Huhtikuu hujahti

Lähes kuukauden takaisesna keskiviikon tokossa alkuun ryhmähäiriöliikkeitä edellisen ryhmän parin koirakon kanssa. Sinni meni useamman kerran kaverin käskystä maahan... Piilopaikkiksessa Sinnin vieressä ollu koira haukkui ja se pelotti Sinniä, mut makasi silti kiltisti paikallaan. Tehtiin useampi lyhyt paikkis.

Kiertohyppyhässäkkä toimi kuin rasvattu! Super! Kaukot sit onkin semmonen murheenkryyni, ettei mitään rajaa.

Torstaina kävin tekemässä tokon voin kokeenomaisesti, paitsi kaukot jätettiin tekemättä.

Alkuun paikkis oikein hyvä. Vieruskaveri hirvitti vähän ja Sinni ratkaisi tilanteen sulkemalla sen totaalisesti pois.

En vahingossakaan katso vasemmalle

Liikkeet meni aika hyvin. Huomautettavaa oli jäävien seisomisessa, jossa pyörähti mukaan liian aikaisin ja lyhyt seuruu tehtiin myös ja se oli vähän laamailua. Ruutu tais menmä takalaidasta yli, mut se nyt tuskin on iso ongelma. Ja tunnarin Sinni tiputti jalkoihin. Muuten olin kaikkiin oikei  tyytyväinen.

Taavi rupes ontumaan, ei pahasti mut kuitenkin. Mitään selvää kipukohtaa ei löytynyt ja kuvata ei ihan heti viitsitä, kun sydän kuitenkin heikko. Kipulääkekuurilla mennään nyt ja sit jos ei mee ohi, niin kuvataan.

Perjantaina käytiinnuimassa ja Taavikin sai olla kevennetysti mukana. Ei ainakaan pahentanut tilannetta.

Sunnuntaina olin Sinnin kanssa Jenni Suden rallyvalkussa. Meillä oli aiheena mun kädet mua kiertävissä liikkeissä.

Liikkeessä mun kierto pitää treenata ensin paikallaan teputtaen ja sit pikku hiljaa askelta pidentäen. Takaa puolen vaihdossa ois ehkä hybä olla eri kästy kuin edestä mua kiertävissä liikkeissä, mut hitto kun ei kykene. 

Edessä puolen vaihto ois myös hyvä opetelle ensin paikallaan pitkää targettia hyväksi käyttäen.

Hitto, että tykkään Jennin koulutuksista! Oon jo ihan lopettamassa rallyn ja sit aina kun käy jossain tällasessa, niin taas rupee homma kiinnostamaan.

Tiistaina käytiin Taren kanssa lenkkillä. Ihana kaksikko ❤️

Kaiken tän jälkeen on blogin päivitys ihan unohtunut, kun on ollut elo semmoista haipakkaa ja vähän huolta Taavin kunnosta, vaikka ihan reippaana ja hyvävointisena se on ollut ainakin 90 % ajasta.

Ollaan käyty ehkä kaksi kertaa vieraan tekemällä jäljellä. Nyt on ajeltu jälkiä pannasta ja vauhtia on tullut paljon lisää. En tiedä onko kiinni vauhdista vai siitä, että olen pyytänyt jäljentekijöiltä uusia koeohjeen mukaan hajustettuja keppejä uusiokäyttökeppien sijaan, niin on kepit aika lailla jäänyt nousematta. Kaksi tai kolme keppiä on noussut, vaikka jälki ollaan kyllä ajettu aika lailla tarkasti. 

Pannasta en viitsi juuri jarrutella, että ehkä on taas kuitenkin palattava valjaisiin.

Esineruutua on tehty ehkä kerran ja se meni kyllä aika kivasti. Kaverilenkillä on käyty Ainon ja Topin kanssa ja sitten on koitettu hinkata aivan mahdottomia kaukoja. Sinni kyllä osaa vaihdot, mut joskus se on jostain syystä ihan pihalla ja tulee ihan mitä sattuu asentoja tai ei mitään. Ja ilman targettia se ei kyllä pysy paikallaankaan. Olen jo ihan toivoton näiden suhteen. Mitkään kepakot tai laatikot tai muut rimajutut ei toimi ollenkaan tuohon paikallaan olemiseen. 

Metsään meni vahvasti viime viikot

Maaliskuun lopussa Sinni pääsi vähän leikkimään pariin otteeseen Toton kanssa, kun oli sukujuhlat. Ja tietysti oli myös käytävä järvessä, kun ranta oli jo sula.

 

Sunnuntaina jälkeä vieraan tekemällä jäljellä. Sinni ajoi tulevan kokeen 2-luokan jäljen ja hiton hyvin ajoikin. Nosto oli vähän epävarma, mutta itse jälki meni kokonaisuutena ihan huikeen hyvin. Sinni teki töitä löytääkseen kepit ja kaikki nousi varmoin ottein! Minä yritin kovasti yhdessä kohtaa sabotoida jälkeä, mutta onneksi Sinni piti päänsä ja mä lopulta uskoin sitä, koska sillä nyt kuitenkin on parempi nenä kuin mulla. Yks pien kiersaus tuli jonkun eläimen houkuttavien jäänteiden takia, mutta siitäkin selvittiin hyvin. Kilometrin jälkeen meni aikaa 26 min. Jälki oli parisen tuntia vanha. Mahtavan hyvä suoritus meiltä.

Illalla vielä tottiksia ohjatun (superhyvä), tunnari (rupee toimimaan), kaukojen (ei näistä tuu koskaan mitään) ja jäävien (joskus onnistuu oikee liike, joskus ei) kanssa. Tehtiin myös paikkis kokeenomaisesti ja se oli ihan tosi hyvä.

Maanantaina pikainen esineruututreeni, Sinni haki 30 m leveältä kaistaleelta kaksi esinettä, eka hetsattuna, toka valmiina. Sinnimäisen humputtelevaan tyyliin molemmat nousi, kunhan kerkes muilta hajuilta esinelle. Tästä on hyvä parantaa.

Uskaltauduttiin bc-sakin kanssa lenkillekin ja Sinni meni varsin hyvin joukon jatkona ja taisi sieltä yksi mielitiettykin löytyä.

Tiistaina taas kauhea kooma yöllisen hävittäjärallin takia, mut lupauduin silti pieneen jälkitreeniin. 1 h, 500 m, kuus keppiä, 30 m jana. Sokkona mentiin, tarvin näitä ihan tosi tosi paljon enemmän, kun en luota yhtään meidän jäljestykseen. Tai luotan mä nyt jo enemmän kuin vuosi sitten, mutta pitkä on matka semmoseen hyvään oloon jäljellä.

Sinni nosti takajäljen, mutta lähti sitten hyvin jäljelle. Jäljesti kyllä hyvin, lopussa pieni oikaisu, mutta keppejä ei noussut kuin kaksi. Ei vaan kiinnostellu kepit tällä jäljellä ollenkaan... Mut uskalsin sokkojäljelle ja olin siihen kyllä tyytyväinen ja uskalsin luottaa Sinniin, vaikka riistan jälkiä oli ihan älyttömästi. Mut ihan helkkarin epävarma olo mulla siellä liinan päässä on. Pitäis ehkä ens kerralla antaa Sinnin mennä vapaana, meniskö sit paremmin. Aikaa meni 13 min.

Torstaista sunnuntaihin oltiin saaressa, jossa meillä on melkoinen työleiri mökin omannäköiseksi tekemisessä. Koirat sai puuhastella pihalla omiaan ja muutama lenkki ehdittiin käydä saaressa tarpomassa.

Sunnuntai-iltana hallille tän talvikauden viimeiseen hallitreeniin. Olipa kiva kausi taas ja halli on alustavasti varattu myös ens talveksi. 

Tällä kertaa Hinspanen teki kiertohässäkkää, ruutua ja jääviä, kaikkia aika kivasti. Lopuksi vielä paikkisrivi seitsemällä koiralla.

Maanantaina Sinnille vieraan tekemä alo-jälki ja kohtuullisen noston jälkeen kivavauhtista jäljestystä tällä kertaa pannasta, kun Sinni vihaa kaikkia valjaita ja muita pukineita. Ei ainakaan haitannut jäljestystä valjaiden puuttuminen. Viisi keppiä ylös ja aikaa meni 11 minuuttia. Hyvä me! Tällä jäljellä mun ei tarvinnu yhtään arpoa, että ollaanko jäljellä vai ei. 

Nyt ois kiva tietää, että miks toisen vieraan tekemiä jälkiä ajetaan hyvin ja toisen vieraan ei... tarvitaan selkeesti lisää vieraita tähän vieraiden rinkiin, jotta pääsen jyvälle, miks joskus jälki kulkee ja miks joskus taas ei, vapaaehtoisia?

Illalla vielä esineruutua valmiissa täyskokoisessa ruudussa. Sinni haki HintunTinttu-tyyliin kolme esinettä. Kaks ekaa meidän tasoon nähden hyvin ja kolmannen sitten vähän tuumailevammin. Esineet ei edelleenkään tule käteen asti, mut olen iloinen, kun Sinni niitä halukkaasti etsii ja innolla tuo mun varpaisiin.

Treenilöisii

Viime viikon keskiviikon tokossa meillä oli häiriötreenit. Kolme koiraa treenas kimpassa, me keskityttiin perusasentoihin, seuruun lähtöihin ja tunnarikapulan palautuksiin. Sinni meni joka kerta lankaan vieruskaverin istu-käskyyn maassa ollessaan. Perusasennot ja lähdöt häirittyinä ihan superhienoja! Kapulan palautustakin saatiin ehkä himpan hiottua parempaan suuntaan.

Torstaina kävin jeesimässä kamua rallyjutuissa ja samalla tehtiin Sinnin kanssa sivuaskelharjoituksia, oikean puolen seuruuta ja kaikenlaisia mun kiertämisiä. Meni aika kivasti, mut Sinni ei malttanut olla aina silloin tällöin karkaamatta rakastamaan treenikamua. 

Perjantaina Muru kävi tallomassa Sinnille kaksi lyhytty jälkeä kumpikin yhdellä kepillä nostotreeniksi. Nostot on meidän heikko lenkki jäljillä ja niitä pitäis treenata paljon. Eka nosto näistä meni kohtuullisesti ja keppikin nousi. Mut toisesta nostosta ei tullu mitään. Ikään kuin Sinni ois oikein varonut nostamasta sitä. Jälkikäteen mietin, että jättikö Sinni toisen jäljen nostamatta, kun oli hetki sitten vähän kuin otettu pois saman hajuiselta jäljeltä? Se on niin herkkis tollasista asioista, mitkä saattaa kokea epäonnistumisiksi. Mietintämyssy päähän ja seuraava jälkitreeni suunnitteluun, kunhan metsät sulais sillai, että sais pidempiä kuin 100 m jälkiä.

Lauantaina kävin rallyn ratatreeneissä meille vieraammassa hallissa, jossa oli aksapuolelta kunnon häiriötä tarjolla. Tehtiin rata kahteen kertaan. Eka kerta meni yllättävän hyvin, mut paljon on uusissa kylteissä vielä mulle itelleni vaikeita juttuja. Video tokalta kiekalta, mikä ei sit enää menny niin hyvin 😅

Video Jaana Siltanen

Sunnuntain hallivuorolla aiheena ruutu ja kierto, on niissä tekemistä. Kaukot ei etene, mut luoksetulon pysäytys toimii ja seuruu on melko kivan oloista. Mukana häirikkökoirakin.

Sinni kävi fyssarilla, mitää isompaa sanomista ei löytynyt.

Keskiviikkona iltapäivällä noin 500 metrin jälki kuudella kepillä, ikää puolisentoista tuntia. Keli kolea ja kostea.

Sinni lähti jäljelle hyvin, merkkasi sen ihan tosi nopeasti ja huomaamattomasti ja jatkoi sitten jäljen yli. Uudella kehotuksella palasi ja nosti jäljen. Sitten mentiin enemmän tai väjemmän varmasti koko jälki ja kepitkin nousi, vika keppi tosin tarvi pienen paluun taaksepäin, kun siitä mentiin iloisesti ohi... paaaaljon hyvää tällä jäljellä, mut ihan hirveesti vielä kehitettävää. Aikaa meni vartin verran.

Keskiviikon tokossa olin ihan tööt, kun pari yötä tullut valvottua jäätävän hävittäjärallin takia. Voi kun tuo sota nyt loppuisi pian, mut tuntuu että vyöryy vaan lähemmäs ja lähemmäs...

Jaksettiin kuitenkin tehdä seuruujuttuja. Lähdöt oli hyviä, mutta peruuttaminen vaatii kovasti harjoitusta. Tosin omat tavoitteet ja kriteerit sen osalta ei ole ihan niin justiinsa. Innokas treenaaja tuo Sinni ja sen kanssa on kyllä kiva touhuta.

Taavin vointi on ollut viime aikoina kohtuullisen hyvä. Voisin melkein väittää, että ollaan toivuttu munuaisvauriosta. Öisin tarvii käydä ulkona enää harvoin, mutta aamupissalle pitää päästä tosi aikaisin. Silloin tällöin on huonoja öitä, jolloin Taavi nousee yskäisemään ja mietin, että nytkö neste on vallannut keuhkot. Mutta päivisin Taavi on ihan normaali oma itsensä ja lepohengitystiheys on edelleen reilusti alle 30. Fyysisesti en sitä silti uskalla enää juoksulenkeillä rasittaa, mutta rajoitetusti saa käydä uimassa ja pidemmätkään kävelylenkit ei ole sen oloon vielä vaikuttaneet mitenkään. Ruokahalu on täysin palannut ja paino noussut niin, että nyt pitää jo vähän rajoittaa ruokamääriä. Ehkä se vielä kesän näkee ❤️

En malta odottaa kevättä

Viime viikon lauantaina käytin koirat uimassa. Paappaa piti vähän rajoittaa, kun se uisi ihan hulluna, enkä uskalla antaa sen uida ihan niin paljoa kuin se haluaisi.

Sunnuntaina lähdettiin pienelle kotiautoreissulle lännen suuntaan. Oli kiva löytää pikkuruisen sulaa metsää, jotta pääsin tekemään Sinnille jäljen. Ei siihen lämpäreelle mahtunut kuin vajaa 300 m, mutta olipa kiva päästä korkkaamaan jälkikausi.

Nosto oli vähän hapuileva, mut muuten ihan täydellinen jälki. Kaikki neljä keppiä nousi hyvin varmasti ja Sinnillä oli selkeä tekemisen meininki. Tuli tosi hyvä mieli, voi kun kotikulmillakin lumet sulais nopsaan!

Neljän päivän reissun aikana koirille lähinnä lenkkeilyä erilaisissa ympäristöissä. Paappa on niin rento ja helppo, mut Sinni jaksaa yrittää räyhätä vähän mille sattuu.

Omatoimisesti käytiin Sinnin kanssa tekemässä rallya ja siitä ei taas meinannut tulla yhtään mitään. Pitäisi kai ihan ekaks ite opetella noi uudet kyltit kunnolla ja sit ruveta opettamaan ne kyltti kerrallaan Sinnille ilman mitään yritystäkään tehdä rataa. Moni liike vain tuntuu yksinään tehtynä ihan helpolta ja simppeliltä, mut sit radalla ne ei onnistukaan. Multa puuttuu rauhallisuus ja selkeys.

Lauantaina käytiin Lunan kanssa lenkillä, ihan superihana kaksisso.

Sunnuntain tottiksissa jäävät, ohjattu ja tunnari liikkuroituina. Rupee hommat sujumaan. Kaukoissa sit onkin tekemistä ihan helkkaristi ja nyt tuntuu, ettei saada niitä ikuna toimimaan.

Tokoa ja Kosti kylässä

Pari viikkoa sitten keskiviikkona tokotreeneissä meillä oli kokeenomaiset treenit. Videot suorituksista alla, kaukoja ei tehty, kun ne ei ole vielä yhtään siinä jamassa. Näkee hyvin, että ei olla treenattu esim. tunnarissa ohjaajan kääntymistä.  Ohjaaja myös pihalla säännöistä, joten muutama pikku asia menis ehkä paremmin kun ite tietäis mitä tekee. Ruudun ja kierron erottelu on aivan mahdotonta meille. Seuraavaksi varmaan koitan vaihtaa ruudun käskysanan, jos molempien käskyjen (ruutu ja kierrä) ärrät tuottavat vaikeutta erottaa ne toisistaan. Tunnari on edelleen vaikea häiriössä, vaikka kotona ja omineen on todella varma liike. Ei tosin olla treenattu luovutusta, kun on keskitytty vain oman kapulan löytämiseen... Palkattomuus myös teki varmasti oman osansa tuoden hieman epävarmuutta ja sijaistoimintoja Sinnille. Mutta siihen nähden, ettei olla tehty palkatonta varmaan vuoteen ja ohjaaja on aina vähän pihalla, niin meni kuitenkin aika kivasti. Kaukoja lukuun ottamatta kaikki muut liikkeet on edes jollain tasolla kasassa. Seuraaminen ei näyttänyt niin kamalalta kuin miltä se tuntui, hirveetä laamailua. Ja ite muka kävelen tosi reippaasti joka liikkeessä ja videolla näyttää kaameelta matelulta.

Torstaina ajelin aamusta mökille, päivä meni töissä ja illalla Tiina tuli Kostin ja Ainun kanssa. Voi sitä vauhtia ja meininkiä, kun Sinni pääsi näiden kanssa jäälle. Ainulla niin kova vauhti, ettei se juurikaan tarttunut kameraankaan. Sinni ja Kosti on kyllä superhyvä pari ja ne vietti paljon aikaa keskenään kolmen päivän aikana, jotka Tiina mökillä oli. Edelleenkään ei haluttu testata, kuin Taavi ja Kosti ois pärjänny samalla lenkillä...

Me jäätiin vielä etäilemään ja nauttimaan kauniista talvipäivistä. Sinnin kanssa treenattiin tunnaria, joka meni joka kerta hyvin.

Kotiin ajeltiin keskiviikona sen verran myöhään, etten kerennyt tokotreeneihin. Omatoimisesti tehtiin perjantaina, lauantaina ja maanantaina sekä kimpassa sunnuntaina ruudun ja kierron erottelua. En kyllä yhtään tiedä, miten saisin Sinnin tajuamaan noiden eron. Vaihdoin ruudun käskysanankin. Nyt pidetään näistä liikkeistä ainakin pari viikkoa taukoa ja kokeillaan sitten taas uudestaan.

Tällä viikolla keskiviikkona aiheena oli tunnari ja Sinni teki hienosti! Nosti ekaks oman, mut tarkasti sit vielä kuitenkin muut ja päätyi taas omaan. Olin tyytyväinen. Tehtiin myös kapulan palautuksen treeniä ja kimppapaikkis, jossa Sinni oli kaikkinensa tosi rento.

Perjantaina oli mulle tän kevään vika Sirke Viitasen rallyvalkku. Sinni oli hyvä, mä olen tän tiimin heikoin lenkki, mut sehän ei ole yllätys. Mut tehtiin kyl kokonaisuutena hyvin ja kun Sirke vielä sanoi, että kisaradathan on helpompia, kun näille treeniradoille kerätään aina mahollisimman paljon haastetta. Mut summa summarun; mulle rauhallisuutta ja selkeyttä ja sit pitäis muistaa, että nyt saa ja kannattaa auttaa koiraa kropalla.

Tottelemista ja jäärallattelua

Tiistaina koirat kävi pitkästä aikaa fyssarilla. Vähän venähti käyntien väli, mutta Taavin munuaisvaivat on vieny voimavaroja sen verran, ettei ole jaksanu ajatella muuta. Nyt kun sen suhteen pahin on tältä erää ohi, voidaan hetki toivottavasti elää suhteellisen normaalisti.

Sinnillä oli selkä jonkin verran jumissa ja myös ne ainaiset reidet, jotka jumittelee. Mennään reilun kuukauden päästä tsekkaamaan tilanne uusiksi.

Taavi sai enempi semmosen vanhan miehen hemmotteluhoidon, ei ollu isoja jumeja, kun ei enää ole isoja lihaksiakaan. 

Keskiviikon tokossa aluksi kehään menoa ja Sinni oli hyvä. Paikkis tehtiin myös ja se meni hyvin. Oli muuten muistaakseni eka kerta, kun kaikki ohjaajat oli piilossa ja koirat jäi keskenään ilman yhtään ihmistä.

Kuva T. Martinpuro

Treenattiin jäävät, kaikki kerralla oikein. Ohjattua tehtiin useampi toisto ja Sinni kyllä tykkää noutaa. Kerran omi menossa väärälle kapulalle, mutta sain korjattua. Muuten meni oikein kaikki suunnat ja pari kertaa tehriin luovutuskin ja sekin oli hyvä. Vähemmän ollaan treenattu liikkeen alkua ja se näkyy, täytyy ruveta tekemään sitäkin enemmän.

Torstaina pikaisesti hallilla omineen molempien kanssa. Taavi hömpötteli ja Sinnin kanssa koitettiin erotella ruutua ja kiertohyppyhässäkkää. Joskus onnistuu paremmin kuin toiste. Ruutu vetää vahvasti puoleensa. 

Myös perjantaina hallilla omineen. Ensin Sinnille tunnari, joka meni kivasti.

Sitten rakentelin rallyrataa. Nää nykyiset radat on niin hankalia, ettei meinaa edes osata rakentaa niitä 😅

Ensin Taavi teki radan ja aika kivasti tekikin, vaikka siellä oli sille monta ihan uutta ja tuntematonta liikettä. Kiva into oli.

Sinnin kanssa sitten koitettiin rauhallista etenemistä ja aika hyvin meni. Vielä on liikkeitä, joita einosata ja sitten on niotä, jotka toimii yksinään tehtynä, mut radan osana ovat selkeesti hankalia. Mut kai tää edistyy, vaikka kisaamaan ei ole asiaa vielä pitkään aikaan.

Lauantaina käytiin kävellen saaressa kaakaolla ja puruluilla. Matkaa kertyi eestaas reilu 10 km ja ilma oli mitä ihanin aurinkoinen talvinen pakkaspäivä. Paappakin jaksoi hyvin.

Sunnuntaina iltapäivällä jäällä Sinnin, Ainon ja Topin kanssa. Tää on hyvä ja tasapuolinen kolmikko ❤️

Kuvat Ulla R.

Illalla hallilla alkuun paikkis, joka meni superhäiriöistä huolimatta hyvin. Piilossa ollessani kuuntelin, kun treeneissä mukana ollut lapsi laitettiin kävelemään koirien välistä ja toppahousujen kahinasta päätellen siellä myös juostiin, mutta hyvin meni kaikilla koirilla. 

Tehtiin tunnari, jossa oikea kapula löytyi tokalla yrityksellä ja seuruuta liikkuroituna, joka meni aika kivasti. Pari pientä laamailua, mut kokonaisuutena hyvä pitkä seuruu.

Jääviä myös ja nekin aika kivasti. Kaukot ei sitten kyllä tunnu tällä hetkellä edistyvän yhtään. Ilman targettia niistä ei tule mitään ja targetillakin on vähän niin ja näin.

Talvista touhuilua

Edellisen viikon maanantaina kävin iltapäivällä jeesimässä kamua rallytokon saloihin ja samalla molemmat koirat teki alokkaan radan, tosin ilman hihnaa. Taavi oli iloinen päästessään mukaan, vaikkei sitä tekeminen varsinaisesti ihan kamalasti kiinnostanut, kun hajuja oli niin paljon. Mut kyllä se hyvällä rutiinilla veti radan läpi. Sinnille sitten taas olikin ihan supervaikeaa, kun oli uusi ihminen hallissa häiriönä. Sinni pystyi kuitenkin tekemään ihan ehjän suorituksen.

Keskiviikon tokossa häiriötreeniä ja Sinni teki hienosti, vaikka juoksevat koirat ja lähelle tulevat ihmiset ovatkin vähän haastavia. Ruutua, luoksetuloa ja kiertoa pysäytyksillä. 

Sit tulinkin kipeeks ja oltiin viikko aika rauhaksiin. Uimassa käytiin nyt tiistaina ja ennen kipeeksi tuloa ehittiin käydä nauttimassa kauniista ihanasta talvesta jäällä. 

Keskiviikon tokotreeneissä tehtiin kaukoja ja erilaisia häiriötreenejä. Kaukot tehdään edelleen targetilla ja eteneminen on kyllä näiden suhteen ihan todella hidasta. On kuitenkin edetty ja nyt meni jo hallillakin kohtuullisesti, etäisyyttä pystyin ottamaan seitsemisen metriä. Kotona jatketaan jumppaamista ja toivotaan, että homma edistyy.

Häiriöjuttuina tehtiin erilaisia paikkamakuita ja luoksekutsuja sekä seuruuta pujotellen toisia tai tehden jääviä pareittain vastakkain. Sinnillä meni hyvin ja se oli aika rennon oloinen, vaikken itse ehkä ihan rentona pystynytkään koko aikaa olemaan. Näistä treeneistä jäi kyllä taas tosi hyvä mieli.

Torstaina kävin hallilla tekemässä molempien kanssa rallyrataa ja Sinnin kanssa ruutua, kiertohyppyhässäkkää ja tunnaria.

Rata meni Sinnin kanssa oikein hyvin ja rupes jo tuntumaan, että saadaan pikku hiljaa näistä uusista jutuista vähän kiinni. Itse kun oppisi hieman rauhallisemman tavan ohjata, niin menis varmasti paremmin.

Ruutua kokeilin pitkästä aikaa ilman targettia ja Sinnihän oli ihan täydellinen. Myös kiertohyppyhässäkkä onnistui hyvin. Tunnarikin melkein, haisteli tosi hienosti ja rauhallisesti kaikki ja valkkasi oman kapulan, mutta vaihtoi sen kuitenkin vielä väärään jonka toi. Toisella lähetyksellä tuli sitten oma kapula.

Perjantaina oltiin Sirke Viitasen rallyvalkussa ja kyllä kaikki osaaminen oli niin hukassa kuin vaan olla ja voi. Ei vaan meinattu saada rataa onnistumaan millään. Mun ympäri kiertäminen oli Sinnille ihan mahdotonta ja monta muutakin juttua oli kyllä niin hakusessa, ettei olis uskonut meidän treenanneen mitään. Mut ei auta kuin jatkaa harjoituksia. Vaikea laji kyllä kerrassaan.

Lauantaina Sinni kävi Hipun kanssa jäällä lenkillä. Hippu ois halunnu kovasti  leikkiä, mutta Sinniä ei nyt leikityttänyt yhtään. Hyvä lenkki silti.

Sunnuntain hallilla jatkettiin hyppyhässäkkää ja ruutua ja ohjattua. Kovasti oli ihmishäiriötä kentällä ja sekös on Sinnille vaikeata. Hässäkkä meni kyllä hyvin ja ruutukin targetilla, mutta ihmiskujan läpi juokseminen ruutuun ilman targettia ei ottanut onnistuakseen. Ohjatussa Sinni oli hyvä. Tosin se olis ollu heti ilman mitään seuruita lähdössä hakemaan kapuloita ja kun jouduin sitä siitä komentamaan, niin sitten vähän kärsi seuruu. Muuten meni kyllä hyvin. Tokalla toistolla sain onnistuneen korjaukesen, kun Sinni oli aluksi menossa väärälle kapulalle.

Video T. Suuronen (ja ohjaaja ei osaa sääntöjä ja joutuu kesken liikkeen kyselemään niitä...)