitus namilla härnäämällä: namit toisessa kädessä peruuttelin Taavia karkuun ja toisella kädellä estin sitä saamasta namia koko ajan kehuen. Ja tästäkös Taavi innostui! Seuraavat seuraamiset olivat heti paljon intensiivisempiä. Myös imutuksen häivytystä harjoiteltiin jousikäsi -tekniikalla ja aika hyvin sekin meni. Ollaan parin viikon ajan tehty sitä vähän jo kotona. Mutta tuo käden paikka on vaan niin vaikea, onneksi on nyt joku kattomassa ja heti korjaamassa.

Myös vapautukseen saatiin neuvoja, sekin on ollu mulle jotenkin vaikea. Toivottavasti saisin senkin jotenkin sisäistettyä niin, että osaisin käyttää sitä oikein. Aikaisemmin olen käyttänyt vapautussanana "vapaa", mutta nyt tultiin siihen tulokseen, että "jes!" on parempi: helpompi ja nopeampi lausua, äänensävy pysyy helpommin oikeana ja pitää paremmin viettiä yllä.

Lopuksi pari luoksetuloa. Ensin Taavi istumaan ja itse peruutin muutaman metrin, hetken odotus ja kutsu. Ekalla yrittämällä ahteri ei pysynyt maassa, mutta toinen meni tosi hyvin. Toinen luoksetulo ohjaajan kiinnipidosta. Vauhtia saisi olla kuulemma enemmän, jotta olis näyttävämpi. Vauhtia voisi harjoitella esimerkiksi niin, että juoksettaa koiran pallon perään haarojen välistä, kokeilemme tätäkin varmasti joskus.

Kyllähän tässä on taas harjoiteltavaa ensi viikoksi!  Harkoista jäi tosi hyvä fiilis ja taas tuli uutta intoa tekemiseen! =)

Omineen kotona ollaan harjoiteltu noutokapulan pitoa. Selvää edistystä on tapahtunut ja kapula on muuttunut purulelusta ihan oikeaksi noutokapulaksi! Myös esineruudun alkeisiin olemme yrittäneet  tutustuneet pari kertaa. Siihenkin kyllä tarvitsisin jonkun osaavan ihmisen kertomaan, miten ihan oikeasti kannattaisi harjoitella. Onneksi jälkiporukan kanssa saan tähän varmasti kevään aikana apua.

Nyt olen tehtyt niin, että olen tallannut ehkä noin 5 - 8 m leveän ja n. 20 m syvän alueen. Taavi narussa odottamaan alueen reunalle ja itse vien lelun alueen perälle ja näytän sitä Taaville. Lelu vähän piiloon varvikkoon ja koiran luo lähettämään se etsimään. Mielestäni Lärppis lähtee hyvin vauhdilla suunnilleen sinne, mihin on nähnyt mun jättävän lelun. Palautus on vielä vähän sellainen, että Taavi pudottaa lelun vähän ennen mun luo tuloa, mutta täytyy tota lelun pitoakin harjoitella erikseen. Mutta ruutua siis vasta kaksi harjoitusta takana, molemmilla kerroilla tein kolme toistoa.

Hajuerottelusta olen lueskellut vähäsen ja kovin mielenkiintoiselta harrastukselta sekin vaikuttaisi. Täytyy pitää silmät auki, jos vaikka sattuisi joku kurssi aiheesta kohdilleen. Syksyllä sitten viimeistään täytyy Tapsa opettaa sienikaveriksi.