perjantai 18. marraskuuta 2022

Tokottelua ja pimeyttä

Viime viikon keskiviikkotokossa aloitettiin treenit kahden minuutin paikkiksella. Sinni vähän ennakoi maahan menoa ja sitten lopuksi istumaan nousua, mutta varsinainen paikallaolo meni kyllä hyvin. Vähän se vilkuili välillä sivuilleen ja häntä huisputti hirveesti piilosta tulijoiden palatessa näkyviin, mutta hienosti pysyi paikallaan.

Tehtiin luoksetuloja niin, että mulla oli tassutargetti jalkojen edessä. Saatiin hyviä onnistumisia, mutta Sinnin lähelle tulo näissä mun edessä oloissa vaatii kyllä varmasti vielä paljon toistoja. Mut tää targetti on varmasti hyvä apu siihen. Seuruut pääsääntöisesti hyviä, nyt ei edes tötsärypäs imaissut Sinniä, vaikka houkutus oli kyllä suuri. Muutama hyppy liikkuroituna ja kaukojen tekniikkajumppaa, jossa pientä edistymistä. Huisin hauskaa oli taas!


Torstaina kimppalenkki meidän koirien ja Ainon kanssa lämpimässä, mutta niin pimeässä marraskuussa. Kuvia ei nyt ole, mutta vauhtia riitti kolmikolla!


Perjantaina oli pelastuskoiratreeniryhmän pikkujoulutreenit. Huikeen hienoja koirakoita, seitsemän koirakkoa suihki pienessä hallissa ees taas ja kaikilla oli kivaa. Pari lapsivierasta sai Sinniltä isoa rakkautta. Kaikin puolin mahtavat treenit. Samalla käytiin läpi mennyttä vuotta ja suunniteltiin vähän tulevaa. Hienosti oli moni päässyt tavoitteisiin tai ainakin hyvin lähelle niitä ja ensi vuodelle asetettiin taas uusia päämääriä.






Sunnuntaina käytiin Sinnin kanssa hyppytekniikkakoulutuksessa, kouluttajana Marika Turkia.

Sinni teki kaikki tehtävät hyvin, mutta aika rauhallinen se oli. Saisi olla vähän enemmän rönttiä, vaikka 55 cm estekin meni tosi hienosti. Tarvitsee varmasti vähän vain varmuutta siihen, mitä siltä halutaan, kun kouluttajan mukaan vaikutti kovin kympin tytöltä ja varoi epäonnistumisia.


Illalla hallivuorolla tehtiin pientä rallyradan pätkää. Sinnillä on kamala vimma kiertää kaikkea ja useampaan kertaan se kiersi myös tehtäväkylttejä. Noin niin kuin muuten meni ihan hyvin siihen nähden, ettei olla rallya tehty Sintun kanssa ollenkaan. Ja sit pitäis joskus harjoitella hihnassa tekemistä... Mut kivaa vaihtelua ja varmaan pitäis oikeesti ruveta vähän treenaamaan noita alon liikkeitä.

Tehtiin myös seuruujuttuja ja luoksetuloa sekä kimppapaikkis. Paikkiksessa Sinniä vähän tais jännittää, mut pysyi kyllä rauhallisesti paikallaan vaikka vähän haisteli ja kuikuili välillä.




Maanantaina pimeitä hakujuttuja. Taavi teki peko-t hallintaa ja yllättävän hyvin onnistui löytämään eteenmenojen namipallot pimeässäkin, meni varmaan nenällä. Paikkis tehtiin istuen ja se meni hyvin. Seuruut keuli.

Sinnille neljä maalimiestä, koska kolmen jälkeen se on valmis lopettamaan hommat. Kiintorullalla mentiin ja aluksi se on niin innoissaan, että juoksentelee rulla suussaan. Juoksi siis nytkin kuin viitapiru ja kävi välillä aika kaukanakin. Tuli sieltä kaukaa sitten mun luokse rulla suussa ja oli ihan sen oloinen, että lähdetään näytölle. En ollut saanut maalimieheltä kuittausta rullan hausta, mutta ajatelin kuitenkin lähteä katsomaan mihin Sinni mut vie. Koska jos on virheilmaisu, niin joidenkin mukaan niihin voi auttaa se, kun näytöltä ei sitten löydykään ketään tai että koira ei ylipäätään osaa lähteä näytölle, kun ei ole mitään näytettävää. Sinni kuitenkin lähti hyvin määrätietoisesti vetämään mua kohti alueen tosta laitaa ja kyllä siellä maalimies oli. Maalimies kertoi sitten, että Sinni oli vain juossut ihan hurjaa vauhtia sen ohi, eikä hän ollut ajatellut tulleensa löydetyksi =). Hyvä näin ja jatkossakin täytyy luottaa Sinniin ja jos tulee virheilmaisuja, niin korjaillaan niitä sitten.

Toinen ukko löytyi myös aika kaukaa ja sieltä hyvä ilmaisu ja näyttö. Sinniltä on nyt vaadittu istumista maalimiehen viereen ennen palkan saantia ja se sujuu jo kohtalaisen hyvin.

Kolmas maali löytyi hyvin ja näyttö oli hyvä, mutta sen jälkeen Sinni oli ihan sitä mieltä että hommat loppui nyt tähän. Mutta kun jatkettiin kuitenkin partiointia, niin alun jaloissa pyörimisen jälkeen se vähän piristyi ja sitten kun sai hajun neljännestä maalista, niin ei ollut epäilystäkään etteikö menisi. Neljäskin ukko löytyi siis hyvin ja näyttö oli hyvä. 

Täytyy nyt tehdä muutamat seuraavat treenit pienellä alueella ja usealla ukolla tai sitten pistottamalla monelle ukolle vaikka avuilla. Täytyy saada rikottua kaava, vaikka en omasta mielestäni ole opettanut Sinniä laskemaan kolmeen.


Treenien jälkeen käytiin vielä vähän kävelemässä Wimman kanssa. Wimma oli meille uusi lenkkituttavuus, aussinarttu. Alun vähän jäykän toisiinsa tutustumisen jälkeen lenkki sujui oikein hyvin. Teki taas kaikille varmasti hyvää! Kuvia ei ole, kun oli pimeää kuin mörön pyllyssä.


Keskiviikkona lounastunnilla Sinnin uimareissu uittajalla höystettynä. Sinttura on ilman Taavia niin kovin varovainen ja harkitsevainen, että tarvitsee pienen tuuppauksen rampilta uimaan. Namin perässä menee melkein uimaan ilman apua, mutta se viimeinen silaus puuttuu. En tiedä johtuuko siitä, että rampin musta liukuestematto loppuu juuri siihen kohtaan, missä pitäisi ottaa vielä yksi askel uidakseen vai onko käkäily vaan muuta. Joka tapauksessa pienellä avulla Sinni pääsee uimaan ja sitten se uikin rauhallisesti ja tyynesti uittajan mukana pitkin poikin allasta.




Illalla käytiin ensin ennen omia tokotreenejä vierailemassa toisen treeniporukan paikkiksissa. Vieraat koirat ja vähän vieraampi ihminen liikkuroimassa, niin Sinni jäi ihan kiinni siihen. Meni maahan vasta kolmannella käskyllä ja ylösnoustessakin oli haasteita. Mutta varsinainen paikkis meni hyvin. Vieruskaveri nousi ylös ja sitä käytiin korjaamassa ja Sinni kesti tän kaiken hyvin paikallaan,vaikka kuikuili kyllä kovasti ja korvat kävi kuin ropelit.



Omissa treeneissä tehtiin sitten liikkuroitua maahan menoa perusasennosta ja aluksi se oli tosi vaikea, mutta kun saatiin homma paremmin sujumaan, niin onnistumisia tuli paljon. Tehtiin myös merkkiryppään kiertoa ja kun treenikaverin noutokapula oli jäänyt halliin lähelle meidän lähetyslinjaa, niin sehän oli ihan mahdoton paikka. Sinni tykkää noutaa ja kapula vei voiton tötsistä monta kertaa. Näki oikein kun pienessä päässä aivosolut sauhusi ja lopulta Sinni pystyi kiertämään tötsät kapulasta huolimatta, vaikka oli kyllä aika vaikeaa.

Jääviä tehtiin myös ja niissä sitten taas maahan meno on kovin vahva ja mun tarvii miettiä mun käskysanoja, jos niillä saisin hommasta Sinnille jotenkin helpomman. Ja seisomista pitäisi myös harjoitella eikä vaan noita helpompia istumisia ja maahan menoja. 

Taavikin pääsi tällä kertaa tokoilemaan ja kierto sekä ruutu onnistuivat hyvin, seuruussa se keuli vähän. Luoksetulo ja pysäytykset seisomaan ja maahan ihan mahtavat ja jäävät myös superit. Hitto se on kyllä taitava, harmi kun se haluaa kokeissa äännellä sen verran, ettei niihin viitti mennä. 


Perjantaina oli taas Taavin fyssari. Meillä on kyllä paras fyssari-Suvi, joka haki meidät ja vei kotiin auton hajotessa mennessä matkan varrelle.

Jumia oli vasemman lavan seutuvilla ja lanteissa ja liikaa liikkuva lumpio liikkui edelleen, mut saatiin silti lupa mennä taas uimaan. Nyt sit pohdin, että vienkö polven ultrattavaksi tai jotai, vaikka mitään oireita ei ole...


tiistai 8. marraskuuta 2022

Kulmatreenejä ja muuta pientä

Edellisen viikon perjantaina Sinttu kävi uimassa uittajan kanssa. Muuten Sinni on oikein innokas uimari, mutta rampilla se kohta, kun pitäisi ottaa viimeinen askel ennen kuin jalat irtoaa rampista, on vaikea Sinnin ollessa yksin uimassa. Taavin kanssa yhdessä uidessa Sinni menee reippaasti veteen. Uittajan pienellä avustuksella aina altaaseen ja sitten kyllä uitiin reippaasti eestaas allasta moneen kertaan.






Maanantaina Sinnille marjastajan kulmat -treeni. Tein viisi kulmaa ja neljä ekaa meni tosi hienosti ja viides sitten vähän harhaillen. Siihen saattoi kyllä vaikuttaa läheisen talon pihalta kuuluneet koirien äänet hieman. Kokonaisuutena hyvä treeni ja tykkäsin tosi paljon Sinnin motivaatiosta jälkeen.

Tässä kuvassa vähän avattu tuon treenin ideaa. Koiran ei ole tarkoitus jäljestää sykeröä tarkasti vaan selvittää mihin jälki jatkuu ja ohjaajalla on tässä mahdollisuus oppia lukemaan koiraansa taas himpun verran paremmin. Sinniltä tämä sujui hyvin.


Tässä video yhdestä sykerökulmasta, meni aika kivasti!




Illalla ennen hakutreenejä Taaville vähän tottista. Olen ajatellut vaihtaa paikkisasennon maassa olosta istumiseen, joten sitä nyt sit treenataan jatkossa. Varsinaisissa hakutreeneissä Taaville 3,5 hehtaarilla kaksi maalia. Keli on ilmeisen hankala, kun kaikille koirille se teetti töitä. Tuulta ei ollut oikeastaan ollenkaan (Ilmatieteenlaitoksen mukaan 1 m/s) ja lämpötila laski pakkaselle, joten se varmasti painoi hajuja alas kosteaan maahan.

Taavi löysi ensimmäisen maalin nopeasti, mutta toinen teetti töitä. Toisenkin se paikallisti alueelta aika nopeasti, mutta pienessä tiheikössä olleen maalimiehen tarkan paikan paikallistamiseksi Taavi saikin tehdä ihan oikeasti töitä. Hyvä niin, ettei aina ole niin helppoa sille. Molemmilta pitkät ilmaisut. Vähän se meinaa ennakoida mun sivulle tuloa, joten siihen on nyt seuraavissa treeneissä kiinnitettävä huomiota. Mahtava pimeän treeni Tapsulille.


Keskiviikkona tokotreeneissä sai nauraa ihan kippurassa Sinnin touhuilla. Aloitettiin paikkiksella, kaksi minuuttia ja ekan minuutin jälkeen tuli vieruskaverin ohjaaja näkyviin piilosta. Sinni makasi nätisti paikallaan, mutta siinä vaiheessa kun ohjaaja ilmestyi piilosta näkyviin, alkoi Sinnin häntä vatkata niin kovasti, että ajattelin sen kohta nousevan lentoon. Mutta niin vain pysyi paikallaan koko kaksi minuuttia ihanasta ihmishoukutuksesta huolimatta.


Tällä kertaa tehtiin pieni läpileikkaus alo-luokan liikkeisiin liikkuroituna. Seuruu meni hyvin siihen asti, kunnes ohitimme kartiorykelmän, joka imaisi Sinnin syövereihinsä kieppumaan. Sinttu oli kuin karusellissa kiertäessään kartioita yhä uudestaan. Se meni hienosti koko rykelmän ympäri tai puikkelehti jostain välistä ja kun tämä hurja kieppuminen ei tuottanut mitään tulosta, niin se rupesi tarjoamaan takajalkatargettia kartioille. Ei voitu liikkurin kanssa kuin nauraa kippurassa sen touhuille! Ihanaa yritteliäisyyttä ja tarjoamista. 

Kovasti oli vaikea saada seuruu onnistumaan ilman kartiorykelmään joutumista, mutta lopulta onnistuttiin siinäkin. Jatkettiin seuruuta ja hitaassa kävelyssä Sinni yrittää istua ja istuukin tosi helposti. Mut eipä me olla hidasta ja juoksua kovin montaa kertaa edes tehty. 

Hyppy ja luoksetulo hyvät, vähän saisi eteen tullessaan tulla lähemmäksi, mutta tän vois yrittää korjata varmaan targetilla. Kaukot vielä ihan hakusessa, maasta istumaan nousu on hyvä, mutta siitä takaisin maahan ei vielä onnistu kaukomaisesti. Kapulan pito meni hyvin liikkurin lähellä olosta huolimatta, mutta siinäkin Sinni pyrkii ottamaan etäisyyttä.

Melkein jo vois mennä kokeeseen kokeilemaan Sinnin kanssa, mut sit ei vielä kuitenkaan. Pitäis tehdä palkattomia treenejä ja sit pitäis kehittää liikkeiden väli toimivaksi, kun niissä Sinni sinkoilee rakastamaan ihmisiä ja kaiken maailman tötsähäiriöitä pitäis kanssa treennata tosi paljon. Ja sit sirun luvut ja juoksutarkastukset ja muut...


Torstaina molemmille jälkeä. Sinnille vieraan tekemä ja Taaville hyppykulmia.

Taavin viisi kulmaa sisältävä jälki meni hyvin. Joutui juuri sopivasti tekemään töitä kulmissa, eikä voinut ihan mennä kuin yleensä aika soitellen sotaan meiningillä. Mä vaan aina ja enemmän nautin sen kanssa jäljestämisestä. Se on niin varma ja mä olen niin varma sen kanssa.

Sinnille vajaa 500 metriä pitkä noin tunnin vanha vieraan tekemä jälki, jossa muutama kulma ja kolme esinettä. Maalimies jäljen päässä. Mentiin sokkona.

Otettiin pieni nosto, Sinni meni ensin jäljestä yli, mutta palatessa poumi sen hyvin. Ekalle esineelle asti luin sitä hyvin ja oltiin hyvin jäljellä. Esineen jäljeen ehkä vähän hätiköity lähtö ja loppujäljestä en sitten enää ollutkaan niin varma. Sinni eteni aika korkealla nenällä ja kun kyse oli vieraan tekemästä jäljestä, niin Sinni oli vaan niin innoissaan, että häntä vispasi välillä kamalasti ja korkea nenä varmaan osittain johtui siitä, että se yritti ilmavainulla saada hajun. Löydettiin esineistä kaksi ja lopulta kun verrattiin jälkiä, niin aika hyvin oltiin kuitenkin menty koko jälki. Esine jäi varmastikin tuon korkeanenäisyyden vuoksi, vieraan jälki kun on Sinnillä ihan erilaista menoa kuin mun omatekemä. Tarvitaan siis lisää vieraan tekemiä jälkiä.

Kuvassa sinisellä jälki ja vihreällä meidän kulkema reitti.





keskiviikko 26. lokakuuta 2022

Syysretki ja jälkipainotteista puuhastelua

Sunnuntaina aamupäivällä Sinnin kanssa raunioilla. Ennen varsinaista treeniä vähän ammuskeltiin. 6 mm startti ei aiheuttanut mitään reaktiota, 9 mm ekalla kerralla leikin loppumisen ja äänen suuntaan katsomisen, mutta saman tien jatkui naminjahtausleikki ja muutamalla seuraavalla laukauksella jokaisella aina pienemmät reaktiot. Ammuttiin aika kaukaa.

Raunioilla oli kolme maalimiestä sellaisissa piiloissa, joihin Sinni pääsi, mut joutui menevään sisään aina johonkin ahtaaseen paikkaan. Suorapalkalla mentiin.

Sinni liikkui kivan järkevästi, ei alusta-arkuuksia eikä ihan kamalasti turhaa kaahotusta. Sinni joutui kaikille ukoille tekemään töitä ja teki kyllä hyvin. Mahtava puuhamaapäivä Sintturalle!




Illalla hallilla molempien kanssa. Sinni treenas malin ja vauhdikkaan lapsen kanssa samaan aikaan ja oli kyllä aika hyvä. Tehtiin lähinnä seuruuta. Henkilöryhmä oli taas vähän vaikea.

Taavi teki vähän seuruuta ja vähän rallyjuttuja. Se oli taas aika äänekkäällä päällä...


Käytiin muutaman päivän syysreissulla Hailuodossa ja Kalajoella. Huikeet ulkoilumaastot molemmissa paikoissa! Kotimatkalla poikettiin katsomaan Kostia. Ne on Sinnin kanssa ihan superhyvä pari, viihtyivät pihalla leikkimässä keskenään vaikka kuinka kauna ja molemmat ovat samalla tavalla aika fyysisiä leikkijöitä, niin meno oli tasaväkistä. Ehkä joskus uskalletaan jollain puolueettomalla maaperällä kokeilla kimppalenkkiä myös niin, että Taavi on mukana... tai sitten ei.


Oulun kauppatorin laidassa Aitta-kahvila oli koiraystävällinen paikka. Jos tää ois tiedetty, ois Hinttu lähteny mukaan.





Sinnin opduktioharjoitukset




Lauantaina aamusta Sinnille lyhyt merkattu jälki kolmella esineellä. Jälki oli vanhenemassa aamulenkin ajan ja koska Sinni reagoi siihen tai johonkin voimakkaasti ohi kulkiessamme, niin päätin ottaa pitkästä aikaa noston mukaan. Jälki oli noin tunnin vanha ja tuulta oli kovasti, nosto vastatuuleen ja Sinni nosti jäljen tosi hyvin. Jäljellä oli pieniä häiriöitä, kuten jonkin eläimen kynintäpaikka ja kakalla merkattu jäniksen jalka... Nämä saivat Sinniltä vähän huomiota, mutta molemmilta se jatkoi matkaa hyvin omalle jäljelle. Kokonaisuutena jälki oli hyvä. Kulmissa pientä hakemista lenkin kautta. Kaikki esineet nousi. Ilmaisu Sinnillä esineille on hyvin rauhallinen. Se jää vaan esineelle paikoilleen ja saattaa sen joskus nostaa suuhunsa, jos mulla kestää liian kauan palkkaamisessa.







Maanantaina Sinnille kaksi tuntia vanha kuusisataa metriä pitkä kuusi kulmaa ja viisi esinettä sisältävä testijälki, jossa vähän kaikkea mahdollista ja sit vielä lisäylläribonus. Nostomatka vähän vajaa viisikymmentä metriä. Omatalloma jälki, mutta en merkannut sitä. Lisäksi vielä riistarikas maasto.

Nosto meni tosi hyvin. Pieni tarkistus takajäljelle ja siitä oikeaan suuntaan varmasti ensimmäiset vajaa sata metriä. Sitten tuli ilmeisesti riistan jälkiä ja eka kulma pitkäksi ja sen jälkeen meinas riista viedä kokonaan. Eka esine jäi nousematta, vaikka Sinni kulki melkein suoraan sen yli. Taisi olla jokin muu haju silloin vahvempana nenässä. Vähän ennen toista kulmaa Sinni sai taas jäljestä kiinni ja jäljestikin tosi hyvin aina neljännelle kulmalle, josta ihan jäljen vierestä lähti jänis. Tämä sai tietenkin aikaan jonkinlaista sinkoilua, mutta olin yllättynyt, ettei kuitenkaan mitään ihan totaalista sekoamista. Hetki hengähdettiin ja seisoin itse vain ihan rauhallisena paikallaan ja lopulta Sinni valitsi itse jatkaa meidän jälkeä. Loppu mentiin enemmän tai vähemmän jäljellä.

Ihan sika vaikeaa on nyt tuo jäljestäminen. Tarvisin selkeesti jotain uutta ideaa tai jotain, kun tuntuu ettei homma etene ollenkaan. Miten ihmeessä opin koskaan lukemaan Sinniä ja miten ihmeessä saan jäljestä sille niin mielenkiintoisen ja kivan, ettei se hairahdu aina riistan jäljille!? 


Puin jälkiahdistusta yhden kaverin kanssa ja päädyin siihen, että teen nyt hetken aikaa vaan pieniä tekniikkatreenejä ja aloitin ne heti tiistaina. Tiistaina aamusta tein kuvan mukaisen harjoituksen, jossa oli lyhyt pätkä jälkeä ja sitten kulmassa niin pitkä hyppy kuin vain haaroistani sain irti eli ei siis kovin pitkä... ja sitten pienen matkan päässä namipurkki.


Vaikka harjoitusta tehdessä välimatkat tuntuivat sopivan pitkiltä, niin sitten ne kuitenkin oli liian lyhyet ja jouduin pitämään Sinnin tosi lyhyellä liinalla ja siten pidätin sitä liikaa. Tästä huolimatta oli ihan hyvä treeni ja Sinni haki heti aktiivisesti jäljen hukkuessa sen jatkumista. 

Jäi kuitenkin lyhyet välit häiritsemään sen verran, että tein iltapäivällä samalla ajatuksella toisen harjoituksen pidemmillä väleillä. Nyt pystyin pitämään Sinniä melko pitkässä liinassa ja homma sujui selkeästi paremmin, kun Sinni sai lähes täysin vapaasti itse päättää kulkunsa ja hyvin haki yhtä lukuun ottamatta kaikki kulmat katkoksen jälkeen. Tuossa yhdessä kulmassa sitä olisi lähtenyt joku muu haju viemään. Veikkaan riistaa.



Oli hyvä pikkutreeni ja jotenkin tykkäisin oppia treenaamaan enemmän näitä pieni täsmätreenejä kuin aina vaan tehdä normeja jälkijälkiä.


Tiistaina illalla vielä Sinnille hakutreenit pimeässä. Tuulta oli hyvin, kaikki neljä maalimiestä olivat sille entuudestaan vieraita. Tämä kerta mentiin irtorullilla, kun halusin varmistaa Sinnin käyneen tarpeeksi lähellä maalimiestä. Alue oli pari hehtaaria ja aikaa meillä meni 16 minuuttia kaikkien nostoon. 

Hirmuisen hyvin Sinni haki kaikilta rullan ja vei mut hyvin näytölle. Rupeaa pikku hiljaa jo onnistumaan näytölle menon jälkeen kohtuullisen rauhallinen maalimiehen kohtaaminenkin. Ja vitsit, että oli vaikea pimeässä sateen liukastamassa metsässä yrittää pysyä liinassa mukana Sinnin menossa.

torstai 13. lokakuuta 2022

Lammashommia ja koejuttuja

Ennen ekaa yövuoroa tehtiin Taavin kanssa aamulenkillä vähän tottisjuttuja. Seuruu vähän taas haahuilevaa, mut paikkis hyvä ja eteenmenot ilman etupalkkaa loistavat. Pysäytykset ja kaikki toimi, vaikka oltiin kapealla metsäpolulla.



Ekstemporee käytiin myös pikaisesti Masan luona tottistelemassa. Nyt oli etupalkka eteenmenoihin ja seuruussa Taavi keuli sen takia. Paikkis hyvä Masan häiriköidessä ja eteenmenot hyvät. Luoksetulossa Taavi vähän himmaili, ehkei ois halunnu tulla niin vauhdilla luokse, kun Masa oli vieressä. Mut hyvin meni tämäkin ylläritreeni.



Koska Tapsa on uintikiellossa, niin uimavuorolle joutui Sinni yksin. Yllättäen se ei yksin ollutkaan mikään himouimari. Ilman Taavin esimerkkiä uimaan meneminen oli vaikeampaa ja Sinni uikin vain muutamia kertoja altaan päästä päähän. Joitain kertoja teki pienen lenkin rampin luona. Aika iso ero luonnonvesiin, joissa Sinni puljaisi lähes tauotta. 



Perjantaina illalla hakutreenit kovin tuulisessa kelissä. Taavi teki hallintaa ja kaikki osiot meni hyvin monenlaisista häiriöistä huolimatta. Sinni teki etsinnän kolmella maalimiehellä.

Eka ukko kaikkinensa hyvä, rullan Sinni kyllä pudottaa edelleen vähän liian aikaisin mun makuun, vaikka rullan tuontia loppuun asti on kotona treenattu irtorullilla ihan vaan tekniikkatreeninä ja silloin se onnistuu paremmin. Tämä ilmaisu tuli noin 80 metristä.

Toiselta ukolta tullessaan Sinni pudotti rullan jossain matkan varrella. Löytö oli yli 100 metrin päässä. Pitkät ja hankalat rullantuontimatkat on vielä vähän vaikeita.

Jatkettiin matkaa ja seuraava löytö meni ilmaisuineen hyvin. Viimeiseksi sitten löytyi uudestaan toka ukko ja nyt hyvä ilmaisu sieltä. 

Mulla on kyllä tekemistä noilla näyttömatkoilla, Sinnillä on niin kiire näytölle. Onneksi sitä ei mun liinassa roikkuminen tunnu haittaavan, en kyllä kaikille ukoille juoksekaan sen perässä loppuun asti. 


Lauantaina ajeltiin kaatosateessa Sinnin kanssa Somerolle Woollandiaan paimentamaan Suomen Pyreneläisten vuoden viimeiseen paimennuspäivän. Kaksi kierrosta tehtiin isolla pellolla ja Sinni oli niin hyvä! Koko ajan kiinnostunut lampaista, haki hyvin tasapainoon ja piti huolta, että kaikki lampaat pysyvät koossa. Muutaman kerran Sinni pyörähti vauhdikkaasti lammaslauman ympäri kasaten ne tiiviimmin yhteen, mutta teki senkin tosi nätisti.

Sinni kuunteli käskyjä hidastamisesta ja pysähtymisistä hyvin, mutta sauvapaineeseen se ei reagoinut mitenkään. Sitä olisi pystynyt vaikka koskemaan sauvalla ja silti se vain seisoi tyynesti paikallaan. Sauvapaine olis kiva apu mulle käännöksissä ja muissa, mut onneksi Sinni vaikuttaa aika fiksulta paimenelta ilman sitäkin tämmöisiin tavoitteettomiin paimenteluihin. 

Pellolta pois lähtiessä Sinni ei olisi halunnut tulla. Se jäi vain seisomaan puoleenväliin porttia, jossa mä olin, ja lampaita. Se näytti niin huolestuneelta siitä, että eihän noita lampaita nyt tuonne voi yksin jättää. Voi suloisuus ja miten hyvä reaktio koiralta!

Kuvat Teija:







Kotiin ehdittiin nippa nappa valoisan aikaan ja ehdin käydä tekemässä Taavin kanssa tottisjuttuja. Seuruuta, paikkista ja eteenlähetyksiä. Ei nää mikskään muutu, vaikka kuin treenaa. Seuruu kohtalaista, vähän haahuilevaa. Paikkis oli hyvä ja eteenlähetyksissä Taavi kävi kerran kusella. En pysäyttänyt, vaan sai juosta suoraan pallolle. 


Sunnuntaina aamusta osallistuttiin Taavin kanssa Kaakkien peko-t -kokeeseen, tuomarina Sari Hänninen. Sää suosi meitä, vaikka tuulta olisi hakua ajatellen saanut olla hieman enemmän. Kyllä taas mietin aamulla oksentaessani, että miks? Mut miksei 🤣 Ja kokeessa yks talkoolainen luuli mun olevan krapulassa, kun kävin vielä ennen omaa vuoroani kakomassa ojan pohjalla. Onneksi tää tuli puheeksi ja sain oikaistua asian. En ihan niin välinpitämättämästi suhtaudu kokeisiin osallistumisiin, että pämppäisin edellisenä iltana itseni huonoon kuntoon.

Kokeen aluksi luoksepäästävyyden tarkistus ja sirun luku. Tapsu on ehkä vanhemmiten muuttunu jotenkin rennommaksi, kun sillä oli ihan kivaa, kävi nuuhkimassa ihmisiä ja sirunlukukaan ei ottanut yhtään päähän. 

Hallintaosuudessa on n. 200 askelta seuruuta tuomarin ohjeiden mukaan kääntyillen ja pysähdellen. Aina kun mä jännitän, niin seuruu on huonoa ja Taavi haukkuu. Niin haukkui nytkin, mutta onneksi kuitenkin aika vähän ja seuruukin oli lähes kohtuullista.

Seuruusta paikkikseen, jossa astuin perusasennossa Taavin takatassun päälle, vähän se kiroili siitä. En tiedä johtuiko tästä vai jostain muusta, mutta kun olin päässyt koiran jätettyäni tuomarin luo, Taavi seisoi. Onneksi se seisoi kuin suolapatsas koko kolme minuuttia eikä hievahtanutkaan häiriöäänistä tai ohikulkevasta häiriöihmisestä huolimatta. Huh, kun jännitti, vaikka alun kauhistuksen jälkeen luotin Taavin pysyvän loppuun asti paikallaan. 

Hallinnan viimeinen osuus on 'hallittu irtaantuminen ja kulkeminen annetussa suunnassa, sisältäen myös pysähtymisen ja luoksetulon' eli eteenlähetykset tai tuttavallisemmin jolkotteluosuus. Tätä liikettä ei taida kukaan lajin harrastaja ymmärtää, mutta jos kokeessa tämmöinen vaaditaan, niin onhan se tehtävä.  Suoritusohjeessa liikkeessä mainitaan seuraavaa:

Tuomarin kehotuksesta ohjaaja kävelee vapaana seuraavan koiran kanssa osoitettuun suuntaan metsäpolkua, sähkölinjaa tai muuta selkeää uraa pitkin. Noin 10–15 askeleen jälkeen koiran tulee käskyn saatuaan irtaantua ohjaajasta suoraan eteen riittävästi (n. 15-30 askelta) ja jatkaa kulkua ohjaajan kanssa samalla nopeudella ja samansuuntaisesti n. 30 - 50 askeleen verran. Ohjaaja huolehtii näköyhteyden säilymisestä koiraan. Irtaantuminen ei tarkoita koiralle vapaata juoksemista, vaan hallittua etenemistä ohjaajan kanssa.

Tuomarin merkistä ohjaaja pysäyttää koiran (koiran asento pysähdyskäskyn jälkeen on vapaa) ja jatkaa nopeuttaan muuttamatta kulkuaan koiran luokse. Tämän jälkeen tuomari antaa ohjaajalle luvan jatkaa matkaa samaan kulkusuuntaan. Koiran tulee jälleen n. 10-15 askeleen jälkeen käskystä irtaantua ohjaajasta suoraan eteen n. 15-30 askelta ja jatkaa kulkua ohjaajan kanssa samalla nopeudella ja samansuuntaisesti n. 20-30 askeleen verran. Tuomarin merkistä ohjaaja pysähtyy ja pysäyttää koiran käskyllä (koiran asento pysähdyskäskyn jälkeen on vapaa). Tämän jälkeen, kun koira on selvästi pysähtynyt, ohjaaja kutsuu tuomarin luvalla koiran luokseen.

Tätä on treenattu nyt paljon ja se kyllä näkyi! Saatiin oikein erityismaininta siitä, miten tehtiin liike juuri niin kuin se on tarkoitettu tehtäväksi! Taavi kyllä tykkää tästä liikkeestä tosi paljon ja ollaan saatu homma aika kivasti toimimaan, vaikka se välillä näkyy seuruussa Taavin liiallisena eteenlähetyskäskyn odotuksena. Mutta nyt meni kaikki kyllä niin nappiin tämän osalta, ettei ois paremmin voinu mennä. Pysäytyksetkin oli huikeita, heti käskystä Taavi pysähtyi kuin seinään ja luoksetulokin oli vauhdikas. 

Pisteitä hallintaosuudesta 44/50. Vähennykset seuruusta ja varmaankin siitä asennonvaihdosta paikkiksessa.

Kuvat Tiina Suuronen:

Lähdössä seuruuseen

Paikkiksen valmistelu

Ootellaan jotain



Onnistuneen hallinnan jälkeen siirryimme jäljelle, joka alkaa tietysti jäljen nostolla. Meillä helpompi eli A jälki. Maastoon on merkitty 50 m × 50 m ruutu, jonka kahden neljänneksen läpi jälki kulkee. Kivana lisämausteena oli tällä kertaa hirvien nuolikivi keskellä ruutua. A jälki on 600 metriä pitkä ja noin tunnin vanha, aikaa jäljestämiseen on puoli tuntia. Tuomari antoi nostosivun ja me lähdettiin nostamaan jälkeä ruudun toista laitaa pitkin. Taavi lähti määrätietoisesti ruutuun ja ei mennyt kauaa, kun se nosti jäljen pienen suunnan tarkistuksen jälkeen oikeaan suuntaan ja lähti määrätietoisesti etenemään. Hyvin meni koko jälki, kaikki
viisi esinettä ylös ja aikaa meni 13 minuuttia.

 

Pisteitä tästä osuudesta 99/100, yksi piste meni, kun Taavi nosti ruudussa koipeaan ennen jäljen nousua... mua ei haittaa noi sen kuseskelut, kun ne ei mitenkään vaikuta sen työskentelyyn.


Onnistunut jälki oikeuttaa siirtymään viimeiseen osioon eli henkilöetsintään. Tein etsintäsuunnitelman, jonka tiesin olevan tuomarin mielestä huono, mutta halusin pelata varman päälle ja kulkea sivutuulessa.


Etsintäsuunnitelman tekoa

Hakumetsään lähdössä.

Meillä taisi mennä noin kymmenen minuuttia, kun molemmat kolmen hehtaarin alueella olleet maalimiehet oli löydetty. En kyllä käsitä miten Taavi tuon tekee, kun molemmat löytyi aika kaukaa myötätuulen puolelta. Mut pääasia että löytyi. Eka ilmaisu hyvä ja hallintaan otto ja yhdessä kulkeminen takaisin kartturin luo loistavat. Toiselta maalilta pari miinuspistettä, kun Taavi vähän ennakoi sivulle tulemista. Lisäksi miinuksia siitä, että Taavi on liian itsenäinen ja sit miinuksia tuli myös siitä mun etsintäsuunnitelmasta ja siitä, etten kuulemma luottanut kartturiin, kun pari kertaa kysyin siltä, että onko hyvä suunta ja kerran katsoin itse karttaa. Pyh, sanon minä, mun on vaan pakko tietää, missä päin aluetta mennään, en voi itselleni minkään ja Tapsa on just hyvä itsenäisen varma työskentelijä. Mut ymmärrän kyllä vähennykset. Pisteitä jäi lopulta tästä osiosta kasaan 139/150.

Kokonaispisteet siis 282/300! On se Tapsuli vaan huikee otus ❤️❤️❤️



Illalla käytiin vielä Sinnin kanssa avaamassa talven sunnuntaihallikausi. Oma takki oli kyllä kokeen jäljiltä sen verran tyhjä, ettei kummosiin sankarisuorituksiin kyetty. Mut alun haistelun jälkeen Sinnistä irtos ihan kivoja pätkiä seuraamista. Tehtiin myös paikkis ja luoksetulo sekä kokeiltiin henkilöryhmää. Paikkis ja luoksetulo hyvät, henkilöryhmä oli Sinnille vaikea, mut saatiin kuitenkin onnistumisia siinäkin. Illan kohokohtana liikkeestä maahan meno onnistui useamman kerran sangen hyvin.



Maanantaina aamusta Taaville pieni palauttava treeni. Tehtiin vähän seuruuta isolla palkalla ja lyhyt paikkis, jossa se jostain syystä nousi taas seisomaan... pitkät eteenmenot pallolle. Hallinnan jälkeen pari helppoa ukkoa lyhyillä haukuilla.


Treenin jälkeen käytin Taavin taas fyssarilla. Vasemman jalan lumpio sillä pääsee siis vähän liikkumaan ulospäin enemmän kuin toisessa jalassa ja enemmän kuin ennen, mutta ei toivottavasti ole vaaraa luksoitumiseen. Yleensähän lumpio luksoi sisäänpäin ja siihen ei nyt ole mitään viitteitä, mutta jos lumpio luksoisi ulospäin, niin se olisi koiralle kivuliasta. Reidet sillä oli edelleen jumissa myös. Taavin takajalathan on aina olleet tosi ulkokierteiset, mikä varmasti altistaa hieman tällaisille vaivoille. Siihen vielä päälle Sinnin jaloista repiminen, niin ei varmasti tee hyvää. Saatiin jumppaohjeita ja suosituksen käydä vesikävelymatolla. Sitten pitäisi vielä pystyä kokonaan estämään Sinnin pääsy pureskelemaan Taavin kintereitä. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, koska tähänkin asti olen yrittänyt aina tuon estää. Taavi kun ei itse sano Sinnille mitään, yrittää vain vetää takapuolta alleen ja mennä karkuun.


Keskiviikkona Sinnin tokotreenit ekaa kertaa tänä syksynä hallilla. Aloitettiin paikkiksella ja Sinni oli hyvä. Ennakoi kyllä perusasennossa maahan menoa.

Pito ja seuruu oli tän päivän aiheet. Pidossa Sinni ei halua olla mun lähellä ja kun ottaa kapulan suuhun, niin pomppaa aina vähän taaksepäin. Kokeiltiin niin, että olen polvillani ja niin, että olen vähän takakenossa. Takakeno tuntui toimivan.



Seuruut ihan ok. Käännöksiä pitäis treenata paljon ja ihmisiä myös, kun Sinni ei aina vaan pysty olla menemättä moikkaamaan ihmisiä. Toisten koirien häiriön kestää kohtuullisen hyvin.


Torstaina Taavi kävi kokeilemassa vesijuoksumattoa, mutta yritti vaan koko ajan uida. Laskettiin vettä useampaan kertaan, mut sinnikkäästi yritti vaan kellutella itseään ja uida.



Illalla ennen hakutreenejä Sinni kävi pienellä pyrähdyksellä Ainon kanssa.




Sinnin hakutreeni tehtiin pimeässä, kun epäilin, ettei se pimeässä uskalla olla niin reipas, kuin valoisalla. Mut mitä vielä, sehän painoi menemään ihan yhtä innolla kuin päivänvalollakin.

Tehtiin neljä pistoa avuilla, vaikka kolmannelle ukolle Sinni kyllä karkasi, kun taisi tulla aika hyvät tuuliavut. Viimeiselle Sinni ei aluksi meinannut lähteä, vaan poimi rullaa suuhunsa. Lähti sit uudella lähetyksellä hyvin, oli poiminut rullan maalimiehelle mennessään ja käynyt rulla suussa nuuskimassa maalimiehen nenää. Kaikilta ukoilta Sinni toi rullan hyvin.