Talvilomareissu Bornholmin saarelle

Toissa perjantaina ajeltiin Naantaliin ja uutuuttaan kiiltävällä Finnlines Canopuksella yötä vasten Kapellskäriin. 

Hytit ei ainakaan ole isompia kuin Saksaan menevällä lautalla tai Tallinkin Ruotsinlaivoilla. Ekaks vaikutti siltä, ettei Taavi pääse sängyn alle, ois vakava puute hytissä!

Mut onneksi sohvan alla oleva palkki ei haitannut niin paljoa, etteikö sinne yks kolopesijä mahtunut.

Kahden kerroksen väkeä

Taavi testasi aamulla kannen ulkoilutusalueen. Ei ehkä ihan osunut sinne minne arkkitehti on suunnitellut... Kansi oli myös harmittavan liukas.

Brahehus

Lauantai meni Tukholmassa pyöriessä ja rauhalliseen tahtiin ajellessa kohti etelää. Yöksi jäätiin jonkin matkaa Jönköpingin eteläpuolelle puskaparkkiin.

Sunnuntaina aamusta kunnon lenkki koirien kanssa. Miten ihanaa oli päästä metsään, eikä missään ollut liukasta! 

Iltapäivällä saavuttiin Ystadiin ja käytiin koirien kanssa hölkällä ja rannassa rallattelemassa sekä tehtiin vähän tottista, kun matkaparkin vieressä oli niin houkutteleva 'kenttä'. 

 

Maanantaina puolen päivän jälkeen kovasti keinuvalla lautalla Bornholmin saarelle Tanskaan. Bornholm on pieni saari, jonka suurin pituus on 40 km, joten siirtymät paikasta toiseen ovat ketteriä. 

Yöpaikaksi valikoitui maastopyöräilykeskuksen parkkis. Ihan mahtavat pyöräreitit ja hyvät lenkkimaastot. Rauhallinen paikka ainakin tähän aikaan vuodesta, kuten koko saari. Leirialueetkin aukeavat vasta huhtikuussa.

Tiistaina aamutuimaan kävin polkasemassa molemmille pienet jäljet muhimaan. (Tanskassa ei ole jokaisenoikeuksia, eikä kyllä juuri metsiäkään, mutta kunhan ei jätä eikä ota mitään, eikä leiriydy, niin liikkuminen käsittääkseni on sallittua.) Kovasti riistarikkaan aamulenkin jälkeen kyllä mietitytti, että kannattaako Sinnin kanssa lähteä edes yrittämään jälkeä. Oli nimittäin semmoista sinkoilua ja huutoa iso osa lenkistä, kun kauriita oli siellä ja täällä.

Tapsukka kävi ekaks tekemässä mallisuorituksen omalla jäljellään, joka ehti vanheta kolmisen tuntia ja sillä oli pituutta kuutisensataa metriä. Lämpötila + 5 °C, tyyntä ja pieni tihkusade.

Taavin kanssa jäljestys on vain yhtä nautintoa. Se on niin varma ja rauhallisen reipas, että perässä voi kävellä vaikka silmät kiinni. Ihan täydellinen suoritus.

Sinni kanssa meni sitten vähän vähemmän nautinnollisesti. Ensiksikään en osannnut käyttää tanskalaista karttaohjelmaani ja tallausjälki ei tallentunut alusta asti ja jäljestäessäkin se teki omia kiekuroitaan. Osa kiekuroista oli ihan meidän tekemiä, mut osa tuli kyllä kaupan päälle. Jälki oli ehkä noin 800 metriä pitkä ja vanheni nelisen tuntia.

Sinni merkkasi jäljen kahdesti nostossa, mutta ei lähtenyt jäljestämään. Melkoista tempoilua oli alku. Ihan pikkuriikkisiä pätkiä meni sen näköisesti, että jäljesti, mut sit taas sinkoiltiin. Jotenkin kummasti se kuitenkin löysi ekan ja tokankin esineen. Sitten meno vähän rauhoittui ja homma rupesi näyttämään siltä, miltä sen haluaisin näyttävän. Jäljen loppupuolisko mentiin ajoittain jopa varsin mallikkaasti. On tässä työnsarkaa, mut ihan kiva, että halus lopulta jäljestää sulallakin maalla mun jälkeä. Oman lisähaasteen teki mulle vieras metsä, jossa ei juurikaan kiintopisteitä ollut. Mut ihana metsä 💚. 

Iltapäivällä ajeltiin saaren eteläosaan. Lenkkiä hiekkarannalla ja Sinnin kanssa pieni tottis keskittyen lähinnä oikean puolen seuruuseen ja juttuihin sillä puolen.

Aamulenkillä rannalla labbisuros kävi tervehtimässä meidät. Hitto kun kaikki osasivat käyttäytyä hienosti, koiraa puhuttiin hitokseen hyvin. Taavi kyl ilmoitti ettei tarttis tulla ihan iholla. Sen jälkeen vierailijakin rupes kuulemaan omistajansa huudot...

Taavi halus poseerata

Kaukaa karkas omistajaltaan labbis meidän luo

Aamupäivällä pidempi lenkki Paradesbakkernen luontopoluilla.

Iltapäivälenkille saaren pohjoiskärjessä Taavi ei ollut innokas lähtemään ja papparainen sai jäädä lepäämään. Sinnin kanssa käytiin muutama kilsa ihastelemassa vuohia luontopoluilla. Yöksi sataman matkaparkkiin.

Torstai oli koirille aika lailla lepopäivä, mitä nyt autossa piti pitää vahtia. Käytiin puolipäiväreissulla Christiansøssä, jonne koiria ei saa viedä, joten turret odottivat retken ajan autossa parkkiksella. 

Iltalenkki tehtiin saaren eteläosan hiekkarannoilla Murun kalastaessa ja yöksi ajeltiin taas maastopyörämestoille.

Perjantaina aamusta Sinnille kolmisen tuntia vanha reilu 600 metrinen jälki. En tiedä itkiskö vai nauraisko, oli taas semmosta menoa. Oma mielentila ei jostain syystä ehkä ollut paras ja rauha tekemisestä puuttui. 

Nosto oli taas vaikea ja viidestä esineestä kaksi jäi nousematta. Ajoittain mentii kuitenkin ihan todella hyvin ja sitten oli myös niitä huonoja pätkiä seassa useampi. Jotenkin tuntui, että Sinni kyllä koko ajan tiesi missä jälki on, mutta jostain syystä jäljestys oli ajoittain mitä sattuu. Tai en ainakaan osaa lukea sitä kunnolla ja oma epävarmuus jäljen sijainnista haittasi, omaan piikkiin menee siis ainakin osa, mut on kyllä haastava jälkikoira. Nyt taas taukoa sen aikaa, että kotona metsät sulaa ja katellaan sit mitä tehdään.

Käytiin taas polkemassa huiman hienoja metsäpolkuja ja sit pöyrittiin iltapäivä Rønnessä, saaren pääkaupungissa.

Koirat oli tervetulleita ravintolaan

Illaksi pohjoisen satamaparkkiin ja kunnon iltalenkki, joka venyi eksyessäni luontopolulta ilmeisesti lehmien kulkureitille, joka haarautui jossain vaiheessa moneksi pienemmäksi poluksi. Arvoin niistä yhden ja melkoisen kiertelyn jälkeen löysin kuitenkin ennen pimeää takaisin autolle.

Eipä näille polulle haittaa vähän eksyä

Maisemiakin sattui matkan varrelle

Lauantaina aamupäivä oli sateinen, joten otettiin lepiä pitkän kaavan mukaan. 

Iltapäivällä käytiin tutustumassa Hammershusin linnanraunioihin ja illaksi ajeltiin taas etelärannikolle. Tuuli oli tosi kova, eikä viihdytty rannalla kauaa.

Sunnuntaina aamulla rantarallattelua ja sit mentiin vielä ajeleen maastopyöräreittejä saaren keskelle ja pyöräilyn jälkeen ihanan rauhallinen pitkä lenkki koirien kanssa.

No oli näitä taas, mut Sinni handlas tilanteet kohtuullisesti

Vähän piti kytätä, mitä pihalla tapahtuu

Illalla lautalla takaisin Ruotsiin Ystadiin yöksi matkaparkkiin.

Maanantaina päivä palloilua Ystadissa ja illaksi Malmön eteläpuolelle matkaparkkiin ja siellä kunnon iltalenkki.

Tiistaina käpsyteltiin Ruotsin lounaisimpaan kolkkaan katsomaan Skandinavian vanhinta majakkaa ja ihastelemaan muuttolintuja.

Yöpaikka löytyi Halmstadista, jossa oli myös loistavat lenkkimaastot.

Halmstadista ajeltiin yhden yön taktiikalla Tukholmaan sukuloimaan ja illaksi Kapellskäriin ja lautalla kotiin. 

Ihanan rento ja rauhallinen loma ilman aikatauluja. Paljon ulkoilua, nukkumista, syömistä ja rentoutumista. Ja lenkkeilyä keväisissä maisemissa, niitä odotin eniten tältä lomalta ja niitä sain! Vaikka flunssa kiusasi enemmän tai vähemmän koko loman ajan, niin se ei kuitenkaan onneksi ollut niin paha että olisi pilannut loman. Seuraavia seikkailuja odotellessa.

Treenilöisii ja miniloma

Perjantaille otin tokoyksärin, kun ensi vuoden tavoitteita miettiessäni tulin tulokseen, että kokeeseen olisi mentävä. Jos ei ensi vuonna mennä kokeeseen, niin miksi edes treenaan tokoa... pitää olla jokin tavoite, jotta on motia treenata.

Aloitettiin paikkiksella, jossa kaverina yksi Sinnille vieras koira. Selkeesti Sinniä vähän jännitti malinartun vieressä, häntä ei huisputtanut yhtään. Sekä maahan meno että istumaan nousu vaativat molemmat kaksi käskyä, muuten oikein hyvä ja rauhallinen suoritus.

Seuruu meni hyvin, mitä nyt mun pitäisi olla vähän vähemmän äkkipikainen omassa liikkumisessani. Liikkeesta maahan ihan nappisuoritus. 

Hypyssä rima oli 40 cm ja Sinnille tuli rimakauhu. Useampi yritys ja ei yli millään. 30 cm meni hyvin. Ei kyllä olla edes koskaan treenattu yli 30 cm hyppyä, pitänee tässä kokeilla muutaman kerran korkeampiakin hyppyjä.

Luoksetulossa Sinnille tuli joku aivopieru loppuasennon kanssa ja ensin se tuli istumaan poikittain mun eteen ja siitä sitten ilman mitään lisäkäskyjä hilasi itsensä takapuoli maassa sivulle perusasentoon. Vähän meinas naurattaa.

Kapulan pito oli hyvä ja jostain kumman syystä kaukot takajalkakaukoina täydelliset. Ollaan tässä edellisten treenien jälkeen jumppailtu kotona kaukoja, mutta etujalkakaukoina... en sitten tiiä yhtään mitä teen noitten kanssa.

Eli treenimäärään nähden varsin hyvä suoritus. Paljon ois hiottavaa kuitenkin kaikissa pikkujutuissa ja liikkeiden väleihin pitää kiinnittää ihan hirveesti huomiota tai muuten Sinni karkaa johonkin rakastamaan. Myös kaikki maassa olevat teipit ja pikkutötsät kiinnosti, joten niitä myös treenattava.

Alkuviikko oltiin kotiautoilemassa, koirille ei kummoisia; talvisia lenkkejä uusissa hajumaailmoissa, vapaana juoksentelua ja lököilyä. Vika yö oltiin mökillä ja vaikka muutamaa päivää aiemmin puolen kilsan päässä oli nähty kahdeksan sutta, uskaltaiduin pitämään koirat valloillaan pimeillä ilta ja aamulenkeilläkin. Haettiin joulukuusi ja saatiin autokin jumiin, kun yöllä satoi parikymmentä senttiä lunta.

Keskiviikkona ehdittiin vielä tokoilemaankin. Kokeenomainen paikkis Sinnille vieraampien koirien välissä ja hyppyä sekä liikkeestä maahan. Lisäksi treenattiin perusasentoon tuloa.

Paikkiksessa Sinni meni maahan ja nousi istumaan useamman kerran omineen ennen kuin koirat jätettiin. Taisi vieruskaverit vähän jänskättää, kun tuollai pompotti. Varsinainen paikkis oli hyvä ja häntäkin heilui.

Hyppyä tehtiin 40 cm esteellä ja siinä ei ollut mitään ongelmaa, vaikka viimeksi ei tuo korkeus onnistunut millään.

Liikkeestä maahan ei sitten tällä kertaa onnistunut. Ei sitten millään. Häiritsikö toisen koiran vauhdikkaat treenit liikaa vai missä ihmeessä oli vika, kun lähes satavarma liike ei onnistunut yhtään? Hirveellä avulla saatiin onnistumaan, mut muuten ei. Perusasentotreeni oli ihan ok, kyllä saisin tässäkin olla tarkempi milloin palkkaan ja milloin en. Sallin liika sinnen päin olevia juttuja vähän kaikessa...

Torstaina käytiin uimassa pitkästä aikaa ja olipahan taas mukavata!

Taavin mielestä on ihan parasta pyöriä lumihangessa uinnin jälkeen =D

Illalla rakennusetsintätreenit. Sinni meni suorapalkalla ja teemalla tunkeutuminen. Vähän töppöset teki liikkumisesta hassua, mutta eipä tuo menoa haitannut ja reippaasti se liikkui.

Treenimatkakamuna oli Hippu