Huhtikuu hujahti

Lähes kuukauden takaisesna keskiviikon tokossa alkuun ryhmähäiriöliikkeitä edellisen ryhmän parin koirakon kanssa. Sinni meni useamman kerran kaverin käskystä maahan... Piilopaikkiksessa Sinnin vieressä ollu koira haukkui ja se pelotti Sinniä, mut makasi silti kiltisti paikallaan. Tehtiin useampi lyhyt paikkis.

Kiertohyppyhässäkkä toimi kuin rasvattu! Super! Kaukot sit onkin semmonen murheenkryyni, ettei mitään rajaa.

Torstaina kävin tekemässä tokon voin kokeenomaisesti, paitsi kaukot jätettiin tekemättä.

Alkuun paikkis oikein hyvä. Vieruskaveri hirvitti vähän ja Sinni ratkaisi tilanteen sulkemalla sen totaalisesti pois.

En vahingossakaan katso vasemmalle

Liikkeet meni aika hyvin. Huomautettavaa oli jäävien seisomisessa, jossa pyörähti mukaan liian aikaisin ja lyhyt seuruu tehtiin myös ja se oli vähän laamailua. Ruutu tais menmä takalaidasta yli, mut se nyt tuskin on iso ongelma. Ja tunnarin Sinni tiputti jalkoihin. Muuten olin kaikkiin oikei  tyytyväinen.

Taavi rupes ontumaan, ei pahasti mut kuitenkin. Mitään selvää kipukohtaa ei löytynyt ja kuvata ei ihan heti viitsitä, kun sydän kuitenkin heikko. Kipulääkekuurilla mennään nyt ja sit jos ei mee ohi, niin kuvataan.

Perjantaina käytiinnuimassa ja Taavikin sai olla kevennetysti mukana. Ei ainakaan pahentanut tilannetta.

Sunnuntaina olin Sinnin kanssa Jenni Suden rallyvalkussa. Meillä oli aiheena mun kädet mua kiertävissä liikkeissä.

Liikkeessä mun kierto pitää treenata ensin paikallaan teputtaen ja sit pikku hiljaa askelta pidentäen. Takaa puolen vaihdossa ois ehkä hybä olla eri kästy kuin edestä mua kiertävissä liikkeissä, mut hitto kun ei kykene. 

Edessä puolen vaihto ois myös hyvä opetelle ensin paikallaan pitkää targettia hyväksi käyttäen.

Hitto, että tykkään Jennin koulutuksista! Oon jo ihan lopettamassa rallyn ja sit aina kun käy jossain tällasessa, niin taas rupee homma kiinnostamaan.

Tiistaina käytiin Taren kanssa lenkkillä. Ihana kaksikko ❤️

Kaiken tän jälkeen on blogin päivitys ihan unohtunut, kun on ollut elo semmoista haipakkaa ja vähän huolta Taavin kunnosta, vaikka ihan reippaana ja hyvävointisena se on ollut ainakin 90 % ajasta.

Ollaan käyty ehkä kaksi kertaa vieraan tekemällä jäljellä. Nyt on ajeltu jälkiä pannasta ja vauhtia on tullut paljon lisää. En tiedä onko kiinni vauhdista vai siitä, että olen pyytänyt jäljentekijöiltä uusia koeohjeen mukaan hajustettuja keppejä uusiokäyttökeppien sijaan, niin on kepit aika lailla jäänyt nousematta. Kaksi tai kolme keppiä on noussut, vaikka jälki ollaan kyllä ajettu aika lailla tarkasti. 

Pannasta en viitsi juuri jarrutella, että ehkä on taas kuitenkin palattava valjaisiin.

Esineruutua on tehty ehkä kerran ja se meni kyllä aika kivasti. Kaverilenkillä on käyty Ainon ja Topin kanssa ja sitten on koitettu hinkata aivan mahdottomia kaukoja. Sinni kyllä osaa vaihdot, mut joskus se on jostain syystä ihan pihalla ja tulee ihan mitä sattuu asentoja tai ei mitään. Ja ilman targettia se ei kyllä pysy paikallaankaan. Olen jo ihan toivoton näiden suhteen. Mitkään kepakot tai laatikot tai muut rimajutut ei toimi ollenkaan tuohon paikallaan olemiseen. 

Jenni Suden rallyvalkku uusista säännöistä

Sunnuntai kului Jenni Suden rally-tokon uusien sääntöjen koulutuksessa. Ensin oli reilu parituntinen luento ja sen jälkeen koirakoille treeniä.

Pääkohtia uusista säännöistä:

• Ratojen pituuden ja vaikeusasteet eivät muutu, tehtävien välit säilyvät 3 - 5 metrissä.
• Kyltit muuttuvat uusiksi, niissä ei enää kerrota kummalla puolella koira on, vaan ne voidaan lähes kaikki tehdä kumman puolen seuruusta tahansa. Kaikkiin luokkiin tulee myös uusia tehtäviä, siten että MES-luokassa tehtäviä on yhteensä 109 kappaletta!!
• Uusien sääntöjen mukaan koularin jälkeen ei ole pakollista siirtyä seuraavaan luokkaa, vaan voi jäädä kisaamaan siihen luokkaan missä on.
• Iso muutos, mikä itseä vähän harmittaa, on se ettei virhepisteiden syytä jatkossa kerrota. Nyt arvostelukaavakkeessa on aina lyhenne virheen syystä, jatkossa vain pelkkä virhepisteiden määrä. 
• Iso muutos on myös se, että uusilla säännöillä kehään tullaan ja sieltä poistutaan vapaana ja arvostelu alkaa kehään tulosta. Lähtökyltti muuttuu vain istumistehtäväksi, lupaa odotetaan ja se saadaan kehän ulkopuolella.
• Jatkossa voi- ja mes-luokka voi alkaa oikean puolen seuruussa.
• Maali-kyltti muuttaa kulkunopeuden aina normaaliksi eli kehästä poistutaan normaalissa vauhdissa seuraten.
• Uusinnat poistuvat (voiko jatkossa saada tuloksia enää ollenkaan?)
• Uusissa säännöissä kaikki mahdolliset vartaloavut ovat sallittuja kaikissa luoksissa, jalkojen on kuitenkin pysyttävä paikallaan, mutta varpaita ja kantoja saa nostella.
• Suoritusalueet ovat jatkossa isot ja selkeät, 1 m x 1 m.
• Houkutuksessa kierretään jatkossa kolme kertaa houkutusten, ei tötsien, välistä. Tuomari määrää aloituskohdan, muutoin reittivalinta vapaa, kunhan kulkee kolme kertaa houkutusten välistä. 
• Mitään tehtäviä ei jatkossa suoriteta kyltin takana
• Isot tötsät -> koira menee niille, pienet tötsät on ohjaajan merkkejä, esim. kutsukartio, joka merkkaa kohtaa, jossa koira kutsutaan.
• Merkille lähetyksessä tötsä voi olla 3 - 5 m päässä missä tahansa 180-asteen kehällä koirakon etupuolella, paitsi ihan suoraan edessä, jossa on kutsu-karto. Kutsu kartiosta on vähintään 2 m merkki-kartioon.

• Käännöksissä ohjaaja on jatkossa aina paikallaan, ennen on voinut myös tehdä käännökset koira paikallaan
• Kun koira on ohjaajan edessä (nenät vastakkain), koira palaa sieltä AINA ohjaajan vasemmalle puolelle. 
• Senioriluokka yli 8-vuotiaille

Uusia tarvittavia taitoja on ainakin sivuaskeleet koiraa kohti ilman, että ohjaaja ottaa ristiaskeleita. Pomppiminen on koiralle sallittua tässä, kuten myös esim. peruutuksissa. Koiran tulee myös jatkossa useassa liikkeessä seisoa joko ohjaajan sivulla tai edessä. Lisäksi tulee kaukana tehtäviä liikkeitä lisää, kuten kaukojen tyyppisiä asennonvaihtotehtäviä ja kaukana peruutusta. Peruutus saa olla 45-astetta vino ennen virheitä.

Youtubesta kannattaa katsoa hakusanalla FCI rally obedience demo, niin löytyy kansainvälisten kylttien suoritusmalleja. Näiden lisäksi kansallisissa ohjeissa on vielä muitakin liikkeitä, joista julkaistaan jossain vaiheessa mallivideot palveluskoiraliiton Youtube-kanavalla. Lisäksi kylttien suoritusohjeet kannattaa lukea tosi tarkkaan läpi, monissa liikkeissä suoritustapa muuttuu nykyisistä säännöistä. Esim. tuplasaksalaisessa on uusilla säännöillä otettava askeleita käännösten välissä, paikallaan tehtynä se on - 10 pistettä.

Oltiin Sinnin kanssa mukana koirakkopaikoilla ja me käytiin läpi mes-luokan uudet töttörönkiertokäännökset, jotka olikin meille ihan helpot, vaikka etukäteen ajattelin niiden olevan jotenkin tosi vaikeat. Sinni tykkäs näistä kiertotehtävistä kauheesti.

Kokeiltiin myös sivuaskelta koiraan päin ja siinä pitää pyytää Sinni ensin nousemaan seisomaan ja sitten vasta otetaan askel. Sinni tosin noustessaan seisomaan ottaa myös askeleita sivuun, että katotaan mitä tästä tulee. Auttaako mun käsiapu lähempänä vartaloa tehtynä vai pitääkö mun seurata Sinniä sen sivuaskelissa... Sivuaskeleet voi tehdä myös niin, että ns. siirtää koiran jo sivuaskeltehtävää lähestyessään taaemmas seuraamaan ja ottaa sivuaskelee sitten vähän kuin koiran edessä, seuruuksi kun rallyssa riittää 50 cm etäisyys. Liikkeestä sivuaskel koiraan päin meillä tuntui toimivan mun koiran puoleisen käden reilu sivuun siirtäminen. Sivuaskeleet täytyy ottaa suoraan sivulle, joten teippi lattiassa ei olis ollenkaan huono juttu treeneissä.

Juosten tehty 360 asteen käännös saatiin onnistumaan aika kivasti käsiavulla, käsi vaan tarpeeksi taakse "hännäksi" ohjaamaan koiraa. Liikkeessä tapahtuvan ohjaajan kierto sitten taas tuotti hankaluuksia, meinaan aina kävellä Sinniä päin. Joku vihjejuttu tähän, että Sinni osaisi ottaa vähän enempi etäisyyttä ja sit mun kävely pitää miettiä uudestaan, että josko tulis jo koko lähestymismatkan tälle tehtävälle vähän hitaammin tai jotenkin kynämekkotyylillä tai jotain. Mut tää tulee vaatimaan treeniä.

Harkintaan täytyy myös laittaa, josko opettaisi rallya varten oman käskyn seuraamiseen, jotta toko ei siitä niin paljoa kärsisi, ja tällä uudella sanalla ei myöskään istuttaisi automaattisesti mun pysähtyessä. Uusissa säännöissä kun on tosi paljon liikkeitä, joissa koiran tulee jäädä sivulle seisomaan. Rallyssä ei myöskään tarvitse pysähtyessä seistä jalat vierekkäin maassa, joten täytyy makustella sitäkin, josko koiran puoleisen jalan kannan ylös jättäminen auttaisi Sinniä pitämään pepyn irti maasta pysähdyksissä.

Jennin huomiot Sinnistä oli, että se on sikanopee (miten sitä ehtii palkata oikeissa kohdissa??), se lukee mun liikkeitä tosi tarkasti (ja mun liikkeet on vähän mitä sattuu...) ja sillä on tosi hyvä kropan käyttö. Lisäksi se on tietty myös sairaan söpö.

Oli hyvä koulutus ja motivaatio kasvoi roimasti. Nyt vaan pitää miettiä selkeästi mitä ja miten treenaa, ettei rally ja toko sotke toisiaan. Mut ihan hirveesti on treenattavaa ja menee varmasti aika kauan ennen kuin ollaan uusilla säännöillä kisavalmiita siihen vaativimpaan luokkaan. Myös oma ajatus vartaloavuista täytyy miettiä uusiksi, kun miksi ei auttaisi koiraa niin paljon kuin se on mahdollista ja sallittua, vaikka pohjimmiltani ihailen koirakoita, jotka suorittavat tehtävät hyvin vähäeleisesti. Sekin täytyy testailla, että sopiiko vahvat vartaloavut Sinnille vai ahdistaako ne, ja onko jotain liikkeitä, missä niistä on selkeästi hyötyä ja jotain, missä ne vain sotkisivat tekemistä. Puuhaa siis riittää. 

Kaikenmoista puuhaa tällä viikolla

Viime sunnuntaina illalla käytiin pikaisesti treenimässä B-tottista BH-kokeeseen menijälle häiriöksi. Seuruun alut meillä on huonoja, muuten varsin kivaa tekemistä.

Keskiviikkona oltiin BH- ja B-tottis koulutuksessa. Oli kyllä hyvä koulutus ja selkiytti paljon sitä, mitä homma pitää sisällään. Ei ole ihan mahdoton ajatus, että jos joskus sais maaston puolesta hommia jiiriin ja tänne kulmalle Suomea saataisiin  tuomareita, joka B-tottistakin haluaisi tuomaroida, niin voisi koittaa tuotakin...

Perjantaina hakuiltiin ja lenkkeiltiin kimpassa. Kuvat Ulla R., video minä.

Lauantaina rallyiltiin Kotkan kisoissa eka tulos voittajaluokasta. Rata oli pitkä, mut oikeella seuruuta ei juurikaan ollu, liekö se meidän pelastus...

Lähdössä Sinni hamusi ajanottajan luo, mutta hyvin pysyi lopulta. Houkutuksessa mä eksyin ja korjasin kulkuani niin myöhään, että Sinni ei ehtinyt mukaan ja meni tötsän väärältä puolelta, tästä -10. En tarkoituksella uusinut, kun rata oli niin kamalan pitkä ja Sinni rallyssa aina laamailee muutenkin, niin en halunnut yhtään pidentää rataa.

Kyltillä 9 olin ekaksi kääntymässä väärään suuntaan, mutta sain korjattua ajoissa ja selvittiin säikähdyksellä. Kyltiltä 13 Sinni lähti hitaasti mukaan ja tästä -3 epätarkasta suorituksesta. Yleisön lähellä tekeminen on Sinnille vaikeaa. Kyltillä 16 Sinni jäi jumittamaan mun eteen. Tyypillistä sille aina jossain liikkeessä jäädä jumiin. Siinä se vaan istua nökötti, katto mua silmiin ja heilutti häntää, mut ei hievahtanutkaan. Minkäs teet, nauratti vaan... tästä -10 myös. Loppusaldoksi jäi 77 pistettä ja eka tulos voittaja-luokasta.

Sinnin huispuhäntä oli tuomarin mielestä niin hauska ja iloinen, että saatiin tuomaripalkinto!

 Jaana kuvasi meidän suorituksen:

Sunnuntaina aamutuimaan jäljet molemmille. Sinnille 500 metriä seitsemällä kepillä ja Taaville 400 metriä viidellä kepillä.

Sinnin jälki vanheni tunnin verran, nostomatkaa 30 metriä. Nosto oli vähän vaisu ja pyrki mieluummin takajäljelle. Muutoin yks meidän parhaista jäljistä. Kulmat ihan superhienoja ja kaikki kepit varmasti ylös. Vähän turhankin rauhallista menoa, mutta hyvä näin. Aikaa meni 17 minuuttia.

Taavin jälki vanheni vajaan pari tuntia, nosto tienvarsinostona. Taavi sai jäljestä hajun jo kaukaa ja meno oli varmaa. Yks keppi jäi suopursujen sekaan. Vähän epäilyttää karttaan piirtynyt kuljettu jälki, kun mun mielestä mentiin ihan just se jälki, minkä olin tallannut... joka tapauksessa hyvää pappajälkeä. Aikaa meni 10 minuuttia.

Saikku loppu, kädettömyys jatkuu

Onneksi on iso takametsä, jossa pääsin käsipuolena lenkittämään koiria ihan kohtuullisen hyvin teiden ollessa edelleen saikun ekat viikot luistinratoja. Kaikenlaista pientä aktivointia ruuan kanssa koitettiin myös lisätä paljon, kun muu tekeminen oli aika hankalaa. Kyllä meinas elo käydä tylsäksi niin mulla kuin koirillakin.

Ja ettei olis ollu liian helppoa, niin Murulta leikattiin käsi viikko mun tapaturman jälkeen. Sit meitä oli kaks kädetöntä. Ennen leikkausta sain houkuteltua Murun mulle avuksi viemään koirat kerran uimaan.

Tiina oli ihana ja asensi paksiinsa väliseinän ja kuskasi meitä sunnuntaitreeneihin. Teki kyllä tosi hyvää meille molemmille päästä hallille puuhailemaan. Sinniä ei vasemman käden puuttuminen (sidottu vartaloon) perusasennossa ja seuruussa haitannut. Ekana sunnuntaina tehtiin ruutua ja kiertoa, ne on oikeestaan koevalmiita. Hyppynoutoa vieraalla kapulalla kokeiltiin myös ja ekojen ihmishäiriöiden ylitsepääsemattömyyksien jälkeen sekin onnistui. Kaukot ja jäävät edelleen ihan mahdottomat, mitä hittoa teen näiden kanssa!?

Tokana sunnuntaina tehtiin hyppynoutoa ja jääviä. Molemmat on vaiheessa, mutta ihan hyvällä mallilla kuitenkin. Pikkasen vielä lisää treeniä niin hyppynouto on kisavalmis, jäävät tarvii vielä paljon varmuutta.

Kolmantena tehtiin kiertoa, ruutua, hyppynoutoa ja hinkattiin kaukoja sekä rallyjuttuja. Jos kierto on ekana, niin Sinni ei osaa mennä ruutuun, kun valitsee aina kierron. Hyppynoudosta nähtiin mm. versio jossa kapula palautetaan kauniiseen perusasentoon sen jälkeen, kun on ensin käyty vähän rakastamassa kaikkia kentällä olevia ihmisiä se kapula suussa... Voitas mennä kokeisiin väliaikanumeroksi naurattamaan ihmisiä.

Yhtenä perjantaina saikun lopulla oltiin Sirke Viitasen rallyvalkussa. Hitto, että tykkään Sirkestä, sillä on niin konkreettiset neuvot, että tyhmempikin tajuaa. Yllättävän hyvin meni rata, vaikkei vasen käsi ihan toiminutkaan, mut on kyllä tekemistä vielä monessa jutussa. Saatiin hyviä vinkkejä sivuaskeleeseen ja kukkasiin. Ja miks ihmeessä sitä aina ajautuu liian lähelle kylttejä, vaikka on omasta mielestään ihan hirmu kaukana niistä. Mut superhyvä valkku ja ainakin vielä toisen, ehkä kolmannenkin kerran ollaan tänä keväänä menossa Sirken oppiin. Jos jotakuta muutakin kiinnostaa, niin Koirakkona Oy järkkää nää koulutukset Haminassa ja paikkoja saattaa vielä olla vapaana. Rallyn lisäksi tarjolla jeesiä tokoon tai pk-tottikseen.

Tiina S. kuvaili

Ulla vei meitä saikun aikana lenkille, ihanaa, kiitos erittäin tarpeellisesta pääntuuletuksesta ja toisen lenkittämisestä. Yllättävän hyvin kävely kaupungilla väsyttää mettäläiskoiria. Välillä oli myös Aino mukana.

Kaukoja hinkattiin Sinnin kanssa saikun aikana tehostetusti ja kyllä niissä edistystä tapahtui. 

Saikku loppui, mutta osittainen kädettömyys jatkuu. Vielä menee monta viikkoa, että pystyy esim. pitämään hihnaa tossa kädessä kunnolla tai tekemään rallyn ohjausliikkeitä. Mut kai se joskus tulee kuntoon.

Vuosi käyntiin tavoitteita metsästämällä

Uusi vuosi meni rauhallisesti. Itse jouduin yllättäen töihin, mutta onneksi Muru oli koirien kanssa kotona. Niitä ei ollut vuodenvaihteen paukuttelu paljon puristellut, kuten odotettua olikin. Hyvä niin.

Keli on ollut vuoden ensimmäisen viikon todella kylmä ja taajamaetsintätreenit peruttiin. Keskiviikkona käytiin tokotreeneissä tekemässä viimehetken treenit ennen koetta. Meillä on ollut ongelmia paikkiksessa maahan-istu humppaamisen kanssa ennen koirien jättämistä ja hyppy on toisina päivinä ollut loistava ja toisina Sinni on kiertänyt sen ilman mitään ajatustakaan hypätä siitä yli. Tällä kertaa molemmat onnistuivat niin hyvin kuin vain voi toivoa. Paikkiksessa tosi pelkäsin Sinnin lähtevän lentoon, kun sen häntä vispasi ihan hurjasti vieruskaverin kehuessa aina välillä koiraansa kesken paikkiksen. Pysyi kuitenkin hienosti, vaikka siitä näki että teki ihan hirveästi mieli lähteä rakastamaan vierasta ihmistä.

Tehtiin myös pieni setti häiriötreeniä, jossa kokeenomaisen suorituksen aikana kuuluu muuten täysin hiljaisessa hallissa jokin yksittäinen ääni; oven kolaus tai koiran haukunta. Nämä vaikutti Sinniin selvästi. Se joutui keskittymään ihan hirveästi meidän tekemiseen, mutta teki sen ilman mitään lisäapuja. Suorittaminen muuttui ylivireiseksi ja epätarkaksi, mutta ihan tyytyväinen olen siihen, että se valitsi kuitenkin omaehtoisesti mun kanssa tekemisen.

Perjantaina oltiin Sirke Viitasen rallykoulutuksessa. Keskityttiin puolta vaihtaviin käännöksiin sekä takaa ja jalan alta puolenvaihdoksiin. 

Itelle uusi ahaa-elämys; jalan ei tarvi olla maassa, kun koira menee sen ali. Helpottaa meitä kummasti, kun Sinni ei tykkää tommosesta, mistä sen päälle tulee jotain. Takaa puolenvaihdossa älä katso koiraa, vaan katso sinne minne koiran pitää tulla.

Puoltavaihtavissa käännökissä hyvä linjata itsensä kyltille, jos mahdollista. Näin koiralle jää tilaa tehdä käännös vähän lennokkaamminkin ilman, että kolauttaa itseään kylttiin. Toki pyritään vähemmän lennokkaaseen menoon. Tähän eri käskysana kuin mitä on pyörähdyksessä. Vaikka in ja out.

Sirke on ihan sairaan hyvä kouluttaja, tykkään kovasti! Kunhan saadaan voittajan liikkeet paremmin haltuun, niin olis kiva päästä uudestaan ihan ratatreeniin.

Sunnuntaina aloitettiin tavoitteiden metsästys osallistumalla Pernilla Tallbergin tuomaroimaan tokokokeeseen. Jännitti, mut ei niin paljoa kuin joskus pahimpina aikoina. Kiitos videoista Lotta Lassas-Tukiainen!

Tavoitetta ei vielä tällä kertaa saavutettu, mut jäi ihan ok fiilis. Paikkiksessa Sinni teki taas sen, että nousi istumaan ja meni maahan ennen kuin koirat jätetään. Tämä vähentää pisteet viiteen. Muuten paikkis meni hyvin.

Liikkeet meni muuten hyvin, mutta kaukoissa käytin jostain syystä väärää käskyä alun maahan menossa ja Sinni oli ihan ulalla. Tuolla hallin nurkassa se tuijotteli muualle ja puuhasteli ihan omiaan. En tiedä mikä aivopieru mulla oli.

Seuruussa joku kapsutus tuli kesken kaiken ja sit kapulaa piti vähän mälvätä, mitä ei ole treeneissä tehny. Ja liikkuria piti käydä morjestamassa 🙈. Vähän vinoja perusasentoja ja muuta pientä kauneusvirhettä, mut kokonaisuutena kuitenkin ihan ok. Pisteitä kertyi 140,5.

Paikkis 5

Seuraaminen 7,5

Liikkeestä maahan 10

Luoksetulo 9

Kapulan pito 8,5

Kaukot 0

Hyppy 9

Kokonaisvaikutus 8

Tohon paikkispompotteluongelmaan kun keksis ratkaisun, niin homma ois aika jees. Omatoimitreeneissä tätä ei juurikaan esiinny, mutta vieraampien koirien kanssa kylläkin. Ja vaikka tehdessä Sinni tuntui vähän talmealta, niin videolta tekeminen näyttää kivemmalta.

Onko olemassa tossuja, jotka kestäis jalassa muutenkin kuin rauhallisesti auratuilla teillä hihnassa mennoa?

Kun pakkasta oli yhtenä päivänä vain -15 astetta, pääsi koirat vähän pidemmälle lenkille vapaana

Nostan hattua pienten lasten vanhemmille. Mulla meinas hermo mennä noiden jatkuvaan pukemiseen ja riisumiseen, vaikka noi ei edes huuda ja rimpuile. 

Kesä tulee, vaikka onkin vähän kylmää

Edellisen viikon lauantaina Taaville vähän seuruuta ja paikkis sekä kaksi vieraan tekemään jäljen nostoa "vaikeista" kulmista. Seuruu on kadonnut jonnekin nyt ihan totaalisesti. Ehkä kolme askelta menee hyvin ja sitten homma herpaantuu... Paikkis meni nyt hyvin. Samoin jäljen nostot, vaikka ite olin niissä vähän epävarma. Onneksi Taavi oli varma. Jälkiosuudessa ei siis valittamista.

Tiistaina Tapsun kanssa uskomaton peko-t -koe. Siitä oma juttu täällä. Nyt sit pidän sanani, eikä me enää mennä kokeisiin Tapsun kanssa.

Keskiviikko meni kokeesta toipuessa ja Sintun toko jäi väliin. Olin jännittänyt koetta niin paljon, että kroppa oli ihan lukossa ja energiatasot nollissa. Ja vielä kokeen jälkeisen yön kävin niin kierroksilla, etten saanut nukutuksi. Pikku hiljaa toivutaan ja sisäistetään sitä, mitä oikein tapahtui.

Torstaina aloitettiin Sinnin rullanillitys. Tein aamupäivällä kotona vähän pohjia, mut hitto kun Sinni näytti tylsistyneeltä ja mielenkiinnottomalta koko juttua kohtaan... Illalla treeneissä sitten oli tosi hyvä tuuli, niin laitettiin kolme maalimiestä valmiiksi ja Sinttu etsimään. Kahdelta ekalta se toi rullan aikas hyvin ja näytöthän on aina toiminut. Kolmannelta sitten otti rullan suuhun varmaan 40 m ennen maalia, jolla kuitenkin kävi, mutta pudotti rullan tosi nopeesti takasinpäin tullessaan. Laitoin hakemaan rullan uudestaan ja hetken Sinni luuli menneensä näytölle, mutta älysi sitten kuitenkin tuoda rullan mulle ja toi sen hyvin.

Ensi kerralla täytyy kokeilla auttaako rullan tuontiin se, että olisin Sinniin sivuttain enkä kohtisuoraan, kun sillä selkeesti on tokonkin puolella hankalaa tulla mun eteen lähelle. 

Perjantaina ajeltiin yökylään Hyvinkäälle Hilden vieraaksi. Sinni ja Hilde ei tuu keskenään niin hyvin juttuun, että niitä viittisi laskea pihalle keskenään vapaaksi, niin Taavi sai riekkua rauhassa Hindurin kanssa.

Tottakai Lupaan Olla Sun Sininen Hetki "Hilde" ja Tottakai Uskomaton Olen "Taavi"

Sunnuntaina olin Sinnin kanssa jälkikoulutuksessa. Koulutuksen teema oli motivaatio, toisilla sitä on liikaa, toisilla sitä taas saisi olla enemmän. Sinttu kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmään. Päivän aikana tehtii erilaisia lyhyitä treenejä eri koirille. Yksi aivan superhyvä treeni aloitteleville vauhdikkaille koirille oli namiruutu. Tallattu pieni ruutu, jossa namia. Koirat hokaa tän lähes aina ihan älyttömän hyvin ja työskentely muuttuu rauhallisemmaksi ja tarkemmaksi. Tosin me on Sinnin kanssa aloitettu meidän jälkitreenit ekana kesänä tällä metodilla ja meille tuo rauhallisuus vähän niin kuin jäi liikaakin päälle.

Mulle uusia treeni-ideoita oli vauhdikkaan koiran kanssa lyhyt, noin 40 metriä pitkä suora namijälki. Jäljellä namia joka askeleella. Koira lähetetään jäljen päästä ja se saa mennä jäljen vapaana. Vauhdikkaat innokkaat koirat siis vain käytännössä juoksevat tämän läpi. Sitten mennään sama jälki uudestaan vielä kerran tai pari. Ihan huikeita eroja siinä, miten jäljen läpijuossut koira muuttuu keskittyneeksi ja rauhisen tarkasti työskenteleväksi, kun se joutuu tekemään saman jäljen uudestaan.

Esineistä yli rynniville koirille tehtiin muutama lyhyt suora jälki, jossa esine oli aina jossain jäljellä, mutta ei koskaan jäljen lopussa. Näissä myös koira tuotiin jäljen päähän ja se sai jäljestää vapaana. Ensimmäisellä kerralla yleensä hirveällä höngällä koirat juoksivat jäljen päähän ilman minkäänlaista reaktiota esineeseen. Sama jälki uudestaan ja jo vain oli ihan erilainen meno ja esinekin kiinnosti. Näitä pari toistoa, niin muutos oli useassa koirassa tosi iso.

Sinnille tehtiin 300 metriä pitkä suora jälki, josta jäljestimme ekalla kerralla ensimmäiset 100 metriä. Koira palkattiin jäljeltä ja lopetuskohtaan laitetiin merkkipaalu/keppi ja vähän hetsattiin, että tuonne se jälki jatkuu. Tunnin päästä mentiin tähän paalulle ja jatkettiin seuraava sata metriä ja sama merkkipaalun laitto ja pieni hetsaus jäljen jatkumisesta. Kolmannen kerran kun mentiin jäljelle, niin Sinni oli kyllä selkeästi innokkaampi menemään sinne ja kolmas pätkä oli kaikista parasta jäljestystä näistä, vaikka jälki oli jo useamman tunnin vanha ja keli ei ollut helppo, kun maasto oli kuiva ja tuuli aika kovaa.

Sinnille pitää myös saada esineet vielä kiinnostavimmiksi, jotta ne toisivat sille lisää motivaatiota jäljellä.

Video Tiina Tuovonen

Kuva Lotta Lassas-Tukiainen

Aion ehdottomasti tehdä tuon pätkäjälkitreenin uudestaan ja tuota namijälkeäkin haluan kokeilla, koska se tuo myös tarkkuutta, vaikkei vauhti olisikaan ongelma.

Maanantaina oltiin mölli-bh kokeessa, tuomarina Tiina Puustinen. Me aloitettiin paikkiksella. Maahan menoon ja istumaan nousuun Sinni tarvi (taas) useampia käskyjä, mutta itse paikkis meni tosi hyvin.

Suoritusvuorolla hihna aiheutti taas vähän lisähaasteita, kun sitä ei saakaan pitää oikeassa kädessä, kuten olen rallyssa pitänyt. Täytyy siis opetella uusi tapa pitää sitä vasemmassa kädessä jotenkin niin, ettei se ihan kamalasti haittaisi Sinniä. Hihnassa seuruu oli vähän niin ja näin ja henkilöryhmän ihmiset kiinnosti kovasti. Vapaana seuruut meni hyvin, kuten myös jättävät. Kentän kasvillisuus oli melko korkea ja se ei ainakaan auttanut Sintun tekemistä, kun luoksetulossakin piti oikein kierrellä ja kaarrella, että pääsee pujottelemaan viidakon läpi mun luokse. Loppuasento oli vino.

Kaupunkiosuudessa mentiin aika humputellen ja kaikki ois ollu niin kovin ihanaa eli sitä tuomarin toivomaa hallintaa ei ehkä ollut ihan niin kamalan paljoa, mutta haittaako tuo, jos toinen vaan rakastaa. Yksin jättäminen oli erka kerta, kun sitä Sinnin kanssa kokeilin ja se meni oikein hyvin ja rauhallisesti.

 

sirunluku

ilmoittautuminen

Hihnassa seuruussa oli hyviäkin pätkiä

Vähän ois pitänyt päästä haistamaan

Hienosti Sinttu kokosi itsensä ja keskittyi

Vapaana seuruu oli sit jo parempaa tekemistä

Oltaisiin tällä suorituksella saatu BH-läpi, mutta ehkä me nyt kuitenkin ruvetaan vähän treenaamaan ja katellaan jos sattuu loppukesälle tai syksylle kokeita sopivasti.

Melkein jo liikaa tekemistä

Edellisviikon keskiviikon aamu-uinti oli taas kiva juttu. Sinnistä on tullut reipas uimari näin allasolosuhteissakin. Luonnonvedethän se puljaa mennen tullen...

Perjantaina hakuiltiin Sinnin kanssa kolmella valmiilla ukolla. Ekalle asti kantoi rullaa, siitä eteenpäin meni oikein hyvin.

Lauantaina oltiin Sinnin kanssa KIKK-koulutuksessa, siitä oma postaus täällä.

Sunnuntaina osallistuttiin hyppytekniikkakoulutukseen. Olin varannut paikan koulutukseen ennen Sinnin lonkkakuvien tulosta ja olen siitä lähtien kipuillut asian kanssa, että onko järkevää hyppyyttää vai ei. Niin monenlaisia kommentteja ja kokemuksia kun olen asian tiimoilta saanut ja kuullut.

Tekniikkatreenit tehdään kuitenkin matalilla hypyillä ja niistä on hyötyä koiralle, vaikkei varsinaisesti mitään hyppylajia harrastaisikaan. Joten taidetaan jatkaa tekniikkatreeniä jos ei muuten, niin koiran kehonhallinnan kannalta.

Sinni teki perusarjaa, kasvavaa sarjaa ja etäisyyden arviointia. Olin talven treeneissä huomannut saman kuin kouluttaja nyt, että kasvava sarja on Sinnille vaikeampi kuin etäisyyden arviointi. 

Mutta noin niin kuin muuten Sinni hyppää hyvin. Alun istuma-asento välillä vähän leviää, johtunee lonkista.

Maanantaina Taaville peko-tottista ja vieraan jälki sokkona.

Tottis ihan ok. Seuruu meillä on mitä on ja paikkiksessa valui taas istumasta maahan. Eteenmenot kohtalaiset, mitä nyt yks kuseminen (oli just narttu kussu siihen) ja pysäytykset vähän hataria. Paljon hyvää kuitenkin.

Jälki oli 600 metriä, esineitä viisi ja lyhyt nostomatka, ikää tunti. Nosto meni hyvin ja aina tienylitykseen asti varmasti ja vauhdikkaasti. Tien jälkeen vähän haparointia ja sitten taas varmaa jäljestystä loppuun asti. Aikaa meni kahdeksan minuuttia, matkaa tosin kertyi vaan 500 metriä ja yksi esine liian vähän. Tiesin, että tien ylityksen jäljeen oli tapahtunut tuo hairahtuminen ja sinne jäi yksi esine. Muuten varsin mallikasta menoa. Vähän vähempi vauhti ei olis kyllä haitannu yhtään.

Tiistaina oltiin Sinnin kanssa Oili Huotarin tokovalkussa ja tutkiskeltiin meidän merkkien kiertoa, kapulan pitoa, eteen tuloa ja ruutua. 

Saatiin paljon hyviä ideoita. Nyt vaan pitäisi kaivaa jostain aikaa ja motivaatiota.

Oili näytti miten koira palkataan

Keskiviikkona tokoiltiin ulkona Oilin oppeja ja vähän rallyn juttuja, loppuun hyvä paikkis. Tarvittais lisää porukkaa meidän tokoryhmään...

Torstaina aamulla Sinttu ja K kimppalenkillä ihanan keväisessä metsässä.

Illalla jälkitreeniä Sinnille, teemana jäljen nostot. Vieraan tekemiä lyhyitä jälkiä oli neljä, jotka nostettiin peräjälkeen. Kaksi ekaa meni hyvin, osasin jopa vähän lukea Sinniä. Kolmas jälki hukkui kesken matkan ja neljäs oli taas muuten hyvä, mutta en osannut lukea nostoa varmasti. 

Nostomatkat oli nyt pidempiä, kuin mitä ollaan omineen tehty. Oli kyllä hyvä ja uskoa luova treeni, vaikka ihan kamalan kaukana ollaan siitä varmuudesta, minkä haluaisin saavuttaa.

Perjantaina Taaville hakua kokeenomaisesti. Hienosti löysi heikossa tuulessa kaksi maalia ja ihan vieras mieskin haukuttiin hienosti. Vähän se taas ennakoi  mun sivulle tuloa, muuten mallikasta menoa.

Lauantaina käytiin Sinnin kanssa kokeilemassa haun peruskoetta. Vähän liian aikaisin tuli tämä koe meille mun makuun, mutta kun vertaa mun työvuorokalenteria ja koekalenteria ja jos ei Inariin tai Ouluun viitsi lähteä, niin eipä tässä inhimillisen matkan päässä ole kokeita... Joten yritettiin.

Sosiaalisuus ja hallinta heittämällä läpi ja hakukin olisi menny, jos en olisi itse sössinyt sitä. Keli oli kuuma, mittari näytti 22 plussaa ja tuulta ilmatieteen laitoksen mukaan 1 m/s ja alueena tosi tiheä kuusikko eli ei juuri henkäystäkään. Hienosti Sinni kuitenkin löysi kaksi ekaa ukkoa nopsaan ja hienot ilmaisut, joista toinen tarkastajankin mielestä ihan oppikirjasuoritus! Eikä edes aluksi kantanut rullaa turhaan. 

Kolmas ukko menikin sitten pipariksi mun toimesta. Maastossa oli paljon isoja kaatuneita kuivia kuusen runkoja ja mä luulen, että Sinni oli jo kerran käynyt hakemassa rullan ukolta ja mun luo tullessaan pudottanut sen joutuessaan luovimaan tietään näiden kuivien kuusenrunkojen yli, kun tuli mun lähelle vähän sen oloisesti että näytölle pitäis mennä. Sai siinä sitten jalkansakin vielä rullan väliin ja kun sain sen auottua siitä, niin lähti kivasti kyllä uudestaan sinne suuntaan, mistä oli tullut ja hetken päästä tuli rulla suussa mua kohti. Tässä kohtaa mä sanoin "hyvä tuo" ja "täällä". En edes itse tajunnu tätä, mutta siihenhän se koe sitten kosahti, kun koiraa ei saa auttaa ilmaisussa. Ihan lievästi harmittaa. Mut Sinni oli hyvä, paljon parempi kuin osasin edes odottaa. Mutta ei maha minkään ja onhan tuossa rullassa omat mulle uudest haasteensa... Ilman ylimääräistä härväystä en varmaan olis menny vahingossakaan huutelemaan mitään.

Kuvat Tarja Lindfors:

Hallinta läpi

Jälkipuintia testaaja Pekka Ulvelinin kanssa

Otsikkoon viitaten on ollut pikkusen ruuhkaa kaiken tekemisen kanssa viime aikoina ja rupeaa olemaan takki aika tyhjä. Kesäkuun alkuun kun jaksais vielä painaa, niin sitten ei olis enää sovittuna mitään suurempia juttuja ja pieni tauko kaikesta voisi tehdä hyvää ja auttaa rakoilevan motivaation kanssa...

Kelit rupeaa lämpenemään ja lenkeillä ojat houkuttaa

Murut