Tottelemista ja jäärallattelua

Tiistaina koirat kävi pitkästä aikaa fyssarilla. Vähän venähti käyntien väli, mutta Taavin munuaisvaivat on vieny voimavaroja sen verran, ettei ole jaksanu ajatella muuta. Nyt kun sen suhteen pahin on tältä erää ohi, voidaan hetki toivottavasti elää suhteellisen normaalisti.

Sinnillä oli selkä jonkin verran jumissa ja myös ne ainaiset reidet, jotka jumittelee. Mennään reilun kuukauden päästä tsekkaamaan tilanne uusiksi.

Taavi sai enempi semmosen vanhan miehen hemmotteluhoidon, ei ollu isoja jumeja, kun ei enää ole isoja lihaksiakaan. 

Keskiviikon tokossa aluksi kehään menoa ja Sinni oli hyvä. Paikkis tehtiin myös ja se meni hyvin. Oli muuten muistaakseni eka kerta, kun kaikki ohjaajat oli piilossa ja koirat jäi keskenään ilman yhtään ihmistä.

Kuva T. Martinpuro

Treenattiin jäävät, kaikki kerralla oikein. Ohjattua tehtiin useampi toisto ja Sinni kyllä tykkää noutaa. Kerran omi menossa väärälle kapulalle, mutta sain korjattua. Muuten meni oikein kaikki suunnat ja pari kertaa tehriin luovutuskin ja sekin oli hyvä. Vähemmän ollaan treenattu liikkeen alkua ja se näkyy, täytyy ruveta tekemään sitäkin enemmän.

Torstaina pikaisesti hallilla omineen molempien kanssa. Taavi hömpötteli ja Sinnin kanssa koitettiin erotella ruutua ja kiertohyppyhässäkkää. Joskus onnistuu paremmin kuin toiste. Ruutu vetää vahvasti puoleensa. 

Myös perjantaina hallilla omineen. Ensin Sinnille tunnari, joka meni kivasti.

Sitten rakentelin rallyrataa. Nää nykyiset radat on niin hankalia, ettei meinaa edes osata rakentaa niitä 😅

Ensin Taavi teki radan ja aika kivasti tekikin, vaikka siellä oli sille monta ihan uutta ja tuntematonta liikettä. Kiva into oli.

Sinnin kanssa sitten koitettiin rauhallista etenemistä ja aika hyvin meni. Vielä on liikkeitä, joita einosata ja sitten on niotä, jotka toimii yksinään tehtynä, mut radan osana ovat selkeesti hankalia. Mut kai tää edistyy, vaikka kisaamaan ei ole asiaa vielä pitkään aikaan.

Lauantaina käytiin kävellen saaressa kaakaolla ja puruluilla. Matkaa kertyi eestaas reilu 10 km ja ilma oli mitä ihanin aurinkoinen talvinen pakkaspäivä. Paappakin jaksoi hyvin.

Sunnuntaina iltapäivällä jäällä Sinnin, Ainon ja Topin kanssa. Tää on hyvä ja tasapuolinen kolmikko ❤️

Kuvat Ulla R.

Illalla hallilla alkuun paikkis, joka meni superhäiriöistä huolimatta hyvin. Piilossa ollessani kuuntelin, kun treeneissä mukana ollut lapsi laitettiin kävelemään koirien välistä ja toppahousujen kahinasta päätellen siellä myös juostiin, mutta hyvin meni kaikilla koirilla. 

Tehtiin tunnari, jossa oikea kapula löytyi tokalla yrityksellä ja seuruuta liikkuroituna, joka meni aika kivasti. Pari pientä laamailua, mut kokonaisuutena hyvä pitkä seuruu.

Jääviä myös ja nekin aika kivasti. Kaukot ei sitten kyllä tunnu tällä hetkellä edistyvän yhtään. Ilman targettia niistä ei tule mitään ja targetillakin on vähän niin ja näin.

Talvista touhuilua

Edellisen viikon maanantaina kävin iltapäivällä jeesimässä kamua rallytokon saloihin ja samalla molemmat koirat teki alokkaan radan, tosin ilman hihnaa. Taavi oli iloinen päästessään mukaan, vaikkei sitä tekeminen varsinaisesti ihan kamalasti kiinnostanut, kun hajuja oli niin paljon. Mut kyllä se hyvällä rutiinilla veti radan läpi. Sinnille sitten taas olikin ihan supervaikeaa, kun oli uusi ihminen hallissa häiriönä. Sinni pystyi kuitenkin tekemään ihan ehjän suorituksen.

Keskiviikon tokossa häiriötreeniä ja Sinni teki hienosti, vaikka juoksevat koirat ja lähelle tulevat ihmiset ovatkin vähän haastavia. Ruutua, luoksetuloa ja kiertoa pysäytyksillä. 

Sit tulinkin kipeeks ja oltiin viikko aika rauhaksiin. Uimassa käytiin nyt tiistaina ja ennen kipeeksi tuloa ehittiin käydä nauttimassa kauniista ihanasta talvesta jäällä. 

Keskiviikon tokotreeneissä tehtiin kaukoja ja erilaisia häiriötreenejä. Kaukot tehdään edelleen targetilla ja eteneminen on kyllä näiden suhteen ihan todella hidasta. On kuitenkin edetty ja nyt meni jo hallillakin kohtuullisesti, etäisyyttä pystyin ottamaan seitsemisen metriä. Kotona jatketaan jumppaamista ja toivotaan, että homma edistyy.

Häiriöjuttuina tehtiin erilaisia paikkamakuita ja luoksekutsuja sekä seuruuta pujotellen toisia tai tehden jääviä pareittain vastakkain. Sinnillä meni hyvin ja se oli aika rennon oloinen, vaikken itse ehkä ihan rentona pystynytkään koko aikaa olemaan. Näistä treeneistä jäi kyllä taas tosi hyvä mieli.

Torstaina kävin hallilla tekemässä molempien kanssa rallyrataa ja Sinnin kanssa ruutua, kiertohyppyhässäkkää ja tunnaria.

Rata meni Sinnin kanssa oikein hyvin ja rupes jo tuntumaan, että saadaan pikku hiljaa näistä uusista jutuista vähän kiinni. Itse kun oppisi hieman rauhallisemman tavan ohjata, niin menis varmasti paremmin.

Ruutua kokeilin pitkästä aikaa ilman targettia ja Sinnihän oli ihan täydellinen. Myös kiertohyppyhässäkkä onnistui hyvin. Tunnarikin melkein, haisteli tosi hienosti ja rauhallisesti kaikki ja valkkasi oman kapulan, mutta vaihtoi sen kuitenkin vielä väärään jonka toi. Toisella lähetyksellä tuli sitten oma kapula.

Perjantaina oltiin Sirke Viitasen rallyvalkussa ja kyllä kaikki osaaminen oli niin hukassa kuin vaan olla ja voi. Ei vaan meinattu saada rataa onnistumaan millään. Mun ympäri kiertäminen oli Sinnille ihan mahdotonta ja monta muutakin juttua oli kyllä niin hakusessa, ettei olis uskonut meidän treenanneen mitään. Mut ei auta kuin jatkaa harjoituksia. Vaikea laji kyllä kerrassaan.

Lauantaina Sinni kävi Hipun kanssa jäällä lenkillä. Hippu ois halunnu kovasti  leikkiä, mutta Sinniä ei nyt leikityttänyt yhtään. Hyvä lenkki silti.

Sunnuntain hallilla jatkettiin hyppyhässäkkää ja ruutua ja ohjattua. Kovasti oli ihmishäiriötä kentällä ja sekös on Sinnille vaikeata. Hässäkkä meni kyllä hyvin ja ruutukin targetilla, mutta ihmiskujan läpi juokseminen ruutuun ilman targettia ei ottanut onnistuakseen. Ohjatussa Sinni oli hyvä. Tosin se olis ollu heti ilman mitään seuruita lähdössä hakemaan kapuloita ja kun jouduin sitä siitä komentamaan, niin sitten vähän kärsi seuruu. Muuten meni kyllä hyvin. Tokalla toistolla sain onnistuneen korjaukesen, kun Sinni oli aluksi menossa väärälle kapulalle.

Video T. Suuronen (ja ohjaaja ei osaa sääntöjä ja joutuu kesken liikkeen kyselemään niitä...)

Hallihommia

Edellisen viikon keskiviikon tokossa tehtiin ohjattua ja tunnaria sekä vähän seuruuta. Ohjatussa ekalla yrityksellä Sinni vähän paineistui toisesta koirasta ja päätyi ruutuun. Vähän helpotusta ja kapula löytyi. Tokalla toistolla oikein mallikas suoritus toisen suunnan kapulasta (jolla sai mennä poispäin toisesta koirasta). Seuruut oli hyviä. Illan suurin ilo ja onnistuminen oli tunnari. Aiemmin se on onnistunut vain kotona. Nyt hallissa oli kolme vierasta ihmistä ja iso musta koira (mustat koirat on Sinnille pahimipia) ja silti Sinni teki lähes täydellisen tunnarin liikkeen omaisesti. Se haisteli kapulat hienosti ja varmisti oman kapulan ja toi sen mulle. Meinasin pakahtua onnesta!

Sitten olikin viikon verran taukoa kaikesta treenaamisesta, kun arki vain oli niin kiirusta eikä näin talvella muutenkaan oikein tule kauheesti tehtyä mitään...

Tän viikon keskiviikkona toko aloitettiin paikkiksella ja kun hallissa oli vain tuttuja ei-mustia koiria, niin Sinni oli vain iloinen kaikista, eikä yhtään ärhennellyt paikkisriviin mennessämme. Parin minuutin paikkis mun piilotellessa meni yhtä hyvin kuin aina ennenkin.

Varsinaisena aiheena meillä oli luoksetulon pysäytykset ja Sinni on kyllä ostanut tuon ajatuksen ihan kohtuullisesti, vaikka pysähtyminen voisi olla hieman nopeampi. Ehkä se kuitenkin nippa nappa menee siihen kolmen koiran mittaan... Halli on vähän nafti tuohon, mutta kohtuullisesti saa treenattua tätäkin, vaikka olis kyllä kiva päästä uuden luoksetulokäskyn jälkeen heittämään palkkapalloa itseni taakse eikä vaan siihen ihan viereen. Läpijuoksutkin tulee kivasti ilman pysäytyksen ennakointia.

Lisäksi tehtiin jääviä ja niissä Sinni oli tällä kertaa ihan jäätävän hyvä. Ei tullu virheitä ollenkaan ja liikkeet oli nopeita. Seisoessa tehtiin koiran kiertämistä useampaan kertaan, niin siinä ei Sinni meinannut ekaksi pysyä paikoillaan mun lähtiessä toista kertaa kiertämään sitä, mutta uusinnoilla sekin onnistui.

Perjantaina käytiin rallyn ratatreeneissä tekemässä alla oleva rata kahteen kertaan.

Eka kierros meni ihan reisille. Oikeen seuruusta ei tullu mitään ja kaikki muukin oli enempi tai vähempi sinne päin ja lisäksi vielä uusien kylttien osaamattomuuteni. Suorastaan surkeaa menoa.

Tokalla kierroksella koitin mennä rauhallisesti ja olla Sinnille selkeä ja heti meni paremmin. Suoritukseen pystyi olemaan tyytyväinen. Oikean puilen seuruuta täytyy vahvistaa kyllä vielä paljon.

Lauantaina aamusta käytiin uimassa. Harmi, kun uimala nosti hintoja kerralla yli 30 %, niin jatkossa varmaan käydään harvemmin, jos uimala edes pysyy pystyssä, kun useampi ilmoitti lopettavansa tai ainakin harventavansa käyntejä korkean hinnan takia. Harmillista. 

Sunnuntain hallivuorolla tehtiin ekaks paikkis, joka meni hyvin, paitsi odotusalueella meillä on kyllä vaikeuksia muiden koirien osalta. Sitten tehtiin superisti ruutua, melko hyvin kiertoa häiriöt huomioiden ja tunnarista ei tullut mitään, mut laitan sen kyllä Sinnin suuren rakkauden syyksi, joka treenasi meidän kanssa samaan aikaan. Sinnin pää oli täynnä hattaraa, niin ei ihan pystynyt keskittymään tunnarin vaatimuksiin. Kierron jälkeen maahan meno tarvii kanssa vielä paljon vahvistusta. Mut kokonaisuutena oikein iloiset treenit.

Rallyn uusia liikkeitä ajatellen ollaan kotona yritetty treenailla erilaisia sivuaskelia, mutta hitto kun on vaikeeta. Kaukoja myös jumppailtu kotona ja takajalat targetilla ne onnistuu jo kohtuullisen hyvin pitkästäkin matkasta, mut ilman targettia tekeminen vaatii vielä tosi paljon treeniä.

Taavin munuaisvaurio on mennyt parempaan suuntaa. Pissa ei enää haise järkyttävälle ja se pystyy pidättämään noin seitsemän tuntia. Ruokahalukin on palannut ihan normaaliksi.

Uusi vuosi käyntiin

Uudenvuoden aattona käytiin aamulla uimassa ja vielä iltapäivällä pakkasta uhmaten pitkä lenkki. Näiden jälkeen oli hyvä rauhoittua odottamaan vuoden vaihdetta. Tänäkään vuonna koirat ei pelänneet ja mentiin nukkumaan jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä. On kyllä kovin turhaa tuo paukuttelu, kumpa raketit kiellettäisiin kokonaan.

Viime vuoden tavoitteet Taaville oli hyvää eläkeläisen elämää. Loppuvuoden lääkevauriota lukuun ottamatta Paapalla menee hyvin. Pissajutut jatkuu edelleen, öisin käydään ulkona. Vielä selvitellään oisko mitään tehtävissä vai onko vain odotettava ja katsottava mihin tilanne etenee. 

Sinnin tavoitteena oli kehittyä rallyssa ja tokossa ja päästä treenaamaan esineruutua ja jälkeä. Kaikkissa positiivista kehitystä, vaikka jälkeä ja esineruutua olisin halunnut tehdä enemmän. Tokossa Sinni yllätti täysin saavuttamalla AVO1 tuloksen jo ekalla yrittämällä ja rallyssakin alkutakkuilun jälkeen saatiin RTK3 kasaan toukokuussa. Terveyspuolella lonkkia on hoidettu parhaan kykymme mukaan ja tilanne on edelleen ihan hyvä.

Tälle vuodelle toivotaan tietty Taaville hyvää vointia, mutta kyllä takaraivossa jo kolkuttaa ajan rajallisuus.

Sinnin kanssa koitetaan saada rallyn uudet kyltit ja säännöt haltuun ja jos kisat pääsis mes-luokassa korkkaamaan, niin ois kiva ja RTK4 jollain aikavälillä, mut tuskin tänä vuonna. Tokossa voittajan liikkeiden suoritusvarmuuden rakentelua ja ehkä joku koe, jos sattuu lähelle sopivasti sitten kun on liikkeet saatu paremmalle tolalle. 

Pk-jälkeäkin olis kiva käydä kokeilemassa, mut koepaikkoja on ilmeisen vähän tarjolla.

Vuoden ekat treenit oli rallyn ratatreeni. Mentiin ihan vaan kokeilemaan ja hakemaan treeni-intoa. Ratana oli edellispäivänä olleiden kisojen rata.

Meillä meni Sinnin kanssa yllättävän hyvin. Tokosta on kyllä tässä lajissa paljon apua (ja tästä haittaa tokoon 😅). Oikean puolen seuruuta pitäisi taas muistutella, mut olin kyl tosi poaitiivisesti yllättynyt, ettei mennyt ihan säätämiseksi vaan näytti aika lailla rallylta. Hirveeati pitäis jaksaa opetella uusia sääntöjä ja onhan noissa paljon uutta opetettavaa Sinnillekin. Täytyy jotain kisoja käydä katelemassa, että pääsee jyvälle uusista jutuista.

Lauantaina talvinen lenkki Taren kanssa.

Sunnuntaina hallivuorolla kiertohyppyhässäkkää, ruutua, ohjattua ja peruutusta. Ruutu oli oikeastaan ainut mikä onnistui ja sielläkin mennään edelleen targetille. Kiertokin onnistuu, kunhan saa Sinnin lähtemään tötsille. Hyppyosuudesta se jotenkin tykkää ihan kamalasti ja tulee ihan täpöllä hypyille. Myös pysäytykset on ruvennu toimimaan hienosti. Ohjattu ei ottanut onnistuakseen sitten millään. En tiedä onko mun kapulat liian vaaleat, ettei ne erotu tarpeeksi, mut oli muutenkin koko liike selkeesti Sinniltä unohtunut. Parin yrityksen jälkeen löytyi kapulakin.

Viime perjantaina oltiin Sirke Viitasen rallykoulutuksessa ja kyllä oli taas hyvä koulutus. Meillä nää uudet jutut on siis vielä ihan alkutekijöissään, mutta tehtiin mes-rataa ja sieltä Sirke sitten aina poimi virheet ja neuvoi miten korjataan. Tiesinkin jo etukäteen, että sivuaskeleet koiraa päin ja edessä otettavat sivuaskeleet on meille vaikeita. Hyviä vinkkejä niihin saatiin. Lisäksi käytiin läpi uusia sääntöjä ja kyllä niiden sisäistämisessä on tekemistä, kun on aika paljon pois oppimista vanhasta.

Sunnuntaina hallilla alkuun voi-paikkis ja kiertohyppyhässäkkää, joka meni edellistä kertaa paremiin, vaikka kyllä Sinni aina jotain omia kuvioitaan saa ujutettua väliin. Myös ohjattua noutoa tehtiin ja se onnistui nyt tosi hyvin. Liikkeestä seisomista ja seuruuta muutenkin. Oikein hyvät treenit taas.

Vuoden viimeiset treenit

Ennen joulua keskiviikon tokossa pidettiin häiriötreenit ja Sinnillä olikin vähän jännää. Ei olla taas pitkään aikaan tehty kovinkaan paljoa muiden koirien kanssa ja sen kyllä huomasi. Mut hienosti Sinni teki ja luotti, vaikka vähän piti välillä tarkistellä että mitä ja missä ne kaverit tekee. 

Tehtiin myös paikkiksesta luoksetuloa ja jos en ihan väärin muista, niin oli eka kerta kun kutsun Sinnin rivistä luokseni. Kovin epäuskoisesti se sieltä toisella käskyllä tuli, kun eihän paikkiksesta nyt sovi mihinkään lähteä. Ihana pieni kiltti koiruli. Hyvin kesti myös paikallaan muiden tullessa luokse.

Torstaina Muru teki Sinnille jäljen. Reilu 400 m ja kuus keppiä, lyhyt jana, ikää reilu tunti. Jälki oli mulle muuten sokko, mut tiesin kumpaan suuntaan se lähtee. 

Sinni nosti jäljen taas niin huolettomasti, etten pysty sanomaan missä vaiheessa sen teki, mut lähti kuitenkin kulkemaan oineaan suuntaan. Meno oli taas koko jäljen HintunTinttumaisen hömpöttelevää ja välillä riista tuntui vievän ja tehtiin pari ketunlenkkiä, mut me selvittiin yhdessä ja huikeen hienosti Sinni etsi kepit! 

Tästä jäljestä jäi tosi hyvä mieli, kun oltiin kahdestaan yhdessä metsässä ratkomassa tätä ja onnistuttiin. Gps-jälki ei kyllä näytä tallotulta jäljeltä, mut kaikki kepit löytyi ja aikaakin meni vain alle vartti, vaikka Sinnin vauhti tuntuu edelleen tosi hitaalta.

Lauantaina käytiin treenaamassa ohituksia. Kun vastaantulijana on toinen terävä paimen, niin vaikeeta oli, mutta useamman yrityksen jälkeen saatiin pari ihan hienoa ohitustakin.

Samalla reissulla tehtiin jälkitreeni. Puolitoistatuntinen vieraan tekemä noin 700 metrinen jälki kuudella kepillä ja lyhyellä nostolla.

Sinni ois kovasti pyrkiny takajäljelle, mut suunnanmuutoksen jälkeen lähdettiin hyvin matkaan. Kaikki kepit nousi ja pari kulmaa oli ihan superhienoja. Mulla vaan on ihan jäätävä epävarmuus siitä, onko Sinni jäljellä vai ei. Se on niin vaikea lukea korkean nenänsä ja muutenkin vähän huolettoman näköisen menon vuoksi, vaikka lähes koko jäljen kulki kyllä niin jäljellä kuin vain voi kulkea. Kaikki kepit nousi myös varmasti ja aikaa meni 18 minuuttia. Pitäis varmaan tehdä noita ihan kokonaan sokkoja jälkiä, jotta oppisin luottamaan.

oranssi on jäljen tekijän suunnitelma jäljestä, turkoosi jälki ja vihreä jäljestetty jälki

Kun muut juhli joulua, mä valvoin töissä. Työjakson jälkeen sit rötväsin pari päivää vaan kotona, lenkkeiltiin pitkästi ja nautittiin harvoista auringonsäteistä.

Vuoden vikassa sunnuntaitreenissä aloitettiin Sinnin kanssa rallyn uusien sääntöjen mukaisten tehtävien harjoittelu. Aika paljon on vielä epäselvää, että miten mikin uusi tehtävä pitää suorittaa, mut eiköhän asiat pikku hiljaa selviä.

Loppuun tehtiin vielä paikkis. Olin piilossa ja häiriökävelijä kävi käpsyttelemässä paikkiksen aikana koirien takana. Hienosti meni. Paikkiskuvat Tiina S. ja Mia S.

Taavin öiset pissareissut on ihan tarpeesta, ei vain tapa... pidemmän yksinolo aikana (työpäivä) pissat tulee sisälle, vaikkakin pissausväli on musta ehkä vähän pidentynyt ja juomismäärä ehkä vähän vähentynyt. Onneks noita pitkiä yksinoloja ei tule kuin kerran, pari kuussa. Päivissä ja öissä on tosin myös eroja, edistyminen ei ole mitenkään suoraviivaista, mut edelleen elättelen toivoa paranemisesta. Aloitettiin munuaisten toimintaa vahvistava lisäravinne, Pronefra, jos siitä vaikka olisi apua.

Vähän valoa harmauden keskellä

Tiistaina Sinnillä oli uimapäivä. Taavi ois tietty tahtonu mukaan, mut en arvannu ottaa pissajuttujen takia. Sinni oli vähän vaisu uimari yksinään.

Keskiviikkona tokossa ruvettiin harjoittelemaan kiertohyppyhässäkän pysäytystä maahan. Olin ihan tyytyväinen näin ekaan yritykseen, vaikka maahan meno vaatikin kaksi käskyä. Ei tehty kovin montaa toistoa ja tehtiin kiertoa myös ilman pysäytystä, koska taas Sinni meinas ruveta jumittamaan tötsien taaksi.

Tunnarissa kovasti maistelua, mut lopulta se oma kuitenkin löytyi. Nyt tehdään tätä pari kertaa kotona rauhassa ja sit jätetään vähäksi aikaa hautumaan. Ruutu oli vaikea, kun ketällä oli myös kiertotötsät, ei onnistunut ruudun löytäminen ilman isoja apuja. Mut eipä taas puuttunut vauhtia ja iloa Sinnin menosta.

Torstaina pikainen esineruutuharkka ja nyt ei kyllä ollut meidän päivä. Kaksi esinettä Sinni toi valmiista ruudusta, mutta kovasti oli verkkaista menoa. 

Perjantaina oli voi-tokokurssin vika kerta ja me tehtiin seuruuta, joka oli ihan sairaan hienoa, paitsi ehkä peruutus on vähän sinne päin. Sitten haastettiin Sinni HintunTintun aivonystyröitä ruudun ja kierron erottelulla. Ei ollu helppoa, mut hienosti Sinni hoksas jutun juonen. Lopuksi vielä tehtiin kehään meno ja paikkis ja siinä Sinni oli hyvä.

Sunnuntaina jatkettiin hallivuorolla erottelutreeniä ja siitä ei tällä kertaa tullut oikein mitään, ruutu veti nyt niin kovasti Sinniä, että päätyi melkein joka kerta sinne isoista avuista huolimatta. Lisäksi ohjattua, joka onnistui ihan kivasti ja vähän sitä seuruun peruutusta, jossa Sinni kyllä väläytteli tosi hyviä pätkiä vaikka välillä meni pomppimiseksi. Paappakin oli mukana hömppätokoilemassa.

Ihan tolkuttoman pitkän harmaiden ja synkkien kelien jakson katkaisi pari kaunista pakkaspäivää ja me koitettiin ottaa niistä kaikki ilo irti ulkoilemalla paljon ennen kuin synkkyys ja vesisateet valtaa taas säätilan.

Taavin tilanne jatkuu aika lailla samanlaisena. Se on virkeä ja energinen, juo ja pissaa kuitenkin edelleen jonkin verran normaalia enemmän ja juoksuttaa öisin mua ulkona. Välillä kuitenkin tuntuu, että sille on vaan nyt jäänyt tämä yöjuoksu tavaksi ilman sen suurempaa tarvetta. Ruuan suhteen on myös kovin valikoiva ja jos ei ole mieleistä ruokaa, niin jättää syömättä. Hyviä ruokia syö kyllä hirmuisella halulla, kunhan vain tietäis mikä on minäkin päivänä sitä hyvää ruokaa... 

Jälkee ja tokoo

Tiistaina tein Sinnille 500 m jäljen yhdeksällä kepillä. Ikää tunti, lyhyt nosto. Nosto meni hyvin ja oikea (vasen) suunta löytyi hienosti. Kepeistä kolmas jäi ja pari muutakin oli vähän niin ja näin, mut jäljellä Sinni pysyi hyvin, vaikka oli pienen tien ja parin polun ylitys sekä ohikulkevia autoja ja lenkkeilijöitä piti välillä vähän katsella. Aikaa meni 17 minuuttia. 

Keskiviikon tokossa tehtiin kokeenomaisesti voin kaikki muut liikkeet paitsi kaukot (ei osata) ja seuruu (tylsää). Kiertohyppyhässäkkä, jäävät (seiso, istu) ja luoksetulo aika lailla nappiin. Tunnarissa vähän epävarmuutta, mutta lopulta ilman apuja oikea kapula löytyi. Ohjatussa Sinni lähti ensin meidän vieressä olleeseen ruutuun, mutta ilman apuja vaihtoikin suuntaa vasemmanpuoleiselle kapulalle ja liike oli ihan hieno, hyvä korjaus Sinniltä. Ruutu ei meinannut löytyä millään, kun kartiot imi kiertoon. Pienellä avulla sitten onnistui ruutukin.

Torstaina treenattiin aamusta esineruutua ja jälkeä. Esineruudusta Sinnillä oli jonkinlainen muistikuva, mut paljon tarvitaan treeniä. Pienen muistuttelun jälkeen kaksi esinettä tuli valmiista ruudusta ihan kivasti mulle.

Jälki oli vieraan tekemä 600 metriä pitkä, reilun tunnin vanha lyhyellä janalla.

Sinni nosti jäljen hyvin ja jäljesti ekat 400 metriä hyvin, paitsi ekasta kepistä meni yli. Riista vei mennessään, mut osasin epäillä sitä. Loppu jälki meni sit taas hyvin ja tuota ekaa lukuun ottamatta kepit nousi hyvin. Aikaa meni 16 minuuttia. 

Ai hitto kun oli vaikeeta mulle, kun oli vieras metsä ja en kattonu karttaa kertaakaan. Oli vaan tunne, että pyöritään ympyrää, mut ajoittain näin kyl Sinnistä missä jälki menee. Miten mun onkaan niin vaikee lukea sitä!? Ilman kartturia oisin kyllä siinä riistavaiheessa varmaan harhautunut kovasti kauemmas.

Taavikin sai oman muutaman sadan metrin neljän kepin jäljen ja oli niin liekeissä tekemisestä! Se vaan on ihan paras jälkikoira.

Iltapäivällä käytiin tottistelemassa meille uudella hallilla. Alkuun paikkis, jossa vieruskaveri tulikin moikkaamaan Sinniä... vähän Sinniä tietty ahisti ja se lähti mun luo ja sai kaverin peräänsä, mut toka toisto meni sit vieruskaverillakin hyvin.

Ruutua tehtiin ja taas sinne oli vaikea löytää. Jäävistä seisominen oli haastava. Seuruuta hinkattiin myös sekä tunnaria, joka oli taas vieraassa paikassa vaikea ja meni ihan arvailuksi. Toinen toisto tunnaria onnistui.

Sunnuntaina käytiin aamusta taas esineruutuilemassa ja meni kyllä ihan kivasti. Sinni suoraan valmiiseen ruutuun, joka ei tosin ollut ihan 50 m leveä. Kolme esinettä oli takalaidassa ja kolme se mulle sieltä toi. Ihan joka lähetyksellä ei noussu esine, mut hyvin kesti uusintalähetyksiä. Tokalla kierroksella haetutin vain yhden esineen.

Videot Liisa:

Illalla hallilla kehään menoa, ruutua, luoksetuloa ja tunnaria. Kehäänmenotreeni mua jännittää niin, että mahaan sattuu, mut hienosti Sinni pysyi hanskassa sakemanniurokset provokaatioista huolimatta. Vähän kovempaa käskytystä se kyllä vaati.

Ruutu löytyi nyt hienosti, targetilla mennään ja matkan varrella seisonut uusi häiriöihminenkin aiheutti vain pientä kieroutta menomatkoihin, mutta hyvin Sinni hallitsi itsensä ja päätyi ruutuun vieraan sylin sijasta.

Luoksetulon pysäytys toimii, kunhan mulla ei ole palkkapallo näkyvissä. Tehtiin myös ilman pysäytystä.

Tunnarissa toka toisto onnistui. Ekalla meni vähän häröilyksi, kun oli paljon yleisöä ihan vieressä, mut oli kuitenkin parempi kuin aiemmin häiriölliset tunnarit. Oli taas hyvät treenit ja HintunTinttu intoa piukassa.

Taavin toipuminen lääkeoireista ei mennyt ihan niin helposti kuin ois toivonut ja pissa/juomisvaivat jatkuvat. Ensin epäiltiin pissatulehdusta, mutta kun sitä ei löytynyt, niin lopulta päädyttiin uuden lääkkeen aiheuttamaan akuuttiin munuaisvaurioon. Sille ei ole mitään tehtävissä, mutta hyvällä säkällä siitä voi toipua täysin. Nyt vaan ootellaan kuin käy. Onneks Taavi on hyvinvoiva ja virkeä ja juominen ja pissaaminen vähenee koko ajan pikku hiljaa. Ruokahalu vois olla parempi. Kuukausi on nyt valvottu näiden vaivojen takia, ihan karmeeta. En tiiä kauan tätä jaksaa ja kuin kauan tohon toipumiseen menee, jos nyt ylipäätään toipuu vai missä vaiheessa pitää ruveta tutkimaan lisää? Voihan siellä olla vielä jotain muutakin vaivaa, joka nyt vaan provosoitui tästä kaikesta? En tiiä, eikä järkikään enää juokse valvottujen öiden vuoksi. 

P.S. Taavi nukkuu ihan kohtuullisen hyvin, aamuyön pissareissu vaan herättää hetkeksi. Mä sit valvon senkin edestä...