tiistai 18. tammikuuta 2022

Sinnin SmartDog -testi

Sinni sai siis synttärilahjaksi SmartDog-testin koko laajuudessaan. Mietin, että onko noin 1,5 tuntia kestävä testi liian pitkä pennulle, mutta päätin kuitenkin ottaa koko setin. Sinni väsyi selvästi testin aikana ja ylipäätään koko testin ajan oli jotenkin vähän vaisu. Siksi katsoinkin vähän hymyillen tuota aktiivisuustulosta, joka oli rodun sekä kaikkien testattujen koirien keskiarvoa suurempi, vaikka Sinni oli vähän aneeminen...  Että kuin aneemisia muut koirat on?? Ja olenko tottunut pyrrien aktiivisuuteen niin, että joku muu aktiivinen koira vaikuttaisi ihan kuolleelta? Tilaan kuuluneet äänet vähän häiritsivät sen keskittymistä, mutta silti testi meni hyvin.


smartDOG KOGNITIO

 

TESTI PVM: 8.1.2022
PAIKKA: Linnakkeen koirakeskus, Hamina

KOIRA: SAANA DE LA PORTE DES TOUIM'S “Sinni”

ROTU: lk pyreneittenpaimenkoira
IKÄ: 1 vuotta

TESTAAJA: Liisa Tikka

 

KOKONAISARVIO TESTIN PERUSTEELLA



Sinni on erittäin avoin ja ystävällinen koira, joka tutustuu rauhallisesti uuteen tilaan. Sinnin testistä jää sellainen olo, että koira ei ollut oikein oma itsensä eikä näyttänyt kaikkea osaamistaan. Sinnin oli vähän vaikea keskittyä ja motivoitua makupalapalkkioista. Ympäristön haistelu ja testaajan kanssa seurustelu olivat Sinnin mielestä parempia vahvisteita kuin namit. Sinnillä oli toki nyt jo testissä liki pelkästään vahvuuksia, mutta tuntui, että koira ei kuitenkaan ottanut isompaa vaihdetta käyttöönsä, vaan teki testin tehtäviä välillä vähän ”vasemmalla tassulla”.

Sinnillä on erinomainen itsehillintä sylinteritestissä. Sinni lukee hyvin ihmisen elekieltä. Parhaiten koira ymmärsi kädellä ristiin -eleen (hartialinja näyttää suuntaa koiralle) ja vaikein oli katseella näyttäminen. Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu, V-aita, oli Sinnille helppo ja koira ratkaisi myös loogisen päättelyn tehtävän, joka on testin vaikein. Mahdottomassa tehtävässä Sinnillä on molemmat ongelmanratkaisustrategiat, niin itsenäinen kuin ihmiseen tukeutuva, hyvin tasaisesti käytössä. Koira ei kuitenkaan jaksa motivoitua tehtävästä kuin reilun puolet määräajasta.Sinni muistaa kolme toistoa (neljästä) muistitehtävästä oikein, mikä on hyvä suoritus.Sinni koskettaa oikeaa nappia, mutta selkeää todistetta ei kuitenkaan  sosiaalisesta oppimisesta nähdä.



YKSITTÄISET OSA-ALUEET



ITSEHILLINTÄ

Itsehillintä on ominaisuus, joka on arkipäivässä hyödyllinen monella tavalla. Optimaalinen suoritus ongelmanratkaisussa tehdään usein kohtuullisen matalassa vireessä, kun taas liian kiihtynyt, tai passiivinen mielentila heikentää suoritusta. Itsehillintä on tärkeä ominaisuus luonnossa elävälle eläimelle ja se on myös osittain periytyvä ominaisuus. Hyvä itsehillintä on tärkeä myös koiran arkipäivässä sekä koulutuksessa. Koiran kyky hillitä ensimmäinen tunnereaktio helpottaa koiran hallintaa arkipäivän tilanteissa. Koira, joka kykenee kontrolloimaan omia impulssejaan, kykenee todennäköisesti paremmin esim. pitkäjänteiseen yhteistyöhön, kuin koira, jonka on vaikea kontrolloida omia mielihalujaan. Esimerkiksi laumassa metsästäminen vaatii susilta tarkkaa koordinoitua yhteistyötä, jossa yksilön on pidäteltävä suurtakin halua rynnätä liikkeelle, jotta metsästys onnistuisi. Toisaalta olemme tarkoituksella jalostaneet rotuja, joissa haluamme koiran reagoivan nopeasti esim. saaliseläimen liikkeeseen tai uhkaan. Tällaisia ovat monet metsästyskoirat ja työkoirarodut, ja usein koira, jolla on jonkin verran impulsiivisuutta saattaa olla erinomainen harrastuskoira – toisinaan arki koiran kanssa saattaa olla haastavaa, riippuen koiran muista ominaisuuksista. Hyvin impulsiivinen koira saattaa olla hyvä harrastus ja kilpakoira lyhyehköihin suorituksiin, mutta pitkissä työtehtävissä, jotka vaativat keskittymistä ja rauhoittumista, impulsiivisuus saattaa tuoda haasteita. Impulsiivinen koira kiihtyy helposti, ja voi täten havainnoida puutteellisesti informaatiota ympäristöstä, ja esimkäsillä olevasta tehtävästä.

Impulsiivisuutta mitattiin testissä sylinteritestillä ja toisinaan impulsiivisuus ilmenee myös V-aita testissä. Sylinteritestissä koira opetettiin ensin syömään makupala päistä, ja sen jälkeen tilanne muuttui siten, että koira saikin nähdä palkkion. Hyvän itsehillinnän omaava koira pysyttelee pääasiassa juuri oppimassaan tavassa saada palkkio, kun taas koira, jonka on vaikea vastustaa impulsseja, innostuu helposti nähdessään palkkion ja pyrkii siihen käsiksi suorinta tietä lasin läpi. Impulsiivisuus näyttää olevan koiralla voimakkaasti periytyvä ominaisuus.

Tällä hetkellä ei ole olemassa yhtä testiä, joka luotettavasti toisi monitahoisen impulsiivisuuden kaikki puolet esille. smartDOG testissä käytetään sylinteritestiä, jonka etuina on lyhyt kesto ja soveltuvuus kaikille roduille. Sitä on käytetty tutkimuksissa useille eläinlajeille, koira mukaan luettuna, mutta sen soveltuvuudesta keskustellaan edelleen. Sylinteritesti ei aina kerro koko kuvaa koiran impulsiivisuudesta ja testissä tulee helpoimmin esiin voimakas, yhden tyyppinen impulsiivisuus, joka on usein yhteydessä koiran kiihtymykseen, aktiivisuuteen sekä myös rohkeuteen. Impulsiivisuus on monitahoinen ominaisuus, niin ihmisellä kuin koirallakin.

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA:

Sinnillä on erinomainen itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimii siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79% ja susilla 77% -Sinnillä tämä oli 90 %.






ELEET

Eleiden lukukyky – osiossa testattiin miten hyvin koira löytää palkkion ihmisen eleiden vihjeen avulla. Koirien on yleisesti havaittu olemaan erinomaisia ihmisen eleiden lukijoita, jopa parempia kuin simpanssi, mutta tämä ominaisuus vaihtelee paljon koirien välillä. Ihmisen kommunikaation ymmärtämiseen ei aikaisempien tutkimusten mukaan vaikuta paljoakaan oppiminen tai intensiivinen koulutus, vaan se on kohtuullisen pysyvä ja periytyvä ominaisuus, mutta tästä tarvitaan lisää tutkimuksia. Iälläkään ei ole havaittu olevan suurta vaikutusta eleiden lukukykyyn, ja jo kuusi viikkoisten pentujen on havaittu löytävän hyvin ruoan ihmisen vihjeen avulla. Eri rodut eroavat toisistaan siinä, miten hyviä ne ovat lukemaan ihmisen eleitä, ja ihmisen kanssa tiiviiseen yhteistyöhön jalostettujen rotujen on havaittu olevan keskimääräistä parempia lukemaan ihmisen eleitä. Tästä tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusta, koska rotujen välisiä eroja ei ole tutkittu kunnolla. Ihmisen eleiden ymmärtäminen näyttää olevan myös voimakkaasti periytyvä ominaisuus koiralla.

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA:

Sinni ymmärsi ihmisen eleitä keskimäärin hyvin saaden 77 % oikein. Sinnin oli osiossa vähän vaikea keskittyä seinän takaa kuuluvien äänien vuoksi, ja tuntui, ettei tehtävä motivoinut koiraa kovin hyvin. Minulle testaajana jäi sellainen olo, että Sinni olisi keskittyessään saattanut selviytyä eleosiosta vielä huomattavasti paremminkin. Erikoisena piirteenä osiossa Sinnillä tuli paljon empimistä, eli se ei luvan saatuaan lähtenyt liikkeelle, vaan jäi vain ehkä pohtimaan ratkaisuaan.

Sinni sai kädellä ristiin -eleestä kaikki oikein ja jalalla näyttämisestä sekä käsieleestä, jossa oli viive, 5/6 oikein.








ONGELMANRATKAISU - V-AITA

V-aita tehtävässä koiran oli ratkaistava spatiaalinen eli tilaan liittyvä ongelma, V-aidan sisälle laitettiin ruokaa ja koiran on tajuttava, että menemällä poispäin palkkiosta, koiran on mahdollista saavuttaa se. Tehtävä mittaa paitsi ongelmanratkaisun nopeutta, myös ongelmanratkaisutapaa ja itsehillintää. Näkyvä ruoka lähellä on houkutteleva, ja vaatii itsehillintää edetä ruoasta poispäin. Testi mittaa samalla myös ongelmanratkaisutapaa - koira voi myös tässä tehtävässä keskittyä pyytämään apua ohjaajalta, sen sijaan että ratkaisisi sen itse. Aikaisempien tutkimusten mukaan koirat ratkaisevat tehtävän keskimäärin n. 20—40 sekunnissa. Ongelmanratkaisukykyyn vaikuttaa aina myös aikaisempi kokemus ja oppiminen.

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA:

Sinni ratkaisee tehtävän nopeasti 50 sekunnissa. Koira ratkaisee tehtävän itsenäisesti eikä pyydä apua ihmiseltä.





ONGELMANRATKAISU - MAHDOTON TEHTÄVÄ

Mahdottomassa tehtävässä testataan koiran ongelmanratkaisun strategiaa – itsenäinen vaiko ohjaajalta apua pyytävä. Tehtävä on aluksi helppo, mutta muuttuu lopulta mahdottomaksi ratkaista. Koiran tapaa ratkaista ongelma tarkkaillaan kahden minuutin ajan. Molemmat tavat ratkaista ongelma ovat hyviä, ja riippuukin lähinnä koiran käyttötarkoituksesta, kumpi tapa on parempi omistajan mielestä. Pääosin itsenäiseen työskentelyyn tulevan koiran olisi hyvä pyrkiä itsenäisesti ongelman ratkaisuun. Apua pyytävä strategia on erinomainen silloin, kun koiralta vaaditaan ohjattavuutta ja sitä, että se ongelmatilanteen kohdatessaan turvautuu ohjaajaan mieluummin kuin toimii itsenäisesti. Ihmiseen kohdistettu katse kertoo myös koiran yhteistyöhalukkuudesta. Koulutuksella pystytään vaikuttamaan jonkin verran ongelmanratkaisu -strategiaan, esim. koiralla pystytään vahvistamaan ohjaajan apuun luottavaa strategiaa, tekemällä yhteistyö ihmisen kanssa kannattavaksi. Ominaisuus on kuitenkin periytyvä ja eroaa paljon rotujen välillä. Mikäli koira hylkää rasian pitkäksi aikaa, kertoo se joko siitä, ettei rasiassa oleva palkkio ole tavoittelemisen arvoinen koiran näkökulmasta (ei jaksa ponnistella sen eteen paljonkaan), tai että muut asiat kiinnostavat enemmän. Toisinaan koira tulee tehtävässä epävarmaksi, ja hylkää rasian lähtien tekemään haistelua sijaistoimintona, vaikka tila ei muuten kiinnostaisikaan koiraa.

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA:

Sinnillä on käytössä molemmat ongelmanratkaisustrategiat hyvin tasaisesti – se käyttää 23 % ajasta avun pyytämiseen ja 32 % ajasta itsenäiseen työskentelyyn. Apua Sinni pyytää kummaltakin ihmiseltä jaa erityisesti käyttää katsekontaktia tässä. Molempien strategioiden käyttäminen kertoo myös käyttäytymisen joustavuudesta, ja siitä että koira pystyy vaihtamaan ongelmanratkaisutapaa tarpeen tullen, eikä jumitu yhteen tapaan.

Sinni hylkää tehtävän pitkäksi aikaa, ja käyttää 45% tehtävästä ympäristön haisteluun.






LOOGINEN PÄÄTTELY

Tämä tehtävä osio sisältää testin vaikeimman tehtävän. Loogisen päättelyn tehtävässä koiran on pääteltävä tyhjän astian perusteella palkkion sijainti (negaation kautta). Tämä on erittäin haastava tehtävä koiralle. Koiran omaa päättelykykyä vaikeuttaa koiran herkkyys ohjaajan eleille ja kommunikoinnille – eli tässä tehtävässä testaajan viimeksi nostama astia saattaa olla koiralle houkuttelevin, vaikka se on tyhjä. Vain noin 38 % koirista ymmärtää tehtävän.

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA:

Sinni ymmärtää selvästi loogisen päättelyn tehtävän. Se tarkoittaa, että koirasi ymmärtää ongelman ja ilmiön sen takana. Tällaisen kyvyn omaava koira pystyy uudessa tilanteessa ratkaisemaan ongelmia, vaikka ei ole niitä aikaisemmin kohdannut. Koirasta riippuen, saattaa olla, että tällainen koira turhautuu helppoihin harjoituksiin. Koira saattaa myös oppia keskimääräistä nopeammin.






VIHJE VAI OMA PÄÄTTELY (HUIJAUS)

Toiset koirat luottavat ihmisen vihjeisiin ja eleisiin suunnattomasti, ja muisti vs. osoitus -tehtävä mittaa tätä (tietokannassa nimellä: vihje vai oma päättely). Testaaja vihjaa koiralle namin ”väärän” sijainnin. Tässä vaikuttaa osittain koulutus.

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA:

Sinniä ei hämätty tässä tehtävässä ”väärillä” testaajan vihjeillä, vaan se päätteli itse näkemänsä perusteella missä palkkio on, eikä antanut osoitusten häiritä. Suurin osa koirista ei seuraa testaajan väärää vihjettä, vaan menee sinne, minne namin näki menevän.






MUISTIN KESTO

Muistin kesto -tehtävässä koiran täytyy muistaa tarkalleen kohteen sijainti lähellä toisiaan sijaitsevasta kolmesta astiasta minuuttien odottelun jälkeen. Muistitehtävässä pisin aikaviive oli 2min 30s – käytännössä koiran muisti on paljon pidempi kuin tämä, ja se saattaa muistaa useita kuukausia, jopa vuosia tiettyjä asioita ja paikkoja – näin pitkiä viiveitä on vain hankala testata testiolosuhteissa, ja siksi vaikeus tehtävässä luotiin kolmella samankaltaisella muistipaikalla. Tehtävä on vaikea, koska samanlaisia astioita on kolme ja ne ovat lähellä toisiaan. Koiran odotuksen kärsivällisyys tai kärsimättömyys saattaa myös vaikuttaa muistamiseen, ja monesti koiran kärsimätön ja levoton odotus ei edistä muistamista. Koiran näköyhteys peitettiin – tämä siksi, että mikäli koira pitää katsekontaktin astiaan koko ajan, tehtävä ei mittaakaan muistia, joka tarkoittaa asian palauttamista uudelleen mieleen. Testissä oikein muistaminen vaatii, että koira käsittelee spatiaalista tietoa (oikean purkin sijainti), painaa sen mieleensä, sekä noutaa tiedon tietyn aika viiveen jälkeen.

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA:

Sinni muisti oikein kolme ensimmäistä aikaa neljästä  (1min, 1min30s, 2min ja 2min 30s) mikä on erittäin hyvä suoritus. Testi vaatii paitsi hyvää muistia myös kykyä keskittyä ja kykyä odottaa. Sinni odotti rauhallisesti, pääosin istuen paikallaan. Muisti on yksi oppimisen tärkeimpiä edellytyksiä. Keskimäärin koirat muistavat tässä tehtävässä 2 aikaa oikein. Viimeisellä toistolla Sinni oli ehkä niin väsynyt ettei enää ylipäänsä muistanut koko tehtävää, eikä edes lähtenyt astioille.






SOSIAALINEN OPPIMINEN

Koirat pystyvät oppimaan toisiltaan ja myös ihmiseltä. Tällaista toisen käyttäytymisen seuraamista ja sen matkimista kutsutaan nimellä sosiaalinen oppiminen. Vaikka se on eläimillä yleinen oppimistapa, sitä käytetään harvoin hyväksi koiran koulutuksessa. Esim. ”Do as I do” -koulutustapa pohjautuu ihmisen käyttäytymisen matkimiseen. Tässä testissä koiran spontaania mallista matkimista testattiin siten, että testaaja näytti ensin viisi kertaa tavan, miten ruoka saadaan laitteesta ulos, ja sen jälkeen koira sai 3 min aikaa puuhastella laitteen kanssa. Tutkimusten mukaan jo 8vk ikäiset pennut pystyvät matkimaan ihmistä. Monesti tässä tehtävässä koira keskittyy pyytämään apua, sen sijaan että se itse lähtisi painelemaan nappulaa. Toisinaan koira kiihtyy ja haluaa vain hajottaa koneen.

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA:

Sinni koskettaa namikoneen oikeaa nappulaa laitetta haistellessaan - se saattoi ottaa mallia esimerkistä, tai sitten nenä osui oikeaan paikkaan vahingossa. Selkeää mallioppimista ei nähty. Sinni luopuu tehtävästä nopeasti ja lähtee tutkimaan ympäristöä.





AKTIIVISUUS

Koiran aktiivisuus mitattiin testissä FitBark aktiivisuusmittarilla, joka antaa minuuttikohtaisen aktiivisuuden keskiarvon. Koiran aktiivisuus mitattiin keskiarvona koko testissä oloajan. Testattujen koirien välillä on paljon eroa siinä, miten aktiivisia ne ovat testissä. Aktiivisuus käyttäytymisominaisuutena on yleensä hyvin voimakkaasti periytyvä ominaisuus, mutta se voi vaihdella paljon tilannekohtaisesti. Esim. vilkaskin koira saattaa olla hyvin rauhallinen uudessa tilanteessa, mikäli se kokee tilanteen pelottavana tai mikäli se rauhoittuu keskittymään tehtäviin.

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA:

Sinnin FitBark-arvo testissä on 32.92.




SUHTAUTUMINEN VIERAASEEN IHMISEEN – ARKUUS-ROHKEUS

Suhtautuminen vieraaseen ihmiseen, eli sosiaalisuus/ystävällisyys-persoonallisuuspiirre, vaihtelee paljon koirien välillä. Sosiaalisuuteen vaikuttaa sekä geenit eli perimä, että koiran kokemukset koko elinajan aikana. Erityisen suuri painoarvo on koiran pentuajan kokemuksilla, niin positiivisilla kuin negatiivisilla. Rodut vaihtelevat paljon sosiaalisuudessaan, ja olemme jalostaneet rotuja, joista joissakin pääosin yksilöt suhtautuvat vieraisiin ihmisiin avoimen ystävällisesti, kun taas toisissa roduissa suhtautuminen on pääosin varauksellista, jopa pelokasta. Testin alussa katsottiin koiran ensisijaista reaktiota ja suhtautumista sille vieraaseen testaajaan.

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA:

Sinni suhtautuu testin alussa vieraaseen ihmiseen ystävällisesti ja avoimesti – koira on avoin ja sosiaalinen vieraita ihmisiä kohtaan.



TILAAN TUTUSTUMINEN - ARKUUS-ROHKEUS

Testissä tulee esille paitsi koiran aktiivisuus (FitBark), myös koiran uteliaisuus sekä rohkeus uuteen tilaan tutustuttaessa. Mikäli koiraa tilanne pelottaa, se saattaa pysytellä testin alussa mielellään lähellä omistajaa ja on passiivinen. Tällöin koiran sen esim. kotioloissa näkyvä aktiivisuus ei tule näkyviin testissä, ja käytös kertoo, että koiraa aluksi jännittää uusi tilanne.

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA:

Koira on aktiivinen testin alussa, ja irti päästessään tutustuu koko huoneeseen, pääasiassa kävellen.


sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Sinni on jo vuoden!

Sinni Sinttura HintunTinttu täytti 10. päivä vuoden! Siitä on kasvanut ihanan rakastettava, mutta toisinaan, onneksi hyvin harvoin, ihan kamalan rasitta nuori neiti. Se on samaan aikaan sekä itsepäinen ja hellyyttävän nöyrä, vähän tilanteesta riippuen. Joissain tilanteissa se ei pidä kosketuksesta juuri lainkaan ja toisinaan se sitten taas tulee syliin, omaan ja vieraiden, sellaisella voimalla että oksat pois. Se rakastaa kiusata kanoja ja Taavia, joista kumpikaan ei tästä tietenkään tykkää. Se leikkii paljon itsekseen ja hakee rakkautta tunkemalla väkisin kainaloon. Se on palkalle ahne ja innokas tekemään. Ensimmäinen vuosi ollaan kaikesta vauhdista huolimatta myös selvitty ehjin nahoin terveinä!




Synttärilahjaksi Sinni sai SmartDog -testin, josta myöhemmin lisää.


Maanantaina Taaville taajamaetsintätreeni kovassa pakkasessa. Itselleni tuo taajama on etsintäalueena jotenkin tosi vaikea, vaikka nytkin luin koiraa ihan kohtalaisen hyvin. Pienen etsinnän jälkeen Taavi selvästi reagoi johonkin ja lähti määrätietoisesti etenemään, mutta sitten pensaikon takaa ilmestyikin iltalenkillä ollut koirakko. Otettiin uusi lähestyminen ja taas määrätietoista menoa ja niin sieltä pensaikon juurelta löytyi maalimies. Kumman hajuun Taavi oli ekaksi reagoinut, niin sitä en voi tietää, mutta löytö oli hieno.

Hetken päästä Taavi reagoi voimakkaasti ovisyvennykseen, mutta sieltä ei löytynyt ketään. Matka jatkui ja tovin päästä löytyi toinen ukko. Sen haju oli kulkeutunut melko kauas tuonne ovisyvennykseen. Hyvä ja opettavainen treeni taas!


Keskiviikkona Sinnin tokotreeneissä oli hulinaa. Aloitettiin paikkiksella ja Sinni oli parsonin ja aussin välissä. Nyt mentiin ilman hihnaa ja homma onnistui paljon paremmin kuin viimeksi. Ei Sinni vielä kauaa pysy paikallaan ja häiriöt meinaa viedä mennessään, mutta ihan loistava tästä on jatkaa.

Tällä kertaa onnistui myös leikkiminen. Olen itse niin huono leikkimään, etten sitä oikein jaksa koirallekaan opettaa ja Sinni on yksikseen rauhassa leikkivää sorttia. Mutta nyt se oli ekalla kierroksella sellaisessa mielentilassa, että lelun retuutus oli ihan kivaa. Kyllä sekin puoli siis kehittyy, mutta eniten varmaan omistajasta johtuen todella hitaasti. Ruutua tehtiin namipallolle ja tarketille. Hienosti juoksee suoraan sinne, vaikka kyllä namin vienyt ihminenkin kiinnostaa kovasti. Seuruu on menny ihan hurjasti eteenpäin. Ekaa kertaa Sinni teki liikkeellelähtöjä ilman namihoukutusta ja se ei enää käänny mun eteen kun pysähdytään. Tai ainakaan tällä kertaa se ei tehnyt niin =). Jossain vaiheessa tuntui, että seuraaminen junnaa ihan paikoillaan ja vaikka kuin tehdään kotona pieniä treenejä, niin homma ei edisty yhtään. Nyt se on viikossa ottanut hurjan harppauksen. Vähän kaukojakin kokeiltiin, mutta niihin mielentila oli nyt liian riehakas. Parasta tällä kertaa oli ehkä kuitenkin se, että ryhmän uusi aikuinen urosvillakoira haukkui ja se selkeästi vähän hirvitti Sinniä, mutta se ei kuitenikaan haitannut sen tekemistä. Ja se pysyi kivasti mun kanssa, vaikka aina välillä meinas livetä jonkun muun luokse liuruttelemaan. 


Torstaina aloitimme Sinnin kanssa uudella toko-kurssilla. Kurssi on joka toinen viikko ja ryhmässä on meidän lisäksi viisi nuorta urosta, joista neljä on bortsuja. Ilmeisesti kuitenkin treenaamme pääasiassa yksi koira kerrallaan ja tämä sopii kyllä meille, koska häiriötreenejä on tarjolla muualla. Itse pitäisi aina tietää mitä haluaa treenata, joten on kai pakko vähän perehtyä uusiin tokon sääntöihin, jotta ois joku kuva itsellänikin lajin nykyvaatimuksista. 

Kovin alkeissahan me vasta Sinnin kanssa ollaan, mutta jos nyt jaksaisin talven treenailla ahkerasti, niin voisi homma edistyäkin. Tällä ekalla kerralla tehtiin vähän kaukojen liikeratoja ja olen ajatellut valita takajalkakaukot ja siihen todettiin hyväksi tavaksi takajalkatargetin käyttö. Sinnille on tosi vaikeaa seiso - istu -vaihdot, muut menee namin perässä hyvin.

Kapulan pitoon saatiin vinkki harjoitella sitä koira makuulla. Täytyy ottaa työn alle. Varsinaista noutoahan Sinni tekee kovin innokkaasti, vaikkei mitään bc-tyyliin verrattava olekaan. Merkkiryppään kierroissa Sinni haluaisi mennä tötsien välistä ja vauhtia pitäisi saada lisää. Ruutuunkin juostiin pari kertaa lelulle. 

En ole kovinkaan moneen liikkeeseen ottanut vielä mitään käskysanoja mukaan ja niitä pitäisi nyt alkaa myös viljelemään. Ja sitten on tietysti miljoona pikkuasiaa omassa tekemisessä, jotka pitäisi saada korjattua. Mut vitsin kiva Sintun kanssa on puuhastella, kun se on niin onnessaan aina tekemässä hommia. Ihmisten luo se kyllä helposti livahtaa heti, kun ei olla tekemässä jotain. Tähän lääkkeeksi tarjottiin hihnassa pitoa, mutta Sinni väistää hihnaa niin voimakkaasti, että sitten loppuu kyllä kaikki järkevä tekeminen. Jatketaan siis ihmiseten rakastamista.


Sunnuntaina kentällä ilmaisutreenejä kaksi kolmen settiä. Ekalla kierroksella ajatus ei Sintturalla ollut ihan kasassa ja kaiken maailman hajut meinas kiinnostaa. Kolme rullan tuontia ja näytölle menoa saatiin aikaiseksi.

Toisella setillä kaikki kolme toistoa oli hyviä. Rullan tuontiin Sinni tarvii vielä käskyn, kun meinaa jäädä rakastamaan ihmistä. Tuo kuitenkin rullan käteen asti ja näytölle menossa ei ole mitään ongelmaa.




Taitaa olla toinen kerta, kun Sinnillä oli kiibtorulla kaulassa. Lyhensin valmista rullaa, kun se oki aivan liian pitkä Sinnille. Kotona testailin, että menikö liian lyhyeksi vai saako Sinni rullan suuhunsa. Kyllä se sen onnistuu noukkimaan ja treeneissäkin otti maalimiehellä sen kerran vahingossa suuhunsa. Jatketaan kuitenkin vielä hyvä tovi irtorullien kanssa!


Taavi teki esine-etsintää kovin innokkaasti!

maanantai 10. tammikuuta 2022

Vuoden eka postaus, tästä se taas lähtee

Välipäiväviikolla Murun kanssa tehtiin Sinnille ilmaisutreeni ja se meni kyllä melko huonosti. Metsässä oli paljon tuoreita kauriinjälkiä ja -papanoita ja nehän kiinnostivat Sinniä enemmän kuin rullan haku. Saatiin kuitenkin neljä toistoa tehtyä, näytöille menot avulla. Tarvitsi tällä kertaa myös rullan hakuun reilusti apuja...


Sunnuntaina vuoden ekat tottikset hieman uudistuneella porukalla. Oltiin hallissa viisi koirakkoa kerralla ja me tehtiin vähän seuruuta ja liikkeestä istumista ja maahan menoa. Pääpaino kuitenkin mun kanssa tekemisessä häiriöstä huolimatta. Kerran Sinni karkas uuden ryhmäläisen luo. Aino on Sinnin lenkkikaveri, joten ihan mahdoton oli olla kiltisti ja oli  pakko mennä vähän leikkimään. Sinni sai kuitenkin häädön sieltä ja loppuaika meni kivasti mun kanssa. Jotain muutakin pientä tehtiin, kiva fiilis, Sinni on koko ajan niin iloinen.


Keskiviikkona Sinnin tokotreenit alkoivat ryhmäpaikkamakuulla ja voi jehna kun ei Sinni millään pysynyt paikallaan. Takapuoli keikkui niin paljon, että koko koira heilui ja huojui ja lisäksi oli vielä hihna, jota piti väistää ihan kamalan paljon. 

Ilman hihnaa Sinni sitten kykeni makaamaan hetken paikallaankin. Melkoinen venkula!

Helin ottama kuva

Perusasentoa ja liikkeelle lähtöjä harjoiteltiin. Ihan hirmu mielellään Sinni kääntyy mun eteen liikkeen pysähtyessä. Kaukojen seiso - istu - seiso vaihdot on vaikeita, muut menee namin perässä. Noutokapulaa Sinni tarjos muillekin hallissa olijoille ja pitoharjoituksissa viskoi sitä vanhaan malliin. Ihanan innokas se on, vaikka välillä tuntuu, ettei se yhtään tajua mitä siltä haluan 😅.


Helatorstaina metsätreenit vaihtuivat taajamaharjoitukseen valtavan lumimäärän johdosta. Sinni pääsi siis ekaa kertaa taajamaympöristöön etsimään tuupertunutta porukkaa. Ei ollut oikein mitään odotuksia, kun uusi juttu kyseessä ja maalimiehet laitettiin tietysti helppoihin paikkoihin. Sinni yllätti kyllä positiivisesti olemalla tosi reipas ja rohkea. Kaikenlaisia kolosia se kävi tutkimassa ja kun maalimiehen haju tarttui nenään niin sitten mentiin eikä meinattu. Ritilärappuset oli ainut vähän hankalampi paikka ja niistäkin Sinni selvisi hienosti. Oli kyllä tosi isoreikäiset raput, hirmu pahat koiralle. Toisella videolla näkyy rappusten selvittäminen ja sen jälkeinen hajun saanti maalista.




Treenien jälkeen käytiin Veelan kanssa lenkillä.





Sunnuntaina oltiin aamupäivä rakennusetsintähommissa. Sinni ekaa kertaa ja kyllä se taas vaan oli taakilla siitä, mitä ollaan tekemässä. Rakennusetsinnässä kuten tuolla taajamassakin mennään suorapalkalla. En tiedä tulenko koskaan yhdistämään ainakaan taajamaan ilmaisua, kun liinassa ollaan kuitenkin. Rakennushommiin se on varmaan otettava mukaan, kunhan joskus saadaan se toimimaan.

Sinnille siis pari helppoa ukkoa ja reippaasti ja omatoimisesti Sinni ne etsi!





Taaville yksi vähän haastavampi ukko ja hienosti, joskin melko vauhdikkaasti Tapsu teki töitä.




Tuolla ihan varmasti on joku, mä haistan sen!

Illalla Taavi oli vielä tottelemassa ja mahtavasti tottelikin. Oli taas jotenkin ihan superkivalla moodilla ja samaan aikaan hallissa treenannut nuori labbisuros ei huolestuttanut juuri ollenkaan. Tehtiin pitkiä pätkiä seuruuta, joissa Taavi kyllä vähän keulii, mutta pääasia että tekee niin innolla! Vähän pidempiä paikkiksia tehtiin myös sekä häirittynä että ilman häiriötä.



Taavi on myös vähän nosetellut, mut liian vähän. Ostin magneetilla varuatettuja pieniä purkkeja ja nekin Taavi haluaa ottaa suuhunsa. Yksi meni jo sen hampaissa ihan liiskaksi... jatkamme puuhailua.

torstai 30. joulukuuta 2021

Vuosi pakettiin

Jos edellinen vuosi oli koronan kurittama, niin ei tämä sen suhteen juuri ollut parempi, vaikka harrastusrajoitukset eivät olleet ihan niin rajuja. 

Tavoitteita tälle vuodelle oli rallyn MES-luokan korkkaus ja se tehtiin yli kahden vuoden kisatauon jälkeen. Harmittavasti Taavin ääntely on sen verran voimakasta ja tuomarilinja tiukentunut sen suhteen, että teknisesti taitava koira ei kuitenkaan saa hyväksyttyjä tuloksia haukkumisen takia. Joten tämän vuoden puolella myös lopetimme rallyn harrastamisen kisamielessä. Ehkä virkistys- ja jumppamielessä sitä voi silloin tällöin puuhastella.

Pelastuskoirajutut ovat pysyneet ykkösenä, mutta kokeita ei tänä vuonna suoritettu kuin haun taidontarkastus. Kaikki jälkikokeet, joihin olisin päässyt, peruttiin ja peko-t kokeen jouduin keskeyttämään, syyksi epäonnistumiselle selvisi kyynärän hermopinne. Uutta mahdollisuutta yrittää tuota koetta ei tullut, koska kokeita ei ollut. 







Viime vuonna oli myös ajatuksissa käydä Taavin kanssa muutama vetskukehä, mutta korona vei keväältä ne suunnitelmat ja sitten ei enää oikein näyttelyhommat jaksaneet kiinnostaa. Taavi ei kyllä näyttelyistä edes tykkää, joten en sitä kehiin taida enää viedä.


Taavi on ollut edelleen tosi terve, alkukesän kyynärän hermopinteen lisäksi keväällä vaivasi todennäköisesti liukastumisen aiheuttama jalkavaiva muutaman päivän ja joulukuussa hammaskivenpoiston yhteydessä poistettiin kyljestä pieni rasvapatti. Syksyllä otettiin myös laajat verikokeet, jotka lääkärin  mukaan oli tämän ikäiselle koiralle uskomattoman hyvät.


Kostista luopumisen jälkeen pelotti ihan kamalasti ajatus toisesta koirasta. Pitkään pohdittuani päädyin ratkaisuun, että otetaan lempeä labbis sitten joskus, kun Taavi on jo eläköitynyt vanhus. Mutta kuinkas kävi! Maaliskuussa meille muutti yllätyspentu Ranskasta ja mikäs muu se olisi voinut olla kuin pyrri. Korona-aika ei todellakaan ole ollut helppo koiranpennun sosiaalistamisen kannalta, mutta onneksi Sinni on ainakin toistaseksi ollut tosi sosiaalinen sekä ihmisiä että toisia koiria kohtaan. Huomattavasti paljon vaikeampaa olisi ollut jos tämä olisi ollut mun ensimmäinen koira ja mulla ei olisi ollut tätä kokemusta ja näitä kontakteja, mitä mulla nyt on. Myös Seijalla vietetyt hoitopäivät ovat varmasti olleet Sinnille mahtavia. 







Sinniin kiintyminen on sen valloittavasta persoonasta huolimatta ollut vaikeaa, mutta loppuvuotta kohden olen alkanut uskaltaa uskoa siihen, että kyllä ne Taavin kanssa pärjäävät. Tämänkin asian tiimoilta olen niin paljon kokeneempi, että uskon pystyväni puuttumaan mahdollisiin kahnauksiin paremmin kuin poikien kohdalla osasin tehdä. Ensi vuosi varmasti näyttää mihin kaksikon suhde kehittyy. Sinni on alitajunnan vastustelusta huolimatta kaivautunut syvälle sydämeen.

Ja vaikka Taavi ei vielä olekaan eläköitynyt, niin Sinni otti sen paikan harrastusrintamalla monella tapaa. Taavin tokopaikka vaihtui Sinnille ja tämän vuoden leirit leireilin Sinnin kanssa. Osa leireistä tosin vaihtui vain koulutuspäiviksi koronan vuoksi, mutta oli hienoa että oli edes ne. Kävimme peltojälkikoulutuspäivillä, paimentamassa sekä pelastuskoirien jälkileirillä. Pelastuskoirajuttujen perusteet kaikkinensa on Sinnillä jo hallussa. Tottakai-päivillä tietysti molemmat olivat mukana. Taavin kanssa käytiin muutamassa rallyvalkussa alkukesästä.











Sinni opetettiin myös heti pienestä pitäen reissujuttuihin, kun toukokuun alussa käytiin kotiautoilemassa länsirannikolla ja Ahvenanmaalla. Kesällä rajojen taas avauduttua käytiin Ruotsissa ja Tanskassa ja syksyllä Norjassa. Sinni oli alusta asti reipas matkustaja niin autossa kuin laivoissakin. Alkuvuonna ennen Sinnin tuloa Taavi reissasi pohjoisessa kaamosreissulla.












Näyttelyjuttuja oli tälle vuodelle sen verran, että yksissä treeneissä käytiin ja Sinni kävi mätsärissä ja pentunäyttelyssä.





Taavin kanssa aloitettiin vuoden viime metreillä nose work nettikurssin muodossa, kun livekursseille ei ole paikkoja (eikä mulla aikaa). Luulen, että ainakin lajin alkeet on myös helppo opettaa itse, kunhan pääsen vähän jyvälle mistä kaikesta nosessa on kyse. Hommasin lisäksi tämän uutukaisen kirjan aiheesta, niin ei voi ainakaan tiedon puutetta syyttää jos homma ei etene =).



Koirakavereita ollaan nähty, vaikka näitä kohtaamisia olisin toivonut enemmänkin. 












Kostia käytiin katsomassa keväällä ja Kosti kävi meillä syksyllä kylässä. Niin ikävä tuota otusta, mutta kaikille parasta näin. Kosti pääsi keväällä palleistaan ja on ollut sen jälkeen huomattavasti seesteisempi. En silti usko, että pallien poisto olisi riittänyt ratkaisemaan meidän ongelmia tai se ainakin olisi pitänyt tehdä jo Kostin ollessa tosi nuori. 





Mutta mitäpä ensi vuonna, uskaltaako koronan taas kiihtyessä edes suunnitella mitään suurempia, kun pari edellistä vuotta on jo mennyt niin epävarmalla pohjalla ja nyt on taas jo peruttu tai siirretty alkuvuoden juttuja...

Kotiautoilua kotimaassa ja mahdollisesti ulkomaillakin olisi tietysti toiveissa ja paljon pitkiä metsälenkkejä ja koirakaverikohtaamisia. Sekä tietysti kaikille terveyttä! Ja Sinnille vähän enempi hallintaa metsälenkeillä...

Mutta jos jotain kuitenkin tavoittelis harrasterintamallakin:

Taavin kanssa todennäköisesti yritän suorittaa haun ja jäljen taidontarkastukset, jos ei tule mitään terveysongelmia. Sääntöihin tulee ensi vuonna muutoksia, mutta mitä olen alustavia uusia sääntöjä nähnyt, niin muutokset eivät ole isoja; haun loppukokeen alue voi olla nykyistä isompi ja rajoja ei tarvitse merkitä maastoon, jäljellä janat pitenevät 50 metristä muutamiin satoihin metreihin. Jatkossa painotetaan yhä enemmän myös ohjaajan osaamista, mutta luotan kykyihini suunnistaa, perustella valitsemani etsintätaktiikan ja toivottavasti osaan myös raportoida kokeen tapahtumat, koiran reaktioit, maalimiesten/esineiden sijainnit ym. mitä jatkossa vaaditaan. Mutta jos jälkikoe ehtii mennä vanhaksi, niin Virtaa en lähde enää uudestaan suorittamaan. 

Nosehommat yritetään myös saada edistymään ja olisi vaikka kiva päästä katsomaan lajin kokeita tai osallistumaan johonkin koulutukseen.

Sinnillä on tavoitteena oppia haun rullailmaisu ensi vuoden aikana ja saada tottelemisjutut siihen malliin, että vuodelle 2023 voisi jo haaveilla jotain suoritteita. Jälkeen varmuutta ja haastavuutta pikku hiljaa. Näyttelyissä voisi käydä pari kertaa. Ja paimennustaippariin pitäisi päästä osallistumaan ja muutenkin lampailla olis kiva käydä.