Kausi paketissa

Viime viikon keskiviikkona päivä aloitettiin uintihommilla. Tällä kertaa oli jotenkin epämääräinen sähläysfiilis päällä, mutta hyvät uinnit me saatiin silti. Molemmille pitkiä vetoja, mutta enempi mentiin tämä kerta vaan hauskanpidolla ja lyhyillä pulahduksilla.

Perjantaina yövuoron jälkeen ajeltiin Liesjärven kansallispuiston kupeeseen yöksi ja siitä sitten lauantaina aamusta Usvanummen tilalle Suomen Pyreneläisten paimennuspäivään, jossa Sinnillä oli vastuu edustaa lyhytkarvoja pitkävillojen seassa.

Ensin opiskeltiin hieman teoriaa ja sitten päästiin kaksi kertaa lampaille. Eka kerta oltiin pyörössä ja se oli aivan liian ahdas tila Sinnille. Sitä vähän varmaan jännitti ja se yhdistettynä hieman liialliseen intoon sai Sintturan vähän keulimaan. 

Toinen kierros mentiin pellolla ja siellä se oli huomattavasti parempi. Malttoi mennä paljon rauhallisemmin.

Yö oltiin taas Liesjärvellä ja ehdittiin illalla käydä kiertämässä kunnon lenkki kansallispuiston reiteillä valoisan aikaan.

Sunnuntaina oli vuorossa paimennustaipumustesti. Testi alkaa sosiaalisuusosuudella, jossa kaikki testiin osallistuvat koirat hengailee kimpassa ja tuomari toteaa, että koirat sietävät toisiaan.

Sosiaalisuusosuuden jälkeen on sirunluku ja "temppurata", jossa koiran pitää ylittää jonkinlainen este, katsotaan sen reaktio häiriöääneen, koira jätetään tuomarille ja poistutaan itse paikalta ja lopuksi koira kutsutaan luokse.

Sinni suoriutui kaikista näistä tehtävistä oikein mallikkaasti. Tuomari mainitsi jopa, että on erityisen sosiaalinen pyrriksi.

Päästiin siis lampaille ja siellä aluksi liinassa kuljettiin pyörön ympäri. Sinni kiinnostui heti lampaista ja ja kun kuljettiin poispäin lampaista ja palatessa laskettiin liina irti, palasi Sinni pyörölle. Tuomari vei Sinnin vielä pyörön sisään, jossa Sinni osoitti vahvaa mielenkiintoa lampaisiin hieman hetkittäin kiihtyen. 

Arvostelu kuului näin:

Sosoaalisuus ihmisiä kohtaan: avoin

Sosiaalisuus koiria kohtaan: ok

Ääniherkkyys: ok

Suhde ohjaajaan: hyvä

Este: ok

Ohjaajan poissaolo: rauhallinen, iloinen

Luoksetulo: vauhdikas

Lauman lähestyminen: innostuu heti

Kontakti laumaan: pitää melko hyvin silmällä laumaa, hieman jännittää

Kiinnostus ja aloitekyky: hyvin innokas, mutta pyrkii pysäyttämään laumaa

Hyväksytty suoritus siis ja Sinni sai tittelin PAIM-T. 

Nyt on kisailtu ja kokeiltu ja testailtu tälle vuodella tarpeeksi ja loppuvuosi vedetään lonkkaa ja opetellaan uusia juttua.

Sunnuntaina paikalla oli myös rotuuntutustuja ja Taavikin pääsi esittäytymään. Kiva kun rotua harkitsevat käyvät tutustumassa koiriin, vaikkakin mahdollisuus nähdä monta pyrriä samalla kertaa onkin aika harvinainen.

Kiitos Teija ja muut koko viikonlopusta, taas kerran oli vallan hauska ja välitön tunnelma. Oli myös kiva saada talkoilla taipparissa ja nähdä paljon ihania ja uusiakin pyrrejä 😍.

Keskiviikon tokotreeneissä Sinni aloitti peruuttamisen harjoittelun. Kovasti se on lähdössä vinoon, mutta ehkä saatiin jonkinlainen idea, miten jatkaa.

Seuruuta tehtiin ja se meni suuren häiriömäärän huomioiden hyvin. Vähän piti vilkuilla, kun oli uusi koira mukana menossa ja muutenkin tapahtui kaikenlaista. 

Pitoa tehtiin liikkuroituna, onnistui hyvin, kuten myös paikkamakuu porukassa.

Torstaina aamu-uinnit. Sopivassa suhteessa rellestystä ja pitki vetoja.

Illalla hakuiltiin. Pimeän treeniksi menee jo väkisin. Sinnille neljä ukkoa läheltä. Sillä oli hullua päässä ihan kamalasti ja vaihtia ihan hirmusti, mut kyllä se kaikki neljä mulle ilmaisi. 

Perjantaina yritettiin Sinnin kanssa jälkeillä, mutta sitä kiinnosti vain riista. Ei tulllu jälkihommista mitään. Plaah, työsarkaa riittää, kun vaan tietäs mitä tekis.

Tuolla haisee kauris!

Minä menen tänne ihan muiden hajujen perään, ei kiinnosta sun jälkes yhtään.

Lammashommia ja koejuttuja

Ennen ekaa yövuoroa tehtiin Taavin kanssa aamulenkillä vähän tottisjuttuja. Seuruu vähän taas haahuilevaa, mut paikkis hyvä ja eteenmenot ilman etupalkkaa loistavat. Pysäytykset ja kaikki toimi, vaikka oltiin kapealla metsäpolulla.

Ekstemporee käytiin myös pikaisesti Masan luona tottistelemassa. Nyt oli etupalkka eteenmenoihin ja seuruussa Taavi keuli sen takia. Paikkis hyvä Masan häiriköidessä ja eteenmenot hyvät. Luoksetulossa Taavi vähän himmaili, ehkei ois halunnu tulla niin vauhdilla luokse, kun Masa oli vieressä. Mut hyvin meni tämäkin ylläritreeni.

Koska Tapsa on uintikiellossa, niin uimavuorolle joutui Sinni yksin. Yllättäen se ei yksin ollutkaan mikään himouimari. Ilman Taavin esimerkkiä uimaan meneminen oli vaikeampaa ja Sinni uikin vain muutamia kertoja altaan päästä päähän. Joitain kertoja teki pienen lenkin rampin luona. Aika iso ero luonnonvesiin, joissa Sinni puljaisi lähes tauotta. 

Perjantaina illalla hakutreenit kovin tuulisessa kelissä. Taavi teki hallintaa ja kaikki osiot meni hyvin monenlaisista häiriöistä huolimatta. Sinni teki etsinnän kolmella maalimiehellä.

Eka ukko kaikkinensa hyvä, rullan Sinni kyllä pudottaa edelleen vähän liian aikaisin mun makuun, vaikka rullan tuontia loppuun asti on kotona treenattu irtorullilla ihan vaan tekniikkatreeninä ja silloin se onnistuu paremmin. Tämä ilmaisu tuli noin 80 metristä.

Toiselta ukolta tullessaan Sinni pudotti rullan jossain matkan varrella. Löytö oli yli 100 metrin päässä. Pitkät ja hankalat rullantuontimatkat on vielä vähän vaikeita.

Jatkettiin matkaa ja seuraava löytö meni ilmaisuineen hyvin. Viimeiseksi sitten löytyi uudestaan toka ukko ja nyt hyvä ilmaisu sieltä. 

Mulla on kyllä tekemistä noilla näyttömatkoilla, Sinnillä on niin kiire näytölle. Onneksi sitä ei mun liinassa roikkuminen tunnu haittaavan, en kyllä kaikille ukoille juoksekaan sen perässä loppuun asti. 

Lauantaina ajeltiin kaatosateessa Sinnin kanssa Somerolle Woollandiaan paimentamaan Suomen Pyreneläisten vuoden viimeiseen paimennuspäivän. Kaksi kierrosta tehtiin isolla pellolla ja Sinni oli niin hyvä! Koko ajan kiinnostunut lampaista, haki hyvin tasapainoon ja piti huolta, että kaikki lampaat pysyvät koossa. Muutaman kerran Sinni pyörähti vauhdikkaasti lammaslauman ympäri kasaten ne tiiviimmin yhteen, mutta teki senkin tosi nätisti.

Sinni kuunteli käskyjä hidastamisesta ja pysähtymisistä hyvin, mutta sauvapaineeseen se ei reagoinut mitenkään. Sitä olisi pystynyt vaikka koskemaan sauvalla ja silti se vain seisoi tyynesti paikallaan. Sauvapaine olis kiva apu mulle käännöksissä ja muissa, mut onneksi Sinni vaikuttaa aika fiksulta paimenelta ilman sitäkin tämmöisiin tavoitteettomiin paimenteluihin. 

Pellolta pois lähtiessä Sinni ei olisi halunnut tulla. Se jäi vain seisomaan puoleenväliin porttia, jossa mä olin, ja lampaita. Se näytti niin huolestuneelta siitä, että eihän noita lampaita nyt tuonne voi yksin jättää. Voi suloisuus ja miten hyvä reaktio koiralta!

Kuvat Teija:

Kotiin ehdittiin nippa nappa valoisan aikaan ja ehdin käydä tekemässä Taavin kanssa tottisjuttuja. Seuruuta, paikkista ja eteenlähetyksiä. Ei nää mikskään muutu, vaikka kuin treenaa. Seuruu kohtalaista, vähän haahuilevaa. Paikkis oli hyvä ja eteenlähetyksissä Taavi kävi kerran kusella. En pysäyttänyt, vaan sai juosta suoraan pallolle. 

Sunnuntaina aamusta osallistuttiin Taavin kanssa Kaakkien peko-t -kokeeseen, tuomarina Sari Hänninen. Sää suosi meitä, vaikka tuulta olisi hakua ajatellen saanut olla hieman enemmän. Kyllä taas mietin aamulla oksentaessani, että miks? Mut miksei 🤣 Ja kokeessa yks talkoolainen luuli mun olevan krapulassa, kun kävin vielä ennen omaa vuoroani kakomassa ojan pohjalla. Onneksi tää tuli puheeksi ja sain oikaistua asian. En ihan niin välinpitämättämästi suhtaudu kokeisiin osallistumisiin, että pämppäisin edellisenä iltana itseni huonoon kuntoon.

Kokeen aluksi luoksepäästävyyden tarkistus ja sirun luku. Tapsu on ehkä vanhemmiten muuttunu jotenkin rennommaksi, kun sillä oli ihan kivaa, kävi nuuhkimassa ihmisiä ja sirunlukukaan ei ottanut yhtään päähän. 

Hallintaosuudessa on n. 200 askelta seuruuta tuomarin ohjeiden mukaan kääntyillen ja pysähdellen. Aina kun mä jännitän, niin seuruu on huonoa ja Taavi haukkuu. Niin haukkui nytkin, mutta onneksi kuitenkin aika vähän ja seuruukin oli lähes kohtuullista.

Seuruusta paikkikseen, jossa astuin perusasennossa Taavin takatassun päälle, vähän se kiroili siitä. En tiedä johtuiko tästä vai jostain muusta, mutta kun olin päässyt koiran jätettyäni tuomarin luo, Taavi seisoi. Onneksi se seisoi kuin suolapatsas koko kolme minuuttia eikä hievahtanutkaan häiriöäänistä tai ohikulkevasta häiriöihmisestä huolimatta. Huh, kun jännitti, vaikka alun kauhistuksen jälkeen luotin Taavin pysyvän loppuun asti paikallaan. 

Hallinnan viimeinen osuus on 'hallittu irtaantuminen ja kulkeminen annetussa suunnassa, sisältäen myös pysähtymisen ja luoksetulon' eli eteenlähetykset tai tuttavallisemmin jolkotteluosuus. Tätä liikettä ei taida kukaan lajin harrastaja ymmärtää, mutta jos kokeessa tämmöinen vaaditaan, niin onhan se tehtävä.  Suoritusohjeessa liikkeessä mainitaan seuraavaa:

Tuomarin kehotuksesta ohjaaja kävelee vapaana seuraavan koiran kanssa osoitettuun suuntaan metsäpolkua, sähkölinjaa tai muuta selkeää uraa pitkin. Noin 10–15 askeleen jälkeen koiran tulee käskyn saatuaan irtaantua ohjaajasta suoraan eteen riittävästi (n. 15-30 askelta) ja jatkaa kulkua ohjaajan kanssa samalla nopeudella ja samansuuntaisesti n. 30 - 50 askeleen verran. Ohjaaja huolehtii näköyhteyden säilymisestä koiraan. Irtaantuminen ei tarkoita koiralle vapaata juoksemista, vaan hallittua etenemistä ohjaajan kanssa.

Tuomarin merkistä ohjaaja pysäyttää koiran (koiran asento pysähdyskäskyn jälkeen on vapaa) ja jatkaa nopeuttaan muuttamatta kulkuaan koiran luokse. Tämän jälkeen tuomari antaa ohjaajalle luvan jatkaa matkaa samaan kulkusuuntaan. Koiran tulee jälleen n. 10-15 askeleen jälkeen käskystä irtaantua ohjaajasta suoraan eteen n. 15-30 askelta ja jatkaa kulkua ohjaajan kanssa samalla nopeudella ja samansuuntaisesti n. 20-30 askeleen verran. Tuomarin merkistä ohjaaja pysähtyy ja pysäyttää koiran käskyllä (koiran asento pysähdyskäskyn jälkeen on vapaa). Tämän jälkeen, kun koira on selvästi pysähtynyt, ohjaaja kutsuu tuomarin luvalla koiran luokseen.

Tätä on treenattu nyt paljon ja se kyllä näkyi! Saatiin oikein erityismaininta siitä, miten tehtiin liike juuri niin kuin se on tarkoitettu tehtäväksi! Taavi kyllä tykkää tästä liikkeestä tosi paljon ja ollaan saatu homma aika kivasti toimimaan, vaikka se välillä näkyy seuruussa Taavin liiallisena eteenlähetyskäskyn odotuksena. Mutta nyt meni kaikki kyllä niin nappiin tämän osalta, ettei ois paremmin voinu mennä. Pysäytyksetkin oli huikeita, heti käskystä Taavi pysähtyi kuin seinään ja luoksetulokin oli vauhdikas. 

Pisteitä hallintaosuudesta 44/50. Vähennykset seuruusta ja varmaankin siitä asennonvaihdosta paikkiksessa.

Kuvat Tiina Suuronen:

Lähdössä seuruuseen

Paikkiksen valmistelu

Ootellaan jotain

Onnistuneen hallinnan jälkeen siirryimme jäljelle, joka alkaa tietysti jäljen nostolla. Meillä helpompi eli A jälki. Maastoon on merkitty 50 m × 50 m ruutu, jonka kahden neljänneksen läpi jälki kulkee. Kivana lisämausteena oli tällä kertaa hirvien nuolikivi keskellä ruutua. A jälki on 600 metriä pitkä ja noin tunnin vanha, aikaa jäljestämiseen on puoli tuntia. Tuomari antoi nostosivun ja me lähdettiin nostamaan jälkeä ruudun toista laitaa pitkin. Taavi lähti määrätietoisesti ruutuun ja ei mennyt kauaa, kun se nosti jäljen pienen suunnan tarkistuksen jälkeen oikeaan suuntaan ja lähti määrätietoisesti etenemään. Hyvin meni koko jälki, kaikki

viisi esinettä ylös ja aikaa meni 13 minuuttia.

 

Pisteitä tästä osuudesta 99/100, yksi piste meni, kun Taavi nosti ruudussa koipeaan ennen jäljen nousua... mua ei haittaa noi sen kuseskelut, kun ne ei mitenkään vaikuta sen työskentelyyn.

Onnistunut jälki oikeuttaa siirtymään viimeiseen osioon eli henkilöetsintään. Tein etsintäsuunnitelman, jonka tiesin olevan tuomarin mielestä huono, mutta halusin pelata varman päälle ja kulkea sivutuulessa.

Etsintäsuunnitelman tekoa

Hakumetsään lähdössä.

Meillä taisi mennä noin kymmenen minuuttia, kun molemmat kolmen hehtaarin alueella olleet maalimiehet oli löydetty. En kyllä käsitä miten Taavi tuon tekee, kun molemmat löytyi aika kaukaa myötätuulen puolelta. Mut pääasia että löytyi. Eka ilmaisu hyvä ja hallintaan otto ja yhdessä kulkeminen takaisin kartturin luo loistavat. Toiselta maalilta pari miinuspistettä, kun Taavi vähän ennakoi sivulle tulemista. Lisäksi miinuksia siitä, että Taavi on liian itsenäinen ja sit miinuksia tuli myös siitä mun etsintäsuunnitelmasta ja siitä, etten kuulemma luottanut kartturiin, kun pari kertaa kysyin siltä, että onko hyvä suunta ja kerran katsoin itse karttaa. Pyh, sanon minä, mun on vaan pakko tietää, missä päin aluetta mennään, en voi itselleni minkään ja Tapsa on just hyvä itsenäisen varma työskentelijä. Mut ymmärrän kyllä vähennykset. Pisteitä jäi lopulta tästä osiosta kasaan 139/150.

Kokonaispisteet siis 282/300! On se Tapsuli vaan huikee otus ❤️❤️❤️

Illalla käytiin vielä Sinnin kanssa avaamassa talven sunnuntaihallikausi. Oma takki oli kyllä kokeen jäljiltä sen verran tyhjä, ettei kummosiin sankarisuorituksiin kyetty. Mut alun haistelun jälkeen Sinnistä irtos ihan kivoja pätkiä seuraamista. Tehtiin myös paikkis ja luoksetulo sekä kokeiltiin henkilöryhmää. Paikkis ja luoksetulo hyvät, henkilöryhmä oli Sinnille vaikea, mut saatiin kuitenkin onnistumisia siinäkin. Illan kohokohtana liikkeestä maahan meno onnistui useamman kerran sangen hyvin.

Maanantaina aamusta Taaville pieni palauttava treeni. Tehtiin vähän seuruuta isolla palkalla ja lyhyt paikkis, jossa se jostain syystä nousi taas seisomaan... pitkät eteenmenot pallolle. Hallinnan jälkeen pari helppoa ukkoa lyhyillä haukuilla.

Treenin jälkeen käytin Taavin taas fyssarilla. Vasemman jalan lumpio sillä pääsee siis vähän liikkumaan ulospäin enemmän kuin toisessa jalassa ja enemmän kuin ennen, mutta ei toivottavasti ole vaaraa luksoitumiseen. Yleensähän lumpio luksoi sisäänpäin ja siihen ei nyt ole mitään viitteitä, mutta jos lumpio luksoisi ulospäin, niin se olisi koiralle kivuliasta. Reidet sillä oli edelleen jumissa myös. Taavin takajalathan on aina olleet tosi ulkokierteiset, mikä varmasti altistaa hieman tällaisille vaivoille. Siihen vielä päälle Sinnin jaloista repiminen, niin ei varmasti tee hyvää. Saatiin jumppaohjeita ja suosituksen käydä vesikävelymatolla. Sitten pitäisi vielä pystyä kokonaan estämään Sinnin pääsy pureskelemaan Taavin kintereitä. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, koska tähänkin asti olen yrittänyt aina tuon estää. Taavi kun ei itse sano Sinnille mitään, yrittää vain vetää takapuolta alleen ja mennä karkuun.

Keskiviikkona Sinnin tokotreenit ekaa kertaa tänä syksynä hallilla. Aloitettiin paikkiksella ja Sinni oli hyvä. Ennakoi kyllä perusasennossa maahan menoa.

Pito ja seuruu oli tän päivän aiheet. Pidossa Sinni ei halua olla mun lähellä ja kun ottaa kapulan suuhun, niin pomppaa aina vähän taaksepäin. Kokeiltiin niin, että olen polvillani ja niin, että olen vähän takakenossa. Takakeno tuntui toimivan.

Seuruut ihan ok. Käännöksiä pitäis treenata paljon ja ihmisiä myös, kun Sinni ei aina vaan pysty olla menemättä moikkaamaan ihmisiä. Toisten koirien häiriön kestää kohtuullisen hyvin.

Torstaina Taavi kävi kokeilemassa vesijuoksumattoa, mutta yritti vaan koko ajan uida. Laskettiin vettä useampaan kertaan, mut sinnikkäästi yritti vaan kellutella itseään ja uida.

Illalla ennen hakutreenejä Sinni kävi pienellä pyrähdyksellä Ainon kanssa.

Sinnin hakutreeni tehtiin pimeässä, kun epäilin, ettei se pimeässä uskalla olla niin reipas, kuin valoisalla. Mut mitä vielä, sehän painoi menemään ihan yhtä innolla kuin päivänvalollakin.

Tehtiin neljä pistoa avuilla, vaikka kolmannelle ukolle Sinni kyllä karkasi, kun taisi tulla aika hyvät tuuliavut. Viimeiselle Sinni ei aluksi meinannut lähteä, vaan poimi rullaa suuhunsa. Lähti sit uudella lähetyksellä hyvin, oli poiminut rullan maalimiehelle mennessään ja käynyt rulla suussa nuuskimassa maalimiehen nenää. Kaikilta ukoilta Sinni toi rullan hyvin.

Syksy tulee

Edellisen viikon perjantaina Lintukotoon viettämään viikonloppua Tottakai-päivien merkeissä. Menoa ja meininkiä riitti koko viikonlopun! Molemmat koirat hakuili (hyvin molemmat omalla tasollaan) ja osallistui pyrrimestaruuskisoihin (hienosti meni molemmilta alustatehtävät, kantamiset ja tanssiosuudet). Taavi nosetti (huone-etsintä oli Taavin mielestä superhauskaa ja se oli siinä aika hyvä!) ja Sinni teki esineruutua (ei paljon jaksanut kiinnostella). Ja sit enempi tai vähempi vallatonta menoa.

Tapsun kanssa voitettiin mestaruuskisat ja palkintona saamme järkätä ens vuoden kisat, apuva! 

Oli taas superhauska viikonloppu, kiitos kaikille! Erityisen ihanaa oli nähdä Kostia, on se vaan superihana tapaus kaikessa omintakeisessa olemuksessaan 💗💗

Sinni ja Sanni

Kajsa ja Taavi

Hulabaloo

Sinni oli järvessä noin vartin välein...

Taavi ui vähän harvemmin

Kosti ja Sinni, nää niin tykkää toisistaan ❤️

Taavi nosettaa, kuvat Tiina Lundan

Tapsu oli aika hyvä huone-etsinnässä.

Sinni mestaruuskisoissa

Sinni kisaamassa

Tapsun kisasuoritusta

Tyylinäyte meidän koiratanssiosuudesta

Sunnuntaina ajelin vielä illalla mökille koirien kanssa. Saunaa ja uimista pitkän kaavan mukaan lämpöisessä järvessä. Kamala hätä tulee koirille, kun menen uimaan, mut kyllä ne sitten hokas itekin tulla.

Maanantaina Sinnille parin tunnin ikäinen lyhyt suora jälki, jolla ei ollut esineitä. Yön oli satanut, lämpötila 16 astetta, kosteutta 66 % ja tuulta 7 m/s. Ei nostoa.

Vaikkei varsinaista nostoa otettukaan, niin hyvin Sinni reagoi jälkeen jo tieltä ja ehkä meidän tekeminen vähän on taas parantunut. Kerran Sinni harhahtui jäljeltä kunnolla, mutta muuten hyvää ja tarkkaa jäljestystä.

Taavi teki tottisjuttuja, melkein ainakin meni hyvin.

Tiistaina parituntinen jälki Sinnille, pituutta sata metriä enemmän kuin edellisenä päivänä, muuten melko samoilla spekseillä mentiin. Meni paremmin kuin edellinen!

Taavi tottisteli ja se teki kyllä tosi kivalla innolla hommia.

Uitiin myös paljon.

Keskiviikkona Sinnille jälki ja Taaville tottista, uintia. Jälki meni ehkä vielä paremmin kuin edelliset. Tällä jäljellä oli kaksi esinettä ja molemmat Sinni ilmaisi ihan kohtuullisen hyvin.

Kyllä jälkien merkkaaminen tuo sen verran varmuutta mulle, että on tässä vaiheessa hyvä asia, vaikken siitä noin yleisesti tykkääkään. Mutta jää se turha arpominen ja epävarmuus pois, kun koiranluku on Sinnin kohdalla vielä niin hataralla pohjalla.

Keskiviikon iltalenkillä käytiin Isojärven kansallispuistossa, yöksi mentiin telttailemaan omaan salaiseen paikkaan =). Onneksi luin vasta torstaina uutisen, että susi oli muutamaa päivää aiemmin syönyt mökkipihasta koiran lähistöllä... en ehkä Sinnin pimeyteen suuntautuviin iltamurinoihin olisi osannut niin rennosti suhtautua, jos tuon olisin tiennyt.

Kaunis ilta

Teltassa oli lämmin, vaikka yö ulkona oli kylmä

Torstaina lenkin yhteydessä esine-etsintää. Taavi on tässä haka ja Sinnikin sai vähän jutun juonesta kiinni.

Ihan mahtavan ihana ja rentouttava mökkireissu.

Kukaan meistä ei arvosta joutsenia mökkijärvellä

Lauantaina oltiin Sinnin kanssa paimentamassa Suomen Pyreneläisten paimennuspäivillä Woollandiassa ja voi miten huikeita edistysaskeleita Sinni otti!

Oltiin eka kierros isossa tarhassa pienen lauman kanssa ja siellä jo Sinni väläytteli hyviä pätkiä kuljetuksia, mutta erityisesti toinen kierros oli mahtava. Oltiin isolla pellolla ison lauman kanssa ja Sinnillä oli hommassa tukena kokenut pitkäkarva Gere. Ja niin vain kuljetteli Sinni isoa porukkaa pitkin peltoa kuin enemmänkin hommia tehneenä. Pari kertaa se lähti sillai nätisti lapasesta kiertäen koko lammasporukan vauhdikkaasti, mutta se oli juuri sitä mitä hieman liian sievästi aiemmin käyttäytyneeltä Sinniltä haluttiin. Koko ajan sen käytös lampaita kohtaan oli kuitenkin nättiä. Toisella kierroksella tehtiin aika pitkä pätkä ja Sinni jaksoi hyvin ja oli koko ajan kiinnostunut lampaista. Itselleni laji on ihan kamalan vaikea, mutta niin hauskaa ja mielenkiintoista hommaa!

Rentoiluharjoitusta omaa vuoroa odotellessa

Sunnuntaina käytiin Taavin kanssa tutustumassa doboon. Kotona on jonkin verran tullut jumppailtua ja tasapainotyynyt ja -pallo oli Taaville tuttuja juttuja. Opittiin kuitenkin uusia liikkeitä ja saatiin lisää ideoita kotijumppaamiseen. Taavi rakastaa jumppajuttuja ja oli koko vajaan tunnin kestäneen treenin supertohkeissaan, eikä muut koulutustilassa olleet koirat kiinnostaneet sitä ollenkaan. Oli superkiva tutustumisjuttu lajiin ja itsellekin tuli vähän hiki.

Iltapäivällä Sinnin kanssa haun ilmaisutreeni. Ensin tehtiin kolme ilmaisua pitkästä matkasta, ehkä joku 70 m, maalimiehen antaessa ensin avun huutamalla Sinniä. Kaikki kolme toistoa oli tosi hyviä.

Tauon jälkeen tehtiin vielä kaksi toistoa muuten samoin, mutta matkat oli nyt vähän lyhempiä, ehkä nelisenkymmentä metriä. Toisella pissatauko rullaa tuodessa aiheutti rullan tippumisen, tältä uusi haku ja se onnistui hyvin. 

Treenin jälkeen käytiin vielä lyhyellä käpsyttelyllä Ainon ja Kapun kanssa. Kapu oli ekaksi vähän pelottava, mutta nopeasti löytyi yhteinen sävel, joka tosin loppulenkistä muuttui Kapun hieman liian tuttavalliseksi toiminnaksi. Hyvä yhteislenkki joka tapauksessa.

Maanantaina vähän ammuskeltiin 9 mm startilla. Sinnille on tullu ammuttua ihan liian vähän, mut eipä sitä onneksi paljon puristele. Ekaan laukaukseen reagoi kääntymällä äänen suuntaan ja kolmeen seuraavaan laukaukseen reaktiot oli jokaiseen pienemmät kuin edelliseen.

Illalla Sinnillä taas ilmaisutreeni ihan uusien ja vieraiden ihmisten kanssa. Sen tekemiseen ei onneksi näytä yhtään vaikuttavan, onko maalimies tuttu vai ei, mies vai nainen, tupakoitsija vai ei... Kolme toistoa tehtiin taas pitkästä matkasta maalimiehen alkuavulla. Kaikki toistot tosi hyviä.

Tiistaina aamupäivällä Taaville tottistelua. Seuruussa se odottaa eteenmenokäskyä ja keuli vähän sen takia. Paikkiksesta nousi edeltävän koiran pissahajulle nostamaan koipea rontti. Paikkis uusiksi ja se meni hyvin. Eteenmenoissa tarvi yhden lisäkäskyn ja ihan kuin ei ois koskaan kuullutkuun pysäytyskäskyä....

Tottiksen jälkeen reilu tunnin vanha 600 metrinen vieraan tekemä jälki. Nosto takajälkenä, mut osasin lukea sen, oli niin määrätiedotonta menoa Taavilta. Muuten jälki hienosti ja kaikki esineet hyvin merkaten.

Keskiviikkotokossa Sinni väläytteli seuruussa pientä edistymistä. Hitto kun jaksais hinkata sitä, niin vois tulla hyväkin.

Myös ruutua ja merkkien kiertoa tehtiin namipallon avulla. Lopuksi paikkis.