maanantai 22. huhtikuuta 2019

Kevätretki ja pitkästä aikaa hakuhommiakin

Käytiin kevätretkellä kotiautolla saariston rengasreitillä Turun lähellä. Reitti ei näin aikaisin keväällä ole vielä kokonaisuudessaan kierrettävissä, mutta melkein kuitenkin. Kiva reissu ja sää suosi! Punkit ja käärmeet vähän etukäteen hirvitti, mut ei nähty kumpiakaan, Taavin tietty myrkytin punkkeja vastaan ennen lähtöä.



Lossikyytejä oli monta

Finbyn jatulintarha

Leirintäalueella köllöttelyä


Autovahti






Keskiviikkona käytiin aamusta vähän tottelemassa Runtun kanssa, eka kerta ulkona tänä vuonna. Ennen Runtun tuloa ehdin tehdä vähän ruutua ja merkin kiertoa, molemmat oli melko laamailua. Runtun saavuttua häiriöksi, alkoi Taavikin skarpata ja seuruut ja muut oli varsin kivalla vireellä ja mikä parasta, koko treenin ajan ihan hiljainen koira. Paikkamakuuta tein pk-tottistyyliin ja jostain syystä Taavi on ruvennut nousemaan tuolta. Vähän kuin olis omasta mielestään jo maannu tarpeeks ja vois sit lähtee tekeen jotain kivempaa... pitää yrittää saada häiriössä paikkamakuita, että muistuis Tapsalle mieleen sekin homma.


Illaksi tein jäljennostotreenin, jossa kaksi jälkeä. Lähdettiin hommiin vasta puoli kymmenen jälkeen eli pimeällä. Taavi oli vapaana ja eka jana oli 250 m pitkä ja jälki 4,5 h vanha. 

Jäljen luo tullessamme Taavi lähti tarkistamaan jälkeä takajäljelle. Kutsuin sen luokse, kytkin liinaan ja pyysin uudestaan jäljelle. Nyt lähti oikeaan suuntaan ja jäljesti muutaman kymmenen metrin matkan sukalle. Palkan jälkeen koira irti ja lähdimme siirtymään seuraavan janan luo. Sillä oli pituutta n. 150 m ja jälki oli reilu kaksi tuntia vanha. Periaatteessahan Taavi oli töissä myös tuon siirtymän, mutta itse jotenkin helpompi hahmottaa kahtena eri tehtävänä.

Melko pian näin Taavista, että nyt on metsässä jotain, ihminen tai riistaa. Ja niinhän siitä meidän edestä lähti kauris ja Tapsa perään. Ehti juosta ehkä 50 metriä, ennen kuin sain komennettua sen takaisin. Kierrokset oli tietty aika korkeat ja pyysin sen hetkeksi maahan. Uudestaan liikkeelle lähtiessämme vire oli mun makuun edelleen ihan liian korkealla ja en olisi ollut yllättynyt, vaikka keskittyminen hommiin olisi ollut mahdotonta. Mutta niin vain Taavi nosti jäljen heti oikeaan suuntaan ja puksutti kepille. Ihan loistavaan paikkaan sattui kyllä tuo sorkkaeläin, mahtava treeni! Ja miten tuo pimeys rampauttaakaan ihmisjäsentä, ei ole ollenkaan yhtä helppo lukea koiraa otsalampun häilyvässä valokeilassa.


Perjantaina pääsiäisen kunniaksi tokotreenit olikin jo aamusta. Aloitettiin pihalla auringon helliessä meitä. Tehtiin paikkamakuuta ringissä, Taavi taas nousi seisomaan ekaks hetken päästä... maahan palautuksen jälkeen pysyi hienosti. Seurattiin häiriössä ja sen Taavi osasi hyvin.

Sisällä tehtiin lisää paikkista häirittynä. Taaville on ollut vaikeampaa hiljaisessa hallissa yksittäiset häiriöt, kun taas iso häiriömäärä sen on ollut helpompi kestää. Aluksi siis hiljainen halli harvakseltaa tulevilla häiriöillä. Pihatreenin jälkeen tämä meni hienosti, eikä Taavia haitannu häröt. Sitten laitettiin kunnon sirkus päälle. Lentävät lelut ja ympäri pyörivät ja hyörivät outoja huutelevat ihmiset eivät Taavia hämänneet. Vieraan ukko-käsky sai Taavin haukkumaan, niin vahva on hakukäsky., mutta muuten suurin häiriö oli mun taskuun menevä käsi. Lopuksi vielä henkilöryhmää, jossa seuruu keuli taas ihan huolella, mutta kontakti ja Taavin fiilis oli loistava!


Tokotreeneistä kurvattiin suoraan hakuharkkoihin. Taajamatyyppistä etsintää kahdessa setissä. Ekalla kierroksella maalimiehet oli ritilärappusten päässä parvekkeella ja talon toisella puolen parvekkeen alla pusikossa. Ihan pikkuisen oli intoa pyrriäisessä ja vauhti oli sen mukaista. Molemmat ukot löytyi hienosti ja ylhäällä olevan ukon löytöä oli erityisen hieno seurata; Tapsalla oli haju, mutta mistä se tulee ja miten sinne pääsee? Parvekkeen alla oli ovi ja vieressä tikapuut ja toisella puolella sitten nämä rappuset. Hetken Taavi haki reittiä ja sitten hokas rappuset, kipusi ne ylös ja haukkui maalin. 

Toisella setillä maalit oli pihapiirin reunoilla. Joen rannan maali löytyi hienosti, mutta pihan toisen laidan ison kuusen juurella ollut maali oli hankala. Tuuli kävi niin, että hajun saanti oli vaikea, mutta kyllä sekin lopulta löytyi


Lauantaina myös hakutreenit ja ne oli kyllä ehkä huonoimmat ikinä. Tehtiin pk-hakua kolmella maalimiehellä. Taavi vaan nuusas ja kuseskeli, eikä työmoodi ollut ollenkaan kohdallaan. Ukot kyllä löytyi ja jos jotain hyvää treenissä oli, niin ilmaisut, mutta muuten ihan kuraa koko homma... ei ollut edellispäivän motivaatiosta ja työinnosta tietoakaan. No, aina ei voi onnistua ja eihän me olla pitkään aikaan tehtykään pistotustyylisesti hakua, mut silti.










tiistai 9. huhtikuuta 2019

Vähän treeniä ja kroppa kuntoon

Edellisen viikon lauantaina tuplatreenipäivä edelliseltä illalta kokeiden tieltä siirtyneiden tokotreenien johdosta. Aamu aloitettiin siis tokoilemalla merkinkiertohässäkkäliikkeen tiimoilta. Koska kierto ei ole meillä mitenkään varmoilla kantimilla, niin tehtiin ensin pelkkää kiertoa lähempää. Muutaman kierron jälkeen jätin Taavin lähelle tötsää ja siitä sitten paluu hypyn kautta mun luo. Olin ensimmäisillä toistoilla suoraan hypyn takana ja kun Taavi hokas jutun juonen, niin siirryin esteiden väliin. Ekalla yrityksellä Taavi hyppäs, mut ei ottanu kapulaa ja tokalla toi kapulan hypyn ohi, mut kolmannen jälkeen toi aina kapulan hypyn kautta. Välillä aina kiertoa lähempää tötsää ja sit taas kapulan palautusta. Vallan hyvin meni ekaksi kerraksi tuota hässäkkähommaa.

Tehtiin myös muutama luoksetulo pysäytyksellä ja ilman. Kivan hiljainen Tapsu oli tällä kertaa.


Tokosta kurvattiin sitten suoraan hakutreeneihin pitkästä aikaa. Lumitilanne estää edelleen metsään menon, joten oltiin palotalolla. Taaville oli neljä maalimiestä, joista yksi pihan katoksessa, kaksi palotalossa sisällä ja neljäs pihassa olevassa suljetussa kontissa.

Alueen reunaan tullessamme sai Taavi jo hajun ekasta ukosta melko voimakkaan tuulen avustamana ja se pinkoi ihan suoraan katoksen sisälle haukkumaan. Palotaloon Taavi meni reippaasti vauhdilla ja mä jo vähän ehdin hukata sen, kun sen liikkeet oli niin liukkaita. Olipa muuten hankala liikkua pimeässä nokisessa sokkelossa, kun silmät jäi ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen! Ääntä kohti siis vaan ja siellä Taavi haukkui maalia. Palkan jälkeen ilmavirtauksiltaan hankalassa paikassa ollut kolmas maali löytyi yllättävän hyvin. Edellisellä kerralla tammikuussa oli maalimies melkein samassa paikassa ja silloin se teetti töitä paljon, joten olisiko siitä jäänyt jotain oppia Tapsulin päähän. Viimeinen ukko oli nyt se haastavin ja aika kauan Taavi haki hajulähdettä. Suljettu umpinainen kontti on kyllä varmasti vaikea, kun hajua ei ehkä ihan kamalasti seltä tule pihalle. Mutta kyllä monen nuuskimisen jälkeen Taavi varmistui maalimiehen kontissa olosta ja haukkui senkin. Hyvä treeni, Taavi ihan intona ja haastetta oli tarjolla hyvin.


Maanantaina aamulla käytiin ihan liian pitkästä aikaa fyssarilla. Melkein vuosi vierähti edellisestä käynnistä, kyllä olen huono koiranomistaja. Mutta viime vuonna oli stressiä ja huolta ja murhetta niin paljon, että ei vain energiat riittäneet tällaisiin juttuihin.

Olen itse hieroskellut Taavia kotona ja todennut sen olevan aika jumissa ja niinhän se olikin. En osaa aukoa mitään isompia lihasjumeja ja varmaan viime vuoden stressi ja tappelut ovat olleet osasyylliisiä noiden jumien aiheutumiseen. Nyt kuitenkin on Tapsu käsitelty kauttaaltaan ja saatu pahimmat jumit selästä ja pakaroista auki. Ei tainnut olla ihan hirmu nautinnollista, kun läähätteli aika paljon ja pomppi pystyyn muutamaan otteeseen. Otetaan vielä uusintakäsittely lähiaikoina.


Tiistain tokotreeneissä Taavi oli aluksi taas vähän haukkuvalla päällä, mutta toinen setti mentiin hiljaa. Jostain se oli myös kehittänyt itselleen vauhtia, jota en ole aiemmin nähnyt. Sekä merkin kierto että ruutu olivat aiempaa vauhdikkaammat. Merkin kierto onnistui myös pitkästä matkasta. Sen jälkeen tehdyssä ruudussa Tapsa meinas kyl ensin mennä merkille, mut sitten onnistu ruutukin.

Tehtiin myös seuruuta, jossa Taavi keuli, oli väljä, auki ja meni mun edelle, ihan liikaa intoa. Luoksetuloa tehtiin pysäytyksillä ja ilman. Pysäytykset ihan ok seisten ja maahan, vaikkei se ihan seinään pysähdy.


Perjantain tokotreenit aloitettiin paikkaistumisella. Jäin lähelle tukeakseni Taavia. Kerran painui maahan, mutta muuten ihan ok, ei vaikuttanut ahdistuneelta.

Harjoiteltiin taas kiertohässäkkähommaa ja nyt kiertoa hyppyjen takaa ja se onnistui. Haukkumista oli kyllä aika paljon. Tehtiin kiertoa myös niin, että kapulat oli häiritsemässä ja taisi ekaksi vähän kapulat houkuttaa, mutta kyllä onnistui kierto silti.

Omineen treenattiin seuruuta ja jättäviä. Seisomisessa en meinaa taas päästä kiertämään Taavia, mutta muuten oma setti oli hyvä ja hiljainen. Tuolle haukkumiselle olisi kyllä jotain keksittävä tai voin heittää pyyhkeen lopullisesti tokon suhteen kehään.


Lauantaina osallistuttiin koirafysioterapeutin vetämään fysiotreeniin, jossa treenattiin koiran syviä lihaksia ja tasapainoa, kehon hahmotusta ja hallintaa. Oli ihan sika kivaa! Liikkeinä oli erilaisia pujotteluja, tasapainoiluja, kiipeilyjä, ryömimisiä ja tassujen hahmotusjuttuja. Tuli rutkasti lisää vinkkejä kotiharjoitteluunkin.

Vuoristokoira oli pallon päällä kuin vanha tekijä! Tällainen on saatava kotiin. Kuva Suvi Lahtinen

ryömimishommia

namin etsintää tikapuista

pientä kiipeilyä laatikkoradalla



Maanantaina käytiin 2,5 tuntia vanhalla jäljellä. Osa maastosta oli vielä lumen peitossa, mutta kyllä oli jo ihan kivasti sulaakin maata ja sain tallattua noin kilometrin jäljen. Jälki kulki vähän isomman tien yli ja siinä oli myös paluuperä. Keppejä oli neljä. Jana oli lyhyt, vain muutama kymmenen metriä. Hirveällä vimmalla Taavi pyrki takajäljelle. En tiedä mikä siellä oikein haisi, kun ei se noin kovasti ole koskaan pyrkinyt jälkeä kumpaankaan suuntaan. Jatkoin sitten matkaa jäljen yli ja palattiin vähän sivummasta uudestaan jäljelle ja siitä Taavi sitten nappasi jäljen hienosti oikeaan suuntaan.

Haastaviksi paikoiksi osoittautui kulma, joka oli metsästä tultaessa vettä virtaavalle traktoriuralle. En tallatessani edes ajatellut asiaa, mutta kyllähän tuo vesi on hajuja melkoisesti kuljettava ja sitova elementti, joten tuollainen pieni virta sai Taavissa aikaan tarkkaa tutkimista ja hakemista. Oikea suunta löytyi kyllä kohtuullisen helposti. Isomman tien ylitys meni oikein mallikkaasti, mutta paluuperä oli haastava. Moneen kertaa Taavi palasi kohtaan, jossa jälki loppuu ja teki lenkkiä, jolla yleensä selvittää kulman, jos harhautuu siinä jäljeltä. Nyt ei vain mihinkään suuntaan lähtenyt jälkeä ja aina oli palattava siihen, missä jälki haisi. Lopulta Taavi rupesi isontamaan lenkkiää ja en tiedä kuinka paljon oli tuuria ja kuinka paljon ihan oikeaa osaamista, mutta niin vain se lähti oikeaan suuntaan ja löysi taas jäljen. Loppu menikin sitten taas hyvin







haastava vetinen traktoriura

tien ylitys meni hienosti