Julkaisut laahaa, mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Pääsiäismaanantaina hakutreenit metsässä, olipa ihanaa! Löydettiin sen verran sulaa metsää, että saatiin autot parkkiin ja päästiin hyvin tekemään pienet treenit. Sinnillä pääpaino edelleen ilmaisussa ja se sai etsiä reilun hehtaarin alueelta (eipä sitä sulaa juuri enempää ollutkaan) kolme kadonnutta. Mentiin edelleen irtorullilla. Ihan hitokseen kivaa oli Sinnillä! Muutenkin varsin onnistunut treeni. Sitten joskus hamassa tulevaisuudessa täytyy ruveta roikkumaan enemmän sen perässä liinassa, vaikka nytkin teen sitä silloin tällöin. On nimittäin melkonen halu mennä takaisin kadonneen luo ja mulla on haasteita pysyä perässä.

Torstaina oltiin bh-kurssin vikalla kerralla ja tehtiin taas kaupunkiosuutta sekä jättävät ja paikkis.

Kaupunkiosuus meni paremmin kuin viimeksi, mut kyllä Sinni ottaa kierroksia toisista koirista. Jättävät ja paikkis meni hyvin, ite vähän mokailin.

Oltiin pitkä viikonloppu reissussa ilman koiria, jotka oli Seijan hellässä huomassa. Kiitos!!

Me ainakin ollaan lähdössä mukaan!

Keskiviikkona tokoiltiin paikkiksen ja melkein kaikkien aloliikkeiden muodossa. Paikkis oikein hyvä ja oikeastaan kaikki muukin. Sinni oli ihan jotenkin tosi kivan tuntuinen, innolla mukana ja keskittyi hyvin, mut niinhän se melkeistään aina onkin. Liikkeestä maahan hyvä, tosin pelkään että mulla on siinä pieni vartaloapu. Kapulan pito meni myös hyvin ja kaukot oli ihan super! Luoksetuloon tehtiin vauhtia ja sit treenattiin lopun sivulle tuloa, joka jää aika usein hieman vinoksi. Mut mikä fiilis!

Torstaina käytiin tekemässä rallyrataa kentällä molempien kanssa ja oli kiva aloittaa ulkokausi. Molemmat keskittyi hyvin tekemiseen. 

Tapsu veti radan hienosti

Sinnin kanssa tajusin, että nuo molemmat samaan suuntaan käännökset voidaan tehdä myös poispäin koirasta... eihän me semmoisia olla harjoiteltu. Ja oikean puolen seuruu tarvii vielä ihan kamalasti treeniä, mut oli kyllä kiva tehdä tätä rataa, Hinnukka oli hyvin messissä, mitä nyt pari kertaa jotkut äänet vähän häiritsi.

Perjantaina pitkä lenkki Ainon kanssa, kivaa ja vauhdikasta oli! Ja ihana ilma!

Lauantaina korkattiin rallyssa voivoivoiluokka, tuomarina Iiris Harju. Ilmoittautuessani jo tiesin, että tulokseen ei ole mahista, mut kun kisat oli kohtuullisen edulliset ja ne oli tässä ihan vieressä, niin lähdettiin hakemaan kisakokemusta.

Radalla oli tietysti kahteen kertaan tuo mulle torstaina valjennut käännöstehtävä, muuten ei mitään ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Oltiin molemmat vähän poissaolevia ja vire ei todellakaan ollut hyvä. En tiedä reagoiko Sinni mun mielentilaan vai miksi oli niin kovin haistelevainen ja perässä vedettävä, ei ollenkaan oma itsensä... Joka tapauksessa haisteli tosi paljon ja laamaili. 

Positiivisena yllätyksenä oli se, että -10 virheitä oli vain kaksi, joista toinen oli oli peruutus, jossa peruutin neljä askelta. Perskules sentään, miten tuollainenkin on mahdollista?! Ja toinen kymppi tuli väärin tehdystä tehtävästä, jossa Sinni istui maahan menon sijaan enkä uusinut liikettä. Huomasin kyllä virheen, mut vire oli niin huono etten jaksanut ruveta uusimaan.

Eli sillai oikeesti tuli vaan ykkösen ja kolmosen virheitä, mut niitä tulikin sitten tosi paljon. Tässä lista niistä: 2. kyltiltä -3 py, vitoskyltiltä -1 tvä, 6. kyltiltä -1 kyl, -1 as ja - 1 vino. seiskakyltiltä -3 uusinnasta, kasilta -1 py ja - 1 as. Kyltti 11 -1 py, ja -1 vino, 13. kyltti -1 as, -3 py, -3 ov, 14. kyltiltä -1 vino, 15. kyltiltä -3 py ja -3 ov, 18. kyltiltä -1 tvä ja -1 vino ja vielä maalista kahmittiin -1 py ja -1 as. Yhteensä siis virhepisteitä kaikkinensa -52.

Tehtäviltä 3 ja 10 oli maininta hieno!

Kameran takana Tiina S.

Arvostelu tiukkenee kyllä ihan tosi paljon tässä luokassa. Mut kun viilataan toi oikea puoli kuntoon, niin katellaan syksyllä sit kisoja uudestaan.

Sunnuntaina hakutreenit. Kokeiltiin vaihteeksi kiintorullaa ja ihan liikaa sen kantelua. Ja pariin otteeseen oli kovasti erikoista haistelua, en tiedä yhtään mitä se oikein haisteli niin intensiivisesti. Mut kaikilta kolmelta tuli ihan kohtuulliset ilmaisut ja näytöt on kyllä vauhdikkaat! Yksi maaleista oli peitettynä maakuopassa, ei ongelmia siitä.

Treenin jälkeen käytiin Lokin kanssa pienellä lenkillä ja voi miten ihana rauha näillä oli. Sinniä aluksi vähän jännitti ja se oli vähän hurjaa myös, kun Loki pyysi leikkiin, mut muuten olivat niin seesteisesti yhessä lenkillä.

Yleensä en tähän aikaan vuodesta jaksa mitään, mut nyt ollaan oltu ahkeria!

Flunssa iski lomalla ja siitä toivuttiin hetki. Sunnuntaina jaksoin jo kuitenkin Sinnin iloksi hallille. Illan aiheena oli rallyn voi-liikkeet. 

Miten onkaan niin hankalaa tehdä vasemmalla puolella hyvin onnistuvat liikkeet oikealla? Osan joutuu opettamaan ihan alusta asti uudestaan, jotenkin hassua. Mut kai ne sieltä tulee jossain vaiheessa. 

Aivohiki tuli

Tiistaina käytiin päivällä hallilla tekemässä molempien kanssa kuvassa olevaa rallyn rataa. Taavilla meni hienosti, vaikka taukoa onkin paljon. Ite sössin vähän, mutta kyllähän se tuon(kin) homman osaa. Ja ääntäkin tuli vain yhdessä kohtaa.

Sinni sitten taas oli lähinnä toivoton. Lähdön jälkeen ekat kolme kylttiä piti ottaa neljä kertaa uudestaan, että saatiin ne onnistumaan jotenkin. Muutenkin oli melkoista haparointia. Ei olla kyllä voittajaluokan ratatreeniä tehty kuin se yksi möllikisaan osallistuminen alkuvuonna. Täytyy ratatreenien osalta nyt aktivoitua. Lisäksi oikean puolen seuruu on edelleen epävarmaa, mut onneksi saa olla käsiapuja mukana. Radan lisäksi tein pieniä pätkiä noita eniten vaikeita kohtia. Radan purun ajan Sinni treenas paikkamakuuta. Kovasti ois haistelututtanut.

Videolla onnistunein yritelmä radasta:

Illalla oltiin kentällä treenaamassa ilmaisua kolmen ukon verran. Irtorullilla mentiin ja pääpointti taas siinä palautuksessa, jossa haluan Sinnin kiertävän mut. Tarvisin ehdottomasti kolmannen käden, kun yhdessä on liina ja toisessa nami ohjaamassa Sinniä oikeaa reittiä ja kolmannen tarvis ihan väkisin sumplimaan liinan kiinni laittoa ja muuhun... 

Ekalla ukolla liina on estämässä Sinniä, toka on oikeestaan aika hyvä, mitä nyt en meinaa saada liinaa kiinni, kolmannella Sinni varastaa lähdön ja rulla tippuu turhan aikaisin palautuksessa. Mut just näitä varten haluan tuon kierron, joka varmistaa ilmaisua, vaikka rulla tippuiskin vähän liian aikaisin.

Videot Mia P:

Keskiviikkona tokoa ja aloitettiin paikkiksella. Sinni oli jotenkin jähmeä ja tarvi sekä maahan menoon että istumaan nousuun useampia käskyjä. Tehtiin toinenkin toisto ja siinä meni kaikki hyvin.

Liikkuroituna kaukot, hyppy ja kapulan pito. Kaukoissa Sinni jäi tuijottamaan liikkuria ja tarvi istumaan nousuun kaksi käskyä. Toisella toistolla homma sujui hyvin. Hyppy meni hienosti ja kapulan pitokin muuten, mutta kapulaa antaessa ehkä aavistuksen siirtyi taaksepäin. 

Lisäksi tehtiin seuruuta ja liikkeestä maahan menoa, jonka Sinni oli unohtanut ihan totaalisesti. Että kivalla mallilla taas nää tokohommat ja kokeeseen pitäisi tässä keväällä mennä...

Torstaina kävin hallilla tekemässä rallyn ratatreenin molempien kanssa. 

Taavi meni taas hiljaa ja melkein kaikki liikkeetkin meni hyvin. Mahtavaa pappajumppailua nämä ja toinen on niin innoissaan.

Sinni jäi jo heti lähdössä tuijottamaan edessä häämöttävää houkutuksessa olevaa laatikkoa ja koko eka suora oli hankala, mut sit ite houkutus meni hyvin. Käännös - askel -tehtävässä Sinnillä oli omanlaisensa versio liikkeestä, mutta muutenhan tuo rata oli monin verroin parempi kuin edellisen kerran yritys. Nyt meni jo heti eka kerralla rata läpi ihan kohtuullisesti ja erityisen mahtavaa oli tuo liikkeestä seisomisen onnistuminen kun koiraa kiertäessä Sinnillä on ihan hirveä halu lähteä pyörimään itse siinä mukana. Peruutuksessa Sinni meinaa joka kerta ehtiä istua ennen kuin lähtee peruuttamaan, että kisoissa toi voi olla se meidän varmin -10 liike.

Radan lisäksi kaikenlaisia rallyliikkeiden yksittäisiä treenejä ja oikean puolen seuruuta tuli myös harjoiteltua.

Illalla BH-treenit, jossa keskityttiin kaupunkiosuuteen. Meni just niin kuin oletinkin eli ihmisiä Sinni olisi halunnu rakastaa ja vastaantuleva koira aiheutti reaktion. Yksin jääminen ei ollut ongelma. Kanssatreenaaja kuvasi suorituksen, kiitos.

Ulko-osuuden jälkeen ehdittiin tekemään vielä paikkis ja irtiseuraamisosuus. Meni hyvin.

Pitkänä perjantaina oli ohitustreenit. Huutelin seuramme sivuilla koiria mukaan ja ihastuttavan paljon tuli osallistujia. Jaettiin porukka kahtia ja kierrettiin korttelia eri suuntiin muutaman kerran. Saatiin monta hyvää ohitusta, mahtavaa! Kiitos osallistujille, toivotaan näille treeneille jatkoa.

Käytiin myös "hölkällä" ja HinnuTinnukka keskittyi lumesta nauttimiseen...

Lauantaina aamusta pieni jäljennostotreeni Sinnille. Tarjolla oli vierasta jälkeä kahden noston verran. Jäljet n. 100 metriä ja lopussa esine. Molemmat pellolla, mut eka jälki jatkui metsään, joten saatiin myös alustanvaihto. Nostomatka muutamia kymmeniä metrejä.

Ekan jäljen Sinni nosti hyvin ja jäljestikin hienosti ja mä osasin sitä lukea. Toinen nosto takajälkenä, en ole varma olisko vaihtanut ite suuntaa, mut en antanut sen mennä liinanmittaa pidemmälle väärään suuntaan ja liinan kiristyessä se kääntyi heti ja kiskoi oikeaan suuntaan. Tällä jäljellä esineestä tuli vahva haju tuulen mukana ja viimeiset kymmenet metrit mentiin ilmavainulla.

Sunnuntaina hallikauden päätös. Sinnille paikkista eri muodoissa ja rallyjuttuja. Taavi teki myös hyvän setin tottista ja rallya. Oli hyvät treenit.

Sinnin haastava pitkä paikkis:

Vähän jo kevättä ilmassa

Viime viikon tiistaina käytiin uimassa. Otettiin tällä kertaa aika rauhassa ja koirat ui vaan leluja hakien puolisen tuntia ilman pidempiä vetoja. Kivaa näytti olevan!

Tän uintireissun jälkeen tuli tieto, että koirauimala lopettaa toimintansa ja nää oli luultavasti meidän viimeiset uinnit täällä. Tää on ihan kamalan iso menetys meille ja harmittaa aivan älyttömän paljon!! Sinnin lonkkien hyvinvoinnille tämä on ollut tosi hyvä juttu. Kattelin korvaajaksi vesijuoksumattoharjoittelua, mutta se on niin kallista ja aikoja oli ainakin nyt tosi huonosti saatavilla, että siitä tuskin tulee meille ainakaan tällaista joka toinen viikkoista harjoittelu. Surettaa pirusti.

Keskiviikkona oltiin tokoilemassa molempien koirien voimin. Sinni teki ruutua, kaukoja ja sit pohdittiin luoksetulon loppuasentoa. Jos tehdään vain BH, niin eteen tulemisen opettaminen on turhaa, mutta jos joskus kuitenkin tulisi päähänpisto suorittaa pk-kokeita uusilla hypyttömillä B-säännöillä, niin luoksetulon pitäisi olla eteen. Opettaako vain eteen tulemisen, opettaako sekä eteen tulemisen että suoraan sivulle tulemisen molemmat omilla käskyillään vai opettaako kuitenkin vain suoraan sivulle tulemisen. Siinä sitä onkin pohdittavaa.

Ruutu meni hyvin. Tehtiin sekä targetille että ilman targettia ja molemmissa vaihtoehdoissa Sinni juoksi hyvin ruudun takalaitaan asti ja otettiin mukaan pysäytyskäskykin. Vähän toisen koiran puuhastelu välillä jänskätti Sinniä, mut muuten oli reipas.

Kaukot oli vähän hukassa, tarvi istumaan nousuun pari käskyä ekalla yrityksellä. Mut aika hyvin meni kuitenkin.

Taavi hömpätteli seuruuta, jättäviä, luoksetuloja ja paikkista. Into pinkeenä se teki kaiken. Ihana pappakoiranen!

Torstaina lumietsintää ja hypotermisen potilaan hoitoa yhteistreeneissä vpk:n kanssa. Olipahan mahtavaa! Meille oli kaiveltu kunnon tunnelit lumipenkkoihin ja pahin liukkauskin oli kaikonnut, joten koirien oli kohtuullisen turvallista juosta paloaseman pihamaalla. Kaikki koirat pääsivät tekemään tasonsa mukaiset treenit; kokeneemmat joutuivat kaivelemaan tiensä uhrin luokse ja aloitteleville oli sitten vähän helpotettua versiota. Ja mikä parasta, palokuntalaiset olivat maalissa, joten saatiin meille niin kullanarvoisia vieraita miehiä maaleiksi.

Sinnille lumietsintäharjoitus oli ihan uus juttu. Hirveellä innolla se meni hajun luo, mutta sitä vähän rupes hirvittämään, kun hangen sisältä tulikin joku esiin ja se päättikin ryhtyä haukkuvaksi. Hyvin palautui kuitenkin näistä jännityksistä ja heti innolla uutta etsimään. Kolmannella ei tarvinnu enää haukkua, vaikka sekin oli vähän jännä. Ihan hirmu hienoa itsensä ylittämistä Sinniltä.

Papsukkakin haki kaksi ukkoa. Koska Taavi treenas loppupäässä, niin luolat oli jo vähän kärsineet ja ekalla oli suuaukko peitetty makuualustalla ja se meni Taavilta kyllä ihan esineilmaisuksi. Mut sehän ei haitannu yhtään, kun pitäähän ne esineetkin ilmaista. Tokalla ukolla Taavi humpsahti onkaloon ja hieno ilmaisu sieltäkin. 

Iso kiitos vpk:lle yhteistyöstä. Me ei oltais ikinä ite saatu kaiveltua tuollaisia onkaloita! Yhteistyö jatkuu keveemmällä vähän toisenlaisissa merkeissä, sitä odotellessa =)

Tiistaina ilmaisutreeniä kentällä. Oli liukasta, mut sen verran kentän perällä lumipeitettä, että saatiin treenit tehtyä. Kaksi kolmen ukon kierrosta, joilla Sinnin kanssa keskityttiin rullan palautukseen mut kiertäen. Mentiin irtorullilla. Sinni on ihan kohtuullisesti jo hokannu, että haluan sen kiertävän mut palauttaessaan rullaa. Tätä nyt varmaan hinkataan kevät.

Keskiviikkona sattui ekaa kertaa hankikanto ja heti piti lounastunnilla käydä rykäsemässä jälki viereiselle pellolle. Sinnin kanssahan meillä on vähän ollut haasteita tuon jäljen suhteen, kun sitä ei ole juurikaan kiinnostellut jäljestää mun omatekemää jälkeä. Nyt kuitenkin jälkihammasta kolotti niin paljon, että päätin taas kokeilla ja kaivaa verta nenästä. Tein reilu 200 metrisen jäljen neljällä esineellä.

Ajettiin jälki aika lailla saman tien ja kun ottaa huomioon aiemmat meidän jälkiyritykset, niin tämähän meni vallan hyvin. Nosto oli haparoiva, mutta jälki löytyi kuitenkin. Ekan suoran alkupuolisko oli vähän hakemista, mutta ajoittain se näytti jo ihan jäljestykseltä. Esineet löytyi hyvin ja vaikka molemmat kulmat tuotti vähän haastetta, niin Sinnillä riitti moti etsiä jälkeä ja ratkaisi tilanteet itse. Viimeinen suora oli jo aika kivanoloista menoa. Erityisen iloinen olin, että Sinni halusi jäljestää ja se keskittyi tekemiseen ja vaikka jälki hukkui, niin se halusi jatkaa. Tästä jäljestä jäi hyvä mieli!

Päivällä käytiin Koirametsä Reviirillä tunnin käppäilyllä Muskan kanssa. Muskaa kun ei voi aitaamattomalla alueella päästää ihan noin vaan vapaaksi, niin siihen tuollainen koirametsä on vallan mainio paikka, mutta olihan se kovin pieni siihen nähden, jos ois halunnut tehdä tunnin lenkin siellä. Mutta ihan kiva oli, kun nuo kaikki pääsivät rallattelemaan vapaana ja Muskakin sujahti porukkaan vallan reippaasti, vaikka yleensä on kovin varovainen vieraiden koirien kanssa. Liukasta oli paikoitellen, mut suurimmaksi osaksi saatiin väisteltyä ne kohdat onneksi. 

Ja vaikkei lenkkiä kunnolla päästynytkään tekemään, niin olihan tuolla koirille paljon hajuja haisteltavana. Harmittavasti vaan ihmiset olivat jättäneet hirveän määrän koiriensa jätöksiä korjaamatta, vaikka alue on täynnä roskiksia. Mut kaikesta huolimatta oikein kiva vierailu koirametsään.

Illalla käytiin tokoilemassa ja ruvettiin Sintun kanssa työstämään merkkien kiertoa. Kamalasti se haluaa pysähtyä sinne merkeille, joten sieltä mun luokse tuloa koitettiin saada toimimaan. Tämä vaatinee useammankin treenikerran, vaikka hyvin Sinni osti ajatuksen.

Kapulan pitoa tehtiin liikkuroituna ja siihen on jostain syystä palanneet kaikki ongelmat; mälvääminen, pudottelu ja taaksepäin pomppaaminen. Saatiin kyllä monta hyvääkin toistoa, mutta se eka on aina huono...

Torstaina oli pakko taas tehdä pieni jälki Sinnille. Tällä kertaa nelisensataa metriä ja jälki vanheni reilun tunnin. Edelleen jäi enempi positiiviselle tää jälki, vaikka nyt olikin tuoretta kauriin jälkeä papanoineen haasteena. 

Nosto tehtiin lyhyenä ja se olis muuten ollu hyvä, mutta oli takajälki. Käännön jälkeen meni hyvin toiselle kulmalle asti, eka kulma oli jopa tosi hieno.

Tokassa kulmassa oli ihan tuoreet kauriin jäljet. Ne vei kovasti mennessään, mutta olin huomaavinani milloin Sinni vaihtoi riistalle. Sinnin oli aika vaikea luopua riistajäljestä ja kun se lähti taas jäljestämään mun jälkeä, oli vaikea sanoa milloin ihan oikeasti vaihtoi riistalta takaisin mun jäljelle. Mut joka tapauksessa saatiin matka jatkumaan ja kun päästiin vähän matkaa kulmasta, niin loppu meni taas oikein hienosti.

Ehkä tästä tulee vielä jotain joskus. Aikaa meni 12 minuuttia kaikkine härväyksineen, joten vauhtikin on saattanut hieman parantua viime vuodesta. Ainakin liinaan on tullut se kaivattu veto. Epävarmuudet kun sais pois tai ainakin vähemmälle, niin oltais oikein hyvässä jamassa. Isoin plussa jäljestysinnosta, sitä on niin kaivattu omiin jälkiin!

Illalla vielä bh-kurssia. Tehtiin ekaks ilmoittautuminen, jossa Sinni tietysti halusi rakastaa "tuomaria". Tähän täytyy ottaa joku väljempi sivullaolokäsky kuin seuraaminen, että Sinnillä on vapaus katsella ympärilleen.

Sitten paikkikseen ja saatiin lupa olla ilman liinavarmistusta. Pari kertaa piti huomauttaa haistelusta, mutta muuten ihan loistavan hieno suoritus pitkässä, noin 6 minuutin paikkiksessa.

Hihnaseuruuosuus oli tosi hyvä, vapaana seuruun alussa Sinni vähän haahuili, jäi musta vähän jotenkin kiinni paikkiksessa olevaan maliurokseen, joka tais Sintusta olla vähän jännä. Pienellä huomautuksella jatkettiin hyvin. Jättävät ihan ok, pientä epävarmuutta molemmissa, mut kuitenkin ihan kohtuulliset suoritukset. Luoksetulossa tuttu loppuasento haaste, joka tarvii ensin ratkaista mun omassa päässä ja sitten opettaa Sinnille oikein.

Paappakoiran kohdalla meinasin huolestua laahaavista jäljistä, mut kun katsoo komeita tassukarvoja, niin ei ehkä tarvi olla asiasta huolissaan =)

Kun koirauimala lopettaa ja rahat ei riitä käyttämään molempian säännöllisesti vesijuoksumatolla, niin rakensin köyhännaisen vesijuoksualtaan. Ajanee nyt ainakin toistaiseksi asiansa ja materiaalit on maksaneet itsensä takaisin molempien käytyä kahdesti kävelemässä. Vesi tietty maksaa myös jotain, mut omille koirille voi olla sama vesi useamman käyttökerran... Fyssarin kanssa katsotaan vedenpinta sopivaksi, jotta teho menis sinne minne halutaan.

Tulevaisuuden tummat pilvet, BH-kurssin aloitus ja Tapsa-aksaa

Viime maanantaina käytiin Sinnin kanssa lonkkien kontrollikuvissa Talviolla. Olin taas lietsonut itselleni kaikki kamalat kauhuskenaariot ja itkuhan se siellä sitten tuli. Nivelrikko kun on parantumaton ja etenävä sairaus, niin kyllä tuon pienen kultaisen koiran tulevaisuus huolettaa ihan kamalasti. Kuvat kertoivat, että rikko on hieman edennyt, mutta edelleen lonkat on aika siistit ja Talvio rauhoitteli, ettei tilanne ole ollenkaan paha. Kehui myös Sinnin kuntoa, hoikka (vaikka nyt onkin ehkä aavistuksen lihonut, kun sterkka rupeaa kai vaikuttamaan ja täytyy itse opetella uusi tapa pitää paino kurissa.) ja lihaksikas koira elää todennäköisimmin ilman ongelmia, joten jatkossakin Sinnin kunnosta huolehtiminen on erityisen tärkeää.

Olin valmistautunut IRAP-hoidon uusintaa, mutta Talvion mukaan tilanne on niin hyvä, ettei sitä kannata nyt tehdä. Sinni saikin siis lonkkiinsa vain hyaluronaattia ja triamkinolonia sisältävät injektiot sekä Cartrophenpistoksen niskaan. Cartrophenia saatiin muutama piikki kotiin kuuriluontoisena pistettäväksi. Sitten kun vielä keksitään, miten ihmeessä saadaan pistettyä ne Sinniin... Kaksi päivää mentiin vain pienillä hihnapissatuksilla, viikko ilman rajua liikuntaa (me kun ei juurikaan mitään rajua harrasteta, niin tulkitsin tämän niin, ettei jumppailtu ja tehtiin vain lyhyitä rauhallisia kävelylenkkejä) rauhassa, jotta lonkkainjektiot saavat rauhassa vaikuttaa ja pistokohdat paranevat ja sitten palattiin takaisin normaaliin arkeen. Uusi kontrolli taas vuoden päästä ellei sitä ennen ilmene jotain oireita. Kaikessa kamaluudessaan tilanne näyttää siis toistaiseksi ihan hyvältä.

Torstaina oltiin BH-kurssin ekalla tunnilla. Meillä noin niinkuin periaatteessa Sinnin kanssa on liikkeet koossa ja oltaisiin oltu valmiit BH-kokeeseen jo viime vuonna, mutta haluan nyt vielä vähän hioa asioita ja saada itselleni varmuutta. Tosin tälläkään kurssilla ei taideta harjoitella kaupunkiosuutta, mikä meille on se haastavampi. Myös paikkista pitäisi päästä treenaamaan sillai ihan kokeenomaisesti vieraan koiran kanssa, mutta turvallisuuden varmistamiseksi kurssilla ei saa jättää koiraa paikkikseen kytkemättä ja Sinni väistää hihnaa niin paljon, etten halua sen yhdistävän sen luomaa ahdistavaa tunnetta paikkikseen.

Oltiin Sinnin kanssa vähän niin kuin mallikoirakkona ekaksi ja näytettiin muille, että miten se kaavio menee ja miten koe suoritetaan ja hyvinhän me homma hoidettiin. Sirunluvussa Sinni vähän rakasti ehkä liikaa koutsia, mutta ilmoittautuminen vieraan koiran kanssa meni sitten oikein mallikkaasti. 

Hihnaseuruun tein näyttelyhihnalla, niin selvittiin siitä hyvin ja Sinni seuras kyllä ihan todella ihanasti. Palkkasin sen hihnaseuruun, vapaana seuruun ja jättävien jälkeen eli tuli ihan kohtuullisen pitkiä palkattomiakin pätkiä, mutta on tuo kyllä tosi pitkä suoritus kokonaan ilmaa palkkaa tehtynä. Onneksi Sinnille toimii sosiaalinen palkka kohtuudella. 

Liikkeestä maahan Sinni meni hyvin maahan, mutta lähti jostain syystä hetken perästä mua kohti. Uusittiin tämä. Istumisen tein pysähdyksen kautta, kun ei sitä vielä liikkeestä osata ja luoksetulon loppuasento oli ihan poikittain. Tätä loppuasentoa tarvii hioa, mut varmaan nyt tuottaa Sinnille päänvaivaa, kun on tokossa ruvettu treenaamaan suoraan sivulle tuloa. Ehkä reiluuden nimissä teen tämänkin jatkossa suoraan sivulle, kun ei se siihen kosahda kuitenkaan. Henkilöryhmä oli huippu, kun siinä oli vieraita ihmisiä ja silti Sinni ei halunnut mennä tutustumaan, ihan loistava suoritus Hintturalta!

Sunnuntaina osallistuttiin aamusta Tapsukan kanssa aksamölleihin. Olipa hauskaa! Tämä oli siis meille molemmille eka kerta ikinä mitenkään aksan parissa ja siihen nähden meni ihan kivasti. Ei eksytty radalla ja Taavi suoritti kaikki esteet jotenkuten. Huvittavaa oli se, että radalla vauhti tuntui hirmu kovalta, mutta kun kattoo videolta suorituksia, niin melkoista mateluahan se oli. Mut pääasia, että meillä oli hauskaa. Ilmoitin meidät myös uusintaan, joten tehtiin kaksi kertaa sama rata.

Illalla vielä hallillä Sinnin kanssa. Ennen treenejä pieni käpyttely Taren kanssa ja sit treenattiin BH-juttuja ja vähän peruutusharjoittelua. Pitkä paikkis meni hyvin ja kaikki muukin. Peruutus vaatii vielä hiomista.

Jos ei ole liukasta niin on hirveä pakkanen...

Liukkaudet palasi ja edes omassa pihassa ei meinannut uskaltaa koirien antaa olla. Ehkä olen vähän turhan herkkä, mut en vain halua mitään liukastumisvammoja kummallekaan. Hankikaan kun ei kantanut, niin lekkeily oli taas melko haastavaa, joten tilanne ajoi kokeilemaan koirahiihtoa.

Meillä on ihan valtavan hyvässä kunnossa oleva ihan vain koirahiihtäjille kokonaan tarkoitettu koiralatu kaupungissa ja uskaltauduin sinne. Vaikka joka paikka oli kuin luistinrata, niin ladun pinta oli ilmeisesti rouhittu jotenkin, joska siinä oli hyvä mennä. Onnistuin arpomaan ajan, jolloin ladulla ei ollut muita koirakoita, ihmisiä kylläkin. Ei olla koskaan aiemmin suksittu kimpassa ainakaan niin , että koirat olis kytkettynä, joten vähän jännätti kuin käy. Meni hyvin, molempien kanssa. Muut hiihtäjät ei kiinnostelleet liikaa ja molemmat meni alkuhärväyksen jälkeen oikein nätisti. Kumpikaan ei vedä, mikä on mun kannalta erittäin hyvä juttu, enkä siihen halua kannustaakaan, rauhallinen ravilenkki oli just sitä mitä halusinkin. 

Keskiviikkona tokoiltiin, paikkista, ruutua, luoksetuloa ja perusasentoa. Paikkis oli kohtuullinen, tehtiin useampi toisto ja vain yhdellä Sinni arpoi ollako maassa vai ei. 

Kaverin riekkuminen vieressä ei haitannut

Ruutu oli aika super. Sinni halusi varastaa sinne monta kertaa ja tässä vaiheessa se on ehkä vain hyvä asia. Myöskään suuntien vaihtelu ei haitannut ja vaikka pari kertaa meinasi lähteä kaartamaan edelliseltä sisäänmenosivulta ruutuun, niin ratkaisi kuitenkin tilanteen itse oikein. Liike vaikuttaa sellaiselta, josta Sinttura pitää, mut onhan tuossa vielä miljuuna pikkujuttua, ennen kuin se on ihan oikea kokonainen tokoliike. Mut alkupalikat on jees.

Luoksetuloissa Sinni otti painetta toisesta hallissa olleesta koirasta ja joko ei kutsusta meinannut lähteä liikkeelle ollenkaan tai sitten lähti heti jätön jälkeen mun perään. Mut kun saatiin nää palikat kohdalleen, niin tehtiin luoksetuloon vauhtia pallolla. Tästä on hyvä jatkaa tämänkin rakentelua vauhdikkaammaksi.

Perusasennoissa sitten ihan semmoinen pieni perusjuttu vähän hukassa kuin palkan suunta. Jotenkin aina vaan palkkaan liian edestä ja Sinni on silloin huonossa ryhdissä ja muutenkin vähän sinne päin. Seuruuta tehtiin kanssa ja se on kyllä Sinnillä ihan hirveen kivan oloista, rentoa ja iloista menoa.

Torstailta peruttiin taajamatreeni, kun en halunnut ottaa liukkauden vuoksi riskiä... käytiin sit taas hiihtämässä, ei ollu muita.

Sunnuntaina osallistuttiin Tiinan ja Taren MM-matkan varainkeruumöllirallyyn. Kaikeksi yllätykseksi meidän VOI-rata meni ihan yllättävän hyvin, kun ottaa huomioon ettei olla voi juttuja vielä oikeastaan treenattu. Oikean puolen seuruuta tehtiin viikolla useampana päivänä pieniä kotitreenejä ja muutama puolenvaihto kokeiltiin, mutta muuten on voin liikkeet vielä aika pimennossa meille molemmille. Olin oikein positiivisesti yllättynyt. Sekin oli mahtia, että taustalla haukkuva koira ei juurikaan häirinnyt Sinnin tekemistä! Ohjaajalla oli useammassa kohdassa haasteita pysyä pystyssä ja radan loppupäässä Sinnille tuli totaalinen jäätyminen, kun se olisi pitänyt siirtyä mun eteen istumaan. En tiedä mikä tuli, kun ei liikkunut sitten millään. Noh, selvittiin siitäkin. Kiitos videoinnista Katja Peni ja Milla Ristola!

Maanataina oli uintipäivä, aina yhtä hauskaa! Eihän noi malttais lähteä kotiin tuolta pulikoimasta.

Keskiviikkona tokoiltiin ja yhdistettiin paikkistreeni edeltävän ryhmän kanssa. Sinniä kyllä selvästi jännittää ainakin isot mustat koirat ja tuijottavat koirat. Liikkeen ulkopuolella pitää muistutella, että ollaan ihan vaan omassa porukassa eikä huudella vieraisiin pöytiin. Paikkis meni kyllä hyvin tällä kertaa.

Tehtiin taas ruutua ja se meni kivasti ja seuruujuttuja oli myös ohjelmassa ja erityisesti peruutuksen kanssa otettiin isoja askelia eteenpäin (vaikka takaperin mentiinkin). Kapulan pitoa tehtiin kaksi toistoa ja molemmat onnistui.

Tapsu-papsukin pääsi hömpöttelemään ja tehtiin seuruuta.

Lauantaina molemmilla oli fyssari, eikä kummaltakaan löytynyt mitään isompaa sanottavaa. Tapsupapsulla rupee ikä näkymään lihaksistossa, mutta liikkuvuus on hillittömän hyvä edelleen. Pientä jumia siellä täällä molemmilla, mutta ei onneksi mitään kummempia. Hyvä niin.

Perus puurtamista

Taas hujahti pitkä tovi ilman juuri minkäänlaisia treenejä. Pakkaset on olleet kovia ja lisäksi työt on syöny taas ihan tolkuttomasti aikaa. Sunnuntaina keli ja aikataulu kuitenkin salli jääretken ja Muru otti koirista vähän kuvia. Nauttivat niin paljon, kun pääsi juoksemaan täysiä, Sinni varsinkin.

Hymy huulilla aina

Vaikka kuva saattaa vaikuttaa toiselta, niin ihan hipihiljaa nämä rellestivät

Lumi vaan pöllysi, kun pappakoira päästeli menemään

Illalla oltiin tottistelemassa ja Sinnin kanssa keskityttiin tokojuttuihin. Paikkis oli ihan kamalan vaikea, kun oltiin rivissä. En meinannut saada Sinniä millään maahan ja sitten kun meni, niin pomppasi heti pystyyn. Sitten kun sen sai maahan, niin jäi kyllä tosi nätisti ja palatessa malttoi odottaa omaa käskyä istumaan nousussa. Tehtiin kolme toistoa ja ei ne kyllä mikään ollu hyviä. Kai sitä sitten vain jännittää vieruskaverit niin paljon. Ekalla kerralla jäi kyllä ihan todella kovasti kiinni myös vieraaseen liikkuriin ja sen keskittyminen meni varmasti kaikki siihen, ettei rynnännyt rakastamaan sitä...

Tehtiin paikkista myös muiden koirien touhutessa jotain muuta ja silloin hommassa ei ollut mitään ongelmaa. 

Pureuduttiin myös kapulan pitoon, jossa on alkanut ilmetä mälväämistä, pienoista kapulan heittelyä ja pentuaikojen tassunhuitomistakin. Liikkuroituna tehtiin tätäkin useampia toistoja ja saatiin onnistumisia.

Muuten hömpöteltiin seuruuta, liikkeestä maahan. luoksetulo ja superonnistuneet kaukot. Paikkis myös toisen koiran luoksetulon aikana.

Tiistaina pääsin taas vierailemaan toisen tokoryhmän paikkiksiin. Hulina ja melske tuossa ryhmässä on kova, mutta nyt osasin jo varautua siihen ja mentiin Sinnin kanssa rohkeasti heti mukaan. Jopa alun kenkien vaihto yms ahtaassa tulokarsinassa meni hyvin ja Sinni oli nätisti, vaikka koiria oli edessä ja takana ja sivulla ja ja ja.

Kentän puolelle päästyämme muiden riekuttaessa koiriaan tein pari kertaa maahan menon ihan omineen ja Sinni oli niin topakka! Sitten mentiin rinkiin ja siinä paikkista, Sinni meni nyt ekalla ja pysyi maassa. Vieruskaveri pomppi toistuvasti istumaan ja sitä käytiin siinä usein korjaamassa, joten kovan häiriön vuoksi kävin välipalkkamassa Sinniä useaan kertaan. Meni kyllä hyvin tämä. Tehtiin pari toistoa.

Lopuksi osa koirista kutsuttiin vuorollaan ringistä ohjaajien luokse. Tällöin menin Sinnin viereen, kun oli meille aika vaikea treeni. Rauhallisesti Sinni kuitenkin oli, vaikka toisen kutsutun koiran jälkeen nousikin istumaan. Hirmu hyvä treeni meille taas ja toivottavasti päästään tässä kevään aikana vielä muutaman kerran vierailemaan tuossa porukassa!

Keskiviikon tokotreeneissä keskityttiin kapulan pitoon ja ruvettiin harjoittelemaan ruutua sillai ihan oikeesti. Kapulan pidossa eka yritys oli ihan kalama, mut sit saatiin namista luopumisen kautta onnistumisia. 

Ruutua tehtiin tassutargetille ja voi miten hienosti Sinni teki! Tehtiin läheltä vähän etäisyyttä muutellen ja sitten pari vähän pidemmästä matkasta. Mun ennakkko-odotuksista poiketen Sinni jäi targetille eikä palannut mun luo siellä käytyään, loistavaa!

Tehtiin myös vähän perusasentoa häirittynä. Liikkuri käski muita koiria maahan ja Sinnin piti pysyä istumassa. Nyt kun on harjoiteltu tuota maahan menoa, niin aluksi Sinni meni maahan koko ajan itsestään ilman mitään häiriöitäkään, mutta sai lopulta jutun juonesta kiinni ja kehuilla ja palkalla koitin vahvistaa oikeaa toimintaa. 

Torstaina oli uimahommia, mutta tällä kertaa ei tullu otettua yhtään kuvia... Sinni ui useamman pitkän pätkän ja sit monta monituista kertaa altaan päästä päähän. Taavi keskittyi lelujen kahmimiseen niin vedestä kuin altaan ulkopuoleltakin. On se vaan aina yhtä kivaa hommaa!

Uinnin jälkeen on aina vähän aikaa erittäin rauhallista.

Perjantaina Sintturan kanssa rakennusetsintähommissa. Aina vaan ne on vaikeita mulle ja oli ne Sinnillekin vähän hankalia. Tai isoin hankaluus oli varmastikin ilmaisussa, kun laitoin sille rullan kaulaan ja tossut jalkaan. Tossut haittasi ihan kamalasti, niiden kanssa ei esimerkiksi voinut istua. Kolme ukkoa kyllä löytyi, mutta rullan kanssa Sinnillä oli taas haastetta, kun se kanteli sitä aika paljon ja ei jostain syystä oikein pystynyt tuomaan sitä mulle. Kulki vaan edes takas mun ja maalin väliä rulla suussa. Täytynee seuraava rakennusetsintä ottaa ihan vaan suorapalkalla.

Sunnuntaina tottiksessa tehtiin paikkishommia, vaikkei ollut kuin yksi koira meille seuraksi. Oli kuitenkin liikkuri ja rivissä ihmisiä ilman koiria. Ei mitään ongelmaa tällä kertaa.

Ruutua harjoiteltiin myös ja se meni targetille ihan mahtavan hyvin eri matkoista. Sitten tehtiin pitkää seuruuta ja liikkeestä maahan menoa ja ehkä vielä jotain muuta ja sitten palattiin ruudun pariin toisesta suunnasta. Sehän ei sitten ottanut onnistuakseen, vaan Sinni kiersi ruutuun sivun kautta. Voiko se oikeasti ajatella niin, että kun äskenkin mentiin tuon sivun kautta sisään, niin mennään sieltä nyt sitten tälläkin kertaa? No joka tapauksessa piti mennä aika lailla ruutunauhan viereen onnistuakseen.

Jumppakornerissa treenattiin lopuksi vielä oikean puolen seuruuta ja puolenvaihtoja jalan alta ja takaa. Oikea on tietysti vielä hankala, kun ei sitä olla treenattu ja selkeästi kropan käyttö näin päin on Sinnille tosi vaikea. Käännöksissä takajalat jää ihan paikalleen seisomaan, treeniä, treeniä siis... Puolenvaihto takaa meni kohtuullisesti, mutta jalan alta puolta vaihtaessa Sinni halusi välttämättä tehdä oman ylimääräisen piruetin. Olikin jotenkin hankala, kun oma tasapaino pitäisi pitää ja silti pystyä ohjaamaan koiraa selkeästi ja järkevästi. Saattaa olla pientä haastetta meille.

Talvisia touhuja

Tiistaina talvi antoi sen verran myöten pakkasten hetkeksi lauhtuessa, että päästiin taajamaetsintätreeneihin. Sinnille kolme ukkoa, joista kaksi ylhäällä. Taajamassa mun mielestä tosi hankala miettiä tuota rullailmaisua, kun koira on kuitenkin koko ajan liinassa. Laitoin Sinnille kuitenkin rullan kaulaan. 

Ekalla ukolla se ei meinannut pysyä nahoissaan hajun saatuaan ja häntä hullusti vispaten poukkoili hajun reunalta toiselle, kunnes tajusi nostaa nokkaa ja löysi tikapuille kiivenneen maalin. Tältä ei ajatustakaan rullan tuonnista.

täällä ei ole ketään...

Toisena löytyi myös ylhäällä oleva maali ja tältä Sinni toi rullan ja vei näytölle. Nää tuntuu vähän hassuilta, kun on itse siinä ihan vieressä kuitenkin. Kolmas maali oli isojen roskapänttöjen takana ja sieltä Sinni pari kertaa yritti tuoda rullaan, mutta tila oli niin ahdas, ettei se päässyt kääntymään, niin rulla tippui tässä änkiessä sen suusta ja sitten sai palkan ihan vaan maalin luo istumisesta.

Sinnillä oli superhauskaa.

Taavikin pääsi vähän puuhastelemaan esine-etsinnän merkeissä. Sitä kyllä kiinnosti parin treenissä olleen juoksuisen nartun hajut vähän liikaa, mutta kyllä ne esineetkin sieltä sitten lopulta löytyivät.

Keskiviikkona häiriötokoiltiin molempien koirien voimin. Tehtiin paritreeni, jossa Sinnillä parina Tito ja Taavilla Remi. Taavi veti erityisen hyvin, kun ottaa huomioon sen uros- ja bortsusietämättömyyden. Mahtavaa pappatokoilua! Taavista onnistui vain yksi video. Alla mitä liikkeitä tehtiin.

Sinnin suoritukset alla, kaikki videot ja kuvat näistä treeneistä Tarja Martinpuro.

Hintturan luoksetulo oli hyvä, kuten myös liikkeestä maahan meno. Kapula ei tällä kertaa pysynyt suussa. Mitähän tollekin on tapahtunut, kun on aiemmin ollut niin nätti pito... Kaukot onnistuivat myös hyvin. 

Loppuun vielä paikkista ja siitähän ei meinannut tulla mitään. Sinni pompotti koiria jätettäessä ja kun vieruskaveri lähti useampaan kertaan ohjaajansa luokse, niin taisi vähän Sinnille iskeä epävarmuus vaikka kuinka kehuin sitä ja kävin välillä palkkaamassa. Tehtiin useampi lyhyt toisto, mutta jotenkin oli kovin levotonta menoa tällä kertaa. Lakkasi jo jossain vaiheessa menemästäkin maahan.

Torstai oli uintipäivä, oli taas menoa ja meininkiä, ihan parasta!

Illalla Sinni kävi Lunan kanssa lenkillä ja lenkin jälkeen Taavi otettiin mukaan pihalle leikkimään.