Huhtikuu hujahti

Lähes kuukauden takaisesna keskiviikon tokossa alkuun ryhmähäiriöliikkeitä edellisen ryhmän parin koirakon kanssa. Sinni meni useamman kerran kaverin käskystä maahan... Piilopaikkiksessa Sinnin vieressä ollu koira haukkui ja se pelotti Sinniä, mut makasi silti kiltisti paikallaan. Tehtiin useampi lyhyt paikkis.

Kiertohyppyhässäkkä toimi kuin rasvattu! Super! Kaukot sit onkin semmonen murheenkryyni, ettei mitään rajaa.

Torstaina kävin tekemässä tokon voin kokeenomaisesti, paitsi kaukot jätettiin tekemättä.

Alkuun paikkis oikein hyvä. Vieruskaveri hirvitti vähän ja Sinni ratkaisi tilanteen sulkemalla sen totaalisesti pois.

En vahingossakaan katso vasemmalle

Liikkeet meni aika hyvin. Huomautettavaa oli jäävien seisomisessa, jossa pyörähti mukaan liian aikaisin ja lyhyt seuruu tehtiin myös ja se oli vähän laamailua. Ruutu tais menmä takalaidasta yli, mut se nyt tuskin on iso ongelma. Ja tunnarin Sinni tiputti jalkoihin. Muuten olin kaikkiin oikei  tyytyväinen.

Taavi rupes ontumaan, ei pahasti mut kuitenkin. Mitään selvää kipukohtaa ei löytynyt ja kuvata ei ihan heti viitsitä, kun sydän kuitenkin heikko. Kipulääkekuurilla mennään nyt ja sit jos ei mee ohi, niin kuvataan.

Perjantaina käytiinnuimassa ja Taavikin sai olla kevennetysti mukana. Ei ainakaan pahentanut tilannetta.

Sunnuntaina olin Sinnin kanssa Jenni Suden rallyvalkussa. Meillä oli aiheena mun kädet mua kiertävissä liikkeissä.

Liikkeessä mun kierto pitää treenata ensin paikallaan teputtaen ja sit pikku hiljaa askelta pidentäen. Takaa puolen vaihdossa ois ehkä hybä olla eri kästy kuin edestä mua kiertävissä liikkeissä, mut hitto kun ei kykene. 

Edessä puolen vaihto ois myös hyvä opetelle ensin paikallaan pitkää targettia hyväksi käyttäen.

Hitto, että tykkään Jennin koulutuksista! Oon jo ihan lopettamassa rallyn ja sit aina kun käy jossain tällasessa, niin taas rupee homma kiinnostamaan.

Tiistaina käytiin Taren kanssa lenkkillä. Ihana kaksikko ❤️

Kaiken tän jälkeen on blogin päivitys ihan unohtunut, kun on ollut elo semmoista haipakkaa ja vähän huolta Taavin kunnosta, vaikka ihan reippaana ja hyvävointisena se on ollut ainakin 90 % ajasta.

Ollaan käyty ehkä kaksi kertaa vieraan tekemällä jäljellä. Nyt on ajeltu jälkiä pannasta ja vauhtia on tullut paljon lisää. En tiedä onko kiinni vauhdista vai siitä, että olen pyytänyt jäljentekijöiltä uusia koeohjeen mukaan hajustettuja keppejä uusiokäyttökeppien sijaan, niin on kepit aika lailla jäänyt nousematta. Kaksi tai kolme keppiä on noussut, vaikka jälki ollaan kyllä ajettu aika lailla tarkasti. 

Pannasta en viitsi juuri jarrutella, että ehkä on taas kuitenkin palattava valjaisiin.

Esineruutua on tehty ehkä kerran ja se meni kyllä aika kivasti. Kaverilenkillä on käyty Ainon ja Topin kanssa ja sitten on koitettu hinkata aivan mahdottomia kaukoja. Sinni kyllä osaa vaihdot, mut joskus se on jostain syystä ihan pihalla ja tulee ihan mitä sattuu asentoja tai ei mitään. Ja ilman targettia se ei kyllä pysy paikallaankaan. Olen jo ihan toivoton näiden suhteen. Mitkään kepakot tai laatikot tai muut rimajutut ei toimi ollenkaan tuohon paikallaan olemiseen. 

Metsään meni vahvasti viime viikot

Maaliskuun lopussa Sinni pääsi vähän leikkimään pariin otteeseen Toton kanssa, kun oli sukujuhlat. Ja tietysti oli myös käytävä järvessä, kun ranta oli jo sula.

 

Sunnuntaina jälkeä vieraan tekemällä jäljellä. Sinni ajoi tulevan kokeen 2-luokan jäljen ja hiton hyvin ajoikin. Nosto oli vähän epävarma, mutta itse jälki meni kokonaisuutena ihan huikeen hyvin. Sinni teki töitä löytääkseen kepit ja kaikki nousi varmoin ottein! Minä yritin kovasti yhdessä kohtaa sabotoida jälkeä, mutta onneksi Sinni piti päänsä ja mä lopulta uskoin sitä, koska sillä nyt kuitenkin on parempi nenä kuin mulla. Yks pien kiersaus tuli jonkun eläimen houkuttavien jäänteiden takia, mutta siitäkin selvittiin hyvin. Kilometrin jälkeen meni aikaa 26 min. Jälki oli parisen tuntia vanha. Mahtavan hyvä suoritus meiltä.

Illalla vielä tottiksia ohjatun (superhyvä), tunnari (rupee toimimaan), kaukojen (ei näistä tuu koskaan mitään) ja jäävien (joskus onnistuu oikee liike, joskus ei) kanssa. Tehtiin myös paikkis kokeenomaisesti ja se oli ihan tosi hyvä.

Maanantaina pikainen esineruututreeni, Sinni haki 30 m leveältä kaistaleelta kaksi esinettä, eka hetsattuna, toka valmiina. Sinnimäisen humputtelevaan tyyliin molemmat nousi, kunhan kerkes muilta hajuilta esinelle. Tästä on hyvä parantaa.

Uskaltauduttiin bc-sakin kanssa lenkillekin ja Sinni meni varsin hyvin joukon jatkona ja taisi sieltä yksi mielitiettykin löytyä.

Tiistaina taas kauhea kooma yöllisen hävittäjärallin takia, mut lupauduin silti pieneen jälkitreeniin. 1 h, 500 m, kuus keppiä, 30 m jana. Sokkona mentiin, tarvin näitä ihan tosi tosi paljon enemmän, kun en luota yhtään meidän jäljestykseen. Tai luotan mä nyt jo enemmän kuin vuosi sitten, mutta pitkä on matka semmoseen hyvään oloon jäljellä.

Sinni nosti takajäljen, mutta lähti sitten hyvin jäljelle. Jäljesti kyllä hyvin, lopussa pieni oikaisu, mutta keppejä ei noussut kuin kaksi. Ei vaan kiinnostellu kepit tällä jäljellä ollenkaan... Mut uskalsin sokkojäljelle ja olin siihen kyllä tyytyväinen ja uskalsin luottaa Sinniin, vaikka riistan jälkiä oli ihan älyttömästi. Mut ihan helkkarin epävarma olo mulla siellä liinan päässä on. Pitäis ehkä ens kerralla antaa Sinnin mennä vapaana, meniskö sit paremmin. Aikaa meni 13 min.

Torstaista sunnuntaihin oltiin saaressa, jossa meillä on melkoinen työleiri mökin omannäköiseksi tekemisessä. Koirat sai puuhastella pihalla omiaan ja muutama lenkki ehdittiin käydä saaressa tarpomassa.

Sunnuntai-iltana hallille tän talvikauden viimeiseen hallitreeniin. Olipa kiva kausi taas ja halli on alustavasti varattu myös ens talveksi. 

Tällä kertaa Hinspanen teki kiertohässäkkää, ruutua ja jääviä, kaikkia aika kivasti. Lopuksi vielä paikkisrivi seitsemällä koiralla.

Maanantaina Sinnille vieraan tekemä alo-jälki ja kohtuullisen noston jälkeen kivavauhtista jäljestystä tällä kertaa pannasta, kun Sinni vihaa kaikkia valjaita ja muita pukineita. Ei ainakaan haitannut jäljestystä valjaiden puuttuminen. Viisi keppiä ylös ja aikaa meni 11 minuuttia. Hyvä me! Tällä jäljellä mun ei tarvinnu yhtään arpoa, että ollaanko jäljellä vai ei. 

Nyt ois kiva tietää, että miks toisen vieraan tekemiä jälkiä ajetaan hyvin ja toisen vieraan ei... tarvitaan selkeesti lisää vieraita tähän vieraiden rinkiin, jotta pääsen jyvälle, miks joskus jälki kulkee ja miks joskus taas ei, vapaaehtoisia?

Illalla vielä esineruutua valmiissa täyskokoisessa ruudussa. Sinni haki HintunTinttu-tyyliin kolme esinettä. Kaks ekaa meidän tasoon nähden hyvin ja kolmannen sitten vähän tuumailevammin. Esineet ei edelleenkään tule käteen asti, mut olen iloinen, kun Sinni niitä halukkaasti etsii ja innolla tuo mun varpaisiin.