Vuoden ekat treenit oli sunnuntaiporukan hallitreenit. Aloitettiin luomalla Sinnille uskoa, että paikkisrivissä on ihan hyvä olla. Muilla oli ihmisiä mukana, kun niitä ei vielä uskalla jättää yksin, mutta oli tuokin parempi kuin ei mitään. Vaikka olen kyllä varma, että Sinnistä olisi ollut epäilyttävämpää olla siellä ihan vaan koiraporukassa. Mut saatiinpahan ainakin hyvä onnistuminen!
Loppuaika keskityttiin sitten rallyn oikeaan puoleen ja se on kyllä mennyt eteenpäin. Kaukojakin kokeiltiin taas, mutta ne ei nyt onnistu jostain syystä sitten millään.
Tiistaina käytiin uimassa, ihan parasta!
Voitko nyt jo heittää, pliiis!
💗💗
Keskiviikkona todelliset hyvänmielen tokotreenit! Merkkien kiertoa, hyppynoutoa, kaukoja ja loppuun paikkis.
Merkkien kierto oli vauhdikas, vaikka pientä väistöä ja luimuilua toisen koiran vuoksi. Isosti iloa silti. Hyppynouto ekan kerran ilman kapulan tiputuksia, tosin autoin paljon, mut silti. Kaukoja hinkattiin sit enempi ja kai ne sieltä palaa joskus. Kolmesta metristä menee hyvin, viidestä ei millään.
Lopun paikkis tehtiin niin, että aluksi menin täyteen matkaan ja tulin sieltä pikku hiljaa minuutin aikana kohti Sinniä. Välipalkka ja toinen minuutti sit puolesta matkasta. Meni hyvin ja Sinni oli ihan rennon oloinen.
Torstaina omineen hallilla, molemmille rallya ja Sinnille tokoakin. Tehtiin rataa ja molemmat oli hyviä. Sinnin kanssa onnistuttiin erityisen hyvin!
Ruudun ja kierron erottelu on Sinnille hankalaa, kun ruutu vetää kovasti puoleensa. Onnistumisiakin saatiin, mutta vaikka molemmat sujuu yksitellen aika hienosti, niin tuollai yhtä aikaa hallissa ollessaan se onkin aika vaikea Sinnille valita, että kumman jutun suorittaisi. Kaukot ei onnistu edelleenkään kuin ihan läheltä, mutta hyppynouto oli hyvä.
Lauantaina oltiin rakennusetsintätreeneissä. Sinni tykkäs kun hullu puurosta ja löysi kaikki kolme maalia, kivaa oli.
Treenien jälkeen vielä sivistynyt hihnalenkki porukalla.
Sunnuntaina hallilla keskityttiin rallyn oikeaan puoleen ja puolenvaihtoihin. Rupee vähitellen sujumaan.
Ennen uutta vuotta käytiin vielä sunnuntain hallivuorolla molempien kanssa tokoilemassa. Sinnin kanssa tehtiin avon liikkeet paitsi paikkis. Muut meni yllättävän hyvin, mutta kaukot oli unohtunu jonnekin ihan kokonaan ja iänikuisissa jäävissä oli edelleen sekoilua. Mut toisesta koirasta huolimatta ruutu onnistui ihan ilman targettiakin.
Paappanen oli niin liekeissä, ettei tosikaan. Se teki liikkeet melkeimpä paremmin kuin Sinni.
Useamman vesisadepäivä jälkeen lumet oli huvenneet niinnpaljon, että maanantaina aamupäivällä pääsi tekemään pienet jäljet molemmille. Taaville 350 metriä ja Sinnille 600 metriä, molemmat noin tunnin vanhoja ja niillä oli keppejä.
Taavi oli niin hyvä, kuten aina. Todella varmaa tekemistä, Paapan kanssa jäljestäminen on ihan parasta.
Sinni HintunTinttunen jäljesti ihan hyvin, mutta olen kyllä niin hukassa sen kanssa. Sillä oli ihan todella hyvä draivi ja into, mutta riista sotki sitä taas aina välillä. Isosti plussalle silti jäi tämä jälki. Kepit nousi hyvin ja kulmista Sinni suoriutui hienosti. Huonoa oikeastaan vain tuo kova kiinnostus riistan hajuun niin ilma- kuin maavainullakin. Mut silti päästiin loppuun asti ja vauhtia on kyllä tullut lisää, nyt riittäisi jo koesuoritukseenkin, kunhan pysyttäis jäljellä. Myös nostot tarvii paljon harjoitusta, jotta olisivat varmoja.
Iltapäivällä Tiinan ja Taren kanssa pienet esineruututreenit. Muutaman metrin levyinen kaistale ja ei ehkä ihan 50 m syvä. Tiina vei Sinnille meille vieraita esineitä ja Sinni yllätti olemalla ihan superhyvä! Mikä into sillä oli hakea esineet! Kyllä oli sata kertaa kivempi treenata kimpassa kuin yrittää turata omineen.
Tällä videolla esine ei löydy ekalla kerralla, mut tosi kivasti Sinni lähtee hakemaan sitä uudestaan, Tiina kuvasi:
Tämä myös Tiinan kuvaama:
Aattona käytiin Tiinan kanssa vielä hallitreeneissäkin. Sinnille paikkista, mikä ahdistaa edelleen ja sieltä hopsitään mieluusti pois. Kyllä harmittaa, että meille niin vahva liike hajosi samalla kun ruutukin. Ei se paljoa tarvi, että koira voi mennä epävarmaksi. Silti parempi näin, kuin että Sinni olisi ruvennut räyhäämään toisille epävarmuuttaan. Mun luo on aina hyvä tulla. Rakennellaan uskoa ja luottoa paikkikseenkin pikku hiljaa takaisin.
Ruutu meni nyt jo ihan hyvin, pientä himmailua Taren ollessa hallissa, mut hyvä silti.
Sit jumppailtii oikeaa puolta ja muita rallyjuttuja, on ne vaikeita.
Viikko sitten tiistaina pikainen pyörähdys hallilla ruudun merkeissä. Ja sehän meni hyvin. Ekat pari targetille ja sitten tehtiin kahdesta suunnasta ilman targettia ja meni hyvin.
Tehtiin myös hyppynoutoa ja siinä palautus on edelleen vaikea ja vaatii vahvistusta. Muutoin oikein hyvällä mallilla, kunhan saa tuon kapulan tulemaan sivulle asti, eikä sylkäistynä jalkoihin.
Keskiviikon tokotreeneissä korjailtiin edelleen ruutua, kun toisen koiran ollessa hallissa ei Sinni taas uskaltanut lähteä mihinkään. Targetilla ja hetsaukslla ja ruudun vieressä olevalla ihmisellä saatiin Sinnille rohkeutta ja onnistumisia, vaikka aina toisen koiran ohi mennessään se luimisteli ja kyyristeli. Mut jäi kuitenkin enemmän plussalle tämä.
Merkkejä kierrettiin myös ja se meni aika hyvin, vaikka pieni jännitys näkyi siinäkin. Paikkiksessa Sinniä sitten taas hirvitti vieruskaverit ja pari kertaa se sieltä hiippaili mun perään. Paljolla palkalla ja kehuilla valettiin uskoa. Ihan lopuksi vielä kaikki hillui hallissa ja tein Sinnin kanssa pieniä paikkiksia ja lopulta sillä jo heilui häntä ja korvat ei ollu päätä myöten. Voi mun pieni Hinnustiina, joka välillä on niin hurja omasta mielestään, mutta sitten kuitenkin aika herkkä.
Torstaina omineen hallilla kahden rallyradan verran. Paappa kävi näyttämässä mallia ja sitten Sinnin kanssa tahkottiin niitä vaihtelevalla menestyksellä. Mä luulen, että Sinnin kanssa suurin haaste on mun epäselvä ohjaus. Vaikka kuinka yritän olla selkeä ja vatkata käsiä mahdollisimman vähän, niin aina Sinni jää kiinni johonkin väärään käden liikkeeseen ja homma leviää. Mut eipähän ole tylsää...
Perjantaina käytiin taas polskimassa. On se vaan hienoa, että on taas uimala, mihin pääsee tappoliukkaita pakoon ja kaikin puolin muutenkin koirille ihan parasta liikuntaa.
Sunnuntain hallivuorolla korjailtiin taas ruutua pariin otteeseen. Toiset koirat aiheuttaa epävarmuutta, mutta vähemmällä hetsauksella nyt onnistuttiin. Lisää vaan näitä, niin toisten pelko varmaan häviää. Paikkista pitäis vielä päästä treenimään enempi.
Meillä oli myös pikkujouluskabarata, hauskaa hupailua, kiitos vaan järjestelyistä ja kuvaamisesta Tiinalle.
Maanantain kävin Irman vieraana Kouvolassa treenaamassa rallya. Hieno uusi halli heillä ja kiva oli treenata kimpassa, kiitos!
Sinni ihmetteli, kun jonkun koira oli unohtunut 😅.
Tiistaina, aattoaamuna, käytiin uimassa. Takaa ajatuksena väsyneet koirat joulunvietossa porukoilla...
Toissa keskiviikkona ruutuiltiin. Ekaks koitin, josko menisi ruutuun ilman targettia. Ei mennyt, meni vasemman etutötsän kiertämiseksi koko homma.
Targetilla homma onnistui hyvin. Tehtiin myöhemmin toinen setti ja silloin ruutuun meno onnistui heti ilman targettia.
Perjantaina kävin hallilla omineen rallyilemassa molempien kanssa. Tehtiin kaksi rataa. Taavi teki molemmat alusta loppuun ja oli hyvä. Sinnin kanssa palkkailin vaikeissa kohdissa ja tehtiin haastavia paikkoja uudestaan pienissä pätkissä. Osataan kyllä jo aika paljon, mutta tekemisen varmuutta tarvitaan lisää.
Lautantaina aamusta hakuiltiin pienellä alueella kolmen ukon verran. Tassuihin tarttuva lumi vähän haittasi, kun en älynnyt laittaa tossuja... Mutta hyvin Sinni teki töitä, oli innokas ja ilmaisut sekä näytöt oli hyviä. Vikalta ukolta rullaa tuodessaan, Sinni pysähtyi kaluamaan lumipaakkua tassustaan. Sen jälkeen se hetken mietti, että mitähän oli tekemässä ja lähti sitten hakemaan rullaa uudestaan. Hyvä ratkaisu, tykkäsin.
Sunnuntaina tehtiin kokeenomainen rallyrata. En päästänyt Sinniä haistelemaan ketään ennen suoritusta ja sehän näkyi heti tekemisessä. Ei meinannut tulla mitään, kun ois pitänyt päästä vähän moikkaamaan porukkaa sinne ja tänne. Videolla meno ei näytä ihan niin pahalta kuin miltä se tuntui, mut onhan tuossa aika paljon häröilyä.
Video H.Kaipiainen
Tiistaina kävin hallilla omineen molempien kanssa rallittelemassa kaksi rataa. Varmuutta tarvitaan, mut kivaa tekemistä.
Keskiviikkona sianpierun aikaan uittamassa koiria. Ihan mahtavaa puuhaa ja yllättävän hyvin jaksoin ennen työpäivää käydä ne uittamassa. Kivan rauhallisesti olivat loppupäivän.
Illalla tokossa tehtiin alkuun paikkis ja sitten jättäviä ja ruutua. Jäävät on edelleen ihan herran haltuun, mut ehkä joskus... Ruutua tehdessä kävi ikävä juttu, kun nuori aussi karkasi ohjaajaltaan ja tuli meidän luo. Sinni ei tästä tykännyt ja otti jotenkin tosi kovasti itseensä, vaikkei tilanteessa näennäisesti edes käynyt mitään. Tän jälkeen se ei enää suostunut lähtemään ruutuun ja oli muutenkin jotenkin tosi pälyileväinen ja epävarma. Alun loistavasti ilman targettia onnistuneet ruudut meni nyt sit ihan reisille, enkä saanut sitä edes lyhyestä matkasta menemään targetille. Toivotaan, ettei jäänyt nyt ruutua kohtaan mitään pysyvää huonoa.
Viikko sitten tiistaina hallilla omatoimivuorolla rallya molemmille. Rakensin alla olevan radan ja Taavi kävi sen ekaksi testaamassa innokkaasti ja äänekkäästi. Spiraalin jälkeen ei enää ois kyennyt 360 vasempaan, sen verran kovasti jo heitti päässä.
Sinnin kanssa sitten tehtiin rataa pätkissä paljon palkaten. Treenilistalle ainakin seisoessa paikallaan pysyminen, jalan alta puolen vaihto, sivulta eteen istumaan tuleminen ja ylipäätään oikealla seuraaminen, vaikka se meni kyllä oikeestaan yllättävän hyvin. Vähän tehtävistä riippuen meillä olis varmaan jo tällä hetkellä jonkinmoiset mahdollisuudet kisoissa tulokseen, mutta haluan kyllä olla aika paljon varmemmalla pohjalla ennen kuin seuraavan kerran osallistutaan.
Keskiviikon tokossa aloitettiin paikkiksella, sitten keskityttiin jääviin. Nyt onnistuu istuminen ja muiden kanssa hankaluuksia. Ehkä nää joskus onnistuu kaikki samaan aikanaan? Luoksetulo tehtiin myös ja seuruuta, ne meni hyvin.
Torstaina Taavi kävi sydänultrassa kontrollissa. Vaikka vointi on edelleen hyvä, eikä oireita ole, rupeaa vanhuus näkymään sydämessä. Molemmissa eteiskammioläpissä rappeumamuutos. Molemmin puolin vuotovirtausta. Sydämen supistuvuus lievästi korostunut ja vasen kammio ja eteinen kohtalaisesti laajentuneet. Virtausnopeudet normaalit.
Eli paappa pötkii vielä hyvin ja elämää ei tarvi rajoittaa, mutta loppuliuku on alkanut. Nyt pitää säännöllisesti seurata lepohengitystiheyttä ja jos se rupeaa nousemaan, niin sitten pitää aloittaa nesteenpoistolääkitys sydänlääkkeen rinnalle. Jos ei ihmeempiä, niin vuoden päästä taas kontrolli.
Perjantain tokokurssilla hyppynoutoa, kiertoa ja ohjatun suuntia. Kierto rupeaa olemaan aika lailla valmis. Ohjatun suunnat meni myös namialustoille kaikki oikein. Hyppynouto tuottaa sitten vähän haasteita. Välillä kierretään ja välillä sit hypitään kapula suussa eestaas hyppyä ihan vaan huvikseen. Myös lopun luovutus on vielä ihan alkutekijöissään ja sitä ei ole vielä yhdistetty tähän liikkeeseen ollankaan.
Lopuksi paikkista ja häiriötreeniä. Paikkis meni hyvin ja kaikki häröilyhommatkin, mutta taas koiraringin keskellä olleen kartion kiertäminen oli Sinnistä aika jännää.
Lauantaina Sinni pääsi kimppalenkille Taren kanssa oikein eväiden kanssa, kiitos Tiina. Nää kaks vaan tykkää toisistaan niin kovin!
Evästauko
Sunnuntain hallivuorolla ohjattua noutoa, noudon luovutusta, ruutua, kiertoa ja seuruuta.
Seuruu kivalla mallilla, tehtiin myös oikeaa puolta ja kyllä sekin kehittyy koko ajan. Ruutu on Sinnistä aika kiva liike ja karkaa sinne kyllä kovin mielellään aina tilaisuuden tullen.
Kierrettiin hooperstynnyriä tai jotain vastaavaa ja se meni ihan nappiin. Ohjattu olikin sitten haastava. Tehtiin ekaa kertaa kapuloilla. Sinnille oli kyllä selvää, että se kapula on sieltä tarkoitus tuoda mulle, mutta suunnat oli tällä kertaa vähän hukassa. Ekaks jäi kiinni kapuloiden viejään ja ekaan vietyyn kapulaan (ovathan kapulat ihan sika kivoja, vähän kuin ruutu) ja sitten kentällä ollut tötsä vei Sinniä ihan kuus nolla ja kapulan sijasta Sinni meni aina sinne tötsälle. Tötsä kun poistettiin, niin saatiin onnistuminenkin. Kapulan luovutukset on aika hyviä, jossain vaiheessa pitäis Sinnille saada kerrottua, että kaikissa noutoliikkeissä se kapula pitäisi tuoda mulle tähän tyyliin eikä sylkeä jalkoihin. Mut kivat hyvänmielen treenit taas nämäkin.
Perjantaina tokokurssin vika kerta. Oikee vika kerta jää multa väliin ens viikolla. Alkuun testattiin kuinka paljon koira haluaa tehdä ohjaajalle. Hakki täys leluja ja kapuloita ja muuta mielenkiintoista ja ohjaaja. Koira päästettiin kaiken tän sekaan ja ohjaaja lähti kävelemään. Sinni kävi haistelemassa useampaa lelua, mut aika nopsaan se kuitenkin tuli mun luo, muru.
Me tejtiin hyppynouto ja ihan vaan tasamaanoutoa. Mun pitää ruveta vaatimaan Sinniltä paikallaan pysymistä heitettäessä ja lopun kunnollista luovutusta. Sinni teki hyviä hyppynoutoja ja hienoja tasamaanoutoja ja sit oli ekstrana upeita tötsien kiertoja kapula suussa, vaikka tarkoitus oli tehdä jotain muuta.
Toinen aiheemme oli seuruu. Sinnillä on taipumusta edistää ja siihen saatiin vinkkejä. Vasenta kaarrosta niin, että liike välillä pysähtyy kesken askeleen ja koiran tehtävä on pitää paikkansa vademman jalan vieressä. Sinni osti tän aika nopsaan. Toisena tehtiin seuruuta ja siitä käännöksiä niin, että liike pysähtyy käännökseen. Tää oli Sinnille vaikeampi. Mun pitää muistaa myös auttaa Sinniä onnistumaan.
Loppuun kehän kiertoa ja paikkis. Kehää kierrettäessä meidän takana tullut koira oli kovin innokas ja se puhisi ja loikki hihnassa ja Sinni otti tän jotenkin raskaasti ja veti vähän kierroksia. Rauhoittui onneksi nopdaan ja paikkis meni hyvin. Paikkis tehtiin ringissä selät keskustaan päin.
Lauantaina aamu aloitettiin korkkaamalla uusi uimala. Mahtavaa, että saatiin näinkin nopsaan uusi uimapaikka, vaikka ei tämä uusi paikka Haminan lopettaneelle uimalalle pärjää. Tilat on aika pienet ja meidän makuun aivan liikaa ahtaita koirakohtaamispaikkoja. Mut jos yrittäis käydä arkiaamuisin, niin oisko parempi mahis saada olla rauhassa...? Tai sit tarvii Murun mukaan jeesimään ovivahdiksi.
Mut uiminenhan on vaan tosi kivaa!
Sunnuntaina hallilla ruutua, kiertoa, hyppynoutoa, kaukoja ja luoksetuloa liikkuroituna. Seuruuta sit ihan muuten vaan.
Sinni pysyi hyvin housuissaan liikkurista huolimatta ja erityisen tyytyväinen olin siihen, ettei se mennyt liikkurin käskyihin. Ruutuun Sinni jostain syystä halusi mennä aluksi vasemman laidan kautta. Uusilla yrityksillä sitten löytyi oikeakin reitti. Pysäytyksen jälkeen maahan-käskyllä se meni joko istumaan tai maahan. Lisää varmuutta tähän siis tehtävä, onneksi Sinni kestää toistoja. Hyppynoudossa ekalla kerralla kiersi esteen molempiin suuntiin. Sitten rupes hypyt onnistumaan, mutta kapulan se sylkäisi melkein joka kerta mun jalkoihin, vaikka yritin auttaa kuinka. Ruutua ja hyppynoutoa vuoroteltiin, ettei tullu montaa toistoa kumpaakin peräkkäin.
Kaukot oikein hyvät, en kyllä nähnyt, liikkuiko vai ei, mut ei ainakaan paljoa. Luoksettulo oli oikein hyvä ja merkkejä kierrettiin ihmisiä päin ja se meni hienosti. Seuruuta tehtiin myös vähän, lähinnä lähtöjä ja käännöksiä.
Viime viikolla keskiviikkona tokoiltiin noudon ja ruudun merkeissä. Alkuun paikkis, joka Sinniltä meni oikein hyvin.
Noudossa Sinni ei meinaa malttaa odottaa käskyä, vaan karkaa kapulalle heti heitosta. Toisaalta eipä olla vielä kyllä odottamista juurikaan treenattu. Tällä kertaa treenattiin ja meni ihan hyvin. Luovutukset oli tosi hyviä.
Ruutuun karataan myös, mutta ei haittaa. Into on hyvästä. Kaks ekaa targetille, kaks seuraavaa ilman targettia ja sit vielä targetille. Muutamasta pienestä lipsahduksesta huolimatta meni oikein kivasti.
Lauantaina aamupäivällä pieni kolmen ukon treeni raunioilla. Sinni oli superinnoissaan ja vauhdikkaasti löysi kaikki kolme. Videolla kaks ekaa, kolmannelle en pysynyt perässä.
Perjantaina Sinni kävi Lunan kanssa pitkällä iltakävelyllä.
Pimeetä puuhaa
Sunnuntain hallivuorolla treenattiin rallya. Oikeaa puolta ja käännöksiä. Jos mun kädet vatkais vähemmän, niin ois varmasti Sinnille helpompaa, mutta minkäs teet... Ihan hirveesti Sinni yrittää ja edistystä tulee. Paljon on silti vielä harjoiteltavaa ja hommaan pitää saada paljon enemmän rutiinia.
Pari tynnyrin kiertoa tehtiin myös ja yksi luoksetulo. Ne meni hyvin.
Maanantaina käytiin nopsaan tekemässä pieni esineruutuharjoitus. Sinni istui paikkaistumisessa ja mä vein sen nähden esineen, sitten lähetys. Tehtiin kaksi toistoa. Lopun palautusta ja luovutusta tarvii ruveta treenaamaan...
Keskiviikon tokossa aiheena oli kehään tulot ja liikkeiden välit. Meille tosi haastava aihe, kun Sinnin mielestä kaikkia pitäisi rakastaa. Aluksi mentiin kehään koko porukka jonossa ja kierrettiin halli paikkispaikoille. Halliin tulo on meillä aina ihan kamala, kun en ole siihen jaksanut panostaa. Sinni ryntää sisään ja toivoo, että oven takana odottaa mahdollisimman monta ihmistä rakastettavana. Tuomarin tarkastus lähti myös ihan käsistä, kun rakkautta vaan tulvi yli äyräiden. Jöröjukka-Taavin jälkeen en vain pysty suhtautumaan HintsulanTintsun ylitsevuotaviin rakkaudenosoituksiin kovinkaan vakavasti, vaikka ehkä pitäisi. Lähinnä vaan nauran ja nautin tilanteista...
Paikkiksessa Sinni oli aina vähän pelottavan ison mustan koiran ja uuden tuttavuuden välissä. Vähän taisi jännittää, kun minuutin jälkeen Sinni rupesi vähän haistelemaan. Kun huomautin asiasta, niin varovarovaisesti lähti hiippailemaan mua kohti. Palautin paikalleen ja loppu meni hyvin.
Liikkeiden välejä treenattiin vähän vieraamman liikkurin kanssa ja kyllä oli Sinnillä itsessään pitelemistä. Kohtuullisen hyvin kuitenkin pysyi nahoissaan ja ihan vaan treenin loppupuolella se mun vähän herpaantuessa karkasi kahdesti liikkurin luo.
Perjana alkoi viiden kerran tokon avovoi-kurssi, josta multa tosin jää vika kerta väliin. Ekan kerran aiheet oli tunnari, ohjattu ja kiero. Näistä tunnari ja ohjattu eimle semmoisia, ettei olla tehty aiemmin.
Aloitettiin tunnarilla; Sinni istumaan vähän matkan päähän ruutunauhakasasta ja vein sinne yhden tunnarinapulan ja sit Sinni etsimään. Ekalla yrittämällä etsintä vähän laajeni, mut kyllä se kepukka sieltä löytyi. Tokalla kerralla homma oli selkee ja Sinni etsi kepukan hienosti.
Ohjattua tehtiin suuntien harjoitteluna namilautasille. Vaikeinta oli saada Sinni seisomaan paikallaan ja useampaan otteeseen se kävi omineen tyhjentämässä molemmat lautaset. Joka kerta kun ohjasin, meni hienosti.
Kiertoa useampi toisto hyppy- ja kapulahäiriöllä. Kapula kiinnosti kovasti, kävin taputtamassasen vuoksi tötsiä. Hienoja kiertoja.
Lauantaina aamupäivällä Sinni kävi taas fyssarilla. Pakaroissa/reisissä oli vähän jumia, mut ne aukes hyvin. Muuten ei mitään ihmeempää. Sinni nautti kovasti.
Sunnuntai-illan tottiksissa tehtiin merkin kiertoa, joka onnistui hyvin kunnes laitettiin kapuloita häiriöksi. Sinni haluaa selkeesti olla noutaja, niin hienon palautuksenkin teki. Pienellä avulla onnistui kierto sitten kapuloista huolimatta.
Myös tunnarin alkeet oli ohjelmassa ja hienosti haki ruutunauhan seasta kapulan pariin kertaan. Ekalla pieni aivopieru, kun jäi nauhoille seisomaan, mut tokalla kerralla lähti tuomaan hienosti.
Ruutua kokeiltiin valmiina liikkeenä, mut ei onnistunut, tarvittiin targetti.
Jäävät ei onnistu sitten millään, maahan meno on niin vahva, että sitä Sinni tarjoaa koko ajan. Nää täytynee aloittaa ihan alusta.
Pari edellistä kuukautta oli töiden puolesta tosi rankka, ei juuri vapaapäiviä ja melkein kaikki päivät ylipitkiä. Mut se rypistys on nyt ohi ja oltiin koirien kanssa mökillä toipumassa.
Saavuttiin perjantaina illalla. Lauantaina pitkä metsälenkki. Susia on ollut jonkin verran, viime viikollakin vajaan kymmenen kilsan päässä tappoivat lampaita. Mut en valoisaan aikaan osaa niitä pelätä, koirat kuitenkin pysyy lähellä. Pimeällä en koiria laske yksin ulos.
Sunnuntaina tein molemmille jäljet. Sinnille kilometri, kuusi keppiä/esinettä ja ikää tunnin verran. Nostomatka oli lyhyt ja jälki nousi ensin takajälkenä. Muuten olen todella positiivisesti yllättynyt, vain yksi riistan perään harhautuminen. Toisen ehdin huomata niin nopeasti, ettei eksytty jäljeltä. Sinni onneksi palaa omalle jäljelle aika hyvin käskyllä, jos vaan tajuan asian ajoissa. Edelleen se on vaikea lukea. Aikaa meni 26 minuuttia eli Sinni on saanut tekemiseen selvästi vauhtia ja nyt se jaksoi keskittyä jäljen loppuun asti. Kaikki esineetkin löytyi hyvin.
Olin tosi taitava, vaikka nenääni haisee hirvi tai joku muu metsän elävä. (Toivottavasti ei susi)
Taavilla oli puolen kilsan jälki, jolla kolme esinettä. Aikaa Taavi käytti alle kymmenen minuuttia eli mentiin kohtuullisen vauhdikkaasti. Niin varmaa tekemistä alusta loppuun. Nosto oli hieno, kuten koko jälki. Pappajälki, paras jälki!
Paras!
Maanantaina samoiltiin useampi tunti metsässä, ihanan rentouttavaa.
Illalla Sinnin kanssa vähän merkkien kiertoa vaihtelevalla menestyksellä.
Keskiviikkona Sinnille jälki kulmateemalla. Ei olla sen kanssa juurikaan treenattu kulmia. Tai eihän me olla Sinnin kanssa jälkeä treenattu ylipäätään. Puoli kilsaa pituutta, kuusi keppiä, lyhyt nosto, kolme tuntia ikää. Nosto oli ihan super! Ensin parin askeleen verran oikeaan suuntaan, sitten parin askeleen tarkistus takajäljen suuntaan ja sitten Sinni valitsi varmasti oikean suunnan. Näin selkeän noston mäkin tajusin.
Kulmat tuotti vähän päänvaivaa, mutta tykkäsin kuinka nopsaan Sinni kuitenkin huomasi jäljen hukkuneen ja hyvällä motivaatiolla etsi jäljen uudestaan omatoimisesti. Vähän taas näkyi mun epävarmuus Sinnin lukemisessa, mutta oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa ja fiilis oli kiva. Jostain syystä kolme keppiä jäi nousematta. Mentiinkö sen verran sivusta vai oliko joku muu syy?
Tehtiin myös esineruututreeniä, Taaville kokeenomaisesti ja Sinnin kanssa niin, että vietiin esineet yhdessä ja sitten se kävi niitä hakemassa. Osa esineistä sienestettiin.
Taavi teki hyvin. Sinnillä alkaa orastaa pieni esinemotivaatio ja sienestyksessä oli ihana kuunnella sen nuuskutusta.
Torstaina ja perjantaina samoilua, lauantaina kotiuduttiin. Oli ihanan rauhallinen viikko.
Sunnuntaina olin raunioilla emännöimassä Hepekolaisten vierailua ja molemmat koirat pääsi käymään parin ukon verran raunioilla. Taavi keskittyi lähinnä pissojen lussuttamiseen ja ukkojen etsimiselle lähinnä viittasi kintaalla.
Sinni etsi kaksi ukkoa hirmuisella innolla ja vauhdilla.
Samalla reissulla koirat pääsi pienelle kimppalenkille Elmo-pennun kanssa.
Sunnuntaina illalla vielä hallilla Sinnin kanssa. Tehtiin tynnyrin kiertoa, oikean puolen seuruuta ja häiritty paikkaistuminen.
Kierrot meni hyvin ja oikea puolikin rupeaa pikku hiljaa luonnistumaan, vaikka vasen meinaa imaista Sinnin aina välillä. Paikkaistuminen oli hyvä, vaikka pää pyörikin.
