sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Jälkiä ja näyttely

Tiistaina Sinttura kävi tekemässä muutaman kiintorullan tuontitreenin. Oli melko super! Maalimiehet pitivät kättä alhaalla esillä ja kun Sinni meni maalille, niin nuuhkaisi kättä ja silloin rulla vähän kuin vahingossa heilahti sen nenän eteen. Hienosti poimi rullan ja toi melkein mulle asti. Tosin ekalla ukolla pudotti puolessa välissä matkaa, mut kääntyi ite ja haki rullan uudestaan. Näytöt hyviä. Neljä toistoa tehtiin, matkat ei ollu kamalan pitkiä, pari-kolmekymmentä metriä ehkä. Luulen, että ollaan oikealla tiellä.


Keskiviikkona tokossa harjoiteltiin eteentuloja ja merkkien kiertoa. Paljon riittää tehtävää, mistähän ohjaaja saisi taas intoa ja osaamista... Sinnin ihka ensimmäinen paikkaistuminen tehtiin. Tuntui ihan tuskaisen pitkältä minuutilta, vaikka Sinni näytti lähinnä nukahtavan pystyyn. Kun korjailtiin tavaroita pois, niin Sinni sai ihan hurjan hepulin. Ruovitteli vaan täysiä pitkin kenttää. Sori treenikamut, mut jotenkin on vain niin hellyyttävää, kun on tuommoinen pieni ja iloinen treenikamu.




Torstaina Taavi teki jäljennostoharjoituksen. Neljä lyhyttä reilu parituntista jälkeä. Nostomatkat 80 - 230 metriä. 
Kaikki nousi hienosti oikeaan suuntaan. Muutaman askeleen tarkistukset eri suuntiin ja sit varmasti oikea suunta. Varmaa jäljestystä ja jokaisen jäljen lopusta nousi esine. 
Tän tyylinen nostoharjoitus, missä kuitenkin jäljestetään parisataa metriä joka noston jälkeen, sopii Taaville selkeästi paljon paremmin kuin ihan vaan monta nostoa peräkkäin ilman varsinaista jäljestystä. Kiva treeni muutenkin, kun saa monta nostoharjoitusta ja silti melkein kilsan jäljenkin!


Miks jälkimaastot tässä lähellä näyttää tältä?!

Vähän meinas liina olla ajoittain ryteikössä hukassa, mut hyvin selvittiin.


Tai sit ne näyttää tältä. Helppo painaa mieleensä minkä koivun taakse teki kulman...




Perjantaina Taaville vähän pidempi etsintätreeni kolmella maalilla. Eka ukko nousi nopeasti, vieras mies oli ensin nuuskittu tarkkaan läpi ja vasta sitten haukuttiin oikein urakalla. Tämän jälkeen jonkin aikaa tyhjän etsintää. Toinen maali löytyi juoksuhaudasta ja kolmas oli vähän yrittänyt jekuttaa meitä menemällä aika lailla alueen reunaan syvälle armeijan kaivantoihin. Mutta niin vain Taavi sen sieltä löysi. Haukkui ensin maan päällä, mutta hetken päästä hyppäsi alas juoksuhautaan ja hävisi johonkin maan alle haukkumaan. Tää maali palkkasi parinkymnenen haukun jälkeen, kaksi ekaa palkkasin ite. 


Lauantaina oli Haminan koiranäyttely Virojoella, Sinni esiintyi ainoana rotunsa edustajana junnu-luokassa. Tuomarina liettualainen Butkiene Jurate. Hän kopeloin juoksutuksen jälkeen koiran oikein antaumuksella läpi, kun niin harvoin kuulemma saa pyrriä tuomaroida. Sinni ei oikein tykännyt, kun häntää ja takalistoa kopeloitiin kauan. Ehkä siellä kiristi karvoissa vielä muutama takiainen aamulenkin jäljiltä... Sinni juoksi hienosti ja seisoikin kohtuullisesti, kopelointikin meni kokonaisuutena hyvin. 

Arvostelu kuului näin:
Very typical and well balanced, correct headlines and proportions. Well set eyes. Typical ears. Excellent front. Correct tailset and carriage. Good bones. Moves and shows excellent.

Tuloksenä ROP, JUN ROP, SERT ja JUN-SERT. Tää junnusertijuttu oli mulle ihan uus tuttavuus, en tienny semmoisen olemassaolosta. 


Kevätaurinko häikäisi näyttelyrinsessaa


Pitkäkarva Koy oli meillä seurana


Ryhmäkehässä Sinni käyttäytyi hienosti, mut tuomari tuskin edes vilkaisi Sinniä, sama jun-rop -kehässä. Täytyy kyllä sanoa, että toi junnuroppi oli melko kaamea. Näyttelyn kaikkien rotujen junnuropit samassa kehässä näyttelyn lopuksi. Liikaa väsyneitä koiria, ei mun juttu ollenkaan. 

Junnuroppien esiarvostelu



Sunnuntai-iltaa vietettiin tuulisissa jälkitreeneissä. Sinnille parinsadan metrin jälki, jossa kolme harhalenkkiä eli kuusi harhaa, plus yksi melkein oman jäljen kanssa samaan aikaan kävelty randomihmisen jälki polulla, jonka yli oma jälki meni. Oma jälki oli reilun tunnin vanha ja harhat puolisen tuntia.

Sinni nosti jäljen hyvin ja jäljesti tosi hienosti kolmannelle harhalle asti. Ekat kaksi harhaa ei siis kiinnostaneet yhtään, mutta toinen harhalenkki olikin sitten kovasti kiinnostava ja menas viedä Sinnin mukanaan. Kolmanteen harhalenkkiin sitten taas vähän vähemmän kiinnostusta, mutta kuitenkin aika paljon ja olis varmaan tässäkin vaihtanut harhalle. Polun jälki ei kiinnostanut. Ekaa esinettä tuskin edes merkkasi, kolme muuta jotenkuten.




sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Kevätleirillä

Maanantaina lähes myrskyisässä tuulessä jälkiä molemmille. Treenin teemana oli tien ylitykset. Taavi ei niissä ole mitenkään erityisen hyvä ja siinä voin katsoa vain itseäni peiliin, kun niitä ei ole harjoiteltu ja jos on, niin jälki on aina mennyt suoraan tien yli... Koitan ottaa opikseni ja tehdä Sinnille jo aikaisemmassa vaiheessa vähän haastavampia tienylityksiä. 

Keli oli siis todella tuulinen, muutaman asteen plussalla ja metsässä vielä paikoitellen vähän lunta. Jäljet oli molemmilla parisen tuntia vanhoja ja pituutta ei ollut paljoa, noin neljäsataa metriä molemmilla.

Taavi nosti jäljen takajälkenä, mutta taas takajäljen suunnasta voimakas tuuli. Koira ympäri ja sitten puksutettiin varmasti aina sinne tien reunaan asti. Vähän kuseskelua ja pyörimistä ja hyörimistä ja kyllä se jäljen jatko lopulta löytyi. Heti perään toinen ylitys ja se meni aavistuksen paremmin tai sitten tuuli toi jo esineeltä hajun. Joka tapauksessa motivaatio oli tällä kerralla kohdallaan ja jäljestäminen metsässä varmaa. Yksi esine tosin jäi matkan varrelle.





Sinni nosti jäljen hyvin, mun tarvii vaan oppia lukemaan sitä, kun luulin sen jo aiemmin nostaneen takajäljen, mutta ei se ollutkaan jäljellä ja sitten hetkeä myöhemmin nosti oikean jäljen. Onneksi otin videon, niin voin siitä opiskella aihetta.

Sinnin jäljellä oli pieni kallio-osuus, joka oli vaikea sille, mutta ihan mahtavalla motivaatiolla se etsi jälkeä ja sillä on myös luontainen tapa lähteä vasemman kautta kiertämään ympyrää ja etsimään jälkeä uudestaan. Pari kertaa se tarkisti oikeaa jälkeä ennen kuin lähti sitten taas varmasti puksuttamaan sitä eteenpäin. Myös tien ylitykset oli haastavia, mutta sama vankkumaton motivaatio vei sen lopulta jäljelle tien toisella puolella. Tuuli ei ainakaan auttanut tässä treenissä. Kaikki esineet nousi, mutta vaatii multa kyllä tarkkuutta huomata ilmaisu. Vahvistellaan sitä siis edelleen urakalla. 






Olen kyllä niin tyytyväinen molempien osalta näihin jälkiin. Tuuli oli kova, puuskainen ja haastava ja tien ylitykset vaikeita ja molemmilla oli halua tehdä töitä loppuun asti. Mä niin rakastan jäljestämistä!


Tiistaina Sinni kävi etsimässä hyvässä tuulessa toteutetussa tuuliharjoituksessa kolme maalia. Mentiin suorapalkalla. Kyllä sen nenä selkeesti toimii, vauhtia ja intoa oli vaikka muille jakaa, ehkä jopa aavistuksen out of control -meininkiä. Mut pääasia, että maalit löytyi ja Sinnillä oli kivaa.


Keskiviikon tokotreeneissä oltiin ekaa kertaa tälle vuodelle ulkona. Kiva yllätys oli, että Sinni pystyi keskittymään hyvin ulkona olosta huolimatta. Ekaks treenattiin vähän seuruuta ja siinähän on sitten seuraava tehotreenin paikka. Sinni nimittäin pyrkii hyvin vahvasti vaihtamaan seuruupuolta oikealle käännöksissä. Nyt siis mulla ei ollu namia kädessä. Namin kanssa tietysti ei ole mitään ongelmaa, mutta ilman sitä Sinni jää käännöksessä jotenkin sen verran taakse, että vaihtaa puolta...

Tehtiin myös eteen tuloja tötsäkujalla ja siinä sain sen tulemaan kohtuullisen suoraan. Tarvii kyllä aika vahvan käsiavun edelleen. Tätäkin pitäisi ehtiä treenata aktiivisesti jossain välissä.

Loppuun paikkis ja vitsi kun oli hyvä, että vähän treenikamu potki mua ja uskaltauduin Sinnistä kauemmas ja siellähän se pysyi hyvin. Tehtiin lopuksi vielä useampi toisto mun pois kävelyä, odotusta ja takaisin menoa eri etäisyyksille ja eri pituisilla odotusajoilla. Koko ajan Sinni pötkötteli rauhallisena erilaisista häiriöistä huolimatta.


Torstaitokossa Sinni seuras. Koutsin mielestä se on hyvä ja mun mielestä liian takana, kun en nää sitä itse. Katotaan mihin se muotoutuu ajan kanssa. Perusasentotreeni kuulemma näkyy, kiva juttu! Hyppyä tehtiin ja se menee hyvin, kierto vois olla vauhdikkaampi. Paikkamakuutakin tehtiin ja Sinni oli muuten hyvä, mutta vähän joku haju häiritsi. Se on myös lisäksi ruvennut ennakoimaan maahan menoa. Tekee sitä siis aina, kun ollaan perusasennossa vähänkään kauemmin... 



Perjantaina tyypit kävi fyssarilla. Olikin jo kulunut useampi kuukausi edellisestä kerrasta, mutta ei kummallakaan onneksi mitään arjessa näkyviä oireita ole ollut. Taavi oli takapäästään vähän jumissa, mikä ei ole mikään ihme, kun on viime päivinä ollut kovinkin innostunut nylkyttelemään Sinniä... Sinnillä taasen oli pitkät selkäfileet juntturissa, muuten hyvä. Sinnille toinen oikea käsittely ja kyllähän Sinttura meinasi muutaman kerran olla hieman eri mieltä siitä, käsitelläänkö vai ei. Olin kuitenkin iloisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin se loppupelissä sitten kuitenkin antoi itsensä käsitellä kipukohdista huolimatta. Pitää taas kotonakin aktivoitua vähän kopeloimaan noita useammin.


Lauantaina ajeltiin aamusta Lintukotoon leirille. Päivä kului metsässä hyvässä seurassa. Sinnin kanssa keskityttiin rullailmaisuun. Tehtiin sekä aamu- että iltapäivällä kiintorullan tuontiharjoituksia. Todettiin, että nyt on syytä ainakin toistaiseksi jättää irtorullat kokonaan pois, ettei ne sotke hommaa. Kiintorullan Sinni otti osalla maalimiehistä itse ja osalla tarvi siihen apua. Toistoja, toistoja... Näytölle meno on hyvä. Edelleen rullan mulle käteen asti tuonti on vaiheessa, mutta työn alla. Ehkä sekin joskus valmistuu. Intoa tuo tytteli kyllä pursui taas!

Iltapäivällä kokeiltiin Sinnin kanssa esineruutua. Vietiin sille hetsaten kolme esinettä yksi kerrallaan ja jutun juoni selvisi Sinnille heti. Hyvin käytti nenäänsä ja sinnikkäästi etsi esineet ja toi ne mulla. Tässäkin tietysti se palautuksen puuttuminen, mutta eihän tässä vaiheessa nyt mikään kisasuoritus tarvi ollakaan.



Taavin kanssa hakuiltiin parin maalimiehen verran ja eihän sen täydellistä suoritusta voi kuin ihailla. Haku on vaan niin Taavin juttu! 




Iltapäivällä Taaville haastetta lyhyen jäljen muodossa. Treenikaverin jälki ristesi meidän jälkeä ja he jäljestivät jälkensä ensin. Meidän jäljen yli meni siis vanhempi jälki ja tuore ihmisen sekä koiran jälki. Myös jäljen aloitus haastoi Taavia, kun nostettiin jälki kulkien jäljen suuntaisesti. Hyvin huomasi, että Taavi on oppinut etsimään jälkeä edestä päin ja kun nyt kuljettiinkin jäljen päällä, niin sen nousemiseen meni aikaa. Ekan esineen jälkeen tuli harhat, eikä ne varsinaisesti kovinkaan kiinnostaneet Taavia, mutta aivan meidän jäljen viereen oli jäänyt esine, joka ei ollut noussut. Sen haju oli varmasti niin voimakas, että Taavi sen etsi ja siinä muutenkin pyöri sitten tovin. Oma jälki löytyi kyllä taas ja loppu puksuteltiin varmasti esineelle.


Sunnuntaina nosetettiin ja Tahvon kanssa keskityttiin ilmaisuun. Olin sille ajatellut nenäkosketusta, mutta koska jäljellä ja muutenkin se ottaa esineet suuhun ja tuo mulle, niin eihän se millään tajunnut, ettei tätä nosehajua saa ottaa suuhun. Oli siis keksittävä jotain muuta ja tähän halusin koulutuksessa jeesiä. Haukkua en halua, koska se on haussa ja istumiset ja maahan menemiset on musta liian epämääräisiä. Joten tietysti päädyin sitten valitsemaan vaihtoehdoista sen kuulemma vaikeimmin opetettavan ilmaisun eli tuijotuksen. Noh, haasteet on kivoja, kai...

Aloitettiin tehtävällä, jossa mun oli tarkoitus saada Taavi tuijottamaan ensin namia mun kädessä ja sitten namipurkkia. Taavi teki jo ihan hyviä onnistumisia, koska sen luopuminen on niin vahva. Ehkä jopa vähän liian vahva, kun eihän luopumisen kohdetta voi oikein kunnolla edes katsoa, vähän sivusilmällä vaan vilkaista välillä nopeasti ettei vaan vahingossakaan syö sitä. Mut jähmettyminen on näissä silti vahva, vaikkei katse olisikaan ollut namiin. Purkin Taavi yhdistää vahvasti hakuun ja haukkuun, mutta heti jos purkki olikin ylempänä kuin lattialla, niin äkkiä Tahvo hokasi, ettei nyt haluta haukkua vaan jotain muuta. Aivohiki oli kyllä todella kova tän treenin aikana. 


Aina on hyvä sää uida


sunnuntai 1. toukokuuta 2022

Ahkera viikko

Taavin kanssa puuhattiin pitkästä aikaa nosejuttuja maanantaina ja olipa tauko tehnyt hyvää! Se ei enää yrittänyt syödä hajua, vaan osasi ilmaista hajun painamalla nenän siihen. Voimaa se kyllä käyttää painamiseen niin, että vähempikin riittäisi. Hieno edistyminen kuitenkin ja olin niin iloinen, että jaksoin askarrella meille hienon purkkiradan ja kaivaa taas nosejutut esiin. Super-Tapsu!

Purkkien kanssa homma sujuu hyvin. Huoneesta etsittäessä vaati pari lisäkehoitusta, kun usko meinas loppua kesken tai sit oli vaan liian malttamaton saamaan namia. Mut tosi tyytyväinen olen kyllä näihin treeneihin!




Tiistaina Sinni kävi rokotuksilla ja olipa mukava käynti. Sai rapsutuksia monelta ihmiseltä ja namejakin. Piikin pistoa Sinni ei edes huomannut, mutta taisi vähän kirvellä jälkikäteen. Onneksi eläinlääkäri oli tosi kova rapsuttelemaan! Rokotteesta ei tullut mitään sivuvaikutuksia.


Illalla Taavi kävi hakutreeneissä ja miten mahtavaa päästä pitkästä aikaa metsään tekemään ihan oikea etsintätreeni! Taavikaan ei meinannut pysyä nahoissaan, kun tajus mitä ollaan menossa tekemään. Aloitettiin kuitenkin pienen hepuloinnin jälkeen seuruulla ja paikkiksella, meni hyvin. 

Maasto on haastavan kallioinen ja mulla oli toiveena, että toinen maalimiehistä olisi sellaisessa paikassa, ettei Taavi pääse luokse. Mut eihän vuoristokoiralle ole homma eikä mikään kiivetä kallionkielekkeille, joille ihmisen on vaikea päästä =).

Varmaa työskentelyä ja loistavat ilmaisut.

Paikkis meni hyvin.



Tää ei kuvassa näytä miltään, mut olipahan hankalasti saavutettava paikka ainakin ihmisille.

Keskiviikkotokossa aiheena oli kaukot, mutta ne on meillä niin vaiheessa, ettei hallilla voi niitä treenata. Tarvitaan vielä paljon rauhallisempi paikka ja mielentila.

Tehtiin perusasentoon tuloa ja voisin väittää, että jotain syttyi Sinnin päässä.



Myös seuruut oli kohtalaisia ja pari hyppyäkin tehtiin. Hyppy onnistuu jo tosi hyvin, nyt pitäisi otettaa vaan se eteen suoraan tuleminen ja siitä perusasentoon siirtyminen...

Lopuksi tehtiin vielä paikkista ringissä pariin kertaan ja Sinni oli hyvä. Se ei menny maahan toisten käskyistä ja tällä kertaa viereen seisomaan tulleet ihmiset ei aiheuttaneet hepulointia. Olin tosin ihan lähellä. Kaiken viimetteeks tehtiin hurja treeni. Koirat riviin ja siitä jokainen kutsui omansa vuorotellen luokse! Sinni Sinttura HintunTinttu ei tietenkään ole koskaan tehnyt mitään tuollaista, kun ihan vaan normi paikkiskin on vielä pitkän työn takana, mutta niin se vain makasi tyynen rauhallisena paikallaan, vaikka vuoron perään molemmilta puolin kutsuttiin kaksi koiraa. Omalla vuorollaan Sinni tuli hienosti mun eteen. Olin tietysti lähellä, vain muutaman metrin päässä, mutta silti oli kyllä iso onnistuminen meille.




Torstaina mätsärihommia lumisateessa. Sinni oli taas mahtava, ei häirinny kehää odotellessa rähisevät koirat tai ihmispaljous. Valitettavasti taas oli yksi lapsi, joka juoksi jostain suoraan lääppimään, mutta vaikka Sinniä selvästi ärsytti, niin se käyttäytyi hienosti ja nyt osasin itsekin ehkä pelastaa sen tilanteesta nopeammin. Mut ei siitä kyllä mitään lastenrakastajaa tule, vaikka aikuisista se tykkää välillä liikaakin. Pääsipä Sinni vauvavahdiksikin ja se oli kiva puuha, kun vauva vaan nukkui hiljaa kopassaan. 

Kehät meni hyvin, mutta kyllä taas ryhmäkehässä vähän piti vilkuilla taakse, kun ihan perässä juoksi iso musta koira. Jäi varmaan edellisistä mätsäreistä Sinnille pieni ahdistus perässäjuoksijasta. Mutta ravi pysyi koko ajan ja seisotuksissa ei sinänsä ongelmaa, mitä nyt jalat harittaa milloin mihinkin.

Kuvat Minna Halonen




Perjantaina ajeltiin Porvoon Emäsaloon pienelle kotiautoretkelle. 





Sunnuntaina Sinni treenas hakua ja siitä ei kyllä tullut yhtään mitään. Taitaa olla juoksut taas tulossa, kun likka oli ihan omissa maailmoissaan koko ajan. Innolla meni kyllä maalille, mutta rullan tuonnista ei ollu mitään hajua ja hajut vei enempi tai vähempi mennessään.

Treenien jälkeen tarvottiin useampi tunti metsässä koemaastoja kartoittamassa ja Sinni sai seuraa Kössi-tollerista. Oikein sujuva pari.



sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Kevät tulee ehkä sittenkin

Olin reissussa maailman äärissä pari viikkoa ja matkan varrella vuoristossa kohtasimme paljon koiria. Osa oli kuin ilmettyjä pyrrejä, joten katurakin nimitys tälle rodulle ei ehkä ole niin kaukaa haettu =D =D.

Oli ihana vierailla kulttuurissa, jossa eläimet saavat kulkea vapaana ja niistä pidetään hyvä huoli, vaikka elämän resurssit ovat huomattavasti niukemmat kuin meillä täällä hyvinvointivaltiossa. Koirista huomasi myös sen, että terverakenteinen koiran näköinen koira on se, joka menestyy. Kun kaikki koirat olivat sekarotuisia kyläkoiria, ei joukossa ollut yhtään ääriominaisuuksia omaavaa yksilöä. Kaikki olivat sopusuhtaisia jokaisella mittapuulla. Myös käytökseltään koirat olivat keskivertoja, vaikka lähempää tuttavuutta rabiesriskin takia niihin ei arvannutkaan ottaa. Eri kyliin saapuessamme oli koirat vastassa ja osa kävi nuuskimassa housunpuntit. Lähtipä jostain kylästä myös koira tai pari saattamaan meitä reviirinsä laidalle asti. Aggressiivisuutta tai ylitsevuotavaa ystävällisyyttä ei ollut havaittavissa, kultainen keskitie on selkeästi se paras.

Keskenäänkin koirilla näytti olevan selvät sävelet ja vieras koirayksilö tutkittiin tarkkaan ja tarvittaessa sille kerrottiin selvästi, mutta mahdollisimman hienovaraisesti, ettei sen seuraa kaivata. Vapaus ja rakkaus, mitä sitä muuta elävä olento kaipaa!




Muru ja Seija pitivät koirista huolta mun reissatessa, iso kiitos siitä!

Taavin ja Kostin tappelut alkoivat, kun Kosti oli puolitoistavuotias ja olin ollut reissussa ja palasin kotiin. Tervehtimistilanne oli silloin liikaa, vaikka olimme ulkona ja koirat tulivat eri aikaan luokseni. Tästä johtuen hieman jännitin, kuinka nyt käy. Kotiin tullessa Taavi pääsi ensin tervehtimään mut ulkona. Sitten oli Sinnin vuoro ja lopuksi kävin molempien kanssa yhessä pienellä kävelyllä. Meni kyllä kaikin puolin niin hyvin, että toi taas lisää uskoa tämän kaksikon keskinäisen sopuisuuden säilymiseen myös jatkossa.


Toissa keskiviikkona palattiin harrastusarkeen Sinnin tokotreenien merkeissä. Päivän varsinainen aihe oli merkkien kierto ja sen lisäksi tehtiin kapulahommia, seuruuta ja häiriötreeniä sekä paikkis.

Seuruussa pientä edistymistä, mutta edelleenkään perusasentoon tulosta Sintturalla ei ole hajuakaan. Hurjan vaikea se tuntuu olevan, vaikka itse seuraaminen menee jo ajoittain ihan mallikkaasti. Kapulan pito on jo vakaata ja ihana, kun Sinni ei pureskele kapulaa yhtään. Edelleen tarvitsee paljon treeniä kapulan luovutukseen. Merkkien kierrossa on paljon hyvää, mutta etenkin merkeille lähtö tarvitsee vielä kovasti vahvistusta. Paikkiksessa Sinnille on ihan kamalan hankalaa se, kun joku kehuu koiraansa. Häntä rupee siinä vaiheessa vispaamaan niin, ettei maassa meinaa pysyä millään ja välillä sieltä pitää nousta katsomaan kehujaa... Paaaljon treeniä tähän. Häiriötreenit oli aika vaikeat Sinnille, mutta hyvä eka kerta tuollaistakin. Eniten sitä kiinnosti kanssatreenaajien käsissä mahdollisesti olevat namit ja niitä pomppasi pari kertaa tutkimaan. Ahne pirulainen!




Lauantaina Sinni treenas ilmaisua ja vähän tottista ja Taavi tarkkuusetsintää ja tottista. Sinnin ilmaisut oli vähän sinnepäin. Hajut meinas viedä mennessään ja ihmisten ihanuus... tottiksessa se pystyi keskittymään aika hyvin siihen nähden, että oltiin ekaa kertaa ulkona. 

Taavi etsi viiden sentin kolikon hienosti, vaikka etsintäpaikan vieressä oli paljon häiriöhajuja. Tottiksessa se teki omaan tyyliinsä kohtalaisesti. Ei siltä kyllä tule enää paljoa vaadittua.

Ennen treenejä käytiin Ainon kanssa hihnalenkillä.



Maanantaina yritin tehdä esineruututreeniä molempien kanssa, kun löysin pienen alueen sulaa metsää. Taavi haki esineet omalla tyylillään rauhallisesti, mutta varmasti. Sinnillä meni sitten taas enempi kauriinkakan syömiseksi. Tarvis selkeesti jonkun kaverin noihin Sinnin alkutreeneihin ainakin, yksin ei oikein hommasta tullut mitän.






Tiistaina käytiin Sinnin kanssa taajamaetsintäharkoissa. Hienosti se pystyi keskittymään, vaikka kauniin kelin ansiosta liikkeellä oli paljon porukkaa. 



Pikkusen liian innokas löytäjä.


Keskiviikon tokotreeneissä Sinni teki kapulan pitoa ja vähän seuruuta. Meidän suurin haaste on edelleen muut ihmiset, joiden luo Sinni karkailee edelleen ilakoimaan. Lisäksi tehtiin paikkis, joka meni oikein hyvin, kun olin tosi lähellä. Lopuksi hömpöteltiin, kun treeniporukan uuden jäsenen koiran palkkausörinä oli useamman muun koiran mielestä hieman epäilyttävää. Uusi jäsen siis örisi ja me muut tehtiin kivoja juttuja. 


Torstain tokossa keskityttiin eteentuloihin ja kapulan palautuksen loppuasentoon. Lisäksi todettiin, ettei Sinnillä ole mitään hajuakaan perusasennosta. Eteentuloihin tarvitaan jonkinlaiset ohjurit, muuten Sinni pyrkii vähän vinoon asentoon ja kapulan palautuksessa on nyt ruvettava vaatimaan loppuun asti tuomista. Perusasentotreeni on aloitettava ihan alusta uudestaan, jotta saan Sinnin tajuamaan sen...


Taavi täytti perjantaina jo yhdeksän vuotta! Mihin tämä aika oikein menee? Voi miten ihana tuollainen vanha koira on, kuin ihmisen mieli. Tunnemme toisemme niin hyvin, että kumpikin tietää mitä toisella on mielessä ja ennakointi puolin ja toisin on usein saumatonta. Onnea Taavi ja paljon terveitä vuosia lisää <3 <3 <3 <3

Synttäreitä juhlistettiin kaverilenkillä.



Lauantaina Sinnin kanssa treenattiin hakua pienimuotoisesti, kun metsästä löytyi lumeton lämpäre. Into ja taito etsimiseen löytyy ja ilmaisukin toimii joten kuten. Irtorullat varmemmin kuin kiinto. Pitää jatkossa keskittyä antamaan maalimiehille tarkemmat ohjeet, miten toimia. Mut hyvällä mallilla kai kuitenkin ollaan, vaikka onhan rullailmaisu satakertaa vaikeempi kuin haukku... 

Molemmat myös jäljesti lauantaina. Tai Taavi ei kyl jäljestänyt, sillä oli joku ihan oma hajumaailma, missä se pyöri. Jouduttiin lopettamaan jälki kesken, kun siitä vaan ei tullut mitään. Ei mitenkään tyypillistä Taavia.

Sinni sen sijaan yllätti positiivisesti. Nosti pari tuntia vanhan jäljen hyvin, kulmat suoritti hyvin ja esineetkin ilmaisi, tosin todella niukasti. Jäljellä oli pituutta kolmisen sataa metriä ja kulmia oli kolme. Mun täytyy opetella nyt vaan lukemaan Sinniä, se on jotenkin niin vähäeleinen.


Sunnuntaina Sinni kävi mätsäreissä pyörähtämässä ja meni kyllä hyvin. Se juoksee tosi nätisti, paitsi loppukehässä sitä vähän hirvitti, kun takana tuli iso lansu. Sitä piti pari kertaa korvat luimussa kurkata, mutta ravi pysyi hyvänä koko ajan. Seisominen on vähän vaikea, jala harittaa aina johonkin suuntaa. Hampaat antoi naistuomarin katsoa hyvin. Nähtiin myös paria pentua ja muutenkin hengailtiin koirien ja ihmisten seassa. Lapset oli vähän pelottavia, pienet pirulaiset kun eivät osaa käyttäytyä, vaan tulevat ihan liian kovaa ja kovaäänisesti iholle. Ärsyttävää! 




Iltapäivällä käytiin vielä molempien kanssa pitkällä metsälenkillä Ainon kanssa. Olipa ihan pitkästä aikaa päästä metsään kunnolla kävelemään!




torstai 24. maaliskuuta 2022

Monen viikon juttuja laidasta laitaan

Toissa viikon maanantaina hankijälkeiltiin molempien kanssa. Taavin jälki oli pari tuntia vanha, esineitä neljä ja haasteena paluuperä. Jälki oli puoli kilsaa pitkä ja nostomatka oli lyhyt, mutta nosto lähes täydellinen! Pieni tarkastus takajäljelle ja sitten mennä puksutettiin aina paluuperän päähän asti. Jehna kun oli pieni pyrrinpoika ymmällään jäljen loppumisesta ihan tyhjään. Pitkään hyöri ja pyöri ja etsi jälkeä ja kyllä se lopulta löytyi. Hieman haastavaksi osoittautui myös moottorikelkan urat, joita pitkin olin kävellyt. Kokonaisuutena hyvä jälki ja kaikki esineet löytyivät.



Sinnin jälki oli reilun tunnin vanha ja esineitä neljä, pituutta 350 m. Sinnillä myös lähes täydellinen nosto pienen takajäljen tarkistuksen kanssa. Sinnin jäljen poikki meni paljon häiriöjälkiä, sekä eläinten että ihmisten. Toisinaan Sinni tarkasti niitä parin askeleen verran ja palasi varmasti omalle jäljelle ja toisinaan taas harha meinasi viedä mennessään. Esineet se merkkasi ylimalkaisesti.




Torstaina tokoiltiin Sinnin kanssa ja voi vitsi, kun saatiin taas niin hyviä vinkkejä. Yllätys yllätys ne liittyivät ohjaajan olemukseen, johon pitäisi saada kovasti reippautta lisää. Kun koutsi potki minuun vauhtia, niin rupes näyttämään ihan siltä, että Sinni osaisi seurata! Ja merkkien kierrotkin oli innokkaita ja vauhdikkaita!

Sunnuntain hallivuorolla oli menoa ja meininkä. Parhaimmillaan neljä koiraa yhtä aikaa hallissa ja kun muut heitteli palloa ja hyppi esteitä ja juoksenteli muuten, niin kyllä oli Sinnillä jännää seurattavaa. Pari kertaa se meinasi lähteä kaverille heitettävän pallon perään, mutta hienosti tuli luokse kuitenkin.

Tällaisessa vilskeessä Sinni ei kykene pitämään kontaktia muhun koko aikaa, vaan sen on pakko seurata ympäristön tapahtumia. Mutta on kyllä aika paljon vaadittukin kontakti, mutta ei se ihan toivotonkaan ole. Tehtiin seuruuta ja merkkien kiertoa, joihin sain kaivettua itsestäni yövuorokrapulasta huolimatta intoa ja meni kyllä tosi hyvin! Kapulaakin heittelin pari kertaa ja loppuun tehtiin paikkis. Olin lähellä ja palkkasin tiuhaan ja Sinnillä ei ollut mitään ajatusta nousemisesta. Oikein loistavat treenit!


Tiinalta pöllitty kuva paikkiksesta


Viime viikon maanantaina ruokistreenit hallilla pikaiseen molempien kanssa. Taavi teki pitkät pätkät seuruuta kaikenlaisilla variaatioilla ja askelkuvioilla ja loppuun pitkä paikkis.



Sinni seuras ja se meni taas ihan kohtuullisen kivasti, mutta käsiavun häivyttäminen onkin sitten asia erikseen. Sit vähän sivulle tulon harjoittelua, josta sillä ei vieläkään ole mitään hajua ja lyhyt paikkis. Ilman toisten koirien häiriötä pystyn jo paikkiksessa mennä aika kauas. Tänään ei leikityttänyt, vaikka kuinka yritin..





Illalla Sinni pääsi Taren kanssa lenkille ja nehän meinasivat pistää ihan leikiksi!


Keskiviikkotokossa Sinni oli ihan liekeissä! Meidän kanssa samaan aikaan hallissa touhusi nuori aussi ja molemmat ois aina välillä vähän meinanneet haluta mennä kattomaan toista, mutta mahtavan hienosti molemmat pystyivät kuitenkin hillitsemään halunsa. Tän illan aihe oli pito, nouto ja hyppynouto. Näiden lisäksi tehtiin myös seuruuta ja ihan kuin muutaman kerran Sinni ois vahingossa tullut ihan itse perusasentoon. 

Noutojutut meillä menee hyvin, vaikka tietysti tekemistä niiden parissa riittää vielä ihan kamalasti. Pito onnistuu jo aika kivasti, ei kapulan kaluamista ollenkaan. Ainut vaikeus on kapulan palautus jos mä seison. Mun ollessani polvillani sekin onnistuu hyvin. Kapulan hakeminen heitettäessä on ihan Sinnin lemppareita ja siihen pitäisi nyt ruveta rakentelemaan palautusta ihan käteen asti. Muutaman kerran Sinni juoksi myös matalan hypyn läpi kapula suussa ja hyppyä tehtiin myös ihan liikkeenä ilman kapulaa. 

Loppuun paikkis ja kerran Sinni nousi, muuten oikein rauhallinen makoilu.


Lauantaina käytiin Sinnin kanssa Lahdessa SSKY:n erkkarissa. Sinni oli ainut lyhytkarva. Sinni esiintyi hienosti ja halus kaikkien syliin, mutta hampaiden katsominen ei ollut niin kovin kivaa. Tuomarina oli Tarja Löfman, joka oli todella mukava ja ihanasti koiria käsittelevä. Ainut miinus oli, että nostatti koirat pyödälle, mutta sekin meni kyllä ihan hyvin. Tuloksena EH, arvostelu alla:

14kk, kookas narttu jolla voisi olla kompaktimmat rungon mittasuhteet. Hyvä purenta ja pigmentti. Hieman vaaleat silmät. Oikeat pään mittasuhteet. Tyypilliset korvat. Tällä hetkellä kovin löysät kyynärpäät. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä rungon syvyys. Liikkuu keskipitkällä askelleella, löysästi edestä. Mukava käytös.

Kaikkinensa loistava kokemus Sinnille. Ekaa kertaa missään tuonkaltaisessa tilanteessa ja alun ihan pienen jännityksen jälkeen se rentoutui nopeasti. Tosi hyvä kokemus Sintturalle.


Sunnuntaina aamulla hakutreeneissä. Taavi teki vähän pidemmän etsinnän, jossa maalina toppatakki. Se on kyllä ihan paras etsintäkoira, kun kulkee rennosti lähellä ja välillä tarkistelee, että missä mä tuun. Ja kun se saa hajun, niin menee varmasti sen luokse ja ilmaisee löydön korrektisti. Esineilmaisu ei Taavilla ole niin hyvä kuin ihmisen ilmaisu, kun ensimmäiset vuodet on silloisten sääntöjen mukaan harjoiteltu olemaan reagoimatta esineisiin ja niiden ilmaisun salliminen on aloitettu vasta myöhemmin. Mutta ei esineet siltä metsään jää, vaikkei ilmaisu täydellinen olekaan. Loistava Tapsu!



Paikkistakin harjoiteltiin


Sinni teki etsintätreenin ja olipahan treeni. Treenin tarkoituksena oli kokeilla Sinnin ilmaisun tämän hetken tilaa. Pitkän aikaa on tehty nyt ilmaisua vain ihan teknisenä treeninä ilman etsintää ja rakennus- tai taajamaetsinnät on tehty ilman ilmaisuja suorapalkalla. Joten nyt halusin nähdä missä mennään metsässässä. Maalimiehet siis piiloon ja he olivat ihan passiivisia. Sinnillä kiintorulla kaulassa, mutta maalimiehillä oli myös irtorulla maassa vieressään.

Ekalle maalimiehelle Sinni lähti ihan hirveällä innolla ja sai hienosti hajun ja reagoi siihen hyvin, mutta sitten tulikin ylitsepääsemätön ongelma; juoksuhauta. Sinni etsi reittiä monesta suunnasta hajun luokse, mutta ei vain uskaltanut hypätä juoksuhaudan yli eikä osannut etsiä vaistoehtoista reittiä tarpeeksi kaukaa. Sinänsä ihan hyvä, ettei ihan reikäpäänä mene suin päin telomaan itseään. Kävin sitten auttamassa ja näyttämässä sille reitin, mistä juoksuhaudat pääsee kiertämään ja Sinnillä oli heti taas kiire maalimiehelle. Se ei kuitenkaan ilmaissut maalia mitenkään, kävi vain huiskuttamassa häntää siellä ja sitten se tuli melkein mun luokse asti ja palasi sitten takaisin maalille ja otti sen luona kiintorullan suuhunsa ja toi sen mulle! Näytölle meno vähän kangerteli, kun ite kompuroin ja talloin näyttöliinan päälle ja muuta... Juoksuhautadilemma selvästi vähän sotki hommaa, mutta hienosti kuitenkin ajatus syttyi Sinnin päässä ja lopulta ilman mitään apuja hyvä ilmaisu, ihka ensimmäinen kiintorullailmaisu!

Toiselle ukolle meno myös hyvä ja sieltä Sinni poimi irtorullan, toi sen mulle ja näyttö oli hyvä.

Tällä maalimiehellä oli vaalea viltti harteillaan ja kun me lähdimme Sinnin kanssa kulkemaan poispäin ja tämä maalimies lähti siirtymään uuteen piiloon, niin Sinni hokasi sen ja sehän oli ihan hurjan jännän pelottava ja sille piti ruveta haukkumaan. Yritettiin mennä etsiämään kolmatta maalia, mutta Sinni ei voinut luopua tästä jännästä metsässä kulkevasta viittatyypistä, joten päätin sitten mennä nostamaan sen. Maalin piti vähän puhua, että Sinni pääsi jännästä yli ja sitten homma sujuikin loistavasti. Sinni otti kiintorullan maalilla ja toi mulle ja näytölle meno oli hyvä.




Neljäs maali löytyi hienosti ja sieltä Sinni poimi irtorullan. Mennään varmaan vähän aikaa tällä tyylillä ja rullan mulle käteen asti tuontia pitää ruveta myös treenaamaan. Nythän Sinni pudottaa sen vähän ennen mua. Ei olla noudossakaan vielä tuotu kapulaa käteen asti, joten pikku hiljaa molemmissa pitää homma ottaa haltuun. 

Mutta treeninä loistava jännien asioiden puolesta. Sinni pääsi yli asioista nopeasti ja ne ei jäänet sitä mitenkään vaivaamaan ja toiminta jännien juttujen jälkeen oli hyvää. Ja treenin loppupuolella juoksuhaudoistakin se uskaltautui hyppäämään yli!


Illalla molempien kanssa hallilla. Tämä olikin tän kevään viimeinen sunnuntaihallivuoro. Sinni teki muiden häiriöidessä seuruuta ja aika kivasti taas tekikin. Mun namikäsi pitäisi vaan saada häivytettyä pois... Merkkejä kierrettiin myös, mutta nyt en saanut niihin ihan niin hyvää draivia kuin viimeksi, vaikka ihan ok meni nytkin.

Taavi oli sitten vähän äänekkäällä päällä ja merkkien kierrossa sen piti haukahdella kuten myös seuruussa aina silloin kun tehtiin sen mielestä jotain tyhmää, kuten peruutusta tai käännöksiä tai muuten vaan. 

Sinni tuli vielä lopuksi nuorelle pihikselle häiriöksi ja hienosti malttoivat molemmat tehdä omia hommiaan. Sinni teki jopa pari luoksetuloa niin, että jäi yksin istumaa ja pysyi siellä hyvin käskyyn asti. Ehkä me edistytään kuitenkin, vaikka välillä tuntuu niin paikallaan junnaamiselta.


Keskiviikkotokossa tällä viikolla teemana oli häiriötreeni ja Sinni pinnisteli kyllä ihan äärirajoilla kontaktin kanssa ihmisten ja toisen koiran liikkuessa ympärillä pitäen välillä häiriöääntäkin. Mutta olipahan huiput treenit! 


Torstaitokossa mietittiin miten ois järkevä jatkaa ruututreeniä. Targetti on Sinnillä aika vahva, mut pitäis rakentaa myös pysähtyminen. 

Jättäviä mietittiin myös ja tosettiin, ettei niiden kanssa kannata pitää kiirettä.

Seuruussa pitäis sitten nami vaihtaa laumapalkkaan. Ehkä se siitä joskus...


Jokin aika sitten osallistuin molempien kanssa leikkimieliseen WinterSport-kisaan 2 km kelkkaluokassa. Kävin siis molempien kanssa erikseen potkuttelemassa kahden kilsan lenkin, jonka gps-tallenteella osallistuttiin kisaan. Taavin kanssa potkuteltiin noin 10 min ja Sinnin 12 hieman huonon reittivalinnan vuoksi, vaikka Sinni muuten olisi varmaan ollut nopeampi kuin Taavi. Palkintojenjakoarvonnassakin onnisti ja saatiin pieni tuotepalkinto paikalliselta eläinklinikalta.

Sinni meni kuin vanha tekijä, vaikka oli ekaa kertaa minkään vehkeen kanssa lenkillä.

Taavilla ei ollu kauhee kiire...