Vaikka edellisessä postauksessa kirjoitin, että Taavin lääkkeitä säädettiin taas ja saatiin paljon parannusta aikaan, niin tuo ilo oli lyhytaikainen. Kuun vaihteessa yskiminen palasi, lenkeillä Taavi ei halunnut enää ravailla kuin pieniä pätkiä ja selvästi halusi aina palata mieluummin kotiin kuin jatkaa lenkkiä. Myös pissa rupesi taas haisemaan samanlaiselle kuin silloin marraskuussa eli lääkemäärän lisäys ei ollut munuaisille hyvä juttu.
Taavin olisi varmasti saanut pysymään hengissä vielä pitkäänkin, mutta olen tehnyt sille lupauksen, että en anna sen kärsiä. Ja nyt tuntui, että pilke Taavin silmäkulmasta oli sammumassa ja oli aika antaa sen mennä ennen kuin sille tulee mitään isompia vaivoja. Sen sydän ei kuitenkaan tulisi paranemaan, edessä olisi ollut vain tilan huononeminen. Nyt se vielä sai käydä mökillä, olla paljon vapaana, pienen uimareissunkin se vielä heitti.
Marraskuun munuaisvauriosta asti olen punninnut sitä, milloin on aika. Milloin olen vielä tarpeeksi ajoissa, ettei Taavin olo käy tukalaksi. Sen lepohenkigystiheys rupesi nousemaan lääkkeistä huolimatta ja samalla lenkkivauhti hidastui entisestään. Lopulta päätös oli aika helppo, ei Taavi halua raahustaa ja olla kykenemätön osallistumaan. Nyt se vielä jaksoi nipin napin, mutta ilo oli selvästi hiipumassa. Kaikki tapahtui lopulta hirmu nopeasti, ihan viikossa. Kelien lämpeneminen varmasti vaikutti myös tähän.
Taavi sai ihan todella kauniin lähdön. Se sai nukkua ikiuneen mun sylissä. En voi tarpeeksi kiittää, kuinka kauniisti eläinlääkäri antoi meille oman tilan ja lopussa oli läsnä juuri niin kuin oli parasta. Jäi levollinen ja hyvä olo näin kamalasta asiasta. Surutyötä olen tehnyt marraskuusta asti, mutta on tämä lopullisuus silti ollut todella musertavaa.
Koti tuntuu todella tyhjältä ja hiljaiselta, kun kaikessa toisinaan raivostuttavuuteen asti mukana ollut Taavi on poissa. Se oli kolmetoista vuotta koko ajan mun rinnalla, aivan vieressä ja lähellä. Se teki kaiken mitä pyysiin ja se tiesi jo ennakolta mitä haluan. Se halusi viimeiseen asti miellyttää mua ja oli valmis tekemään kaikkensa mun puolesta ja mun eteen. Me saavutettiin yhdessä ihan hirveästi! En koskaan olisi koiraa ottaessani voinut kuvitella tai toivoa, että saisin tuollaisen kultakimpaleen. Vaikka Taavi ei ollut missään nimessä helppo koira, se oli ihan paras koira mulle. Se opetti mulle ihan älyttömästi koiran kouluttamisesta, musta itsestäni, muista ihmisistä ja elämästä. Se vei mua moniin paikkoihin, se tutustutti mut moniin ihaniin ihmisiin, se opetti mut rakastamaan pyreneesien herkkää sielua ja ilkikurista luonnetta. Se opetti mut myös rakastamaan märkää metsää.
Sinni kävi katsomassa Taavin ruumista ja vaikka se käyttäytyi todella rauhallisesti, niin ei jäänyt epäselväksi etteikö se olisi tajunnut, että Taavi on kuollut. Sinni on ollut aika vaisu ja jo ennestään hieman omiin oloihinsa vetäytyvänä koirana se on viettänyt aikaa entistä enemmän omissa oloissaan nukkuen. Onneksi se on kuitenkin syönyt ja lenkille lähtenyt ihan innolla. Ollaan koitettu palata myös normaaliin siinä määrin kuin se meidän hyvin rutiinittomassa elämässä on mahdollista, mutta kyllä siinä ensimmäisinä viikkoina ainoana koirana on ollut havaittavissa aavistuksen omaista masennusta ja jonkinlaista hukassa oloa. Taavi oli kuitenkin se, joka päätti ja johti joukkoa. Ehkä me tästä kuitenkin ajan kanssa toivutaan ja suru helpottaa.
Kiitos Taavi kaikesta 💔💗💔
C.I.E POHJ MVA FI KVA-PEKO FI MVA EE MVA SE MVA RU MVA DK MVA JMV-14 V-14 EEV-16 SEV-16 PMV-17 V-17 RTK1 RTK2 RTK3 PEHA-A BH PAIM-T PEKO-T HL JL VIRTA TOTTAKAI USKOMATON OLEN
22.4.2013 - 2.6.2026
Moi, en tiiä kuuletsä mua
Mut mä en saa millään unta
On niin kauhee ikävä sua
Päiväpeitos kyyneleitä
Mä toivon, että
Siellä on kaikki niin ihanaa
Hiljalleen herää aamuinen pihamaa
Yksikään askel ei tee kipeää
Sun kättä kai joku sielläkin silittää
Hei, näätkö sä kun mä mietin
Täällä sua vasten yötä?
Ja sun palasia etsin
Pitkin poikin tähtivyötä
Joo, mä toivon, että
Siellä on kaikki niin ihanaa
Hiljalleen herää aamuinen pihamaa
Yksikään askel ei tee kipeää
Sun ei tarvii pelätä enää pimeää
(Emma ja Matilda)
 |
| Viimeinen halaus |
 |
| Kiitos Taavi kaikesta ❤ Ehkä me vielä nähdään! |
