Mun käsihomma ei menny ihan nappiin ja kontrollissa sainkin lisää käyttökieltoa kädelle ja uuden saikun... Ennen kuin tiesin, etten saakaan käyttää kättäni, ehdittiin käydä kerran uimassa koirien kanssa.
Paappakoira kahmi kaikki lelut
Sinni kävi myös kimppalenkillä Kapun ja Lokin kanssa, oli kivaa!
Talviloma vaihtui sairaslomaksi, mut ykskätisyys ei estä autossa istumista, niin lähdettiin kuitenkin sovittuun reissuun. Sinni kävi hakemassa ekinokokit reissua varten. Kävi Taavikin, mut se ei ollu niin innokas asiakas.
Reissu oli kovin erilainen kuin mitä oli suunniteltu. Mun käsi esti melkein kaiken tekemisen ja huono keli torppas loput. Mut pieni maisemanvaihdos hetkeksi teki pääkopalle hyvää. Kotimatkalla käytiin moikkaamassa Kostia ❤️. Mukana menossa myös Ainu.
Reissusta palattuamme iskikin sitten ensin flunssa ja sen jälkeen sain vielä noronkin, joten potemista on riittänyt. Hallille raahauduin kerran rallyilemaan ja tokoilemaan, vaikkei ehkä ois kannattanut. Taavi oli super, kuten aina ja Sinnikin oli ihan mahtihyvä!
"Lenkillä" käytiin myös Ainon kanssa ja Toto kävi meillä kylässä. Kiva kun on ollut koiraseuraa, kun ei ole taaskaan kyennyt lenkille.
Edellisenä sunnuntaina käytiin pööpöilemässä hallilla, ei oikein irronnut mitään järkevää, mut pikku paikkis kuitenkin. Kuva Tiina.
Kesän lämpö tarkoittaa myös sinilevää meressä, joten luonnonvesiuinnit täällä on taas toistaiseksi uitu. Onneksi on uimala ja sinne suunnattiinkin keskiviikkoaamuna ennen mun yövuoroa. Sinnistä on tullut jo kovin reipas uimari ja se menee käskyllä lähes joka kerta uimaan. Molemmat ui tällä kertaa pidempää matkaa.
Perjantain helteisessä illassa ennen hakutreenejä minitottikset koko hakuporukalla. Tekee hyvää pieni häiriötreeni kaikille. Sinni oli oikein hyvä.
Hyvä se oli maastossakin, jonne Sinniä huudellen katosi kolme ihmistä. Kaikki piiloutuivat camopeittojen alle. Lämpöä taisi olla 28 astetta eli varsin tarpeeksi.
Sinni liikkui järkevästi ja alun rullan kantelun jälkeen malttoi sen antaa roikkua kaulassa. Poimi sen kyllä hajun saatuaan, mutta aina se silti kävi ukolla ennen rullan mulle tuontia. Toi rullan kaikilta paremmin kuin pitkiin aikoihin. Muutenkin oli jotenkin hyvää tekemistä kaikin puolin. Oikein mukava treeni.
Iltalenkin yhteydessä Taavi sai etsiä kolikoita tarkkuusruudusta.
Lauantaina ajeltiin Sinnin kanssa mökille kesälomareissuun. Helteet loppui ja koko päivän satoi vettä, mut käytiin silti hölkkäämässä pitkä lenkki. Voi luoja näitä mäkiä täällä! Kun on tottunut tasaiseen maastoon, josta ei kummoista mäkeä löydy vaikka kuin ettisi, niin täällä ei sit muuta olekaan kuin mäkiä, pitkiä mäkiä. Käytiin myös yhessä uimassa.
Sunnuntaina jälkeiltiin aamulla tunnin vanha 400 metrinen jälki viidellä esineellä. Maasto oli märkä ja tuulta ei yhtään ja hyttysiä ziljoona.
Sinni lähti jäljestämään jo mökin pihasta ja meni reippaasti jälkeä pitkin sen alotuskohtaan asti, jossa puin sille valjaat. Pitää ehkä joskus kokeilla vapaana ilman valjaita jäljestystä, kun kaikki rensselit on Sinnistä ällöjä ja meno ilman niitä näytti ehkä paremmalta.
Mut nyt mentiin siis ihan perinteisesti valjaissa ja liinassa. Sinni jäljesti tarkasti ja nosti kaikki esineet. Pari kertaa vähän hairahtui jäljeltä, mutta korjasi itse hyvin takaisin jäljelle. Karttakuvassa näkyy taas gps:n epätarkkuus, kun esimerkiksi jäljen loppu mentiin aivan jäljen päällä (kuten lähes koko jälki) ja silti karttaohjelma näyttää, että ollaan kovasti sivussa. Hidasta Sinnin meno on, siitä ei pääse mihinkään. 400 metrin jälkeen meni melkein 20 minuuttia. Tällä tahdilla kokeessa ei tule aika riittämään mitenkään, mut millä ihmeellä vauhtia saa lisää? Vai korjaako aika tän ongelman?
Iltapäivällä meidän vieraaksi saapuivat Tiina, Kosti ja Ainu-pentu. Neljä päivää pidettiin sadetta, uitiin, lenkkeiltiin, leikittiin ja parannettiin maailmaa. Ihanaa, että kävitte! Sinni ja Kosti on ihan parhaat kamut ja alun kankeuden jälkeen Sinni lämpes Ainullekin ❤️. Ei tehny hyvää mun pentukuumeelle...
Hinttura ja Kostimus
Ainu ❤️
Isojärven kansallispuistossa
Kosti ❤️
Ainu
Isojärvellä
Perjantaina jälkeä vapaana. Reilu 500 m, kaksi tuntia vanha jälki viidellä esineellä ja pienellä jäljen nostolla. Eka sateeton päivä monen päivän sateen jälkeen. Tuulta ei juurikan, lämpöä 18 °C.
Mentiin nyt sitten vapaana ja ei se ainakaan huonommin mennyt kuin liinassa. Sinni nosti jäljen hyvin, aika pitkä takajäljen tarkistus, mutta hienosti omatoimisesti oikeaan suuntaan. Mentiin aika lailla jäljen päällä lähes koko matka ja ne kohdat, missä ei menty Sinni korjas ite hienosti. Kaikki esineet ylös! Yhden jopa haki tosi hienosti, kun oli siinä kohtaa vähän sivussa.
Nosto:
Tää vapaana jäljestetty jälki oli 0,4 km/h nopeampi kuin edellinen liinassa menty tunnin vanha jälki. Täytyy jatkaa tätä testailua, kun ainakin nyt vielä Sinnin perässä pysymisen kanssa ei ole mitään ongelmia vapaanakaan...
Lauantaina käytiin kylillä kesätapahtumassa. Mokomassa tuppukylässä oli kauheesti koiria liikenteessä ja saatiin monta hyvää ohitusharjoitusta. Osa meni paremmin ja osa huonommin. Ja uimaan piti tietty päästä. Torivilinä oli Sintulle ihan normimenoa, vaikkei olla juurikaan tuommoisissa vilinöissä käyty.
Sunnuntaina vielä ennen kotiinlähtöä 500 m tunnin vanha jälki viidellä esineellä. Muuten keli samanmoinen kuin edellisilläkin jäljillä, mut tuulta enemmän. Tein jäljen niin, että kuljin alussa tien yli ja nostettiin se tietä pitkin kulkien. Sinni oli taas vapaana.
Nosto meni hyvin, ei olla ennen moista kokeiltu, mut Sinni on aina reagoinut jälkiin hyvin.
Jäljestys meni kohtalaisen hyvin. Pari kertaa jos en olisi tiennyt, missä jälki menee, olisi Sinni saattanut päästä vaihtamaan riistalle. Nyt osasin puuttua heti. Hyvin Sinni jätti riistan jäljen ja palasi omalleen molemmilla kerroilla. Yks mutka mentiin vähän suoraksi, mut gepsin piirtämä jälki heittää taas vähän, sillä kaikki esineet Sinni kyllä löysi. Ja vauhti oli taas kovempi kuin edellisellä jäljellä, nyt nopeus oli jo 2 km/h.
Oli kiva viikko mökillä!
Taidenäyttelyssä
Märät murut
Kaikki kuralätäköt pitää aina lutrata
Murulla ja Taavilla oli laatuaikaa mun ja Sintun mökkeillessä. Hyvin oli pojilla mennyt.
Sunnuntaina aamupäivällä Sinnin kanssa raunioilla. Ennen varsinaista treeniä vähän ammuskeltiin. 6 mm startti ei aiheuttanut mitään reaktiota, 9 mm ekalla kerralla leikin loppumisen ja äänen suuntaan katsomisen, mutta saman tien jatkui naminjahtausleikki ja muutamalla seuraavalla laukauksella jokaisella aina pienemmät reaktiot. Ammuttiin aika kaukaa.
Raunioilla oli kolme maalimiestä sellaisissa piiloissa, joihin Sinni pääsi, mut joutui menevään sisään aina johonkin ahtaaseen paikkaan. Suorapalkalla mentiin.
Sinni liikkui kivan järkevästi, ei alusta-arkuuksia eikä ihan kamalasti turhaa kaahotusta. Sinni joutui kaikille ukoille tekemään töitä ja teki kyllä hyvin. Mahtava puuhamaapäivä Sintturalle!
Illalla hallilla molempien kanssa. Sinni treenas malin ja vauhdikkaan lapsen kanssa samaan aikaan ja oli kyllä aika hyvä. Tehtiin lähinnä seuruuta. Henkilöryhmä oli taas vähän vaikea.
Taavi teki vähän seuruuta ja vähän rallyjuttuja. Se oli taas aika äänekkäällä päällä...
Käytiin muutaman päivän syysreissulla Hailuodossa ja Kalajoella. Huikeet ulkoilumaastot molemmissa paikoissa! Kotimatkalla poikettiin katsomaan Kostia. Ne on Sinnin kanssa ihan superhyvä pari, viihtyivät pihalla leikkimässä keskenään vaikka kuinka kauna ja molemmat ovat samalla tavalla aika fyysisiä leikkijöitä, niin meno oli tasaväkistä. Ehkä joskus uskalletaan jollain puolueettomalla maaperällä kokeilla kimppalenkkiä myös niin, että Taavi on mukana... tai sitten ei.
Oulun kauppatorin laidassa Aitta-kahvila oli koiraystävällinen paikka. Jos tää ois tiedetty, ois Hinttu lähteny mukaan.
Sinnin opduktioharjoitukset
Lauantaina aamusta Sinnille lyhyt merkattu jälki kolmella esineellä. Jälki oli vanhenemassa aamulenkin ajan ja koska Sinni reagoi siihen tai johonkin voimakkaasti ohi kulkiessamme, niin päätin ottaa pitkästä aikaa noston mukaan. Jälki oli noin tunnin vanha ja tuulta oli kovasti, nosto vastatuuleen ja Sinni nosti jäljen tosi hyvin. Jäljellä oli pieniä häiriöitä, kuten jonkin eläimen kynintäpaikka ja kakalla merkattu jäniksen jalka... Nämä saivat Sinniltä vähän huomiota, mutta molemmilta se jatkoi matkaa hyvin omalle jäljelle. Kokonaisuutena jälki oli hyvä. Kulmissa pientä hakemista lenkin kautta. Kaikki esineet nousi. Ilmaisu Sinnillä esineille on hyvin rauhallinen. Se jää vaan esineelle paikoilleen ja saattaa sen joskus nostaa suuhunsa, jos mulla kestää liian kauan palkkaamisessa.
Maanantaina Sinnille kaksi tuntia vanha kuusisataa metriä pitkä kuusi kulmaa ja viisi esinettä sisältävä testijälki, jossa vähän kaikkea mahdollista ja sit vielä lisäylläribonus. Nostomatka vähän vajaa viisikymmentä metriä. Omatalloma jälki, mutta en merkannut sitä. Lisäksi vielä riistarikas maasto.
Nosto meni tosi hyvin. Pieni tarkistus takajäljelle ja siitä oikeaan suuntaan varmasti ensimmäiset vajaa sata metriä. Sitten tuli ilmeisesti riistan jälkiä ja eka kulma pitkäksi ja sen jälkeen meinas riista viedä kokonaan. Eka esine jäi nousematta, vaikka Sinni kulki melkein suoraan sen yli. Taisi olla jokin muu haju silloin vahvempana nenässä. Vähän ennen toista kulmaa Sinni sai taas jäljestä kiinni ja jäljestikin tosi hyvin aina neljännelle kulmalle, josta ihan jäljen vierestä lähti jänis. Tämä sai tietenkin aikaan jonkinlaista sinkoilua, mutta olin yllättynyt, ettei kuitenkaan mitään ihan totaalista sekoamista. Hetki hengähdettiin ja seisoin itse vain ihan rauhallisena paikallaan ja lopulta Sinni valitsi itse jatkaa meidän jälkeä. Loppu mentiin enemmän tai vähemmän jäljellä.
Ihan sika vaikeaa on nyt tuo jäljestäminen. Tarvisin selkeesti jotain uutta ideaa tai jotain, kun tuntuu ettei homma etene ollenkaan. Miten ihmeessä opin koskaan lukemaan Sinniä ja miten ihmeessä saan jäljestä sille niin mielenkiintoisen ja kivan, ettei se hairahdu aina riistan jäljille!?
Puin jälkiahdistusta yhden kaverin kanssa ja päädyin siihen, että teen nyt hetken aikaa vaan pieniä tekniikkatreenejä ja aloitin ne heti tiistaina. Tiistaina aamusta tein kuvan mukaisen harjoituksen, jossa oli lyhyt pätkä jälkeä ja sitten kulmassa niin pitkä hyppy kuin vain haaroistani sain irti eli ei siis kovin pitkä... ja sitten pienen matkan päässä namipurkki.
Vaikka harjoitusta tehdessä välimatkat tuntuivat sopivan pitkiltä, niin sitten ne kuitenkin oli liian lyhyet ja jouduin pitämään Sinnin tosi lyhyellä liinalla ja siten pidätin sitä liikaa. Tästä huolimatta oli ihan hyvä treeni ja Sinni haki heti aktiivisesti jäljen hukkuessa sen jatkumista.
Jäi kuitenkin lyhyet välit häiritsemään sen verran, että tein iltapäivällä samalla ajatuksella toisen harjoituksen pidemmillä väleillä. Nyt pystyin pitämään Sinniä melko pitkässä liinassa ja homma sujui selkeästi paremmin, kun Sinni sai lähes täysin vapaasti itse päättää kulkunsa ja hyvin haki yhtä lukuun ottamatta kaikki kulmat katkoksen jälkeen. Tuossa yhdessä kulmassa sitä olisi lähtenyt joku muu haju viemään. Veikkaan riistaa.
Oli hyvä pikkutreeni ja jotenkin tykkäisin oppia treenaamaan enemmän näitä pieni täsmätreenejä kuin aina vaan tehdä normeja jälkijälkiä.
Tiistaina illalla vielä Sinnille hakutreenit pimeässä. Tuulta oli hyvin, kaikki neljä maalimiestä olivat sille entuudestaan vieraita. Tämä kerta mentiin irtorullilla, kun halusin varmistaa Sinnin käyneen tarpeeksi lähellä maalimiestä. Alue oli pari hehtaaria ja aikaa meillä meni 16 minuuttia kaikkien nostoon.
Hirmuisen hyvin Sinni haki kaikilta rullan ja vei mut hyvin näytölle. Rupeaa pikku hiljaa jo onnistumaan näytölle menon jälkeen kohtuullisen rauhallinen maalimiehen kohtaaminenkin. Ja vitsit, että oli vaikea pimeässä sateen liukastamassa metsässä yrittää pysyä liinassa mukana Sinnin menossa.
-01.jpeg)
-01.jpeg)
