Onpa ollut touhukasta, vaikkei mitään pitänyt ehtiä...

Viime viikolla keskiviikkona ehdin tokotreeneihin, muutenkin oli töiden puolesta vähän kevyempi viikko. Tehtiin ohjattua, eka toisto hyvä, toisella Sinnin ajatus katkesi, mut korjattiin.

Jäävät meni hyvin. Luoksetulossa toinen hallissa oleva koira vähän jänskätti ja Sinni tuli vähän luimussa. Syvälle on jäänyt viime talvinen häpsäkkä Sinnin muistiin.

Perjantaina oltiin kentällä tottistelemassa. Tokopaikkis, mut muuten pk-B-tottista. Ilmoittautumisessa Sinnillä lähti ihan mopo tassuista, mut muuten meni kivasti. Hihnaseuruuseen pitää jatkossa muistaa ottaa näyttelyhihna.

Kuvat Anne S. ja Kirsi K.

Lauantai oli uintipäivä! Muru oli mukana kuvaamassa.

Sunnuntaina aamusta esineruututreeneissä. Oli ihan oikeen kokonen ruutu. Sinni teki kaksi kierrosta ja yhden haun per kierros. Ekalla kierroksella esine hetsattiin. Olin iloinen, kun vähän epämukava ja jo parin muun koiran suussa ollut esine tuli melkein käteen asti.

Tokalla kiekalla meidät laitettiin tekemään ihan valmis ruutu ja Sinnipä yllätti lähtemällä innolla, vaikkakaan ei niin kovaa kuin hetsattuna, ja tekemällä kivasti töitä ja tuomalla mulle pienen kengän. Wuhuu!

Lisäksi saatiin kokeneilta kisakonkareilta hyviä vinkkejä ja huomioita meidän tekemisestä. 

Videot Tarja M.

Kotimatkalla poikkesin vielä pikapikaa hallille tekemään kiertohyppyhässäkkää ja erikseen pysäytyksiä. Paappakin hömpötteli mukana.

Maanantaina pitkästä aikaa kimppalenkki Taren kanssa. Oltiin oikein hurjia ja päästettiin parivaljakko irti, kun niitä niin kovasti leikitytti.

Tiistaina ruokiksella pikatreeni kiertohyppyhässäkkää, ruutua ja pysäytyksiä. Hässäkkä menee miten menee, vaikeeta on. Ruutua tehtiin nyt pallolle ja saatiin intoa takaisin. Pysäytykset omana treeninä toimii kohtalaisesti, mutta muihin liikkeisiin yhdistettynä niistä ei Sinnillä vielä ole hajuakaan.

Taavi-paappa teki oman paappatreenin.

Alkuillasta Sinnille sateinen jälki. 500 m, ikää tunti, keppejä kuusi. Nosto oli haparoiva, kuten aina. Kun jälki löytyi, niin sitten kyllä mentiin varmasti. Eka keppi kuitenkin jäi, siinä mentiin vähän sivussa jäljestä, muuten aika lailla jäljen päällä gps-jäljestä poiketen. Mikä parasta, niin Sinni reagoi vahvasti keppeihin (jotka oli nyt kunnolla hajustettu taskussa noin puoli tuntia ennen jäljen tekoa) ja parille jopa palasi muutaman askeleen mentyään niistä ensin ohi. Viisi viimeistä keppiä varmasti ylös. Aikaa meni n. 16 minuuttia palkkauksineen kaikkineen. Kyllä tästä vielä hyvä tulee!

GPS sakkaa taas, vihreä jälki ainakin loppupään osalta oikeampi

Tiistaina illalla kuuntelin vielä Palveluskoiraliiton koulutusluennon uusista rally-tokon säännöístä, jotka astuvat voimaan ensi vuoden alusta. Paljon muutoksia ja varmasti jatkossa selviää, muuttuuko laji meille mahdottomaksi vai nykyistä helpommaksi. Erityisesti mietityttää uusinnan poistuminen ja jumituksista aiheutuvat pistevähennykset. Näiden perusteella vaikuttaa, että me ei tulla enää koskaan saamaan tuloksia. Toisaalta jatkossa saa käyttää enemmän apuja, mut ne tuntuu itselle ainakin vielä vierailta, varsinkaan kun ei tiedä kuinka paljon niitä oikeasti saa käyttää.

Keskiviikon toko ei ollut meidän päivä. Kokeiltiin tunnaria ja kaukoja sekä ohjattua noutoa. Tunnarista ei hallissa mitään hajua, vaikka kotona tää on pihalla onnistunut jo ihan kohtuullisesti. Kaukoista ei meinannut tulla mitään, kun Sinnin häntä vatkasi niin paljon, ettei sillä ollut mitään mahdollisuuksia pysyä paikallaan ja ohjatussa se oli menossa ruutuun.

Liikkeet on kaikkinensa vielä koko voittajan osalta niin kesken, että Sinni ei kestä häiriöitä oikeastaan ollenkaan. Tunnarin lähellä ollut hyppy vei huomiota, ohjatun nouto häilävyntyi ruutuun, kaukot muihin ihmisiin jne. Mut ajan kanssa, kai...

Lauantaina molemmille kilsan jäljet. Kiva aurinkoinen pikkuisen tuulinen keli.

Sinnin jälki vanheni puolitoista tuntia. Nostossa käveli jäljen yli, mutta palasi ilman apuja jäljelle ja lähti jäljestämään oikeaan suuntaan.

Koko jälki meni Sinnimäisen huolettomasti, terävä kulma tuotti vähän ongelmia, mutta Sinni ratkaisi sen kuitenkin hyvin. Loppujäljellä yhdestä kulmasta ohi ja siitä avustettuna takaisin jäljelle. Kepeistä nousi toinen, neljäs ja kuudes. Vauhtikin oli nippa nappa riittävä, kilometriin meni aika lailla tasan puoli tuntia. En tiedä miten tuosta saisi tarkempaa, kun Sinnin tyyli on vähän huoleton. Tämä oli eka pidempi jälki Sinnille ja se oli kiva huomata, että jaksoi loppuun asti ja kyllä se kaikesta huolettomuudesta huolimatta pysyy ihan kohtuullisesti jäljelläkin...

Taavi nosti jäljen varmasti ja jäljesti hienosti koko kaksi tuntia vanhan jäljen. Söi tosin aika paljon mustikoita matkalla ja eka keppi jäi, mutta muut kepit nousi varmasti. Kanttarellien kohdalla päästin Taavin irti ja juoksin sen sitten kiinni. Paappajälki on parasta, niin rentoa ja varmaa.

Kaikenmoista puuhaa tällä viikolla

Viime sunnuntaina illalla käytiin pikaisesti treenimässä B-tottista BH-kokeeseen menijälle häiriöksi. Seuruun alut meillä on huonoja, muuten varsin kivaa tekemistä.

Keskiviikkona oltiin BH- ja B-tottis koulutuksessa. Oli kyllä hyvä koulutus ja selkiytti paljon sitä, mitä homma pitää sisällään. Ei ole ihan mahdoton ajatus, että jos joskus sais maaston puolesta hommia jiiriin ja tänne kulmalle Suomea saataisiin  tuomareita, joka B-tottistakin haluaisi tuomaroida, niin voisi koittaa tuotakin...

Perjantaina hakuiltiin ja lenkkeiltiin kimpassa. Kuvat Ulla R., video minä.

Lauantaina rallyiltiin Kotkan kisoissa eka tulos voittajaluokasta. Rata oli pitkä, mut oikeella seuruuta ei juurikaan ollu, liekö se meidän pelastus...

Lähdössä Sinni hamusi ajanottajan luo, mutta hyvin pysyi lopulta. Houkutuksessa mä eksyin ja korjasin kulkuani niin myöhään, että Sinni ei ehtinyt mukaan ja meni tötsän väärältä puolelta, tästä -10. En tarkoituksella uusinut, kun rata oli niin kamalan pitkä ja Sinni rallyssa aina laamailee muutenkin, niin en halunnut yhtään pidentää rataa.

Kyltillä 9 olin ekaksi kääntymässä väärään suuntaan, mutta sain korjattua ajoissa ja selvittiin säikähdyksellä. Kyltiltä 13 Sinni lähti hitaasti mukaan ja tästä -3 epätarkasta suorituksesta. Yleisön lähellä tekeminen on Sinnille vaikeaa. Kyltillä 16 Sinni jäi jumittamaan mun eteen. Tyypillistä sille aina jossain liikkeessä jäädä jumiin. Siinä se vaan istua nökötti, katto mua silmiin ja heilutti häntää, mut ei hievahtanutkaan. Minkäs teet, nauratti vaan... tästä -10 myös. Loppusaldoksi jäi 77 pistettä ja eka tulos voittaja-luokasta.

Sinnin huispuhäntä oli tuomarin mielestä niin hauska ja iloinen, että saatiin tuomaripalkinto!

 Jaana kuvasi meidän suorituksen:

Sunnuntaina aamutuimaan jäljet molemmille. Sinnille 500 metriä seitsemällä kepillä ja Taaville 400 metriä viidellä kepillä.

Sinnin jälki vanheni tunnin verran, nostomatkaa 30 metriä. Nosto oli vähän vaisu ja pyrki mieluummin takajäljelle. Muutoin yks meidän parhaista jäljistä. Kulmat ihan superhienoja ja kaikki kepit varmasti ylös. Vähän turhankin rauhallista menoa, mutta hyvä näin. Aikaa meni 17 minuuttia.

Taavin jälki vanheni vajaan pari tuntia, nosto tienvarsinostona. Taavi sai jäljestä hajun jo kaukaa ja meno oli varmaa. Yks keppi jäi suopursujen sekaan. Vähän epäilyttää karttaan piirtynyt kuljettu jälki, kun mun mielestä mentiin ihan just se jälki, minkä olin tallannut... joka tapauksessa hyvää pappajälkeä. Aikaa meni 10 minuuttia.

Yleensä en tähän aikaan vuodesta jaksa mitään, mut nyt ollaan oltu ahkeria!

Flunssa iski lomalla ja siitä toivuttiin hetki. Sunnuntaina jaksoin jo kuitenkin Sinnin iloksi hallille. Illan aiheena oli rallyn voi-liikkeet. 

Miten onkaan niin hankalaa tehdä vasemmalla puolella hyvin onnistuvat liikkeet oikealla? Osan joutuu opettamaan ihan alusta asti uudestaan, jotenkin hassua. Mut kai ne sieltä tulee jossain vaiheessa. 

Aivohiki tuli

Tiistaina käytiin päivällä hallilla tekemässä molempien kanssa kuvassa olevaa rallyn rataa. Taavilla meni hienosti, vaikka taukoa onkin paljon. Ite sössin vähän, mutta kyllähän se tuon(kin) homman osaa. Ja ääntäkin tuli vain yhdessä kohtaa.

Sinni sitten taas oli lähinnä toivoton. Lähdön jälkeen ekat kolme kylttiä piti ottaa neljä kertaa uudestaan, että saatiin ne onnistumaan jotenkin. Muutenkin oli melkoista haparointia. Ei olla kyllä voittajaluokan ratatreeniä tehty kuin se yksi möllikisaan osallistuminen alkuvuonna. Täytyy ratatreenien osalta nyt aktivoitua. Lisäksi oikean puolen seuruu on edelleen epävarmaa, mut onneksi saa olla käsiapuja mukana. Radan lisäksi tein pieniä pätkiä noita eniten vaikeita kohtia. Radan purun ajan Sinni treenas paikkamakuuta. Kovasti ois haistelututtanut.

Videolla onnistunein yritelmä radasta:

Illalla oltiin kentällä treenaamassa ilmaisua kolmen ukon verran. Irtorullilla mentiin ja pääpointti taas siinä palautuksessa, jossa haluan Sinnin kiertävän mut. Tarvisin ehdottomasti kolmannen käden, kun yhdessä on liina ja toisessa nami ohjaamassa Sinniä oikeaa reittiä ja kolmannen tarvis ihan väkisin sumplimaan liinan kiinni laittoa ja muuhun... 

Ekalla ukolla liina on estämässä Sinniä, toka on oikeestaan aika hyvä, mitä nyt en meinaa saada liinaa kiinni, kolmannella Sinni varastaa lähdön ja rulla tippuu turhan aikaisin palautuksessa. Mut just näitä varten haluan tuon kierron, joka varmistaa ilmaisua, vaikka rulla tippuiskin vähän liian aikaisin.

Videot Mia P:

Keskiviikkona tokoa ja aloitettiin paikkiksella. Sinni oli jotenkin jähmeä ja tarvi sekä maahan menoon että istumaan nousuun useampia käskyjä. Tehtiin toinenkin toisto ja siinä meni kaikki hyvin.

Liikkuroituna kaukot, hyppy ja kapulan pito. Kaukoissa Sinni jäi tuijottamaan liikkuria ja tarvi istumaan nousuun kaksi käskyä. Toisella toistolla homma sujui hyvin. Hyppy meni hienosti ja kapulan pitokin muuten, mutta kapulaa antaessa ehkä aavistuksen siirtyi taaksepäin. 

Lisäksi tehtiin seuruuta ja liikkeestä maahan menoa, jonka Sinni oli unohtanut ihan totaalisesti. Että kivalla mallilla taas nää tokohommat ja kokeeseen pitäisi tässä keväällä mennä...

Torstaina kävin hallilla tekemässä rallyn ratatreenin molempien kanssa. 

Taavi meni taas hiljaa ja melkein kaikki liikkeetkin meni hyvin. Mahtavaa pappajumppailua nämä ja toinen on niin innoissaan.

Sinni jäi jo heti lähdössä tuijottamaan edessä häämöttävää houkutuksessa olevaa laatikkoa ja koko eka suora oli hankala, mut sit ite houkutus meni hyvin. Käännös - askel -tehtävässä Sinnillä oli omanlaisensa versio liikkeestä, mutta muutenhan tuo rata oli monin verroin parempi kuin edellisen kerran yritys. Nyt meni jo heti eka kerralla rata läpi ihan kohtuullisesti ja erityisen mahtavaa oli tuo liikkeestä seisomisen onnistuminen kun koiraa kiertäessä Sinnillä on ihan hirveä halu lähteä pyörimään itse siinä mukana. Peruutuksessa Sinni meinaa joka kerta ehtiä istua ennen kuin lähtee peruuttamaan, että kisoissa toi voi olla se meidän varmin -10 liike.

Radan lisäksi kaikenlaisia rallyliikkeiden yksittäisiä treenejä ja oikean puolen seuruuta tuli myös harjoiteltua.

Illalla BH-treenit, jossa keskityttiin kaupunkiosuuteen. Meni just niin kuin oletinkin eli ihmisiä Sinni olisi halunnu rakastaa ja vastaantuleva koira aiheutti reaktion. Yksin jääminen ei ollut ongelma. Kanssatreenaaja kuvasi suorituksen, kiitos.

Ulko-osuuden jälkeen ehdittiin tekemään vielä paikkis ja irtiseuraamisosuus. Meni hyvin.

Pitkänä perjantaina oli ohitustreenit. Huutelin seuramme sivuilla koiria mukaan ja ihastuttavan paljon tuli osallistujia. Jaettiin porukka kahtia ja kierrettiin korttelia eri suuntiin muutaman kerran. Saatiin monta hyvää ohitusta, mahtavaa! Kiitos osallistujille, toivotaan näille treeneille jatkoa.

Käytiin myös "hölkällä" ja HinnuTinnukka keskittyi lumesta nauttimiseen...

Lauantaina aamusta pieni jäljennostotreeni Sinnille. Tarjolla oli vierasta jälkeä kahden noston verran. Jäljet n. 100 metriä ja lopussa esine. Molemmat pellolla, mut eka jälki jatkui metsään, joten saatiin myös alustanvaihto. Nostomatka muutamia kymmeniä metrejä.

Ekan jäljen Sinni nosti hyvin ja jäljestikin hienosti ja mä osasin sitä lukea. Toinen nosto takajälkenä, en ole varma olisko vaihtanut ite suuntaa, mut en antanut sen mennä liinanmittaa pidemmälle väärään suuntaan ja liinan kiristyessä se kääntyi heti ja kiskoi oikeaan suuntaan. Tällä jäljellä esineestä tuli vahva haju tuulen mukana ja viimeiset kymmenet metrit mentiin ilmavainulla.

Sunnuntaina hallikauden päätös. Sinnille paikkista eri muodoissa ja rallyjuttuja. Taavi teki myös hyvän setin tottista ja rallya. Oli hyvät treenit.

Sinnin haastava pitkä paikkis:

Mökkilomaa ja paluu treeneihin

Sinnin sterkan ja Taavin tassuhaavan vuoksi saikutettiin pari viikkoa. Ihan kamalaa mennä kaikki pienet lenkit hihnassa ja olla tekemättä oikein mitään koirien kanssa. Sinni on toipunut hyvin ja Taavin tassukin on parantunut vallan mainiosti.

Pari viikkoa sitten maanantaina mentiin mökille ja oltiin siellä viisi päivää. Olipa ihanaa päästä taas lenkkeilemään koirat vapaana, kun ihan vähän ennakoitiin saikun loppumista! Keli oli koko viikon harmaa, mutta lumi toi hieman valoa. Oli ihanan rento reissu.

Mökkirannassa ei vielä ollut jäätä

Nukuttiin paljon

Pienenpien lampien jää kesti jo koirat

Toissa perjantaina osallistuttiin Sinnin kanssa rallyn teemapäivään VOI-luokkalaisina. Voi huh, kun pitäisi kamalan monta uutta asiaa saada taas opeteltua. Käytiin läpi voittajaluokan uudet tehtävät ja sitten vähän sitä mitä niiden opetusta kannattaisi lähteä toteuttamaan. Seuruu oikeallahan on ihan alkutekijöissään, mutta saatiin kyllä hyviä vinkkejä mm. yhtäaikaisten samansuuntaisten käännösten harjoitteluun sekä puolenvaihtotehtäviin. Peruutus tulee varmasti tuottamaan haasteita, sillä Sinnin pylly on maassa nopeammin kuin mä ehdin edes ajatella vaihtavani suuntaa.

Sunnuntaina halleiltiin vähän rallyn juttuja ja sitten tehtiin pitkä häiritty paikkamakuu. Paikkis meni vallan hyvin. Henkilöryhmäjutut on vaan ihan kamalan vaikeita, varsinkin kun oli mennyt ihan kamalan monta viikkoa siitä kun Hinnukka oli edellisen kerran nähnyt ihmisiä ja kaikkia ois vaan pitänyt rakastaa eikä seuruuhommiin ois ehtinyt millään. 

Sitten meni taas viikko töissä ja lauantaina koirilla oli fyssari. Molemmilla oli vähän jumeja, Taavilla rangassa vähän jäykkyyttä ja Sinnille selkälihaksissa ja vasemmassa reidessä, mutta ei mitään suurempia kummallakaan. Molempien jumit aukes hyvin. Sinnikin on oppinut makaamaan lötköpötkönä käsittelyn ajan.

Sunnuntaina Sinni kävi harjoittelemassa ilmaisua kuuden ukon verran. Lyhyet matkat ja keskityttiin rullan tuontiin, jonka haluan muuttaa niin, että tuo sen mulle jatkossa mun takaa kiertäen perusasentoon. Paljon tekniikkatreeniä siis tiedossa.

Treenin jälkeen käytiin vielä pienellä kävelyllä Hipun kanssa.

Illalla hallilla hihnaseuruutreeniä ja pitkä paikkis toisen koiran treenatessa. Ainakin lyhyempi hihna pitää olla ja ehkä toi käsi tyhmästi levällään on parempi versio. Erityytyväinen henkilöryhmään, jossa Sinnille vieraita ihmisiä, joita yleensä halutaan rakastaa erityisen paljon. Hidas osuuskin saatiin onnistumaan kohtuullisen hyvin.

Paikkis meni superhyvin. Video 4 x nopeutettu.

Treenin jälkeen vielä hallin pihalla vähän ohitusharjoituksia. Töitä tällä saralla riittää...

Keskiviikon tokotreeneissä Sinni teki kokeenomaisen treenin. Isosti plussalla oli sen kyky tehdä pitkä palkaton treeni, vaikka treenatessa yleensä aina palkkaan sitä ylenpalttisesti. Liikkurina Sinnille uusi ihminen ja sehän olikin vaikea. Liikkeiden väleihin on siis kiinnitettävä huomiota todella paljon! 

Alkuun paikkis ja siinä Sinni tarvitsi taas useamman käskyn. Muuten oikein mallikas suoritus.

Liikkeet meni musta yllättävän hyvin siihen nähden, että toko on ollut jotenkin tosi hankala mulle. Mä en vaan jotenkin ole osannut ajatella, että voitas koskaan mennä tokokokeeseen ja treenaaminen on Sinnin kanssa ollut aina semmosta harrastelua.

Kaukoja ei olla harjoiteltu, joten ne ei onnistuneet kummoisestikaan. Hypyn jälkeen joku haju vei ja liikkeestä maahan menon paluussa taas haistelututti ja siinä puutuin tilanteeseen. Luoksetulon eteentulo oli vino. Muuten meni ihan kohtuullisen hyvin. Pitäis kai ihan oikeesti ruveta jumppaamaan noita kaukoja, jotta voitais ehkä ruveta tavoittelemaan noita tokokokeitakin...

Perjantaina olin kuunteluoppilaana Sirke Viitasen rally-tokokoulutuksessa ja se oli kyllä vallan antoisa koulutus. Kunhan saadaan asioita vähän eteenpäin meidän voi-harjottelussa, niin haluan koirakkopaikalle hänen koulutukseen!

Miten voikaan ihan pienet perusasiat olla niin käänteentekeviä! Selkeät käsimerkit, koiralle hyvin erottuvat käskyt, suoritusten paikat kyltteihin nähden... Oli kyllä mahtava koulutus ja kuunteluoppilaana sain todella paljon irti.

Tässä itselle muistiin, miten ne jalat laitetaan kukkasissa:

Lauantaina käytiin Sinnin kanssa Hyvänmielen Koirakeskuksen pikkujouluissa katsomassa joulupukkia ja jouluponia sekä osallistumassa naminsyöntikisaan. Nähtiin myös Retsa ja yritettiin käyttäytyä jotenkin sivistyneesti muidenkin koirien läheisyydessä. Oli hauskaa!

Lomaa

Joku edellinen tiistaina tässä lähimenneisyydessä molempien kanssa pienet tottistreenit vieraalla kentällä. Sinni teki melko hyvin, vaikka kontakti oli vaikea pitää vieraan koiran treenateasa vähän kauempana.

Taavi vaan hömpötteli pappa-tottista.

Illalla hakutreeneissä mukana Taavi, joka löysi kaksi ensimmäistä ukkoa nopeasti ja kaukaa. Sen jälkeen se löysi maasta jonkun hajun, josta ei meinannut päästä irti. Palasi hajun luo useampaan otteeseen kauempaakin. Olisi ollut mukava saada tietää, mikä oli noin voimakkaat reaktiot aiheittava tuoksu, maassa kun ei ihmissilmin tai -nenin ollut mitään havaittavaa.

Viimeinen ukko oli tiheässä kuusikossa ja se oli kyllä vaikea. Noissa kuusipöheiköissä ei ilma paljon liiku, mutta kun saatiin Taavi irti muista hajuista ja tuulen oikealle puolelle, niin onnistui tämänkin ukon löytäminen. Hyvä, vähän pidempi treeni Tapsulle.

Sinni lähti juoksuhoitoon ja mä jatkoin lomareissaamista. Taavi jäi Murun kanssa kotiin ja ne olikin lähteneet omalle retkelle saaristoon. Pari päivää viettivät poikien laatuaikaa merellä.

Mun palattua omilta reissuiltani lähdettiin yhdessä kotiautoreissuun. Nurmijärvi, Valkeakoski, Tampere, Muurame, Jyväskylä. Kivoja rantoja, luontopolkuja ja maisemia. 

Kotona ollessa on käyty Tapsan kanssa juoksentelemassa pidempiä ja lyhyempiä lenkkejä ja sitten on yritetty löytää sieniä huonolla menestyksellä.

Loman viimeisinä päivinä hakuiltiin. Yritettiin tehdä oikein vaikea treeni, kun maasto oli haastava kallioalue. Paljon korkeuseroja, koloja, monttuja, railoja ja muita hyviä piiloja. Mut ei Taavia edelleenkään saatu jekutettua, vaan kaikki löytyivät vartissa kolmen hehtaarin alueelta.