Tiistaina koirat kävi pitkästä aikaa fyssarilla. Vähän venähti käyntien väli, mutta Taavin munuaisvaivat on vieny voimavaroja sen verran, ettei ole jaksanu ajatella muuta. Nyt kun sen suhteen pahin on tältä erää ohi, voidaan hetki toivottavasti elää suhteellisen normaalisti.
Sinnillä oli selkä jonkin verran jumissa ja myös ne ainaiset reidet, jotka jumittelee. Mennään reilun kuukauden päästä tsekkaamaan tilanne uusiksi.
Taavi sai enempi semmosen vanhan miehen hemmotteluhoidon, ei ollu isoja jumeja, kun ei enää ole isoja lihaksiakaan.
Keskiviikon tokossa aluksi kehään menoa ja Sinni oli hyvä. Paikkis tehtiin myös ja se meni hyvin. Oli muuten muistaakseni eka kerta, kun kaikki ohjaajat oli piilossa ja koirat jäi keskenään ilman yhtään ihmistä.
Kuva T. Martinpuro
Treenattiin jäävät, kaikki kerralla oikein. Ohjattua tehtiin useampi toisto ja Sinni kyllä tykkää noutaa. Kerran omi menossa väärälle kapulalle, mutta sain korjattua. Muuten meni oikein kaikki suunnat ja pari kertaa tehriin luovutuskin ja sekin oli hyvä. Vähemmän ollaan treenattu liikkeen alkua ja se näkyy, täytyy ruveta tekemään sitäkin enemmän.
Torstaina pikaisesti hallilla omineen molempien kanssa. Taavi hömpötteli ja Sinnin kanssa koitettiin erotella ruutua ja kiertohyppyhässäkkää. Joskus onnistuu paremmin kuin toiste. Ruutu vetää vahvasti puoleensa.
Myös perjantaina hallilla omineen. Ensin Sinnille tunnari, joka meni kivasti.
Sitten rakentelin rallyrataa. Nää nykyiset radat on niin hankalia, ettei meinaa edes osata rakentaa niitä 😅
Ensin Taavi teki radan ja aika kivasti tekikin, vaikka siellä oli sille monta ihan uutta ja tuntematonta liikettä. Kiva into oli.
Sinnin kanssa sitten koitettiin rauhallista etenemistä ja aika hyvin meni. Vielä on liikkeitä, joita einosata ja sitten on niotä, jotka toimii yksinään tehtynä, mut radan osana ovat selkeesti hankalia. Mut kai tää edistyy, vaikka kisaamaan ei ole asiaa vielä pitkään aikaan.
Lauantaina käytiin kävellen saaressa kaakaolla ja puruluilla. Matkaa kertyi eestaas reilu 10 km ja ilma oli mitä ihanin aurinkoinen talvinen pakkaspäivä. Paappakin jaksoi hyvin.
Sunnuntaina iltapäivällä jäällä Sinnin, Ainon ja Topin kanssa. Tää on hyvä ja tasapuolinen kolmikko ❤️
Kuvat Ulla R.
Illalla hallilla alkuun paikkis, joka meni superhäiriöistä huolimatta hyvin. Piilossa ollessani kuuntelin, kun treeneissä mukana ollut lapsi laitettiin kävelemään koirien välistä ja toppahousujen kahinasta päätellen siellä myös juostiin, mutta hyvin meni kaikilla koirilla.
Tehtiin tunnari, jossa oikea kapula löytyi tokalla yrityksellä ja seuruuta liikkuroituna, joka meni aika kivasti. Pari pientä laamailua, mut kokonaisuutena hyvä pitkä seuruu.
Jääviä myös ja nekin aika kivasti. Kaukot ei sitten kyllä tunnu tällä hetkellä edistyvän yhtään. Ilman targettia niistä ei tule mitään ja targetillakin on vähän niin ja näin.
Edellisen viikon maanantaina kävin iltapäivällä jeesimässä kamua rallytokon saloihin ja samalla molemmat koirat teki alokkaan radan, tosin ilman hihnaa. Taavi oli iloinen päästessään mukaan, vaikkei sitä tekeminen varsinaisesti ihan kamalasti kiinnostanut, kun hajuja oli niin paljon. Mut kyllä se hyvällä rutiinilla veti radan läpi. Sinnille sitten taas olikin ihan supervaikeaa, kun oli uusi ihminen hallissa häiriönä. Sinni pystyi kuitenkin tekemään ihan ehjän suorituksen.
Keskiviikon tokossa häiriötreeniä ja Sinni teki hienosti, vaikka juoksevat koirat ja lähelle tulevat ihmiset ovatkin vähän haastavia. Ruutua, luoksetuloa ja kiertoa pysäytyksillä.
Sit tulinkin kipeeks ja oltiin viikko aika rauhaksiin. Uimassa käytiin nyt tiistaina ja ennen kipeeksi tuloa ehittiin käydä nauttimassa kauniista ihanasta talvesta jäällä.
Keskiviikon tokotreeneissä tehtiin kaukoja ja erilaisia häiriötreenejä. Kaukot tehdään edelleen targetilla ja eteneminen on kyllä näiden suhteen ihan todella hidasta. On kuitenkin edetty ja nyt meni jo hallillakin kohtuullisesti, etäisyyttä pystyin ottamaan seitsemisen metriä. Kotona jatketaan jumppaamista ja toivotaan, että homma edistyy.
Häiriöjuttuina tehtiin erilaisia paikkamakuita ja luoksekutsuja sekä seuruuta pujotellen toisia tai tehden jääviä pareittain vastakkain. Sinnillä meni hyvin ja se oli aika rennon oloinen, vaikken itse ehkä ihan rentona pystynytkään koko aikaa olemaan. Näistä treeneistä jäi kyllä taas tosi hyvä mieli.
Torstaina kävin hallilla tekemässä molempien kanssa rallyrataa ja Sinnin kanssa ruutua, kiertohyppyhässäkkää ja tunnaria.
Rata meni Sinnin kanssa oikein hyvin ja rupes jo tuntumaan, että saadaan pikku hiljaa näistä uusista jutuista vähän kiinni. Itse kun oppisi hieman rauhallisemman tavan ohjata, niin menis varmasti paremmin.
Ruutua kokeilin pitkästä aikaa ilman targettia ja Sinnihän oli ihan täydellinen. Myös kiertohyppyhässäkkä onnistui hyvin. Tunnarikin melkein, haisteli tosi hienosti ja rauhallisesti kaikki ja valkkasi oman kapulan, mutta vaihtoi sen kuitenkin vielä väärään jonka toi. Toisella lähetyksellä tuli sitten oma kapula.
Perjantaina oltiin Sirke Viitasen rallyvalkussa ja kyllä kaikki osaaminen oli niin hukassa kuin vaan olla ja voi. Ei vaan meinattu saada rataa onnistumaan millään. Mun ympäri kiertäminen oli Sinnille ihan mahdotonta ja monta muutakin juttua oli kyllä niin hakusessa, ettei olis uskonut meidän treenanneen mitään. Mut ei auta kuin jatkaa harjoituksia. Vaikea laji kyllä kerrassaan.
Lauantaina Sinni kävi Hipun kanssa jäällä lenkillä. Hippu ois halunnu kovasti leikkiä, mutta Sinniä ei nyt leikityttänyt yhtään. Hyvä lenkki silti.
Sunnuntain hallilla jatkettiin hyppyhässäkkää ja ruutua ja ohjattua. Kovasti oli ihmishäiriötä kentällä ja sekös on Sinnille vaikeata. Hässäkkä meni kyllä hyvin ja ruutukin targetilla, mutta ihmiskujan läpi juokseminen ruutuun ilman targettia ei ottanut onnistuakseen. Ohjatussa Sinni oli hyvä. Tosin se olis ollu heti ilman mitään seuruita lähdössä hakemaan kapuloita ja kun jouduin sitä siitä komentamaan, niin sitten vähän kärsi seuruu. Muuten meni kyllä hyvin. Tokalla toistolla sain onnistuneen korjaukesen, kun Sinni oli aluksi menossa väärälle kapulalle.
Video T. Suuronen (ja ohjaaja ei osaa sääntöjä ja joutuu kesken liikkeen kyselemään niitä...)
Edellisen viikon keskiviikon tokossa tehtiin ohjattua ja tunnaria sekä vähän seuruuta. Ohjatussa ekalla yrityksellä Sinni vähän paineistui toisesta koirasta ja päätyi ruutuun. Vähän helpotusta ja kapula löytyi. Tokalla toistolla oikein mallikas suoritus toisen suunnan kapulasta (jolla sai mennä poispäin toisesta koirasta). Seuruut oli hyviä. Illan suurin ilo ja onnistuminen oli tunnari. Aiemmin se on onnistunut vain kotona. Nyt hallissa oli kolme vierasta ihmistä ja iso musta koira (mustat koirat on Sinnille pahimipia) ja silti Sinni teki lähes täydellisen tunnarin liikkeen omaisesti. Se haisteli kapulat hienosti ja varmisti oman kapulan ja toi sen mulle. Meinasin pakahtua onnesta!
Sitten olikin viikon verran taukoa kaikesta treenaamisesta, kun arki vain oli niin kiirusta eikä näin talvella muutenkaan oikein tule kauheesti tehtyä mitään...
Tän viikon keskiviikkona toko aloitettiin paikkiksella ja kun hallissa oli vain tuttuja ei-mustia koiria, niin Sinni oli vain iloinen kaikista, eikä yhtään ärhennellyt paikkisriviin mennessämme. Parin minuutin paikkis mun piilotellessa meni yhtä hyvin kuin aina ennenkin.
Varsinaisena aiheena meillä oli luoksetulon pysäytykset ja Sinni on kyllä ostanut tuon ajatuksen ihan kohtuullisesti, vaikka pysähtyminen voisi olla hieman nopeampi. Ehkä se kuitenkin nippa nappa menee siihen kolmen koiran mittaan... Halli on vähän nafti tuohon, mutta kohtuullisesti saa treenattua tätäkin, vaikka olis kyllä kiva päästä uuden luoksetulokäskyn jälkeen heittämään palkkapalloa itseni taakse eikä vaan siihen ihan viereen. Läpijuoksutkin tulee kivasti ilman pysäytyksen ennakointia.
Lisäksi tehtiin jääviä ja niissä Sinni oli tällä kertaa ihan jäätävän hyvä. Ei tullu virheitä ollenkaan ja liikkeet oli nopeita. Seisoessa tehtiin koiran kiertämistä useampaan kertaan, niin siinä ei Sinni meinannut ekaksi pysyä paikoillaan mun lähtiessä toista kertaa kiertämään sitä, mutta uusinnoilla sekin onnistui.
Perjantaina käytiin rallyn ratatreeneissä tekemässä alla oleva rata kahteen kertaan.
Eka kierros meni ihan reisille. Oikeen seuruusta ei tullu mitään ja kaikki muukin oli enempi tai vähempi sinne päin ja lisäksi vielä uusien kylttien osaamattomuuteni. Suorastaan surkeaa menoa.
Tokalla kierroksella koitin mennä rauhallisesti ja olla Sinnille selkeä ja heti meni paremmin. Suoritukseen pystyi olemaan tyytyväinen. Oikean puilen seuruuta täytyy vahvistaa kyllä vielä paljon.
Lauantaina aamusta käytiin uimassa. Harmi, kun uimala nosti hintoja kerralla yli 30 %, niin jatkossa varmaan käydään harvemmin, jos uimala edes pysyy pystyssä, kun useampi ilmoitti lopettavansa tai ainakin harventavansa käyntejä korkean hinnan takia. Harmillista.
Sunnuntain hallivuorolla tehtiin ekaks paikkis, joka meni hyvin, paitsi odotusalueella meillä on kyllä vaikeuksia muiden koirien osalta. Sitten tehtiin superisti ruutua, melko hyvin kiertoa häiriöt huomioiden ja tunnarista ei tullut mitään, mut laitan sen kyllä Sinnin suuren rakkauden syyksi, joka treenasi meidän kanssa samaan aikaan. Sinnin pää oli täynnä hattaraa, niin ei ihan pystynyt keskittymään tunnarin vaatimuksiin. Kierron jälkeen maahan meno tarvii kanssa vielä paljon vahvistusta. Mut kokonaisuutena oikein iloiset treenit.
Rallyn uusia liikkeitä ajatellen ollaan kotona yritetty treenailla erilaisia sivuaskelia, mutta hitto kun on vaikeeta. Kaukoja myös jumppailtu kotona ja takajalat targetilla ne onnistuu jo kohtuullisen hyvin pitkästäkin matkasta, mut ilman targettia tekeminen vaatii vielä tosi paljon treeniä.
Taavin munuaisvaurio on mennyt parempaan suuntaa. Pissa ei enää haise järkyttävälle ja se pystyy pidättämään noin seitsemän tuntia. Ruokahalukin on palannut ihan normaaliksi.
Uudenvuoden aattona käytiin aamulla uimassa ja vielä iltapäivällä pakkasta uhmaten pitkä lenkki. Näiden jälkeen oli hyvä rauhoittua odottamaan vuoden vaihdetta. Tänäkään vuonna koirat ei pelänneet ja mentiin nukkumaan jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä. On kyllä kovin turhaa tuo paukuttelu, kumpa raketit kiellettäisiin kokonaan.
Viime vuoden tavoitteet Taaville oli hyvää eläkeläisen elämää. Loppuvuoden lääkevauriota lukuun ottamatta Paapalla menee hyvin. Pissajutut jatkuu edelleen, öisin käydään ulkona. Vielä selvitellään oisko mitään tehtävissä vai onko vain odotettava ja katsottava mihin tilanne etenee.
Sinnin tavoitteena oli kehittyä rallyssa ja tokossa ja päästä treenaamaan esineruutua ja jälkeä. Kaikkissa positiivista kehitystä, vaikka jälkeä ja esineruutua olisin halunnut tehdä enemmän. Tokossa Sinni yllätti täysin saavuttamalla AVO1 tuloksen jo ekalla yrittämällä ja rallyssakin alkutakkuilun jälkeen saatiin RTK3 kasaan toukokuussa. Terveyspuolella lonkkia on hoidettu parhaan kykymme mukaan ja tilanne on edelleen ihan hyvä.
Tälle vuodelle toivotaan tietty Taaville hyvää vointia, mutta kyllä takaraivossa jo kolkuttaa ajan rajallisuus.
Sinnin kanssa koitetaan saada rallyn uudet kyltit ja säännöt haltuun ja jos kisat pääsis mes-luokassa korkkaamaan, niin ois kiva ja RTK4 jollain aikavälillä, mut tuskin tänä vuonna. Tokossa voittajan liikkeiden suoritusvarmuuden rakentelua ja ehkä joku koe, jos sattuu lähelle sopivasti sitten kun on liikkeet saatu paremmalle tolalle.
Pk-jälkeäkin olis kiva käydä kokeilemassa, mut koepaikkoja on ilmeisen vähän tarjolla.
Vuoden ekat treenit oli rallyn ratatreeni. Mentiin ihan vaan kokeilemaan ja hakemaan treeni-intoa. Ratana oli edellispäivänä olleiden kisojen rata.
Meillä meni Sinnin kanssa yllättävän hyvin. Tokosta on kyllä tässä lajissa paljon apua (ja tästä haittaa tokoon 😅). Oikean puolen seuruuta pitäisi taas muistutella, mut olin kyl tosi poaitiivisesti yllättynyt, ettei mennyt ihan säätämiseksi vaan näytti aika lailla rallylta. Hirveeati pitäis jaksaa opetella uusia sääntöjä ja onhan noissa paljon uutta opetettavaa Sinnillekin. Täytyy jotain kisoja käydä katelemassa, että pääsee jyvälle uusista jutuista.
Lauantaina talvinen lenkki Taren kanssa.
Sunnuntaina hallivuorolla kiertohyppyhässäkkää, ruutua, ohjattua ja peruutusta. Ruutu oli oikeastaan ainut mikä onnistui ja sielläkin mennään edelleen targetille. Kiertokin onnistuu, kunhan saa Sinnin lähtemään tötsille. Hyppyosuudesta se jotenkin tykkää ihan kamalasti ja tulee ihan täpöllä hypyille. Myös pysäytykset on ruvennu toimimaan hienosti. Ohjattu ei ottanut onnistuakseen sitten millään. En tiedä onko mun kapulat liian vaaleat, ettei ne erotu tarpeeksi, mut oli muutenkin koko liike selkeesti Sinniltä unohtunut. Parin yrityksen jälkeen löytyi kapulakin.
Viime perjantaina oltiin Sirke Viitasen rallykoulutuksessa ja kyllä oli taas hyvä koulutus. Meillä nää uudet jutut on siis vielä ihan alkutekijöissään, mutta tehtiin mes-rataa ja sieltä Sirke sitten aina poimi virheet ja neuvoi miten korjataan. Tiesinkin jo etukäteen, että sivuaskeleet koiraa päin ja edessä otettavat sivuaskeleet on meille vaikeita. Hyviä vinkkejä niihin saatiin. Lisäksi käytiin läpi uusia sääntöjä ja kyllä niiden sisäistämisessä on tekemistä, kun on aika paljon pois oppimista vanhasta.
Sunnuntaina hallilla alkuun voi-paikkis ja kiertohyppyhässäkkää, joka meni edellistä kertaa paremiin, vaikka kyllä Sinni aina jotain omia kuvioitaan saa ujutettua väliin. Myös ohjattua noutoa tehtiin ja se onnistui nyt tosi hyvin. Liikkeestä seisomista ja seuruuta muutenkin. Oikein hyvät treenit taas.
Ennen joulua keskiviikon tokossa pidettiin häiriötreenit ja Sinnillä olikin vähän jännää. Ei olla taas pitkään aikaan tehty kovinkaan paljoa muiden koirien kanssa ja sen kyllä huomasi. Mut hienosti Sinni teki ja luotti, vaikka vähän piti välillä tarkistellä että mitä ja missä ne kaverit tekee.
Tehtiin myös paikkiksesta luoksetuloa ja jos en ihan väärin muista, niin oli eka kerta kun kutsun Sinnin rivistä luokseni. Kovin epäuskoisesti se sieltä toisella käskyllä tuli, kun eihän paikkiksesta nyt sovi mihinkään lähteä. Ihana pieni kiltti koiruli. Hyvin kesti myös paikallaan muiden tullessa luokse.
Torstaina Muru teki Sinnille jäljen. Reilu 400 m ja kuus keppiä, lyhyt jana, ikää reilu tunti. Jälki oli mulle muuten sokko, mut tiesin kumpaan suuntaan se lähtee.
Sinni nosti jäljen taas niin huolettomasti, etten pysty sanomaan missä vaiheessa sen teki, mut lähti kuitenkin kulkemaan oineaan suuntaan. Meno oli taas koko jäljen HintunTinttumaisen hömpöttelevää ja välillä riista tuntui vievän ja tehtiin pari ketunlenkkiä, mut me selvittiin yhdessä ja huikeen hienosti Sinni etsi kepit!
Tästä jäljestä jäi tosi hyvä mieli, kun oltiin kahdestaan yhdessä metsässä ratkomassa tätä ja onnistuttiin. Gps-jälki ei kyllä näytä tallotulta jäljeltä, mut kaikki kepit löytyi ja aikaakin meni vain alle vartti, vaikka Sinnin vauhti tuntuu edelleen tosi hitaalta.
Lauantaina käytiin treenaamassa ohituksia. Kun vastaantulijana on toinen terävä paimen, niin vaikeeta oli, mutta useamman yrityksen jälkeen saatiin pari ihan hienoa ohitustakin.
Samalla reissulla tehtiin jälkitreeni. Puolitoistatuntinen vieraan tekemä noin 700 metrinen jälki kuudella kepillä ja lyhyellä nostolla.
Sinni ois kovasti pyrkiny takajäljelle, mut suunnanmuutoksen jälkeen lähdettiin hyvin matkaan. Kaikki kepit nousi ja pari kulmaa oli ihan superhienoja. Mulla vaan on ihan jäätävä epävarmuus siitä, onko Sinni jäljellä vai ei. Se on niin vaikea lukea korkean nenänsä ja muutenkin vähän huolettoman näköisen menon vuoksi, vaikka lähes koko jäljen kulki kyllä niin jäljellä kuin vain voi kulkea. Kaikki kepit nousi myös varmasti ja aikaa meni 18 minuuttia. Pitäis varmaan tehdä noita ihan kokonaan sokkoja jälkiä, jotta oppisin luottamaan.
oranssi on jäljen tekijän suunnitelma jäljestä, turkoosi jälki ja vihreä jäljestetty jälki
Kun muut juhli joulua, mä valvoin töissä. Työjakson jälkeen sit rötväsin pari päivää vaan kotona, lenkkeiltiin pitkästi ja nautittiin harvoista auringonsäteistä.
Vuoden vikassa sunnuntaitreenissä aloitettiin Sinnin kanssa rallyn uusien sääntöjen mukaisten tehtävien harjoittelu. Aika paljon on vielä epäselvää, että miten mikin uusi tehtävä pitää suorittaa, mut eiköhän asiat pikku hiljaa selviä.
Loppuun tehtiin vielä paikkis. Olin piilossa ja häiriökävelijä kävi käpsyttelemässä paikkiksen aikana koirien takana. Hienosti meni. Paikkiskuvat Tiina S. ja Mia S.
Taavin öiset pissareissut on ihan tarpeesta, ei vain tapa... pidemmän yksinolo aikana (työpäivä) pissat tulee sisälle, vaikkakin pissausväli on musta ehkä vähän pidentynyt ja juomismäärä ehkä vähän vähentynyt. Onneks noita pitkiä yksinoloja ei tule kuin kerran, pari kuussa. Päivissä ja öissä on tosin myös eroja, edistyminen ei ole mitenkään suoraviivaista, mut edelleen elättelen toivoa paranemisesta. Aloitettiin munuaisten toimintaa vahvistava lisäravinne, Pronefra, jos siitä vaikka olisi apua.
Sunnuntai kului Jenni Suden rally-tokon uusien sääntöjen koulutuksessa. Ensin oli reilu parituntinen luento ja sen jälkeen koirakoille treeniä.
Pääkohtia uusista säännöistä:
Ratojen pituuden ja vaikeusasteet eivät muutu, tehtävien välit säilyvät 3 - 5 metrissä.
Kyltit muuttuvat uusiksi, niissä ei enää kerrota kummalla puolella koira on, vaan ne voidaan lähes kaikki tehdä kumman puolen seuruusta tahansa. Kaikkiin luokkiin tulee myös uusia tehtäviä, siten että MES-luokassa tehtäviä on yhteensä 109 kappaletta!!
Uusien sääntöjen mukaan koularin jälkeen ei ole pakollista siirtyä seuraavaan luokkaa, vaan voi jäädä kisaamaan siihen luokkaan missä on.
Iso muutos, mikä itseä vähän harmittaa, on se ettei virhepisteiden syytä jatkossa kerrota. Nyt arvostelukaavakkeessa on aina lyhenne virheen syystä, jatkossa vain pelkkä virhepisteiden määrä.
Iso muutos on myös se, että uusilla säännöillä kehään tullaan ja sieltä poistutaan vapaana ja arvostelu alkaa kehään tulosta. Lähtökyltti muuttuu vain istumistehtäväksi, lupaa odotetaan ja se saadaan kehän ulkopuolella.
Jatkossa voi- ja mes-luokka voi alkaa oikean puolen seuruussa.
Maali-kyltti muuttaa kulkunopeuden aina normaaliksi eli kehästä poistutaan normaalissa vauhdissa seuraten.
Uusinnat poistuvat (voiko jatkossa saada tuloksia enää ollenkaan?)
Uusissa säännöissä kaikki mahdolliset vartaloavut ovat sallittuja kaikissa luoksissa, jalkojen on kuitenkin pysyttävä paikallaan, mutta varpaita ja kantoja saa nostella.
Suoritusalueet ovat jatkossa isot ja selkeät, 1 m x 1 m.
Houkutuksessa kierretään jatkossa kolme kertaa houkutusten, ei tötsien, välistä. Tuomari määrää aloituskohdan, muutoin reittivalinta vapaa, kunhan kulkee kolme kertaa houkutusten välistä.
Mitään tehtäviä ei jatkossa suoriteta kyltin takana
Isot tötsät -> koira menee niille, pienet tötsät on ohjaajan merkkejä, esim. kutsukartio, joka merkkaa kohtaa, jossa koira kutsutaan.
Merkille lähetyksessä tötsä voi olla 3 - 5 m päässä missä tahansa 180-asteen kehällä koirakon etupuolella, paitsi ihan suoraan edessä, jossa on kutsu-karto. Kutsu kartiosta on vähintään 2 m merkki-kartioon.
Käännöksissä ohjaaja on jatkossa aina paikallaan, ennen on voinut myös tehdä käännökset koira paikallaan
Kun koira on ohjaajan edessä (nenät vastakkain), koira palaa sieltä AINA ohjaajan vasemmalle puolelle.
Senioriluokka yli 8-vuotiaille
Uusia tarvittavia taitoja on ainakin sivuaskeleet koiraa kohti ilman, että ohjaaja ottaa ristiaskeleita. Pomppiminen on koiralle sallittua tässä, kuten myös esim. peruutuksissa. Koiran tulee myös jatkossa useassa liikkeessä seisoa joko ohjaajan sivulla tai edessä. Lisäksi tulee kaukana tehtäviä liikkeitä lisää, kuten kaukojen tyyppisiä asennonvaihtotehtäviä ja kaukana peruutusta. Peruutus saa olla 45-astetta vino ennen virheitä.
Youtubesta kannattaa katsoa hakusanalla FCI rally obedience demo, niin löytyy kansainvälisten kylttien suoritusmalleja. Näiden lisäksi kansallisissa ohjeissa on vielä muitakin liikkeitä, joista julkaistaan jossain vaiheessa mallivideot palveluskoiraliiton Youtube-kanavalla. Lisäksi kylttien suoritusohjeet kannattaa lukea tosi tarkkaan läpi, monissa liikkeissä suoritustapa muuttuu nykyisistä säännöistä. Esim. tuplasaksalaisessa on uusilla säännöillä otettava askeleita käännösten välissä, paikallaan tehtynä se on - 10 pistettä.
Oltiin Sinnin kanssa mukana koirakkopaikoilla ja me käytiin läpi mes-luokan uudet töttörönkiertokäännökset, jotka olikin meille ihan helpot, vaikka etukäteen ajattelin niiden olevan jotenkin tosi vaikeat. Sinni tykkäs näistä kiertotehtävistä kauheesti.
Kokeiltiin myös sivuaskelta koiraan päin ja siinä pitää pyytää Sinni ensin nousemaan seisomaan ja sitten vasta otetaan askel. Sinni tosin noustessaan seisomaan ottaa myös askeleita sivuun, että katotaan mitä tästä tulee. Auttaako mun käsiapu lähempänä vartaloa tehtynä vai pitääkö mun seurata Sinniä sen sivuaskelissa... Sivuaskeleet voi tehdä myös niin, että ns. siirtää koiran jo sivuaskeltehtävää lähestyessään taaemmas seuraamaan ja ottaa sivuaskelee sitten vähän kuin koiran edessä, seuruuksi kun rallyssa riittää 50 cm etäisyys. Liikkeestä sivuaskel koiraan päin meillä tuntui toimivan mun koiran puoleisen käden reilu sivuun siirtäminen. Sivuaskeleet täytyy ottaa suoraan sivulle, joten teippi lattiassa ei olis ollenkaan huono juttu treeneissä.
Juosten tehty 360 asteen käännös saatiin onnistumaan aika kivasti käsiavulla, käsi vaan tarpeeksi taakse "hännäksi" ohjaamaan koiraa. Liikkeessä tapahtuvan ohjaajan kierto sitten taas tuotti hankaluuksia, meinaan aina kävellä Sinniä päin. Joku vihjejuttu tähän, että Sinni osaisi ottaa vähän enempi etäisyyttä ja sit mun kävely pitää miettiä uudestaan, että josko tulis jo koko lähestymismatkan tälle tehtävälle vähän hitaammin tai jotenkin kynämekkotyylillä tai jotain. Mut tää tulee vaatimaan treeniä.
Harkintaan täytyy myös laittaa, josko opettaisi rallya varten oman käskyn seuraamiseen, jotta toko ei siitä niin paljoa kärsisi, ja tällä uudella sanalla ei myöskään istuttaisi automaattisesti mun pysähtyessä. Uusissa säännöissä kun on tosi paljon liikkeitä, joissa koiran tulee jäädä sivulle seisomaan. Rallyssä ei myöskään tarvitse pysähtyessä seistä jalat vierekkäin maassa, joten täytyy makustella sitäkin, josko koiran puoleisen jalan kannan ylös jättäminen auttaisi Sinniä pitämään pepyn irti maasta pysähdyksissä.
Jennin huomiot Sinnistä oli, että se on sikanopee (miten sitä ehtii palkata oikeissa kohdissa??), se lukee mun liikkeitä tosi tarkasti (ja mun liikkeet on vähän mitä sattuu...) ja sillä on tosi hyvä kropan käyttö. Lisäksi se on tietty myös sairaan söpö.
Oli hyvä koulutus ja motivaatio kasvoi roimasti. Nyt vaan pitää miettiä selkeästi mitä ja miten treenaa, ettei rally ja toko sotke toisiaan. Mut ihan hirveesti on treenattavaa ja menee varmasti aika kauan ennen kuin ollaan uusilla säännöillä kisavalmiita siihen vaativimpaan luokkaan. Myös oma ajatus vartaloavuista täytyy miettiä uusiksi, kun miksi ei auttaisi koiraa niin paljon kuin se on mahdollista ja sallittua, vaikka pohjimmiltani ihailen koirakoita, jotka suorittavat tehtävät hyvin vähäeleisesti. Sekin täytyy testailla, että sopiiko vahvat vartaloavut Sinnille vai ahdistaako ne, ja onko jotain liikkeitä, missä niistä on selkeästi hyötyä ja jotain, missä ne vain sotkisivat tekemistä. Puuhaa siis riittää.
Mä olen lähes asunut töissä, mut jotain pientä on ehditty parin viime viikon aikana tehdäkin.
Toissa maanantaina koirat kävi fyssarilla. Aika oli alunperin varattu jo melkein kuukausi sitten, mutta sairastapauksen ja aikatauluhaasteiden vuoksi päästiin vasta nyt. Olikin jo ihan kovasti tarvetta.
Taavilla lantion alue kovasti jumissa. On peitsaillut viime aikoina, liittyykö tähän vai johonkin muuhun, saa nähdä. Jumit saatiin auki ja vähän jumppaohjeita kotiin. Positiivista oli se, että fyssarin mielestä Taavin takareidet on napakoituneet. Lihasmassaa on tietysti vanhalta koiralta kadonnut paljon, mutta viime talvena vähän löllöksi muuttuneet lihakset olisivat nyt hieman "paremmat". Mitään erityisen isoa ei olla asian eteen tehty, mutta paljon on koitettu kävellä ihan umpimetsässä ja toki kesäisin liikuntaa tulee enemmän kuin talvisin, varsinkin viime talvena, kun olin pitkään potilaana.
Sinni HintunTintulla oli reidet jumissa, kuten on ollut aiemminkin. Hyvin kuitenkin aukesi paikat silläkin ja koitetaan sen kanssa päästä noin kuukauden päästä uudestaan käymään ja tarkistamaan tilanne. Sinni ei edelleenkään ihan täysin rentoudu käsittelyyn. Sille kaikki hoitotoimenpiteet on aina olleet kohtuullisen hankalia, mutta olen kuitenkin iloinen kuinka hyvin se antaa itseään hieroa ajoittaisesta pienestä vänkäilystä ja jäykistelystä huolimatta.
Keskiviikon tokossa tehtiin ohjattu nouto kokonaisena liikkeenä ja sehän onnistui varsin mallikkaasti. Toinen suunta tehtiin ihan vaan pelkkänä noutona. Ruutu ei taas meinannut onnistua millään, mutta kun käytiin yhdessä katsomassa mihin pitäisi mennä, niin pari hyvää toistoa saatiin. Seuruuta tehtiin liikkuroituna pitkät pätkät ja pääasiassa meni hienosti. Luoksetuloa myös jokunen toisto pysäytysyrityksillä ja ilman.
Torstaina iltasella tutustuttiin Sinnin kanssa kotipihalla rallyn uusiin tehtäviin.
Osa uusista tehtävistä tulee varmasti onnistumaan ilman suurempia erityistreenejä jo meidän osaamilla taidoilla, osaan mun pitää vielä saada tarkennusta oikeasta suoritustavasta ja osa tulee vaatimaan enemmän treenia ja selkeästi haittaamaan meidän tokon tekoa. Nyt täytyykin miettiä, että keskitynkö nyt vain enemmän rallyyn ja koitan ensi vuonna saada RTK4-koularin raavittua kasaan vai koitanko tehdä molempia lajeja yhtä aikaa. En nimittäin usko, että pelkällä erottelulla saan Sinnin toimimaan molemmissa lajeissa optimaalisesti. Jotenkin uskon, että rallyssa oltaisiin nopeammin koevalmiita mestariin kuin tokossa voihin. Mut aika näyttää kuin tän kanssa käy.
Eilen lauantaina kävin hallilla. Sinni teki kiertohyppyhässäkkää ilman pysäytystä. Pysäytyksiä treenattiin irrallaa namipallolla. Näissä saatii hyviä onnistumisia. Ruutu ei meinannut löytyä millään, mutta jäävät oli hyvät.
Paappanen hömpötteli omia pikku juttuja.
Tänään käytiin vesisateessa ja ukkosessa treenaamassa pitkästä aikaa esineruutua. Tehtiin kaistaleella. Sinni teki kaksi erillistä toistoa hakien yhden esineen molemmilla kerroilla. Kaistaleen perällä oli pari esinettä valmiina ja molemmilla kerroilla yksi vietiin hetsaten.
Olin oikein tyytyväinen Sinniin. Se haki innolla molemmilla kerroilla esineen. Tokalla teki jopa hienosti vähän pidemmän aikaa töitä kaistakeen perällä. Vieraat esineet ei vaikuttaneet intoon ja kaikin puolin oli iloista tekemistä!
Viime viikolla maanantai-ilta vietettiin Kouvolassa rallyn iltakisoissa melkoisen lämpimässä hallissa. Sinniä ei myöhäinen ajankohta tuntunut häiritsevät, mut itellä oli vähän haasteita pysyä vireessä, kun lähenneltiin mun nukkumaanmenoaikaa 😴😅, mut selvittiin ja hienosti selvittiinkin.
Rata näytti tältä, puolenvaihtoja oli ainakin tarpeeksi.
Mulla oli täysi työ pitää Sinni hanskassa, kun toimitsijapöytä oli lähdössä meidän selän takana ja kehänauhaan ei ollut kovinkaan pitkä matka. Kyltille 5 mennessä meinas Sinni lähteä katsomaan sermin takana ollutta Irmaa ja loppurataan toi haastetta kehän laidalla kylttien 15 ja 16 välissä seisoneet tuomari ja sihteeri. Mut hienosti Sinni tsemppas ja tehtiin aika hieno rata.
Kyltillä 9, (istu, eteen istu, oikealta oikealle istu) tuli meidän jokaratainen jumitus. Sinni ei meinannut millään siirtyä sivulta eteen. Viimeksi saatiin vastaavasta -10, nyt ei vähennyksiä. Liike oli kuitenkin oikein suoritettu, hivenen hitaasti vaan, joten musta tää on kyllä oikeampi tuomio.
Kyltiltä 10 -3 uusimisesta. Tässä ekalla yrittämällä tuli meille tyypillinen lisäpiruetti mua kierrettäessä. Viimeiseltä kyltiltä jostain -1 epätarkasti suoritetusta tehtävästä. Loppupisteet siis huikeat 96 pistettä ja hiuksen hienolla 0,3 sadasosasekuntia nopeammalla ajalla voitettiin koko luokka! Hyvä Sinni HintunTinttu.
Kuva Irma Liimatainen KSSK
Keskiviikkona tokossa oli kehätreenit. Kolme kehää pyöri samaan aikaan, hyvää häiriötä. Aloitettiin superhäiriöisellä paikkiksella. Kaksi minuuttia paikkamakuuta rivissä, jota pujotteli kävelevät ja juoksevat ihmiset, pallonheittoa, rivistä luokse kutsuttuja koiria ja kaikenlaista muuta kivaa. Sinni oli tosi hyvä.
Omalla vuorolla tehtiin liikkuroituna useampi toisto ruutua. Lähinnä tehtiin pitkää matkaa ja olihan toi muhkuraisella ruohokentällä vähän eri kuin hallissa. Kokeiltiin jopa kerran ihan kokonaisena voittajan liikkeenä. Sinni ei ekaks tajuttu, että se saa lähteä paikkiksesta mun luo. Jäävät (istu ja maahan) meni hienosti. Seuruu oli pitkä, mutta meni ihan ok, vaikkakin siinä olisi kyllä paljon parantamisen varaa. Mahtavan häiriöiset kehätreenit, tykkäsin taas kovasti!
Torstaina oltiin kesän ekoissa toko-torstai -treeneissä. Viime kesänä en tainnu päästä kuin kahdesti, mut nyt kun ei ole enää hakuryhmää vedettävänä, niin toivottavasti ehdin useammin.
Tutustuttiin taas voi-liikkeisiin; ruutua pitkästä matkasta, kiertoa hyppyjen välistä ja ohjatun alkumanöövereita.
Ekalla yrittämällä kierrossa Sinni hyppäs mennessä, mut loput toistot kiersi hienosti vauhdilla. Siirreltiin toistojen välillä tötsien etäisyyttä.
Ruutu löytyi joka kerta. Jossain vaiheessa pitää ruveta tekemään myös kokonaisena liikkeenä.
Ohjatun alkuliikkeissä on parempi, ettei Sinni kattele kapuloiden vientiä. Myös liikkeestä seisomista pitää vahvistaa, kun istuminen vei nyt voiton melkein joka kerta.
Tosi kivat treenit, Sinni oli oikein hyvässä vireessä ja oli taas tosi mukava tehdä sen kanssa.
Taavikin pääsi pappatokoilemaan hyppynoudon, seuruun, tavallisen noudon, pelkän hypyn, jäävien ja luoksetulon merkeissä. Paappa tykkäs, vaikka välillä vähän protestoi palkan saannin hitautta. Hyvä paappanen!
Lauantaista tiistaihin oltiin mökillä, lähinnä puuhommissa, mutta ehdittiin Sinnin kanssa tehdä kerran esineruutua, joka edelleen on selkeesti meille molemmille täys mysteeri ja sitten Muru teki Sinnille lyhyen, 400 m jäljen, jonne ripotteli 6 keppiä.
Ajettiin jälki noin tunnin vanhana, otettiin pieni jana, joka meni hyvin. Tokalta kepiltä huono lähtö ja jo siinä vähän emmin, mutta annoin Sinnin silti jatkaa. Mut sit tuli varmempi tunne, että hukassa ollaan ja oli pyydettävä kuva jäljestä. Tunne oli ollut oikea ja palattiin takaisin päin. Hyvin nappasi Sinni jäljen uudestaan ja jäljesti varmasti loppuun asti. Mä en tosin pääse irti omasta epävarmuudestani sen kanssa jäljestäessäni. Lisää pitäis saada vieraiden jälkiä ja paljon. Kaikkine pööpöilyineen aikaa meni 20 min.
Keskiviikon tokotreeneissä ekaa kertaa kävin paikkiksen aikana piilossa. Kaksi lyhyttä hetkeä piilossa ei vaikuttanut Sinniin. Pikku hiljaa pidennetään piilossaoloaikoja.
Sit tehtiin muita voittajan juttuja, mutta tais kuuma keli ja mökkireissu vähän painaa vielä meitä molempia, kun meni vähän laamailuksi.
Torstaina oltiin Kotkassa rallykisoissa, tuomarina Tarja Hiissa. Rata oli haastava, vain kolme koiraa kymmenestä sai tuloksen.
Hilkulla se oli meilläkin. En tiedä oliko yleinen laamailu vai vaikuttiko peltihallin kattoon hakkaava sade vai oliko houkutus ja ihmiset vaan liian vaiketa, mut ihan hirmu tahmea rata oli.
Uusimiset käytin jo kahdella ekalla tehtävällä, kun askeleet ei vaan mitenkään sattuneet ekaan puolenvaihtotehtävään ja eka yritys meni mönkään. Oikean puolen hypyllekään Sinni ei irronnut kuin vasta vaivalla toisella yrittämällä. Luulen, että tuomarin ja sihteerin sijoittuminen hypyn oikealle puolelle oli Sinnille vaikea. Näistä siis uusimisista molemmista -3. Kyltiltä 3 'ohjaajan ympäri vastapäivää' -1 tvä, en tiedä mistä, mut jotain epätarkkuutta siinä on ollut.
Kyltti 6 'molemmat oikeaan täyskäännös' ei onnistunut, mut kun uusimiset oli jo käytetty, niin -10 tästä. Kyltiltä 8 myös -10 mun pysähtymisestä (älä kysy miks 🤷♀️). Muutoin puhdas rata ja pisteet 73, joilla pääsi kolmannelle sijalle hitaammalla ajalla kuin toinen 73 pistettä saanut koirakko. Näiden lisäksi vain yksi muu koira sai tuloksen eli jotain perustavanlaatuista vaikeutta oli tänään ilmassa. Mut väliäkö sillä, kun saatiin tän vuoden tavoite eli RTK3 raavittua kasaan.
Nyt sit lomaillaan rallysta vähän aikaa ja sitten pitäisi ruveta kurkkimaan niitä uusia kylttejä ja sääntöjä ensi vuotta varten.
.jfif)
