sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Jälkiä ja näyttely

Tiistaina Sinttura kävi tekemässä muutaman kiintorullan tuontitreenin. Oli melko super! Maalimiehet pitivät kättä alhaalla esillä ja kun Sinni meni maalille, niin nuuhkaisi kättä ja silloin rulla vähän kuin vahingossa heilahti sen nenän eteen. Hienosti poimi rullan ja toi melkein mulle asti. Tosin ekalla ukolla pudotti puolessa välissä matkaa, mut kääntyi ite ja haki rullan uudestaan. Näytöt hyviä. Neljä toistoa tehtiin, matkat ei ollu kamalan pitkiä, pari-kolmekymmentä metriä ehkä. Luulen, että ollaan oikealla tiellä.


Keskiviikkona tokossa harjoiteltiin eteentuloja ja merkkien kiertoa. Paljon riittää tehtävää, mistähän ohjaaja saisi taas intoa ja osaamista... Sinnin ihka ensimmäinen paikkaistuminen tehtiin. Tuntui ihan tuskaisen pitkältä minuutilta, vaikka Sinni näytti lähinnä nukahtavan pystyyn. Kun korjailtiin tavaroita pois, niin Sinni sai ihan hurjan hepulin. Ruovitteli vaan täysiä pitkin kenttää. Sori treenikamut, mut jotenkin on vain niin hellyyttävää, kun on tuommoinen pieni ja iloinen treenikamu.




Torstaina Taavi teki jäljennostoharjoituksen. Neljä lyhyttä reilu parituntista jälkeä. Nostomatkat 80 - 230 metriä. 
Kaikki nousi hienosti oikeaan suuntaan. Muutaman askeleen tarkistukset eri suuntiin ja sit varmasti oikea suunta. Varmaa jäljestystä ja jokaisen jäljen lopusta nousi esine. 
Tän tyylinen nostoharjoitus, missä kuitenkin jäljestetään parisataa metriä joka noston jälkeen, sopii Taaville selkeästi paljon paremmin kuin ihan vaan monta nostoa peräkkäin ilman varsinaista jäljestystä. Kiva treeni muutenkin, kun saa monta nostoharjoitusta ja silti melkein kilsan jäljenkin!


Miks jälkimaastot tässä lähellä näyttää tältä?!

Vähän meinas liina olla ajoittain ryteikössä hukassa, mut hyvin selvittiin.


Tai sit ne näyttää tältä. Helppo painaa mieleensä minkä koivun taakse teki kulman...




Perjantaina Taaville vähän pidempi etsintätreeni kolmella maalilla. Eka ukko nousi nopeasti, vieras mies oli ensin nuuskittu tarkkaan läpi ja vasta sitten haukuttiin oikein urakalla. Tämän jälkeen jonkin aikaa tyhjän etsintää. Toinen maali löytyi juoksuhaudasta ja kolmas oli vähän yrittänyt jekuttaa meitä menemällä aika lailla alueen reunaan syvälle armeijan kaivantoihin. Mutta niin vain Taavi sen sieltä löysi. Haukkui ensin maan päällä, mutta hetken päästä hyppäsi alas juoksuhautaan ja hävisi johonkin maan alle haukkumaan. Tää maali palkkasi parinkymnenen haukun jälkeen, kaksi ekaa palkkasin ite. 


Lauantaina oli Haminan koiranäyttely Virojoella, Sinni esiintyi ainoana rotunsa edustajana junnu-luokassa. Tuomarina liettualainen Butkiene Jurate. Hän kopeloin juoksutuksen jälkeen koiran oikein antaumuksella läpi, kun niin harvoin kuulemma saa pyrriä tuomaroida. Sinni ei oikein tykännyt, kun häntää ja takalistoa kopeloitiin kauan. Ehkä siellä kiristi karvoissa vielä muutama takiainen aamulenkin jäljiltä... Sinni juoksi hienosti ja seisoikin kohtuullisesti, kopelointikin meni kokonaisuutena hyvin. 

Arvostelu kuului näin:
Very typical and well balanced, correct headlines and proportions. Well set eyes. Typical ears. Excellent front. Correct tailset and carriage. Good bones. Moves and shows excellent.

Tuloksenä ROP, JUN ROP, SERT ja JUN-SERT. Tää junnusertijuttu oli mulle ihan uus tuttavuus, en tienny semmoisen olemassaolosta. 


Kevätaurinko häikäisi näyttelyrinsessaa


Pitkäkarva Koy oli meillä seurana


Ryhmäkehässä Sinni käyttäytyi hienosti, mut tuomari tuskin edes vilkaisi Sinniä, sama jun-rop -kehässä. Täytyy kyllä sanoa, että toi junnuroppi oli melko kaamea. Näyttelyn kaikkien rotujen junnuropit samassa kehässä näyttelyn lopuksi. Liikaa väsyneitä koiria, ei mun juttu ollenkaan. 

Junnuroppien esiarvostelu



Sunnuntai-iltaa vietettiin tuulisissa jälkitreeneissä. Sinnille parinsadan metrin jälki, jossa kolme harhalenkkiä eli kuusi harhaa, plus yksi melkein oman jäljen kanssa samaan aikaan kävelty randomihmisen jälki polulla, jonka yli oma jälki meni. Oma jälki oli reilun tunnin vanha ja harhat puolisen tuntia.

Sinni nosti jäljen hyvin ja jäljesti tosi hienosti kolmannelle harhalle asti. Ekat kaksi harhaa ei siis kiinnostaneet yhtään, mutta toinen harhalenkki olikin sitten kovasti kiinnostava ja menas viedä Sinnin mukanaan. Kolmanteen harhalenkkiin sitten taas vähän vähemmän kiinnostusta, mutta kuitenkin aika paljon ja olis varmaan tässäkin vaihtanut harhalle. Polun jälki ei kiinnostanut. Ekaa esinettä tuskin edes merkkasi, kolme muuta jotenkuten.




sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Kevätleirillä

Maanantaina lähes myrskyisässä tuulessä jälkiä molemmille. Treenin teemana oli tien ylitykset. Taavi ei niissä ole mitenkään erityisen hyvä ja siinä voin katsoa vain itseäni peiliin, kun niitä ei ole harjoiteltu ja jos on, niin jälki on aina mennyt suoraan tien yli... Koitan ottaa opikseni ja tehdä Sinnille jo aikaisemmassa vaiheessa vähän haastavampia tienylityksiä. 

Keli oli siis todella tuulinen, muutaman asteen plussalla ja metsässä vielä paikoitellen vähän lunta. Jäljet oli molemmilla parisen tuntia vanhoja ja pituutta ei ollut paljoa, noin neljäsataa metriä molemmilla.

Taavi nosti jäljen takajälkenä, mutta taas takajäljen suunnasta voimakas tuuli. Koira ympäri ja sitten puksutettiin varmasti aina sinne tien reunaan asti. Vähän kuseskelua ja pyörimistä ja hyörimistä ja kyllä se jäljen jatko lopulta löytyi. Heti perään toinen ylitys ja se meni aavistuksen paremmin tai sitten tuuli toi jo esineeltä hajun. Joka tapauksessa motivaatio oli tällä kerralla kohdallaan ja jäljestäminen metsässä varmaa. Yksi esine tosin jäi matkan varrelle.





Sinni nosti jäljen hyvin, mun tarvii vaan oppia lukemaan sitä, kun luulin sen jo aiemmin nostaneen takajäljen, mutta ei se ollutkaan jäljellä ja sitten hetkeä myöhemmin nosti oikean jäljen. Onneksi otin videon, niin voin siitä opiskella aihetta.

Sinnin jäljellä oli pieni kallio-osuus, joka oli vaikea sille, mutta ihan mahtavalla motivaatiolla se etsi jälkeä ja sillä on myös luontainen tapa lähteä vasemman kautta kiertämään ympyrää ja etsimään jälkeä uudestaan. Pari kertaa se tarkisti oikeaa jälkeä ennen kuin lähti sitten taas varmasti puksuttamaan sitä eteenpäin. Myös tien ylitykset oli haastavia, mutta sama vankkumaton motivaatio vei sen lopulta jäljelle tien toisella puolella. Tuuli ei ainakaan auttanut tässä treenissä. Kaikki esineet nousi, mutta vaatii multa kyllä tarkkuutta huomata ilmaisu. Vahvistellaan sitä siis edelleen urakalla. 






Olen kyllä niin tyytyväinen molempien osalta näihin jälkiin. Tuuli oli kova, puuskainen ja haastava ja tien ylitykset vaikeita ja molemmilla oli halua tehdä töitä loppuun asti. Mä niin rakastan jäljestämistä!


Tiistaina Sinni kävi etsimässä hyvässä tuulessa toteutetussa tuuliharjoituksessa kolme maalia. Mentiin suorapalkalla. Kyllä sen nenä selkeesti toimii, vauhtia ja intoa oli vaikka muille jakaa, ehkä jopa aavistuksen out of control -meininkiä. Mut pääasia, että maalit löytyi ja Sinnillä oli kivaa.


Keskiviikon tokotreeneissä oltiin ekaa kertaa tälle vuodelle ulkona. Kiva yllätys oli, että Sinni pystyi keskittymään hyvin ulkona olosta huolimatta. Ekaks treenattiin vähän seuruuta ja siinähän on sitten seuraava tehotreenin paikka. Sinni nimittäin pyrkii hyvin vahvasti vaihtamaan seuruupuolta oikealle käännöksissä. Nyt siis mulla ei ollu namia kädessä. Namin kanssa tietysti ei ole mitään ongelmaa, mutta ilman sitä Sinni jää käännöksessä jotenkin sen verran taakse, että vaihtaa puolta...

Tehtiin myös eteen tuloja tötsäkujalla ja siinä sain sen tulemaan kohtuullisen suoraan. Tarvii kyllä aika vahvan käsiavun edelleen. Tätäkin pitäisi ehtiä treenata aktiivisesti jossain välissä.

Loppuun paikkis ja vitsi kun oli hyvä, että vähän treenikamu potki mua ja uskaltauduin Sinnistä kauemmas ja siellähän se pysyi hyvin. Tehtiin lopuksi vielä useampi toisto mun pois kävelyä, odotusta ja takaisin menoa eri etäisyyksille ja eri pituisilla odotusajoilla. Koko ajan Sinni pötkötteli rauhallisena erilaisista häiriöistä huolimatta.


Torstaitokossa Sinni seuras. Koutsin mielestä se on hyvä ja mun mielestä liian takana, kun en nää sitä itse. Katotaan mihin se muotoutuu ajan kanssa. Perusasentotreeni kuulemma näkyy, kiva juttu! Hyppyä tehtiin ja se menee hyvin, kierto vois olla vauhdikkaampi. Paikkamakuutakin tehtiin ja Sinni oli muuten hyvä, mutta vähän joku haju häiritsi. Se on myös lisäksi ruvennut ennakoimaan maahan menoa. Tekee sitä siis aina, kun ollaan perusasennossa vähänkään kauemmin... 



Perjantaina tyypit kävi fyssarilla. Olikin jo kulunut useampi kuukausi edellisestä kerrasta, mutta ei kummallakaan onneksi mitään arjessa näkyviä oireita ole ollut. Taavi oli takapäästään vähän jumissa, mikä ei ole mikään ihme, kun on viime päivinä ollut kovinkin innostunut nylkyttelemään Sinniä... Sinnillä taasen oli pitkät selkäfileet juntturissa, muuten hyvä. Sinnille toinen oikea käsittely ja kyllähän Sinttura meinasi muutaman kerran olla hieman eri mieltä siitä, käsitelläänkö vai ei. Olin kuitenkin iloisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin se loppupelissä sitten kuitenkin antoi itsensä käsitellä kipukohdista huolimatta. Pitää taas kotonakin aktivoitua vähän kopeloimaan noita useammin.


Lauantaina ajeltiin aamusta Lintukotoon leirille. Päivä kului metsässä hyvässä seurassa. Sinnin kanssa keskityttiin rullailmaisuun. Tehtiin sekä aamu- että iltapäivällä kiintorullan tuontiharjoituksia. Todettiin, että nyt on syytä ainakin toistaiseksi jättää irtorullat kokonaan pois, ettei ne sotke hommaa. Kiintorullan Sinni otti osalla maalimiehistä itse ja osalla tarvi siihen apua. Toistoja, toistoja... Näytölle meno on hyvä. Edelleen rullan mulle käteen asti tuonti on vaiheessa, mutta työn alla. Ehkä sekin joskus valmistuu. Intoa tuo tytteli kyllä pursui taas!

Iltapäivällä kokeiltiin Sinnin kanssa esineruutua. Vietiin sille hetsaten kolme esinettä yksi kerrallaan ja jutun juoni selvisi Sinnille heti. Hyvin käytti nenäänsä ja sinnikkäästi etsi esineet ja toi ne mulla. Tässäkin tietysti se palautuksen puuttuminen, mutta eihän tässä vaiheessa nyt mikään kisasuoritus tarvi ollakaan.



Taavin kanssa hakuiltiin parin maalimiehen verran ja eihän sen täydellistä suoritusta voi kuin ihailla. Haku on vaan niin Taavin juttu! 




Iltapäivällä Taaville haastetta lyhyen jäljen muodossa. Treenikaverin jälki ristesi meidän jälkeä ja he jäljestivät jälkensä ensin. Meidän jäljen yli meni siis vanhempi jälki ja tuore ihmisen sekä koiran jälki. Myös jäljen aloitus haastoi Taavia, kun nostettiin jälki kulkien jäljen suuntaisesti. Hyvin huomasi, että Taavi on oppinut etsimään jälkeä edestä päin ja kun nyt kuljettiinkin jäljen päällä, niin sen nousemiseen meni aikaa. Ekan esineen jälkeen tuli harhat, eikä ne varsinaisesti kovinkaan kiinnostaneet Taavia, mutta aivan meidän jäljen viereen oli jäänyt esine, joka ei ollut noussut. Sen haju oli varmasti niin voimakas, että Taavi sen etsi ja siinä muutenkin pyöri sitten tovin. Oma jälki löytyi kyllä taas ja loppu puksuteltiin varmasti esineelle.


Sunnuntaina nosetettiin ja Tahvon kanssa keskityttiin ilmaisuun. Olin sille ajatellut nenäkosketusta, mutta koska jäljellä ja muutenkin se ottaa esineet suuhun ja tuo mulle, niin eihän se millään tajunnut, ettei tätä nosehajua saa ottaa suuhun. Oli siis keksittävä jotain muuta ja tähän halusin koulutuksessa jeesiä. Haukkua en halua, koska se on haussa ja istumiset ja maahan menemiset on musta liian epämääräisiä. Joten tietysti päädyin sitten valitsemaan vaihtoehdoista sen kuulemma vaikeimmin opetettavan ilmaisun eli tuijotuksen. Noh, haasteet on kivoja, kai...

Aloitettiin tehtävällä, jossa mun oli tarkoitus saada Taavi tuijottamaan ensin namia mun kädessä ja sitten namipurkkia. Taavi teki jo ihan hyviä onnistumisia, koska sen luopuminen on niin vahva. Ehkä jopa vähän liian vahva, kun eihän luopumisen kohdetta voi oikein kunnolla edes katsoa, vähän sivusilmällä vaan vilkaista välillä nopeasti ettei vaan vahingossakaan syö sitä. Mut jähmettyminen on näissä silti vahva, vaikkei katse olisikaan ollut namiin. Purkin Taavi yhdistää vahvasti hakuun ja haukkuun, mutta heti jos purkki olikin ylempänä kuin lattialla, niin äkkiä Tahvo hokasi, ettei nyt haluta haukkua vaan jotain muuta. Aivohiki oli kyllä todella kova tän treenin aikana. 


Aina on hyvä sää uida


sunnuntai 1. toukokuuta 2022

Ahkera viikko

Taavin kanssa puuhattiin pitkästä aikaa nosejuttuja maanantaina ja olipa tauko tehnyt hyvää! Se ei enää yrittänyt syödä hajua, vaan osasi ilmaista hajun painamalla nenän siihen. Voimaa se kyllä käyttää painamiseen niin, että vähempikin riittäisi. Hieno edistyminen kuitenkin ja olin niin iloinen, että jaksoin askarrella meille hienon purkkiradan ja kaivaa taas nosejutut esiin. Super-Tapsu!

Purkkien kanssa homma sujuu hyvin. Huoneesta etsittäessä vaati pari lisäkehoitusta, kun usko meinas loppua kesken tai sit oli vaan liian malttamaton saamaan namia. Mut tosi tyytyväinen olen kyllä näihin treeneihin!




Tiistaina Sinni kävi rokotuksilla ja olipa mukava käynti. Sai rapsutuksia monelta ihmiseltä ja namejakin. Piikin pistoa Sinni ei edes huomannut, mutta taisi vähän kirvellä jälkikäteen. Onneksi eläinlääkäri oli tosi kova rapsuttelemaan! Rokotteesta ei tullut mitään sivuvaikutuksia.


Illalla Taavi kävi hakutreeneissä ja miten mahtavaa päästä pitkästä aikaa metsään tekemään ihan oikea etsintätreeni! Taavikaan ei meinannut pysyä nahoissaan, kun tajus mitä ollaan menossa tekemään. Aloitettiin kuitenkin pienen hepuloinnin jälkeen seuruulla ja paikkiksella, meni hyvin. 

Maasto on haastavan kallioinen ja mulla oli toiveena, että toinen maalimiehistä olisi sellaisessa paikassa, ettei Taavi pääse luokse. Mut eihän vuoristokoiralle ole homma eikä mikään kiivetä kallionkielekkeille, joille ihmisen on vaikea päästä =).

Varmaa työskentelyä ja loistavat ilmaisut.

Paikkis meni hyvin.



Tää ei kuvassa näytä miltään, mut olipahan hankalasti saavutettava paikka ainakin ihmisille.

Keskiviikkotokossa aiheena oli kaukot, mutta ne on meillä niin vaiheessa, ettei hallilla voi niitä treenata. Tarvitaan vielä paljon rauhallisempi paikka ja mielentila.

Tehtiin perusasentoon tuloa ja voisin väittää, että jotain syttyi Sinnin päässä.



Myös seuruut oli kohtalaisia ja pari hyppyäkin tehtiin. Hyppy onnistuu jo tosi hyvin, nyt pitäisi otettaa vaan se eteen suoraan tuleminen ja siitä perusasentoon siirtyminen...

Lopuksi tehtiin vielä paikkista ringissä pariin kertaan ja Sinni oli hyvä. Se ei menny maahan toisten käskyistä ja tällä kertaa viereen seisomaan tulleet ihmiset ei aiheuttaneet hepulointia. Olin tosin ihan lähellä. Kaiken viimetteeks tehtiin hurja treeni. Koirat riviin ja siitä jokainen kutsui omansa vuorotellen luokse! Sinni Sinttura HintunTinttu ei tietenkään ole koskaan tehnyt mitään tuollaista, kun ihan vaan normi paikkiskin on vielä pitkän työn takana, mutta niin se vain makasi tyynen rauhallisena paikallaan, vaikka vuoron perään molemmilta puolin kutsuttiin kaksi koiraa. Omalla vuorollaan Sinni tuli hienosti mun eteen. Olin tietysti lähellä, vain muutaman metrin päässä, mutta silti oli kyllä iso onnistuminen meille.




Torstaina mätsärihommia lumisateessa. Sinni oli taas mahtava, ei häirinny kehää odotellessa rähisevät koirat tai ihmispaljous. Valitettavasti taas oli yksi lapsi, joka juoksi jostain suoraan lääppimään, mutta vaikka Sinniä selvästi ärsytti, niin se käyttäytyi hienosti ja nyt osasin itsekin ehkä pelastaa sen tilanteesta nopeammin. Mut ei siitä kyllä mitään lastenrakastajaa tule, vaikka aikuisista se tykkää välillä liikaakin. Pääsipä Sinni vauvavahdiksikin ja se oli kiva puuha, kun vauva vaan nukkui hiljaa kopassaan. 

Kehät meni hyvin, mutta kyllä taas ryhmäkehässä vähän piti vilkuilla taakse, kun ihan perässä juoksi iso musta koira. Jäi varmaan edellisistä mätsäreistä Sinnille pieni ahdistus perässäjuoksijasta. Mutta ravi pysyi koko ajan ja seisotuksissa ei sinänsä ongelmaa, mitä nyt jalat harittaa milloin mihinkin.

Kuvat Minna Halonen




Perjantaina ajeltiin Porvoon Emäsaloon pienelle kotiautoretkelle. 





Sunnuntaina Sinni treenas hakua ja siitä ei kyllä tullut yhtään mitään. Taitaa olla juoksut taas tulossa, kun likka oli ihan omissa maailmoissaan koko ajan. Innolla meni kyllä maalille, mutta rullan tuonnista ei ollu mitään hajua ja hajut vei enempi tai vähempi mennessään.

Treenien jälkeen tarvottiin useampi tunti metsässä koemaastoja kartoittamassa ja Sinni sai seuraa Kössi-tollerista. Oikein sujuva pari.