Näytetään tekstit, joissa on tunniste rauniot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rauniot. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 26. lokakuuta 2022

Syysretki ja jälkipainotteista puuhastelua

Sunnuntaina aamupäivällä Sinnin kanssa raunioilla. Ennen varsinaista treeniä vähän ammuskeltiin. 6 mm startti ei aiheuttanut mitään reaktiota, 9 mm ekalla kerralla leikin loppumisen ja äänen suuntaan katsomisen, mutta saman tien jatkui naminjahtausleikki ja muutamalla seuraavalla laukauksella jokaisella aina pienemmät reaktiot. Ammuttiin aika kaukaa.

Raunioilla oli kolme maalimiestä sellaisissa piiloissa, joihin Sinni pääsi, mut joutui menevään sisään aina johonkin ahtaaseen paikkaan. Suorapalkalla mentiin.

Sinni liikkui kivan järkevästi, ei alusta-arkuuksia eikä ihan kamalasti turhaa kaahotusta. Sinni joutui kaikille ukoille tekemään töitä ja teki kyllä hyvin. Mahtava puuhamaapäivä Sintturalle!




Illalla hallilla molempien kanssa. Sinni treenas malin ja vauhdikkaan lapsen kanssa samaan aikaan ja oli kyllä aika hyvä. Tehtiin lähinnä seuruuta. Henkilöryhmä oli taas vähän vaikea.

Taavi teki vähän seuruuta ja vähän rallyjuttuja. Se oli taas aika äänekkäällä päällä...


Käytiin muutaman päivän syysreissulla Hailuodossa ja Kalajoella. Huikeet ulkoilumaastot molemmissa paikoissa! Kotimatkalla poikettiin katsomaan Kostia. Ne on Sinnin kanssa ihan superhyvä pari, viihtyivät pihalla leikkimässä keskenään vaikka kuinka kauna ja molemmat ovat samalla tavalla aika fyysisiä leikkijöitä, niin meno oli tasaväkistä. Ehkä joskus uskalletaan jollain puolueettomalla maaperällä kokeilla kimppalenkkiä myös niin, että Taavi on mukana... tai sitten ei.


Oulun kauppatorin laidassa Aitta-kahvila oli koiraystävällinen paikka. Jos tää ois tiedetty, ois Hinttu lähteny mukaan.





Sinnin opduktioharjoitukset




Lauantaina aamusta Sinnille lyhyt merkattu jälki kolmella esineellä. Jälki oli vanhenemassa aamulenkin ajan ja koska Sinni reagoi siihen tai johonkin voimakkaasti ohi kulkiessamme, niin päätin ottaa pitkästä aikaa noston mukaan. Jälki oli noin tunnin vanha ja tuulta oli kovasti, nosto vastatuuleen ja Sinni nosti jäljen tosi hyvin. Jäljellä oli pieniä häiriöitä, kuten jonkin eläimen kynintäpaikka ja kakalla merkattu jäniksen jalka... Nämä saivat Sinniltä vähän huomiota, mutta molemmilta se jatkoi matkaa hyvin omalle jäljelle. Kokonaisuutena jälki oli hyvä. Kulmissa pientä hakemista lenkin kautta. Kaikki esineet nousi. Ilmaisu Sinnillä esineille on hyvin rauhallinen. Se jää vaan esineelle paikoilleen ja saattaa sen joskus nostaa suuhunsa, jos mulla kestää liian kauan palkkaamisessa.







Maanantaina Sinnille kaksi tuntia vanha kuusisataa metriä pitkä kuusi kulmaa ja viisi esinettä sisältävä testijälki, jossa vähän kaikkea mahdollista ja sit vielä lisäylläribonus. Nostomatka vähän vajaa viisikymmentä metriä. Omatalloma jälki, mutta en merkannut sitä. Lisäksi vielä riistarikas maasto.

Nosto meni tosi hyvin. Pieni tarkistus takajäljelle ja siitä oikeaan suuntaan varmasti ensimmäiset vajaa sata metriä. Sitten tuli ilmeisesti riistan jälkiä ja eka kulma pitkäksi ja sen jälkeen meinas riista viedä kokonaan. Eka esine jäi nousematta, vaikka Sinni kulki melkein suoraan sen yli. Taisi olla jokin muu haju silloin vahvempana nenässä. Vähän ennen toista kulmaa Sinni sai taas jäljestä kiinni ja jäljestikin tosi hyvin aina neljännelle kulmalle, josta ihan jäljen vierestä lähti jänis. Tämä sai tietenkin aikaan jonkinlaista sinkoilua, mutta olin yllättynyt, ettei kuitenkaan mitään ihan totaalista sekoamista. Hetki hengähdettiin ja seisoin itse vain ihan rauhallisena paikallaan ja lopulta Sinni valitsi itse jatkaa meidän jälkeä. Loppu mentiin enemmän tai vähemmän jäljellä.

Ihan sika vaikeaa on nyt tuo jäljestäminen. Tarvisin selkeesti jotain uutta ideaa tai jotain, kun tuntuu ettei homma etene ollenkaan. Miten ihmeessä opin koskaan lukemaan Sinniä ja miten ihmeessä saan jäljestä sille niin mielenkiintoisen ja kivan, ettei se hairahdu aina riistan jäljille!? 


Puin jälkiahdistusta yhden kaverin kanssa ja päädyin siihen, että teen nyt hetken aikaa vaan pieniä tekniikkatreenejä ja aloitin ne heti tiistaina. Tiistaina aamusta tein kuvan mukaisen harjoituksen, jossa oli lyhyt pätkä jälkeä ja sitten kulmassa niin pitkä hyppy kuin vain haaroistani sain irti eli ei siis kovin pitkä... ja sitten pienen matkan päässä namipurkki.


Vaikka harjoitusta tehdessä välimatkat tuntuivat sopivan pitkiltä, niin sitten ne kuitenkin oli liian lyhyet ja jouduin pitämään Sinnin tosi lyhyellä liinalla ja siten pidätin sitä liikaa. Tästä huolimatta oli ihan hyvä treeni ja Sinni haki heti aktiivisesti jäljen hukkuessa sen jatkumista. 

Jäi kuitenkin lyhyet välit häiritsemään sen verran, että tein iltapäivällä samalla ajatuksella toisen harjoituksen pidemmillä väleillä. Nyt pystyin pitämään Sinniä melko pitkässä liinassa ja homma sujui selkeästi paremmin, kun Sinni sai lähes täysin vapaasti itse päättää kulkunsa ja hyvin haki yhtä lukuun ottamatta kaikki kulmat katkoksen jälkeen. Tuossa yhdessä kulmassa sitä olisi lähtenyt joku muu haju viemään. Veikkaan riistaa.



Oli hyvä pikkutreeni ja jotenkin tykkäisin oppia treenaamaan enemmän näitä pieni täsmätreenejä kuin aina vaan tehdä normeja jälkijälkiä.


Tiistaina illalla vielä Sinnille hakutreenit pimeässä. Tuulta oli hyvin, kaikki neljä maalimiestä olivat sille entuudestaan vieraita. Tämä kerta mentiin irtorullilla, kun halusin varmistaa Sinnin käyneen tarpeeksi lähellä maalimiestä. Alue oli pari hehtaaria ja aikaa meillä meni 16 minuuttia kaikkien nostoon. 

Hirmuisen hyvin Sinni haki kaikilta rullan ja vei mut hyvin näytölle. Rupeaa pikku hiljaa jo onnistumaan näytölle menon jälkeen kohtuullisen rauhallinen maalimiehen kohtaaminenkin. Ja vitsit, että oli vaikea pimeässä sateen liukastamassa metsässä yrittää pysyä liinassa mukana Sinnin menossa.

maanantai 19. syyskuuta 2022

Nenähommia ja hallintaa

Viime lauantaina käytiin pitkästä aikaa raunioilla Taavin kanssa. Kolme maalimiestä ja vallan iloista, vauhdikasta ja määrätietoista menoa oli taas herralla. 






Tiistaina Sinnille pari tuntia vanha jälki, jolla oli pituutta kolmesataa metriä ja jäljellä oli kaksi esinettä. Jälki oli merkattu. Ei otettu varsinaista nostoa, mutta Sinni kyllä reagoi jälkeen jo tieltä ja lähti hyvin jäljestämään. Koko jälki meni tosi hyvin Sinnin tasoon nähden aina melko lopussa olleelle polulle asti. Polku meinasi ensin viedä mennessään ja sen jälkeen jäljen löytyminen uudestaan olikin aika hankalaa. Onneksi Sinni sen kuitenkin nosti ennen loppuesinettä ja saatiin hyvä lopetus jäljelle. 

Ihan pieniä pilkahduksia siitä, että joissain kohdissa osasin lukea Sinniä vähäsen. Se jäljestää kohtuullisen tarkasti, mutta aika ajoin se hieman hairahtuu jäljestä sivuun, mutta korjaa nopeasti takaisin. Näitä korjauksia olen nyt bongannut jäljestäessämme useamman kerran.





Keskiviikkona käytiin Taavin kanssa vähän tottistelemassa Masan valvovan silmän alla. Olin tilannut häiriöhajuja ja niitä totisesti sain. Seuruu oli Taaville jotenkin tosi vaikea tällä kertaa ja paikkiksesta se nousi heti, mutta se meni mun piikkiin, kun tarkoittamattani vapautin sen. Uusi yritys meni sitten meidän molempien osalta hyvin. Eteenmenoissa Taavi oli jotenkin vähän ulalla ja ekassa jouduin antamaan useampia käskyjä. Toinen lähetys meni sitten varsin mallikkaasti.

Lopuksi tehtiin seuruuta sitten vielä kentällä ja siellähän Taavi oli ihan superhyvä. Kyllä tuo metsätiellä tai polulla seuraaminen on sille jotenkin niin eri asia kuin kentällä...


Illalla Sinnillä oli tokotreenit ja oltiin hyvässä ajoin kentällä, niin tein Taavin kanssa seuruuta ja eteenmenon. Tapsu oli superhyvä, ei mitään hyytymisiä, vaikka seurautin useampaan kertaan kentän päästä päähän. Millä ton saman moodin sais metsään? Toisaalta tarvitaanko me edes sitä...


Sinnin treeniaiheina oli seuruu, kapulan pito ja luoksetulo. Koko ajan kentällä kaksi tai kolme muuta koiraa. Sinni teki kivasti, seuruu on kyllä mennyt eteenpäin, vaikka perusasento on edelleen ajoittain hukassa. Paikkis tehtiin loppuun ja siinä Sinttu oli kahden koiran välissä. Iso musta vieruskaveri taisi vähän hirvittää ja hetken makoiltuaan Sinni lähti hiippailemaan mua kohti. Palautin sen paikalleen ja loppu meni hyvin. 






Torstaina aamusta Taavi kävi kaatosateessa tottistelemassa ja taas oli tarjolla paljon tyttökoirien hajuja. Niinhän se sieltä sitten hajuille nousi paikkiksesta neljän minuutin kohdalla. Ripeä palautus ja vielä minuutti pakuuta, joka meni oikein hyvin. Seuruu oli tällä kertaa tosi huonoa, mutta eteenmenot sitten taas tosi hyviä, jopa pysäytys toimi.


Illalla Taaville hakutreeni kokeenomaisesti viidenkymmenen metrin hakulinjoilla. Keli oli hyvä, mutta ihan alku meni Taavilta kuseskeluun ja puskien haisteluun, kun oli viimeinen suorittava koira ja alue alkoi heti autoilta... Hienosti Taavi poimi kaksi ukkoa pitkien matkojen päästä, ilmaisi upeasti ja pystyi hyvin luopumaan maalimiehestä. Teki töitä mahtavalla draivilla ja on niin ihanaa, kun ikä ei vielä näy sen tekemisessä ollenkaan. Mutta niin siinä kävi, että yksi maali jäi siihen ihan alkuun. Ei tullut yllätyksenä ja oli hyvä muistutus mulle. 

Siellä se puskassa haukkuu


Sinnille muhi merkattu kolmensadan metrin jälki treenien ajan eli ajoin sen noin kolmetuntisena. Jäljellä oli kaksi kulmaa ja kolme esinettä. Ei otettu nostoa. Metsä on nyt kosteampi kuin koko kesänä syyssateiden ansiosta.

Jäljelle kävellessämme Sinni otti riistan hajun. Riista on ja luultavasti tulee myös olemaan meidän suurin haaste pelastuskoirahommia ajatellen... Yllättävän hyvin se pystyi kuitenkin hommiin, vaikka ihan alku jäljestä meni vähän turhan kovassa vireessä. Nopeasti löytyi kuitenkin hyvä rytmi ja ai vitsi kun tykkäsin määrätietoisesta vedosta liinassa. Sieltä se pikku hiljaa tulee, ei tarvi Sinniä enää työntää jäljellä =). Molemmat kulmat tosi siististi, ylitystä tuli vain metrin verran ja siitä suoraan molemmilla oikeaan suuntaan. Kaikki esineet nousi myös hienosti ja illan jo hämärtyessä en ihan kunnolla nähnyt kaikkia merkkejä ja parissa kohtaa olin omasta mielestäni mennyt eri paikasta, mutta niin vain Sinni määrätietoisesti veti mut perässään oikealle jäljelle ja merkitkin ilmestyivät mun näkyviin. Tää oli varmaankin paras jälki pitkiin aikoihin!









Lauantaina Toto kävi pitkästä aika kylässä ja ensin tehtiin koko porukalla pitkä metsälenkki ja sitten nuoriso-osasto sai vielä riekkua rauhassa pihalla.




Sunnuntaina oli vähän pidempi treenipäivä pelastuskoirapokalla. Oma roolini oli koordinoida harjoitusta, mutta ehdin siinä sivussa treenata Taavin kanssa hallintaa ja Sinni pääsi tekemään ensimmäisen vähän pidemmän etsinnän. 



Taavin hallintatreeni meni oikein hyvin ja Sinnikin yllätti. Ennakkoon olin olettanut Sinnin menevän ns. lenkkimoodiin hyvinkin pian ja sitten kun metsässä olisikin joku vieras ihminen, niin se haukkuisi sen karvat pystyssä. Mutta mitä vielä. Suunnitelman mukaan kävelimme ensin noin parikymmentä minuuttia ennen kuin tulimme alueelle, josta Sinnillä olisi mahdollisuus saada haju. Ei ollut kahta sanaa etteikö Sinnillä olisi ollut selvät sävelet miten toimia ihmishajun yltäessä nenään. Melko tuulettomassa kelissä Sinni lähti 65 metrin päässä olevalle maalimiehelle ja toi sieltä rullan mulle hienosti ja näyttökin oli super. Ainut hankaluus oli maalimiehen mukaan ollut se, kun häntä pyöritti koko takapuolta niin paljo, että rulla keikkui sen takia kaulassa aika paljon ja hankaloitti sen suuhun poimimista. 

Toinen ukko oli sijoitettu tarkoituksella hyvin lähelle, ns. korjaavaksi ukoksi, jos sellaiseen olisi ollut tarvetta. Mutta nyt ei ollut ja etsittiin se ihan normaalisti ja hyvin Sinni hoiti tämänkin noin viidessäkympissä olleen ukon. Rullan poimittuaan jäi hetkeksi miettimään jotain, mutta oma-aloitteisesti toi rullan hyvin mulle ja vei näytölle.

Puolisen tuntia kesti tämä homma kaikkiaan ja voi juku miten tyytyväinen olen Sinniin. Ei pienintäkään merkkiä hyytymisestä ja koko etsinnän ajan se kulki hyvin mun edellä, mutta seurasi kuitenkin mun liikkeitä. 





Sinni HintunTinttu kävi taannoisen pissanväriepisodin jälkitarkissa varmuudeksi pariinkin kertaan ja nyt on veri- ja virtsakokeista puhtaat paperit niin maksan kuin munuaistenkin osalta. Ja kun verta kerran otettiin, niin samalla tsekattiin kilppariarvot, jotka kaikki nekin oli oikein hyvät. Ja hei, Sinni HintunTinttu on merkattu labratuloksiin rodultaan muunrotuiseksi 😂 

Sinni oli tosi kiltti potilas istuen nätisti verikokeen oton ajan ja rakastaen henkilökuntaa ennen ja jälkeen toimenpiteen. Toivottavasti tää pysyy, eikä ellikäynneistä tule jatkossakaan kurjia juttuja.

maanantai 31. tammikuuta 2022

Tammikuu on taputeltu - parin viime viikon touhuilut

Mulla on ainakin tämä alkuvuosi päivätöitä ja koska korona, niin meidän vanhakantainen työpaikkammekin on taipunut etätöihin. Ihanaa! Etätöitä hyödyntäen olen käynyt koirien kanssa ruokiksen aikoihin lenkillä ja joskus jopa treenannut jotain pientä. Nyt edellisen viikon tiistaina käytiin ihan hallilla asti pienellä taukojumpalla.

Sinni teki merkkien kiertoa ja harjoitteli pysymään hypyn takana paikoillaan. Lisäksi seurattiin vähän ja leikittiin. Leikissä on vielä paljon harjoiteltavaa, kun toisinaan se ei maistu Sinnille ollenkaan ja toisinaan meinaa sitten keittää yli. Innokas treenaaja se oli taas tänään.



Taavi teki pitkää seuruuta, viiden minuutin paikkiksen ja merkkien kiertoa. Seuruussa aluksi vähän pientä ääntä, mutta se onneksi loppui melko pian. Paikkamakuussa jouduin alkuun pari kertaa huomauttamaan haistelusta, mutta loppuaika meni hienosti. Merkkien kierto hyvä.



Keskiviikon tokotreenit aloitettiin paikkiksella. Sinni pysyy ihan kohtalaisesti rivissä, mutta olen tietysti vielä tosi lähellä ja käyn palkkailemassa usein. Kotona ruokakuppia odottaessa pötköttelee jo pitkiäkin aikoja, mutta hallilla häiriössä ei voi vielä vaatia. Ja kotonakin pitäis tehdä joskus ilman sitä ruokakuppia...


Hoffiuroksen kanssa treenattiin samaan aikaan ja häiriötä oli ainakin tarpeeksi tarjolla heidän vauhdikkaan ja äänekkään treenin puolesta. Sinni teki tosi hyvin mun kanssa hommia, vaikka apparia piti kyllä kaydä halailemassa pariin kertaan... Merkkien kiertoa muutama toisto ja seuruuta. Tai enempi perusasentoa ja siitä liikkeelle lähtöjä, edistystä on tapahtunut. Käsiavulla sitten vähän pidempää seuruuta henkilöryhmätyylisesti ja sekin meni aika mukavasti.


Torstaina käytiin Sinnin kanssa kaveriporukalla treenaamassa Sinnille uudessa hallissa. Porukka kyllä supistui ikävästi vain kahteen henkeen, kun yksi koira loukkaantui vakavasti juuri ennen treeniä ja se autokunta lähti treenien sijaan eläinlääkäriin. 

Sinni teki jättävien alkeita ja oli taas hyvä, että oli joku vähän katsomassa perään ja saatiin heti huima parannus hommaan. Pitkä vauhdikas luoksetulo tehtiin myös ja sit hömpöteltiin toisen koiran treenatessa.


Perjantaina Sinttu Taren kanssa kimppalenkillä ja sunnuntaina molemmat pääsivät hallille treenaamaan. Taavi teki seuruuta pienellä häiriöllä ja kolmen minuutin paikkiksen. Paikkiksessa taas joutui vähän muistuttelemaan, ettei haistelu olis suotavaa. Sitten vielä vähän pidemmät pätkät seuruuta ja hirmu kivasti meni.



Sinnillä jättävien alkeet meni tosi hyvin, mutta seuruuseen oli tällä kertaa kaverin vinkulelu vähän liikaa ja keskittyminen oli surkeaa. Tehtiin myös paikkis, jossa olen edelleen ihan lähellä ja palkkaan usein. Muuten meni hyvin, mutta vieruskaveriohjaaja joutui puuttumaan oman koiransa olemiseen ja se oli Sinnille liikaa ja se halus mennä moikkaamaan tätä ohjaajaa. No ihan ymmärrettävää, kun toinen suhisee omalle koiralleen, niin kyllähän sitä pitää mennä pikkuneidin pussailemaan semmoista ihmistä...


Tiinalta pöllitty kuva

Tiistaina oltiin raunioilla ja Sinni teki taas ihan vain ilmaisun tekniikkatreeniä. Sille on selkeästi ihan selvää, että maalimiehelle mennään hakemaan rulla ja näytölle se menee tosi innokkaasti, ei haittaa yhtään, että roikun liinassa sen perässä. Rullan poiminnan jälkeen se taitaa vähän jäädä odottamaan mun "tuo" -käskyä. Seuraavissa treeneissä kokeillaan niin, etten kutsu sitä tuomaan rullaa. Musta on vähän näyttänyt, että se lähtee häröilemään omiaan rullan poiminnan jälkeen, mutta maalimiehet oli nyt sitä mieltä, että se vain kiertää maalimiehen takaa ja jää sitten odottamaan. Täytyy siis testata seuraavissa treeneissä kuinka käy ilman käskyä. Mutta noin muuten ilmaisu on hyvällä mallilla tässä vaiheessa.

Taaville oli kaksi maalia ja jo edellisten koirien kohdalla oli käynyt selväksi, että keli oli todella haastava. Osaaville koirille helpotkin piilot tuntuivat haastavilta. Niin Taavillekin. Aika pian se nosti sen vaikeaksi ajatellun maalimiehen maanalaisesta onkalosta ihan raunioiden takalaidalta, josta olematon tuuli kävi vielä poispäin. Sitten tuli valeilmaisu roskikselle, jossa tosin oli kahdella edellisellä koiralla ollut maalimies. Taavin ilme roskista avatessa oli kyllä niin epäuskoinen, että se olisi pitänyt saada videolle. Ja sitten se helpoksi ajateltu maali roskiksesta teetti töitä, mutta pari kertaa ohi juostuaan Taavi malttoi keskittyä sen verran, että nosti tämänkin maalin. 


Keskiviikkona Sinni tokoili ja en vain jotenkin pysty suhtautumaan siihen ihan kamalan vakavasti, kun se repee liitoksistaan muiden ihmisten luona. Mulla on siis hallilla aluksi vain semmoinen liurupersesinkoilija, joka hyppii ja pomppii kaikkia ihmisiä vasten, eikä pysty mihinkään järkevään toimintaan, eikä meinaa hännänheilutukseltaan pysyä pystyssä..

Kun saatiin suurimmat hepulit hepuloitua, niin sitten laitettiinkin ohjaaja ruotuun. Olin valittanut meidän seuruun vain ottavan takapakkia ja miten hankalaa se taas onkaan. Seuruuhan on siis varmaan kaikista paskin, vaikein ja epämiellyttävin liike opettaa, mutta kuitenkin se kaikkein tärkein. Kuinka ollakaan olin taas kerran kangistunut kaavoihini ja kun niitä pönöttäviä tylsiä kaavoja vähän rikottiin, niin Sinnikin innostui hommasta. Miten se on niin vaikeaa olla muuta kuin on?? Tiedän, että hinkkaan aina samaa ihan liikaa ja tarvis varioida, mut en vain jostain syystä kykene siihen. 

Tehtiin myös hyppyä ja merkkien kiertoa. Kiertoa Sinni tarjosi ite tosi kivasti jo vähän pidemmästä matkasta, eikä yrittänyt kertaakaan mennä tötsien välistä. Eteen tuloja mun tarvii kyllä ruveta treenaamaan, kaiken muun lisäksi... Olipa nämä iloiset treenit!


Torstain tokokurssilla Sinni teki seuruuta ja jättävien alkeita. Koutsi oli vahvasti sitä mieltä, että namipallo kainalossa olis meille nyt hyvä vaihe seuruuseen. Kokeiltiin sitä ja kyllä sekin toimi jotenkin. En tiedä, olen nyt jotenkin vain ihan umpikujassa tän seuruun kanssa. 

Jättävissä Sinnillä on hyvä tekniikka istumiseen ja maahanmenoon ja seisominenkin on nopea, mutta sillä ei tietenkään ole vielä hajuakaan siitä, että sen pitäisi jäädä paikalleen mun jatkaessa matkaa. Mulla on vielä nami kädessä ja Sinni on siinä vahvasti kiinni, joten mähän ihan vedän sen mukaani. Luopumista ja sitä, että pysähdyn käskyn ajaksi, mutta otan sitten vielä muutaman askeleen. Ja siis peruuttamalla tehdään. Yllätys, yllätys, taas sata pikkuasiaa omasta toiminnasta ja ajoituksista =)


Lauantaina Sinni harjoitteli rullailmaisua viiden ukon verran irtorullilla ja oli vallan mahtava. Ei todellakaan tarvi mitään käskyjä tuodakseen mulle rullaa ja näytölle menossa ei haittaa yhtään, että roikun liinassa. Mahti pikku epeli!

Ja tietenkin parasta on treenin jälkeen päästä halihommiin!


Iltapäivällä olin Sintun kanssa hölkällä, kun törmättiin lähimetsätiellä nuoreen tolleriin isäntineen. Olipa vallan mainio kohtaaminen! Tolleri tarvi koirakokemuksia ja Sinni metsässä vieraita mieskokemuksia. Molemmat sai positiivisen kokemuksen ja loppumatka käveltiin kotiin yhdessä. Heihin haluan mieluusti törmätä jatkossa uudestaankin, vaikka totesimme ettei kumpikaan meistä ole nähnyt näissä metsissä aiemmin juuri ketään koskaan.


Sunnuntain hallivuorolle pääsivät molemmat mukaan. Taavin treenin ajan hallissa oli nuori labbis, joka hetkittäin oli vähän huolestuttava Tapsan mielestä, mutta eipä se silti meidän tekemisiä haitannut. Tehtiin paljon seuruuta, vähän paikkista ja luoksetulo. Liikkeestä jättäviä tehtiin seisomisen muodossa ja kaikkinensa Tapsu oli taas ihan mahtikiva, niin messissä tekemisessä ja aikalailla hiljainenkin!

Kyllä on vakava paikka luopua namista, kun seläntakana häärätään jotain kummia.


Sinni kävi hallilla vain leikkimässä, halailemassa ihmisiä ja juoksemassa putkea läpi. Ei siis varsinaisesti treenattu mitään, mutta hyväähän nuokin hömpöttelyt tekee.


Maanantaina rakennisetsintätreeni, jossa Sinnille neljä luoksepäästävää maalia suorapalkalla. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun kaikki oli löydetty. Jopa pientä kaivattua röyhkeyttä alkaa löytyä Sinnin mennessä "väkisin" vessapiilossa olijan luo. Kaikki muutkin hyviä. Iloinen pentu hommissa!




Taavi teki samalla reissulla vähän tottista.


sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Koirakavereita ja treenailua

En tiedä mitä Seija on juoksuhoidon aikana syöttäny HintunTintulle, mut se kyllä on muuttunut jotenkin eikä ainakaan huonompaan suuntaan ❤  Onko tää nyt sitä aikuistumista? Voiko se järki muuttaa koiraan jo näin nuorena?! Ja kestääkö tää?


Edellisenä torstaina aamupäivällä käytiin Sinnin kanssa treenaamassa rullan hakua neljän ukon verran. Eka taas epäonnistui ja hajut kiusas muutenkin, mutta neljä ihan hyvää suoritusta saatiin aikaiseksi, olihan tämä kuitenkin vasta toinen kerta vieraan kanssa ja kaikkiaan viides harjoitus rullan hakua.


Sunnuntai oli Sinnin treenipäivä. Aamulla hakutreenit, joissa ekaks Sinni harjoitteli rullan hakua. Eka oli taas hankala, mutta sitten neljä onnistunutta tuontia. 



Lopuksi tehtiin vielä tuuliharjoitus kahdella ukolla ja kun alkuhöyryt oli päästelty, niin aivan loistavat löydöt täysin nenän perässä! Ei epäilystäkään etteikö tuo tirriäinen tietäis mitä sieltä metsästä haetaan. Varokaa vaan kaikki marjastajat ja sienestäjät ja muut, Sinttu kyl tulee nuoleen teidän naamat...

Treenien jäljeen käytiin Ainon kanssa lenkillä, Taavikin oli mukana ja oli jotenkin ihanan seesteinen tunnelma metsässä.



Isänpäivälounaalla Sinni harjoitteli kylässä olo ja oli tosi kiltti. Vähän kävi kerjäämässä pöydästä, mutta huomasi pian että sieltä ei heru mitään. 

Illalla oli vielä hallitreenit, joissa Sinttu oli selvästi vähän jo väsy. Mut se sopi paikkisten harjoitteluun ja paikkaistuminen ja -makuu onnistui paremmin kuin koskaan. Tämä tosin ei vaatinut ihan hirveitä... Seuruuta tehtiin kanssa ja jotain hömppää. Kivasti pysyi taas mun messissä vaikka hallissa vinkulelun kanssa juokseva lakenoidi vähän ihmetyttikin.


Maanantaina käytiin hallilla. Taavi teki tän rallyradan.




Jos ääntä ei huomioida, niin meni ihan kivasti. Yhellä kyltillä en ite tienny mihin suuntaan oon menossa ja ekalla esteellä lähen juoksemaan liian aikaisin. Edestä vasemman kautta oikeelle oli Taaville hankala. Mut houkutus meni hienosti ja tuplasaksalaisetkin ehkä...




Sinnin kanssa harjoiteltiin vähän perusasentoa ja paikkista. 





Tiistaina aamulla Sinni kävi hakemassa neljä rullaa ja ei kyllä ois voinut mennä paremmin. Kaikilta hieno rullan haku ja palautus käteen asti. Ei tarvinnut kaikilla edes kehottaa tuomaan, Sinni vaan kävi nappaamassa rullan maalimieheltä ja pinkoi takas tuomaan sen mulle.


Iltapäivällä oli vuorossa Sinnin jälki, noin kaksi ja puoli tuntia vanha kuusisataa metriä pitkä jälki, jossa viisi (osa vaikeita) esinettä. Nostomatka kolmekymmentä metriä.



Ekaa kertaa Sinni nosti takajäljen. Voi apua minkä ongelman saan tästä taas kehitettyä meille! Tuuli kävi voimakkaasti takajäljen suunnalta, muuta syytä en keksi.

Jäljestys oli kauttaaltaan hieman haparoivaa, vaikka kulmat onnistui melko hyvin ja muutenkin Sinni suoritti jäljen kohtuullisesti. Mut joku semmonen varmuus ja veto siitä puuttui. Täytyy pohtia millainen treeni olisi järkevä tehdä seuraavaksi. 

Pienet muoviset esineet jäi nousematta, mutta metallinen solki löytyi ja pienet vauvan sukat. Kiva oli myös huomata, että Sinni jaksaa jäljestää koejäljen pituisen jäljen, vaikkakin seuraavat jäljet tulee kyllä olemaan huomattavasti lyhyempiä. 





Illalla Taavilla oli hakutreenit teemalla aukealla seisovat maalit. Mäkiseen ja kallioiseen metsään katosi kaksi maalimiestä, jotka Taavi sieltä innolla kävi etsimässä. Ei tuottanut mitään ongelmia ilmaista vähän normaalista poikkeavia ukkoja. Tykkään niin kovasti Taavin innosta tehdä töitä!!


Palkka ansaittu!

Keskiviikkona aamulla Taavin kanssa rallateltiin alla olevaa rataa. Yritin tehdä vähän ennalta-arvaamattomuutta tekemällä esim. käännöksiin ylimääräisiä toistoja tai muuta variointia. Tykkäsin kyllä Taavin tekemisestä.




Illalla Sinnin tokotreenit ja en tiedä uskallanko kehua, kuin kiva se oli. Sitä voi jo hyvin pitää hallissa vapaana muiden kanssa ja se keskittyi niin kivasti.

Koska Sinnillä ei ole mitään hajua seuraamisesta ja perusasennosta, niin treenattiin sitä. Taavin seuruu on tehty imuttamalla ja se on huono, Kostin tein perusasennon kautta ja siitä tuli hyvä. Silloin päätin, etten enää ikinä imuta yhtään koiraa, mut silti lähin Sinnin kanssa imutukseen. Miksi?!?! Nyt siis aloitetaan kaikki alusta.

Lopuksi tehtiin myös paikkis ja Sinnikin keikkui rivin jatkeena.



Perjantaina käytiin kertaluontoisesti uudessa paikassa treenaamassa ja voi jehna kun oli mahtavaa! Ei me varsinaisesti tehty mitään, mut mitä parhain treeni muiden kanssa hengaamiseen ja rentoutumiseen.




Lauantaina aamulla kimppalenkki Toton kanssa.




Iltapäivällä rauniotreenit molemmille koirille. Kumpikin kävi etsimässä tasonsa mukaisesti kolme maalimiestä.