Jälkee ja tokoo

Tiistaina tein Sinnille 500 m jäljen yhdeksällä kepillä. Ikää tunti, lyhyt nosto. Nosto meni hyvin ja oikea (vasen) suunta löytyi hienosti. Kepeistä kolmas jäi ja pari muutakin oli vähän niin ja näin, mut jäljellä Sinni pysyi hyvin, vaikka oli pienen tien ja parin polun ylitys sekä ohikulkevia autoja ja lenkkeilijöitä piti välillä vähän katsella. Aikaa meni 17 minuuttia. 

Keskiviikon tokossa tehtiin kokeenomaisesti voin kaikki muut liikkeet paitsi kaukot (ei osata) ja seuruu (tylsää). Kiertohyppyhässäkkä, jäävät (seiso, istu) ja luoksetulo aika lailla nappiin. Tunnarissa vähän epävarmuutta, mutta lopulta ilman apuja oikea kapula löytyi. Ohjatussa Sinni lähti ensin meidän vieressä olleeseen ruutuun, mutta ilman apuja vaihtoikin suuntaa vasemmanpuoleiselle kapulalle ja liike oli ihan hieno, hyvä korjaus Sinniltä. Ruutu ei meinannut löytyä millään, kun kartiot imi kiertoon. Pienellä avulla sitten onnistui ruutukin.

Torstaina treenattiin aamusta esineruutua ja jälkeä. Esineruudusta Sinnillä oli jonkinlainen muistikuva, mut paljon tarvitaan treeniä. Pienen muistuttelun jälkeen kaksi esinettä tuli valmiista ruudusta ihan kivasti mulle.

Jälki oli vieraan tekemä 600 metriä pitkä, reilun tunnin vanha lyhyellä janalla.

Sinni nosti jäljen hyvin ja jäljesti ekat 400 metriä hyvin, paitsi ekasta kepistä meni yli. Riista vei mennessään, mut osasin epäillä sitä. Loppu jälki meni sit taas hyvin ja tuota ekaa lukuun ottamatta kepit nousi hyvin. Aikaa meni 16 minuuttia. 

Ai hitto kun oli vaikeeta mulle, kun oli vieras metsä ja en kattonu karttaa kertaakaan. Oli vaan tunne, että pyöritään ympyrää, mut ajoittain näin kyl Sinnistä missä jälki menee. Miten mun onkaan niin vaikee lukea sitä!? Ilman kartturia oisin kyllä siinä riistavaiheessa varmaan harhautunut kovasti kauemmas.

Taavikin sai oman muutaman sadan metrin neljän kepin jäljen ja oli niin liekeissä tekemisestä! Se vaan on ihan paras jälkikoira.

Iltapäivällä käytiin tottistelemassa meille uudella hallilla. Alkuun paikkis, jossa vieruskaveri tulikin moikkaamaan Sinniä... vähän Sinniä tietty ahisti ja se lähti mun luo ja sai kaverin peräänsä, mut toka toisto meni sit vieruskaverillakin hyvin.

Ruutua tehtiin ja taas sinne oli vaikea löytää. Jäävistä seisominen oli haastava. Seuruuta hinkattiin myös sekä tunnaria, joka oli taas vieraassa paikassa vaikea ja meni ihan arvailuksi. Toinen toisto tunnaria onnistui.

Sunnuntaina käytiin aamusta taas esineruutuilemassa ja meni kyllä ihan kivasti. Sinni suoraan valmiiseen ruutuun, joka ei tosin ollut ihan 50 m leveä. Kolme esinettä oli takalaidassa ja kolme se mulle sieltä toi. Ihan joka lähetyksellä ei noussu esine, mut hyvin kesti uusintalähetyksiä. Tokalla kierroksella haetutin vain yhden esineen.

Videot Liisa:

Illalla hallilla kehään menoa, ruutua, luoksetuloa ja tunnaria. Kehäänmenotreeni mua jännittää niin, että mahaan sattuu, mut hienosti Sinni pysyi hanskassa sakemanniurokset provokaatioista huolimatta. Vähän kovempaa käskytystä se kyllä vaati.

Ruutu löytyi nyt hienosti, targetilla mennään ja matkan varrella seisonut uusi häiriöihminenkin aiheutti vain pientä kieroutta menomatkoihin, mutta hyvin Sinni hallitsi itsensä ja päätyi ruutuun vieraan sylin sijasta.

Luoksetulon pysäytys toimii, kunhan mulla ei ole palkkapallo näkyvissä. Tehtiin myös ilman pysäytystä.

Tunnarissa toka toisto onnistui. Ekalla meni vähän häröilyksi, kun oli paljon yleisöä ihan vieressä, mut oli kuitenkin parempi kuin aiemmin häiriölliset tunnarit. Oli taas hyvät treenit ja HintunTinttu intoa piukassa.

Taavin toipuminen lääkeoireista ei mennyt ihan niin helposti kuin ois toivonut ja pissa/juomisvaivat jatkuvat. Ensin epäiltiin pissatulehdusta, mutta kun sitä ei löytynyt, niin lopulta päädyttiin uuden lääkkeen aiheuttamaan akuuttiin munuaisvaurioon. Sille ei ole mitään tehtävissä, mutta hyvällä säkällä siitä voi toipua täysin. Nyt vaan ootellaan kuin käy. Onneks Taavi on hyvinvoiva ja virkeä ja juominen ja pissaaminen vähenee koko ajan pikku hiljaa. Ruokahalu vois olla parempi. Kuukausi on nyt valvottu näiden vaivojen takia, ihan karmeeta. En tiiä kauan tätä jaksaa ja kuin kauan tohon toipumiseen menee, jos nyt ylipäätään toipuu vai missä vaiheessa pitää ruveta tutkimaan lisää? Voihan siellä olla vielä jotain muutakin vaivaa, joka nyt vaan provosoitui tästä kaikesta? En tiiä, eikä järkikään enää juokse valvottujen öiden vuoksi. 

P.S. Taavi nukkuu ihan kohtuullisen hyvin, aamuyön pissareissu vaan herättää hetkeksi. Mä sit valvon senkin edestä... 

Lomantynkää ja Paapan huolia

Oltiin kotiautoreissulla reilu viikko. Kelit ei kauheesti suosineet, mut loma on aina lomaa. Kelien lisäks Taavi-paapan pissaongelmat vähän haittas ja tultiin aiottua aiemmin kotiin.

Paapan lääkitystä on tässä männä viikkojen aikana säädetty lisää ja lopulta uusista lääkkeistä luovuttiin vakavien sivuvaikutusten takia kokonaan. Taavi ehti jo lopettaa syömisenkin lähes kokonaan ja oli ihan todella väsynyt ja apaattinen ja jatkuvasti pissaava ja juova. Nyt on taas virkeä vanhus palannut.

Nyt sit mennään vanhalla lääkkeellä niin kauan kuin sydänoireet pysyy kurissa ja kun ne alkavat haitata elämää, on Taavin aika lähteä. Tai sit käydään vielä jollain toisella lääkärillä kysymässä mielipidettä hoitovaihtoehdoista, mut se on sit sen ajan murhe. Lepohengitystiheys on tällä hetkellä 22 - 24 välillä ja > 30 ois raja nesteenpoistolääkityksen aloitukselle. Joten vähän ihmettelen, miksi se jo nyt haluttiin aloittaa. Lisäks ex-ambulanssihoitaja-Muru on kuunnellu Paapan keuhkoja, eikä kuule siellä mitään nesteeseen viittaavaa. (Onneks mun koirien ea-laukussa on myös stetoskooppi 🙈). Monet itkut olen silti jo itkeny, on se Paappanen vaan kaikessa rasittavuudessaan niin tavattoman rakas ja tärkeä.

Tässä Paapan menoa 6,5 km hölkän jälkeen eiliseltä, että ei sydän vielä ihan loppu ole. Tosin mä olen niin rapakuntoinen, ettei vauhdilla pääse kehuskelemaan, mut kovempaa Taavi menee kuin minä. 

Loma oli koirille lähinnä lenkkeilyä, uusia hajuja ja maisemia. Sinni treenas vähän tunnaria.

Parilla treenikaverilla on ollut huonoja kokemuksia koirista asuntoautossa. Koirat ovat ruvenneet pelkäämään ihan kaikkea autoilua asuntoautoilun jälkeen. En lähtis tästä syyttämään asuntoautoja, ennemminkin hermorakenteessa tai jossain muussa syy autokammoon. Meillä onneksi kaikki koirat on oppineet matkustamaan rauhassa, vaikka Sinni pentuna inhosikin kaikkea autoilua. Se itse asiassa lakkasi inhoamasta autoilua kotiautoreissulla ekana keväänään. Toivottavasti myös tulevat koirat ottavat reissaamisen yhtä rauhassa.

Terveysmurheita ja tokoa

Taavin uudet lääkkeet vaikuttivat niin, että meillä lakattiin nukkumasta yöllisten pissareissujen vuoksi ja työpäivän aikana pissat tulee sisälle. Jompi kumpi uusista lääkkeistä aiheuttaa lisääntynyttä juomista ja siitä seuraa tietysti lisääntynyttä pissaamista. Taavi on kovin hädissää pissajutuista, kun sisälle pissaaminen on sen mielestä ihan maailman pahin asia ja pissahätä on niin kova, että pissa vain valuu. Lisäksi se on tietysti myös kovin väsynyt, kuten minäkin, kun ei saa jatkuvan ulkona ramppaamisen vuokse levättyä kunnolla. Reilun viikon valvomisen jälkeen laitoin yön pimeinä tunteina ellille viestiä, josko jotain olis tehtävissä. Toisen lääkkeen annos puolitettiin, toivotaan tilanteen paranevan. Jos tästäkään ei ole apua, ei kai ole kauheasti vaihtoehtoja jäljellä.

Edellisen viikon sunnuntaina käytiin aamusta Ainon ja Topin kanssa lenkillä. Eka kerta, kun isoksi kasvanut pikku-Topikin oli mukana ja kolmikolla meni oikein kivasti, vauhtia riitti.

Illan treeneissä tehtiin kiertohyppyhässäkkää, jossa isoa edistymistä! Ei yhtään hyppyjen kiertoa ja kaksi kertaa onnistunut seisomaan pydähtyminenkin sekä pelkkiä vauhdikkaita kiertoja!

Ohjattukin meni aivan nappiin. Kapulat mulla on kyllä väärän väriset, vaikka niitä hankkiessa koitin selvitellä mikä väri ois paras. Ne on liian vaalean siniset ja tietyssä valossa häviävät näkyvistä. Pitää vähän tuunata niitä varmaan. Seuruuta vähän myös ja kehään menoa vapaana. Siinä iso musta uros aiheutti hieman kuumumista Sintturassa, mut hienosti meni silti. 

Tiistaina käytiin Sinnin kanssa Talviolla. Mulla oli jotenkin outo tunne ja paha aavistus, joka ei jättänyt mua rauhaan ja oli pakko mennä kontrollikäynnille vähän aiemmin kuin alun perin oltiin suunniteltu. Pahat aavistukset osoittautuivat onneksi turhiksi, Sinnin lonkat olivat ihan yhtä hyvät (tai huonot) kuin vajaa vuosi sitten. Nivelrikko ei ole juurikaan edistynyt viimeisen vajaan kolmen vuoden aikana, joten hoidot taitavat auttaa. Tälläkin kertaa verta otettiin IRAP-hoitoa varten. Täällä lisää tuosta hoidosta. Sinnin ruokavalioon on vuosien saatossa lisätty tuolla aiemmassa tekstissä mainitsemieni lisäksi boswellia serrata sekä kollageeni.

Ootellaan vuoroa

Veren imua. Sinniltä on tosi vaikea saada tarpeeksi verta.

Keskiviikon tokossa tehtiin tunnaria, ohjattua ja hässäkkää.

Tunnarissa Sinni pitkän ja hartaan kaikkien kapuloiden maistelun jälkeen toi mulle oman kapulan.

Ohjattu oli hyvä, nyt ei ollu ylimääräisiä häiriöihmisiä.

Hässäkässä Sinni meinas ekaks kiertää hypyn, mut toka yritys oli pysäytyksineen kaikkineen hyvä.

Torstaina kotona tunnaria ja eihän siinä maiselu tullu ilmi. Onko sitten enempi vielä häuriön aiheuttaman epävarmuuden tuomaa toimintaa, mut en nyt vielä ole siitä huolissani.

Perjantaina tokokurssilla aiheina oli kiertohyppyhässäkkä ja kaukot. Kiertohyppyhässäkässä olen ollut ihan vain tyytyväisen iloinen, jos kiertoa ilman pysäytystä tehtäessä Sinni on tullut takaisin omatoimisesti hypyn kautta. Tuntuu kovasti tykkäävän tuosta hyppyhommasta. Mutta tämä pitää nyt kuulemma lopettaa, ei tuollaista omatoimisuutta jos on käsketty vain kiertää, niin silloin siihen ei kuulu hyppy. Mut kun tehtiin pysäytyksen kanssa, niin kokonaisuutena liike oli ainakin mun kriteereillä oikein kiva. Tässä treenissä tuli kuitenkin parilla yrittämällä myös lähetyksessä noita hypyn kiertämisen yrityksiä, koitetaan karsia ne pois.

Kaukot ei vielä halliolosuhteissa onnistu ja tämän tiesinkin, mutta näytettiin koutsille se mitä osattiin. Sinnillä vasen takajalta kovin usein vähän liikahtaa ja mä olen antanut sen tehdä, kun koira kuitenkin pysyy paikallaa. Mut eipä sais tehdä edes tuota pientä liikettä. On muuten sitten ihan mahdoton saada tuo opetettua pois. Katotaan jaksanko hinkata vai annetaanko olla. Tällä pienellä toisen takajalan steppauksella vaihdot onnistuu lyhyestä matkasta takajalkatargetilla. Kisakuntoon näiden saaminen viekin sitten varmasti vielä paljon aikaa vaikka antaisi tuon toisen takasen vähän liikkuakin.

Sunnuntain tokoissa tehtiin ruutua targetille ja luoksetulon pysäytyksiä. Molemmat meni kivasti, pysäytys erityisesti edistyy.

Tiistaina käytiin hakemassa Sinnille IRAP-piikit lonkkiin. Tällä kertaa verestä oli saatu tehtyä lientä vain tätä yhtä hoitokertaa varten. Vähän harmitti, mut ei voi mitään. Nyt ollaan viikko levossa, sit palataan arkeen ja toivotaan parasta. Seuraava kontrolli, kun mun hermo pettää odottaa tai tulee jotain oireita, viimeistään kuitenkin ensi vuoden lopulla.

Tokoa ja vanhuutta

Perjantain tokokurssilla aiheena luoksetulon pysäytys ja ohjattu. Luoksetulon pysäytys kestää pallolla tehtynä toistoja, mutta on siinä hommaa ennen kuin saan Sinnin oikeesti pysähtymään sinne minne haluan.

Ohjatussa pitää ruveta tekemään treenejä myös niin, että molempien kapuloiden läheisyydessä on ihminen "liikkurina", koska Sinni selkeästi väistää ihmistä ja sen puolen kapulan hakeminen on vaikea. Tehtiin noutoa ihmisrivin edestä ja sitä ei Sinni aluksi pystynyt tekemään, mutta toistojen kautta tuli itsevarmuus ja hyvät noudot.

Lauantaina käytiin uimassa

Sunnuntain hallivuorolla treenattiin ohjattua niin, että molempien kapuloiden läheisyydessä oli ihminen. Vasen puoli ei josain syystä meinannut onnistua millään. Luoksetulon pysäytyksiä tehtiin myös ja niissä tarvii vaan ihan sikanaan toistoja, mut kai se sieltä joskus tulee. Jäävät meni kohtuullisen hyvin. Istu ja maahan oli tällä kertaa varmoja, mut seisominen meni useamman kerran istumiseksi.

Tehtiin myös vapaana kehään meno ja siellä käveltiin useampi rinki ympyrää. Mulla oli syke varmaan 200 siinä vaiheessa, kun irrotin Sinniltä hihnan kehän ulkopuolella. Mut kyllä se vaan hienosti meni. Ihan kamala silti, enkä tiiä uskallanko koskaan koetilanteessa sitä tuossa kehään menossa päästää vapaaksi.

Video Jattis

Tiistaina kävin omineen hallilla tekemässä hyvän mielen treenin. Sinni teki kaksi kiekkaa, ekalla luoksetulon pysäytyksiä ja ruutua, tokalla kiertohyppyhässäkkää ja jääviä. Lisäksi seuruun alkuja ja loppuja.

Ruudussa targetti valmiina ja hienosti Sinni meni ruutuun ja muutenkin liike meni hyvin, seuruuseen tulo vaati kaksi käskyä. Luoksetulon pysäytyksissä iso harppaus eteenpäin ja onnistuttiin useamman kerran. Nyt kuitenkin pysäytys ehkä vähän liian lähellä mua, tätä pitää pian ruveta tekemään kauempana musta.

Tokalla kiekalla Sinni teki useamman toiston kiertoa, eikä kertaakaan kiertänyt hyppyesteitä, kerran yritti. Sain kerran koko liikkeen onnistumaan seisomisella. Maahan menoa ei olla vielä oikeestaan harjoiteltu enkä nyt ehkä halua sotkea sitä mukaan, kun treenataan tota luoksaria. Mut toisinaan Sinni juoksee vaan ilman mitään reaktiota pysäytyskäskyihin ja tällöin saattaa jopa ite valita paluusuunnassa jomman kumman hypyn. Mut jos saan sen pysähtymään, niin tässä treenissä ainakin oikean hypyn valinta on onnistunut sataprosenttisesti. Jäävissä erottelu on edelleen vaikeaa. Kokonaisuutena treenistä tuli pitkästä aikaa fiilis, että jotain on taas loksahtanu Sinnillä oikeaan suuntaan ja päästään eteenpäin. 

Taavi hömpötteli pariin otteeseen omia paappatokoilujaan innolla ja äänellä.

Keskiviikon tokossa tehtiin ohjattua noutoa, tunnaria ja luoksetulon pysäytyksiä.

Ohjattua kolme toistoa, molemmilla kapuloilla ihminen ja kaikilla Sinni toi halutun kapulan. Ekalla tosin teki jonkinmoisen kunniakierroksen, mut ilman lisäkäskyjä kaarsi takaisin ja haki halutun vasemman puolen kapulan.

Tunnari kokeenomaisesti ja Sinni toi oikean. Maisteli ehkä yhtä väärää, mut valitsi kuitenkin oman. Jipii! Tää oli jo lähes koetason suoritus.

Luoksarin pysäytyksissä on vielä tekemistä.

Loppuun paikkis, joka meni kaikin puolin hyvin.

Piilosta otettu salakuva

Torstaina oli Taavi-paappasen sydänkontrolli ja tulokset ei ole kaunista luettavaa, vaikkei vaiva Taavissa juuri näykkään. Meno on toki hidastunut jonkin verran juoksulenkeillä, mut muuten virtaa on riittänyt. Jännä nähdä, miten uudet lääkkeet tulee vaikuttamaan. Edellisvuonna mikään ei vielä ollut vakavaa ja arvot oli normaalin rajoissa.

Auskultaatiossa sydämessä systolinen sivuääni astetta 4/6 (murina hankaloittaa auskultaatiota). Rytmi tasainen. Hengitysäänet normaalit.

Ultraäänitutkimuksessa todetaan sydämen molemmissa eteis-kammioläpissä rappeumamuutosta. Vasemmassa eteis-kammioläpässä vakava prolaps sekä asteeltaan vakava pyörteinen vuotovirtaus. Oikeassa eteis-kammioläpässä kohtalainen prolaps sekä asteeltaan lievä vuotovirtaus. Sydämen supistuvuus lievästi korostunut. Sydämen vasen kammio ja eteinen vakavasti laajentuneet. Aortan ja keuhkovaltimon virtausnopeudet normaalin rajoissa. Vasemman eteis-kammioläpän virtausprofiili osoittaa painetta vasemmassa kammiossa (E/A restrictive pattern).

Kesä tulee hiljalleen

Taavi aloitti viikon hammashoidolla, kun on saanut irrotettua isosta takahampaasta palan. Olin ihan varma, että se pitää poistaa, mutta olikin sen verran vähän lohjennut, että se sai jäädä. Hammaskivet poistettiin ja hampaat kiilloteltiin ja suu tutkittiin röntgenillä ja kaikki oli vallan mainiosti. Hieno purukalusto noin vanhaksi koiraksi!

Samalla reissulla otettiin verikokeita ihan vaan muuten vaan ja siellä oli kaikki oikein hyvässä kunnossa. Maksa-arvoista alt oli hieman koholla, mutta niin vähän, ettei siitä tarvi huolestua. Voidaan kontrolloida myöhemmin, mutta Taavin eläinlääkärivihan takia verikoe jouduttaisiin mitä todennäköisimmin ottamaan rauhoitettuna, joten en varmaan lähde tähän, kun ei ole mitään tuon akuutimpaa.

Tiistaina pikatokotreenit Sinnin kanssa. Jääviä, ja luoksetulon pysäytyksen alkeita. Teki kivasti kovassa häiriössä, kun koirakoululaiset pyrki jo kentälle.

Torstaina oli uintipäivä.

Perjantaina käytiin hallilla rallyilemassa molempien kanssa. Tehtiin alla olevaa rataa.

Sinnin kanssa keskityttiin lähtöön ja rauhalliseen ohjaukseen. Saatiinkin ihan tosi hyvä ja ehyt ratasuoritus, vaikka palkkasinkin välillä. Lopuksi tehtiin ihan vaan kaikenlaista rallyyn liittyvää. Tämmöisen vireen ja fokuksen kun sais joskus kisoihinkin, niin tulokset ois taattuja, mut kisatilanne on kuitenkin aina eri.

Paappa teki rataa omaan äänekkääseen tapaansa. Hyvin sillä on muuvit vielä hallussa ja into tehdä on kova.

Lauantaina koirat korkkas veneilykauden. Nyt vielä kun ei ole sinilevää, niin kiva käydä niiden kanssa saaressa.

Sunnuntai-iltana Ulla yllytti meidät lenkille, kiitos siitä.

PRP-hoito Sinnin nivelrikkoon

Sinnin kanssa käytiin taas alkuvuodesta moikkaamassa Timo Talviota. Röntgenissä lonkat näyttivät tilanteeseen nähden hyviltä, nivelrikko ei ole edellisvuodesta edennyt. Lonkkiin injektoitiin ensimmäisellä käynnillä hyaluronaattia ja niskaan Sinni sai osteopen-pistoksen. Näitä pistettiin kuuri kevään aikana.

Toisella käynnillä lonkille tehtiin PRP-hoito, jota tehostettiin shockwave- eli paineaaltohoidolla. 

PRP tulee sanoista Platelet-Rich Plasma eli runsasverihiutaleinen plasma. Potilaan omasta verestä verihiutaleet erotellaan ja rikastetaan. Veriplasman sisältämät kasvutekijät kiihdyttävät solujen uudistumista ja auttavat paranemisessa sekä poistavat tulehdusta. Kun PRP:tä injektoidaan hoidettavalle alueelle, se stimuloi solujen uudistumisprosessia ja edistää paranemista sekä parantaa nivelruston toimintaa. Hoitoja kutsutaan myös kasvutekijäsiirroiksi plasman sisältämien kasvutekijöiden takia.

Nivelrikko on parantumaton sairaus, mutta hyvällä tuurilla edellinen IRAP-hoito ja nyt tämä PRP-hoito voivat jopa saada nivelpintoja hieman korjaantumaan. Suurin etu hoidoista kuitenkin on yritys saada tulehdus pidettyä poissa ja sitä kautta pysäyttää tai ainakin hidastaa nivelrikon edistymistä. Koska nivelrustossa ei ole kipua aistivia hermopäätteitä, lievän nivelrikon ei pitäisi olla kipeä ja on esiviarvoiden tärkeää yrittää säilyttää tai jopa hieman parantaa jäljellä olevaa rustoa. Paras hoitovaste PRP-hoidolla on alkavaan ja lievään nivelrikkoon.

PRP-hoitoa on ihmispuolella käytetty ensimmäisiä kertoja jo 1980-luvulla. Erityisen paljon sitä on käytetty jänteiden, lihasten ja rustojen hoitoon, mutta nykyään pistoshoitoa käytetään monipuoisesti lääketieteen eri osa-alueilla kauneudenhoidosta nivelrikkoon ja potilaat ovat suurimmalta osalta kokeneen saaneensa hoidosta ison hyödyn. Tutkimustulokset tästäkin hoidosta ovat kuitenkin hieman ristiriitaisia, eikä mitään ihmeparantumista kannata odottaa. Varmasti on myös yksiklöllisiä eroja hoitovasteessa, vaikka hoito yleisesti ottaen olisikin tehokas. PRP on myös hevospuolella paljon käytetty hoito.

Koska tästäkään hoidosta ei pitäisi olla mitään haittavaikutuksia, niin jos ei muuta, niin mun mielenrauha hoituu tällä. On ainakin yritetty tehdä kaikkemme Sinni hyvinvoinnin eteen. Meillä Muru on myös saanut tätä samaa hoitoa kroonisesti tulehtuneisiin kyynäriinsä ja tän ansiosta toisesta tuli täysin kivuton ja todennäköisesti siis terve (hoidosta jo monta vuotta) ja toinenkin on huomattavasti parempi kuin ennen hoitoa.

Sinnillä PRP-ruiskeiden tehoa parannettiin Shocwave hoidolla. Shockwave-paineaaltohoidossa kudoksiin kohdistetaan paineaaltoiskuja, jotka parantavat kipu- tai vamma-alueen aineenvaihduntaa, kudokset saavat paremmin happea ja mahdollinen tulehdus lievenee. Sivusta seuraten paineaaltohoito oli aika hurja, kun koko koira hytkyi kovasti naputtavan paineaaltolaitteen alla. Sain kokeilla paineaaltoja omaankin (terveeseen) käteeni ja oli kyllä kovasti ja syvällä tuntuva kokemus.

Molempien piikityshoitojen jälkeen Sinni sai parina ensimmäisenä päivänä käydä vain hihnassa tarpeillaan ja viikon verran piti elää ilman suurempia rasituksia eli hihnassa mentiin tämän ajan lyhyet lenkit. Myös kipulääkekuurit syötiin molempien käyntien jälkeen.

Koska monia kiinnostaa, niin tämä kahden käynnin hoitokokonaisuus, joka sisälsi röntgenkuvan lonkista, neljä Osteopen-pistosta, hyaluronaatti- ja PRP-pistokset lonkkiin, paineaaltohoidon sekä kipulääkekuurit, tuli maksamaan kaikkiaan 793 euroa. Mulla ei ole koirille vakuutuksia, joten siihen en osaa vastata, mitä vakuutus olisi korvannut. 

Jos Sinnin oireettomuus jatkuu edelleen, niin mennään kontrolliin taas varmaankin vuoden päästä keväällä. Kädet on kyynäriä myöden ristissä, että Talvion ennuste hyvästä ja kivuttomasta tulevaisuudesta pitäisi paikkansa. Hoitojen lisäksi tietysti Sinnin ruokavalioon kuuluu niveliä tukevat ravintolisät ja liikuntaa koitetaan harrastaa paljon ja monipuolisesti. Myös kotilaserointi on käytössä säännöllisen epäsäännöllisesti. Sterkan jälkeen painonhallinta on ollut hieman haastavaa ja tuntuu, että paino seilailee hyvinkin lyhyessä ajassa helposti ylöspäin, mutta yritys on kova pitää Sinttura solakassa kunnossa.

Omat ajatukset tulevaisuudesta ovat tällä hetkellä siis melko positiiviset, positiivista kevättä ja kesää myös muille!

Sisähommiksi menny viime aikoina

Viikko sitten tiistaina hallilla omatoimivuorolla rallya molemmille. Rakensin alla olevan radan ja Taavi kävi sen ekaksi testaamassa innokkaasti ja äänekkäästi. Spiraalin jälkeen ei enää ois kyennyt 360 vasempaan, sen verran kovasti jo heitti päässä.

Sinnin kanssa sitten tehtiin rataa pätkissä paljon palkaten. Treenilistalle ainakin seisoessa paikallaan pysyminen, jalan alta puolen vaihto, sivulta eteen istumaan tuleminen ja ylipäätään oikealla seuraaminen, vaikka se meni kyllä oikeestaan yllättävän hyvin. Vähän tehtävistä riippuen meillä olis varmaan jo tällä hetkellä jonkinmoiset mahdollisuudet kisoissa tulokseen, mutta haluan kyllä olla aika paljon varmemmalla pohjalla ennen kuin seuraavan kerran osallistutaan. 

Keskiviikon tokossa aloitettiin paikkiksella, sitten keskityttiin jääviin. Nyt onnistuu istuminen ja muiden kanssa hankaluuksia. Ehkä nää joskus onnistuu kaikki samaan aikanaan? Luoksetulo tehtiin myös ja seuruuta, ne meni hyvin.

Torstaina Taavi kävi sydänultrassa kontrollissa. Vaikka vointi on edelleen hyvä, eikä oireita ole, rupeaa vanhuus näkymään sydämessä. Molemmissa eteiskammioläpissä rappeumamuutos. Molemmin puolin vuotovirtausta. Sydämen supistuvuus lievästi korostunut ja vasen kammio ja eteinen kohtalaisesti laajentuneet. Virtausnopeudet normaalit.

Eli paappa pötkii vielä hyvin ja elämää ei tarvi rajoittaa, mutta loppuliuku on alkanut. Nyt pitää säännöllisesti seurata lepohengitystiheyttä ja jos se rupeaa nousemaan, niin sitten pitää aloittaa nesteenpoistolääkitys sydänlääkkeen rinnalle. Jos ei ihmeempiä, niin vuoden päästä taas kontrolli.

Perjantain tokokurssilla hyppynoutoa, kiertoa ja ohjatun suuntia. Kierto rupeaa olemaan aika lailla valmis. Ohjatun suunnat meni myös namialustoille kaikki oikein. Hyppynouto tuottaa sitten vähän haasteita. Välillä kierretään ja välillä sit hypitään kapula suussa eestaas hyppyä ihan vaan huvikseen. Myös lopun luovutus on vielä ihan alkutekijöissään ja sitä ei ole vielä yhdistetty tähän liikkeeseen ollankaan.

Lopuksi paikkista ja häiriötreeniä. Paikkis meni hyvin ja kaikki häröilyhommatkin, mutta taas koiraringin keskellä olleen kartion kiertäminen oli Sinnistä aika jännää. 

Lauantaina Sinni pääsi kimppalenkille Taren kanssa oikein eväiden kanssa, kiitos Tiina. Nää kaks vaan tykkää toisistaan niin kovin!

Evästauko

Sunnuntain hallivuorolla ohjattua noutoa, noudon luovutusta, ruutua, kiertoa ja seuruuta.

Seuruu kivalla mallilla, tehtiin myös oikeaa puolta ja kyllä sekin kehittyy koko ajan. Ruutu on Sinnistä aika kiva liike ja karkaa sinne kyllä kovin mielellään aina tilaisuuden tullen.

Kierrettiin hooperstynnyriä tai jotain vastaavaa ja se meni ihan nappiin. Ohjattu olikin sitten haastava. Tehtiin ekaa kertaa kapuloilla. Sinnille oli kyllä selvää, että se kapula on sieltä tarkoitus tuoda mulle, mutta suunnat oli tällä kertaa vähän hukassa. Ekaks jäi kiinni kapuloiden viejään ja ekaan vietyyn kapulaan (ovathan kapulat ihan sika kivoja, vähän kuin ruutu) ja sitten kentällä ollut tötsä vei Sinniä ihan kuus nolla ja kapulan sijasta Sinni meni aina sinne tötsälle. Tötsä kun poistettiin, niin saatiin onnistuminenkin. Kapulan luovutukset on aika hyviä, jossain vaiheessa pitäis Sinnille saada kerrottua, että kaikissa noutoliikkeissä se kapula pitäisi tuoda mulle tähän tyyliin eikä sylkeä jalkoihin. Mut kivat hyvänmielen treenit taas nämäkin.

Perjantaina tokokurssin vika kerta. Oikee vika kerta jää multa väliin ens viikolla. Alkuun testattiin kuinka paljon koira haluaa tehdä ohjaajalle. Hakki täys leluja ja kapuloita ja muuta mielenkiintoista ja ohjaaja. Koira päästettiin kaiken tän sekaan ja ohjaaja lähti kävelemään. Sinni kävi haistelemassa useampaa lelua, mut aika nopsaan se kuitenkin tuli mun luo, muru.

Me tejtiin hyppynouto ja ihan vaan tasamaanoutoa. Mun pitää ruveta vaatimaan Sinniltä paikallaan pysymistä heitettäessä ja lopun kunnollista luovutusta. Sinni teki hyviä hyppynoutoja ja hienoja tasamaanoutoja ja sit oli ekstrana upeita tötsien kiertoja kapula suussa, vaikka tarkoitus oli tehdä jotain muuta.

Toinen aiheemme oli seuruu. Sinnillä on taipumusta edistää ja siihen saatiin vinkkejä. Vasenta kaarrosta niin, että liike välillä pysähtyy kesken askeleen ja koiran tehtävä on pitää paikkansa vademman jalan vieressä. Sinni osti tän aika nopsaan. Toisena tehtiin seuruuta ja siitä käännöksiä niin, että liike pysähtyy käännökseen. Tää oli Sinnille vaikeampi. Mun pitää muistaa myös auttaa Sinniä onnistumaan.

Loppuun kehän kiertoa ja paikkis. Kehää kierrettäessä meidän takana tullut koira oli kovin innokas ja se puhisi ja loikki hihnassa ja Sinni otti tän jotenkin raskaasti ja veti vähän kierroksia. Rauhoittui onneksi nopdaan ja paikkis meni hyvin. Paikkis tehtiin ringissä selät keskustaan päin.

Lauantaina aamu aloitettiin korkkaamalla uusi uimala. Mahtavaa, että saatiin näinkin nopsaan uusi uimapaikka, vaikka ei tämä uusi paikka Haminan lopettaneelle uimalalle pärjää. Tilat on aika pienet ja meidän makuun aivan liikaa ahtaita koirakohtaamispaikkoja. Mut jos yrittäis käydä arkiaamuisin, niin oisko parempi mahis saada olla rauhassa...? Tai sit tarvii Murun mukaan jeesimään ovivahdiksi.

Mut uiminenhan on vaan tosi kivaa!

Sunnuntaina hallilla ruutua, kiertoa, hyppynoutoa, kaukoja ja luoksetuloa liikkuroituna. Seuruuta sit ihan muuten vaan.

Sinni pysyi hyvin housuissaan liikkurista huolimatta ja erityisen tyytyväinen olin siihen, ettei se mennyt liikkurin käskyihin. Ruutuun Sinni jostain syystä halusi mennä aluksi vasemman laidan kautta. Uusilla yrityksillä sitten löytyi oikeakin reitti. Pysäytyksen jälkeen maahan-käskyllä se meni joko istumaan tai maahan. Lisää varmuutta tähän siis tehtävä, onneksi Sinni kestää toistoja. Hyppynoudossa ekalla kerralla kiersi esteen molempiin suuntiin. Sitten rupes hypyt onnistumaan, mutta kapulan se sylkäisi melkein joka kerta mun jalkoihin, vaikka yritin auttaa kuinka. Ruutua ja hyppynoutoa vuoroteltiin, ettei tullu montaa toistoa kumpaakin peräkkäin.

Kaukot oikein hyvät, en kyllä nähnyt, liikkuiko vai ei, mut ei ainakaan paljoa. Luoksettulo oli oikein hyvä ja merkkejä kierrettiin ihmisiä päin ja se meni hienosti. Seuruuta tehtiin myös vähän, lähinnä lähtöjä ja käännöksiä.

Helteistä heinäkuuta

Arki alkoi loman jälkeen ja jos taas saisi vaikka vähän treenattuakin.

Sintun kanssa edellisellä viikolla keskiviikkona tokotreeneissä. Meillä onkin nyt ihan mukava porukka kasassa uusia tyyppejä, talvella kun tuntui jossain vaiheessa, että homma kuivuu ihan kasaan.

Tehtiin hyppynoutoa, merkkien kiertoa ja ruutua. Kierto meni vallan mainiosti, hypyssä Sinni teki esteen kiertoa. Me oltais aika hyviä semmoisessa tokotanssissa, jossa vois vaan kierrellä kaikenlaisia tokoon liittyä juttuja... Mut saatiin me ihan onnistunutkin hyppynouto, mut enempi keskityttiin tällä kertaa kuitenkin luovutukseeen ja mun sivulla pysymiseen, kun vieras ihminen ojentaa kapulan.

Ruutu olikin sitten jännä. Toisesta suunnasta ei onnistunut ei sitten millään ja kun vaihdettiin lähetyssivua, niin oli ihan mahtava vauhti ja varmuus mennä. Oliko kentällä jotain hajuja vai häiritsikö varjot toisesta suunnasta vai missä oli vika? Mut siis toinen suunta onnistui tosi kivasti. Tosin Sinni on nyt päättänyt, että ruudussa mennään heti istumaan. Sitä sit ruvetaan seuraavaksi hinkkaamaan. Vähän tehtiin myös seuruuta ja kaiken alkuun tietty paikkikset pariin kertaan. Ne meni ihan ok, pientä kuikuilua ja vähän maan haistelua.

Sunnuntaina käytiin aamusta harjoittelemassa Hinnukan kanssa ohittelua ja yksin jäämistä. Aika kivasti meni, vaikka musta iso vastaantulija saikin Sinnin kiihtymään. Yksinolo oli ihan piis of kake.

Iltapäivällä käytiin helteessä hakemassa pari ukkoa. Toinen oli korkealla. Hyvät ilmaisut molemmilta, vaikka yläukkeli tuotti ensin vähän päänvaivaa, mutta hyvin Sinni itse ratkoi tilanteen. Ajoittain turhaa rullan kantelua. Mietin, että vaihtsisko haukkuun...

Maanantaina eksyin pitkästä aikaa naapurikylän tottiskentälle vieraan koirahäiriön toivossa ja sain sitä. Tehtiin Sinnin kanssa BH-treeni, parina sakemanninarttu. 

Paikkiksessa Sinni nousi, mut johtui varmaan ötököistä. Vaihdoin paikkaa pois varjosta ja aurinkoisessa paikassa Sinni pysyi hyvin.

Tehdessä vähän haahuilua, mut siihen nähden ihan ok menoa, että ollaan oltu ihan lomalla. Jopa henkilöryhmä ja ilmoittautumiset meni hyvin vieraista ihmisistä huolimatta. 

Seuruun lähdöt, hidas seuruu ja täyskäännökset pitää ottaa työn alle. 

Taavi kävi höntsäilemässä tokoa.

Tiistaina oli hammashuoltopäivä molemmilla. Taavilla hammaskiven poisto ja pari takahammasta kuvattiin varuiksi kiillevaurion vuoksi, mutta niissä onneksi terveet juuret. Vauriot lopulta niin pieniä kuitenkin, ettei niille tarvinnut tehdä mitään. Hyvä suu papparaisella.

Paino on Tapsulla vähän pudonnut, mutta kai se vanhan koiran lihaksien surkastuminen näkyy painossakin. 

Sinni HintunTinttu rakasti lääkäriä vissiin niin paljon, ettei meinannut millään nukahtaa ja jouduttiin laittamaan lisää rauhoitetta. Sinniltä poistettiin vähät hammaskivet, muuten kaikki ok.

Sinni puolestaan on kerännyt niitä kesäkiloja, mutta parin viikon takaisesta ollaan saatu pudotettua jo 300 g. Vielä on silti ylimääräistä jäljellä, joten timmiyskuuri jatkuu.

Lisäksi Sinnille ennaltaehkäisymielessä Cartrophen-pistossarja.

Kyllä näillä kelpaa taas pureskella!

Keskiviikkona tokossa superhienoja seuruun lähtöjä ja ekaa kertaa ikinä koskaan sain Sinnin nousemaan kaukoissa kaukaa maasta istumaan. Useampi toisto näitä ja kaikista superpalkka! Oli pitkästä aika niin siisti fiilis! Paikkikset tehtiin myös.

Torstaina vähän koirakohtaamisia. Sinni ei hirveesti arvostanut penneliä, joka hyppi nenille, mut hienosti onneksi uskoi, kun Sinni kielsi. Sakemanniuros oli vähän jännä.

Perjantaina käytiin treenaamassa bh-juttuja. Ihan ok menee kaikki, mut kyl pitkä seuruu on puuduttava. Täytyy koittaa treeniä seuruuta taas takas kivaksi. Ja se paikkis on kyllä pitkä!

Sunnuntaina hakuiltiin. Ennen treenejä pieni kimppakävelu Ainon kanssa.

HintunTinttu oli treeneissä mahtava. Keli oli ihan kamalan kuuma, painostava ja hiostava, kahdella ukolla mentiin. 

Tällä kertaa ei turhaa rullan kantelua ja ilmaisut ihan parhaasta päästä ikinä. Ekalta ukolta tullessaa Sinni ravisteli itseään ja pudotti siinä tietysti rullan. Hienosti älysi poimia rullan uudestaan suuhun ja jatkaa ilmaisua, niin tyytyväinen tähän ratkaisuun. Tokalta ukolta toi rullan superhienosti pieneltä kalliolta alas. Molemmilta hyvät näytöt.

Taavi jäi ansaitulle eläkkeelle pelastuskoiran tehtävistä koetulosten mennessä umpeen. Töitä tehtiin ihan loppusuoralle asti hyvällä sykkeellä. Nyt vaan nautitaan eläkepäivistä ❤️