Treenilöisii

Viime viikon keskiviikon tokossa meillä oli häiriötreenit. Kolme koiraa treenas kimpassa, me keskityttiin perusasentoihin, seuruun lähtöihin ja tunnarikapulan palautuksiin. Sinni meni joka kerta lankaan vieruskaverin istu-käskyyn maassa ollessaan. Perusasennot ja lähdöt häirittyinä ihan superhienoja! Kapulan palautustakin saatiin ehkä himpan hiottua parempaan suuntaan.

Torstaina kävin jeesimässä kamua rallyjutuissa ja samalla tehtiin Sinnin kanssa sivuaskelharjoituksia, oikean puolen seuruuta ja kaikenlaisia mun kiertämisiä. Meni aika kivasti, mut Sinni ei malttanut olla aina silloin tällöin karkaamatta rakastamaan treenikamua. 

Perjantaina Muru kävi tallomassa Sinnille kaksi lyhytty jälkeä kumpikin yhdellä kepillä nostotreeniksi. Nostot on meidän heikko lenkki jäljillä ja niitä pitäis treenata paljon. Eka nosto näistä meni kohtuullisesti ja keppikin nousi. Mut toisesta nostosta ei tullu mitään. Ikään kuin Sinni ois oikein varonut nostamasta sitä. Jälkikäteen mietin, että jättikö Sinni toisen jäljen nostamatta, kun oli hetki sitten vähän kuin otettu pois saman hajuiselta jäljeltä? Se on niin herkkis tollasista asioista, mitkä saattaa kokea epäonnistumisiksi. Mietintämyssy päähän ja seuraava jälkitreeni suunnitteluun, kunhan metsät sulais sillai, että sais pidempiä kuin 100 m jälkiä.

Lauantaina kävin rallyn ratatreeneissä meille vieraammassa hallissa, jossa oli aksapuolelta kunnon häiriötä tarjolla. Tehtiin rata kahteen kertaan. Eka kerta meni yllättävän hyvin, mut paljon on uusissa kylteissä vielä mulle itelleni vaikeita juttuja. Video tokalta kiekalta, mikä ei sit enää menny niin hyvin 😅

Video Jaana Siltanen

Sunnuntain hallivuorolla aiheena ruutu ja kierto, on niissä tekemistä. Kaukot ei etene, mut luoksetulon pysäytys toimii ja seuruu on melko kivan oloista. Mukana häirikkökoirakin.

Sinni kävi fyssarilla, mitää isompaa sanomista ei löytynyt.

Keskiviikkona iltapäivällä noin 500 metrin jälki kuudella kepillä, ikää puolisentoista tuntia. Keli kolea ja kostea.

Sinni lähti jäljelle hyvin, merkkasi sen ihan tosi nopeasti ja huomaamattomasti ja jatkoi sitten jäljen yli. Uudella kehotuksella palasi ja nosti jäljen. Sitten mentiin enemmän tai väjemmän varmasti koko jälki ja kepitkin nousi, vika keppi tosin tarvi pienen paluun taaksepäin, kun siitä mentiin iloisesti ohi... paaaaljon hyvää tällä jäljellä, mut ihan hirveesti vielä kehitettävää. Aikaa meni vartin verran.

Keskiviikon tokossa olin ihan tööt, kun pari yötä tullut valvottua jäätävän hävittäjärallin takia. Voi kun tuo sota nyt loppuisi pian, mut tuntuu että vyöryy vaan lähemmäs ja lähemmäs...

Jaksettiin kuitenkin tehdä seuruujuttuja. Lähdöt oli hyviä, mutta peruuttaminen vaatii kovasti harjoitusta. Tosin omat tavoitteet ja kriteerit sen osalta ei ole ihan niin justiinsa. Innokas treenaaja tuo Sinni ja sen kanssa on kyllä kiva touhuta.

Taavin vointi on ollut viime aikoina kohtuullisen hyvä. Voisin melkein väittää, että ollaan toivuttu munuaisvauriosta. Öisin tarvii käydä ulkona enää harvoin, mutta aamupissalle pitää päästä tosi aikaisin. Silloin tällöin on huonoja öitä, jolloin Taavi nousee yskäisemään ja mietin, että nytkö neste on vallannut keuhkot. Mutta päivisin Taavi on ihan normaali oma itsensä ja lepohengitystiheys on edelleen reilusti alle 30. Fyysisesti en sitä silti uskalla enää juoksulenkeillä rasittaa, mutta rajoitetusti saa käydä uimassa ja pidemmätkään kävelylenkit ei ole sen oloon vielä vaikuttaneet mitenkään. Ruokahalu on täysin palannut ja paino noussut niin, että nyt pitää jo vähän rajoittaa ruokamääriä. Ehkä se vielä kesän näkee ❤️

En malta odottaa kevättä

Viime viikon lauantaina käytin koirat uimassa. Paappaa piti vähän rajoittaa, kun se uisi ihan hulluna, enkä uskalla antaa sen uida ihan niin paljoa kuin se haluaisi.

Sunnuntaina lähdettiin pienelle kotiautoreissulle lännen suuntaan. Oli kiva löytää pikkuruisen sulaa metsää, jotta pääsin tekemään Sinnille jäljen. Ei siihen lämpäreelle mahtunut kuin vajaa 300 m, mutta olipa kiva päästä korkkaamaan jälkikausi.

Nosto oli vähän hapuileva, mut muuten ihan täydellinen jälki. Kaikki neljä keppiä nousi hyvin varmasti ja Sinnillä oli selkeä tekemisen meininki. Tuli tosi hyvä mieli, voi kun kotikulmillakin lumet sulais nopsaan!

Neljän päivän reissun aikana koirille lähinnä lenkkeilyä erilaisissa ympäristöissä. Paappa on niin rento ja helppo, mut Sinni jaksaa yrittää räyhätä vähän mille sattuu.

Omatoimisesti käytiin Sinnin kanssa tekemässä rallya ja siitä ei taas meinannut tulla yhtään mitään. Pitäisi kai ihan ekaks ite opetella noi uudet kyltit kunnolla ja sit ruveta opettamaan ne kyltti kerrallaan Sinnille ilman mitään yritystäkään tehdä rataa. Moni liike vain tuntuu yksinään tehtynä ihan helpolta ja simppeliltä, mut sit radalla ne ei onnistukaan. Multa puuttuu rauhallisuus ja selkeys.

Lauantaina käytiin Lunan kanssa lenkillä, ihan superihana kaksisso.

Sunnuntain tottiksissa jäävät, ohjattu ja tunnari liikkuroituina. Rupee hommat sujumaan. Kaukoissa sit onkin tekemistä ihan helkkaristi ja nyt tuntuu, ettei saada niitä ikuna toimimaan.

Tokoa ja Kosti kylässä

Pari viikkoa sitten keskiviikkona tokotreeneissä meillä oli kokeenomaiset treenit. Videot suorituksista alla, kaukoja ei tehty, kun ne ei ole vielä yhtään siinä jamassa. Näkee hyvin, että ei olla treenattu esim. tunnarissa ohjaajan kääntymistä.  Ohjaaja myös pihalla säännöistä, joten muutama pikku asia menis ehkä paremmin kun ite tietäis mitä tekee. Ruudun ja kierron erottelu on aivan mahdotonta meille. Seuraavaksi varmaan koitan vaihtaa ruudun käskysanan, jos molempien käskyjen (ruutu ja kierrä) ärrät tuottavat vaikeutta erottaa ne toisistaan. Tunnari on edelleen vaikea häiriössä, vaikka kotona ja omineen on todella varma liike. Ei tosin olla treenattu luovutusta, kun on keskitytty vain oman kapulan löytämiseen... Palkattomuus myös teki varmasti oman osansa tuoden hieman epävarmuutta ja sijaistoimintoja Sinnille. Mutta siihen nähden, ettei olla tehty palkatonta varmaan vuoteen ja ohjaaja on aina vähän pihalla, niin meni kuitenkin aika kivasti. Kaukoja lukuun ottamatta kaikki muut liikkeet on edes jollain tasolla kasassa. Seuraaminen ei näyttänyt niin kamalalta kuin miltä se tuntui, hirveetä laamailua. Ja ite muka kävelen tosi reippaasti joka liikkeessä ja videolla näyttää kaameelta matelulta.

Torstaina ajelin aamusta mökille, päivä meni töissä ja illalla Tiina tuli Kostin ja Ainun kanssa. Voi sitä vauhtia ja meininkiä, kun Sinni pääsi näiden kanssa jäälle. Ainulla niin kova vauhti, ettei se juurikaan tarttunut kameraankaan. Sinni ja Kosti on kyllä superhyvä pari ja ne vietti paljon aikaa keskenään kolmen päivän aikana, jotka Tiina mökillä oli. Edelleenkään ei haluttu testata, kuin Taavi ja Kosti ois pärjänny samalla lenkillä...

Me jäätiin vielä etäilemään ja nauttimaan kauniista talvipäivistä. Sinnin kanssa treenattiin tunnaria, joka meni joka kerta hyvin.

Kotiin ajeltiin keskiviikona sen verran myöhään, etten kerennyt tokotreeneihin. Omatoimisesti tehtiin perjantaina, lauantaina ja maanantaina sekä kimpassa sunnuntaina ruudun ja kierron erottelua. En kyllä yhtään tiedä, miten saisin Sinnin tajuamaan noiden eron. Vaihdoin ruudun käskysanankin. Nyt pidetään näistä liikkeistä ainakin pari viikkoa taukoa ja kokeillaan sitten taas uudestaan.

Tällä viikolla keskiviikkona aiheena oli tunnari ja Sinni teki hienosti! Nosti ekaks oman, mut tarkasti sit vielä kuitenkin muut ja päätyi taas omaan. Olin tyytyväinen. Tehtiin myös kapulan palautuksen treeniä ja kimppapaikkis, jossa Sinni oli kaikkinensa tosi rento.

Perjantaina oli mulle tän kevään vika Sirke Viitasen rallyvalkku. Sinni oli hyvä, mä olen tän tiimin heikoin lenkki, mut sehän ei ole yllätys. Mut tehtiin kyl kokonaisuutena hyvin ja kun Sirke vielä sanoi, että kisaradathan on helpompia, kun näille treeniradoille kerätään aina mahollisimman paljon haastetta. Mut summa summarun; mulle rauhallisuutta ja selkeyttä ja sit pitäis muistaa, että nyt saa ja kannattaa auttaa koiraa kropalla.