Tulevaisuuden tummat pilvet, BH-kurssin aloitus ja Tapsa-aksaa

Viime maanantaina käytiin Sinnin kanssa lonkkien kontrollikuvissa Talviolla. Olin taas lietsonut itselleni kaikki kamalat kauhuskenaariot ja itkuhan se siellä sitten tuli. Nivelrikko kun on parantumaton ja etenävä sairaus, niin kyllä tuon pienen kultaisen koiran tulevaisuus huolettaa ihan kamalasti. Kuvat kertoivat, että rikko on hieman edennyt, mutta edelleen lonkat on aika siistit ja Talvio rauhoitteli, ettei tilanne ole ollenkaan paha. Kehui myös Sinnin kuntoa, hoikka (vaikka nyt onkin ehkä aavistuksen lihonut, kun sterkka rupeaa kai vaikuttamaan ja täytyy itse opetella uusi tapa pitää paino kurissa.) ja lihaksikas koira elää todennäköisimmin ilman ongelmia, joten jatkossakin Sinnin kunnosta huolehtiminen on erityisen tärkeää.

Olin valmistautunut IRAP-hoidon uusintaa, mutta Talvion mukaan tilanne on niin hyvä, ettei sitä kannata nyt tehdä. Sinni saikin siis lonkkiinsa vain hyaluronaattia ja triamkinolonia sisältävät injektiot sekä Cartrophenpistoksen niskaan. Cartrophenia saatiin muutama piikki kotiin kuuriluontoisena pistettäväksi. Sitten kun vielä keksitään, miten ihmeessä saadaan pistettyä ne Sinniin... Kaksi päivää mentiin vain pienillä hihnapissatuksilla, viikko ilman rajua liikuntaa (me kun ei juurikaan mitään rajua harrasteta, niin tulkitsin tämän niin, ettei jumppailtu ja tehtiin vain lyhyitä rauhallisia kävelylenkkejä) rauhassa, jotta lonkkainjektiot saavat rauhassa vaikuttaa ja pistokohdat paranevat ja sitten palattiin takaisin normaaliin arkeen. Uusi kontrolli taas vuoden päästä ellei sitä ennen ilmene jotain oireita. Kaikessa kamaluudessaan tilanne näyttää siis toistaiseksi ihan hyvältä.

Torstaina oltiin BH-kurssin ekalla tunnilla. Meillä noin niinkuin periaatteessa Sinnin kanssa on liikkeet koossa ja oltaisiin oltu valmiit BH-kokeeseen jo viime vuonna, mutta haluan nyt vielä vähän hioa asioita ja saada itselleni varmuutta. Tosin tälläkään kurssilla ei taideta harjoitella kaupunkiosuutta, mikä meille on se haastavampi. Myös paikkista pitäisi päästä treenaamaan sillai ihan kokeenomaisesti vieraan koiran kanssa, mutta turvallisuuden varmistamiseksi kurssilla ei saa jättää koiraa paikkikseen kytkemättä ja Sinni väistää hihnaa niin paljon, etten halua sen yhdistävän sen luomaa ahdistavaa tunnetta paikkikseen.

Oltiin Sinnin kanssa vähän niin kuin mallikoirakkona ekaksi ja näytettiin muille, että miten se kaavio menee ja miten koe suoritetaan ja hyvinhän me homma hoidettiin. Sirunluvussa Sinni vähän rakasti ehkä liikaa koutsia, mutta ilmoittautuminen vieraan koiran kanssa meni sitten oikein mallikkaasti. 

Hihnaseuruun tein näyttelyhihnalla, niin selvittiin siitä hyvin ja Sinni seuras kyllä ihan todella ihanasti. Palkkasin sen hihnaseuruun, vapaana seuruun ja jättävien jälkeen eli tuli ihan kohtuullisen pitkiä palkattomiakin pätkiä, mutta on tuo kyllä tosi pitkä suoritus kokonaan ilmaa palkkaa tehtynä. Onneksi Sinnille toimii sosiaalinen palkka kohtuudella. 

Liikkeestä maahan Sinni meni hyvin maahan, mutta lähti jostain syystä hetken perästä mua kohti. Uusittiin tämä. Istumisen tein pysähdyksen kautta, kun ei sitä vielä liikkeestä osata ja luoksetulon loppuasento oli ihan poikittain. Tätä loppuasentoa tarvii hioa, mut varmaan nyt tuottaa Sinnille päänvaivaa, kun on tokossa ruvettu treenaamaan suoraan sivulle tuloa. Ehkä reiluuden nimissä teen tämänkin jatkossa suoraan sivulle, kun ei se siihen kosahda kuitenkaan. Henkilöryhmä oli huippu, kun siinä oli vieraita ihmisiä ja silti Sinni ei halunnut mennä tutustumaan, ihan loistava suoritus Hintturalta!

Sunnuntaina osallistuttiin aamusta Tapsukan kanssa aksamölleihin. Olipa hauskaa! Tämä oli siis meille molemmille eka kerta ikinä mitenkään aksan parissa ja siihen nähden meni ihan kivasti. Ei eksytty radalla ja Taavi suoritti kaikki esteet jotenkuten. Huvittavaa oli se, että radalla vauhti tuntui hirmu kovalta, mutta kun kattoo videolta suorituksia, niin melkoista mateluahan se oli. Mut pääasia, että meillä oli hauskaa. Ilmoitin meidät myös uusintaan, joten tehtiin kaksi kertaa sama rata.

Illalla vielä hallillä Sinnin kanssa. Ennen treenejä pieni käpyttely Taren kanssa ja sit treenattiin BH-juttuja ja vähän peruutusharjoittelua. Pitkä paikkis meni hyvin ja kaikki muukin. Peruutus vaatii vielä hiomista.

Mökkilomaa ja paluu treeneihin

Sinnin sterkan ja Taavin tassuhaavan vuoksi saikutettiin pari viikkoa. Ihan kamalaa mennä kaikki pienet lenkit hihnassa ja olla tekemättä oikein mitään koirien kanssa. Sinni on toipunut hyvin ja Taavin tassukin on parantunut vallan mainiosti.

Pari viikkoa sitten maanantaina mentiin mökille ja oltiin siellä viisi päivää. Olipa ihanaa päästä taas lenkkeilemään koirat vapaana, kun ihan vähän ennakoitiin saikun loppumista! Keli oli koko viikon harmaa, mutta lumi toi hieman valoa. Oli ihanan rento reissu.

Mökkirannassa ei vielä ollut jäätä

Nukuttiin paljon

Pienenpien lampien jää kesti jo koirat

Toissa perjantaina osallistuttiin Sinnin kanssa rallyn teemapäivään VOI-luokkalaisina. Voi huh, kun pitäisi kamalan monta uutta asiaa saada taas opeteltua. Käytiin läpi voittajaluokan uudet tehtävät ja sitten vähän sitä mitä niiden opetusta kannattaisi lähteä toteuttamaan. Seuruu oikeallahan on ihan alkutekijöissään, mutta saatiin kyllä hyviä vinkkejä mm. yhtäaikaisten samansuuntaisten käännösten harjoitteluun sekä puolenvaihtotehtäviin. Peruutus tulee varmasti tuottamaan haasteita, sillä Sinnin pylly on maassa nopeammin kuin mä ehdin edes ajatella vaihtavani suuntaa.

Sunnuntaina halleiltiin vähän rallyn juttuja ja sitten tehtiin pitkä häiritty paikkamakuu. Paikkis meni vallan hyvin. Henkilöryhmäjutut on vaan ihan kamalan vaikeita, varsinkin kun oli mennyt ihan kamalan monta viikkoa siitä kun Hinnukka oli edellisen kerran nähnyt ihmisiä ja kaikkia ois vaan pitänyt rakastaa eikä seuruuhommiin ois ehtinyt millään. 

Sitten meni taas viikko töissä ja lauantaina koirilla oli fyssari. Molemmilla oli vähän jumeja, Taavilla rangassa vähän jäykkyyttä ja Sinnille selkälihaksissa ja vasemmassa reidessä, mutta ei mitään suurempia kummallakaan. Molempien jumit aukes hyvin. Sinnikin on oppinut makaamaan lötköpötkönä käsittelyn ajan.

Sunnuntaina Sinni kävi harjoittelemassa ilmaisua kuuden ukon verran. Lyhyet matkat ja keskityttiin rullan tuontiin, jonka haluan muuttaa niin, että tuo sen mulle jatkossa mun takaa kiertäen perusasentoon. Paljon tekniikkatreeniä siis tiedossa.

Treenin jälkeen käytiin vielä pienellä kävelyllä Hipun kanssa.

Illalla hallilla hihnaseuruutreeniä ja pitkä paikkis toisen koiran treenatessa. Ainakin lyhyempi hihna pitää olla ja ehkä toi käsi tyhmästi levällään on parempi versio. Erityytyväinen henkilöryhmään, jossa Sinnille vieraita ihmisiä, joita yleensä halutaan rakastaa erityisen paljon. Hidas osuuskin saatiin onnistumaan kohtuullisen hyvin.

Paikkis meni superhyvin. Video 4 x nopeutettu.

Treenin jälkeen vielä hallin pihalla vähän ohitusharjoituksia. Töitä tällä saralla riittää...

Keskiviikon tokotreeneissä Sinni teki kokeenomaisen treenin. Isosti plussalla oli sen kyky tehdä pitkä palkaton treeni, vaikka treenatessa yleensä aina palkkaan sitä ylenpalttisesti. Liikkurina Sinnille uusi ihminen ja sehän olikin vaikea. Liikkeiden väleihin on siis kiinnitettävä huomiota todella paljon! 

Alkuun paikkis ja siinä Sinni tarvitsi taas useamman käskyn. Muuten oikein mallikas suoritus.

Liikkeet meni musta yllättävän hyvin siihen nähden, että toko on ollut jotenkin tosi hankala mulle. Mä en vaan jotenkin ole osannut ajatella, että voitas koskaan mennä tokokokeeseen ja treenaaminen on Sinnin kanssa ollut aina semmosta harrastelua.

Kaukoja ei olla harjoiteltu, joten ne ei onnistuneet kummoisestikaan. Hypyn jälkeen joku haju vei ja liikkeestä maahan menon paluussa taas haistelututti ja siinä puutuin tilanteeseen. Luoksetulon eteentulo oli vino. Muuten meni ihan kohtuullisen hyvin. Pitäis kai ihan oikeesti ruveta jumppaamaan noita kaukoja, jotta voitais ehkä ruveta tavoittelemaan noita tokokokeitakin...

Perjantaina olin kuunteluoppilaana Sirke Viitasen rally-tokokoulutuksessa ja se oli kyllä vallan antoisa koulutus. Kunhan saadaan asioita vähän eteenpäin meidän voi-harjottelussa, niin haluan koirakkopaikalle hänen koulutukseen!

Miten voikaan ihan pienet perusasiat olla niin käänteentekeviä! Selkeät käsimerkit, koiralle hyvin erottuvat käskyt, suoritusten paikat kyltteihin nähden... Oli kyllä mahtava koulutus ja kuunteluoppilaana sain todella paljon irti.

Tässä itselle muistiin, miten ne jalat laitetaan kukkasissa:

Lauantaina käytiin Sinnin kanssa Hyvänmielen Koirakeskuksen pikkujouluissa katsomassa joulupukkia ja jouluponia sekä osallistumassa naminsyöntikisaan. Nähtiin myös Retsa ja yritettiin käyttäytyä jotenkin sivistyneesti muidenkin koirien läheisyydessä. Oli hauskaa!

Saikutetaan tuplasti

Maanantaina käytiin uimassa.

Keskiviikkona yövuorokrapula karistettiin kimppalenkillä Taren kanssa.

Illalla tokotreeneissä peruutuksen alkeita, ruutua ja tietysti seuruuta. Alkuun paikkis, jossa Sinni meni maahan naapurin käskystä. Itse paikkis onnistui hyvin, vaikka häntä huiski taas niin paljon, että olin varma sen kohta lähtevän lentoon.

Ruutua targetille. Ruutu on kaukojen lisäksi liike, jota en jostain syystä saa ainaiseksi harjoitella. Sinni juoksi kivasti targetille, mut haluas mennä aina istumaan. 

Peruutustreeniin olin tyytyväinen. Tää oli oikeestaan vasta toinen kerta, kun harjoitellaan asiaa ja Sinni sai hyvin juonenpäästä kiinni. Mitä nyt pari kertaa meinasin mennä nurin sen taipuessa liikaa mun taakse.

Torstaina kävin tyhjentämässä tilin eläinlääkäriin Sinnin sterkan ja Taavin sydänultran muodossa, en saanut edes mitään paljousalennusta 🤣. Sinnille tehtiin tähystysleikkaus, joka meni hyvin. Nyt pitäisi saada se olemaan rauhaksiin pari viikkoa. Sillä on ihan tolkuton vimma nuolla leikkauskohtia, mutta onneksi tötterö ei ole sen mielestä niin kamala, etteikö sen kanssa voisi liikkua. Myös haavapuku on käytössä valvotusti (pieni riski, että Sinni repii puvun...), niin ei tarvi koko kahta viikkoa kulkea tötteröpäänä.

Taavilla havaittiin loppuvuonna 2021 hammaskiven poiston yhteydessä sydämessä sivuääni nukutuksessa ja sydän ultrattiin viime vuoden kesällä. Nyt siis kontrollikäynti, jossa todettiin lievä sivuääni ja pientä vuotoa läpissä, joka johtunee niiden rappeutumisesta(?). Sydämen supistuvuus ja aortan sekä keuhkovaltimon virtaukset kuitenkin normaalit. Vanhoilla koirilla tämä on kuulemma suhteellisen yleinen, iän tuoma vaiva. Liikuntaa tai muuta tekemistä ei tarvitse edelleenkään rajoittaa. Jos rupeaa väsymään liikkuessa tai  hengitystiheys nousee levossa, niin sitten mentävä uudestaa tutkimuksiin, muuten kontrolli taas vuoden päästä.

Sunnuntaina Tapsu hakuili pari ukkoa ja illalla kokeiltiin sen kanssa hoopersia hömppölajina vanhuuspäiville. 

Mia kuvasi:

Palkkapalloon jäi verisiä jälkiä ja etutassusta löytyikin anturasta haava. Nyt on sitten kaksi saikkulaista talossa. Toivottavasti Taavin tassuhaava lähtee paranemaan hyvin! Nyt sit saikutellaan toistaiseksi.

Kauheesti on taas tehty. Jälkikausi korkattu ja Sintturalle käyty kisailemassa RTK1

Edellisen viikon sunnuntaina aamulla Sinnin kanssa Mari Leiviskän tokovalkussa. Olipa ihana kouluttaja, selkeät yksinkertaiset ohjeet ja ohjeet myös siihen miten jatketaan, kun asiaan liittyvä eka steppi on saatu toimimaan. Tykkäsin kovasti!

Me katottiin kaukoja, peruutusta ja seuruuta. Kaukoissa kyllä tiesin itsekin, että targetti on varmasti Sinnille toimivin ja nyt kun vaihdettu kaukot etujaloilta takajaloille, niin ei auta kuin hinkata. Hyviä vinkkejä namin suunnasta ja erityisesti seisomisen opettamisesta. 

Peruuttaessa Sinni on vahvasti vasenjalkainen ja tähän ei saatu ainakaan heti toimivaa ratkaisua, mutta hyviä vinkkejä kuitenkin sekä edessä että sivulla peruuttamiseen. Harjoiteltiin myös perusasennosta seisomaan nousemista ja sen Sinni tajusi hurjan nopeasti takatargetin avulla. 

Seuruun lähtöjä voisi kokeilla parantaa alkuun tehtävällä käsitargetilla, josta olisi sitten mahdollisilla koekentilläkin hyötyä.

Tiistain rallytokossa edestä sivulle tuloja molempia kautta. Suoraan sivulle on Sinnille helpompi kuin takaa kiertäen. 

Maahan menoja liikkeestä ja sivulta ja kaikenlailla. Nää on Sintulla hyvin hallussa.

Loppuun vielä häiriköityä perusasentoa. Mahtavan hienosti stemppasi Sinni kontaktin kanssa, vaikka koutsi häiriköi ja pyysi luokseen.

Keskiviikkona molemmille jälkikauden avaus, vaikkei metsässä vielä sulaa juuri olekaan. Mut en voinut malttaa enää kauempaa.

Aluksi Sinnille pätkä seuruuta metsätiellä ja paikkis.

Paikkis meni hyvin

Sinnille 400 metriä, 2,5 tuntia vanha neljä esinettä sisältävä jälki, joka kulki lähes koko matkan lumella. Lyhyt nosto.

Sinni kyllä reagoi jälkeen, muttei kuitenkan lähtenyt sitä kunnolla jäljestämään. Pieni lenkki takaisin ja uudella yrityksellä lähti ihan hyvin. Sinni jäljesti koko matkan kohtuullisen hyvin. Hidas se on ja eka esine jäi täysin huomiotta, mutta mentiin koko jälki aika hyvin ihan jäljen päällä. Välillä muut hajut kiinnosti, mutta niiltä Sinni palasi omatoimisesti ennemmin tai myöhemmin takaisin jäljelle. Sulat kohdat selvästi vaikeampia kuin lumi.

Taaville myös neljäsataa metriä pitkä kolme tuntia vanha jälki neljällä esineellä. Melkein koko jälki sulalla. Olipa vaikea. Lumiset kohdat meni helpommin. Kaikki esineet ylös, mutta moneen kertaan joutui Taavi hakemaan jälkeä uudestaan. Tuo alue on todella täynnä kauriiden jälkiä, mutta silti oli kyllä haastavampaa menoa kuin mitä osasin odottaa. Mutta tästä se taas lähtee.

Illalla Sinnin kanssa tokoilemassa. Harjoiteltiin kaukojen istu-maahan-istu vaihtoja targetilla. Ne meni oikein hyvin. Tehtiin myös seuruun lähtöjä ja ruudun alkeita. Paikkis myös. Hyvä treeni.

Torstaina korkattiin hakukausi sulassa metsässä. Ei se iso sula lämpäre ollut, mutta sen verran suuri kuitenkin, että saatiin ihan oikea treeni tehtyä. 

Mallailin Sintulle kotona Kostin vanhaa norskirullaa. Josko se olisi pidemmillä näyttömatkoilla ja kuumalla kelillä läähättäessä helpompi kuin toi ruotsalainen, mut mennään nyt toistaiseksi vielä ruotsalaisella versiolla... 

Oisko säädöt kohdallaan?

Miltä tää norski maistuu

Neljä valmista ukkoa kiintorullalla. Ekalta toi rullan, mut oli niin täpinöissään, että juoksi vielä toisen kerran ukolle rulla suussa ennen kuin toi sen mulle ja mentiin näytölle. Toiselta oli poiminut rullan reilun kymmenen metrin päässä, mutta näytölle vei hienosti perille asti. Kaksi viimeistä melkoisen mallikkaasti. Rullan luovutusta pitäisi hioa vielä paljonkin.

Taavi teki tottista ja harjoiteltiin sirun lukua. Eteenmenoihin pitää taas luoda lisää uskoa, mut eiköhän ne rupea pian toimimaan. Muut meni hyvin.

Perjantaina aamusta hallilla molemmille rallyn avorata.

Taavi oli ihan mahtava. Teki niin hienosti ja hiljaa.

Sinnille olikin sitten paljon vaikeita juttuja. Houkutuksessa vaihtoi seuruun puolta, hyppy ei onnistunut ei sitten millään ja pyörähdys oli myös täysin mahdoton.

Treenattiin erikseen hyppyä, joka saatiin jotenkin toimimaan, mutta pyörähdyksessä ei onnistutta. Nami kädessä se menee, mutta muuten ei millään.

Tehtiin myös seuruun lähtöjä ja kaukojen istu-maahan vaihtoja alustalla. Nää meni hyvin.

Lauantaina käytiin Iiris Harjun tuomaroimissa rally-kisoissa hakemassa ohjaajalle ahdistus. Rata meni siihen asti hyvin, kunnes hallin ovella kävi kunnon koiratappelurähäkkä ja Sinni jäi siihen ihan kiinni. Pystyi hirveellä tsempillä tekemään vielä muutaman liikkeen, mutta kolmessa vikassa liikkeessä Sinni päätti kohdistaa epäilyksensä kehäaidan takana seisoneeseen yksittäiseen ihmiseen ja näistä kaikista - 10 rintamasuunnasta. Mut noin niin kuin muuten meni hyvin... Ärsyttää ihan sikana! Virhepisteitä kertyi 37 ja ei siis tulosta. Tuomarikommetti "Ohjaajalla erinomaiset koiranlukutaidot" lämmitti mieltä paljon.

Onneksi päästiin heti kisan loputtua käymään vähän hallissa ja Sinni tuntui siinä tosi kivalta tehdessä. Toisista koirista otti kyllä tosi kovat kierrokset.

Sunnuntain Taaville jälki. Ehti vanheta noin kolme tuntia, sulahkoa maata riitti reiluun 300 metriseen jälkeen. 

Nosto oli ihan superhieno, muutaman askeleen tarkistus suunnasta ja varmasti oikeaan suuntaan. Ihan ei vielä päästy siihen junamaiseen puksutustyyliin, mutta edelliseen jälkeen verrattuna kovin varman oloista työskentelyä. Kaikki neljä esinettä hyvin ylös. Taavin kanssa jäljestys on vaan parasta ❤️

Maanantai-ilta kului Korialla rallykisoissa. Onneksi tuli toiset kisat heti näin pian, niin pääsin purkamaan lauantain kisasta jäänyttä ahdistusta. Olin kyllä radalla jäykkä kuin rautakanki ja tekeminen tuntui todella jäykältä. Sinnikin oli jotenkin kankea, mutta johtui varmaan mun epänormaalista toiminnasta. Tuomarina oli Taru Leskinen ja rata näytti tältä.

Tehtäviltä viisi, kuusi ja seitsemän kultakin - 1 pistettä puutteellisesta yhteistyöstä, kutoselta myös - 1 kontrollin puutteesta. Kasilla sain taluttimen kiristymään - 1 pisteen verran. Olipa muuten hankala rata, kun tuomari ja sihteeri seisoivat niin keskeisellä paikalla lähellä montaa tehtävää ja niitä olisi ollut niin kiva mennä katsomaan! Tuo suora, jolta noi virheet tuli, oli ilmeisen hyvän hajuinen monen koiran siellä haistellessa oikein antaumuksellakin. Lisäksi onnistuin saamaan maahan menon yhteydessä tehtävällä viisi meidän lyhyen hihnan Sinnin tassun alle ja siksi koiran kiertäminen näyttää vähän hassulta. Luojan kiitos Sinttu sai tassun hienosti pois hihnasta, muuten ois voinut meidän matka loppua siihen. Tuomarikommenttina " Iloisesti häntä heiluen läpi radan". Ei kyllä itsestä tuntunut yhtään meidän omalta iloiselta tekemiseltä, mutta kiva jos edes vähän näytti siltä. Pisteitä 95 ja RTK1!

Video Tiina Suuronen:

Kisoissa oli kuvaamassa Aava Koljonen, tässä pari hänen otostaan:

Lähdössä

Tiistaina aamusta Taaville tottista. Seuruu ihan ok, paikkis muuten hyvä, mutta nousi istumisesta seisomaan. Istui kuitenkin heti ekasta käskystä uudestaan ja istui nätisti neljä minuuttia. Eteenmenot oli melkoisen mallikkaat, palloille mentiin.

Iltapäivällä ahkeroitiin vielä Sinnin kanssa kevyet rallytreeni seisomisen, hypyn ja pyörähdyksen merkeissä. Paljon palkkaa ja kiva rento fiilis. Hienon rennosti Sinni otti treenitilan kaksi muuta koiraa.

Rallysta suoraan hakumetsään ja siellä alkuun pieni koirien sosiaalisuusharjoitus, joka teki Sinnille ihan tosi hyvää. 

Alueena 2,5 ha, neljä maalia valmiina, mulle sokkotreeni. Yksi maalimiehistä seisoi, Sinnille uusi asento. Kiintorullalla mentiin.

Ekaksi löytyi tuo seisova ja Sinni tomerasti vain istui sen vieressä ja odotti palkkaa. Irrotin sitten rullan sen kaulasta ja pyysin maalimiestä antamaan sen Sinnille ja saatiin lyhyt rullan tuonti. Seisovia siis paljon lisää. Toinen ukko oli ihan superhieno! Haki rullan hyvin noin 60 metrin päässä olleelta maalilta ja toi rullan mulle asti vaikeassa kallioisessa maastossa, jossa joutui vähän hyppimään. Kolmas löytö tuli tosi läheltä mua ja siinä vähän huono ilmaisu. Luulen, että mun läheisyys vaikutti heikentävästi. Viimeinen löytyi taas vähän kauempaa ja sieltä hyvä rullan haku, mutta matkalla tapahtui jotain ja rulla putosi suusta. Omatoimisesti Sinni kuitenkin haki rullan uudestaan, vahvistin vielä tuo-käskyllä. Näytöt kaikilla hyviä. 

Pikku hiljaa eteenpäin, mutta on kyllä ihan hitokseen vielä tekemistä. Haukku ois varmaan jo ilmaisuna valmis, mutta jotenkin tää rullan opettaminen on kiehtova juttu.

Taavin poistetun patin patologinlausuntokin tuli ja patti oli jokin hikirauhasen toimintahäiriöön liittyvä juttu. Ei kasvainta tai mitään muutakaan, mistä pitäisi huolestua.

IRAP-hoito Sinnin nivelrikkoon

Sinnin virallisten luustokuvausten tulokset (lonkat E/E ja lievä nivelrikko) tulivat keskellä yövuoroja, jolloin elämä aina muutenkin tuntuu synkältä, joten tulos tuntui lähes maailmanlopulta. Terve koira muuttui yhdessä yössä sairaaksi. Mustina aamuyön tunteina netin selailu ei auttanut yhtään mielen rauhoittumiseen sen ollessa pullollaan tarinoita, joissa lonkkavikainen koira on jouduttu lopettamaan jo hyvin nuorena. Ehdin jo luoda melkoisia kauhuskenaarioita tulevaisuudesta ihan siihen asti, että Sinni joudutaan lopettamaan mahdollisesti kohtuullisen piankin. Onneksi tässä viikkojen kuluessa olen saanut vertaistukea ja lisää tietoa ja tulevaisuus on ruvennut näyttämään taas ihan valoisalta. Löysät lonkat ei sittenkään ole kuolemantuomio ja loppupelissä vaikuttavat todennäköisesti Sinnin elämään vähemmän kuin mitä olisi jos vika olisi etupäässä tai selässä. Vaan eipä näistä koskaan teidä.

Netissä roikkumisen yhteydessä törmäsin nivelrikon hoidossa käytettyyn IRAP-hoitoon, jossa koiran omasta verestä valmistetaan erikoismenetelmän avulla seerumia, jota sitten injektoidaan rikkoniveliin.

IRAP on lyhenne sanoista Interleukiini Reseptori Antagonisti Proteiini. Se on biolääketiedettä ja kuuluu regeneratiivisiin eli kudoksia uudistaviin hoitoihin.

Jos olen ymmärtänyt oikein, niin interleukiinit ylläpitävät tulehdusta nivelessä ja näin edesauttavat nivelrikon muodostumista. IRAP-hoidossa on tavoitteena nostaa interleukiinien vastavaikuttajaproteiinin pitoisuutta nivelrikosta kärsivän nivelen nivelnesteessä ja näin poistaa tai ainakin vähentää tulehdusta ylläpitävä välittäjäaine nivelestä. Lisäksi seerumin sisältämät kasvutekijät auttavat elimistöä korjaamaan niveleen jo muodostuneita vaurioita. 

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan lisensiaattityöstä löysin tietoa, jonka mukaan tutkimustuloksissa on todettu, että IRAPilla hoidetuilla koirilla/hevosilla nivelruston kato on vähentynyt, ontumiset ovat vähentyneet ja nivelkalvon tulehdusreaktiot ovat lievittyneet. Ruumiinavauksissa on todettu, että nivelrikkomuutokset ovat IRAP-hoidetuilla olleet kontrolliniveliä lievempiä sekä nivelrustopitoisuus on ollut hoidetuissa nivelissä korkeampi.

Vastakohdaksi tosin Evidensian Esa Eskelinen kirjoittaa omassa artikkelissaan, että IRAP ei auta ollenkaan nivelrikon hoidossa.

Hoitoa on kuitenkin käytetty paljon ja ilmeisen hyvin tuloksin etenkin hevosilla ja toivon, ettei se ole ihan pelkkää rahastusta.

Perinteisesti nivelrikon hoidossa on keskitytty oireiden hoitamiseen ja siihen on käytetty kipu- ja tulehduskipulääkkeitä, kortisonia, natriumpentosaanipolysulfaattia (Cartrophen) sekä erilaisia ravintolisiä, joiden kaikkien teho niveltulehdukseen on heikompi kuin IRAP:lla pitäisi olla.

Otin saman tien yhteyttä IRAP-spesialisti eläinlääketieteen tohtori Timo Talvioon ja saimme nopeasti ajan hänen vastaanotolleen. Käynti rauhoitti mieltä todella paljon. Talvion mukaan Sinni on hyvässä kunnossa (normaalipainoinen, vahva lihaksisto) ja onnellinen koira, jota hänen näkemyksen mukaan 'siistin näköiset, mitä nyt vähän löysät lonkat' eivät tällä hetkellä vaivaa. Sinnin liikkeet on puhtaat. Kaikkea tekemistä Sinnin kanssa saa ja pitää jatkaa, mitään rajoitteita ei ole niin kauan kuin koira pysyy oireettomana. Lieviä nivelenreunamamuutoksia on molemmissa lonkissa, mutta vertailun vuoksi hän näytti meille pahasta nivelrikosta kärsivän koiran lonkkakuvan ja ero oli todella suuri. Paha rikko muistutti lähinnä kukkakaalia ja omiinkin silmiin Sinnin lonkat on todella hyvät toisiin verrattuna.

Ensimmäisen käynnin yhteydessä Sinnistä otettiin uudet kuvat (olihan edellisistä kulunut jo viikko 😅, mutta onpahan nyt sitten laadukkaat kuvat tulevien vuosien vertailua varten tallessa) sekä verta, josta valmistettiin IRAP-seerumi. Seerumin valmistaminen kestää vuorokauden, joten samalla käynnillä ei ole mahdollista saada varsinaista hoitoa. Seerumi pakastetaan ja se säilyy noin puoli vuotta käyttökelpoisena.

Toisella ja kolmannella käynnillä sitten pistettiin tuo IRAP-seerumi sekä hyaluronaattia molempiin lonkkaniveliin. Hyaluronaatti, kai aika sama asia kuin hyaluronihappo, on tärkeä nivelnesteen sitko- ja kimmoisuusominaisuuksille ja se on myös rustokudoksen rakennusaine. Niveleen ruiskutettuna hyaluronihapon oletetaan stimuloivan nivelkalvon solujen omaa hyaluronihapon tuotantoa. Hyaluronaatin on todettu tutkimuksissa antavan ainakin ihmisten polvinivelrikon hoidossa lumelääkettä parempia tuloksia lievittäen kipua ja parantaen nivelen toimintakykyä.

Pistokäyntien väliksi suositellaan lähteistä riippuen viikosta neljään viikkoa. Meillä pistosten väli oli parisen viikkoa.

Pistoksia varten koira rauhoitetaan ja pistopäivä sekä seuraava päivä pitää olla rajoitetulla liikunnalla. Pienet hihnalenkit tarpeiden tekoa varten on sallittuja, mutta kaikki hyppiminen, juokseminen yms. on estettävä. Viikon ajan pistoksesta pitää välttää raskasta liikuntaa, sen jälkeen ei ole mitään rajoituksia. Käytännössä meillä tämä tarkoitti Sinnin rajaamista kylppäriin pariksi päiväksi pistoksien jälkeen, koska muuten se olisi voinut hyppiä sohvalle ja sänkyyn, riekkua Taavin kanssa ja kaikkea muuta sopimatonta. Yllättävän paljon Sinni yritti kyllä hihnassakin loikkia ja ryntäillä 🙈. Taaville Sinnin eristäminen oli kova paikka ja se oli kamalan huolissaan Sinnistä. 

Nukuin ekalla kerralla pistospäivän jälkeisenä päivänä päiväunet yhdessä Sintun kanssa kylppärissä, ettei sen tarvinnut olla ihan yksin koko päivää. 

Mitään ennustetta tulevasta ei tietenkään voi kukaan antaa, koska nivelrikon eteneminen on yksilöllistä, mutta mitä aikaisemmassa vaiheessa hoito aloitetaan, sitä paremmat mahdollisuudet hyvälle lopputulokselle pitäisi olla mahdolliset. Parhaassa tapauksessa Sinni voisi elää oireettoman normaalin elämän ja huonoimmassa mitkään hoidot eivät tepsi ja nivelrikko etenee hurjaa vauhtia. Toivotaan tuon ensimmäisen vaihtoehdon toteutumista! Sitä onneksi puoltaa se, että koira on yli kaksivuotiaana oireeton ja nivelrikon aste on lievä, mutta koskaan ei voi tietää. Jos ja kun oireita joskus tulee, voi niitäkin onneksi hoitaa. Mutta kädet kyynärpäitä myöden ristissä toivon Sinnille pitkää, oireetonta elämää!

Kahden IRAP-pistoshoitokerran lisäksi Sinnin ruokavalioon lisättiin nivelvalmiste, joka sisältää metyylisulfonyylimetaania (msm), glukosamiinia, kodroitiinisulfaattia ja hyaluronihappoa. Omegoja Sinni sai jo aiemminkin. Näiden toimivuudesta tuntuvat lääkäritkin olevan keskenään erimielisiä, mutta koska mistään näistä ei ole todettu olevan haittaa, niin kaikki nämä otettiin käyttöön. Myös Castrophen pistossarja pisteltiin kevään aikana. Näiden lisäksi vielä fyssarin avustuksella luotiin jumppaohjelma tukemaan lonkan seudun lihasten vahvana pysymistä ja satunnaisesta jumppaamisesta siirryttiin aktiivisempaan viikoittaiseen jumppaamiseen.

Jumppakorneri

Hoidon hinta on kiinnostanut monia. Meillä kevään hoitojakso (röntgenkuvaus, seerumin valmistus, kaksi pistoskäyntiä ja kuusi (yksi ylimääräinen yhden huti pistetyn tilalle) Cartrophen-piikkiä sekä kipulääkekuuri kotiin siltä varalta, että sille tulee tarvetta) maksoivat Etelä-Helsingin eläinlääkäriasemalla yhteensä 962 euroa. Mulla ei ole koirille vakuutuksia, joten siihen en osaa vastata, olisiko vakuutus korvannut tämän hoidon tai osan siitä.

Mikäli Sinni pysyy oireettomana, on tarkoitus käydä noin vuoden päästä kontrollikuvissa ja miettiä sitten miltä tilanne näyttää ja miten jatketaan.

Tottelemista monessa muodossa ja Taavin hammashuolto

Uimahommia oli edelliselläkin viikolla ja miten superia se onkaan! Mahtava liikuntamuoto niin vanhenevalle Tapsulle kuin löysälonkkaiselle Sinnille. Ja kun molemmat vielä tykkäävät siitä niin paljon! Hyvänmielen Koirakeskuksessa on kyllä Suomen paras uimala. 

Viime torstaina ajeltiin Hankoon pienelle retkelle. Suuria etukäteen suunnittelematta oltiin pari yötä Suomen eteläkärjessä. Ei ollut kevät vielä sielläkään, mutta paljon kivoja luontopolkuja tallattavaksi.

Sunnuntaina käytiin peko-porukalla tottistelemassa hallilla, kun kevät ei meinaa tulla millään.

Oli melkoinen vilske pienessä hallissa, kun monta koiraa treenas samaan aikaan. Mahtavaa porukkaa meillä!

Sinni teki pitkät paikkikset ja seuruuta ja vähän koneiltiin muutamaa rallyn avon liikettäkin.

Varsinaisen hallitreenin jälkeen tehtiin myös pihalla paikkis. Siinä Sinni lähti jossain vaiheessa hiippailemaan mun luo. Palautuksen jälkeen loppu meni hyvin.

Maanantaina aamusta ensin Taaville peko-t tottista ja sitten hallille. Sinnin kanssa kokeiltiin rallyn avon meille oletettavasti vaikeita liikkeitä. Osa meni paremmin, osa huonommin.

Video Tiina Suuronen:

Tapsukin kävi hallissa ja sen kanssa harjoiteltiin sirun lukua ja vähän seuruuta ja eteenmeno.

Tiistaina rallytreeneissä meillä oli hauska treeni, joka haastoi niin ohjaajaa kuin koiraakin. Ja kiva, että oltiin useampi koira yhtä aikaa hallissa, saatiin hyvää häiriötreeniä samalla.

Meillä oli siis pari radanpätkää, joissa oli yhdellä tehtäväpaikalla kolme tehtävää, jotka tehtiin peräjälkeen ennen siirtymistä seuraavalle paikalle.

Sinnin kanssa huomasin, että erityisen vaikeaa sille on tulla mun edestä takakautta vasemmalle sivulle. Ihan väkisin menee pitkäksi ja Sinni päätyy istumaan tosi kauas vinoon. Tämä siis treenilistalle! 

Muuten meni kaikenmoiset koukerot aikas kivasti. Sivuaskelta me ei vielä osata.

Lopuksi tehtiin vielä häirittyä perusasentoa. Sinni osasi aika hyvin pitää kontaktin tai häiriöäänen suuntaan katsomisen jälkeen palautti katseen pian. Heitellyt lelut eivät saaneet sitä lähtemään liikkeelle. Oli kivat treenit!

Taukovuorolla harjoiteltiin rauhallista odottamista.

Keskiviikkona Taavilla oli hammashuoltopäivä ja samalla reissulla poistettiin pieni ihopatti, joka lähti patologille tutkittavaksi ja tulos tulee parin viikon päästä. Hammaskiven poiston lisäksi ei suussa tarvinnut tehdä muuta, purukalusto on loistokunnossa! 

Illan tokotreeneissä alkuun paikkis, joka meni hyvin, ja Sinnille liikkuroituna kapulan pito ja hyppy sekä ruutuun juoksemisia. Kapulan pidossa ei meinannut naurusta tulla loppua, kun Sinni-liurupeppu ei tienny mihin suuntaan se ois menny, kun liikkuri oli niin ihana ja takapuoli keikkui niin, ettei koira meinannut pystyssä pysyä. Lopulta kykeni istumaan mun vieressä paikallaan ja saatiin tehtyä pari toistoa. Meni kohtalaisesti, ihan pientä kapulan pyörittelyä.

Hyppy meni hyvin. Ruutuun pidemmältä matkalta pallolle ja lyhemmältä tyhjään. Meillä ei vielä ole pysäytyskäskyä, joten vapautus nauhan ylityksen jälkeen.

Lopuksi vielä kaikki kolme koiraa yhdessä kaikenlaista pikkupuuhaa, seuruuta, jättäviä..