Viime viikon lauantaina kävin ällistelemässä tokokokeen voi-luokkaa. Onhan siinä ihan kamalasti opeteltavaa, mut pikku hiljaa.
Illaksi ajoin vielä mökille, pidettiin koirien kanssa syyslomaviikko. Lenkkeilyn ja samoilun lisäksi treenattiinkin vähän.
Ruutua, tunnaria, jääviä, tarkkuusruutua, jossa Sinni oli yllättäen aika superhyvä, sekä jälkeä.
Ruutu on nyt Sinnin mielestä ihan out. Pidetään siitä varmaan vähän taukoa. Jäävissä seisominen on ainut, mikä onnistuu... Sinnin kyllä pitäis osata nää, mut jostain syystä erottelu on vaikeaa. Lisäksi Sinni keksi maahan mennessä jättää takapuolen pystyyn...
Tunnari on musta menny eteenpäin, mut Sinni tarvii siinä vielä paljon toistoja ja varmuutta.
Jäljellä keskityttiin keppeihin. Ekaks tehtiin lyhyt, noin 150 m, jälki kymmenellä kepillä. Toka jäi, muut nousi hyvin. Mentiin aika perstuntumaliinanmitalla ja se tuntui nyt toimivan.
Seuraava päivänä 500 metrinen jälki kahdeksalla kepillä. Ikää vajaa pari tuntia. Nosto oli yks Sinnin parhaimpia, tarkisteli ensin molempiin suuntiin ja lähti sitten varmasti oikeaan suuntaan. Mentiin koko jälki perstuntumalla ja vain toinen keppi jäi. Välillä olin varma, ettei olla jäljellä päinkään, mut niin vain Sinni meni koko jäljen hienosti. Aikaa meni 18 minuuttia eli ihan ok vauhti, varsinkin kun palkkasin oikein antaumuksella kaikilta kepeiltä.
Samoilukuvia
Perjantaina tokokurssilla aiheina tunnari ja jäävät.
Tunnari ei hallissa ottanut onnistuakseen, kuten oletinkin. Sinni maisteli kaikkia kapuloita moneen kertaan, mut lopulta valkkas oman ja toi sen. Toisella yrityksellä vähän vähemmän maisteluita, mut edelleen kovin epävarmaa toimintaa. Kolmannella yrityksellä olin kaukana kapuloista ja käännyin takaisin selin heti kun Sinni oli lähtenyt kapuloille. Nyt oli äänistä ja koutsin kehuista päätellen oikein kelpo suoritus.
Olen siis mitä ilmeisimmin jollakin tavalla merkannut Sinnille oikean kapulan, vaikka olen yrityänyt olla reagoimatta mitenkään mihinkään. Tästä jäi hyvä fiilis ja uus tapa saada toivottavasti liike menemään eteenpäin. Toistojen välissä tein aina jotain muuta, ettei tehty niitä ihan peräjälkeen.
Jäävissä aluksi tuttua hankaluutta, mutta vähän auttaen saatiin Sinni tekemään oikeat liikkeet ja homma rupes toimimaan paremmin. Maahan menoissa peppukin rupes painumaan maahan asti.
Sunnuntaina ennen hallivuoroa käytiin vähän tekemässä ohitusharjoitusta, joka suuremmaksi osaksi sujui ihan hyvin. Hallissa sitten harjoiteltiin sitä vapaana kävelyä muiden seassa ja mustan sakemannin vähän haastaessa Sinnillä oli vaikeaa ja vähän piti aukoa päätä sille, mutta kuitenkin pysyi mulla hanskassa.
Tehtiin ohjattua, jääviä ja tunnaria. Ohjatussa valo kävi jotenkin niin, että en edes itse nähnyt kapuloita ja Sinni vähän epäröi, mutta lisäkäskyllä haki sitten kuitenkin. Tunnaria tein selkä kapuloihin ja ekan virheyrityksen jälkeen Sinni toi oman kapulan. Tiedä sit kuin paljon käytti nenää vai tuliko tuurilla. Kapuloita se maistelee jonkin verran, mutta vielä tässä vaiheessa saa sen tehdä. Se varmaan jää pois sitten ihan itsestään, kun hommaan tulee varmuutta.
Toissa perjantaina ajeltiin Naantaliin ja uutuuttaan kiiltävällä Finnlines Canopuksella yötä vasten Kapellskäriin.
Hytit ei ainakaan ole isompia kuin Saksaan menevällä lautalla tai Tallinkin Ruotsinlaivoilla. Ekaks vaikutti siltä, ettei Taavi pääse sängyn alle, ois vakava puute hytissä!
Mut onneksi sohvan alla oleva palkki ei haitannut niin paljoa, etteikö sinne yks kolopesijä mahtunut.
Kahden kerroksen väkeä
Taavi testasi aamulla kannen ulkoilutusalueen. Ei ehkä ihan osunut sinne minne arkkitehti on suunnitellut... Kansi oli myös harmittavan liukas.
Brahehus
Lauantai meni Tukholmassa pyöriessä ja rauhalliseen tahtiin ajellessa kohti etelää. Yöksi jäätiin jonkin matkaa Jönköpingin eteläpuolelle puskaparkkiin.
Sunnuntaina aamusta kunnon lenkki koirien kanssa. Miten ihanaa oli päästä metsään, eikä missään ollut liukasta!
Iltapäivällä saavuttiin Ystadiin ja käytiin koirien kanssa hölkällä ja rannassa rallattelemassa sekä tehtiin vähän tottista, kun matkaparkin vieressä oli niin houkutteleva 'kenttä'.
Maanantaina puolen päivän jälkeen kovasti keinuvalla lautalla Bornholmin saarelle Tanskaan. Bornholm on pieni saari, jonka suurin pituus on 40 km, joten siirtymät paikasta toiseen ovat ketteriä.
Yöpaikaksi valikoitui maastopyöräilykeskuksen parkkis. Ihan mahtavat pyöräreitit ja hyvät lenkkimaastot. Rauhallinen paikka ainakin tähän aikaan vuodesta, kuten koko saari. Leirialueetkin aukeavat vasta huhtikuussa.
Tiistaina aamutuimaan kävin polkasemassa molemmille pienet jäljet muhimaan. (Tanskassa ei ole jokaisenoikeuksia, eikä kyllä juuri metsiäkään, mutta kunhan ei jätä eikä ota mitään, eikä leiriydy, niin liikkuminen käsittääkseni on sallittua.) Kovasti riistarikkaan aamulenkin jälkeen kyllä mietitytti, että kannattaako Sinnin kanssa lähteä edes yrittämään jälkeä. Oli nimittäin semmoista sinkoilua ja huutoa iso osa lenkistä, kun kauriita oli siellä ja täällä.
Tapsukka kävi ekaks tekemässä mallisuorituksen omalla jäljellään, joka ehti vanheta kolmisen tuntia ja sillä oli pituutta kuutisensataa metriä. Lämpötila + 5 °C, tyyntä ja pieni tihkusade.
Taavin kanssa jäljestys on vain yhtä nautintoa. Se on niin varma ja rauhallisen reipas, että perässä voi kävellä vaikka silmät kiinni. Ihan täydellinen suoritus.
Sinni kanssa meni sitten vähän vähemmän nautinnollisesti. Ensiksikään en osannnut käyttää tanskalaista karttaohjelmaani ja tallausjälki ei tallentunut alusta asti ja jäljestäessäkin se teki omia kiekuroitaan. Osa kiekuroista oli ihan meidän tekemiä, mut osa tuli kyllä kaupan päälle. Jälki oli ehkä noin 800 metriä pitkä ja vanheni nelisen tuntia.
Sinni merkkasi jäljen kahdesti nostossa, mutta ei lähtenyt jäljestämään. Melkoista tempoilua oli alku. Ihan pikkuriikkisiä pätkiä meni sen näköisesti, että jäljesti, mut sit taas sinkoiltiin. Jotenkin kummasti se kuitenkin löysi ekan ja tokankin esineen. Sitten meno vähän rauhoittui ja homma rupesi näyttämään siltä, miltä sen haluaisin näyttävän. Jäljen loppupuolisko mentiin ajoittain jopa varsin mallikkaasti. On tässä työnsarkaa, mut ihan kiva, että halus lopulta jäljestää sulallakin maalla mun jälkeä. Oman lisähaasteen teki mulle vieras metsä, jossa ei juurikaan kiintopisteitä ollut. Mut ihana metsä 💚.
Iltapäivällä ajeltiin saaren eteläosaan. Lenkkiä hiekkarannalla ja Sinnin kanssa pieni tottis keskittyen lähinnä oikean puolen seuruuseen ja juttuihin sillä puolen.
Aamulenkillä rannalla labbisuros kävi tervehtimässä meidät. Hitto kun kaikki osasivat käyttäytyä hienosti, koiraa puhuttiin hitokseen hyvin. Taavi kyl ilmoitti ettei tarttis tulla ihan iholla. Sen jälkeen vierailijakin rupes kuulemaan omistajansa huudot...
Iltapäivälenkille saaren pohjoiskärjessä Taavi ei ollut innokas lähtemään ja papparainen sai jäädä lepäämään. Sinnin kanssa käytiin muutama kilsa ihastelemassa vuohia luontopoluilla. Yöksi sataman matkaparkkiin.
Torstai oli koirille aika lailla lepopäivä, mitä nyt autossa piti pitää vahtia. Käytiin puolipäiväreissulla Christiansøssä, jonne koiria ei saa viedä, joten turret odottivat retken ajan autossa parkkiksella.
Iltalenkki tehtiin saaren eteläosan hiekkarannoilla Murun kalastaessa ja yöksi ajeltiin taas maastopyörämestoille.
Perjantaina aamusta Sinnille kolmisen tuntia vanha reilu 600 metrinen jälki. En tiedä itkiskö vai nauraisko, oli taas semmosta menoa. Oma mielentila ei jostain syystä ehkä ollut paras ja rauha tekemisestä puuttui.
Nosto oli taas vaikea ja viidestä esineestä kaksi jäi nousematta. Ajoittain mentii kuitenkin ihan todella hyvin ja sitten oli myös niitä huonoja pätkiä seassa useampi. Jotenkin tuntui, että Sinni kyllä koko ajan tiesi missä jälki on, mutta jostain syystä jäljestys oli ajoittain mitä sattuu. Tai en ainakaan osaa lukea sitä kunnolla ja oma epävarmuus jäljen sijainnista haittasi, omaan piikkiin menee siis ainakin osa, mut on kyllä haastava jälkikoira. Nyt taas taukoa sen aikaa, että kotona metsät sulaa ja katellaan sit mitä tehdään.
Käytiin taas polkemassa huiman hienoja metsäpolkuja ja sit pöyrittiin iltapäivä Rønnessä, saaren pääkaupungissa.
Koirat oli tervetulleita ravintolaan
Illaksi pohjoisen satamaparkkiin ja kunnon iltalenkki, joka venyi eksyessäni luontopolulta ilmeisesti lehmien kulkureitille, joka haarautui jossain vaiheessa moneksi pienemmäksi poluksi. Arvoin niistä yhden ja melkoisen kiertelyn jälkeen löysin kuitenkin ennen pimeää takaisin autolle.
Eipä näille polulle haittaa vähän eksyä
Maisemiakin sattui matkan varrelle
Lauantaina aamupäivä oli sateinen, joten otettiin lepiä pitkän kaavan mukaan.
Iltapäivällä käytiin tutustumassa Hammershusin linnanraunioihin ja illaksi ajeltiin taas etelärannikolle. Tuuli oli tosi kova, eikä viihdytty rannalla kauaa.
Sunnuntaina aamulla rantarallattelua ja sit mentiin vielä ajeleen maastopyöräreittejä saaren keskelle ja pyöräilyn jälkeen ihanan rauhallinen pitkä lenkki koirien kanssa.
No oli näitä taas, mut Sinni handlas tilanteet kohtuullisesti
Vähän piti kytätä, mitä pihalla tapahtuu
Illalla lautalla takaisin Ruotsiin Ystadiin yöksi matkaparkkiin.
Maanantaina päivä palloilua Ystadissa ja illaksi Malmön eteläpuolelle matkaparkkiin ja siellä kunnon iltalenkki.
Tiistaina käpsyteltiin Ruotsin lounaisimpaan kolkkaan katsomaan Skandinavian vanhinta majakkaa ja ihastelemaan muuttolintuja.
Yöpaikka löytyi Halmstadista, jossa oli myös loistavat lenkkimaastot.
Halmstadista ajeltiin yhden yön taktiikalla Tukholmaan sukuloimaan ja illaksi Kapellskäriin ja lautalla kotiin.
Ihanan rento ja rauhallinen loma ilman aikatauluja. Paljon ulkoilua, nukkumista, syömistä ja rentoutumista. Ja lenkkeilyä keväisissä maisemissa, niitä odotin eniten tältä lomalta ja niitä sain! Vaikka flunssa kiusasi enemmän tai vähemmän koko loman ajan, niin se ei kuitenkaan onneksi ollut niin paha että olisi pilannut loman. Seuraavia seikkailuja odotellessa.
.jfif)
.jfif)
