Ahkera viikko

Taavin kanssa puuhattiin pitkästä aikaa nosejuttuja maanantaina ja olipa tauko tehnyt hyvää! Se ei enää yrittänyt syödä hajua, vaan osasi ilmaista hajun painamalla nenän siihen. Voimaa se kyllä käyttää painamiseen niin, että vähempikin riittäisi. Hieno edistyminen kuitenkin ja olin niin iloinen, että jaksoin askarrella meille hienon purkkiradan ja kaivaa taas nosejutut esiin. Super-Tapsu!

Purkkien kanssa homma sujuu hyvin. Huoneesta etsittäessä vaati pari lisäkehoitusta, kun usko meinas loppua kesken tai sit oli vaan liian malttamaton saamaan namia. Mut tosi tyytyväinen olen kyllä näihin treeneihin!

Tiistaina Sinni kävi rokotuksilla ja olipa mukava käynti. Sai rapsutuksia monelta ihmiseltä ja namejakin. Piikin pistoa Sinni ei edes huomannut, mutta taisi vähän kirvellä jälkikäteen. Onneksi eläinlääkäri oli tosi kova rapsuttelemaan! Rokotteesta ei tullut mitään sivuvaikutuksia.

Illalla Taavi kävi hakutreeneissä ja miten mahtavaa päästä pitkästä aikaa metsään tekemään ihan oikea etsintätreeni! Taavikaan ei meinannut pysyä nahoissaan, kun tajus mitä ollaan menossa tekemään. Aloitettiin kuitenkin pienen hepuloinnin jälkeen seuruulla ja paikkiksella, meni hyvin. 

Maasto on haastavan kallioinen ja mulla oli toiveena, että toinen maalimiehistä olisi sellaisessa paikassa, ettei Taavi pääse luokse. Mut eihän vuoristokoiralle ole homma eikä mikään kiivetä kallionkielekkeille, joille ihmisen on vaikea päästä =).

Varmaa työskentelyä ja loistavat ilmaisut.

Paikkis meni hyvin.

Tää ei kuvassa näytä miltään, mut olipahan hankalasti saavutettava paikka ainakin ihmisille.

Keskiviikkotokossa aiheena oli kaukot, mutta ne on meillä niin vaiheessa, ettei hallilla voi niitä treenata. Tarvitaan vielä paljon rauhallisempi paikka ja mielentila.

Tehtiin perusasentoon tuloa ja voisin väittää, että jotain syttyi Sinnin päässä.

Myös seuruut oli kohtalaisia ja pari hyppyäkin tehtiin. Hyppy onnistuu jo tosi hyvin, nyt pitäisi otettaa vaan se eteen suoraan tuleminen ja siitä perusasentoon siirtyminen...

Lopuksi tehtiin vielä paikkista ringissä pariin kertaan ja Sinni oli hyvä. Se ei menny maahan toisten käskyistä ja tällä kertaa viereen seisomaan tulleet ihmiset ei aiheuttaneet hepulointia. Olin tosin ihan lähellä. Kaiken viimetteeks tehtiin hurja treeni. Koirat riviin ja siitä jokainen kutsui omansa vuorotellen luokse! Sinni Sinttura HintunTinttu ei tietenkään ole koskaan tehnyt mitään tuollaista, kun ihan vaan normi paikkiskin on vielä pitkän työn takana, mutta niin se vain makasi tyynen rauhallisena paikallaan, vaikka vuoron perään molemmilta puolin kutsuttiin kaksi koiraa. Omalla vuorollaan Sinni tuli hienosti mun eteen. Olin tietysti lähellä, vain muutaman metrin päässä, mutta silti oli kyllä iso onnistuminen meille.

Torstaina mätsärihommia lumisateessa. Sinni oli taas mahtava, ei häirinny kehää odotellessa rähisevät koirat tai ihmispaljous. Valitettavasti taas oli yksi lapsi, joka juoksi jostain suoraan lääppimään, mutta vaikka Sinniä selvästi ärsytti, niin se käyttäytyi hienosti ja nyt osasin itsekin ehkä pelastaa sen tilanteesta nopeammin. Mut ei siitä kyllä mitään lastenrakastajaa tule, vaikka aikuisista se tykkää välillä liikaakin. Pääsipä Sinni vauvavahdiksikin ja se oli kiva puuha, kun vauva vaan nukkui hiljaa kopassaan. 

Kehät meni hyvin, mutta kyllä taas ryhmäkehässä vähän piti vilkuilla taakse, kun ihan perässä juoksi iso musta koira. Jäi varmaan edellisistä mätsäreistä Sinnille pieni ahdistus perässäjuoksijasta. Mutta ravi pysyi koko ajan ja seisotuksissa ei sinänsä ongelmaa, mitä nyt jalat harittaa milloin mihinkin.

Kuvat Minna Halonen

Perjantaina ajeltiin Porvoon Emäsaloon pienelle kotiautoretkelle. 

Sunnuntaina Sinni treenas hakua ja siitä ei kyllä tullut yhtään mitään. Taitaa olla juoksut taas tulossa, kun likka oli ihan omissa maailmoissaan koko ajan. Innolla meni kyllä maalille, mutta rullan tuonnista ei ollu mitään hajua ja hajut vei enempi tai vähempi mennessään.

Treenien jälkeen tarvottiin useampi tunti metsässä koemaastoja kartoittamassa ja Sinni sai seuraa Kössi-tollerista. Oikein sujuva pari.

Vuoden eka postaus, tästä se taas lähtee

Välipäiväviikolla Murun kanssa tehtiin Sinnille ilmaisutreeni ja se meni kyllä melko huonosti. Metsässä oli paljon tuoreita kauriinjälkiä ja -papanoita ja nehän kiinnostivat Sinniä enemmän kuin rullan haku. Saatiin kuitenkin neljä toistoa tehtyä, näytöille menot avulla. Tarvitsi tällä kertaa myös rullan hakuun reilusti apuja...

Sunnuntaina vuoden ekat tottikset hieman uudistuneella porukalla. Oltiin hallissa viisi koirakkoa kerralla ja me tehtiin vähän seuruuta ja liikkeestä istumista ja maahan menoa. Pääpaino kuitenkin mun kanssa tekemisessä häiriöstä huolimatta. Kerran Sinni karkas uuden ryhmäläisen luo. Aino on Sinnin lenkkikaveri, joten ihan mahdoton oli olla kiltisti ja oli  pakko mennä vähän leikkimään. Sinni sai kuitenkin häädön sieltä ja loppuaika meni kivasti mun kanssa. Jotain muutakin pientä tehtiin, kiva fiilis, Sinni on koko ajan niin iloinen.

Keskiviikkona Sinnin tokotreenit alkoivat ryhmäpaikkamakuulla ja voi jehna kun ei Sinni millään pysynyt paikallaan. Takapuoli keikkui niin paljon, että koko koira heilui ja huojui ja lisäksi oli vielä hihna, jota piti väistää ihan kamalan paljon. 

Ilman hihnaa Sinni sitten kykeni makaamaan hetken paikallaankin. Melkoinen venkula!

Helin ottama kuva

Perusasentoa ja liikkeelle lähtöjä harjoiteltiin. Ihan hirmu mielellään Sinni kääntyy mun eteen liikkeen pysähtyessä. Kaukojen seiso - istu - seiso vaihdot on vaikeita, muut menee namin perässä. Noutokapulaa Sinni tarjos muillekin hallissa olijoille ja pitoharjoituksissa viskoi sitä vanhaan malliin. Ihanan innokas se on, vaikka välillä tuntuu, ettei se yhtään tajua mitä siltä haluan 😅.

Helatorstaina metsätreenit vaihtuivat taajamaharjoitukseen valtavan lumimäärän johdosta. Sinni pääsi siis ekaa kertaa taajamaympöristöön etsimään tuupertunutta porukkaa. Ei ollut oikein mitään odotuksia, kun uusi juttu kyseessä ja maalimiehet laitettiin tietysti helppoihin paikkoihin. Sinni yllätti kyllä positiivisesti olemalla tosi reipas ja rohkea. Kaikenlaisia kolosia se kävi tutkimassa ja kun maalimiehen haju tarttui nenään niin sitten mentiin eikä meinattu. Ritilärappuset oli ainut vähän hankalampi paikka ja niistäkin Sinni selvisi hienosti. Oli kyllä tosi isoreikäiset raput, hirmu pahat koiralle. Toisella videolla näkyy rappusten selvittäminen ja sen jälkeinen hajun saanti maalista.

Treenien jälkeen käytiin Veelan kanssa lenkillä.

Sunnuntaina oltiin aamupäivä rakennusetsintähommissa. Sinni ekaa kertaa ja kyllä se taas vaan oli taakilla siitä, mitä ollaan tekemässä. Rakennusetsinnässä kuten tuolla taajamassakin mennään suorapalkalla. En tiedä tulenko koskaan yhdistämään ainakaan taajamaan ilmaisua, kun liinassa ollaan kuitenkin. Rakennushommiin se on varmaan otettava mukaan, kunhan joskus saadaan se toimimaan.

Sinnille siis pari helppoa ukkoa ja reippaasti ja omatoimisesti Sinni ne etsi!

Taaville yksi vähän haastavampi ukko ja hienosti, joskin melko vauhdikkaasti Tapsu teki töitä.

Tuolla ihan varmasti on joku, mä haistan sen!

Illalla Taavi oli vielä tottelemassa ja mahtavasti tottelikin. Oli taas jotenkin ihan superkivalla moodilla ja samaan aikaan hallissa treenannut nuori labbisuros ei huolestuttanut juuri ollenkaan. Tehtiin pitkiä pätkiä seuruuta, joissa Taavi kyllä vähän keulii, mutta pääasia että tekee niin innolla! Vähän pidempiä paikkiksia tehtiin myös sekä häirittynä että ilman häiriötä.

Taavi on myös vähän nosetellut, mut liian vähän. Ostin magneetilla varuatettuja pieniä purkkeja ja nekin Taavi haluaa ottaa suuhunsa. Yksi meni jo sen hampaissa ihan liiskaksi... jatkamme puuhailua.

Vuoden viimeisiä treenejä viedään

Edellisen viikon perjantaina otettiin Taavin haavasta kotona itse tikki pois. Hurjan siisti haava. 

Silloin perjantaina kävin myös hallilla molempien kanssa. Taavi teki pitkää seuruuta ja neljän minuutin paikkiksen. Nää meni molemmat tosi hienosti. Lisäksi tehtiin myös merkkiryppään kiertoa ja hyppynoutoa, ei vallittamista niissäkään.

Sinnin kanssa harjoiteltiin perusasentoa, hyppyä ja kapulan pitoa. Muru on opettanut Sinnillekin tassun antamisen ja sitähän se tietysti tarjosi oikein innokkaasti. Uskon kuitenkin loppuvaiheessa jonkin pienen lampun syttyneen korvien välissä.

Jouluviikon maanantaina molemmat turrit fyssarilla. Taavilla vähän jumia lantion seudulla, johtunee hurjasta nujuamisesta Sinnin kanssa. Mutta ei siis mitään isompaa ja kaikki saatiin hoidettua pois. Leikkaushaava oli irtonainen, mutta sitä on hyvä irrotella vielä kotonakin, ettei kiinnikkeistä tule ongelmaa.

Sinnikin käsiteltiin nyt ekaa kertaa sillai oikeesti, vaikka aika kevyesti kuitenkin. Enempi harjoiteltiin kyljellään oloa ja käsiteltävänä oloa. Aina välillä Sinttura meinas kammeta ylös, mutta nätisti sitten kuitenkin pötkötteli ja antoi käsitellä itsensä. Vähän oli takareisissä jumia.

Sinni pääsi myös vähän nuuskuttamaan pikkuruista miniaussinpentua. On tuo neiti vaan mahtava pentujen kanssa! 

Tiistaina hakutreeneissä napakassa pakkasessa Sinnille ilmaisutreeni. Ekaa kertaa otettiin mukaan myös näytölle meno. Eli ekaksi irtorullan haku kuten ennenkin ja sitten liina kiinni ja ukko rupes huutamaan Sinniä luokseen. Parilla ukolla meinas taas rullan haku mennä pussailuksi, mut muuten hyvä treeni. 

Taavi nosetti ja kokeiltiin hajun etsintää huoneesta toista kertaa. Nuuskutus on hirmuinen, mut ehkä homma ei ihan vielä ole täysin selvä Taaville. Ja itse unohdin kyllä antaa alkuhajun. Suurin ongelma kuitenkin nyt on se, että Taavi syö hajulähteen sen löydettyään...

Keskiviikkona kannettiin kortemme kekoon Pohjois-Lapin pelastuskoirien haasteeseen pelastaa joulu etsimällä kadonnut joulupukki.

Olipa kiva päästä testaamaan oma ja Taavin kylmänkestävyys vähän pidemmässä pakkaskelin etsinnässä. Pakkasta oli viitisentoista astetta ja alueelta toiselle siirtymisen ja pienen huoltotauon kanssa etsintä kesti vajaan pari tuntia. 

Taavilla oli kaksi aluetta. Ensin etsittiin reilu parin hehtaarin teiden halkoma alue liinaetsintänä. Sieltä Taavi nosti jäljen, mutta se meni viereiselle alueelle ja jouduimme jättämään sen kesken. 

Toisena alueena meillä oli kolmen hehtaarin alue, jolla riitti tapahtumia suunnistajan ja alueelle jäljen perässä eksyneen toisen koirakon muodossa. Täytyy myös todeta, että pimeä ja vieras metsä ilman kartturia on melkoisen haastava. Hetken pyörittyään ei kyllä tiedä yhtään missä on. Onneksi on karttaohjelmat... Mutta kaikista haasteista selvittiin hienosti. Erityisen mielissäni olen Taavin käytöksestä toisen koiran kohtaamisessa, jossaTaavi pysyi hienosti mun luona ja antoi vieraan mennä rauhassa ohi ja jatkoi omaa työskentelyään hyvin.

Löysimme myös pukin, joka värjötteli kylmässä hukattuaan kaikki lahjat. Pukki oli kuitenkin liukas liikkeissään ja lopulta johtopaikalle vietäväksi jäi vai hattu!

Sinni pääsi tekemään ilmaisutreenin neljällä ukolla. Eka meni ihan pussailuksi ja otettiin se uudestaan. Rullan tuonti onnistuu jo aika kivasti ja näytölle Sinni menee innoissaan maalimiehen hetsatessa.

Jouluaattona käytiin mun vanhemmilla ja molemmat koirat osasivat käyttäytyä superhienosti.

Tapanina Sinnille neljän ukon ilmaisutreeni. Ekaa kertaa kiintorulla keukkui kaulassa ja aluksi se ehkä vähän häiritsikin. Pitää ehkä etsiä vähän pienempi rulla kaulaan roikkumaan.

Mutta rullan haku ja näytölle meno onnistuivat hyvin. Matkat oli lyhyitä ja vikalle näytölle meni ilman maalimiehen hetsausta. Nyt kun vaan saisi paljon toistoja ja vähitellen haastetta lisää.

Jouluvideo ja Tahvon leikkaus

Tässä taannoin Sinnin tokoryhmä teki jouluvideon. Oli hulvattoman hauskaa! Tässä lopputulos

Taavin kanssa on noseiltu. Otettiin mukaan toinen purkki ja yritettiin saada ilmaisuun vähän kestoa.

Toissa torstaina Taavi kävi hammaskivenpoistossa ja samalla sen kyljestä poistettiin rasvapatti. Alun perin kyljen patista piti ottaa vain näyte, mutta se poistettiinkin samalla reissulla. Hyvä juttu, ei tarvi nukutella erikseen enää sen takia. Harmillista on se, että patti oli lihaksen alla ja avatun lihaskudoksen parantuminen on kuulemma pitkään kipeä. Ei kyllä ole tyyppi vaikuttanut yhtään kipeältä edes kipulääkekuurin loputtua.

Taavi tarvitsi nukutusainetta taas reilun satsin ja koska operaatio oli iltapäivällä, niin herääminen meni pitkälle aamuyöhön. Herättyään Taavi oli kovin rauhaton, mutta ekan toipumispäivän jälkeen se ei ollut omasta mielestään enää yhtään kipiä ja välillä vähän hirvittikin, että kuinka haava kestää. Hyvin on kestänyt.

Sinnin mielestä Taavi oli aluksi melkoisen epäilyttävä. Lääkkeiden haju ja tötterö vähän hirvitti pikkuneitiä, mutta vaihdoin tötterön toisena päivänä omatekemään superhienoon haavapukuun ja lääkehajujen haihduttua Sinnikin taas rupesi retuuttamaan Taavia entiseen malliin...

Hampaat loistokunnossa, jei!

Näyttää kuvassa isommalta kuin oli.

Sinni kävi Fionan ja Lunan kanssa lenkillä Taavin toipuessa.

Juuri muuta ei sitten pariin viime viikkoon olekaan mahtunut, kun työt on taas vieneet ihan liikaa ja sit on vähän reissattu, tällä kertaa ja pitkästä aikaa ilman koiria. Olipa outoa, kiitos porukat ja Seija hoidosta!

Synkkää ja pimeää

Viime viikon maanantaina alkoi noseworkin nettikurssi, jonne osallistun Taavin kanssa. Kurssi kestää viisi viikkoa, mutta onneksi materiaalit ovat käytössä pidempään, koska mun loppuvuos on ihan yhtä kaaosta töiden ja muiden menojen puolesta.. 

Etukäteen olin jo hankkinut hydrolaatin, joten ekana iltana päästiin heti töiden jälkeen kokeilemaan.

Eka harjoituksena oli purkin hausteluharjoitus. Taavi yritti aluksi ottaa purkkia suuhun, koska se on sen esineilmaisu. Pian kuitenkin hokasi, että nenä pitää laittaa purkin suulle. 

Tiistaina aamusta hallilla. Taavi teki alla olevan radan ja Sinni perusasentotreeniä. Taavi teki taas aika kivasti, erityisesti oikean puolen seuruu oli aluksi ainakin ihan superhyvää. Jotenkin noi liikkeet, missä Taavin pitää kiertää mut, on tällä hetkellä sille jotenkin vaikeita. Mut kokonaisuutena musta hirmu kiva rata.

Ihan koko rata ei mahtunut kuvaruutuun, mutta ei siitä paljoa puutu.

Sinni kävi myös hakemassa viisi rullaa. Muutaman kerran meinas vähän jäädä pussailu päälle tai hajut vähän viedä, mut silti rulla pysyi suussa. Ei siis ihan huono. Näytölle menoa pitäis varmaan ruveta kohta tuohon lisäämään...

Perjantaina aamusta hallilla, Sinni teki perusasentotreenin ja Taavi rallya. Sinni keskittyi kohtalaisesti, vaikka joku haju lattiassa kiinnosti kovasti.

Taavi sitten taas teki ihan paskasti. Kaikki liikkeet, joissa koira kiertää ohjaajan, eli tosi moni liike, on jotenkin mennyt rikki. Ei vaan meinaa onnistua millään ja sit Taavia turhauttaa ja haukku lisääntyy. 

Illalla Sinni kävi vielä hakutreeneissä hakemassa pimeästä metsästä kolme ukkoa. Tuuli oli hyvä, joten tehtiin tuuliharjoituksena ja hienosti löytyi ukot ja into niille menemiseen on kyllä kohdillaan. 

Lauantaina käytiin Taavin kanssa haukkumassa taas yksi nollatulos rallysta. Vähän harmittaa, kun rataa katsoneidenkin mielestä tekeminen on varsin sujuvaa ja virheetöntä, mutta haukkumisesta rokotettiin taas rankalla kädellä, joten ei tulosta. 

En tuolle asialle osaa ja jaksa mitään enää tehdä, joten rally saa meidän osalta jäädä ainakin kisamielessä.

Sunnuntaina Sinni kävi tottistelemassa. Oma vire oli ehkä vähän hukassa, mut pari settiä Sinni teki ihan kivasti. Kokeiltiin kapulan pitoa tokaa kertaa ja sit tehtiin perusasentoa sekä luoksetuloa ja paikkista kaverin kanssa.

Maanantaina Sinnin kanssa hakutreeneissä. Tehtiin pk-radan tyylinen harjoitus. Ekalta ja kahdelta vikalta ukolta taputus, kolme keskimmäistä valmiina. Loistavat suorat pistot kaikille! Suorapalkalla mennään vielä.

Kimppalenkeillä on käyty, Ainon, Oton ja Taren sekä Veelan kanssa. Kuvia ei ole, kun koko ajan on sysipimeää.

Ilkka Hormila: Hajut ja tuoksut - johdatus koiran opetukseen hajuaistin käytössä + käytännön treenivinkit

Viime tiistaina olin kuuntelemassa Ilkka Hormilan luentoa koiran hajuaistista ja sen käytön opetuksesta. Ilkka on tehnyt pitkän työuran poliisikoiralaitoksella ja ollut paljon mukana myös pelastuskoiratoiminnan kehittämisessä.


Ihminen on käyttänyt koirien hajuaistia hyväkseen ja satoja vuosia. Koulutustavat ovat vaihdelleet hyvin kovaotteisesta pakottamisesti motivoivaan palkitsemiseen. Koiran kannalta jälki metsässä tai Helsingin kauppatorilla on ihan sama asia, motivaatio on oleellisin asia. Pakolla ei saada aikaan motivaatiota!


Tuoksu on ilmaan haihtuva kemiallinen yhdiste tai yhdisteiden seos, joka toimii hajuaisitin ärsykkeenä. Haju eroaa monista asioista siinä, että sitä ei voi mitata.


Ihmisen ominaishajun perustana on voihappo. Koiralle jokainen jälki on ID-jälki, sillä koira identifioi itsensä aina kullekin jäljelle. Koira haistaa kaasuja, molekyylejä. Höyrypaine vaikuttaa molekyylien haihtumiseen, mitä lähempänä ollaan kiehumispistettä, sitä enemmän molekyylejä haihtuu. Täten materiaalin ja kaasun välillä on eroa. Esimerkkinä vesilasi, jossa on pisara asetonia: vedessä asetonin osuus on häviävän pieni, mutta vedenpinnan yläpuolella helpommin haihtuvan asetonin osuus on huomattavan suuri veteen verrattuna. Lämpötila vaikuttaa suuresti hajun haihtumisnopeuteen, mitä lämpimämpää sen nopeammin hajut haihtuu. Myös kosteus vaikuttaa.


Aivot muuttavat hajut 'kartoiksi' ja ne vaikuttavat sekä tiedostettuun että tiedostamattomaan käytökseen. Koiran fysikaaliset ominaisuudet vaikuttavat hajun havaitsemiseen, myös koulutus ja oppimisen erot vaikuttavat. Osa koirista on jalostettu niin lyhytkuonoisiksi, että niiden hajuaisti on tämän myötä heikentynyt. Vain hajun kaasumainen muoto on se, mitä koira voi haistaa. Hajumolekyylit ovat yleensä rasvaliukoisia, joten vesisade ei hävitä hajua. Hajumolekyylit pystyvät myös läpäisemään massan, joten kengänpohjan läpi maastoon jää jokaisen ominaishaju.


Suurissa tiloissa niin sisällä kuin ulkoakin haju leviää. Haju leviää epätasaisesti pyörteinä ja liikkuu ilmavirtojen mukana. Suljetussa tilassa haju lopulta täyttää koko tilan (purkki, matkalaukku, huone, koko rakennus...) ajasta, tilasta ja olosuhteista riippuen eri nopeudella. Vaikka hajulähde poistetaan tilasta, jää sinne hajumolekyylejä.


Haju kulkeutuu eri tavalla riippien siitä tuleeko se tilaan isosta vai pienestä reijästä. Tämä vaikuttaa myös siihen, miten koira sen haistaa. Jos koira opetetaan ottamaan alkuhaju, on se hyvä opettaa erikokoisista rei'istä.


Opetettaessa koira tunnistamaan hajuja, on nuuskutus opetettava hyvällä hajulla. Haistelun on oltava kiva juttu. Pahemmat hajut voi opettaa vasta kun hyvin hajujen nuuskutus on hanskassa (hajutunnistus, huumekoirat...).




Hajuaisti on koiran aisteista se mikä toimii ensimmäisenä ja viimeisenä. Levossa koira hengittää n. 15 kertaa minuutissa, liikkeessä noin 31 kertaa minuutissa ja nuuskuttaessa 140 - 350 kertaa minuutissa. Nuuskuttaessa syntyy ilmapyörre joka mahdollistaa optimaalisen haistamisen. Koiran hajumuisti on erinomainen, se pystyy erottelemaan ja tunnistamaan eri hajuja ja hajukokonaisuuksia. Hajuaisti hyödyntää myös makuaistia. Osa koirista jäljestääkin suu auki. Koiran nenän toiminnallinen rakenne on ilmiömäinen.


Haisteltaessa samaa hajua, turtuu koiran hajuaisti nopeasti. Koira pystyy puhdistamaan nenäänsä työntämällä vanhan ilman ulos samalla kuin se ottaa uutta ilmaa nenään haisteltavaksi. Tämä vaatii esimerkiksi jäljestettäessä pään nostamista ylös jäljeltä. Pitkään nenä maassa jäljestäminen turruttaa hajuaistin ja tekee jäljestämisestä koiralle epämiellyttävää. Esineet jäljellä ovat hyviä hengähdystaukoja, mutta hyvä koira osaa nostaa pään tarvittaessa putsatakseen nenänsä myös muuten kesken jäljestyksen.


Koiran hajuaistin hajureseptorit sijaitsevat syvällä kuonossa. Kun reseptorit havaitsevat hajuärsykkeen, saa se aikaan impulssin, joka siirtyy hermojen kautta aivoihin käsiteltäväksi. Koira ehtii kulkea noin 30 cm siinä ajassa, että aivot reagoivat ärsykkeeseen. Eli jos koira ylittää jäljellä esineen, ei pidä heti puuttua sen toimiin, vaan antaa aivoille hetki aikaa reagoida. Jos koira menee lukkoon tai on liian kovassa 'vietissä' tai stressaantunut, sen hajuaisti ei toimi kunnolla, impulssit eivät kulje aivoihin ja koira ei pysty toimimaan kunnolla.


Koiran kykyyn haistaa vaikuttavat aineen kemiallinen koostumus, hajusolujen yläpinnan laajuus ja niiden kunto (koiran nenän kalibrointi vaatii n. 10 min), ilmankosteus ja -lämpötila. Ihannekosteus on noin 70 % ja ihannelämpötila n. + 20 C. Koira kalibroi nenänsä uuteen paikkaan (autosta ulos, ulkoa sisälle...) ja tähän on koiralle annettava hetki aikaa.


Tietylle hajulle herkistyminen lisää kyseisen hajun tunnistamista ja koira pystyy haistamaan pienempiä ja pienempiä määriä tätä hajua. Hajujen määrällä ja laadulla on merkitystä koiran oppimiseen. Myös hajujen erottelukyky erilaisista hajukoktaileista on helpompaa, kun on herkistynyt tietylle hajulle.


Koiran hajumuisti, lähi-, työ- ja syvämuisti, ovat erittäin hyvät. Parhaiten koira muistaa nuorena oppimansa hajut. Hajuelin muokkaantuu jatkuvasti haisteltavien hajujen mukaan. Tässä on kyllääntymisen vaara, mutta tauko aktivoi elimen uudestaan. Pennun kanssa on muistettava ottaa huomioon hajuaistin ja aivojen kehittyminen. Opeteltavat asiat on hyvä ryhmitellä ja totuttaa niihin pikkuhiljaa. Minkä koira oppii ensin, sen se oppii parhaiten. Myös viimeinen treeni on yleensä hyvin muistissa. Kerran opittu asia ei koskaan täysin unohdu, mutta säilyäkseen ja kehittyäkseen se vaatii kertausta.


Riittävä uni ja lepo oikeaan aikaan, positiiviset muistijäljet sekä aika oppimisen työstämiselle ovat merkityksellisiä. Pentu tarvitsee enemmän lepoa ja aikaa kuin aikuinen, myös yksilöllisiä eroja.


Halutun hajun (esim. kanttarelli tai amfetamiini) etsimisen opettamien koiralle on paras aloittaa mahdollisimman puhtaalla hajulla. Jäljestämisessä tämä tarkoittaa mahdollisimman puhtaalle alustalle tehtyä jälkeä. Ensin koiralle opetetaan haluttu haju positiiviseen hajumuistiin nuuskuttamalla. Palkka tulee aina hajun ytimestä, siellä on rauha ja hyvä olla. Jäljellä palkkaus reikäkupilla esineen päältä vahvistaa esineestä lähtevän hajun positiivista merkitystä. Seuraavaksi koira opetetaan erottelemaan haluttu haju muista hajuista (jälki alustalla, jossa on enemmän muita hajuja) ja samaan aikaan vahvistetaan sen motiivia etsiä. Kun koira osaa etsiä hajulähteen, vahvistetaan löytöä. Lopuksi liitetään haluttu ilmaisu löytöön.




Jokaisella ihmisellä on DNA:han tai sormenjälkeen verrattava ominaishaju ja koirat pystyvät haistamaan nämä erot. Myös saman ihmisen eri kehonosat tuottavat hieman erihajuista ominaishajua ja koira on mahdollista opettaa reagoimaan vain esim. käden jättämään hajujälkeen.




Jäljestyksestä ja sen opettamisesta:


Jäljestämisen tavoitteena on löytää etsittävä henkilö ja hänen mahdollisesti kulkureitille pudottamat esineet. Jälki voi kulkea maastossa, taajamassa tai rakennuksessa. Jälkiä on erilaisia; pelastusjälki, kisajälki, viranomaisjälki. Kaikissa kyse samasta asiasta.


Koira ei pysty haistamaan kovinkaan vanhaa jälkeä, muutama vuorokausi on maksimi. Tätä vanhemmissa jäljissä on oltava jokin hajulähde, jonka tuottamaan hajua koira voi seurata, esim. verijälki. Ihmisen haju jäljellä on voimakkaimmillaan noin 1/2 - 1 1/2 tuntia jäljen syntymisen jälkeen. Rikkoutuneen maanpinnan haju on voimakkainta heti jäljen syntymisen jälkeen, noin puoli tuntia vanhalla jäljellä maanpinnan haju on heikoin voimistuen tästä uuteen maksimiin, joka ajoittuu n. 3 ja 8 tunnin välille jäljen syntymisestä.


Haju siirtyy ja koira voikin hyvin jäljestää hieman sivussa jäljeltä. Vastahajuun kulkiessa koiralle on luontaista kulkea zig-zag -kuviolla. Kulmien ylitys on normaalia ja niissä koira tekee luonnostaan tarkistuslenkin ja varmistaa mihin jälki jatkuu.


Koiran tulee olla rauhallinen ja keskittynyt, jotta jäljestys onnistuu ja oikea suunta löytyy. Jos koira ei nuuhki kunnolla, ei se voi haistaakaan kunnolla. Myös kuonon koko vaikuttaa koiran mahdollisuuksiin haistella ja haistaa. Jalostuksen myötä osalta koirista hajureseptoreiden määrä on vähentynyt jopa vähemmäksi kuin ihmisellä...


Koiralle nuuskiminen on raskasta ja nuuskimislihakset tarvitsevat samanlaista treeniä ja lepoa kuin muutkin lihakset.


Jäljestyksessä olisi parasta käyttää tukevia valjaita, joissa kiinnitys on selän päältä. Koiran pään pakottaminen alas ei ole hyvä juttu. Koira tietää parhaiten missä kohtaa haju tulee parhaiten sen nenään ja pakottaminen syö motivaatiota. Näkölähtöjä ei tulisi jäljestyksen harjoittelussa harrastaa, sillä se opettaa koiran käyttämään silmiä, mikä on tietenkin eitoivottavaa.


Koira oppii helposti jäljestämään vain tietyn ikäisiä jälkiä ja tällöin muun ikäiset jäljet ovat vaikeita. Harjoittelussa olisikin syytä treenata paljon eri-ikäisiä jälkiä. Myös muuten rutiinien rikkominen tärkeää. Jälkiä tulisi tehdä myös erilaisille alustoille. Esineillä koiran olisi hyvä vähän juoda, tämä puhdistaa hajuja, tärkeää etenkin pölyisillä tai siitepölyisillä paikoilla.


Kun koiran annetaan oppia itse, on se tehokkainta. Ilmaisun liittäminen liian aikaisin mukaan heikentää etsimisen oppimista. Ilmaisu tulee kyllä aikanaan vähän kuin itsestään. On myös muistettava palkata löytämisestä, ei ilmaisusta. Naksutin on tässä kohtaa kätevä! Naksu hajusta, ei maahan menosta.


Jäljentekijän tulisi joissain harjoituksissa kesken jäljen kieriä maassa, ainakin pelastuspuolella. Näin koiranohjaaja oppii lukemaan koiraa ja kadonneen etsinnässä saadaan tärkeää tietoa kadonneen käytöksestä.


ID- ja muut jäljet eivät sotke toisiaan, molempia voi huoletta harrastaa samalla koiralla.


Olosuhteet vaikuttavat todella paljon koiran työskentelykestävyyteen.


Talvi on parasta aikaa aloittaa pennun jälkikoulutus, silloin ei ole liikaa ylimääräisiä hajuja. Yli kymmenen asteen pakkasella vaara palelluttaa kirsu! Kesällä paras aika vuorokaudesta on aamuyö.


Koulutuksessa pitää jatkuvasti muistaa rikkoa rutiineja! Eri ikäisiä jälkiä erilaisissa paikoissa.


Kovalla alustalla tai talvella jäljestäminen opettaa koiralle parhaiten ihmisen hajun jäljestämisen. 1/2 - 1 tunnin vanha jälki haisee eniten ihmiselle.


Ohjaajan mielentilalla on todella iso vaikutus ja hyvä suhde koiraan on kaiken perusta! Muista viettää koiran kanssa paljon hyvää laatuaikaa!


Harjoitukset on aina suunniteltava ja analysoitava. Ilman treenin jälkeistä analysointia treeni on turha! Ajattele, suunnittele, toteuta, analysoi!

Kirjasuosituksia: John Bradshaw'n Koiruus, syksyllä ilmestyvä Hormilan oma kirja.






18.5.2017 Hormilan käytännön harjoituksia:

• Harjoitukset aloitetaan kovalla alustalla, asfaltti paras. (asfalttijälki 5 min - 2 h vanha)
• Koiran motivointi rakennetaan esineiden kautta. Esine-etsinnässä tuulen suunta on tärkeä! Heitetään avain tai rikka asfaltille, koira vapaana ja palkka esineen löytämisestä (naksutin hyvä tässä). Hajuveden käyttö hyvä lisä.  
• Ilmaisu voi tulla koiralle itsestään. Jos haluaa jonkin tietyn ilmaisun, on se opetettava erikseen.
• Koiran vapaana olo auttaa koiraa oppimaan itse sopivan vauhdin
• Olisi optimaalisinta, että koira menee hajuvanaa pitkin hajun sydämeen
• Nopeasti vieraan viemät esineet mukaan harjoitteluun!
• Kun koira osaa, riko kaavaa! Vaihtele alustaa, vanhenemisaikaa, pituuttaa, esineitä, ei esineitä...
• Jäljen nosto keskittymisen kautta, kaikki eri tulokulmat jälkeen harjoiteltava
• Jäljen alku on tärkein! Ilman jäljennoston onnistumista ei jäljestys onnistu. Rauhallisuus kaiken a ja o.
• Koira ei tiedä milloin jälki päättyy. Treeneissä on hyvä joskus jättää hienon onnistumisen jälkeen jälki vaikka kesken.
• Sosiaalinen palkka jäljestettäessä hyvä. Jos koira ei kestä selkeää kehumista, koita hyminää.
• Jäljennostotreeniä on tehtävä paljon! 40 metrin jälki ja palkka, erilaisia nostoja.
• Kovalla alustalla ajetaan jälkeä lähellä koiraa, lyhyellä liinalla.
• Alkuun seilaaminen hyvin yleistä, autonrenkaat levittävät jälkeä voimakkaasti.
• Esinen vaikean jutun jälkeen palkaksi
• Harjoittelussa on muistettava nostaa kriteeriä, mutta väliin tarvitaan myös helppoja treenejä.
• Alustanvaihto kesken jäljen on koiralle hyvin hankalaa, sen on kalibroita nenä uudelleen uuteen ympäristöön. Anna koiran tehdä tarkistuksia, lenkkejä.
• Asfaltilla on jäljestettävä pää alhaalla, metsässä voi mennä korkeammalla nenällä.
• Koira ei määrää vauhtia!
• Anna koiran ratkaista tilanteet itse!
• Älä hermostu vaikka koira vain pyörisi ja hyörisi, kävele vain itse rauhallisesti eteenpäin.
• koiran voi palkata esineeltä sekä namilla että lelulla. Uusi rauhoittuminen ennen jäljenajon jatkamista.

Hajuveden valmistus:
Täytä pesuvati kädenlämpöisellä vedellä ja suorita aamupesu siinä (EI SAIPPUAA); kasvot, kädet ja käsivarret, jalat ja sääret. Vesi suihkepulloon. Hajuvesi on käytettävä saman päivän aikana. Hajuveden käytöstä on myös päästävä nopeasti eroon, se on vain ensimmäisten treenien apukeino.

Jälkikauden päättäjäiset sekä hallihommia

Tiistaitokossa tehtiin ekaksi kaukoja ja luoksetulo. Alon kaukot menee muuten hyvin, mutta Taavi meinaa vähän ennakoida seuraavaa liikettä. Pidän sitä eri asennoissa eri pituisia aikoja ja palkkaan välillä vaihtojen välissä. Ehkä se näillä konsteilla oppisi odottamaan käskyä. Luoksetulo oli hyvän vauhdikas ja loppuasento tuli pienellä avustuksella suoraan eteen. Varmistelen nyt vielä jonkin aikaa tuota eteen tulemista, jotta Tapsu unohtaisi suoraan sivulle tulon ja sivulle siirtymisen ennakoinnin. Pyrri kun vaan välillä ehtii tehdä sata asiaa ennen kuin itse ehtii huomata mitään...

Varsinaisena aiheena oli kapulan pito, nouto ja hyppy. Taavi pitää kapulaa hyvin, mutta mun pitäis kuulemma oikeesti opettaa se lähemmäksi. Jotenkin ajattelen sen tuntuvan Taavista epämiellyttävältä tulla ihan iholle kapulan kanssa, mutta kai sitä nyt pitää kokeilla saada tulemaan vähän lähemmäksi. Eihän se nytkään ole kuin puolen jalanmitan päässä, mutta silti. Kotona siis jumpataan jatkossa niin, että istun tuolilla jalat harallaa ja Tapsun pitää tuoda kapula ihan tosi lähelle. Katotaan mitä tästä tulee...

Noutokin onnistui hienosti. Harjoiteltiin myös niin, että palkattiin pelkästä istumisesta mun vierellä ja appari toi kapulan heiton jälkeen takaisin. Hyvin pysyi Taavi heittojen ajan vieressä. En ole vieläkään löytänyt hyvää kapulaa, aina on joko liian pieni maavara tai liian paksu keskiosa tai muuta vikaa. Täytyy jatkaa hyvän kapulan etsintää, vinkkejä?

Hypyssä harjoiteltiin pelkkää koiran jättämistä ja sitten koko liikettä. Molemmat meni meillä hyvin. Tässäkin varmistelen vielä reilusti sitä eteen tulemista, kun se kesällä opetettiin sivulle. Poisoppiminen vie kuitenkin enemmän aikaa kuin ihan uuden oppiminen, kärsivällisyyttä!

Tapsu keskittyi tänäänkin hyvin meidän tekemiseen, vaikka hallissa hääräsi muitakin koiria, mutta pitihän sitä kerran karata tyttökoiran luo esittäytymään. Kyllä taas vitutti! Just kun olin vähän ruvennut luottamaan Taaviin, niin sit se tekee noin... Ja hallin ovellakin piti toiselle uroskoiralle äristä... Näiden jälkeen en sitten paikkamakuussa arvannut jättää Tapsaa ollenkaan. Seisoin metrin päässä. Hienosti se siitä pysyi ihan hiljaa ja tuijotti mua. Mut ei voi mitään, että jäi tosi paska fiilis näistä treeneistä...


Tokalla tunnilla tehtiin alon kaukoja. Ei tullut ennakointeja kuin ekassa vaihdossa, mutta sitten se maasta istumaan nouseminen ei onnistunutkaan ekalla käskyllä... Jumppaa, jumppaa , jumppaa vaan lisää. Seurattiin myös henkilöryhmässä ja hyvin seurattiinkin, myös meidän seuruun lähdöt oli huippuja!

Ruutua tehtiin vieden purkki yhdessä ruutuun ja se taisi olla vähän liikaa Tapsulle. Seurasi se mua pois ruudusta, mutta teki usean kerran erilaisia kieppejä jahyppyjä, kun olis jo pitänyt päästä purkille. Seurattiin sitten edes takaisin, kunnes Tapsu malttoi keskittyä seuruuseen ja sitten lähetys. Arvaatte varmaan, että vauhtia oli riittävästi purkille =). Toinen toisto tehtiin ilman mitään purkkeja ja oli kyllä ihan täydellinen ruutu! Taavi pinkoi minkä koivistaan pääsi, seisahtui ruutuun (ilman mitään käskyä) ja sitten käskystä maahan, superia!

Mulle yritettiin opettaa myös täyskäännöksen hajoittelua. En meinannut pysyä pystyssä! Jotain valssiaskelia siinä yritettiin tehdä perusasennosta vasemmalle taaksepäin kääntyen. Taavi ainakin käyttää takapäätään hyvin ja rupesi kuulemma tosi nopeasti tarjoamaan oikeaa liikerataa. Katotaan mitä tästä tulee omineen treenatessa =P! Lopuksi vielä vähän hyppyä ja lähinnä sitä eteen tulemista.


Torataina alkoi tokokurssi, jolle olin ilmoittautunut jo ajat sitten ja jonka alkamisenkin olin ehtinyt jo kertaalleen unohtaa. Treenataan siis naapurikaupungissa joka toinen viikko tunnin verran. Halli on iso, hiekkapohjainen, kylmä ja kamalan meluisa, kun hallin toisessa päässä treenataan samaan aikaan aksaa. Kurssilla on kuusi koirakkoa, tänään meitä oli paikalla viisi. Vain yksi narttu, muut uroksia, mutta silti Tapsu pärjäs kivasti. Aluksi vähän levottomuutta ja vinkumista, mutta kun päästiin tekemisen rytmiin, väheni ääntelykin.

Tunti aloitettiin perusasennossa tehdyillä häiriöharjoituksilla. Kurssin vetäjä käveli koiria ympäri ja kahisutteli käsiään, aksapuolelta myös tuli ihan kiitettävä häiriö. Meidän kontakti ei meinannut millään pysyä, vaan vähän väliä piti vilkuilla mitä muualla tapahtui.

Seuraavaksi tehtiin kaukoja. Taavi vinkui tosi paljon, muuten meni kuten aiemminkin. Seuruuta tehtiin ohjatusti askel tai pari kerrallaan käännökset mukaan lukien, nyt oli kontakti kohdallaan. Tehtiin myös luoksetuloja niin, että Taavista pidettiin  kiinni ja menin puoleen matkaan. Kutsun jälkeen lähdin juoksemaan karkuun. Taavin vauhti on ollut viime aikoina hyvä, mutta hyvä näitä vauhtijuttuja on tehdä aika usein.

Lopetettiin uuteen kontaharjoitukseen ja tällä kertaa se onnistui meiltä huomattavasti paremmin. Tehtiin pieniä seuruupätkiä toisien koirien ympäri ja toiset kiersi meitä ja hyvin jaksoi Tapsu tapittaa mua. Kurssin vetäjä myös teki häiriöitä. Ihan vimpoksi vielä vauhtiluoksetulo. Kivat treenit, häiriötä on ainakin tarpeeksi ja silti Taavi pystyi alun jälkeen kerkittymään hienosti.


Perjantaina Taavelo pääsi äijälenkille Otto von Onnellisen kanssa. Aluksi oli pientä jännitystä ilmassa, mutta melko pian se hälveni. Taavi olisi halunnut tehdä ystävällisessä hengessä jopa lähempää tuttavuutta labbisherran kanssa. Päätettiin kuitenkin tyytyä hillittyyn takamuksen nuuhkimiseen. Tällaiset lenkit tekevät varmasti hyvää Taaville, toivottavasti kaverilenkit saavat jatkoa!

Kuvat Tiina Suuronen:

Lauantaina hakuiltiin raunioilla neljän ukon verran. Taavi oli tällä kertaa oikein mukavasti ohjattavissa ja kaikki ukkelit löytyivät näppärästi, paitsi viimeinen, joka haetutti itseään pikkuisen. Viimeinen ukko oli suljetussa kontissa ja siitä paineltiin heti raunioille tullessa ensimmäisen kerran vauhdilla ohi. Lopuksi kun käveltiin siitä uudestaan ohi, hokasi Tapsa siellä olevan maalin.

Yhteen umpipiiloon oli laitettu pelkkaa ruokaa. Taavi kyllä haisteli piiloa todella atrkkaan, mutta ei ilmaissut sitä. Loistavaa, koirani etsii siis ihmistä eikä ruokaa. Taavi ilmaisi myös ohimennen yhden raunioiden reunassa seisseen ihmisen ja palkkahan siitäkin tuli :).

Kuvat Sari Nieminen:

"Anna nyt sitä palkkaa"

Näin haukutaan raunion reunalla seissyt ihminen.

Sunnuntaina meillä oli jälkikauden päättäjäiset. Meille oli tallottu jäljet valmiiksi ja meidän jäljestystä oli katsomassa ja neuvoja antamassa jälkikonkari Minna Muuri. Taavi ei jostain syystä tänään ollut ihan oma itsensä ja jäljestys ei ollut niin varmaa kuin mihin olen tottunut. Janaltakin Taavi lähti väärään suuntaan, mitä ei ole tehnyt pitkiin pitkiin aikoihin ja kerran hukattiin jälki ihan kokonaan. Esineet ja kepit kuitenkin löytyivät. Mutta oli kyllä kiva saada uuden ihmisen näkökulmaa. Sain muunmuassa neuvon pitää liinasta kiinni lähempää Taavia, noin parin - kolmen metrin päästä ja pitää molemmat kädet liinassa. Tämä tuntuikin paljon paremmalta, tatsi koiraan oli jotenkin ihan erilainen. Tämä tapa täytyy ehdottomasti opetella! Mun piti lopettaa tän vuoden jäljestys tähän treeniin, mutta nyt tuli kyllä intoa, että pakko ainakin pari jälkeä on päästä vielä ennen talvea ajamaan.

Tässä listaa neuvoista ja vinkeistä:

• Kostealla kelillä jälki saa vanheta reilusti, useamman tunnin, jopa aamusta iltaan
• Molemmat kädet liinassa ja vauhti pitää pitää tasaisena
• Vähän koirasta riippuen ohjaaja voi olla hyvinkin lähellä koiraa
• Harjoitellessa kulmat merkittävä selvästi ja annettava niissä koiralle tilaa työskennellä (ei tarkoita vallatonta ympyrän juoksemista)
• Janalähtöä voi varmistaa namittamalla oikeaa suuntaa
• Harhan harjoittelussa harha merkittävä hyvin ja sen jälkeen namia tai esine, jotta koira saa palkan oikean jäljen jatkamisesta
• Esineillä hyvä viettää aikaa ja palkata paljon, jotta esineet vahvistuvat
• Esineen jälkeen uusi lähetys jäljelle, ajatuksena jälki onkin viisi jälkeä
• Jäljen lopussa hyvä palkka ja kovat kehut, jälkivermeet pois ja 'vapaana' autolle
• Jos koira vetää kovasti jäljestäessään, on sen vauhti pidettävä tarpeeksi hitaana ja tasaisena, jotta jäljeltys pysyisi tarkkana. Jäljellä ei rynnitä.
• Jälkien on hyvä olla selkeän mallisia 
• On hyvä harjoitella myös pitkiä suoria jälkiä, niissä oppii lukemaan koiraa

Jälkiryhmän vetäjä muisti meitä pienellä paketilla ja jostain kumman syystä mun pussukasta löytyi myös tämmöinen... Mitähän tästä pitäisi ajatella?

Illalla käytiin vielä hallilla tottistelemassa. Tapsa teki seuraamisen lähtöjä ja kontakti pysyi hyvin. Kierrettiin myös kahden henkilön henkilöryhmää ja se meni muuten hyvin, mutta mun yläkropan asento on tosi tärkeä. Edelleen siis joudun opettelemaan kävelyä... Jos vähänkään käännän hartijalinjaa, on Taavi heti tekemässä täyskäännöstä. Sitten kun kävelin ihan paskajäykkänä, seurasi Taavi kasikkoa hyvin.

Liikkeestä maahan oli mallikas. Kokeiltiin myös loivaa A-estettä. Tapsa kiipeään innokkaasti, mutta en onnistunut saamaan sitä pysähtymään esteen alaosaan. Onneksi se ei kuitenkaan hyppää ennen aikojaan alas.

Paikkamakuuta tehtiin lansunartun häiriköidessä A-estetreenillä ja haukkumalla. Lansu myös teki seuruuta Taavin ympäri. Tapsu pysyi hyvin paikallaan, mutta lopussa vähän vinkui.

Leikittiin myös vähän noutokapulalla. Vieras kapula ei tällä kertaa ollut mikään ongelma ja vauhdikkaasti Tapsu toi kapulan mulle. Tehtiin niin, että kapula oli mun ja Taavin välissä joko suorassa linjassa tai sivussa meistä. Kokeiltiin myös metallikapulaa ja se ei ollut niin helppo. Kyllä Tapsu sen mulle toi, mutta ote oli kyllä luvattoman heikko. Molemmilla kapuloilla muutama toisto.

Nettihajukurssi päättyi tällä viikolla. Ei olla Tapsan kanssa ehditty sitä treenata, mutta alun perinkin sen tarkoitus oli olla enemmänkin aiheen opiskelua tulevaisuuden varalle talven pimeiden iltojen ajanvietteeksi. Kurssi on ollut ihan hyvä, ehkä hieman kotikutoisen oloinen, mutta taatusti hintansa veroinen. 

Huvipuistohakua ja muuta jännää

Edellisen viikon vietin enemmän tai vähemmän flunssan kourissa, joten lähes kaikki ohjatut treenit jäi väliin. Perjantaina kesän tokokurssilaisille oli "taidontarkastus" ja sinne raahauduin. Paikalla oli meidän lisäksi kaksi narttua ja Taavi olis vaan halunnu nuhjata niiden kanssa. Vinkui ärsyttävästi koko ajan ja keskittyminen tekemiseen oli vaillinaista.

Aloitettiin paikkamakuulla, mikä meni kohtalaisesti. Taavilla pää pyöri kovasti ja nenä kävi. Tehtiin toinenkin toisto ja se meni jo paremmin. Seuraamista tehtiin ryhmässä ja voi kun se oli vaikeaa, maakin haisi taas niin hyvälle... Sanoisin suoritusta keskinkertaiseksi. Liikkeestä maahan menossa Taavi jäi ekalla kerralla seisomaan. Meidän vahvin liike ja tyyppi vaan tönöttää pystyssä?! Toisella yrittämällä hidas maahan meno ja maan haistelua... Kolmannella sitten jo onnistui.

Luoksetulo oli hidas, maa haisi siinäkin matkan varrella liikaa. Kaukot meni hyvin läheltä, kaukaa tarvi useamman käsky istumaannousussa. Kapulan pito oli helppo meille ja hyppykin muuten hyvä, mutta perusasento jäi vähän vinoon.


Treenin jälkeen Tapsu pääsi leikkimään collienartun kanssa ja Taavi oli ihan sekaisin tuosta viehkeästä Nessa -neidosta.


Hyvin ajoittui tälle viikolle hajutaituri -nettikurssin alkaminen. Sitä pystyi treenaamaan sisällä flunssaisenakin ja sai jotain tekemistä kovasta hoivavietistä ja huolestuneisuudesta kärsivälle pyrriäiselle. Mulla on melko suuret ennakkoluulot kaikenlaisia nettikursseja kohtaa, mutta koska tämä kurssi oli kovin edullinen ja aihe kiinnostava, päätin ilmoittautua. Nose work tai vastaavia kursseja ei meilläpäin ole ollut tarjolla, vaikka sellaista olen kohta vuoden päivät kytännyt, tämä nettinenäkurssi saa nyt korvata tuota puutetta.

Ensimmäisellä viikolla aiheena alkuhajun haistaminen ja siitä sitten loppuhajun löytäminen. Hajuna käytin sama teetä kuin Tottakai -päivillä oli nose work -purkissa. Nenän käyttöä on meillä tietysti treenattu jo kovasti ennen tätä kurssiakin etsimällä pikku pennusta alkaen nameja sisältä ja ulkoa. Etsijäkoiraliiton peruskurssikin pohjautui tähän samaan ajatukseen. Nyt siis annoin kädessä olevasta purkista alkuhajun ja ensin loppuhajupurkki oli siinä lähellä ja pikkuhiljaa vein sitä kauemmaksi ja enemmän piiloon. Lopulta Tapsu ei nähnyt loppuhajun piilotusta ja alkuhajun saatuaan etsi silti loppuhajupurkin. Rohkaisua etsimiseen se vielä tarvitsee ja välillä Taavi tarjoaa maahanmenoa ja haukkua ja vaikka mitä siinä alkuhajulla.


Tein viikolla myös esineruutuharjoitusta niin, että levittelin pihalle kassillisen esineitä 2 - 10 m päähän itsestäni ja haetutin niitä Taavilla. Hyvin haki 15 - 20 esinettä kerralla, ei mitään motivaation laskun merkkejä. Tosin lähtötasokaan ei nyt ole mikään raketti-innostus, mutta siihen nähden, millä innolla on tota esineruutua tehnyt, oli taso hyvä. Metsän reunastakin etsittiin muutamia esineitä samalla taktiikalla, matka oli vain vähän pidempi ja haetutin vain 5 - 6 esinettä.

Maanantaina mein oma tokoporukka kokoontui taas ja treenittiin kaikki kimpassa kentällä. Me tehtiin kapulan pitoa lukuun ottamatta kaikki alo-luokan liikkeet ja sitten merkin kiertoa. Paikkis meni hyvin, seuraaminen ihan ok, paitsi täyskäännös. Merkin kierto oli paljon parempi kuin mitä on kotipihassa ollut. Luoksetulokin oli vauhdikas ja hyppy meni hienosti. Sen verran olin vielä toipilas, etten jaksanut tuon enempää tehdä ja ns. oma vuoro yksin kentällä jäi käyttämättä.


Tiistaina oli treeniruuhka, kun viime tipassa päätin osallistua tokon kisatreeniin. Eli töiden jälkeen hippulat vinkuen kentälle. Ei meistä kisaamaan vielä ole, mutta kun tiesin, ettei tuolla ole osallistujista ruuhkaa ja oli tilaisuus päästä kokeenomaiseen treeniin, niin pakkohan se oli mennä. Sain jopa pienen jännityksen päälle.

Paikkamakuussa Taavi keskelle ja molemmilla puolilla uroskoirat, joiden kanssa ei olla juuri koskaan treenattu. Hihnanpätkän jätin omaksi mielenrauhaksi Taavin kaulaan. Täytyy sanoa, että syke oli melko korkealla koko paikkiksen ajan.

Seuraaminen oli onnetonta, ei olla juurikaan treenattu vapaana seuraamista ja se varmaan tuossa näkyi. Liikkeestä maahan oli hyvä.

Luoksetulossa Taavi ei tullut eteen eikä sivulle, vaan jäi siihen puoleen väliin =/. Tietää ainakin mitä treenataan jatkossa! Noutokapulan pidossa halusin ehdottomasti vieraan kapulan, sellaista ei olla koskaan aikaisemmin kokeiltu ja eihän se oikein sujunut. Omaan kapulaan Taavi tarttuu hanakasti ja pitää sitä hyvällä otteella, nyt piti kapula ensin haistella, tarttuminen on heiveröisen varovainen ja pito oli huono, pudottikin pirulainen sen veilä lopuksi. Jos kokeeseen joskus mennää, niin ehdottomasti oma kapula mukaan! Mutta kyllä noilla vieraillakin täytyy treeniä, jos omaa kapulaa ei syystä tai toisesta hyväksytä.

Kaket meni muuten hyvin, mutta ensimmäisellä käskyllä Taavi ei noussut ylös ja liikkuri sekoili sen verran, että teetti meillä liikaa vaihtoja. Se oli kyllä ihan hyvä, niin pääsin heti korjaamaan tuon istumaan nousun, vaikkakin Taavi siinä vähän liikkui eteenpäin. Hyppy oli hyvä, loppuasento ehkä hieman aukinainen.

Vaikka tuolla suorituksella ei kokeessa oltaisi pisteillä juhlittu, olin tosi tyytyväinen päätökseeni osallistua harjoitukseen. Sain pienen jännityksen päälle ja Taavi teki kuitenkin hommat lähes osaamallaan tasolla ja esille tuli juttuja joihin pitää jatkossa kiinnittää huomioita. Ja se paikkamakuu! Voi olin niin iloinen siitä, että mun pikku muru pysyi nätisti paikallaan kahden vieraan uroksen välissä, eikä edes juuri haistellut maata tai mitään muutakaan hölmöä.



Tokotreenin jälkeen riensin pimeisiin pelastushakuharkkoihin. Meillä on kerran, pari vuodessa treenit pimeällä. Taaville kolme ukkoa, joista eka oli pressun alla, toinen ihan normi ja kolmas kiven päällä ihan lähellä keskilinjaa.

Radalle tullessamme Taavi pyrki voimakkaasti vasemmalle puolelle, joten lähetin sen sinne. Hyvin upposi noin kuuteenkymmeneen metriin ja jäi sinne pyörimään. Se oli löytänyt pressun alla olleen tyypin, mutta se ilmaisu ei taaskaan irronnut. Jouduin kävelemään melko lähelle ja vähän kannustamaan Tapsaa uudella käskyllä ennen ilmaisun aloitusta. Taavi punki itsensä sinne pressun alle ennen ilmaisun aloitusta. Sen on siis selvästi nähtävä mm:n kasvot tai muuten se on epävarma siitä, mitä pitää tehdä...

Toinen oli oikein hyvä ja kolmannella Taavi kyllä sai heti hajun maalimiehestä, mutta jouduin silti lähettämään sen uudestaan, kun ylhäällä oleva mm ilmeisesti vähän hankaloitti täsmällisen paikan hahmotusta. Toisella lähetyksellä Taavi juoksi suoraan kiven viereen ja kiipesi vielä sen päällekin ja ilmaisi siellä hyvin.

Kuvat Sari Nieminen:

Keskiviikkona jälkeiltiin kauniissa aurinkoisessa syyssäässä. Taaville oli tehty jälki, jonne mut lähetettiin ihan yksin, hui! Jäljelle oli ripoteltu kuusi keppiä ja kulmiakin oli useampi. Janalle lähetys oli vähän onneton ja täytyi ottaa uusiksi. Toisella lähetyksellä jälki sitten löytyi ja sinne mä lähdin sokkona kulkemaan Taavin perässä. Just tällaisia treenejä mä tarvin, jotta saan luottamusta omaan koiranlukutaitooni.


Kuva Tiina Suuronen

Jäljen etsintää janalla

Yhdessä kohdassa Taavi hävitti jäljen ja tehtiin melkoinen hukkalenkki, mutta palasimme lopulta kohtaan, josta lähdimme harhailemaan ja taas jatkui homma (Huomasin siis jo aikaisemmin jäljen hukkuneen, mutta en kuitenkaan luottanut tulkintaani tarpeeksi, jotta olisin puuttunut asiaan aiemmin... kierrettiin sitten melkoinen lenkki ennen jäljelle palauttamista. Oppia ikä kaikki!).Keppejä löysimme viisi ja loppupurkkikin tuli tyhjennettyä. Ei huono siis! Yhdessä kohtaa jälki kulki kohti omakotitaloa ja se selvästi vähän häiritsi Taavia. Taavi katseli ja kuunteli useampaan otteeseen talon suuntaan ja keskittyminen jälkeen herpaantui selvästi.

Perjantaina kokeiltiin jotain uutta, uskaltauduttiin nimittäin pyöräilemään. Meni yllättävän hyvin! Saatetaan mennä joskus toistekin. Täällä korvessa on hyvä pyöräillä, kun muita kulkijoita ei juuri ole, ei ole liikaa ylitsepääsemättömiä haasteita. Niinpä mekin oltiin ojassa vain kahdesti kuuden kilometrin lenkillä.

Perjantaina Tapsa pääsi myös sänkipellolle kirmaamaan Focan ja Hugon kanssa. Pojilla on keskenään niin kivaa, että Foca ei siihen juuri sekaannu, vaikka olis kyllä kiva, että kaikki kolme leikkis keskenään.

Lauantaina käytiin pk-porukan kanssa tekemässä ilmaisutreeniä kentällä. Taaville kuusi pressun alle piiloutunutta maalimiestä, kun tuo pressu on ollut hankala. Ensimmäisellä lähetyksellä Tapsa yritti kaivautua pressun alle hirvittävällä vimmalla. Kielsin ja hain sen pois maalimieheltä, vaikka Taavi ehti aloittaa ilmaisun mun sinne kävellessä. Uusi lähetys ja nyt Taavi aloitti haukun jo matkalla maalimiehelle...

Toisen ukon Taavi yritti myös kaivaa esiin pressun alta, mutta muutama napakka kielto ja kaivaminen vaihtui ilmaisuun. Seuraavat kaksi oli jo huomattavasti parempia, vaikka jouduin kyllä kieltämään kaivamista toisella niistä. Kaksi viimeistä meni hyvin, ei kaiveltu ukkoa ollenkaan, mitä nyt kerran juostiin täysillä yli =). Kahden viimeisen osalta ilmaisut olivat oikein hyvät.


Sunnuntaina olikin sitten erikoinen ja erilainen päivä, pääsimme vierailemaan Kouvolan pelastushakuporukan kanssa Tykkimäen huvipuistossa pidettyihin treeneihin! Huvipuisto oli jaettu kahteen hakualueeseen ja niitä partioitiin koirien kanssa. Ensimmäisellä kierroksella Taaville oli piilossa kaksi maalimiestä.

Hurjan vaikeaa on suunnitella omaa liikkumista noin epämääräisella alueella. Lähdettiin ensin kiertämään aluetta ympäri ja sen jälkeen alueen poikki. Taavi liikkui todella hyvin ja itsenäisesti, välillä jopa vähän liian oma-aloitteisesti. Tapsa oli kuitenkin hyvin hallittavissa ja ohjattavissa, vaikka vauhti ja into oli välillä melkoista.

Kuvat Aki Kyyrö ja Kouvolan porukka:

Jee, Tykkimäkeen!!

Täällä ei ollu ketään

Ensimmäinen ukkeli löytyi pikkulasten karusellin vaunusta. Hajut liikkuivat selvästi huomattavasti vaikeammin ja erilailla kuin metsässä ja vaikka koiralla oli haju, tarkan paikan määrittäminen oli haastavaa. Onneksi Taavi on niin motivoitunut hommaan!

Huhuu, onks tääl joku?

Maali löytyi!

Taavin hallittavuus säilyi jopa silloin, kun naapurialueella hommissa ollut dobermanniuros eksyi meidän alueelle. Helpotusta hallintaan toi koirien väliin (onneksi!!) jäänyt aita ja pääsin hyvin käskyttämään Taavin maahan, vaikka se jo ehti nostaa karvat pystyyn ja haukkua. Onneksi tästä ei aiheutunut sen suurempaa hämminkiä, me ei tarvita enää yhtään koiratappelua meidän elämään.

Tämän tilanteen jälkeen mulla meni hetki aikaa nollata oma mieli sekä tasoitella sykettä ja omat pasmat sekosivat hetkeksi, mutta hyvin homma jatkui kuitenkin. Hieno oli nähdä myös se, että Taavi jatkoi hommia haastavan tilanteen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Taisin itse säikähtää paljon enemmän.

Toinen ukko oli vaikea. Meillä ei koskaan ole ollut kovin korkealla olleita maalimiehiä ja nyt paikka oli vielä sellainen, ettei koira päässyt sinne ylös tarkistamaan onko siellä ketään vai ei. Mun pitäisi myös oppia antamaan tilaa Taaville työskennellä tuollaisissa paikoissa, kun sillä selvästi on jokin idea, mutta ihan ei tarkkaa varmuutta. Metsässähän tämä ei ole ollut ongelma, mutta tällaisessa ympäristössä oli selvästi omat haasteensa. Lopulta maalimies löytyi sitten leikkikentän kiipeilytelineestä noin neljän metrin korkeudesta.

Mistä se haju tulee?

Oisin kiivenny tästä ylös asti, mut kiellettiin...

Tuolla se jossain on

Löytyihän se!

Toisella kierroksella maalimiehiä oli yksi ja Taavi löysi sen nopeasti, mutta tarkan paikan varmistaminen oli haastava. Olematon tuuli painoi hajun selvästi junaradan lähtölaiturin alle mm:n ollessa junavaunussa. Taavi ilmaisi ensimmäisen kerran laiturilla kertoen maalin olevan alapuolellamme. Kun sieltä ei kuitenkaan ketään löytynyt, jatkoi Tapsu tarmokkaasti etsintää. Kiersimme radan toiselle puolelle ja sieltä Taavi sai hajun paremmin ja loikki suoraan maalimiehelle.

Täällä on joku

Lopuksi pääsimme vielä kokeilemaan erilaisia alustoja kiipeilyradalla ja muualla huvipuiston alueella. Taavi on kyllä niin reipas ja rohkea, ei löytynyt mitään paikkaa mihin se ei olisi innoissaan mennyt, mitkään erilaiset alustat eivät sitä hetkauttaneet. Kaikkia en tietysti uskaltanut edes kokeilla koiran turvallisuuden vuoksi, paikka kun on kuitenkin rakennettu ihmisille.

Kiikkerää vaunukyytiä

Ihan huippukiva päivä, kiitos Kouvola!!