Näytetään tekstit, joissa on tunniste ongelma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ongelma. Näytä kaikki tekstit

lauantai 28. lokakuuta 2023

Kausi paketissa

Viime viikon keskiviikkona päivä aloitettiin uintihommilla. Tällä kertaa oli jotenkin epämääräinen sähläysfiilis päällä, mutta hyvät uinnit me saatiin silti. Molemmille pitkiä vetoja, mutta enempi mentiin tämä kerta vaan hauskanpidolla ja lyhyillä pulahduksilla.




Perjantaina yövuoron jälkeen ajeltiin Liesjärven kansallispuiston kupeeseen yöksi ja siitä sitten lauantaina aamusta Usvanummen tilalle Suomen Pyreneläisten paimennuspäivään, jossa Sinnillä oli vastuu edustaa lyhytkarvoja pitkävillojen seassa.

Ensin opiskeltiin hieman teoriaa ja sitten päästiin kaksi kertaa lampaille. Eka kerta oltiin pyörössä ja se oli aivan liian ahdas tila Sinnille. Sitä vähän varmaan jännitti ja se yhdistettynä hieman liialliseen intoon sai Sintturan vähän keulimaan. 




Toinen kierros mentiin pellolla ja siellä se oli huomattavasti parempi. Malttoi mennä paljon rauhallisemmin.


Yö oltiin taas Liesjärvellä ja ehdittiin illalla käydä kiertämässä kunnon lenkki kansallispuiston reiteillä valoisan aikaan.





Sunnuntaina oli vuorossa paimennustaipumustesti. Testi alkaa sosiaalisuusosuudella, jossa kaikki testiin osallistuvat koirat hengailee kimpassa ja tuomari toteaa, että koirat sietävät toisiaan.

Sosiaalisuusosuuden jälkeen on sirunluku ja "temppurata", jossa koiran pitää ylittää jonkinlainen este, katsotaan sen reaktio häiriöääneen, koira jätetään tuomarille ja poistutaan itse paikalta ja lopuksi koira kutsutaan luokse.

Sinni suoriutui kaikista näistä tehtävistä oikein mallikkaasti. Tuomari mainitsi jopa, että on erityisen sosiaalinen pyrriksi.

Päästiin siis lampaille ja siellä aluksi liinassa kuljettiin pyörön ympäri. Sinni kiinnostui heti lampaista ja ja kun kuljettiin poispäin lampaista ja palatessa laskettiin liina irti, palasi Sinni pyörölle. Tuomari vei Sinnin vielä pyörön sisään, jossa Sinni osoitti vahvaa mielenkiintoa lampaisiin hieman hetkittäin kiihtyen. 

Arvostelu kuului näin:

Sosoaalisuus ihmisiä kohtaan: avoin

Sosiaalisuus koiria kohtaan: ok

Ääniherkkyys: ok

Suhde ohjaajaan: hyvä

Este: ok

Ohjaajan poissaolo: rauhallinen, iloinen

Luoksetulo: vauhdikas

Lauman lähestyminen: innostuu heti

Kontakti laumaan: pitää melko hyvin silmällä laumaa, hieman jännittää

Kiinnostus ja aloitekyky: hyvin innokas, mutta pyrkii pysäyttämään laumaa


Hyväksytty suoritus siis ja Sinni sai tittelin PAIM-T. 


Nyt on kisailtu ja kokeiltu ja testailtu tälle vuodella tarpeeksi ja loppuvuosi vedetään lonkkaa ja opetellaan uusia juttua.

Sunnuntaina paikalla oli myös rotuuntutustuja ja Taavikin pääsi esittäytymään. Kiva kun rotua harkitsevat käyvät tutustumassa koiriin, vaikkakin mahdollisuus nähdä monta pyrriä samalla kertaa onkin aika harvinainen.

Kiitos Teija ja muut koko viikonlopusta, taas kerran oli vallan hauska ja välitön tunnelma. Oli myös kiva saada talkoilla taipparissa ja nähdä paljon ihania ja uusiakin pyrrejä 😍.


Keskiviikon tokotreeneissä Sinni aloitti peruuttamisen harjoittelun. Kovasti se on lähdössä vinoon, mutta ehkä saatiin jonkinlainen idea, miten jatkaa.

Seuruuta tehtiin ja se meni suuren häiriömäärän huomioiden hyvin. Vähän piti vilkuilla, kun oli uusi koira mukana menossa ja muutenkin tapahtui kaikenlaista. 

Pitoa tehtiin liikkuroituna, onnistui hyvin, kuten myös paikkamakuu porukassa.


Torstaina aamu-uinnit. Sopivassa suhteessa rellestystä ja pitki vetoja.



Illalla hakuiltiin. Pimeän treeniksi menee jo väkisin. Sinnille neljä ukkoa läheltä. Sillä oli hullua päässä ihan kamalasti ja vaihtia ihan hirmusti, mut kyllä se kaikki neljä mulle ilmaisi. 


Perjantaina yritettiin Sinnin kanssa jälkeillä, mutta sitä kiinnosti vain riista. Ei tulllu jälkihommista mitään. Plaah, työsarkaa riittää, kun vaan tietäs mitä tekis.

Tuolla haisee kauris!

Minä menen tänne ihan muiden hajujen perään, ei kiinnosta sun jälkes yhtään.


tiistai 21. syyskuuta 2021

Syysretki ja Sinnin pentunäyttely

Tiistaina pienet hakutreenit. Sinnille neljä ukkoa. Kaks ekaa muistikuvina, kolmannelta taputus ja vika valmiina. Hienosti meni kaikki. 



Taaville kaksi ukkoa parin hehtaarin alueelta. Ei sillä kauaa nokka tuhissut, vaikka meinasi käydä ajamassa myös kaverin jäljen siinä sivussa.



Keskiviikkona aamusta Taavin fyssari. Nyt oli hoidettavana rento ja rauhallinen koira ilman sen kummempia jumeja. 

Fyssarin jälkeen ajeltiin Turkuun ja siitä yölaivalla Tukholmaan.


Aamulla lenkki Tukholmassa sataman läheisessä isossa puistossa. Satuttiin just koirien aamulenkitysaikaan paikalle ja puistossa oli paljon koiria, paikalliseen tapaan vapaana. Taavikin oli vapaana, koska on silloin paljon rennompi kuin hihnassa. Sinniä en uskaltanut laskea irti, kun se ei välttämättä anna aina kiinni... ja niinhän siinä kävi, että neljän koiran laumasta kaksi juoksi meidän luokse, dalmis ja joku iso karvaturri. Mulla oli täysi luotto Taaviin ja niin se vain hoiti homman hienosti. Asettui kohti tulevien koirien ja Sinnin väliin ja antoi luokse tulleiden haistaa itseään ja haisteli itse niitä nätisti. Sanoi kerran wuff ja oli koko ajan rauhallinen. Vieraat lähtivät pois.

Hyvä kokemus vieraista koirista niin Tapsulle ja Sinnille kuin koiria pelkäävälle Murullekin. Harmi kun en älynnyt siinä tilanteessa kaivaa puhelinta esiin ja kuvata tuota kohtaamista.

Ollaan aina Tukholmassa käydessä käyty tuolla lenkillä ja on ihana seurata vapaana juoksentelevia koiria. Taavikin on siellä rento, kun kukaan ei räyhää missään ja se saa omaan tahtiin haistella puskia just niin kauan kuin tahtoo. Ihana paikka!


Torataina ajeltiin hissukseen Slottsbroniin yöksi. Matkalla käytiin käpsyttelemässä Örebron keskustassa ja Sinni pääsi mukaan sivistymään.




Perjantaina aamusta pitkä lenkki jo edellisiltä reissuilta tutuilla mahtavilla poluilla. Hauska, kun kaikki kanssakulkijat toivottavat hyvää huomenta.





Perjantaina ajeltiin Osloon ja käytiin Holmenkollenilla ja Rosesslottissa, yöksi leirialueelle.








Lauantaina rauhallisen aamun jälkeen ajeltiin Oslon eteläpuolelle Norjan pyrriyhdistyksen 30 vuotis juhlaerikoisnäyttelyyn. Tuomarina oli Maija Heinilä. Kehät oli ihan älyttömästi myöhässä ja koirat jo ihan väsyjä odottamiseen. Kolme tuntia ilmoitetun alkamisajan jälkeen Sinni pääsi vihdoin pentukehään depytoimaan näyttelyuransa. 

Koska myös näyttelypanta on Sinnin mielestä karmee, niin piti vähän väliä ravistella ja juostessa ois ollu kiva haistella maata. Seisotukset meni pääsääntöisesti ok ja kopelointi pöydällä(!) meni hyvin. Lyhytkarvojahan ei nosteta pöydälle, mut tää tuomari nostatti aikuisetkin sinne...

Arvostelu

8 mnd valp, litt lang i prop, snutepartiet kunne vært kortere, bra hals, velvinklet, tilstrekkelig benstamme, rasetyp poter, enda noe uferdig i lendepartiet som må stabilisere seg, beveger seg med litt for lange steg for rasen, fortsatt i valpepels, vennlig og tilgjengelig temp

Suomeksi jotakuinkin näin

8 kuukauden ikäinen pentu, hieman pitkä, kuono olisi voinut olla lyhyempi, hyvä kaula, hyvin kulmautunut, riittävä luusto, rotutyypilliset tassut, vielä hieman keskeneräinen lannerangan alueelta, jonka on stabiloiduttava, hieman liian pitkä liike tälle rodulle, edelleen pentuturkissa, ystävällinen ja avoin luonne.







Taavikin oli imoitettu mukaan, mutta syksyn näyttelytreenit osoitti sen, että Taavi ei näyttelyhommista juurikaan tykkää, enkä sitä siksi halunnut viedä kehään kiusattavaksi.


Olipa kiva nähdä norjalaisia tuttuja pitkästä aikaa ja pääsinpä tutustumaan myös Kostin poikaan Louieen (Boreas Mu Olmmái), joka vaikutti vallan mahtavalta tapaukselta!

Louie ja Sinni, kuva Joakim Goa

Taavi pääsi nauttimaan veteraaniseurasta, Gnizt on jo 10,5 vuotias!
 

Sunnuntaina käytiin Oslon keskustassa ja vierailimme mm. Viking Planetissa. Iltapäivällä kotimatkalle ja yöksi Ruotsin puolelle.









Maanantaina ajoissa Tukholmaan ja siellä käytiin Sinnin kanssa keskustassa käppäilemässä. Se menee tosi nätisti ihmisvilinässä, eikä mikään pelota sitä. Perässä vedettävät matkalaukut on vähän jänniä, mut muuten kaikki junista, rekoista, katusoittajista, työmaista, muista koirista ja kaikesta muusta vaikuttaa sen mielestä olevan ihan ok. 

Molempien kanssa käytiin Skanssenilla tai oltais menty, jos se ois ollu auki... mut käveltiin sit pitkin poikin siellä minne pääsi menemään. Taavia vanhana konkarina ei jaksanut mikään hetkauttaa, mutta Sinni jaksoi tutkia kaikki patsaat ja muut ja jahdata pikkulintuja...





Illalla laivaan ja yötä myöten kotiin. Kiva reissu taas kerran! On mulla mahtavat reissukoirat, joiden kanssa on helppo mennä minne vaan.

Hyttiin pääsyn odottelua.

Iltaherkut


Taavin kilpparikokeidenkin tulokset tuli, eikä Taavilla todettu edelleenkään kilpirauhasen vajaatoimintaa. Joten supermahtavat verikoetulokset kaiken kaikkiaan! Toivottavasti terveyttä jatkuu vielä pitkälle tulevaan.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Koeviikonloppu

Viime viikon tiistaina Taaville peko-hallintaa ja Sinnille lyhyt jälki. Taavin hallinta meni ihan hyvin, mitä nyt eteenmenossa piti taas kerran käydä kusella ja seuruu on väljää. Paikkiskin häiriintyi retkeilijöiden saapuessa paikalle ja jouduin ottamaan Tapsun ylös melkein heti väistääksemme kulkijoita.

Sinnin jälki oli ihan hanurista. En tiedä oliko maassa kusiaisia vai mistä johtui, mutta se jotenkin oudosti rynni ja jälki ei oikein kiinnostanut ollenkaan, vaikka nyt ei ollut edes mitään erityistä häiriötä.


Perjantaina armottomassa helteessä Sinnille jälki. 120 askelta, kaksi kulmaa ja nameja ja namittomia askeleita tasaisen epätasaisesti koko jälki. Jotenkin ei ollu nyt hyvä. Sinni oli jotenkin vaisu, oisko lämpöä ollu liikaa. Kulmatkin meni vähän niin ja näin. Jäljen jälkeen kaupunkilenkillä oli kyllä tosi iloinen ja reipas.

Illalla edelleen hellekeilissä Taaville peko-hallintaosuus ja surku, kun oli taas huono. En ymmärrä miten paikkamakuustakin on tullu noin epävarma, kun ennen pystyin olemaan satavarma ettei nouse. Nyt siis seuruu ihan hanurista, paikkiksesta nousi kerran ja eteenmenoissakin kävi kerran kusella. En kyl tiiä kehtaanko lähtee ton kanssa kokeeseen ollenkaan, ärsyttävää! Miks homma menee koko ajan vaan huonompaan suuntaan, treenaamisesta ei ole mitään apua.


Lauantaina ajeltiin Tahvon kanssa Pyhtään perukoille Pelastuskoiraliiton haun taidontarkastukseen. Koe alkoi 9.30 koirien sosiaalisuuden testauksella. Tapsu oli aika kiva, vaikka vieruskaveri vähän epäilytti. Eipä olla pitkään aikaan nähty ketään vieraita, joten olin tyytyväinen. Sitten odoteltiin hellekelissä vajaa neljä tuntia, kun arpaonni ei meitä suosinut ja oltiin viimeinen suorittava koirakko ja kauhunsekaisin tuntein seurasin kaikkien edeltävien koirakoiden käyttävän täyden ajan, joka sekään ei riittänyt kaikille.

Kuvat KPK:

Joo, joo, ollaan nätisti.

Onks pakko olla sosiaalinen?!


Suoritus alkoi hallinnalla, jossa n. 50 m seuruuta ja kolmen minuutin paikalla olo. Paikka kauhistutti, heinää mua vyötärölle, mut siinä se seuruu piti tehdä. Yllätyksekseni seuruu meni oikeastaan melkoisen hyvin. Paikkiksessa porotti aurinko ja pari pimpiäistäkin pörräsi, niitä Taavi ei voi sietää. Se vaihtoi pari kertaa asentoa maasta seisomaan ja istumaan, mutta ei liikkunut senttiäkään. Yhden lisäkäskyn annoin. Hallinta siis läpi, vaikken siihen niin tyytyväinen ollutkaan. 

Kuva KPK:

Hallinta oli oikeesti tuollaisessa maastossa.


Hakualue on loppukokeessa kolme hehtaaria ja päivällä suoritettavassa kokeessa on aikaa 30 minuuttia. Nyt täytyy sanoa, että maasto oli  t o d e l l a haastava! Korkeuseroa, ryteikköä ja louhikkoa, eteneminen oli tosi hidasta. Lisäksi kuumuus ja tuulen puute tekivät olosuhteet hyvin haastavaksi. Taavi kuitenkin selvitti homman ja kaikki kolme maalimiestä olivat ylhäällä noin parissakymmenessä minuutissa. Ehdottomasti meidän hitain koe koskaan. Ja aluetta jäi vielä melkein puolet käymättä. Iso osa onnistunutta suoritusta oli siis onnistunut etsintäsuunnitelma ja ehkä myös koiranlukutaidosta oli jotain apua, sillä puolessa tunnissa tuota aluetta ei olisi ehtinyt käydä kelin ja alueen ominaisuuksien vaatimalla tavalla läpi.



Kokeen jälkeen oli kiva kuulla eräältä metsässä suoritusta mukana seuranneelta pitkän linjan pelastuskoiraihmiseltä kehuja. Hän sanoi, että harvaa koiraa voi oikeasti sanoa todella hyväksi, mutta Taavia voi. Olen täysin samaa mieltä, Taavi on loistava tuossa hommassa!

Pelastushaun taidontarkastus siis arvosanalla erittäin hyvä hyväksytysti läpi ja sen osalta taas kaksi vuotta työlupaa taskussa. Jäljen taidontarkastus pitäis päästä myös jossain vaiheessa suorittamaan, mutta koekalenteri näyttää tosi huonolta...


Kokeen jälkeen käytiin Veelan kanssa uimassa, jotta koirat vähän saivat viilenneltyä itseään.




Sunnuntaina oli vuorossa peko-t -koe. Koe alkaa hallintaosuudella ja siihen se myös meillä tällä kertaa loppui. Kuten olen kertonut, niin viime aikoina meidän hallintatreenit ei ole olleet ihan priimaa ja siihen päälle vielä mun jännityksestä johtuva Taavin laamailu, niin seuruu oli luokattoman huonoa.

Kuvat Tiina Suuronen:




Mutta se, mihin koe kosahti, oli paikkamakuu. Paikkiksessa koiran ohi kulkee häiriöihminen, tällä kertaa pitkä mies pitkässä sadetakissa hiippailu metsästä koiran luo ja ohi. Taavi taisi sitä vähän pelätä, kun korvat luimussa nousi ensin ylös ja sitten epävarmasti hiippaili mua kohti. Yleensä häiriö nimittäin parantaa Taavin suoritusta, mutta nyt se näytti tosi epävarmalta, eikä se koskaan ole tuollai hiippaillut mun luo, ennemminkin lähtenyt kuselle tai jotain muuta omaa kivaa. Mut oli syy tämä tai joku muu, niin paikkis on ollu tosi huono viime aikoina, joten sinänsä ei ollut yllätys, että osuus ei onnistunut ja tässä kohtaa luovutin, koska pisteet ei olisi enää kuitenkaan riittäneet maastoon pääsyyn.

Ärsyttäähän toi ihan sikana, kun ennen niin varma liike on muuttunut todella epävarmaksi ilman, että tiedän miksi näin on käynyt. 

Nyt pidetään vähän tuumaustaukoa ja katsotaan yritetäänkö syksyllä uudestaan vai annetaanko tämän lajin olla. 


Maanantaina aamupäivällä Sinnille jälki. Heinä oli vähän turhan pitkää, mut ei voi mitään. 150 askelta, J-muoto, nameja siellä täällä, lopussa ekaa kertaa keppi testiksi, että onko keppitreeni kotona tuottanut yhtään tulosta. Liina ekaa kertaa selän päältä.

Lähetys jäljelle viistossa kulmassa ihan läheltä, hienosti nousi. Muutenkin jäljesti kivasti, namittomilla osuuksilla saan kyllä jarruttaa ihan tosissani. Namit poimii melko hyvin. Lopun keppiin vain pieni reaktio ja jo ois ollu kiire jatkamaan. Lisää treeniä siis kepin suhteen. Liina selän päältä toimi hyvin.


Illalla hakutreeneissä Sinnille kolme haamua, joille se juoksi innoissaan häntä heiluen.


Tiistaina aamulla Sinni kävi Aino bortsun kanssa metsäkävelyllä. Oikein kivalta parivaljakolta vaikuttivat.







Taavilla oli fyssari tiistaina ja vasemmasta kyynärästä löytyi jonkinlainen hermopinne ja jännekin muljahteli ilkeästi jonkin luunreunan yli jalkaa taivutellessa jopa niin, että mä kuulin sen. Muutenkin koko vasen puoli oli aivan jumissa. Tuo kyynärän ongelma ei ainakaan ole edesauttanut paikkamakuussa pysymistä, koska on varmasti ollut ilkeän tuntuinen. Saatiin jumeja aika hyvin auki, kyynärä jäi vielä vähän vaivaamaan ja siihen kotihoito-ohjeet sekä muutaman viikon päästä uusi käynti. 

Illalla Sinnin tokotreenit. Tällä kertaa keskittyminen oli tosi vaikeaa. Ois vaan pitänyt päästä toisten luo. Saatiin me muutama onnistunut kontakti perusasennossa ja vähän käsikosketuksi. Aika hankala, kun Sinni ei ole kovin ahne, niin namit ei oikein kelpaa, jos on vähänkään jotain mielenkiintoisempaa. Leikkimään en sitä myöskään ole vielä kentällä saanut, vaikka kotipihassa se jo vähän yrittää.


Sinnin kanssa on harjoiteltu luoksetuloa entistäkin ahkerammin sekä Taavin kanssa kimppalenkeillä että soololenkeillä. Eniten ärsyttää kotona karkuun juokseminen, kun huomaa, että ollaan johonkin lähdössä...