Mökkiviikollakin oltiin ahkeria

Sunnuntai vietettiin tiiviisti tien päällä, mutta mahtui päivään muutakin. Taavi treenasi ek-porukan kanssa esineruutua ja tarkkuusruutua. Esineruutu ei tällä kertaa maaston puolesta ollut mitenkään helppo. Oli vähän kumperetta ja muutenkin monipuolisempi maasto kuin mitä ollaan tehty. Taaville näytettiin taas kolme esinettä ja lähetys ekaksi näytetyltä. Mä vähän hätäilin lähetyksen kanssa ja esineiden näyttäjä oli vielä matkalla ruudusta pois kun lähetin. Taavi vähän sitä katseli, mutta painui sitten kuitenkin hakemaan hanskan. Toisella lähetyksellä tultiin maastoltaan vaikeampaan kohtaan ja Tapsa tekikin kaksi tyhjää reissua ja kolmannella löytyi vasta kenkä. Uusintalähetykset tehtiin samasta kohtaa, mutta muutaman metrin syvempää. Kolmatta en enää haetuttanut, kun työskentely tokalla esineellä oli kuitenkin hyvää.

Taaville on varmaan tullut aina helpotettua liikaa treenejä, jos se ei ole heti hakenut esinettä. Jatkossa se ei saa uusia apuja, vaan vain lähetyksiä syvemmältä.


Tarkkuusruutu oli meidän eka täysimittainen 3 m × 3 m ruutu! Esineenä oli hylsy. Taavi pysyi aika hyvin ruudussa ja nuuski tyypilliseen tapaan aika rauhallisesti. Muutaman uuden käskyn annoin kannustukseksi. Hylsy löytyi ja tuotiin mulle, vähän oli ällö esine Taavin mielestä. En tiedä olisko aika riittänyt jos kyse olis ollut koesuorituksesta, mutta mä olin tyytyväinen ekaan oikeeseen ruutuun. Tuokin on heti erilaista, kun en ite tiiä missä esine on. Ehdottomasti tarvitaan lisää tarkkuusruutuja, joissa on käynyt muita koiria!


Treeneistä matka jatkui siskon luo, jonne Tapsa jäi vähäksi aikaa hoitoon ja me Kostin kanssa jatkettiin kummipojan 2-vuotissynttäreille. Paikalla ei ollut kuin tuo yksi lapsi, mutta uusia aikuisia sitten senkin edestä. Jännä miten toisten luo Kosti meni heti reippaasti ja joidenkin luo ei sitten halunnut mennä melkein ollenkaan. Kai koirat jotenkin vaistoaa ihmisistä jotain. Mutta kaikkinensa kovin reipas pentu, vain musta iso leluhevonen oli jännä ja sitä piti pariin otteeseen käydä vähän haukkumassa.

Synttäreiden jälkeen haettiin Taavi ja hurautettiin etelämmäksi muuttaneen Pihkan luo. Hassua, miten Taavi tunnisti Pihkan jo ikkunan takaa vaikka ne on nähny vain kaksi kertaa aiemmin. Tai mä luulen sen tunnistaneen, kun paksista alkoi kuulua kovin innostunut vinkuna Pihkan ilmestyessä näköpiiriin. Käytiin ihanalla metsälenkillä koirien kanssa. Aivan mahtavat maastot on Pihkalla lenkkeillä. Ja miten mukavaa oli taas jutella Anun kanssa, meillä riittäisi juttua vaikka kuinka paljon!!

Tyypit ei ehkä olleet tällä kertaa kaikista kuvauksellisempia, mutta tässä kuvia lenkiltä: 

Salokannel Chaos & Tottakai Uskoman Olen

Päivän aikana mittariin kertyi reilu viitisensataa kilsaa ja yöksi päädyttiin mökille. Mahtavia autoilijoita molemmat koirat, kun vetävät vaan sikeitä kaiket matkat.


Maanantaina Taaville jälki, joka vanheni nelisenkymmentä minuuttia, pituutta 550m, kuusi keppiä, jana n. kaksikymmentä metriä, yksi tien ylitys. Maasto ei ollut helpoimmasta päästä, mutta ei mikään mahdoton ryteikkökään. Keli kuiva ja kylmä, tuuleton kevätsää.

Taavi lähti janalle hurjan innokkaasti, löysi jäljen ja lähti oikeaan suuntaan. Tämän jälkeen noin sata metriä oli jotenkin tosi vaikeaa ja katkonaista työskentelyä. Oltiinko liian lähellä mökkiä vai jotain muuta? Kuitenkin tien ylitys meni hienosti ja loppujälki hyvällä draivilla. Kepeistä kaksi jäi metsää...


Jäljen jälkeen äiti teki Taaville täysimittaisen tarkkuusruudun, esineenä pieni hiuslenkki. Rauhalliseen tyyliin Tapsa nuuski ruutua ja oikealle kohdalle tuulen alle päästyään Taavi eteni ruudu  toiseen laitaan noukkimaan lenksukan. Hyvin tuli esine käteen asti. Työskentely on kyllä kovin rauhallista, millähän siihen saisi vähän vauhtia?


Illalla Kosti lähti mukaan sukulaisiin. Käytiin serkun perheen luona ja kummitädillä. Serkun perheessä on kolme pientä lasta, jotka ovat tottuneet eläimiin. Kaksivuotiaan touhut olivat Kostista vähän pelottavia, mutta viisi ja seitsemän vuotiaat olivat ihan jees. Ei paljon lasten mekastus hetkauttanut, vaan Kosti otti tirsat ja leikki talon koiran leluilla vieraiden kanssa ja nuuski paikat läpi. Pihalla tarhassa haukkuvat isot koirat vaativat pienen tarkastelu- ja tuumaushetken, pylly maahan ja vakava katselu koirien suuntaan.

Kummilassa Kosti oli sisällä ennen kuin mä edes ehdin autolta lähteä kävelemään ovelle ja kummin tarjoamat makkaraviipaleet viimeistelivät Kostin rakkauden tätä kohtaan. Rankka reissu pienelle kaikkinensa, mutta hyvin se jaksoi ja otti tirsat aina välillä paikasta riippumatta.


Tiistaina Tapsan kanssa pihatokoa seuruun, jättävien, luoksetulon, kaukojen ja tötsän kierron merkeissä. Seuruussa Taavi oli ihanan intensiivinen, keskityttiin vasemmalle käännöksiin ja täyskäännöksiin. Kaukot meni loistavasti kolmesta metristä, luoksetulossa olis saanut olla enempi vauhtia. Merkin kiertoa tein olemalla itse Taavin ja tötsän välissä. Vauhti molempii  suuntiin pysyi laukalla. Jättävät onnistui tällä kertaa hyvin, tein yhden kutakin asentoa.

Aamun treeni päätettiin pudotetun noudon harjoitteluun metsätiellä. Näytän vielä pudotuksen. Kaksi toistoa, eka noin 50 metristä ja toka noi  30 metristä. Molemmat tosi hyviä palautusta myöten, jei. Loppupäivä lenkkeiltiin ja nukuttiin.

"Tule jo kesä"

Takatalvi iski

Torstaina huristeltiin kotiin soutuveneeseen totuttelun jälkeen. Taavi olis ihan hirveesti halunnu mennä uimaan.

Kotimatkalla poikettiin kentälle tokoilemaan omineen. Taavi teki alon liikkeet ja samalla harjoiteltiin vähän palkattomuutta. Kolme liikettä ja palkka. Ei vaikuttanu palkattomuus ainakaan huonosti ja kaikki liikkeet meni meidän mittapuulla hyvin, seuruu olis saanut olla intensiivisempi. Kostikin kävi kentällä vähän leikkimässä ja syömässä namia.

Kentältä jatkettiin matkaa Kotkan keskustaan, jossa Kosti kävi käppäilemässä. Vähän aluksi jänskätti juuri linja-autosta purkautunut ihmispaljous ja isot autot, mutta pian jo mentiin reippaasti. Pari tyyppiä kävi rapsuttelemassa.


Panta on kyllä ihan tosi ärsyttävä, varsinkin kun omistaja ei sitä koskaan muista pennulle laittaa kaulaan...

 

Illalla pelastushakutreeneissä Taaville haamu ja kaksi muistikuvaa. Armeija pisti parastaan Taavin treenin aikana, pommit paukkui oikein antaumuksella. Taavi teki omat hommansa hyvin ja erittäin innokkaasti, kuten oletettavaa oli. Näitä helppoja innostustreenejä pitäis nyt päästä vaan tekemään.

Kosti kävi syömässä nameja treenikamuilta ja oli superreipas (ja ahne). Pommituksen vaikutusta Kostiin en tiedä, kun se oli autossa silloin kun pahin pommitus oli käynnissä. Kun vein Taavia autolle, se ainakin oli ihan normaali. Nämä olikin sitten tällä erää viimeiset pehatreenit tässä porukassa, katotaan miten treenit lähtee uudessa porukassa liikkeelle ja kuinka hyvin pääsen siellä osallistumaan treeneihin, niiden kuitenkin olisi kai tarkoitus olla enemmän vaihtelevaan aikaan... Tässäkin porukassa kyllä tulen varmasti tilaisuuden salliessa vierailemassa. Kotimatkalla käytiin vielä paloasemalla rapsuteltavana.




Perjantaina aamupäivä meni Askolassa Ari Koskelan esteopissa. Taavin kanssa olen nyt päättänyt ainakin yrittään harjoitella pk-esteet ja varsinkin A-este on ollu sellainen, jota en ole omineni uskaltanut ruveta yrittämään. Tehtiin kaksi settiä, joista molemmilla sekä hyppyä että aata.


Hypyssä Ari ei näe mitään estettä metriselle (treenin korkein hyppy n. 90 cm), mutta Taavin itseluottamuksen kasvattamisen tarpeesta oltiin samaa mieltä. Sitä nyt treenataan tekemällä tarpeeksi matalia hyppyjä ja meidän on ehdottomasti opetelta myös se paluuhyppy!! Vapun oppien mukaan ollaan koko talvi treenattu tekniikkaa ja siinä hypitään pääsääntöisesti vaan yhteen suuntaan. Jatkossa siis aina edestakaisin. Avuksi otetaan myös ponnistusrimat kuuden jalan päähän hypystä molemmille puolille, koska Taavin oli selkeesti vaikea hahmottaa varsinkin sen paluuhypyn ponnistuspaikkaa. Katotaan saadaanko syksyyn mennessä nostettua korkeus lähemmäs metriä.


Aata tehtiin loivalla esteellä ja siihen pitäisi saada Taaville luotua into ja hurmos. A:ta kohtaan olisi saatava niin kova hinku, että Taavi karkaa A:lle sen nähdessään. Eli juostaan nyt vaan aluksi loivaa aata eestaas hirveellä innolla ja paljolla palkalla.


Arin kanssa juteltiin paljon myös koirankouluksesta yleensäkin, tykkäsin tyypistä ja hänen tyylistään. Taas sain kyllä todeta, että olen ihan liian lepsu ja tylsä ja yksitoikkoinen ja epäselvä ja kaikin puolin vajavainen koiranohjaaja. Koiran kouluttaminen on vain niin vaikeaa ja varsinkin kun on eka koira eikä ole mitään kokemusta ja kaikki täytyy opetella enemmän tai vähemmän kantapään kautta. Fiilis kuitenkin positiivinen ja Arin oppiin varmasti palaamme vielä.




Kosti oli mukana turistina ja kävi pariin otteeseen nuolemassa Arin naaman ja hengas tauoilla tutkien ympäristöä. Kotimatkalla poikettiin vielä Porvoossa eläinkaupassa ja siellä Kosti kävi kaupan takahuoneessa viihdyttämässä kahvitauolla olleita työntekijöitä ja söi kaikki herkut, mitä sille tarjoiltiin.




Illalla käytiin Taavin kanssa vielä tokotreeneissä, merkin kierto ja nouto olivat illan aiheet. Merkin kierrossa mun pitäis nyt pikkuhiljaa uskaltaa kasvattaa välimatkaa. Laukka menosuuntaan ei pitkästä matkasta edelleenkään onnistu, mutta en voi jäädä loputtomiin siihen lähelle. Noudossa oli positiivista, kun Taavi noukki kapulan hiekalta melko reippaasti. Odotteluajat tehtiin omineen vähän seuruuta, jättäviä höntsäten, kaukoja ja köllimistä.

Metsälajikausi selkeesti aluillaan

Olin viisi päivää reissussa ja täytyy sanoa, että eka kerta kun en olis halunnu ehkä edes lähteä nauttimaan ihanasta Italiasta. Niin paljon mielluummin olisin viettänyt aikaa Kostin kanssa. Reissu oli kuitenkin kiva ja onneksi on hyvät ihmiset ympärillä, niin uskaltaa lähteä. Murulle osui pari työpäivää tuolle aikaa ja niinpä koirat oli hoidossa. Superiso kiitos Seijalle Kostin kaitsemisesta!!!! Ja Murulle siitä, että Kosti ei ollu koko mun reissua hoidossa ja että sen kanssa oli käyty tutustumassa uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Tapsa oli tietty vanhemmillani terapiakoirana, kuten aina.

Reissussa pisti silmään, että Firenzen keskusta-alueella oli todella paljon koiria. Koirat saivat tulla kauppoihin, kahviloihin ja ravintoloihin. Osa koirista kulki vapaana, kaikki sulassa sovussa keskenään. Ja koirankakkaa ei ollut missään.


Perjantaina jälkiporukan kanssa treenit. Jälkien vanhetessa vähän tottista, koirallista henkilöryhmää ja paikkamakuu toisen tehdessä luoksetuloa. Henkilöryhmän koira oli Taavin mielestä kovin viehkeä flättineito ja mieli olisi niin kovin tehnyt mennä vähän nuuhkimaan, mutta niin vain jätti menemättä. Ei ollu aluksi kovin nättiä seuruu siinä ryhmässä, mutta tärkeintä oli kuitenkin tuo toisen luo menemättömyys. Aika pian Taavi pysty kuitenkin keskittymään ihan vaan omaan tekemiseen ja seurattiin ja istuttiin hienosti flätistä välittämättä. Paikkamakuu muuten loistava, mutta mun palatessa Tapsu nousi seisomaan. Pötköteltiin sit vähän lisää ja hyvin meni.

Kuvat Tiina Suuronen:

Taaville oli 800 m pitkä jälki kahdella tuplaharhalla. Jälki vanheni ehkä noin puolitoista tuntia, harhat vähemmän. Jana oli pisimmästä päästä mitä Taavilla on koskaan ollut ja se meni kyllä aika huonosti. Taavi lähti kyllä innokkaasti, mutta jäljen nosto ei nyt vaan jostain syystä ottanut onnistuakseen ja vasta pienellä avustuksella löytyi suunta mihin mennä. Tämän jälkeen jäljestys oli todella hyvää! Niin varmaa työskentelyä, ettei voi olla kuin tyytyväinen. Jäljellä ylitettiin useampi tie ja oja, maastonvaihtelua oli jonkin verran, kaikki esineet löytyivät eikä harhatkaan edes yrittäneet viedä mennessään. Ja ehkä suurimpana huomiona mun mahdollinen koiranlukutaidon herääminen!

Tapsan jälki

Kuvat Tiina Suuronen:

Kosti kävi aamulla kaupan parkkihallissa palloilemassa, päivällä tehtiin pihahommia ja illalla tutustuttiin treeneissä ja kotona vieraisiin ihmisiin ja pari koiraakin kävi haistelemassa pentua. Ääni- tai alustaherkkyyttä ei tunnu olevan (pari eri sirkkeliä, pora, pressut, puupinot...) ja vieraatkin on ihan jees, kun ei heti tarvi mennä naamaa nuolemaan. Juoksevat lapset vähän säikäytti ekaks, mut sitten niitä olis pitänyt päästä retuuttamaan puntista.

Kuva Tiina Suuronen

Kuva Tiina Suuronen

Kosti kiipes ite syliin, kuva Laura Mäenpää

Lauantaina Tapsa kävi aamulla paikkaistumassa maliuroksen kanssa. Molemmat oli vähän ärhäkällä tuulella, joten jätettiin hihnat kaulaan eikä menty kovin kauas. Mutta niin vain käskyn saatuaan ei ollut kummallakaan mitään ongelmaa ja tehtiin kaksi hyvin onnistunutta toistoa. Taavin kanssa tehtiin lisäksi merkin kiertoa ja kapulan noukkimisia. Merkin kierrossa menosuunta onnistui jälleen laukalla, mutta nyt kun päästiin ulkona tekemään kunnolla pitkästä matkasta, niin selkeesti menosuunta oli hitaampi kuin paluu. Emme siis rupea vielä ahnehtimaat matkaa. Kapulan noukkimiset nurmipohjalta onnistuivat hyvin. Palkkasin niistä paljon ja toivon, että tämä auttaisi myös tulevaisuudessa hiekalta noukkimisiin.


Illalla tehtiin kolme pudotetun noutoa, eka ja vika lyhyeltä matkalta ja keskimmäinen pidemmästä. Esineen vaihdoin sukkarullasta nahkahanskaan, kun sukkarulla ei pysy kunnolla kasassa. Esineen vaihto ei haitannut ja hanska tuotiin mulle joka kerta hirmu innolla. Pidemmässä noudossa mennessä ihan pientä epäröintiä, mutta askellaji pysyi kuitenkin koko matkan laukassa. Palautukset mallikkaita, ei pudottelua.


Kosti tutustui uusiin ihmisiin, kyläili (ja pisti kämpän hyrskyn murskyn) vanhemmillani ja kävi eläinkaupassa kattomassa papukaijaa ja sovittelemassa pelastusliivejä.


Sunnuntaina ek-porukan hakutreenit. Keli oli lähes tuuleton, pieni tuulenvire kävi radan suuntaisesti. Tyhjä, ukko, ukko, tyhjä, ukko oli suunnitelmana Taaville. Eka tyhjä, molemmat ukot ja niiden jälkeinen tyhjäkin onnistuivat hyvin. Viimeinen ukko ei sitten meinannut ottaa löytyäkseen. Toki paikkakin oli vaikea, kun oli toisessa takakulmassa ilman mitään tuuliapuja. Ekasta lähetyksestä viimeiselle ukolle tulikin tyhjä. Lähetin sitten toiselle puolelle tyhjälle, jonne Taavi tekikin oikein mallikkaan piston. Uusi yritys viimeiselle ukolle ja jotenkin oli vähän tahmea lähtö. Kutsuin Tapsan pois ja menin lähettämään hieman syvemmälle, löytyihän se viimeinenkin.

Liekö pentustressiä vai mitä, mutta vähän oli kokonaisuudessaan tahmeaa menoa Taavilla, vaikka periaatteessa meni tosi hyvin. Taidetaan seuraavalla kerralla hakua harrastaa ihan vaan haamuilla, jos vähän sais vipinää kinttuihin.


Kosti kävi ennen ja jälkeen treenien katsastamassa treeniporukan. Se jopa leikki vieraiden kanssa vähän pallolla ja ratamerkeillä ja olis ehdottomasti halunnu mennä vieraan auton kyytiin. Käytiin myös kylillä pikkuisella kävelyllä.

Pariin eri otteeseen kävi myös vieraita katsomassa Kostia. Ei hirvitä vieraat, niiden kanssa voi vaikka leikkiä ja jos ne ei leiki, niin sitten voi kölliä selällään niiden jaloissa lelua jäystämässä. Sen verran on vieraskoreutta ilmassa, että vieraiden puntit ja hihat ei saa niin kovaa käsittelyä kuin oman väen. Tänään toisen meillä käyneen perheen äiti ja lapset pelkäävät eläimiä ja sen kyllä huomasi Kostikin. Itse on jotenkin vaikea ymmärtää miten tuollaista pientä karvapalloa (tai kissaa) voi pelätä niin paljon. Lapset säpsähtelivät ja nykivät jalkojaan ja käsiään tuon tuostakin jos Kosti edes liikahti niiden suuntaan. Tämä oli Kostista vähän epäilyttävää toimintaa, mutta kun lapsen sai istumaan rauhassa lattialle ja tarpeeksi pitkä lelu sen käteen, rupesi homma sujumaan. Uskaltautuivat lapset lopulta onneksi vähän silittämäänkin Kostin kylkeä.

Illan toisen kyläilijän pyreneittenkoira oli vähän jännä, mutta vitsit kun tuo pieni on reipas! Iso koira jännitti, mut silti tyyppi hengas pihalla ja katteli isompien leikkiä ilman ongelmia. Ja tosi nopeesti se oppi kerjäämään namia vieraan taskusta 😃.

Huonoja kännykuvia, mut kuitenkin:

Kuka tutkii mitäkin...

Kosti on ihan tajuttoman ahne. Alan pikku hiljaa saada käsitystä siitä, mitä pyrrien ahneus tarkoittaa... tähän mennessä se on varastanut ja syönyt jo parit voileivät sohvapöydältä, jonne se ei edes yletä. Se on myös juonut yhdet rommikaakaon pohjat samaiselta pöydältä ja melkein syönyt yhden minigrip-pussin. Huoh, tulen olemaan niin pulassa tuon kanssa!!





Pojilla menee hyvin keskenään. Pihalla leikitään ja sisällä ollaan rauhallisesti (niin rauhallisesti kuin pennun kanssa nyt voi olla). Ruokaansa, paitsi luita, Taavi ei juurikaan puolusta, mutta lähelle nukkumaan Kosti ei vielä saa tulla. Kosti nuolee välillä Taavin korvat ja Taavin täytyy merkata jokainen Kostin pissa. Kissa on saanut vähän kovakouraista käsittelyä Kostilta muutamaan otteeseen, mutta äkkiä meni oppi siitäkin perille.

Jos viime vuosi oli Tapsan kanssa huikea, niin nyt tuntuu aikataulut olevan kaikessa meitä vastaan. Mä olen aina töissä, kun jotain mielenkiintoisia koulutuksia tai leirejä olisi tarjolla tai ne mihin pääsisin perutaan. Pelastushakukokeitakaan ei tunnu juuri olevan tarjolla, jälkikokeita vielä vähemmän, mutta toisaalta olis kyllä varmaan vähän turha mennä, kun ei olla päästy hakua juurikaan treenaamaan. Tää huhtikuu menee vielä ihan reisille hakutreenien suhteen, mutta jos sit taas saatais homma käyntiin.

Vuoden eka treeniviikko

Pari viikkoa on vedetty lonkkaa ja uusi vuosi käynnistettiin keskiviikkona rally-toko -treenillä. Oli ihan kamalaa. Tehtiin kisarata pariin kertaan ja mä olin osan liikkeiden kanssa taas vähän (tai vähän enemmänkin) hukassa. Ja mun hukassa olo selkeesti vaikutti Taaviin. Ja sit ne muut koirat siellä oli taas Tapsan mielestä ihan karmeita. Varmaan mun pihalla olo vaikuttu taas tohon Taavin rähjäherkkyyteen.

Ekan kerran Taavi komensi mua radalla mun sekoillessa. Koira eteen ja siitä oikeen kautta sivulle on meille erityisen vaikea ja muutenkin Taavi on niin kamalan nopea, että jos en ole ihan satavarma mitä teen, niin reisillehän se menee. Toinen kierros meni jo aika lailla hienosti, uusittiin vain tuo edestä oikeen kautta sivulle. Taavi oli jopa lähes hiljaa koko radan ajan.

Nyt pitäis taas päästä enempi muiden koirien kanssa hengaamaan. Ei olla päästy pitkään aikaan käymään kenenkään kanssa lenkillä eikä muutenkaan olla oltu vieraiden koirien kanssa missään tekemisissä ja se näkyy kyllä heti Taavin epävarmuutena. Lisäksi Taavi on viime vuoden ja tulevan vuoden mun vanhemmilla hoidossa aina kun ollaan Murun kanssa yhtä aikaa töissä eli noin kolme kertaa kuussa ja aina porukoilla ollessaan Taavi pääsee rähjäämään lenkeillä muille. Tämä tietysti vahvistaa tuota eitoivottua käytöstä, mutta ei porukat varmaan oikein osaa toimia rähjätilanteissa, vaikka olen yrittänyt neuvoa. Täytyy jatkaa niidenkin koulutusta...


Lauantaina uhmattiin vaakasuorassa satavaa lunta ja hurautettiin pelastushakutreeneihin, joissa Taaville kolme ukkoa. Kaks ekaa etukulmissa ja hyvinhän se meni, vaikka vähän olivat yrittäneet tehdä Taaville haastetta asettamalla ekan ukon todella kauas jyrkän mäen päällä olevan romukasan uumeniin. Voimakas vastatuuli jelppasi varmasti. Toka ukko myös hienosti, vieras maalimies oli ennen haukun aloitusta huuskittu tarkasti. Kolmas ukko oli aivan radan takarajalla. Lähetin radan puolesta välistä ja siitä tulikin aivan mainio tyhjä! Taavi palasi tyhjältä hyvin mun luokse, mutta sai maalimiehestä tässä vaiheessa hajun. Yritin huutaa sen takaisin, mutta sinne se painui ukolle haukkumaan. Toi tottelemattomuus on vähän kakspiippuinen juttu, mutta kyllä mä mieluummin haluan sen menevän läpi länkien ukolle kuin jättävän ukon tai hajun mun sitä huudellessa. Tämä tottelemattomuushan pelasti myös meidän taannoisen kokeenkin...


Iltasella otettiin härkää sarvista ja aloitettiin taas kaverilenkit Oton kanssa ja Taavi oli tosi rentoreiska tai sit se oli vaan niin kaikkien tyttöpissahajujen pauloissa, ettei juuri huomannutkaan Oton mukana oloa... joka tapauksessa hyvä lenkki!


Sunnuntaina alkoi meidän uusi harrastus EK! Tai eihän siinä ole meille muuta uutta kuin pudotetun nouto ja porukka. Eli täällä alkoi ohjattu EK-ryhmä kahden konkarin vetämänä. Kouluttajilla on molemmilla tälläkin hetkellä käyttövaliokoirat ja hyviä sijoituksia sakemannien rotumestiksistä, ainakin! Eli varmasti on tarjolla näkemystä ja kokemusta, katotaan miten heidät saa taipumaan pyrrimoodiin, rotua eivät ainakaan tunnistaneet, mutta kehuja saatiin energisyydestä ja koiran ponnistusvoimasta (sain pari hyppypusua).

Ekan kerran aiheena oli tuo meille tuntemattomin pudotetun nouto. Ensin teoriaa ja sitten käytännön treenit. Taaville valkkasin esineeksi sukkarullan sen sukkafetissistä johtuen, ei luulis olevan hankalaa sukkapallon hakeminen, vaikka muuten esinemotivaatio ei sieltä parhaasta päästä olekaan.

Taavi oli kyllä niin täysillä mukana tässä! Se seuras lyhyen alkupätkän superhyvin ja nyt ekoilla kerroilla vielä näytin sille sukan pudottamisen. Ei puuttunut intoa noudosta, oli mahtava vauhti ja into koiralla! Tehtiin kolme toistoa, ensimmäinen ihan läheltä ja pari muuta kauempaa, ehkä noin 25 - 30 metristä.

Taavi kyllä yllätti mut taas olemalla kovin halukas leikkimään sukilla! Mut sehän on vaan hyvä. Pitäis varmaan pikkuhiljaa ruveta opettamaan sille korrektia esineiden palautustakin, nythän se vaan pudottaa esineet mun jalkoihin ja oottaa namia. Ja kovasti pitäisi leikkiä sen kanssa lisää. Nämä pudotetun noudot otetaan varmasti mukaan meidän lenkeille, aluksi metsäteillä ja poluilla ja sitten vähitellen ihan metsässä tehtäviksi harjoitteiksi ja pikkuhiljaa matkaa pidentäen.


Illalla oltiin jälkiryhmän tottiksissa. Tapsalle vähän häiriöjuttuja; henkilöryhmää koiralla ja ilman ja koko meidän setin ajan hallissa hääri meille ihan uus tuttavuun, lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira. Vähän se oli Taavista jännä, mutta silti Tapsa teki kivasti töitä. Häiritty perusasento meni myös hyvin. Paikkamakuu holskun treenatessa ja sit luoksetulo. Vähän oli vinkumista siellä täällä, mut ei mitään ihan kamalaa kuitenkaan. Tunnin lopuksi paikkikset maaten ja istuen.

Maanantaina kävin omineen rallittelemassa yhden radan verran. Taas tuli eteen kohta radasta, jonka oikeasta suoritustavasta olin epävarma, mistä kohtaa tulee kulkea kyltin 13 kohdalla? Onneksi Taavi oli tänään hyvällä vireellä mukana hommissa.

Tiistaina aamulenkki Runtu-sakemanniuroksen kanssa teki todella hyvää. Runtu on kanssa hieman remmirähjä ja olettamuksena oli melko haastava lenkki, mutta niin vain koirat taas yllättivät ja pihasta lähtiessämme olisivat halunneet vain leikkiä keskenään. Koko pitkä sivistyslenkki kaupungissa meni vallan mallikkaasti!




Illalla oli vielä tokotreenit. En tiedä mikä tuossa toisessa hallissa on, kun ei mikään tunnu siellä onnistuvan. Onko ne viereiset aksaajat ja ohjaajien karjunta Taaville liikaa? Kun siellä on ollut ongelmia ennekin, niin varmaan itekin olen jo sinne mennessä vähän jännät housuissa... Joka tapauksessa alku oli taas tosi hankala, Taavi haisteli ja vinkui ja ei ollut ollenkaan yhteistyöhaluinen. Tietty sit itellä vähän pinna siitä kiristyi ja sitten ei ainakaan hommasta tullut mitään.


Nollattiin tilanne ja yritettiin hakea parempaa tunnetilaa namia syömällä ja ihan superhelpoilla jutuilla. Tämä auttoikin ja sitten jo kyettiin vähän vaativampiinkin juttihin. Hurjan huonoja oltiin kuitenkin, jos vertaa siihen mitä ollaan yleensä muualla. Toi halli on varmaan kirottu.

Tää viikko oltiin kyllä ihan metsässä

Vappupäivän iltana käytiin ekaa kertaa tänä vuonna pk-hakutreeneissä metsässä mukavalla monimuotoisella radalla. Auringonpaisteinen lämmin keli oli korvannut eilisen sateen, tuuli radan etenemissuuntaisesti.

Taaville etukulmissa haamu ja umppari, sitten valmis, valmis, tyhjä ja taputus. Radalle tultaessa ja ekan ukon aikana Taavi puhkui intoa niin, että ainakaan eilisen läpi menneen bh:n jälkeisessä euforiatilassa en saanut sitä minkäänlaiseen hallintaa, mutta en kyllä jurikaan edes jaksanut yrittää.

Eka ukko siis haamuna, jotta saadaan edelleen keskittyminen ukkoihin eikä siihen koiven nostoon. Haamu eteni Taavilta piilossa n. 15 m rataa eteenpäin. Lähetys oli hyvä, mutta vähän Taavi oikaisi lopussa. Umpparille jouduin ottamaan lähetyksen pari kertaa uudestaan Taavin kaartaessa melko pian lähtyksen jälkeen radan suuntaisesti. Hyvin Tahvo kuitenkin kuunteli ja kolmannella homma onnistui. Ilmaisussa umpparin ympärillä häärineet muurahaiset aiheuttivat Taavin siirtymisen hieman sivummalle haukkumaan. Muurahaiset on meille aiemminkin tuottaneet päänvaivaa...

Kaksi seuraavaa valmista olivat tosi hyvät ja tyhjään pistoon olen erityisen tyytyväinen. Siinä Taavi upposi todella suoraan ihan takaralle asti. En kutsu Taavia pois tyhjältä vaan se saa tulla sieltä omineen. Kehun vaan kovasti sen palatessa ja palkaan namilla. Viimeisenä taputus tyhjän jälkeen innostusta nostamassa, ei ongelmia.

Umpparin ilmaisua lukuun ottamatta kaikki ilmaisut olivat tosi hyviä, ei mitään nuuskimista missään vaiheessa, vaan ilmaisu alkoi suoraan Tahvon saapuessa maalimiehelle ja jatkui hyvin palkkaukseen asti. Myös hallinta ekan ukon jälkeen hyvää, ei ollenkaan kusikeikkoja. Jonkun verran jouduin käskyttämään mukana pysymisestä ja palkkasinkin siitä aika paljon. Oikein loistavat treenit haastavassa maastossa pitkän tauon jälkeen!


Maanantaina käytiin tutustumassa EK:n meille vielä tuntemattomiin lajeihin eli tarkkuusruutuun ja pudotetun esineen noutoon. Taavista ei ole tarkoutus tehdä mitään ek-koiraa, mutta mua nyt vaan kiinnostaa kaikki nenänkäyttöhommat ja tämän tyyliset jutut ja kun tilaisuus tuli, niin toki kävin asiaa opiskelemassa.

Tarkkuusruudun opettaminen kannattaa aloitaaa pienten esineiden noston harjoittelulla, kolikoiden, avainten, nappien, kankaanpalojen yms..  Esineitä voi nostattaa sisällä lankamatolta, ulkona sitten melkein mistä vaan. Koiran voisi opettaa myös menemään esineelle maahan, mutta Taavi nostaa jäljelläkin esineet, niin ajattelin sen olevan sille luontaisemoi tapa.

Tarkkuusruudun opettamisessa monta kertaa on haastavaa saada koirat tekemään töitä rauhallisesti pienellä alalla, kun ne yleensä metsälajeissa juoksee hulluna. Aloitetaan siis pienellä, esim. 1 x 1 m hyvin tallotulla ruudulla. Ruutua kannattaa myös käydä sieltä täältä kädellä läpi, koska muuten koira oppii pian etsimään sen kohdan, missä käsi on käynyt maassa, vaikka tarkoitus olisi kuitenkin etsiä sitä esinettä. Aluksi esinettä ei peitetä mitenkään ja sen laittamisenkin voi näyttää koiralle. Siitä sitten ruvetaan pikku hiljaa peittämään esinettä lehdillä tai havuilla. Myös äänenkäytön kanssa kannattaa olla tarkka, ettei tarkoituksettomasti nostata koiraa liikaa.

Tarkkuusruudusta Taavi teki ensin pelkkiä esineen nostoharjoituksia muutaman. Nopeasti hoksas mitä siltä halutaan. Kokometallisen esineen nostaminen oli selkeästi kuitenkin vaikeinta. Sitten tehtiin pari miniruutua siten, että Tapsu näki kun esine laitettiin ruutuun. Tähän pitäis sitten vielä keksiä oma käskysanansa...

Pudotettu aloitetaan jollain koiralle mieluisalla esineellä ensin vähän hetsaten sillä ja sitten seuruutetaan koiraa pieni matka, pudotetaan esine koiran nähden ja jatketaan seuruuta vielä vähän matkaa, käännytään ja pyydetään koiraa hakemaan esine. Matkoissa ei kannata ahnehtia alussa. Seuruun ei tarvitse olla tottisseuruuta, koska maasto voi olla sen verran haastava, että koiran on vain pakko katsoa välillä mihin se menee. Meillä on ollut käytössä 'tässä'- käsky, mutta se taitaa olla tähän vähän suurpiirteinen ja 'seuraa'-käskyä en halua missään  nimessä käyttää, koska vaatimustaso on eri kuin kentällä. Uusi käsky vai tässän tiivistäminen?? Pudotetun esineen haasteena usein koiran irtoaminen, matkat ovat kuitenkin luokasta riippuen 50, 100 tai 150 m. Harjoittelu kannattaa aloittaa metsäteillä tai muilla selkeillä 'baanoilla', pellon reunakin varmaan olis hyvä. Tää on varmaan ihan kiva lenkkien yhteydessä tehtävä pikkuharjoitus.

Taavi teki muutaman lyhyen matkan harjoituksen villasukkakääröllä. Palautus on Taavilla vaiheessa, kun en esineruudussa ole siltä uskaltanut vaatia loppuasentoa, kun se koko esineruutu on ollut sille niin vaikea. Tähänkin pitäis käsky keksiä, aluksi voi kuitenkin käyttää noudossa käytettyä käskyä, että saadaan koira tajuamaan mistä on kyse.


Tiistaina pelastushakutreeneissä mentiin kolmella valmiilla ukolla. Toin Taavin radalle hallinnassa sen äänekkäistä protesteista huolimatta. Joku viisaampi sanoi joskus, että tuo hallinnassa radalle tulo voisi auttaa siihen, ettei Taavi olis koko ajan kuseksimassa, kun joutuu vähän patoamaan itseään. Ensimmäinen vastatuuleen pienessä maakuopassa n. 70 m syvyydellä. Lähetys meni sikäli hyvin, että Taavista näki selvästi sen ajattelevan ekaa mäntyä kusitolppana, mutta meni siitä kuitenkin ohi aina ukolle asti. Hyvät haukut ja otin ukolla hallitaan. Palkan jälkeen tosin ehti ruikata vähän yhden männyn kupeeseen, mutta sai siitä kyllä huomautuksen. Loppu treeni menikin sitten kusematta.

Toisena oli pientä ympyrää kävelevä maalimies. Taaville ei näitä käveleviä ole juuri ollut ja taisi viime vuonna tuottaa vähän päänvaivaakin tämmöiset. Lähetyksen jouduin ottamaan kerran uusiksi, kun Taavi varasti, mutta loistavasti se oli kuulolla ja palasi nätisti sivulle. Ukon löydyttyä alkoi ilmaisu hienosti heti ukolla ja Taavi pysyi kivasti ilmaistessaan myös paikallaan. Kolmaskin ukko oli kävelevä, sekin meni hienosti, palkka haukun aloituksesta. Hallinta oli koko radan ajan kohtuullisen hyvää.


Perjantaina tein Tahvolle 1,1 km pitkän jäljen, jolla oli seitsemän esinettä. Sillä välin kun olin tekemässä jälkeä, oli sisälle kotiin kiltisti odottamaan jätetty Houdini-Taavi ulkoistanut itsensä ja päässyt vielä jotenkin takapihan portistakin ulos ja sinne se ilmestyi mun luokse loppujälkeä tekemään...

Jäljen vanhetessa tein esineruudun, syvyyttä 50 m, leveyttä n. 10 m. Ripottelin ruudun takaosaan seitsemän esinettä. Ekan Taavi haki tosi vauhdikkaasti ja kaikin puolin hienosti, en kuitenkaan edelleenkään vaadi luovutusta. Kaksi seuraavaakin tuli huomattavasti paremmin kuin viime kesänä, vaikka silloin jo vähän oli havaittavissa esineinnon nousemista. Enempää en haetuttuanut, mutta ruutuun jääneet esineet Taavi kävi mun kanssa sieltä sienestämässä. Rupeiskohan tääkin homma sujumaan meiltä vähitellen... Ja jos parin onnistuneen ruututreenin jälkeen uskaltautuisin vaikka sitä luovutusasentoakin treenimään.

Jälki ehti vanheta tunnin verran, keli oli tuuleton, lämmin loppukeväinen aamuilma. Janalla oli mittaa kymmenisen metriä ja se meni hyvin. Ensimmäinen reilu puolikilometriä meni tosi hyvin ja kaikki esineet löytyivät. Sitten taisi vähän väsy ja kuuma keli (+ 20 'C) ruveta vaivaamaan ja keskittyminen herpaantui muutamaan otteeseen. Tässä tosin tultiin myös siihen osaan jälkeä, jossa Taavi oli mukana sitä tallaamassa. Päästiin kuitenkin hienosti pitkän jäljen loppuun.

Jäljen jälkeen Taavi oli kovin kuumissaan olevan oloinen ja lähdettiinkin sitten käymään ekaa kertaa tänä vuonna luonnonvesissä uimassa. Merivesi oli ainakin eilen kymmenasteista, joten ihan kamalan montaa kertaa en arvannut keppiä veteen heittää. Taavi olisi kyllä uinut enemmänkin, kovin innokas vesipeto siitä on kasvanut!

Viikko päätettiin sunnuntaina hyviin pk-hakutreeneihin. Vaikka treenattiin illalla, oli keli vielä kovin lämmin. Tuuli tuli radan oikealta puolelta, jonka poikki oli myös vedetty verijälki... Taavin treeni tänään: haamu oikeaan etukulmaan, vasempaan tyhjä, sitten taputus, valmis, tyhjä ja taputus. Ekaa kertaa kaksi tyhjää.

Haamu meni hyvin, mitä nyt palkan jälkeen meinas taas kusta, palautetta tästä. Etukulman tyhjälle Tahvo upposi hyvin ja teki pusikossa aikansa töitä. Taputus hyvä, kuten myös valmis. Vastatuulen tyhjää vähän epäilin etukäteen, varsinkin kun siinä piti ylittää vielä se verijälkikin. Taavipa kuitenkin yllätti ja upposi hienosti. Viimeinen taputus oli myös kaikin puolin hyvä. Ei kuseskeluakaan ekan ukon jälkeen ja hallinta ukkojen välillä hyvää. Verijälkikin sai huomiota vasta liivien riisuHieno päätös metsäviikolle.


Metsäilyn lisäksi keskityttiin kesäkeleistä nauttimiseen: