Uusi vuosi meni rauhallisesti. Itse jouduin yllättäen töihin, mutta onneksi Muru oli koirien kanssa kotona. Niitä ei ollut vuodenvaihteen paukuttelu paljon puristellut, kuten odotettua olikin. Hyvä niin.
Keli on ollut vuoden ensimmäisen viikon todella kylmä ja taajamaetsintätreenit peruttiin. Keskiviikkona käytiin tokotreeneissä tekemässä viimehetken treenit ennen koetta. Meillä on ollut ongelmia paikkiksessa maahan-istu humppaamisen kanssa ennen koirien jättämistä ja hyppy on toisina päivinä ollut loistava ja toisina Sinni on kiertänyt sen ilman mitään ajatustakaan hypätä siitä yli. Tällä kertaa molemmat onnistuivat niin hyvin kuin vain voi toivoa. Paikkiksessa tosi pelkäsin Sinnin lähtevän lentoon, kun sen häntä vispasi ihan hurjasti vieruskaverin kehuessa aina välillä koiraansa kesken paikkiksen. Pysyi kuitenkin hienosti, vaikka siitä näki että teki ihan hirveästi mieli lähteä rakastamaan vierasta ihmistä.
Tehtiin myös pieni setti häiriötreeniä, jossa kokeenomaisen suorituksen aikana kuuluu muuten täysin hiljaisessa hallissa jokin yksittäinen ääni; oven kolaus tai koiran haukunta. Nämä vaikutti Sinniin selvästi. Se joutui keskittymään ihan hirveästi meidän tekemiseen, mutta teki sen ilman mitään lisäapuja. Suorittaminen muuttui ylivireiseksi ja epätarkaksi, mutta ihan tyytyväinen olen siihen, että se valitsi kuitenkin omaehtoisesti mun kanssa tekemisen.
Perjantaina oltiin Sirke Viitasen rallykoulutuksessa. Keskityttiin puolta vaihtaviin käännöksiin sekä takaa ja jalan alta puolenvaihdoksiin.
Itelle uusi ahaa-elämys; jalan ei tarvi olla maassa, kun koira menee sen ali. Helpottaa meitä kummasti, kun Sinni ei tykkää tommosesta, mistä sen päälle tulee jotain. Takaa puolenvaihdossa älä katso koiraa, vaan katso sinne minne koiran pitää tulla.
Puoltavaihtavissa käännökissä hyvä linjata itsensä kyltille, jos mahdollista. Näin koiralle jää tilaa tehdä käännös vähän lennokkaamminkin ilman, että kolauttaa itseään kylttiin. Toki pyritään vähemmän lennokkaaseen menoon. Tähän eri käskysana kuin mitä on pyörähdyksessä. Vaikka in ja out.
Sirke on ihan sairaan hyvä kouluttaja, tykkään kovasti! Kunhan saadaan voittajan liikkeet paremmin haltuun, niin olis kiva päästä uudestaan ihan ratatreeniin.
Sunnuntaina aloitettiin tavoitteiden metsästys osallistumalla Pernilla Tallbergin tuomaroimaan tokokokeeseen. Jännitti, mut ei niin paljoa kuin joskus pahimpina aikoina. Kiitos videoista Lotta Lassas-Tukiainen!
Tavoitetta ei vielä tällä kertaa saavutettu, mut jäi ihan ok fiilis. Paikkiksessa Sinni teki taas sen, että nousi istumaan ja meni maahan ennen kuin koirat jätetään. Tämä vähentää pisteet viiteen. Muuten paikkis meni hyvin.
Liikkeet meni muuten hyvin, mutta kaukoissa käytin jostain syystä väärää käskyä alun maahan menossa ja Sinni oli ihan ulalla. Tuolla hallin nurkassa se tuijotteli muualle ja puuhasteli ihan omiaan. En tiedä mikä aivopieru mulla oli.
Seuruussa joku kapsutus tuli kesken kaiken ja sit kapulaa piti vähän mälvätä, mitä ei ole treeneissä tehny. Ja liikkuria piti käydä morjestamassa 🙈. Vähän vinoja perusasentoja ja muuta pientä kauneusvirhettä, mut kokonaisuutena kuitenkin ihan ok. Pisteitä kertyi 140,5.
Paikkis 5
Seuraaminen 7,5
Liikkeestä maahan 10
Luoksetulo 9
Kapulan pito 8,5
Kaukot 0
Hyppy 9
Kokonaisvaikutus 8
Tohon paikkispompotteluongelmaan kun keksis ratkaisun, niin homma ois aika jees. Omatoimitreeneissä tätä ei juurikaan esiinny, mutta vieraampien koirien kanssa kylläkin. Ja vaikka tehdessä Sinni tuntui vähän talmealta, niin videolta tekeminen näyttää kivemmalta.
Onko olemassa tossuja, jotka kestäis jalassa muutenkin kuin rauhallisesti auratuilla teillä hihnassa mennoa?
Kun pakkasta oli yhtenä päivänä vain -15 astetta, pääsi koirat vähän pidemmälle lenkille vapaana
Nostan hattua pienten lasten vanhemmille. Mulla meinas hermo mennä noiden jatkuvaan pukemiseen ja riisumiseen, vaikka noi ei edes huuda ja rimpuile.
Edellisen viikon lauantaina Taaville vähän seuruuta ja paikkis sekä kaksi vieraan tekemään jäljen nostoa "vaikeista" kulmista. Seuruu on kadonnut jonnekin nyt ihan totaalisesti. Ehkä kolme askelta menee hyvin ja sitten homma herpaantuu... Paikkis meni nyt hyvin. Samoin jäljen nostot, vaikka ite olin niissä vähän epävarma. Onneksi Taavi oli varma. Jälkiosuudessa ei siis valittamista.
Tiistaina Tapsun kanssa uskomaton peko-t -koe. Siitä oma juttu täällä. Nyt sit pidän sanani, eikä me enää mennä kokeisiin Tapsun kanssa.
Keskiviikko meni kokeesta toipuessa ja Sintun toko jäi väliin. Olin jännittänyt koetta niin paljon, että kroppa oli ihan lukossa ja energiatasot nollissa. Ja vielä kokeen jälkeisen yön kävin niin kierroksilla, etten saanut nukutuksi. Pikku hiljaa toivutaan ja sisäistetään sitä, mitä oikein tapahtui.
Torstaina aloitettiin Sinnin rullanillitys. Tein aamupäivällä kotona vähän pohjia, mut hitto kun Sinni näytti tylsistyneeltä ja mielenkiinnottomalta koko juttua kohtaan... Illalla treeneissä sitten oli tosi hyvä tuuli, niin laitettiin kolme maalimiestä valmiiksi ja Sinttu etsimään. Kahdelta ekalta se toi rullan aikas hyvin ja näytöthän on aina toiminut. Kolmannelta sitten otti rullan suuhun varmaan 40 m ennen maalia, jolla kuitenkin kävi, mutta pudotti rullan tosi nopeesti takasinpäin tullessaan. Laitoin hakemaan rullan uudestaan ja hetken Sinni luuli menneensä näytölle, mutta älysi sitten kuitenkin tuoda rullan mulle ja toi sen hyvin.
Ensi kerralla täytyy kokeilla auttaako rullan tuontiin se, että olisin Sinniin sivuttain enkä kohtisuoraan, kun sillä selkeesti on tokonkin puolella hankalaa tulla mun eteen lähelle.
Perjantaina ajeltiin yökylään Hyvinkäälle Hilden vieraaksi. Sinni ja Hilde ei tuu keskenään niin hyvin juttuun, että niitä viittisi laskea pihalle keskenään vapaaksi, niin Taavi sai riekkua rauhassa Hindurin kanssa.
Tottakai Lupaan Olla Sun Sininen Hetki "Hilde" ja Tottakai Uskomaton Olen "Taavi"
Sunnuntaina olin Sinnin kanssa jälkikoulutuksessa. Koulutuksen teema oli motivaatio, toisilla sitä on liikaa, toisilla sitä taas saisi olla enemmän. Sinttu kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmään. Päivän aikana tehtii erilaisia lyhyitä treenejä eri koirille. Yksi aivan superhyvä treeni aloitteleville vauhdikkaille koirille oli namiruutu. Tallattu pieni ruutu, jossa namia. Koirat hokaa tän lähes aina ihan älyttömän hyvin ja työskentely muuttuu rauhallisemmaksi ja tarkemmaksi. Tosin me on Sinnin kanssa aloitettu meidän jälkitreenit ekana kesänä tällä metodilla ja meille tuo rauhallisuus vähän niin kuin jäi liikaakin päälle.
Mulle uusia treeni-ideoita oli vauhdikkaan koiran kanssa lyhyt, noin 40 metriä pitkä suora namijälki. Jäljellä namia joka askeleella. Koira lähetetään jäljen päästä ja se saa mennä jäljen vapaana. Vauhdikkaat innokkaat koirat siis vain käytännössä juoksevat tämän läpi. Sitten mennään sama jälki uudestaan vielä kerran tai pari. Ihan huikeita eroja siinä, miten jäljen läpijuossut koira muuttuu keskittyneeksi ja rauhisen tarkasti työskenteleväksi, kun se joutuu tekemään saman jäljen uudestaan.
Esineistä yli rynniville koirille tehtiin muutama lyhyt suora jälki, jossa esine oli aina jossain jäljellä, mutta ei koskaan jäljen lopussa. Näissä myös koira tuotiin jäljen päähän ja se sai jäljestää vapaana. Ensimmäisellä kerralla yleensä hirveällä höngällä koirat juoksivat jäljen päähän ilman minkäänlaista reaktiota esineeseen. Sama jälki uudestaan ja jo vain oli ihan erilainen meno ja esinekin kiinnosti. Näitä pari toistoa, niin muutos oli useassa koirassa tosi iso.
Sinnille tehtiin 300 metriä pitkä suora jälki, josta jäljestimme ekalla kerralla ensimmäiset 100 metriä. Koira palkattiin jäljeltä ja lopetuskohtaan laitetiin merkkipaalu/keppi ja vähän hetsattiin, että tuonne se jälki jatkuu. Tunnin päästä mentiin tähän paalulle ja jatkettiin seuraava sata metriä ja sama merkkipaalun laitto ja pieni hetsaus jäljen jatkumisesta. Kolmannen kerran kun mentiin jäljelle, niin Sinni oli kyllä selkeästi innokkaampi menemään sinne ja kolmas pätkä oli kaikista parasta jäljestystä näistä, vaikka jälki oli jo useamman tunnin vanha ja keli ei ollut helppo, kun maasto oli kuiva ja tuuli aika kovaa.
Sinnille pitää myös saada esineet vielä kiinnostavimmiksi, jotta ne toisivat sille lisää motivaatiota jäljellä.
Video Tiina Tuovonen
Kuva Lotta Lassas-Tukiainen
Aion ehdottomasti tehdä tuon pätkäjälkitreenin uudestaan ja tuota namijälkeäkin haluan kokeilla, koska se tuo myös tarkkuutta, vaikkei vauhti olisikaan ongelma.
Maanantaina oltiin mölli-bh kokeessa, tuomarina Tiina Puustinen. Me aloitettiin paikkiksella. Maahan menoon ja istumaan nousuun Sinni tarvi (taas) useampia käskyjä, mutta itse paikkis meni tosi hyvin.
Suoritusvuorolla hihna aiheutti taas vähän lisähaasteita, kun sitä ei saakaan pitää oikeassa kädessä, kuten olen rallyssa pitänyt. Täytyy siis opetella uusi tapa pitää sitä vasemmassa kädessä jotenkin niin, ettei se ihan kamalasti haittaisi Sinniä. Hihnassa seuruu oli vähän niin ja näin ja henkilöryhmän ihmiset kiinnosti kovasti. Vapaana seuruut meni hyvin, kuten myös jättävät. Kentän kasvillisuus oli melko korkea ja se ei ainakaan auttanut Sintun tekemistä, kun luoksetulossakin piti oikein kierrellä ja kaarrella, että pääsee pujottelemaan viidakon läpi mun luokse. Loppuasento oli vino.
Kaupunkiosuudessa mentiin aika humputellen ja kaikki ois ollu niin kovin ihanaa eli sitä tuomarin toivomaa hallintaa ei ehkä ollut ihan niin kamalan paljoa, mutta haittaako tuo, jos toinen vaan rakastaa. Yksin jättäminen oli erka kerta, kun sitä Sinnin kanssa kokeilin ja se meni oikein hyvin ja rauhallisesti.
sirunluku
ilmoittautuminen
Hihnassa seuruussa oli hyviäkin pätkiä
Vähän ois pitänyt päästä haistamaan
Hienosti Sinttu kokosi itsensä ja keskittyi
Vapaana seuruu oli sit jo parempaa tekemistä
Oltaisiin tällä suorituksella saatu BH-läpi, mutta ehkä me nyt kuitenkin ruvetaan vähän treenaamaan ja katellaan jos sattuu loppukesälle tai syksylle kokeita sopivasti.
Edellisviikon keskiviikon aamu-uinti oli taas kiva juttu. Sinnistä on tullut reipas uimari näin allasolosuhteissakin. Luonnonvedethän se puljaa mennen tullen...
Perjantaina hakuiltiin Sinnin kanssa kolmella valmiilla ukolla. Ekalle asti kantoi rullaa, siitä eteenpäin meni oikein hyvin.
Lauantaina oltiin Sinnin kanssa KIKK-koulutuksessa, siitä oma postaus täällä.
Sunnuntaina osallistuttiin hyppytekniikkakoulutukseen. Olin varannut paikan koulutukseen ennen Sinnin lonkkakuvien tulosta ja olen siitä lähtien kipuillut asian kanssa, että onko järkevää hyppyyttää vai ei. Niin monenlaisia kommentteja ja kokemuksia kun olen asian tiimoilta saanut ja kuullut.
Tekniikkatreenit tehdään kuitenkin matalilla hypyillä ja niistä on hyötyä koiralle, vaikkei varsinaisesti mitään hyppylajia harrastaisikaan. Joten taidetaan jatkaa tekniikkatreeniä jos ei muuten, niin koiran kehonhallinnan kannalta.
Sinni teki perusarjaa, kasvavaa sarjaa ja etäisyyden arviointia. Olin talven treeneissä huomannut saman kuin kouluttaja nyt, että kasvava sarja on Sinnille vaikeampi kuin etäisyyden arviointi.
Mutta noin niin kuin muuten Sinni hyppää hyvin. Alun istuma-asento välillä vähän leviää, johtunee lonkista.
Maanantaina Taaville peko-tottista ja vieraan jälki sokkona.
Tottis ihan ok. Seuruu meillä on mitä on ja paikkiksessa valui taas istumasta maahan. Eteenmenot kohtalaiset, mitä nyt yks kuseminen (oli just narttu kussu siihen) ja pysäytykset vähän hataria. Paljon hyvää kuitenkin.
Jälki oli 600 metriä, esineitä viisi ja lyhyt nostomatka, ikää tunti. Nosto meni hyvin ja aina tienylitykseen asti varmasti ja vauhdikkaasti. Tien jälkeen vähän haparointia ja sitten taas varmaa jäljestystä loppuun asti. Aikaa meni kahdeksan minuuttia, matkaa tosin kertyi vaan 500 metriä ja yksi esine liian vähän. Tiesin, että tien ylityksen jäljeen oli tapahtunut tuo hairahtuminen ja sinne jäi yksi esine. Muuten varsin mallikasta menoa. Vähän vähempi vauhti ei olis kyllä haitannu yhtään.
Tiistaina oltiin Sinnin kanssa Oili Huotarin tokovalkussa ja tutkiskeltiin meidän merkkien kiertoa, kapulan pitoa, eteen tuloa ja ruutua.
Saatiin paljon hyviä ideoita. Nyt vaan pitäisi kaivaa jostain aikaa ja motivaatiota.
Oili näytti miten koira palkataan
Keskiviikkona tokoiltiin ulkona Oilin oppeja ja vähän rallyn juttuja, loppuun hyvä paikkis. Tarvittais lisää porukkaa meidän tokoryhmään...
Torstaina aamulla Sinttu ja K kimppalenkillä ihanan keväisessä metsässä.
Illalla jälkitreeniä Sinnille, teemana jäljen nostot. Vieraan tekemiä lyhyitä jälkiä oli neljä, jotka nostettiin peräjälkeen. Kaksi ekaa meni hyvin, osasin jopa vähän lukea Sinniä. Kolmas jälki hukkui kesken matkan ja neljäs oli taas muuten hyvä, mutta en osannut lukea nostoa varmasti.
Nostomatkat oli nyt pidempiä, kuin mitä ollaan omineen tehty. Oli kyllä hyvä ja uskoa luova treeni, vaikka ihan kamalan kaukana ollaan siitä varmuudesta, minkä haluaisin saavuttaa.
Perjantaina Taaville hakua kokeenomaisesti. Hienosti löysi heikossa tuulessa kaksi maalia ja ihan vieras mieskin haukuttiin hienosti. Vähän se taas ennakoi mun sivulle tuloa, muuten mallikasta menoa.
Lauantaina käytiin Sinnin kanssa kokeilemassa haun peruskoetta. Vähän liian aikaisin tuli tämä koe meille mun makuun, mutta kun vertaa mun työvuorokalenteria ja koekalenteria ja jos ei Inariin tai Ouluun viitsi lähteä, niin eipä tässä inhimillisen matkan päässä ole kokeita... Joten yritettiin.
Sosiaalisuus ja hallinta heittämällä läpi ja hakukin olisi menny, jos en olisi itse sössinyt sitä. Keli oli kuuma, mittari näytti 22 plussaa ja tuulta ilmatieteen laitoksen mukaan 1 m/s ja alueena tosi tiheä kuusikko eli ei juuri henkäystäkään. Hienosti Sinni kuitenkin löysi kaksi ekaa ukkoa nopsaan ja hienot ilmaisut, joista toinen tarkastajankin mielestä ihan oppikirjasuoritus! Eikä edes aluksi kantanut rullaa turhaan.
Kolmas ukko menikin sitten pipariksi mun toimesta. Maastossa oli paljon isoja kaatuneita kuivia kuusen runkoja ja mä luulen, että Sinni oli jo kerran käynyt hakemassa rullan ukolta ja mun luo tullessaan pudottanut sen joutuessaan luovimaan tietään näiden kuivien kuusenrunkojen yli, kun tuli mun lähelle vähän sen oloisesti että näytölle pitäis mennä. Sai siinä sitten jalkansakin vielä rullan väliin ja kun sain sen auottua siitä, niin lähti kivasti kyllä uudestaan sinne suuntaan, mistä oli tullut ja hetken päästä tuli rulla suussa mua kohti. Tässä kohtaa mä sanoin "hyvä tuo" ja "täällä". En edes itse tajunnu tätä, mutta siihenhän se koe sitten kosahti, kun koiraa ei saa auttaa ilmaisussa. Ihan lievästi harmittaa. Mut Sinni oli hyvä, paljon parempi kuin osasin edes odottaa. Mutta ei maha minkään ja onhan tuossa rullassa omat mulle uudest haasteensa... Ilman ylimääräistä härväystä en varmaan olis menny vahingossakaan huutelemaan mitään.
Kuvat Tarja Lindfors:
Hallinta läpi
Jälkipuintia testaaja Pekka Ulvelinin kanssa
Otsikkoon viitaten on ollut pikkusen ruuhkaa kaiken tekemisen kanssa viime aikoina ja rupeaa olemaan takki aika tyhjä. Kesäkuun alkuun kun jaksais vielä painaa, niin sitten ei olis enää sovittuna mitään suurempia juttuja ja pieni tauko kaikesta voisi tehdä hyvää ja auttaa rakoilevan motivaation kanssa...
Kelit rupeaa lämpenemään ja lenkeillä ojat houkuttaa
Lauantaina oltiin Sinnin kanssa kauan mua kiinnostaneessa KIKK-koulutuksessa, kouluttajana Juha Korri.
KIKK on siis koirien itsetunnon kohotuskurssi, jonka tausta on suojelussa. Täytyy myöntää, että vähän mietin ollaanko me ollenkaan oikeaa kohderyhmää, mutta uteliaisuus voitti ja osallistuttiin.
Koulutuksessa koiran lähtötasolla ei ole väliä ja jokainen koira hyötyy itsevarmuuden kasvusta eikä koira voi koskaan olla liian itsevarma. Itsevarmuuden nostosta on koiralle hyötyä arjessa, sillä se vähentää pelkoja ja näin parantaa koiran elämänlaatua. Harrastuspuolella itsevarman koiran suoritusvarmuus kasvaa. Lisäksi epävarmat koirat voivat olla helpommin aggressiivisia, joten itsevarmuuden nosto voi vähentää aggressiivisuutta.
Itsevarmuuden nostossa on kolme perusasiaa. Ensimmäisenä perusturvallinen elämä ja arki, jossa koiralla on mahdollisuus levätä tarpeeksi ja rauhassa silloin kun se kokee siihen tarvetta. Itsevarman koiran arjen peruspilari on myös looginen ja johdonmukainen omistaja. Arkielämän säännöt opetetaan koiralle reilusti ja ollaan kaikin puolin johdonmukaisia. Sääntöjä voi jopa joskus muuttaa, mutta sekin on tehtävä koiralle reilulla tavalla.
Toisena itsetunnon kohotukseen vaikuttavana tekijänä on erilaisten kokemusten tarjoaminen pennulle ja miksei aikuisellekin koiralle. Näissä on tarkasti huomioitava pennun reaktiot ja kokemukset näistä tilanteista. Jos pentu käy usein pelkäämässä erilaisissa paikoissa ja tilanteissa, se murentaa sen itsevarmuuden ja heikentää koiran ja ohjaajan suhdetta. Pennulle on siis tarjottava kokemuksia, joissa se ei pelkää. Kokemuslaaria kasvatetaan rauhallisesti ja koiran mukaan tarjotaan isompia kokemuksia.
Kolmantena keinona on sitten ihan varta vasten tehdyt itsetunnonkehitysharjoitteet. Näissä harjoitteissa hyödynnetään koiran halua kamppailla lelusta. (Tätä mä pelkäsinkin, kun eihän Sinnille lelut ole sellainen juttu, joista se olisi valmis varsinkaan vieraan kanssa kamppailemaan niistä...). Harjoituksissa luodaan koiralle kuva sen fyysisestä vahvuudesta antamalla sen voittaa lelu. Lelukamppailuissa asetetaan koiralle pikku hiljaa erilaisia ja eriasteisia haasteita, muistaen kuitenkin aina välillä tehdä myös tosi helppoja ja vähemmän haastavia treenejä.
Pennun kanssa homma alkaa ihan vain vetoleikistä pikku hiljaa ohjaajan otetta lelusta vahventamalla. Vieraan kanssa leikkiessä vieras ei ole koskaan uhkaava, vaan vieras "pelkää" koiraa. Näin koira voittaa lelun lisäksi myös ihmisen ja se jos mikä kasvattaa itseluottamusta.
Itsevarmuutta laajennetaan erilaisiin tilanteisiin luomalla vetoleikkeihin haasteita, joissa vain mielikuvitus on rajana (multa puuttuu tää ominaisuus kokonaan). Muutama esimerkki haasteista voisi olla vaikka leikin aikana kova ääni, leikkiminen pimeässä, leikkiminen epävakaalla alustalla, leikkiminen ihmisjoukossa....
Harjoittelussa on muistettava maltti, yhdessä treenissä toistoja ei voi olla kuin muutama ja tasoa ei voi aina vaikeuttaa. Päin vastoin haaste laskee yhden treenikerran toistojen välillä. Seuraavassa treenissä voi sitten alkutilanne olla taas himpun haastavampi, mutta nämä on koirakohtaisia juttuja.
Jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa hakeutua osaavan ohjaajan oppiin, ettei mene mönkään.
Vaikka Sinttu ei leiki ainakaan vieraan kanssa, niin senkin itsetuntoa voi kohottaa paljonkin opettamalla se leikkimään mun kanssa ja lisätä haasteita sitten meidän leikkimiseen. Olisi ihan varmaan tehtävissä, jos ois vaan aikaa tarpeeksi. Mut ehkä me jatketaan meidän leikkitreenejä jollain tasolla ainakin.
Päivä sisälsi myös kaksi kierrosta käytännön harjoituksia. Meidän kohdalla päädyttiin sitten vain ajamaan ihmistä pois, kun lelu ei kiinnosta. Tässäkin kyllä oli nähtävissä jo ihan isoakin muutosta Sinnissä, vaikka ite olin pihalla kuin lumiukko siitä, mitä mun ois pitänyt tehdä ja koiran haukkuessa kaikuvassa hallissa en kuullut yhtään neuvoja. Alun epävarma koira, joka ei halunnut kääntää Juhalle selkäänsä, poistui lopulta hallista rinta rottingilla hyvinkin varmana omasta erinomaisuudestaan. Viimeisillä toistoilla Sinni haisteli jo maata eikä kokenut suurtakaan tarvetta haukkua Juhaa ja poistuessa ei tarvinnut yhtään vilkuilla taakse.
Ei me ehkä ihan oltu koulutuksen parasta kohderyhmää suojelukoirien seassa, mutta oli siellä onneksi muitakin ihan vaan koiria ja kaikilla meni kyllä tosi hyvin. Ei menny rahat siis ihan kankkulan kaivoon.
Tänään huomasin, että Koiruuksien klubi järjestää myös koiran itseluottamuksen kohotuskursseja ja uskoisin näiden perustuvan johonkin muuhun kuin suojeluun, joten voisi toimia paremmin myös leikkimättömillä koirilla. Harmi, kun kurssit on Tampereella, kun tää on kuitenkin aihe, joka mua kiinnostaa.
Edellisen viikon sunnuntaina aamulla Sinnin kanssa Mari Leiviskän tokovalkussa. Olipa ihana kouluttaja, selkeät yksinkertaiset ohjeet ja ohjeet myös siihen miten jatketaan, kun asiaan liittyvä eka steppi on saatu toimimaan. Tykkäsin kovasti!
Me katottiin kaukoja, peruutusta ja seuruuta. Kaukoissa kyllä tiesin itsekin, että targetti on varmasti Sinnille toimivin ja nyt kun vaihdettu kaukot etujaloilta takajaloille, niin ei auta kuin hinkata. Hyviä vinkkejä namin suunnasta ja erityisesti seisomisen opettamisesta.
Peruuttaessa Sinni on vahvasti vasenjalkainen ja tähän ei saatu ainakaan heti toimivaa ratkaisua, mutta hyviä vinkkejä kuitenkin sekä edessä että sivulla peruuttamiseen. Harjoiteltiin myös perusasennosta seisomaan nousemista ja sen Sinni tajusi hurjan nopeasti takatargetin avulla.
Seuruun lähtöjä voisi kokeilla parantaa alkuun tehtävällä käsitargetilla, josta olisi sitten mahdollisilla koekentilläkin hyötyä.
Tiistain rallytokossa edestä sivulle tuloja molempia kautta. Suoraan sivulle on Sinnille helpompi kuin takaa kiertäen.
Maahan menoja liikkeestä ja sivulta ja kaikenlailla. Nää on Sintulla hyvin hallussa.
Loppuun vielä häiriköityä perusasentoa. Mahtavan hienosti stemppasi Sinni kontaktin kanssa, vaikka koutsi häiriköi ja pyysi luokseen.
Keskiviikkona molemmille jälkikauden avaus, vaikkei metsässä vielä sulaa juuri olekaan. Mut en voinut malttaa enää kauempaa.
Aluksi Sinnille pätkä seuruuta metsätiellä ja paikkis.
Paikkis meni hyvin
Sinnille 400 metriä, 2,5 tuntia vanha neljä esinettä sisältävä jälki, joka kulki lähes koko matkan lumella. Lyhyt nosto.
Sinni kyllä reagoi jälkeen, muttei kuitenkan lähtenyt sitä kunnolla jäljestämään. Pieni lenkki takaisin ja uudella yrityksellä lähti ihan hyvin. Sinni jäljesti koko matkan kohtuullisen hyvin. Hidas se on ja eka esine jäi täysin huomiotta, mutta mentiin koko jälki aika hyvin ihan jäljen päällä. Välillä muut hajut kiinnosti, mutta niiltä Sinni palasi omatoimisesti ennemmin tai myöhemmin takaisin jäljelle. Sulat kohdat selvästi vaikeampia kuin lumi.
Taaville myös neljäsataa metriä pitkä kolme tuntia vanha jälki neljällä esineellä. Melkein koko jälki sulalla. Olipa vaikea. Lumiset kohdat meni helpommin. Kaikki esineet ylös, mutta moneen kertaan joutui Taavi hakemaan jälkeä uudestaan. Tuo alue on todella täynnä kauriiden jälkiä, mutta silti oli kyllä haastavampaa menoa kuin mitä osasin odottaa. Mutta tästä se taas lähtee.
Illalla Sinnin kanssa tokoilemassa. Harjoiteltiin kaukojen istu-maahan-istu vaihtoja targetilla. Ne meni oikein hyvin. Tehtiin myös seuruun lähtöjä ja ruudun alkeita. Paikkis myös. Hyvä treeni.
Torstaina korkattiin hakukausi sulassa metsässä. Ei se iso sula lämpäre ollut, mutta sen verran suuri kuitenkin, että saatiin ihan oikea treeni tehtyä.
Mallailin Sintulle kotona Kostin vanhaa norskirullaa. Josko se olisi pidemmillä näyttömatkoilla ja kuumalla kelillä läähättäessä helpompi kuin toi ruotsalainen, mut mennään nyt toistaiseksi vielä ruotsalaisella versiolla...
Oisko säädöt kohdallaan?
Miltä tää norski maistuu
Neljä valmista ukkoa kiintorullalla. Ekalta toi rullan, mut oli niin täpinöissään, että juoksi vielä toisen kerran ukolle rulla suussa ennen kuin toi sen mulle ja mentiin näytölle. Toiselta oli poiminut rullan reilun kymmenen metrin päässä, mutta näytölle vei hienosti perille asti. Kaksi viimeistä melkoisen mallikkaasti. Rullan luovutusta pitäisi hioa vielä paljonkin.
Taavi teki tottista ja harjoiteltiin sirun lukua. Eteenmenoihin pitää taas luoda lisää uskoa, mut eiköhän ne rupea pian toimimaan. Muut meni hyvin.
Taavi oli ihan mahtava. Teki niin hienosti ja hiljaa.
Sinnille olikin sitten paljon vaikeita juttuja. Houkutuksessa vaihtoi seuruun puolta, hyppy ei onnistunut ei sitten millään ja pyörähdys oli myös täysin mahdoton.
Treenattiin erikseen hyppyä, joka saatiin jotenkin toimimaan, mutta pyörähdyksessä ei onnistutta. Nami kädessä se menee, mutta muuten ei millään.
Tehtiin myös seuruun lähtöjä ja kaukojen istu-maahan vaihtoja alustalla. Nää meni hyvin.
Lauantaina käytiin Iiris Harjun tuomaroimissa rally-kisoissa hakemassa ohjaajalle ahdistus. Rata meni siihen asti hyvin, kunnes hallin ovella kävi kunnon koiratappelurähäkkä ja Sinni jäi siihen ihan kiinni. Pystyi hirveellä tsempillä tekemään vielä muutaman liikkeen, mutta kolmessa vikassa liikkeessä Sinni päätti kohdistaa epäilyksensä kehäaidan takana seisoneeseen yksittäiseen ihmiseen ja näistä kaikista - 10 rintamasuunnasta. Mut noin niin kuin muuten meni hyvin... Ärsyttää ihan sikana! Virhepisteitä kertyi 37 ja ei siis tulosta. Tuomarikommetti "Ohjaajalla erinomaiset koiranlukutaidot" lämmitti mieltä paljon.
Onneksi päästiin heti kisan loputtua käymään vähän hallissa ja Sinni tuntui siinä tosi kivalta tehdessä. Toisista koirista otti kyllä tosi kovat kierrokset.
Sunnuntain Taaville jälki. Ehti vanheta noin kolme tuntia, sulahkoa maata riitti reiluun 300 metriseen jälkeen.
Nosto oli ihan superhieno, muutaman askeleen tarkistus suunnasta ja varmasti oikeaan suuntaan. Ihan ei vielä päästy siihen junamaiseen puksutustyyliin, mutta edelliseen jälkeen verrattuna kovin varman oloista työskentelyä. Kaikki neljä esinettä hyvin ylös. Taavin kanssa jäljestys on vaan parasta ❤️
Maanantai-ilta kului Korialla rallykisoissa. Onneksi tuli toiset kisat heti näin pian, niin pääsin purkamaan lauantain kisasta jäänyttä ahdistusta. Olin kyllä radalla jäykkä kuin rautakanki ja tekeminen tuntui todella jäykältä. Sinnikin oli jotenkin kankea, mutta johtui varmaan mun epänormaalista toiminnasta. Tuomarina oli Taru Leskinen ja rata näytti tältä.
Tehtäviltä viisi, kuusi ja seitsemän kultakin - 1 pistettä puutteellisesta yhteistyöstä, kutoselta myös - 1 kontrollin puutteesta. Kasilla sain taluttimen kiristymään - 1 pisteen verran. Olipa muuten hankala rata, kun tuomari ja sihteeri seisoivat niin keskeisellä paikalla lähellä montaa tehtävää ja niitä olisi ollut niin kiva mennä katsomaan! Tuo suora, jolta noi virheet tuli, oli ilmeisen hyvän hajuinen monen koiran siellä haistellessa oikein antaumuksellakin. Lisäksi onnistuin saamaan maahan menon yhteydessä tehtävällä viisi meidän lyhyen hihnan Sinnin tassun alle ja siksi koiran kiertäminen näyttää vähän hassulta. Luojan kiitos Sinttu sai tassun hienosti pois hihnasta, muuten ois voinut meidän matka loppua siihen. Tuomarikommenttina " Iloisesti häntä heiluen läpi radan". Ei kyllä itsestä tuntunut yhtään meidän omalta iloiselta tekemiseltä, mutta kiva jos edes vähän näytti siltä. Pisteitä 95 ja RTK1!
Video Tiina Suuronen:
Kisoissa oli kuvaamassa Aava Koljonen, tässä pari hänen otostaan:
Lähdössä
Tiistaina aamusta Taaville tottista. Seuruu ihan ok, paikkis muuten hyvä, mutta nousi istumisesta seisomaan. Istui kuitenkin heti ekasta käskystä uudestaan ja istui nätisti neljä minuuttia. Eteenmenot oli melkoisen mallikkaat, palloille mentiin.
Iltapäivällä ahkeroitiin vielä Sinnin kanssa kevyet rallytreeni seisomisen, hypyn ja pyörähdyksen merkeissä. Paljon palkkaa ja kiva rento fiilis. Hienon rennosti Sinni otti treenitilan kaksi muuta koiraa.
Rallysta suoraan hakumetsään ja siellä alkuun pieni koirien sosiaalisuusharjoitus, joka teki Sinnille ihan tosi hyvää.
Alueena 2,5 ha, neljä maalia valmiina, mulle sokkotreeni. Yksi maalimiehistä seisoi, Sinnille uusi asento. Kiintorullalla mentiin.
Ekaksi löytyi tuo seisova ja Sinni tomerasti vain istui sen vieressä ja odotti palkkaa. Irrotin sitten rullan sen kaulasta ja pyysin maalimiestä antamaan sen Sinnille ja saatiin lyhyt rullan tuonti. Seisovia siis paljon lisää. Toinen ukko oli ihan superhieno! Haki rullan hyvin noin 60 metrin päässä olleelta maalilta ja toi rullan mulle asti vaikeassa kallioisessa maastossa, jossa joutui vähän hyppimään. Kolmas löytö tuli tosi läheltä mua ja siinä vähän huono ilmaisu. Luulen, että mun läheisyys vaikutti heikentävästi. Viimeinen löytyi taas vähän kauempaa ja sieltä hyvä rullan haku, mutta matkalla tapahtui jotain ja rulla putosi suusta. Omatoimisesti Sinni kuitenkin haki rullan uudestaan, vahvistin vielä tuo-käskyllä. Näytöt kaikilla hyviä.
Pikku hiljaa eteenpäin, mutta on kyllä ihan hitokseen vielä tekemistä. Haukku ois varmaan jo ilmaisuna valmis, mutta jotenkin tää rullan opettaminen on kiehtova juttu.
Taavin poistetun patin patologinlausuntokin tuli ja patti oli jokin hikirauhasen toimintahäiriöön liittyvä juttu. Ei kasvainta tai mitään muutakaan, mistä pitäisi huolestua.
Edellisen viikon keskiviikkona koirilla oli fyssari. Aikaa varatessa kerroin, ettei meillä mitään isompaa akuuttia tarvetta ole. Siitä ei mennyt montaa päivää, kun Sinni juoksi ihan täysiä päin Taavia. Oikein kumaus kävi ja Taavia selvästi sattui, saattoi sattua Sinniäkin. Sen jälkeen Taavilla oli selvästi kipeää selässä.
Ja olihan se jumissa selän takaosasta ja lonkkien ja rangan välistä, mutta kaikki jumit saatiin auki ja liikkuvuus rangassa on hyvä, kuten kaikissa muissakin nivelissä.
Sinnikin oli jumissa. Rintarangassa yksi nikamaväli ihan juntturissa ja sitä joudutaan nyt kotonakin jumppailemaan, jotta saataisiin se sieltä kunnolla auki ja liikkumaan. Pitäisi muutenkin taas aktivoitua molempien osalta tuon jumppailun suhteen... Sen lisäksi oli reidet jumissa, mikä ei sen spurttailuilla ole mikään ihme. Ne saatiin hyvin auki. Sinni antoi muuten käsitellä itsensä tosi hyvin ja muutaman kerran näytti ihan nukahtavankin, mutta kipeitä paikkoja käsiteltäessä se kyllä osasi vängätä ja kiemurrella melkoisesti. Onneksi sitten kuitenkin rentoutui aina lopulta hoidettavaksi. Eiköhän sekin opi helpoksi käsiteltäväksi, kunhan vielä muutaman kerran käydään.
Perjantaina hakutreenit Sinnille. Aika lämmin keli ja kivasti tuulta. Kolme valmista maalimiestä.
Ennen metsään menoa tein pienen paikkiksen. Ekaksi Sinni nousi melkein heti. Kun palautin paikalleen, niin sit pysyi minuutin, jonka jälkeen vapautin.
Maastoon Sinnillä on kova kiire, mut kyllä se kohtuullisesti on ohjattavissakin. Etsintä kesti parikymmentä minuuttia ja sain Sinnin jopa kerran juotettua! Hirmu into sillä on ja hienosti löytyi kaikki maalit, osa jopa vähän kauempaakin. Ei voi kun olla tyytyväinen! Joku kun jaksais hinkata tottiksen kuntoon, niin voitas mennä kokeeseen, ainakin melkein.
Sinnin hakuilu on aika lentävää menoa!
Taavi teki vaan seuruuta ja paikkista. Olen nyt yrittänyt etsiä haastavia paikkispaikkoja ja tänään oli ainakin muiden koirien hajuja. Kyllä kiinnosti, mut pysyi silti hyvin.
Lauantaina Sinnille jälki. Ajattelin, että ois ollu helppo, kun aamulla satoi rankasti ja metsä oli kostea ja jälki vain tunnin vanha. Pituutta jäljellä oli viitisensataa metriä, kulmia viisi ja keppejä kuusi. Jana 25 metriä.
Mut ei ollu helppo. Tai varmaan oli, mut ei vaan Sinniltä irtoa oikein toi jäljestys tällä hetkellä. Mustikat rupeaa kypsymään, niin niiden mutustelu oli mielenkiintoisempaa.
Jälkeen mahtui hyviäkin pätkiä, enempi jäljen loppupäässä. Kaks viimeistä kulmaa oli loistavat ja viis ekaa keppiä löytyi ja ne ilmaistiin selkeästi. Pitkällä liinalla meni ehkä paremmin kuin lyhyellä... Mut silti jotenkin tosi vaisua menoa. Aikaa meni vajaa puol tuntia eli hidasta on. Nurmijäljellä Sinniä saa jarruttaa kunnolla ja metsässä pitäis melkein työntää eteenpäin, vaikka metsän pitäis olla helpompi.
Pitää vaan muistaa, että Sinni on vielä tosi nuori ja ollaan tehty tosi vähän jälkeä, että eiköhän se tästä ajan kanssa. Kun vaan tietäis, mitä ois järkevä tehä seuraavaksi.
Sunnuntaina oltiin Sintturan kanssa Nina Mannerin tottiskoulutuksessa. Sinnille oli hyvää oppia olla kentän laidalla katselemassa toisten koirien touhuja, ihanan rauhallisesti se osasi olla. Taisi jossain vaiheessa jo vähän väsähtääkin ja veteli sikeitä.
Kaks settiä oli päivän aikana ja Sinni oli ehkä jo vähän väsy pitkästä odottelusta, kun oli vasta yhdeksäntenä koirana vuorossa. Sinnin kanssa tehtiin ekalla setillä seuruuta. Yllättäen mun pitäis olla aktiivisempi...
Edelleen pienellä avulla mennään ja pelkkään perusasentoon pitäisi saada myös vähän ryhtiä ja intoa lisää, kun Sinni vähän laskee seuraa-käskyn saatuaan. Mutta siis yleisesti enemmän variaatiota tekemiseen ja palkkaus pitää saada myös vauhdikkaammaksi, jotta homma pysyisi Sinnin mielestä kivana.
Kuvat Sanna Muuri:
Toisella setillä noutoa ja merkin kiertoa. Noudon loppuasennossa, kuten myös ihan luoksetulossa Sinni pitäisi saada tulemaan paljon lähemmäs mua. Tähänkin saatiin hyviä vinkkejä. Kapulan pito on aika hyvällä mallilla, vaikka ote saisi olla hieman tiukempi.
Kotiin tultuamme huomasin Sinnin pötkötellessä, että yksi sen anturoista näyttää oudolta ja sieltähän löytyi ilkeän näköinen haava. Ei mitään tietoa missä ja milloin se on tullut. Onneksi on lähtenyt paranemaan kotikonstein hyvin, eikä tunnu vaivaavan Sinniä millään tavalla. Tossukin saa olla jalassa ihan rauhassa.
Maanantaina molemmille ihan tuskaisessa hellekelissä lyhyet jäljet, noin sata metriä. Ikää jäljille kertyi puolisen tuntia. Halusin vain nähdä kuinka paljon kypsyvät mustikat häiritsee Taavin hommaa ja samalla tuli sitten tehtyä Sinnillekin pieni testijälki.
Ennen jälkeä Taaville tottista seuruun ja paikkiksen muodossa, hyvin meni. Lyhyt nosto ja sehän puksutti jäljen loppukepille tosi hyvin, vaikka pari mustikkaa sille kyllä maistui matkaevääksi.
Meinas olla vähän hiki
Sinnille myös sadan metrin jälki noin viidentoista metrin nostolla. Nosto meni hyvin ja jälkikin paljon paremmin kuin mitä nyt on viime aikoina mennyt, oli kiva tuntea veto liinassa. Edelleen tarvin ihan tosi paljon lisää treeniä, jotta oppisin lukemaan Sintturaa.
Tiistaina Sinni kävi tutustumassa maailmanluokan menoon kaupungilla Tattoon alettua. Ihan mahtavan reipas ja rento festivaalikävijä. Oli vaan niin hurjan kuuma, ettei hirmu kauaa viitsitty olla, mutta tulihan sitä kierrettyä tattookatua ja käytyä kuuntelemassa puistokonserttia.
Keskiviikkoiltana käytiin Taavin kanssa pelastusjälkikokeessa suorittamassa peruskoe lämpimässä, mutta ei onneksi illalla enää helteisessä kelissä. Meillähän oli uhkana hälyvalmiuksien vanhaksi meno syyskuun alussa, kun jälkikoepaikkoja ei vain ole. Edelliseen kuuteen kokeeseen joihin olin ilmoittautunut, niin en ole mahtunut mukaan. Joten ihan supermahtavaa, että järjestettiin tällainen vähän ylimääräinen koe, kiitos siitä!
Mun jännittäminen on ihan sairasta ja useamman päivän pahoinvoinnin ja painajaisten jälkeen sain koepäivänä pysymään sisällä vain yhden banaanin. Voin sanoa, että helteisenä päivänä kokeen odottelu iltaan asti oli melko voimia vievää...
Koe alkaa koirien sosiaalisuuden testauksella, jossa kaikki kokeeseen osallistuvat koirakot ovat yhtä aikaa läsnä ja kokeen testaaja toteaa koirat sekä koira- että ihmissosiaalisiksi silittelemällä jokaisen koiran läpi ja toteamalla ettei ne syö toisiaan. Koirat saavat olla käskyn alla, mutta palkata ei saa. Taavihan reagoi vahvasti mun jännittämiseen, mutta hienosti se meni testaajan luokse siliteltäväksi, ei siis mitään ongelmia tässä osuudessa.
Video Suvi:
Seuraavaksi vuorossa hallintaosuus, jossa on seuruuta ja paikkamakuu. Kokeissa Taavi seuraa aina tosi huonosti, jätättää ja kontakti on huono, mutta seuraa se kuitenkin tarpeeksi. Paikkamakuu meni ihan superhienosti, hiljaa ja rauhassa tarkasti mua tapittaen Tapsu makasi koko kolme minuuttia, joten hallinta hyvin läpi ja maastoon.
Kuvat Suvi Lahtinen:
paikkis
Ei jännitä yhtään 😂😂😂
Viimeiset ohjeet ennen jäljelle lähtöä.
Koeohjeet uudistuivat tänä vuonna ja peruskokeen jana muuttui viidestäkymmenestä metristä kahteensataan metriin. Jana kuljetaan tien suuntaisesti. Taavi lähti janalle hyvin ja eteni kohtuullisen suoraviivaisesti ja nosti jäljen hieman alle sadan metrin matkan jälkeen: Nätti tarkistus suunnasta ja hienosti oikeaan suuntaan. Siitä sitten puksuteltiin rauhassa vähän mustikoita syöden loppuesineelle kaikki kolme matkalla ollutta esinettä nostaen ja metsätien ylitys hienosti suorittaen koko seitsemänsataa metriä pitkä jälki. Aikaa meni viitisentoista minuuttia.
Koe siis läpi erinomaisin arvosanoin ja jäljen osalta on taas kaksi vuotta homma ok. Sairaan iso kiitos Suville kartturoinnista lyhyellä varoitusajalla 💓 (uusilla ohjeilla ei vissiin enää saa osallistua ilman kartturia...?)
Todennäköisesti tämä oli Taavin viimeinen jälkikoe, koska kahden vuoden päästä, kun jäljen suoritus vanhenee, Taavi on jo yli yksitoistavuotias ja luulen sen viimeistään silloin voivan jäädä ansaitulle eläkkeelle. Nyt pitäisi sitten metsästää hakukoepaikka vielä jostain...
Ilmoitus jäljen suorituksesta johtopaikalle. Kuva Suvi
Lauantaina hakutreenit, joissa Sinnille partiointia kolmella maalimiehellä. Nää treenit meni kyllä niin reisille, että huh! Ekaks Sinnillä oli vauhtia niin päättömästi, että arvasen sen olevan kykenemätön tuomaan rullaa mulle asti ekalta maalimieheltä. Haki sitten kyllä rullan hyvin uudestaan omatoimisesti, näyttö hyvä.
Toinen maalimies ei ohjeista huolimatta malttanut olla auttamatta Sinniä rullan kanssa ja se varmaan vähän sotki Sinniä. Toi kyllä mulle rullan ja vei näytölle, mutta seuraavalta ei sitten tuonutkaan rullaa ja maalimies epähuomiossa palkkasi Sinnin sen mennessä hakemaan rullaa uudestaan... no sit vähän korjailtiin ja seuraavalla ukolla Sinni oli ihan ulalla, että mitäs nyt pitäis tehdä. Tän jälkeen tehtiin vielä kaksi peräänajoa, joilta ihan superhienot rullantuonnit ja näytöt. Ens treeni pitää yrittää muistaa tehä taas ihan perus tekniikkatreeninä.
Taaville tuplamaalimiehet vesiponnissa, hienosti etsi ja löysi.
.jpg)
-01.jpeg)
.jpg)
-01.jpeg)
