Näytetään tekstit, joissa on tunniste hieronta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hieronta. Näytä kaikki tekstit

lauantai 26. kesäkuuta 2021

Helteinen juhannusviikko

Viime viikon perjantaina aamusta Sinnille jälki. Oli taas aika kuuma ja kun jälki oli paikassa, jossa sattui taas tällä kertaa olemaan paljon muitakin liikkujia, niin Sinnin keskittyminen oli aika koetuksella ja jäljestä ei toisin paikoin meinannut tulla mitään kun olisi vain pitänyt päästä rakastamaan ihmisiä. Kun keskittyminen riitti, niin jälki meni ihan hyvin. Ruoho oli tosi lyhyttä ja on kyllä itse vaikea olla varma jäljen paikasta, kun ei nää askelia ollenkaan ja kulmissa olin vähän epävarma, kun Sinni ei ollut ihan satasella mukana.


Käytiin myös uimassa ja ekaa kertaa Sinni ui ihan kunnolla. Sillä oli pelastusliivit päällä, niin homma sujui oikein mallikkaasti!



Koska helle vain jatkui ja paheni, niin kaikki treenit oli koko juhannusviikolla peruttu. Uimassa käytiin useampaan kertaan, toivottavasti ei tulisi sinilevää. Kiva kun Sinnikin on innostunut siitä uinnista. Se tosin lotuaa kaikki mahdolliset kuralätäköt lenkeillä ja se ei aina ole niin mukavaa... suihkukeikka melkein joka lenkin jälkeen.


Rapatassu


Hellettä uhmaten käytiin keskiviikkona aamusta Kotkassa viime keväänä avatulla uudella hallilla treenaamassa vähän tottelemisjuttuja. Samalla reissulla kaksi kärpästä, kun hain koirille matokuuria lomareissun varalle samalla tontilla sijaitsevalta eläinlääkäriltä. 

Halli oli pienehkö, ulkoilmaa selvästi viileämpi, mukavan oloinen paikka. Tein molempien kanssa vuorotellen pari settiä. Sinni aloitti ja ekaks meinas mennä maton hausteluksi, mutta aika nopsaan alkoi homma toimia. Hirmu kivalla fiiliksellä tehtiin kaksi noin kymmenen minuutin pätkää, jossa erilaisia hömppäliikkeitä ja seuruun sekä jättävien alkeita ja luoksetuloa. 

Taaville myös pari reilun kymmenennen minuutin pätkää seuruuta, rallyjuttuja, luoksetuola ja ihan lyhyitä paikkiksia muutama. Kivasti teki sekin, vaikka sille tais olla liian lämmin.






Torstaina oli vähän viileämpää ja tein Sinnille n. 150 askeleen jäljen samaan tyyliin kuin aiemminkin. Nyt ei ollut häiriöitä, niin meni tosi hyvin. 


Perjantaina aamuvarhaisella taas jälki ennen kelin lämpenemistä. 160 askelta, kaksi kulmaa ja nameja ja namittomia tasaisen epätasaisesti koko matkan. Tykkäsin kyllä, kulmat oli hyvät ja muutenkin pysyi kivasti jäljellä. Yritän myös itse opetella vähän puhumaan ja kehumaan jäljellä, jottei siitä muodostu häiriötä.




Taavi teki tarkkuusruutua kahden esineen, hylsyn ja kolikon, verran. Hienosti meni silläkin, ihana nuuskutus vaan kävi esineitä etsiessä.



Päivällä käytiin Sinnin kanssa juhannusveneilyllä saaressa. Vähän hirvitti laskea se irti, kun molemmin puolin naapurimökeillä oli porukkaa ja luoksetulo ei edelleenkään ole Sinnin vahvimpia puolia. Mutta hienosti pysyi omassa pihassa ja tutki innokkaasti paikkoja. Uimassakin kävi omatoimisesti useampaan kertaan. Samalla reissulla käytiin myös Kotkassa jätskillä. Veneily ja kaikki muukin sujui oikein mallikkaasti. 




Pienet päiväunet kesken reissun.




Kotiin tultuamme oli Taavin vuoro päästä uimaan.





Taavilla on paikat edelleen aika kovasti jumissa ja ihan en taida saada kotihoitoohjeita tehtyä niin kuin pitäisi. En vaan saa jotenkin lapaa liikkumaan niin hienosti, kuin fyssari näytti. Pari kertaa oon hieronu Tahvoa ja jumia kyllä on. Sinnin riekkuminen ei ainakaan auta jumien kanssa, kun välillä se kiusaa Taavia ihan liikaa ja pari kertaa on myös juossut vahingossa täysiä päin.




keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Extempore reissu pohjoiseen - tuhottomasti kuvia

Juhannussunnuntaina ennen sianpierua starttasi karavaani kohti pohjoista. Koronan jälkeen rajan auettua viikko sitten Norjaan päätimme lähteä ekstemporee lomareissulle. Muru kalaan Tenolle ja minä Taavin kanssa riesaksi mukaan. Ensimmäinen päivä meni aika pitkälti autossa ja illalla leiriydyimme Peurasuvantoon hieman Sodankylän pohjoispuolelle. 

En ole koskaan aiemmin nähnyt yötöntö yötä. Oli se vaan hienoa, kun kymmenen aikaan illalla aurinko paistoi vielä korkealta ja lämmintä oli +24! Hyttysiäkin tosin oli, mutta reissuun hankittu karkotin toimi ainakin niitä vähentävästi.


Peurasuvannon ilta-aurinko

Maanantaina ajettiin loppupätkä Utsjoen kautta Storfossenille, jonne Muru jäi kalaan vietyään mut ja Taavin ensin vaellusreitin alkuun noin 70 km päähän leirialueesta. Kello oli jo viisi, kun pääsimme matkaan. Kävelimme vain parisen tuntia ja sitten leiriydyimme upeaan maisemaan.







Rauhallinen yöpaikka mahtavassa maisemassa



Hieman huonosti nukutun yön jälkeen nousimme aamulla kuuden aikaan ylös ja lähdimme käymään niemen kärjessä ilman rinkkaa. Tämä osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi, silla paikoin maasto olisi ollut rinkan kanssa kulkiessa hieman hankala. Aamulenkille kertyi matkaa noin yhdeksän kilometriä. Aamupalan jälkeen leiri kasaan ja matkaan. Halki upeiden maisemien ja loputtomalta tuntuvien nousujen kävelimme noin 26 km päivän aikana. Ihan niin pitkää päivämatkaa ei ollut suunnitelmissa, mutta hyvää yöpaikkaa ei löytynyt ja jaksoimme hyvin kävellä, niin mikäs siinä.







Lunta!








Välipalatauko



Huipulla





Yöksi jäimme meren rantaan ja nukuin todella hyvin koko yön. Aamulla lähdimme kohti vierivien kivien rantaa, jonne matkaa oli kolmisen kilometriä. Hieno paikka! 


Lämpimästä auringonpaisreesta oli mukava nauttia.

Teltanpystytysapulainen

Hieno paikka tämäkin vuonon rannalla


Aallokossa ja nousu- ja laskuvedessä nää kivet pyörii veden mukana.






Takaisintulomatkalla olisi reitiltä pitänyt erkaantua polku kohti seuraavaa etappiamme, mutta en sitä kuitenkaan löytänyt. Palatessamme sattui pieni haaveri, kun nousimme jyrkkää liuskekivirinnettä ylös. Kivet olivat irtonaisia ja lähtivät jalan ja tassun alta liikkeelle ja kerran Taavin lipesi vähän pahemmin. Kun se sai keräiltyä itsensä kasaan, roikotti se toista takatassua. Mietin jo, että rinkka olisi pakko jättää, kun en molempia jaksaisi kantaa. Pääsimme kuitenkin rinteen ylös, Taavi nilkuttaen. Ylhäällä tutkin jalan ja en siitä mitään haavaa löytänyt eikä Taavi reagoinut paineluun tai taivutteluun. Ehkä jalka sai vain kolhun, sillä parin sadan metrin päästä Taavi käveli jo ihan normaalisti. Huh, selvittiin säikähdyksellä! Yksin vaeltaessa nämä on aina hankalia tilanteita. Itse olen varautunut ea-välineiden lisäksi treenitaskulla jossa saan koiraa kantaessani kulkemaan välttämättömät tavarat mukanani ja yritän suunnitella reitit niin, että lähimmälle tielle ei olisi ihan kamala matka. Maasto tosin voi olla paikoin kovin hankala koiraa kantaessa. Onneksi nyt ei tarvinut kantohommiin ryhtyä, eikä toivottavasti jatkossakaan. 

Koska polunhaaraa ei löytynyt, niin oli käveltävä takaisin alkuun asti. Pienen matkaa ehdin kävellä kohti uutta suunnitelmaa, kun kohdalle osui lampi. Vedet oli meiltä vähissä, joten oli pakko pysähtyä keittämään pullot täyteen. Kesken keittohommien alkoi sade ja päätin pystyttää teltan, koska aikaa meillä oli enkä halunnut aivan kastua. Siinä sitten pidettiinkin sadetta iltaan asti. 


Sadetauko





Sade oli lakannut ja teltta kuivinut vasta kahdeksan jälkeen illalla. Mutta koska oli yötön yö ja päivä meni pakkolevossa, niin lähdettiin jatkamaan matkaa. Kävelimme seitsemän kilometriä nousten pienen tunturin huipulle, jonne pystytimme leirin yötä varten. En ole aiemmin kokenut yötöntä yötä ja olihan se hienoa, kun puolelta yöltä aurinko paistaa täydeltä terältä. Ilman kelloa ei tietäisi mikä aika vuorokaudesta on!












Yöpalaa




Kukkulan kuningas





Aamulla nousimme aikaisin ja nautimme rauhassa leppoisasta ja lämpimästä aamusta upeissa maisemissa. Jäljellä oli enää lyhyt matka alas tunturin huipulta tienvarteen, josta Muru tuli meidät hakemaan.













Matkaa kertyi kaikkiaan aika tarkalleen viisikymmentä kilometriä. Maasto oli paikoin haastava, mutta suurimmaksi osaksi oikein mukava kulkea. Kelit pääsääntöisesti suosi ja ihmisiäkin nähtiin vain yksi etäältä koko reissun aikana. Lähes täydellistä siis! 

Perjantaina lököiltiin ja käytiin vain vähän kävelemässä leirialueen viereisillä tunturin rinteillä. Hieroin myös Taavin ja pientä jumia taitaa selässä olla.

Lauantaina ajeltiin Pykeijaan ja käytiin syömässä kuningasrapua, ihan pakollinen juttu aina Pykeijassa käydessä. Leiriydyttiin lähelle meren rantaa samaan puskaan kuin missä edellisellä Pykeijan ressulla oltiin. Rauhallinen ilta.





Sunnuntaina aamusta käytiin Taavin kanssa valloittamassa Gáranasčohkkan 497 metrinen huippu, matkaa kertyi edestakaisin kuutisentoista kilometriä. Maasto oli tosi miellyttävä, mutta maisemat ei pärjänneet alkuviikon patikoinnin maisemille. 







Gáranasčohkkan huipulla










Päivällä käytiin Kirkenesissä ja jäätiin sen laitamille yöksi. Maanantaina aloitettiin kotimatka Neidenin kautta. Yötä oltiin Inarissa ja tiistaille suunniteltu patikka jäi toteuttamatta kovan sateen vuoksi. Tiistaina yö Iissä ja keskiviikkona loppu matka kotiin. Huh, melko puuduttavaa ajamista, mutta kaiken vaivan arvoista!








Puolen yön aurinko Kirkenesin kupeessa.


Neiden


Jäniskoski

Jäniskosken riippusilta. Kivasti oli laittu pari lankkua koiria(?) varten.



Karhunpesäkivi