Näytetään tekstit, joissa on tunniste nukutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nukutus. Näytä kaikki tekstit

perjantai 7. huhtikuuta 2023

IRAP-hoito Sinnin nivelrikkoon

Sinnin virallisten luustokuvausten tulokset (lonkat E/E ja lievä nivelrikko) tulivat keskellä yövuoroja, jolloin elämä aina muutenkin tuntuu synkältä, joten tulos tuntui lähes maailmanlopulta. Terve koira muuttui yhdessä yössä sairaaksi. Mustina aamuyön tunteina netin selailu ei auttanut yhtään mielen rauhoittumiseen sen ollessa pullollaan tarinoita, joissa lonkkavikainen koira on jouduttu lopettamaan jo hyvin nuorena. Ehdin jo luoda melkoisia kauhuskenaarioita tulevaisuudesta ihan siihen asti, että Sinni joudutaan lopettamaan mahdollisesti kohtuullisen piankin. Onneksi tässä viikkojen kuluessa olen saanut vertaistukea ja lisää tietoa ja tulevaisuus on ruvennut näyttämään taas ihan valoisalta. Löysät lonkat ei sittenkään ole kuolemantuomio ja loppupelissä vaikuttavat todennäköisesti Sinnin elämään vähemmän kuin mitä olisi jos vika olisi etupäässä tai selässä. Vaan eipä näistä koskaan teidä.

Netissä roikkumisen yhteydessä törmäsin nivelrikon hoidossa käytettyyn IRAP-hoitoon, jossa koiran omasta verestä valmistetaan erikoismenetelmän avulla seerumia, jota sitten injektoidaan rikkoniveliin.

IRAP on lyhenne sanoista Interleukiini Reseptori Antagonisti Proteiini. Se on biolääketiedettä ja kuuluu regeneratiivisiin eli kudoksia uudistaviin hoitoihin.

Jos olen ymmärtänyt oikein, niin interleukiinit ylläpitävät tulehdusta nivelessä ja näin edesauttavat nivelrikon muodostumista. IRAP-hoidossa on tavoitteena nostaa interleukiinien vastavaikuttajaproteiinin pitoisuutta nivelrikosta kärsivän nivelen nivelnesteessä ja näin poistaa tai ainakin vähentää tulehdusta ylläpitävä välittäjäaine nivelestä. Lisäksi seerumin sisältämät kasvutekijät auttavat elimistöä korjaamaan niveleen jo muodostuneita vaurioita. 

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan lisensiaattityöstä löysin tietoa, jonka mukaan tutkimustuloksissa on todettu, että IRAPilla hoidetuilla koirilla/hevosilla nivelruston kato on vähentynyt, ontumiset ovat vähentyneet ja nivelkalvon tulehdusreaktiot ovat lievittyneet. Ruumiinavauksissa on todettu, että nivelrikkomuutokset ovat IRAP-hoidetuilla olleet kontrolliniveliä lievempiä sekä nivelrustopitoisuus on ollut hoidetuissa nivelissä korkeampi.

Vastakohdaksi tosin Evidensian Esa Eskelinen kirjoittaa omassa artikkelissaan, että IRAP ei auta ollenkaan nivelrikon hoidossa.

Hoitoa on kuitenkin käytetty paljon ja ilmeisen hyvin tuloksin etenkin hevosilla ja toivon, ettei se ole ihan pelkkää rahastusta.

Perinteisesti nivelrikon hoidossa on keskitytty oireiden hoitamiseen ja siihen on käytetty kipu- ja tulehduskipulääkkeitä, kortisonia, natriumpentosaanipolysulfaattia (Cartrophen) sekä erilaisia ravintolisiä, joiden kaikkien teho niveltulehdukseen on heikompi kuin IRAP:lla pitäisi olla.


Otin saman tien yhteyttä IRAP-spesialisti eläinlääketieteen tohtori Timo Talvioon ja saimme nopeasti ajan hänen vastaanotolleen. Käynti rauhoitti mieltä todella paljon. Talvion mukaan Sinni on hyvässä kunnossa (normaalipainoinen, vahva lihaksisto) ja onnellinen koira, jota hänen näkemyksen mukaan 'siistin näköiset, mitä nyt vähän löysät lonkat' eivät tällä hetkellä vaivaa. Sinnin liikkeet on puhtaat. Kaikkea tekemistä Sinnin kanssa saa ja pitää jatkaa, mitään rajoitteita ei ole niin kauan kuin koira pysyy oireettomana. Lieviä nivelenreunamamuutoksia on molemmissa lonkissa, mutta vertailun vuoksi hän näytti meille pahasta nivelrikosta kärsivän koiran lonkkakuvan ja ero oli todella suuri. Paha rikko muistutti lähinnä kukkakaalia ja omiinkin silmiin Sinnin lonkat on todella hyvät toisiin verrattuna.

Ensimmäisen käynnin yhteydessä Sinnistä otettiin uudet kuvat (olihan edellisistä kulunut jo viikko 😅, mutta onpahan nyt sitten laadukkaat kuvat tulevien vuosien vertailua varten tallessa) sekä verta, josta valmistettiin IRAP-seerumi. Seerumin valmistaminen kestää vuorokauden, joten samalla käynnillä ei ole mahdollista saada varsinaista hoitoa. Seerumi pakastetaan ja se säilyy noin puoli vuotta käyttökelpoisena.




Toisella ja kolmannella käynnillä sitten pistettiin tuo IRAP-seerumi sekä hyaluronaattia molempiin lonkkaniveliin. Hyaluronaatti, kai aika sama asia kuin hyaluronihappo, on tärkeä nivelnesteen sitko- ja kimmoisuusominaisuuksille ja se on myös rustokudoksen rakennusaine. Niveleen ruiskutettuna hyaluronihapon oletetaan stimuloivan nivelkalvon solujen omaa hyaluronihapon tuotantoa. Hyaluronaatin on todettu tutkimuksissa antavan ainakin ihmisten polvinivelrikon hoidossa lumelääkettä parempia tuloksia lievittäen kipua ja parantaen nivelen toimintakykyä.

Pistokäyntien väliksi suositellaan lähteistä riippuen viikosta neljään viikkoa. Meillä pistosten väli oli parisen viikkoa.




Pistoksia varten koira rauhoitetaan ja pistopäivä sekä seuraava päivä pitää olla rajoitetulla liikunnalla. Pienet hihnalenkit tarpeiden tekoa varten on sallittuja, mutta kaikki hyppiminen, juokseminen yms. on estettävä. Viikon ajan pistoksesta pitää välttää raskasta liikuntaa, sen jälkeen ei ole mitään rajoituksia. Käytännössä meillä tämä tarkoitti Sinnin rajaamista kylppäriin pariksi päiväksi pistoksien jälkeen, koska muuten se olisi voinut hyppiä sohvalle ja sänkyyn, riekkua Taavin kanssa ja kaikkea muuta sopimatonta. Yllättävän paljon Sinni yritti kyllä hihnassakin loikkia ja ryntäillä 🙈. Taaville Sinnin eristäminen oli kova paikka ja se oli kamalan huolissaan Sinnistä. 

Nukuin ekalla kerralla pistospäivän jälkeisenä päivänä päiväunet yhdessä Sintun kanssa kylppärissä, ettei sen tarvinnut olla ihan yksin koko päivää. 



Mitään ennustetta tulevasta ei tietenkään voi kukaan antaa, koska nivelrikon eteneminen on yksilöllistä, mutta mitä aikaisemmassa vaiheessa hoito aloitetaan, sitä paremmat mahdollisuudet hyvälle lopputulokselle pitäisi olla mahdolliset. Parhaassa tapauksessa Sinni voisi elää oireettoman normaalin elämän ja huonoimmassa mitkään hoidot eivät tepsi ja nivelrikko etenee hurjaa vauhtia. Toivotaan tuon ensimmäisen vaihtoehdon toteutumista! Sitä onneksi puoltaa se, että koira on yli kaksivuotiaana oireeton ja nivelrikon aste on lievä, mutta koskaan ei voi tietää. Jos ja kun oireita joskus tulee, voi niitäkin onneksi hoitaa. Mutta kädet kyynärpäitä myöden ristissä toivon Sinnille pitkää, oireetonta elämää!

Kahden IRAP-pistoshoitokerran lisäksi Sinnin ruokavalioon lisättiin nivelvalmiste, joka sisältää metyylisulfonyylimetaania (msm), glukosamiinia, kodroitiinisulfaattia ja hyaluronihappoa. Omegoja Sinni sai jo aiemminkin. Näiden toimivuudesta tuntuvat lääkäritkin olevan keskenään erimielisiä, mutta koska mistään näistä ei ole todettu olevan haittaa, niin kaikki nämä otettiin käyttöön. Myös Castrophen pistossarja pisteltiin kevään aikana. Näiden lisäksi vielä fyssarin avustuksella luotiin jumppaohjelma tukemaan lonkan seudun lihasten vahvana pysymistä ja satunnaisesta jumppaamisesta siirryttiin aktiivisempaan viikoittaiseen jumppaamiseen.

Jumppakorneri


Hoidon hinta on kiinnostanut monia. Meillä kevään hoitojakso (röntgenkuvaus, seerumin valmistus, kaksi pistoskäyntiä ja kuusi (yksi ylimääräinen yhden huti pistetyn tilalle) Cartrophen-piikkiä sekä kipulääkekuuri kotiin siltä varalta, että sille tulee tarvetta) maksoivat Etelä-Helsingin eläinlääkäriasemalla yhteensä 962 euroa. Mulla ei ole koirille vakuutuksia, joten siihen en osaa vastata, olisiko vakuutus korvannut tämän hoidon tai osan siitä.

Mikäli Sinni pysyy oireettomana, on tarkoitus käydä noin vuoden päästä kontrollikuvissa ja miettiä sitten miltä tilanne näyttää ja miten jatketaan.

keskiviikko 5. huhtikuuta 2023

Tottelemista monessa muodossa ja Taavin hammashuolto

Uimahommia oli edelliselläkin viikolla ja miten superia se onkaan! Mahtava liikuntamuoto niin vanhenevalle Tapsulle kuin löysälonkkaiselle Sinnille. Ja kun molemmat vielä tykkäävät siitä niin paljon! Hyvänmielen Koirakeskuksessa on kyllä Suomen paras uimala. 




Viime torstaina ajeltiin Hankoon pienelle retkelle. Suuria etukäteen suunnittelematta oltiin pari yötä Suomen eteläkärjessä. Ei ollut kevät vielä sielläkään, mutta paljon kivoja luontopolkuja tallattavaksi.









Sunnuntaina käytiin peko-porukalla tottistelemassa hallilla, kun kevät ei meinaa tulla millään.

Oli melkoinen vilske pienessä hallissa, kun monta koiraa treenas samaan aikaan. Mahtavaa porukkaa meillä!

Sinni teki pitkät paikkikset ja seuruuta ja vähän koneiltiin muutamaa rallyn avon liikettäkin.



Varsinaisen hallitreenin jälkeen tehtiin myös pihalla paikkis. Siinä Sinni lähti jossain vaiheessa hiippailemaan mun luo. Palautuksen jälkeen loppu meni hyvin.



Maanantaina aamusta ensin Taaville peko-t tottista ja sitten hallille. Sinnin kanssa kokeiltiin rallyn avon meille oletettavasti vaikeita liikkeitä. Osa meni paremmin, osa huonommin.

Video Tiina Suuronen:


Tapsukin kävi hallissa ja sen kanssa harjoiteltiin sirun lukua ja vähän seuruuta ja eteenmeno.


Tiistaina rallytreeneissä meillä oli hauska treeni, joka haastoi niin ohjaajaa kuin koiraakin. Ja kiva, että oltiin useampi koira yhtä aikaa hallissa, saatiin hyvää häiriötreeniä samalla.

Meillä oli siis pari radanpätkää, joissa oli yhdellä tehtäväpaikalla kolme tehtävää, jotka tehtiin peräjälkeen ennen siirtymistä seuraavalle paikalle.


Sinnin kanssa huomasin, että erityisen vaikeaa sille on tulla mun edestä takakautta vasemmalle sivulle. Ihan väkisin menee pitkäksi ja Sinni päätyy istumaan tosi kauas vinoon. Tämä siis treenilistalle! 

Muuten meni kaikenmoiset koukerot aikas kivasti. Sivuaskelta me ei vielä osata.

Lopuksi tehtiin vielä häirittyä perusasentoa. Sinni osasi aika hyvin pitää kontaktin tai häiriöäänen suuntaan katsomisen jälkeen palautti katseen pian. Heitellyt lelut eivät saaneet sitä lähtemään liikkeelle. Oli kivat treenit!

Taukovuorolla harjoiteltiin rauhallista odottamista.


Keskiviikkona Taavilla oli hammashuoltopäivä ja samalla reissulla poistettiin pieni ihopatti, joka lähti patologille tutkittavaksi ja tulos tulee parin viikon päästä. Hammaskiven poiston lisäksi ei suussa tarvinnut tehdä muuta, purukalusto on loistokunnossa! 




Illan tokotreeneissä alkuun paikkis, joka meni hyvin, ja Sinnille liikkuroituna kapulan pito ja hyppy sekä ruutuun juoksemisia. Kapulan pidossa ei meinannut naurusta tulla loppua, kun Sinni-liurupeppu ei tienny mihin suuntaan se ois menny, kun liikkuri oli niin ihana ja takapuoli keikkui niin, ettei koira meinannut pystyssä pysyä. Lopulta kykeni istumaan mun vieressä paikallaan ja saatiin tehtyä pari toistoa. Meni kohtalaisesti, ihan pientä kapulan pyörittelyä.



Hyppy meni hyvin. Ruutuun pidemmältä matkalta pallolle ja lyhemmältä tyhjään. Meillä ei vielä ole pysäytyskäskyä, joten vapautus nauhan ylityksen jälkeen.

Lopuksi vielä kaikki kolme koiraa yhdessä kaikenlaista pikkupuuhaa, seuruuta, jättäviä..



lauantai 4. maaliskuuta 2023

Sinnin luustokuvat

Viime keskiviikkona käytiin Sinnin kanssa luustokuvissa. Rodulle tyypillisesti tarvittiin hevosenannos rauhoittavaa, jotta saatiin otukselta taju kankaalle.

Kuvattiin kaikki mahdollinen, mistä saa lausunnon ja selkä, olat ja kyynärät olikin oikein hyvät, mutta lonkat. Voi noita lonkkia. Tuomioksi tuli kaamea E/E ja itkuhan siitä pääsi.











Lueskelin taas nettiä ja ihan kauhealtahan nuo lonkat sen varjolla vaikuttaa. Siellä tosin puhuttiin jo alle vuotiaiden selvistä oireista, liikkumishaluttomuudesta, lonkkien napsumisista, sijoiltaan menoista, ylösnousun vaikeuksista ja muista sellaisista oireista, jotka näkyvät selvästi ja vaikuttavat suuresti koiran elämään ja joita Sinnillä ei ole. Vai olenko vain niin sokea, etten tajua niitä? 

Tilasin heti nivelvalmistetta ja fyssarilta jumppaohjeet, jotta tulevaisuus olisi paras mahdollinen näillä eväillä, mitä on annettu. 

Niin kauan kuin lonkat ei oireile, me ei anneta niiden vaikuttaa meidän elämään. Lajit, joita Sinnin kanssa harrastan, ei onneksi rasita lonkkia normaalia elämää enempää, joten kaikkea voidaan jatkaa. Lihaskunnosta koitetaan pitää huolta ja muutenkin liikkua paljon, koska liike on kuulemma lääke.

Kovasti sain tutuilta tsemppiviestejä ja kertomuksia siitä, miten huonoilla lonkilla on eletty ihan hyvä elämä, harrastettu pitkään ilman oireita ja asiat voisivat olla paljon pahemminkin. Näin varmasti on, mutta kyllä tuo silti oli kova järkytys, kun pyrreillä  C on ollut huonoin lonkka mitä on lausuttu mies muistiin ja koko 2000 luvulla ei ole Sinnin lisäksi yhtäkään E lonkkaista. Mut ehkä tää ei ole tappotuomio kuitenkaan.

 

Täytyy vaan toivoa, ettei rupea tekemään nivelrikkoa... mouks! Yövuorokooman hälvettyä ja kyynelten hieman hälvettyä tajusin lausuntoraportin viimeisellä sivulla olevan maininnan lievästä nivelrikosta.

Iso harmitus tässä tietysti on, kun uudeksi vereksi toivottu Sinni ei voi lunastaa näitä odotuksia.


Nukutuksesta Sinni heräsi hyvin.



tiistai 14. joulukuuta 2021

Jouluvideo ja Tahvon leikkaus

Tässä taannoin Sinnin tokoryhmä teki jouluvideon. Oli hulvattoman hauskaa! Tässä lopputulos





Taavin kanssa on noseiltu. Otettiin mukaan toinen purkki ja yritettiin saada ilmaisuun vähän kestoa.



Toissa torstaina Taavi kävi hammaskivenpoistossa ja samalla sen kyljestä poistettiin rasvapatti. Alun perin kyljen patista piti ottaa vain näyte, mutta se poistettiinkin samalla reissulla. Hyvä juttu, ei tarvi nukutella erikseen enää sen takia. Harmillista on se, että patti oli lihaksen alla ja avatun lihaskudoksen parantuminen on kuulemma pitkään kipeä. Ei kyllä ole tyyppi vaikuttanut yhtään kipeältä edes kipulääkekuurin loputtua.

Taavi tarvitsi nukutusainetta taas reilun satsin ja koska operaatio oli iltapäivällä, niin herääminen meni pitkälle aamuyöhön. Herättyään Taavi oli kovin rauhaton, mutta ekan toipumispäivän jälkeen se ei ollut omasta mielestään enää yhtään kipiä ja välillä vähän hirvittikin, että kuinka haava kestää. Hyvin on kestänyt.

Sinnin mielestä Taavi oli aluksi melkoisen epäilyttävä. Lääkkeiden haju ja tötterö vähän hirvitti pikkuneitiä, mutta vaihdoin tötterön toisena päivänä omatekemään superhienoon haavapukuun ja lääkehajujen haihduttua Sinnikin taas rupesi retuuttamaan Taavia entiseen malliin...

Hampaat loistokunnossa, jei!


Näyttää kuvassa isommalta kuin oli.

Sinni kävi Fionan ja Lunan kanssa lenkillä Taavin toipuessa.



Juuri muuta ei sitten pariin viime viikkoon olekaan mahtunut, kun työt on taas vieneet ihan liikaa ja sit on vähän reissattu, tällä kertaa ja pitkästä aikaa ilman koiria. Olipa outoa, kiitos porukat ja Seija hoidosta!

tiistai 8. joulukuuta 2020

Senioritarkki esiseniorille

Viime tiistaina pimeetä hakutreeniä vajaan kolmen hehtaarin alueella kahdella seisovalla maalimiehellä. Tuuli oli oikein ihanteellinen, vettä satoi vähän.

Taavi oli taitava oma itsensä. Nyt ei edes noussut seisovia maaleja vasten, vaan oli ollut oikein korrekti. Molemmilta pitkät ilmaisut, kun kävelin paikalle. Eka nousi noin seitsemästäkymmenestä ja toka sadasta metristä, joten ihan kunnon pitkät ilmaisut tuli molemmilta. 



Treenien aikana tuli useampi viesti siitä, miten eri seurat peruvat taas kaikki treenit koronatilanteen pahetessa. Loppuvuosi treenaillaan siis omineen ja pienissä porukoissa. Tuntuu aika raskaalta synkän pimeyden keskellä taas nämä koronatoimet. Ja treenien tauolle meno on pieni ja mitätön asia, mutta kun kaikki elämä tuntuu taas loppuvan kerta heitolla kieltojen, sulkujen ja kaiken hysterianlietsonnan keskellä. Tulis edes lunta, niin ei olis koko ajan niin pimeää!


Vaikka korona taas lopetti ohjatut treenit, niin hallilla voi onneksi vielä käydä omineen, joten keskiviikkona aamulla käytiin tekemässä rallyrataa. Rallyn treenit olen nyt ajatellut toteuttaa niin, että tekniikkaa ja yksittäisiä liikkeitä hiotaan kotona ja hallilla käydään tekemässä rataa. Yksittäisinä liikkeinä suurin osa tehtävistä menee hyvin, mutta radalla Taavi kiihtyy.


Hallin pienuuden vuoksi mes-rata on sinne vähän hankala mahduttaa, mutta soveltamalla mennään. Alla kuva tämän treenin radasta. Oikean puolen seuruu radalla on huonompaa kuin muualla tehtynä ja tehtävässä, jossa koira tulee eteen ja siitä takakautta takaisin oikealle sivulle oli tällä kertaa haasteita. Myös oikealla peruuttaminen on vielä haastava ja kovasti kiihdyttävä. Muuten rata meni kohtalaisen hyvin.




Hallilta suoraan metsään pitkään etsintätreeniin, alue oli 27 hehtaaria. Kamu oli mennyt piiloon ja suunnitelmana parin tunnin etsintä, ns. rajojenhakutreeni. Alun partion tiheään ihan vain ajan kuluttamiseksi, jottei löytö olisi tullut liian nopeasti. 

Puolentoista tunnin tyhjän etsinnän jälkeen Taavi selvästi turhautui hieman ja jos mulla olisi ollut kartturi, niin olisin laittanut sen piiloon välipalkatakseni Taavin. Edellisissä pitkissä treeneissä maali on löytynyt selvästi aiemmin ja etsinnän kokonaisaikakin on ollut lyhyempi. Tosietsinnöissä on aina ollut laittaa kartturi maaliin alueen etsinnän lopuksi.

Treeni kesti aika tarkkaan kaksi tuntia ja löytö tuli aika läheltä, tuulta ei kyllä ollut paljoakaan. Matkaa metsässä mulle kertyi kuusi kilometriä, Taaville vähän enemmän.




Juomatauki



 

Torstaina käytiin aamusta hammaskiven poistossa ja samalla reissulla tehtiin seniori-iän lähestyessä täystarkki. 

Ennen nukutusta kuunneltiin sydän, josta ei kuulunut mitään epänormaalia. Naislääkäristä taisi tulla meidän uus lemppari, kun Taaville ei tarvinnu laittaa edes koppaa päähän pöydällä tutkimisen ajaksi, niin kivasti käyttäytyi. Se myös nukahti paremmin kuin koskaan, mikä voisi kertoa siitä, että ei jännittänyt tilannetta kovinkaan paljoa. Ja herättyäänkin Taavi olis kävellyt suoraan lääkärin luo, ei ollu kiire ulos ollenkaan.

Hampaat oli tosi hyvässä kunnossa. Hammaskiveä oli kertynyt vähän, poistetun hampaan puolelle vähän enemmän, muttei mitenkään ylettömän paljoa sinnekään. Jäljellä olevassa isossa takahampaassa pieni kiillevaurio, muttei mitään vakavampaa. Yksikään hammas ei heilunut.

Hammashoidon lisäksi tutkittiin aamupissasta otettu näyte, josta ei löytynyt mitään poikkeavaa, kuten ei myöskään verikokeesta. Myös kilppariarvot tutkittiin ja niidenkin osalta Taavi sai terveen paperit.

Kuvattiin luustoa lonkkien, kyynärien ja selän osalta. Lonkat edelleen hyvät ja siistit, ei nivelrikkoa. Kyynärät lääkärin mukaan täydelliset ja selkäkin oli erittäin hyvässä kunnossa. Selässä ei merkkiäkään spondyloosista tai mistään rappeumista. Kaularangassa yhdessä nikamassa pientä alkavaa kulumaa, mutta oli kuulemma pantaa käyttävän koiran kaularangaksi todella siisti. Ehkä meidän pelastus on ollut vapaana lenkkeily. 

Polvet tutkittiin taivuttelemalla, eikä niissäkään ollut mitään huomautettavaa. Polvet näkyvät myös lonkkakuvissa ja ovat siistit ainakin edestäpäin kuvattuina.

Eturauhanen tutkittiin sekä kopeloimalla että ultralla ja se oli normaali.








Perjantai aamuna hallilla rallyrataa. Rata oli kiva, eikä siinä ollut mitään mikä ei olisi onnistunut. Kiljukaulasta vaan lähtee ihan liikaa ääntä. Vasta kolmas kierros rataa oli hiljainen... 


Radan jälkeen hinkattiin oikean puolen seuruuta ja käännöksiä. Jätättää taas ihan hirveesti oikealla puolella.


Sunnuntaina hakuiltiin kokeenomainen reilu kolme hehtaaria. Tais olla sotapojat käyny alueella suunnistamassa, kun hajuja tuntui olevan paljon ja vauhti sen mukainen. Kolme maalia löytyi kuitenkin vartissa ja kaksi niistä yli sadasta metristä, joten haukuistakin tuli pitkät. 





Maanantaina pientä rallyn tekniikkatreeniä ja paikkisharjoitus Hildehäiriöllä. Hilde oli käymässä kylässä ja treenattiin vähän yhdessä. Oli ihan super paikkis, kun Taavi oli paikkamakuussa ja koska Hilde ei nuoren ikänsä puolesta ihan vielä ole täysin hallinnassa, niin sepä kävi kesken kaiken nuolemassa Taavin naamaa. Mitä tekee Taavi?? Makaa vaan rauhassa paikkiksessa, vaikka huusin sille vapautuskäskyn, koska koin tämän häiriön olevan niin suuri, etten voi vaatia makuuta siinä. Mut ei haitannut Tapsaa, kun homma oli kesken ja siellä se vain pötkötti tyynesti.

Muutenkin Taavin sydän suli Hildelle tällä vierailulla ja kaksikko sai kivasti leikkiä aikaiseksi. Vauhdissa Taavi jää auttamattomasti jälkeen ja se vähän tuntuu harmittavan, mutta muuten leikkivät oikein kivasti. 



Tänään tiistaina käytiin aamupäivällä ajamassa 16 tuntia vanha 1,2 kilometriä pitkä jälki. Pakkasta - 2 °C ja 6 m/s etelätuulta. 

Jäljen nosto vapaana ja nousi takajälkenä. Aina takajäljiltä on tuullut voimakkaasti, kuten nytkin... muuten koko jälki meni varsin mallikkaasti. Erityisen tyytyväinen olen kulmiin ja tien ylityksiin. Ekassa tien ylityksessä tietä pitkin käveli juuri ennen meitä joku, joten häiriötä ainakin oli. Kaikki neljä esinettä löytyi.