Viime viikolla maanantai-ilta vietettiin Kouvolassa rallyn iltakisoissa melkoisen lämpimässä hallissa. Sinniä ei myöhäinen ajankohta tuntunut häiritsevät, mut itellä oli vähän haasteita pysyä vireessä, kun lähenneltiin mun nukkumaanmenoaikaa 😴😅, mut selvittiin ja hienosti selvittiinkin.
Rata näytti tältä, puolenvaihtoja oli ainakin tarpeeksi.
Mulla oli täysi työ pitää Sinni hanskassa, kun toimitsijapöytä oli lähdössä meidän selän takana ja kehänauhaan ei ollut kovinkaan pitkä matka. Kyltille 5 mennessä meinas Sinni lähteä katsomaan sermin takana ollutta Irmaa ja loppurataan toi haastetta kehän laidalla kylttien 15 ja 16 välissä seisoneet tuomari ja sihteeri. Mut hienosti Sinni tsemppas ja tehtiin aika hieno rata.
Kyltillä 9, (istu, eteen istu, oikealta oikealle istu) tuli meidän jokaratainen jumitus. Sinni ei meinannut millään siirtyä sivulta eteen. Viimeksi saatiin vastaavasta -10, nyt ei vähennyksiä. Liike oli kuitenkin oikein suoritettu, hivenen hitaasti vaan, joten musta tää on kyllä oikeampi tuomio.
Kyltiltä 10 -3 uusimisesta. Tässä ekalla yrittämällä tuli meille tyypillinen lisäpiruetti mua kierrettäessä. Viimeiseltä kyltiltä jostain -1 epätarkasti suoritetusta tehtävästä. Loppupisteet siis huikeat 96 pistettä ja hiuksen hienolla 0,3 sadasosasekuntia nopeammalla ajalla voitettiin koko luokka! Hyvä Sinni HintunTinttu.
Kuva Irma Liimatainen KSSK
Keskiviikkona tokossa oli kehätreenit. Kolme kehää pyöri samaan aikaan, hyvää häiriötä. Aloitettiin superhäiriöisellä paikkiksella. Kaksi minuuttia paikkamakuuta rivissä, jota pujotteli kävelevät ja juoksevat ihmiset, pallonheittoa, rivistä luokse kutsuttuja koiria ja kaikenlaista muuta kivaa. Sinni oli tosi hyvä.
Omalla vuorolla tehtiin liikkuroituna useampi toisto ruutua. Lähinnä tehtiin pitkää matkaa ja olihan toi muhkuraisella ruohokentällä vähän eri kuin hallissa. Kokeiltiin jopa kerran ihan kokonaisena voittajan liikkeenä. Sinni ei ekaks tajuttu, että se saa lähteä paikkiksesta mun luo. Jäävät (istu ja maahan) meni hienosti. Seuruu oli pitkä, mutta meni ihan ok, vaikkakin siinä olisi kyllä paljon parantamisen varaa. Mahtavan häiriöiset kehätreenit, tykkäsin taas kovasti!
Torstaina oltiin kesän ekoissa toko-torstai -treeneissä. Viime kesänä en tainnu päästä kuin kahdesti, mut nyt kun ei ole enää hakuryhmää vedettävänä, niin toivottavasti ehdin useammin.
Tutustuttiin taas voi-liikkeisiin; ruutua pitkästä matkasta, kiertoa hyppyjen välistä ja ohjatun alkumanöövereita.
Ekalla yrittämällä kierrossa Sinni hyppäs mennessä, mut loput toistot kiersi hienosti vauhdilla. Siirreltiin toistojen välillä tötsien etäisyyttä.
Ruutu löytyi joka kerta. Jossain vaiheessa pitää ruveta tekemään myös kokonaisena liikkeenä.
Ohjatun alkuliikkeissä on parempi, ettei Sinni kattele kapuloiden vientiä. Myös liikkeestä seisomista pitää vahvistaa, kun istuminen vei nyt voiton melkein joka kerta.
Tosi kivat treenit, Sinni oli oikein hyvässä vireessä ja oli taas tosi mukava tehdä sen kanssa.
Taavikin pääsi pappatokoilemaan hyppynoudon, seuruun, tavallisen noudon, pelkän hypyn, jäävien ja luoksetulon merkeissä. Paappa tykkäs, vaikka välillä vähän protestoi palkan saannin hitautta. Hyvä paappanen!
Lauantaista tiistaihin oltiin mökillä, lähinnä puuhommissa, mutta ehdittiin Sinnin kanssa tehdä kerran esineruutua, joka edelleen on selkeesti meille molemmille täys mysteeri ja sitten Muru teki Sinnille lyhyen, 400 m jäljen, jonne ripotteli 6 keppiä.
Ajettiin jälki noin tunnin vanhana, otettiin pieni jana, joka meni hyvin. Tokalta kepiltä huono lähtö ja jo siinä vähän emmin, mutta annoin Sinnin silti jatkaa. Mut sit tuli varmempi tunne, että hukassa ollaan ja oli pyydettävä kuva jäljestä. Tunne oli ollut oikea ja palattiin takaisin päin. Hyvin nappasi Sinni jäljen uudestaan ja jäljesti varmasti loppuun asti. Mä en tosin pääse irti omasta epävarmuudestani sen kanssa jäljestäessäni. Lisää pitäis saada vieraiden jälkiä ja paljon. Kaikkine pööpöilyineen aikaa meni 20 min.
Keskiviikon tokotreeneissä ekaa kertaa kävin paikkiksen aikana piilossa. Kaksi lyhyttä hetkeä piilossa ei vaikuttanut Sinniin. Pikku hiljaa pidennetään piilossaoloaikoja.
Sit tehtiin muita voittajan juttuja, mutta tais kuuma keli ja mökkireissu vähän painaa vielä meitä molempia, kun meni vähän laamailuksi.
Torstaina oltiin Kotkassa rallykisoissa, tuomarina Tarja Hiissa. Rata oli haastava, vain kolme koiraa kymmenestä sai tuloksen.
Hilkulla se oli meilläkin. En tiedä oliko yleinen laamailu vai vaikuttiko peltihallin kattoon hakkaava sade vai oliko houkutus ja ihmiset vaan liian vaiketa, mut ihan hirmu tahmea rata oli.
Uusimiset käytin jo kahdella ekalla tehtävällä, kun askeleet ei vaan mitenkään sattuneet ekaan puolenvaihtotehtävään ja eka yritys meni mönkään. Oikean puolen hypyllekään Sinni ei irronnut kuin vasta vaivalla toisella yrittämällä. Luulen, että tuomarin ja sihteerin sijoittuminen hypyn oikealle puolelle oli Sinnille vaikea. Näistä siis uusimisista molemmista -3. Kyltiltä 3 'ohjaajan ympäri vastapäivää' -1 tvä, en tiedä mistä, mut jotain epätarkkuutta siinä on ollut.
Kyltti 6 'molemmat oikeaan täyskäännös' ei onnistunut, mut kun uusimiset oli jo käytetty, niin -10 tästä. Kyltiltä 8 myös -10 mun pysähtymisestä (älä kysy miks 🤷♀️). Muutoin puhdas rata ja pisteet 73, joilla pääsi kolmannelle sijalle hitaammalla ajalla kuin toinen 73 pistettä saanut koirakko. Näiden lisäksi vain yksi muu koira sai tuloksen eli jotain perustavanlaatuista vaikeutta oli tänään ilmassa. Mut väliäkö sillä, kun saatiin tän vuoden tavoite eli RTK3 raavittua kasaan.
Nyt sit lomaillaan rallysta vähän aikaa ja sitten pitäisi ruveta kurkkimaan niitä uusia kylttejä ja sääntöjä ensi vuotta varten.
Taavi aloitti viikon hammashoidolla, kun on saanut irrotettua isosta takahampaasta palan. Olin ihan varma, että se pitää poistaa, mutta olikin sen verran vähän lohjennut, että se sai jäädä. Hammaskivet poistettiin ja hampaat kiilloteltiin ja suu tutkittiin röntgenillä ja kaikki oli vallan mainiosti. Hieno purukalusto noin vanhaksi koiraksi!
Samalla reissulla otettiin verikokeita ihan vaan muuten vaan ja siellä oli kaikki oikein hyvässä kunnossa. Maksa-arvoista alt oli hieman koholla, mutta niin vähän, ettei siitä tarvi huolestua. Voidaan kontrolloida myöhemmin, mutta Taavin eläinlääkärivihan takia verikoe jouduttaisiin mitä todennäköisimmin ottamaan rauhoitettuna, joten en varmaan lähde tähän, kun ei ole mitään tuon akuutimpaa.
Tiistaina pikatokotreenit Sinnin kanssa. Jääviä, ja luoksetulon pysäytyksen alkeita. Teki kivasti kovassa häiriössä, kun koirakoululaiset pyrki jo kentälle.
Torstaina oli uintipäivä.
Perjantaina käytiin hallilla rallyilemassa molempien kanssa. Tehtiin alla olevaa rataa.
Sinnin kanssa keskityttiin lähtöön ja rauhalliseen ohjaukseen. Saatiinkin ihan tosi hyvä ja ehyt ratasuoritus, vaikka palkkasinkin välillä. Lopuksi tehtiin ihan vaan kaikenlaista rallyyn liittyvää. Tämmöisen vireen ja fokuksen kun sais joskus kisoihinkin, niin tulokset ois taattuja, mut kisatilanne on kuitenkin aina eri.
Paappa teki rataa omaan äänekkääseen tapaansa. Hyvin sillä on muuvit vielä hallussa ja into tehdä on kova.
Lauantaina koirat korkkas veneilykauden. Nyt vielä kun ei ole sinilevää, niin kiva käydä niiden kanssa saaressa.
Viime sunnuntaina illalla käytiin pikaisesti treenimässä B-tottista BH-kokeeseen menijälle häiriöksi. Seuruun alut meillä on huonoja, muuten varsin kivaa tekemistä.
Keskiviikkona oltiin BH- ja B-tottis koulutuksessa. Oli kyllä hyvä koulutus ja selkiytti paljon sitä, mitä homma pitää sisällään. Ei ole ihan mahdoton ajatus, että jos joskus sais maaston puolesta hommia jiiriin ja tänne kulmalle Suomea saataisiin tuomareita, joka B-tottistakin haluaisi tuomaroida, niin voisi koittaa tuotakin...
Perjantaina hakuiltiin ja lenkkeiltiin kimpassa. Kuvat Ulla R., video minä.
Lauantaina rallyiltiin Kotkan kisoissa eka tulos voittajaluokasta. Rata oli pitkä, mut oikeella seuruuta ei juurikaan ollu, liekö se meidän pelastus...
Lähdössä Sinni hamusi ajanottajan luo, mutta hyvin pysyi lopulta. Houkutuksessa mä eksyin ja korjasin kulkuani niin myöhään, että Sinni ei ehtinyt mukaan ja meni tötsän väärältä puolelta, tästä -10. En tarkoituksella uusinut, kun rata oli niin kamalan pitkä ja Sinni rallyssa aina laamailee muutenkin, niin en halunnut yhtään pidentää rataa.
Kyltillä 9 olin ekaksi kääntymässä väärään suuntaan, mutta sain korjattua ajoissa ja selvittiin säikähdyksellä. Kyltiltä 13 Sinni lähti hitaasti mukaan ja tästä -3 epätarkasta suorituksesta. Yleisön lähellä tekeminen on Sinnille vaikeaa. Kyltillä 16 Sinni jäi jumittamaan mun eteen. Tyypillistä sille aina jossain liikkeessä jäädä jumiin. Siinä se vaan istua nökötti, katto mua silmiin ja heilutti häntää, mut ei hievahtanutkaan. Minkäs teet, nauratti vaan... tästä -10 myös. Loppusaldoksi jäi 77 pistettä ja eka tulos voittaja-luokasta.
Sinnin huispuhäntä oli tuomarin mielestä niin hauska ja iloinen, että saatiin tuomaripalkinto!
Jaana kuvasi meidän suorituksen:
Sunnuntaina aamutuimaan jäljet molemmille. Sinnille 500 metriä seitsemällä kepillä ja Taaville 400 metriä viidellä kepillä.
Sinnin jälki vanheni tunnin verran, nostomatkaa 30 metriä. Nosto oli vähän vaisu ja pyrki mieluummin takajäljelle. Muutoin yks meidän parhaista jäljistä. Kulmat ihan superhienoja ja kaikki kepit varmasti ylös. Vähän turhankin rauhallista menoa, mutta hyvä näin. Aikaa meni 17 minuuttia.
Taavin jälki vanheni vajaan pari tuntia, nosto tienvarsinostona. Taavi sai jäljestä hajun jo kaukaa ja meno oli varmaa. Yks keppi jäi suopursujen sekaan. Vähän epäilyttää karttaan piirtynyt kuljettu jälki, kun mun mielestä mentiin ihan just se jälki, minkä olin tallannut... joka tapauksessa hyvää pappajälkeä. Aikaa meni 10 minuuttia.
Viime lauantaina osallistuttiin Sinnin kanssa tokon avo-kokeeseen. Kisakokemustahan meillä ei kauheasti ole ja mulle on vielä ollut arvoitus, että minkälaiset virittelyt yms. kisarutiinit sopii Sinnille parhaiten.
Nyt mentiin jo arjen sanelemien pakottavien syiden vuoksi sillä, että ei juurikaan treenattu edeltävällä viikolla ja lenkitkin jäi harmittavan minimiin. Kisapäivän aamuna ehdin kuitenkin tehdä kunnon lenkin. Hallilla Sinnin kanssa käytiin hyvissä ajoin ennen oman luokan alkua vähän pyörähtämässä, jotta se näki, että on halli pullollaan vieraita ihmisiä ja koiria.
Sirunluvusta suoriuduttiin kunnialla ja sen jälkeen ei ollut enää oikein aikaa viedä Sinniä autoon ennen paikkista. Tämän välin odottelu oli meille ehkä kuitenkin vähän liian pitkä ja Sinni ehti jo hieman ruveta äksyilemään parille koiralla ja varastipa se yhden puruluunkin, kun sen omistaja oli hetken jossain muualla... Mutta selvittiin. Oltiin ensimmäisessä paikkisryhmässä. Hallissa tehtiin toisella puolella samaan aikaan veneiden keväthuoltoja, joten häiriöääniä oli tarjolla.
Paikkis meni hyvin, vaikka vähän oli jotain kuikuilua ja Sinni ei ollut kamalan rennon oloinen. Kaikki videot Tiina Suuronen.
Oltiin kolmantena suoritusvuorossa, luulen että se sopi meille aika hyvin. Paikkiksen jälkeen Sinni ehti olla hetken autossa.
Ekana liikkeenä liikeestä istuminen, jossa seuruun lähtö oli vähän haparoiva ja siitä pistevähennystä, muuten oikein hyvä liike. Tästä ei videota.
Toisena liikkeenä ruutu, joka viime aikoina on jäänyt vähän vajaaksi. Nyt meni hyvin, mutta pistevähennys hitaasta menosta, vaikka Sinni laukkasi...
Seuraavana oli luoksetulo, josta pistevähennys taas hitaudesta, vaikka laukka.
Kierto meni hyvin, en tiiä mistä tuli pieni miinus.
Seuruu oli huonoa ja itekin vähän sähläsin, kun esimerkiksi eka käännös oikeaan tuli ihan puskista, että seinää päinkö tässä pitää kääntyä ja osa käskyistä jäi vähän veneenkorjaajien kolinan sekaan, mutta ihan ok suoritus.
Kaukot meni hyvin, siinä vähennystä, kun Sinni haisteli maata mun poistuessa sen viereltä.
Viimeisenä hyppynouto, joka meni kyllä hyvin.
Kokonaisvaikutelmasta vähennystä pienistä liikkeiden välien haisteluista ja jumituksista.
Pisteitä kertyi seuraavasti:
Paikalla istuminen ryhmässä 1 min10
Seuraaminen7,5
Istuminen seuraamisen yhteydessä8
Luoksetulo9
Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno 9
Kauko-ohjaus 9,5
Noutaminen esteen yli hypäten 10
Kartioryhmän kiertäminen ja paluu perusasentoon 9,5
Kokonaisvaikutus 9
Kaikkiaan kokoon kertyi siis 290 pistettä, 1-tulos, KP ja sija 1/8!
Kuva KAG ry:
Mentiin kokeeseen ilman tulostavoitetta ja paikkiksen jälkeen jännitys hälveni ja saatiin hieno yhtenäinen suoritus. Olin jotenkin varautunut tahkoamaan avoluokkaa ainakin tämän vuoden ykköstulosta varten ja nyt saatiinkin heti ekalla kerralla huikeen hieno tulos! Wuhuu!!
Nyt kuono kohti voivoi-luokan liikkeitä.
Tiistaina käytin heti tokokoepalkintoni ja kävin treenaamassa meille vieraammassa hallissa rallya. Tehtiin molempien kanssa alla oleva rata. Taavia ei paljon kiinnostellu muu kuin hallin hajut. Hinnustiinan kanssa meni vähän paremmin.
Radan jälkeen treenattiin lähtöjä ja kaikenlaisia sekalaisia liikkeitä.
Vappuaattona tokotreeneissä tutustuttiin vähän voittaja-luokan liikkeisiin; luoksetulon pysäytys, ruutu pidemmästä matkasta, kierto hyppyjen ohi ja tunnari. Tunnari tulee tuottamaan meille vielä paljon harmaita hiuksia. Pysäytyksiä pitää miettiä, miten saa treenattua, ettei syö vauhtia. Ruutu ja kierto oli ok.
Vappupäivänä käytiin vieraan tekemällä jäljellä. Nosto oli tosi hyvä ja eka 150m pitkä suora meni hyvin, eka keppi löytyi. Sen jälkeen vaikutti vähän siltä, että maastossa ois ollu pieni armeijallinen porukkaa, mikä sinänsä armeijan harjoitusalueella on ihan mahdollista... kovasti tuntuu olevan hajuja ja mulle täysi epävarmuus päälle. Kepit jäi nousematta vaikka loppupelissä tallottu ja kuljettu jälki olivat kohtuullisen samankaltaiset. Loppuesineelle Sinni meni kuitenkin ilmavainulla.
Tallottu:
Sinni:
Perjantaina käytiin uimassa.
Sunnuntaina käytiin Sinnin kanssa rallykisoissa. Ohuesti harmittaa, kun ilman mun ratavirheen arvoista uusimismokaa oltais saatu 84 pistettä, mut nyt meidät hylättiin. Lajin helppous viehättää ja sitä rataa...
Pariin kisaan on tälle kuulle vielä paikka, mut en tiiä, vastustelee nyt kyl tuloksen saanti ihan urakalla 😅.
Viime viikon torstaina Sinnille jälki, pituutta himpan alle 600 m, ikää noin tunti, keppejä kuusi. Paljon riistanhajuja, tuulta vähän ja lämpötila viitisen astetta plussalla. Nosto 30 m janalta.
Violettu on Sinni, sininen on jälki.
Nosto on Sinnistä tosi vaikea lukea, mutta se lähti tien reunasta jo tosi varmoin ottein ja nakutti ekalle kepille asti ihan huipusti. Kerran riista meinas viedä mennessään. Jotenkin tuntuu, että meillä on tämä jäljen hukkaaminen jokaisella jäljellä. Vaikka menis kuin hyvin, niin aina tulee se yks kohta, missä Sinni vaihtaa riistalle tai muuten vaan hukkaa jäljen. Jos en tietäisi missä jälki menee, en kyllä ole yhtään varma osaisinko lukea nää tilanteet.
Pitäisi myös muistaa itse jälki paremmin. Olen Taavin kanssa tottunut jäljen liikaan nautinnollisuuteen, jossa mun ei ole tarvinnut huolehtia mistään ja Taavi on hoitanut homman kotiin aina täydellisesti. Sinnin kanssa mun pitäis olla jäljestä varmempi, ettei tulis epävarmuuksia kesken matkan. Mutta tällä jäljellä Sinni oli kuitenkin niin varma, että kiskoi mut väkisin jäljelle, vaikka itse vähän epäröin. Muutenkin veto liinassa on Sinnillä nykyään hyvä ja se on paljon itsevarmempi kuin vuosi sitten. Kepeistä yksi jäi nousematta, muut oikein hyvin. Kaikkinensa taas huomattavasti enempi plussaa kuin miinusta.
Perjantaina oltiin taas Sirke Viitasen rallykoulutuksessa, voi-rataa. Niina T.:n kuvaamalla videolla näkyy hyvin meidän pari suurinta haastetta; jumittaminen ja karkailu ihmisten luo. Jumittaminen on Sirken mielestä palkan odotusta, mikä voi hyvinkin pitää paikkansa. Rnrmmän siis vaan kehuja pitkin rataa! Karkailulle on varmaan vaikeampi tehdä mitään, mut onneksi ne yleensä tapahtuu tilanteissa, joissa suoritus ei ns. ole kesken, vaan mä olen keskittynyt johonkin muuhun kuin meidän yhteiseen tekemiseen.
Vinkkejä saatiin myös selkeämpiin käsimerkkeihin ja vauhtia pohdittiin myös. Ehkä aavistuksen rauhallisempi meno vois joskus toimia. Mut sit kun menee hyvin, niin menee kyl tosi hyvin.
Lauantaina hakuiltiin kolmen ukon verran. Rullaa Sinni kantelee, mut ilmaisut on silti tosi selkeät ja hyvät. Kivaa oli taas!
Ennen treenejä pieni lenkki Ainon kanssa.
Sunnuntaina Sinni kävi fyssarilla. Edellisestä kerrasta on vierähtänyt jo tovi, mutta tässä alkuvuodesta on nyt ollut kaikenlaista estettä...
Ei löytynyt mitään hälyttävää, mutta reidet ja vatsalihaksetkin oli vähän jumissa. Sinni ei ole rennoin käsiteltävä, se suhtautuu kaikkeen aina melko epäluuloisesti ja uskon, että sen on ajoittain vaikea olla rentona käsittelyssä, vaikka välillä se makaakin silmät kiinni rauhallisesti ja antaa käsitellä itseään.
Tiistaina taas hakuiltiin ja Sinnillä oli puussa oleva maalimies, joka aiheutti pientä päänvaivaa, mutta lopulta hyvä ilmaisu.
Yhdeltä ukolta ekaks vajaaksi jäänyt näyttö, en tiedä mihin Sinnin ajatus katkesi. Myöhemmin samalta ukolta hyvä ilmaisu.
Keskiviikon tokossa liikkuroutuna kaukot, seuruu, hyppynouto, luoksetulo, jäävä ja kierto. Muut onnistu oikein hyvin, mut hyppy ei millään. Menosuuntaan kiersi, pakatessa hyppäs... mut kaukot onnistu ekalla, wuhuu!!
Lauantaina käytiin rallykisoissa, mut siviilipuolen yllättävien huolien, surujen ja murheiden takia ei oikein ajatus pysynyt kasassa ja jätin toisen pieleen menneen tehtävän uusimatta, ei vaan jaksanut. Ois pitäny uusia, kun onnistuessaan se liike ois riittänyt tulokseen. Mut nyt meni näin. Vikat viis tehtävää Sinni jumitti. Onko liian pitkä palkattomuus syynä vai vaan mun epäselvä ohjaus? Esim. liikkeestä seisomisessa Sinni oli tekemässä pyörähdystä. Ja tokavika kylti kohdalla oli ajanottaja, joka just yskäisi ja Sinni ois halunnu mennä tietysti sinne.
Sinni HintunTinttu saavutti viime vuoden tuloksillaan Suomen Pyreneläisten vuoden 2024 toko-tulokas, vuoden 2024 pk-koira ja vuoden 2024 2. paras toko-koira tittelit!
Sinni HintunTintulle on myönnetty myös Kaakon Käyttökoirien vuoden 2024 pk-tulokas palkinto.
Sinni ja ohjastaja kiittävät, harjoitukset jatkuu!
