Ahkera viikko

Taavin kanssa puuhattiin pitkästä aikaa nosejuttuja maanantaina ja olipa tauko tehnyt hyvää! Se ei enää yrittänyt syödä hajua, vaan osasi ilmaista hajun painamalla nenän siihen. Voimaa se kyllä käyttää painamiseen niin, että vähempikin riittäisi. Hieno edistyminen kuitenkin ja olin niin iloinen, että jaksoin askarrella meille hienon purkkiradan ja kaivaa taas nosejutut esiin. Super-Tapsu!

Purkkien kanssa homma sujuu hyvin. Huoneesta etsittäessä vaati pari lisäkehoitusta, kun usko meinas loppua kesken tai sit oli vaan liian malttamaton saamaan namia. Mut tosi tyytyväinen olen kyllä näihin treeneihin!

Tiistaina Sinni kävi rokotuksilla ja olipa mukava käynti. Sai rapsutuksia monelta ihmiseltä ja namejakin. Piikin pistoa Sinni ei edes huomannut, mutta taisi vähän kirvellä jälkikäteen. Onneksi eläinlääkäri oli tosi kova rapsuttelemaan! Rokotteesta ei tullut mitään sivuvaikutuksia.

Illalla Taavi kävi hakutreeneissä ja miten mahtavaa päästä pitkästä aikaa metsään tekemään ihan oikea etsintätreeni! Taavikaan ei meinannut pysyä nahoissaan, kun tajus mitä ollaan menossa tekemään. Aloitettiin kuitenkin pienen hepuloinnin jälkeen seuruulla ja paikkiksella, meni hyvin. 

Maasto on haastavan kallioinen ja mulla oli toiveena, että toinen maalimiehistä olisi sellaisessa paikassa, ettei Taavi pääse luokse. Mut eihän vuoristokoiralle ole homma eikä mikään kiivetä kallionkielekkeille, joille ihmisen on vaikea päästä =).

Varmaa työskentelyä ja loistavat ilmaisut.

Paikkis meni hyvin.

Tää ei kuvassa näytä miltään, mut olipahan hankalasti saavutettava paikka ainakin ihmisille.

Keskiviikkotokossa aiheena oli kaukot, mutta ne on meillä niin vaiheessa, ettei hallilla voi niitä treenata. Tarvitaan vielä paljon rauhallisempi paikka ja mielentila.

Tehtiin perusasentoon tuloa ja voisin väittää, että jotain syttyi Sinnin päässä.

Myös seuruut oli kohtalaisia ja pari hyppyäkin tehtiin. Hyppy onnistuu jo tosi hyvin, nyt pitäisi otettaa vaan se eteen suoraan tuleminen ja siitä perusasentoon siirtyminen...

Lopuksi tehtiin vielä paikkista ringissä pariin kertaan ja Sinni oli hyvä. Se ei menny maahan toisten käskyistä ja tällä kertaa viereen seisomaan tulleet ihmiset ei aiheuttaneet hepulointia. Olin tosin ihan lähellä. Kaiken viimetteeks tehtiin hurja treeni. Koirat riviin ja siitä jokainen kutsui omansa vuorotellen luokse! Sinni Sinttura HintunTinttu ei tietenkään ole koskaan tehnyt mitään tuollaista, kun ihan vaan normi paikkiskin on vielä pitkän työn takana, mutta niin se vain makasi tyynen rauhallisena paikallaan, vaikka vuoron perään molemmilta puolin kutsuttiin kaksi koiraa. Omalla vuorollaan Sinni tuli hienosti mun eteen. Olin tietysti lähellä, vain muutaman metrin päässä, mutta silti oli kyllä iso onnistuminen meille.

Torstaina mätsärihommia lumisateessa. Sinni oli taas mahtava, ei häirinny kehää odotellessa rähisevät koirat tai ihmispaljous. Valitettavasti taas oli yksi lapsi, joka juoksi jostain suoraan lääppimään, mutta vaikka Sinniä selvästi ärsytti, niin se käyttäytyi hienosti ja nyt osasin itsekin ehkä pelastaa sen tilanteesta nopeammin. Mut ei siitä kyllä mitään lastenrakastajaa tule, vaikka aikuisista se tykkää välillä liikaakin. Pääsipä Sinni vauvavahdiksikin ja se oli kiva puuha, kun vauva vaan nukkui hiljaa kopassaan. 

Kehät meni hyvin, mutta kyllä taas ryhmäkehässä vähän piti vilkuilla taakse, kun ihan perässä juoksi iso musta koira. Jäi varmaan edellisistä mätsäreistä Sinnille pieni ahdistus perässäjuoksijasta. Mutta ravi pysyi koko ajan ja seisotuksissa ei sinänsä ongelmaa, mitä nyt jalat harittaa milloin mihinkin.

Kuvat Minna Halonen

Perjantaina ajeltiin Porvoon Emäsaloon pienelle kotiautoretkelle. 

Sunnuntaina Sinni treenas hakua ja siitä ei kyllä tullut yhtään mitään. Taitaa olla juoksut taas tulossa, kun likka oli ihan omissa maailmoissaan koko ajan. Innolla meni kyllä maalille, mutta rullan tuonnista ei ollu mitään hajua ja hajut vei enempi tai vähempi mennessään.

Treenien jälkeen tarvottiin useampi tunti metsässä koemaastoja kartoittamassa ja Sinni sai seuraa Kössi-tollerista. Oikein sujuva pari.

Kevät tulee ehkä sittenkin

Olin reissussa maailman äärissä pari viikkoa ja matkan varrella vuoristossa kohtasimme paljon koiria. Osa oli kuin ilmettyjä pyrrejä, joten katurakin nimitys tälle rodulle ei ehkä ole niin kaukaa haettu =D =D.

Oli ihana vierailla kulttuurissa, jossa eläimet saavat kulkea vapaana ja niistä pidetään hyvä huoli, vaikka elämän resurssit ovat huomattavasti niukemmat kuin meillä täällä hyvinvointivaltiossa. Koirista huomasi myös sen, että terverakenteinen koiran näköinen koira on se, joka menestyy. Kun kaikki koirat olivat sekarotuisia kyläkoiria, ei joukossa ollut yhtään ääriominaisuuksia omaavaa yksilöä. Kaikki olivat sopusuhtaisia jokaisella mittapuulla. Myös käytökseltään koirat olivat keskivertoja, vaikka lähempää tuttavuutta rabiesriskin takia niihin ei arvannutkaan ottaa. Eri kyliin saapuessamme oli koirat vastassa ja osa kävi nuuskimassa housunpuntit. Lähtipä jostain kylästä myös koira tai pari saattamaan meitä reviirinsä laidalle asti. Aggressiivisuutta tai ylitsevuotavaa ystävällisyyttä ei ollut havaittavissa, kultainen keskitie on selkeästi se paras.

Keskenäänkin koirilla näytti olevan selvät sävelet ja vieras koirayksilö tutkittiin tarkkaan ja tarvittaessa sille kerrottiin selvästi, mutta mahdollisimman hienovaraisesti, ettei sen seuraa kaivata. Vapaus ja rakkaus, mitä sitä muuta elävä olento kaipaa!

Muru ja Seija pitivät koirista huolta mun reissatessa, iso kiitos siitä!

Taavin ja Kostin tappelut alkoivat, kun Kosti oli puolitoistavuotias ja olin ollut reissussa ja palasin kotiin. Tervehtimistilanne oli silloin liikaa, vaikka olimme ulkona ja koirat tulivat eri aikaan luokseni. Tästä johtuen hieman jännitin, kuinka nyt käy. Kotiin tullessa Taavi pääsi ensin tervehtimään mut ulkona. Sitten oli Sinnin vuoro ja lopuksi kävin molempien kanssa yhessä pienellä kävelyllä. Meni kyllä kaikin puolin niin hyvin, että toi taas lisää uskoa tämän kaksikon keskinäisen sopuisuuden säilymiseen myös jatkossa.

Toissa keskiviikkona palattiin harrastusarkeen Sinnin tokotreenien merkeissä. Päivän varsinainen aihe oli merkkien kierto ja sen lisäksi tehtiin kapulahommia, seuruuta ja häiriötreeniä sekä paikkis.

Seuruussa pientä edistymistä, mutta edelleenkään perusasentoon tulosta Sintturalla ei ole hajuakaan. Hurjan vaikea se tuntuu olevan, vaikka itse seuraaminen menee jo ajoittain ihan mallikkaasti. Kapulan pito on jo vakaata ja ihana, kun Sinni ei pureskele kapulaa yhtään. Edelleen tarvitsee paljon treeniä kapulan luovutukseen. Merkkien kierrossa on paljon hyvää, mutta etenkin merkeille lähtö tarvitsee vielä kovasti vahvistusta. Paikkiksessa Sinnille on ihan kamalan hankalaa se, kun joku kehuu koiraansa. Häntä rupee siinä vaiheessa vispaamaan niin, ettei maassa meinaa pysyä millään ja välillä sieltä pitää nousta katsomaan kehujaa... Paaaljon treeniä tähän. Häiriötreenit oli aika vaikeat Sinnille, mutta hyvä eka kerta tuollaistakin. Eniten sitä kiinnosti kanssatreenaajien käsissä mahdollisesti olevat namit ja niitä pomppasi pari kertaa tutkimaan. Ahne pirulainen!

Lauantaina Sinni treenas ilmaisua ja vähän tottista ja Taavi tarkkuusetsintää ja tottista. Sinnin ilmaisut oli vähän sinnepäin. Hajut meinas viedä mennessään ja ihmisten ihanuus... tottiksessa se pystyi keskittymään aika hyvin siihen nähden, että oltiin ekaa kertaa ulkona. 

Taavi etsi viiden sentin kolikon hienosti, vaikka etsintäpaikan vieressä oli paljon häiriöhajuja. Tottiksessa se teki omaan tyyliinsä kohtalaisesti. Ei siltä kyllä tule enää paljoa vaadittua.

Ennen treenejä käytiin Ainon kanssa hihnalenkillä.

Maanantaina yritin tehdä esineruututreeniä molempien kanssa, kun löysin pienen alueen sulaa metsää. Taavi haki esineet omalla tyylillään rauhallisesti, mutta varmasti. Sinnillä meni sitten taas enempi kauriinkakan syömiseksi. Tarvis selkeesti jonkun kaverin noihin Sinnin alkutreeneihin ainakin, yksin ei oikein hommasta tullut mitän.

Tiistaina käytiin Sinnin kanssa taajamaetsintäharkoissa. Hienosti se pystyi keskittymään, vaikka kauniin kelin ansiosta liikkeellä oli paljon porukkaa. 

Pikkusen liian innokas löytäjä.

Keskiviikon tokotreeneissä Sinni teki kapulan pitoa ja vähän seuruuta. Meidän suurin haaste on edelleen muut ihmiset, joiden luo Sinni karkailee edelleen ilakoimaan. Lisäksi tehtiin paikkis, joka meni oikein hyvin, kun olin tosi lähellä. Lopuksi hömpöteltiin, kun treeniporukan uuden jäsenen koiran palkkausörinä oli useamman muun koiran mielestä hieman epäilyttävää. Uusi jäsen siis örisi ja me muut tehtiin kivoja juttuja. 

Torstain tokossa keskityttiin eteentuloihin ja kapulan palautuksen loppuasentoon. Lisäksi todettiin, ettei Sinnillä ole mitään hajuakaan perusasennosta. Eteentuloihin tarvitaan jonkinlaiset ohjurit, muuten Sinni pyrkii vähän vinoon asentoon ja kapulan palautuksessa on nyt ruvettava vaatimaan loppuun asti tuomista. Perusasentotreeni on aloitettava ihan alusta uudestaan, jotta saan Sinnin tajuamaan sen...

Taavi täytti perjantaina jo yhdeksän vuotta! Mihin tämä aika oikein menee? Voi miten ihana tuollainen vanha koira on, kuin ihmisen mieli. Tunnemme toisemme niin hyvin, että kumpikin tietää mitä toisella on mielessä ja ennakointi puolin ja toisin on usein saumatonta. Onnea Taavi ja paljon terveitä vuosia lisää <3 <3 <3 <3

Synttäreitä juhlistettiin kaverilenkillä.

Lauantaina Sinnin kanssa treenattiin hakua pienimuotoisesti, kun metsästä löytyi lumeton lämpäre. Into ja taito etsimiseen löytyy ja ilmaisukin toimii joten kuten. Irtorullat varmemmin kuin kiinto. Pitää jatkossa keskittyä antamaan maalimiehille tarkemmat ohjeet, miten toimia. Mut hyvällä mallilla kai kuitenkin ollaan, vaikka onhan rullailmaisu satakertaa vaikeempi kuin haukku... 

Molemmat myös jäljesti lauantaina. Tai Taavi ei kyl jäljestänyt, sillä oli joku ihan oma hajumaailma, missä se pyöri. Jouduttiin lopettamaan jälki kesken, kun siitä vaan ei tullut mitään. Ei mitenkään tyypillistä Taavia.

Sinni sen sijaan yllätti positiivisesti. Nosti pari tuntia vanhan jäljen hyvin, kulmat suoritti hyvin ja esineetkin ilmaisi, tosin todella niukasti. Jäljellä oli pituutta kolmisen sataa metriä ja kulmia oli kolme. Mun täytyy opetella nyt vaan lukemaan Sinniä, se on jotenkin niin vähäeleinen.

Sunnuntaina Sinni kävi mätsäreissä pyörähtämässä ja meni kyllä hyvin. Se juoksee tosi nätisti, paitsi loppukehässä sitä vähän hirvitti, kun takana tuli iso lansu. Sitä piti pari kertaa korvat luimussa kurkata, mutta ravi pysyi hyvänä koko ajan. Seisominen on vähän vaikea, jala harittaa aina johonkin suuntaa. Hampaat antoi naistuomarin katsoa hyvin. Nähtiin myös paria pentua ja muutenkin hengailtiin koirien ja ihmisten seassa. Lapset oli vähän pelottavia, pienet pirulaiset kun eivät osaa käyttäytyä, vaan tulevat ihan liian kovaa ja kovaäänisesti iholle. Ärsyttävää! 

Iltapäivällä käytiin vielä molempien kanssa pitkällä metsälenkillä Ainon kanssa. Olipa ihan pitkästä aikaa päästä metsään kunnolla kävelemään!

Kostin ensikosketus lampaisiin ja siskotreffit

Torstai ilta tuli vietettyä mätsäreissä talkoilemassa, mutta ehdin kuitenkin viedä molemmat koirat kehäänkin! Ensin oli Kostin vuoro. Tuomari oli ihanan varmaotteinen ja kävi koiran todella tarkasti läpi. Tykkäsin, kun juuri tuollaista käsittelyä kaipaan pennulle. Kosti juoksi tosi hyvin, mutta seisoa se ei tällä kertaa oikein malttanut. Ympärillä tapahtui niin paljon, että pyöri ja hyöri kuin väkkärä. Punainen nauha saatiin kuitenkin.

Sitten Tapsan vuoro ja kun tuomarin oli tuttu, niin tuolla kopelointipuolella ei ollu väliä. Tapsan kohdalla enempi kaipasinkin treeniä porukassa juoksemiseen ja se meni hyvin, vaikka pari haukkua tulikin. Kyllä sen kanssa ehkä taas kehtaa mennä oikeisiinkin näyttelyihin.

Kuva Kaakon Käyttökoirien kuvagalleriasta

Pentujen ryhmäkehässä jäin taas kaipaamaan tuota ryhmässä juoksua, tuomarin juoksuttaessa siellä jokaisen yksitellen. Mutta hiton hienosti Kosti musta ravaa! Kummallekaan ei sijoituksia, mutta erityisesti Kostille taas paljon hyviä kokemuksia vieraista koirista ja ihmisistä.


Perjantaina sisko auttoi esineruututreenissä viemällä molemmille kaksi esinettä noin 30 metriin. Kosti oli hyvä. Se oivalti heti mitä pitää tehdä. Taavikin oli hyvä, sillä on pieni orastava into havaittavissa, vaikka tää onkin ollut sen huonoin laji.

Illalla Taavin tokotreenit ja Tapetsu oli ihan liekeissä! Wuhuu!! Meillä oli niin hauskaa yhdessä. Palkkasin paljon, motivaatiota ei voi olla liikaa! Alkuun paikkamakuu ja paikkaistuminen  ensin rivissä ja sitten ringissä. Taavi oli hyvä, suorastaan loistava. Se ei vinkunut edes liikkeen jälkeen vapautusta odottaessaan.

Ryhmässä on myös mukana koira, joka on aikaisemmin yrittänyt hyökätä Taavin päälle ja Taavi muistaa tän kyllä. En myöskään luota yhtää  koiran omistajan taitoihin kontrolloida koiraansa. Aion kuitenkin suhtautua positiivisesti ja ottaa tämän haasteena pitää Taavin niin hyvin hanskassa, ettei se huomaakaan tuota äijäilijää.

Paikkisten jälkeen tehtiin merkin kiertoa. Mä olin päättänyt aloittaa sen ihan alusta uudestaa, kun Tapsa on pysähdellyt sinne tötsälle ja menovauhti on ollu superhidas. Nyt kuitenkin muutaman ihan läheltä tehdyn autetun suorituksen jälkeen Taavilla oli oikein hinku juosta kartiolle ja kokeilinkin pidempää matkaa. Ihan huippusuorituksia, ehkä parhaita ikinä.

Luppoajoilla tehtiin omineen seuruuta, luoksetuloja ja kaukoja sekä harjoiteltiin odottamista.


Viikonlopun paimennusleiri kutistui osaltani yksipäiväiseksi lauantaisten hautajaisten vuoksi. Lauantaina iltasella ajelin Kostin kanssa Kuopioon Hanna ja Maisan luo, Pieta ja Femme jo siellä olivatkin. Iltalenkki Puijon maisemissa. Femme ja Kosti osasivat rauhoittua sisälle esimerkillisen hyvin, jossain vaiheessa yötä mun kainalossa taisi olla kaksi koiraa.

Hyvin maistui uni

Sunnuntaina Kosti pääsi tutustuman Koiranotkon ihaniin lampaisiin. Aluksi vähän jänskätti ja karvat oli vähän pörhössä sekä vähän haukkua. Pian Kosti kuitenkin rentoutui ja osoitti selkeitä paimenen elkeitä. Terhi ihmetteli, että onko oikeasti eka kerta kun Kosti on lampailla. Ekalla kierroksella pyörössä siis tutustumista lampaisiin.

Tokalla kierroksella jouduin/pääsin yksin pyöröön Kostin kanssa ja hommahan sujui meiltä aika kivasti. Itsekin olen siis jotain ajan saatossa oppinut! Kuljetettiin lampaita ympäri pyöröä ja välillä vaihdettiin suuntaa ja kuljettin pyörön halki. Terhi sekoitti Kostin Taaviin, niin hyvin se meni. Melkein jopa paremmin kuin Taavilla. Tietty Kosti on vielä niin nuori, että röntti kasvaa iän myötä ja ensi vuonna se saattaa olla röyhkeämpi. Mutta voi pojat, miten hyvä fiilis mulla oli! Etukäteen harmittelin toisen päivän pois jääntiä, kun eka päivä on yleensä vähän häröilyä, mutta nyt meni kyllä niin loistavan hienosti, että kannatti ajella yhdeksikin päiväksi!

Oli myös kiva nähdä muita pyrreja ja heidän ihmisiään sekä tietysti aina niin iloista Terhiä ja hänen ihania lampaitaan. Kiitos!


Mun paimentaessa kamerani takana olivat Päivi Kaasinen ja Tanja Ahola

Cuttura on kyllä lammas vailla vertaa!

Paimennusten jälkeen käytiin Kostin siskojen Nevan ja Pikon kanssa metsälenkillä.

Kosti ja Neva

Ryhmäkuvan saanti vaikutti aluksi melko mahdottomalta...

...mutta onnistui kuitenkin.

Pikkuinen Piko

Tottakai Ihan Oon Oikee Huijari "Kosti", T. Ihan Oon Oikee Sinkku "Neva" ja T. Ihan Oon Oikee Sussu "Piko"

Kolmikon vauhti oli sen verran kovaa, että suurin osa kuvista oli tämän kaltaisia.

Vesihirviö

Maanantaina Kosti pelästytti olemalla kolmejalkainen. Vasen takajalka oli kovin kipeä, ei voinut astua ollenkaan tai sitten tosi könkösti käveli sillä. Taivuttelin ja painelin jalkaa ja paikallistin kivun uloimpaan varpaaseen. Kosti teki hyvin selväksi, että nyt muuten sattuu. Vähintäänkin murtuma täytyy olla, että noin kipeäksi vetää...? Sain lääkäriajan Tassulaan iltapäiväksi. Päivän aikana Kosti rupesi kävelemään paremmin, vaikkakin selkeästi oli edelleen kipeä.

Lääkäri kävi koko koiran nenästä hännäntöpöön ja kaikki jalat varpaineen läpi. Ensinnäkin Kosti oli superhienosti potilaana (jo odotusaulassa kävi vastaanottovirkailijan sylissä antamassa pusuja) ja antoi tutkia itsensä läpikotaisin. Lääkärillä sama löydös; uloin varvas vasemmassa takasessa. Onneksi ei kuitenkaan murtumaa vaan todennäköisesti kynnen vääntymisen aiheuttama kipu ja mahdollisesti varpaan nivelsiteiden venähdys. Kipukohta oli kynnen kiinnityskohdassa.

Nyt otetaan muutama päivä rauhallisesti ja katsotaan mihin suuntaa homma kehittyy. Kipulääkettä tarpeen mukaan.