Hallihommia

Edellisen viikon keskiviikon tokossa tehtiin ohjattua ja tunnaria sekä vähän seuruuta. Ohjatussa ekalla yrityksellä Sinni vähän paineistui toisesta koirasta ja päätyi ruutuun. Vähän helpotusta ja kapula löytyi. Tokalla toistolla oikein mallikas suoritus toisen suunnan kapulasta (jolla sai mennä poispäin toisesta koirasta). Seuruut oli hyviä. Illan suurin ilo ja onnistuminen oli tunnari. Aiemmin se on onnistunut vain kotona. Nyt hallissa oli kolme vierasta ihmistä ja iso musta koira (mustat koirat on Sinnille pahimipia) ja silti Sinni teki lähes täydellisen tunnarin liikkeen omaisesti. Se haisteli kapulat hienosti ja varmisti oman kapulan ja toi sen mulle. Meinasin pakahtua onnesta!

Sitten olikin viikon verran taukoa kaikesta treenaamisesta, kun arki vain oli niin kiirusta eikä näin talvella muutenkaan oikein tule kauheesti tehtyä mitään...

Tän viikon keskiviikkona toko aloitettiin paikkiksella ja kun hallissa oli vain tuttuja ei-mustia koiria, niin Sinni oli vain iloinen kaikista, eikä yhtään ärhennellyt paikkisriviin mennessämme. Parin minuutin paikkis mun piilotellessa meni yhtä hyvin kuin aina ennenkin.

Varsinaisena aiheena meillä oli luoksetulon pysäytykset ja Sinni on kyllä ostanut tuon ajatuksen ihan kohtuullisesti, vaikka pysähtyminen voisi olla hieman nopeampi. Ehkä se kuitenkin nippa nappa menee siihen kolmen koiran mittaan... Halli on vähän nafti tuohon, mutta kohtuullisesti saa treenattua tätäkin, vaikka olis kyllä kiva päästä uuden luoksetulokäskyn jälkeen heittämään palkkapalloa itseni taakse eikä vaan siihen ihan viereen. Läpijuoksutkin tulee kivasti ilman pysäytyksen ennakointia.

Lisäksi tehtiin jääviä ja niissä Sinni oli tällä kertaa ihan jäätävän hyvä. Ei tullu virheitä ollenkaan ja liikkeet oli nopeita. Seisoessa tehtiin koiran kiertämistä useampaan kertaan, niin siinä ei Sinni meinannut ekaksi pysyä paikoillaan mun lähtiessä toista kertaa kiertämään sitä, mutta uusinnoilla sekin onnistui.

Perjantaina käytiin rallyn ratatreeneissä tekemässä alla oleva rata kahteen kertaan.

Eka kierros meni ihan reisille. Oikeen seuruusta ei tullu mitään ja kaikki muukin oli enempi tai vähempi sinne päin ja lisäksi vielä uusien kylttien osaamattomuuteni. Suorastaan surkeaa menoa.

Tokalla kierroksella koitin mennä rauhallisesti ja olla Sinnille selkeä ja heti meni paremmin. Suoritukseen pystyi olemaan tyytyväinen. Oikean puilen seuruuta täytyy vahvistaa kyllä vielä paljon.

Lauantaina aamusta käytiin uimassa. Harmi, kun uimala nosti hintoja kerralla yli 30 %, niin jatkossa varmaan käydään harvemmin, jos uimala edes pysyy pystyssä, kun useampi ilmoitti lopettavansa tai ainakin harventavansa käyntejä korkean hinnan takia. Harmillista. 

Sunnuntain hallivuorolla tehtiin ekaks paikkis, joka meni hyvin, paitsi odotusalueella meillä on kyllä vaikeuksia muiden koirien osalta. Sitten tehtiin superisti ruutua, melko hyvin kiertoa häiriöt huomioiden ja tunnarista ei tullut mitään, mut laitan sen kyllä Sinnin suuren rakkauden syyksi, joka treenasi meidän kanssa samaan aikaan. Sinnin pää oli täynnä hattaraa, niin ei ihan pystynyt keskittymään tunnarin vaatimuksiin. Kierron jälkeen maahan meno tarvii kanssa vielä paljon vahvistusta. Mut kokonaisuutena oikein iloiset treenit.

Rallyn uusia liikkeitä ajatellen ollaan kotona yritetty treenailla erilaisia sivuaskelia, mutta hitto kun on vaikeeta. Kaukoja myös jumppailtu kotona ja takajalat targetilla ne onnistuu jo kohtuullisen hyvin pitkästäkin matkasta, mut ilman targettia tekeminen vaatii vielä tosi paljon treeniä.

Taavin munuaisvaurio on mennyt parempaan suuntaa. Pissa ei enää haise järkyttävälle ja se pystyy pidättämään noin seitsemän tuntia. Ruokahalukin on palannut ihan normaaliksi.

Uusi vuosi käyntiin

Uudenvuoden aattona käytiin aamulla uimassa ja vielä iltapäivällä pakkasta uhmaten pitkä lenkki. Näiden jälkeen oli hyvä rauhoittua odottamaan vuoden vaihdetta. Tänäkään vuonna koirat ei pelänneet ja mentiin nukkumaan jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä. On kyllä kovin turhaa tuo paukuttelu, kumpa raketit kiellettäisiin kokonaan.

Viime vuoden tavoitteet Taaville oli hyvää eläkeläisen elämää. Loppuvuoden lääkevauriota lukuun ottamatta Paapalla menee hyvin. Pissajutut jatkuu edelleen, öisin käydään ulkona. Vielä selvitellään oisko mitään tehtävissä vai onko vain odotettava ja katsottava mihin tilanne etenee. 

Sinnin tavoitteena oli kehittyä rallyssa ja tokossa ja päästä treenaamaan esineruutua ja jälkeä. Kaikkissa positiivista kehitystä, vaikka jälkeä ja esineruutua olisin halunnut tehdä enemmän. Tokossa Sinni yllätti täysin saavuttamalla AVO1 tuloksen jo ekalla yrittämällä ja rallyssakin alkutakkuilun jälkeen saatiin RTK3 kasaan toukokuussa. Terveyspuolella lonkkia on hoidettu parhaan kykymme mukaan ja tilanne on edelleen ihan hyvä.

Tälle vuodelle toivotaan tietty Taaville hyvää vointia, mutta kyllä takaraivossa jo kolkuttaa ajan rajallisuus.

Sinnin kanssa koitetaan saada rallyn uudet kyltit ja säännöt haltuun ja jos kisat pääsis mes-luokassa korkkaamaan, niin ois kiva ja RTK4 jollain aikavälillä, mut tuskin tänä vuonna. Tokossa voittajan liikkeiden suoritusvarmuuden rakentelua ja ehkä joku koe, jos sattuu lähelle sopivasti sitten kun on liikkeet saatu paremmalle tolalle. 

Pk-jälkeäkin olis kiva käydä kokeilemassa, mut koepaikkoja on ilmeisen vähän tarjolla.

Vuoden ekat treenit oli rallyn ratatreeni. Mentiin ihan vaan kokeilemaan ja hakemaan treeni-intoa. Ratana oli edellispäivänä olleiden kisojen rata.

Meillä meni Sinnin kanssa yllättävän hyvin. Tokosta on kyllä tässä lajissa paljon apua (ja tästä haittaa tokoon 😅). Oikean puolen seuruuta pitäisi taas muistutella, mut olin kyl tosi poaitiivisesti yllättynyt, ettei mennyt ihan säätämiseksi vaan näytti aika lailla rallylta. Hirveeati pitäis jaksaa opetella uusia sääntöjä ja onhan noissa paljon uutta opetettavaa Sinnillekin. Täytyy jotain kisoja käydä katelemassa, että pääsee jyvälle uusista jutuista.

Lauantaina talvinen lenkki Taren kanssa.

Sunnuntaina hallivuorolla kiertohyppyhässäkkää, ruutua, ohjattua ja peruutusta. Ruutu oli oikeastaan ainut mikä onnistui ja sielläkin mennään edelleen targetille. Kiertokin onnistuu, kunhan saa Sinnin lähtemään tötsille. Hyppyosuudesta se jotenkin tykkää ihan kamalasti ja tulee ihan täpöllä hypyille. Myös pysäytykset on ruvennu toimimaan hienosti. Ohjattu ei ottanut onnistuakseen sitten millään. En tiedä onko mun kapulat liian vaaleat, ettei ne erotu tarpeeksi, mut oli muutenkin koko liike selkeesti Sinniltä unohtunut. Parin yrityksen jälkeen löytyi kapulakin.

Viime perjantaina oltiin Sirke Viitasen rallykoulutuksessa ja kyllä oli taas hyvä koulutus. Meillä nää uudet jutut on siis vielä ihan alkutekijöissään, mutta tehtiin mes-rataa ja sieltä Sirke sitten aina poimi virheet ja neuvoi miten korjataan. Tiesinkin jo etukäteen, että sivuaskeleet koiraa päin ja edessä otettavat sivuaskeleet on meille vaikeita. Hyviä vinkkejä niihin saatiin. Lisäksi käytiin läpi uusia sääntöjä ja kyllä niiden sisäistämisessä on tekemistä, kun on aika paljon pois oppimista vanhasta.

Sunnuntaina hallilla alkuun voi-paikkis ja kiertohyppyhässäkkää, joka meni edellistä kertaa paremiin, vaikka kyllä Sinni aina jotain omia kuvioitaan saa ujutettua väliin. Myös ohjattua noutoa tehtiin ja se onnistui nyt tosi hyvin. Liikkeestä seisomista ja seuruuta muutenkin. Oikein hyvät treenit taas.

Vuoden viimeiset treenit

Ennen joulua keskiviikon tokossa pidettiin häiriötreenit ja Sinnillä olikin vähän jännää. Ei olla taas pitkään aikaan tehty kovinkaan paljoa muiden koirien kanssa ja sen kyllä huomasi. Mut hienosti Sinni teki ja luotti, vaikka vähän piti välillä tarkistellä että mitä ja missä ne kaverit tekee. 

Tehtiin myös paikkiksesta luoksetuloa ja jos en ihan väärin muista, niin oli eka kerta kun kutsun Sinnin rivistä luokseni. Kovin epäuskoisesti se sieltä toisella käskyllä tuli, kun eihän paikkiksesta nyt sovi mihinkään lähteä. Ihana pieni kiltti koiruli. Hyvin kesti myös paikallaan muiden tullessa luokse.

Torstaina Muru teki Sinnille jäljen. Reilu 400 m ja kuus keppiä, lyhyt jana, ikää reilu tunti. Jälki oli mulle muuten sokko, mut tiesin kumpaan suuntaan se lähtee. 

Sinni nosti jäljen taas niin huolettomasti, etten pysty sanomaan missä vaiheessa sen teki, mut lähti kuitenkin kulkemaan oineaan suuntaan. Meno oli taas koko jäljen HintunTinttumaisen hömpöttelevää ja välillä riista tuntui vievän ja tehtiin pari ketunlenkkiä, mut me selvittiin yhdessä ja huikeen hienosti Sinni etsi kepit! 

Tästä jäljestä jäi tosi hyvä mieli, kun oltiin kahdestaan yhdessä metsässä ratkomassa tätä ja onnistuttiin. Gps-jälki ei kyllä näytä tallotulta jäljeltä, mut kaikki kepit löytyi ja aikaakin meni vain alle vartti, vaikka Sinnin vauhti tuntuu edelleen tosi hitaalta.

Lauantaina käytiin treenaamassa ohituksia. Kun vastaantulijana on toinen terävä paimen, niin vaikeeta oli, mutta useamman yrityksen jälkeen saatiin pari ihan hienoa ohitustakin.

Samalla reissulla tehtiin jälkitreeni. Puolitoistatuntinen vieraan tekemä noin 700 metrinen jälki kuudella kepillä ja lyhyellä nostolla.

Sinni ois kovasti pyrkiny takajäljelle, mut suunnanmuutoksen jälkeen lähdettiin hyvin matkaan. Kaikki kepit nousi ja pari kulmaa oli ihan superhienoja. Mulla vaan on ihan jäätävä epävarmuus siitä, onko Sinni jäljellä vai ei. Se on niin vaikea lukea korkean nenänsä ja muutenkin vähän huolettoman näköisen menon vuoksi, vaikka lähes koko jäljen kulki kyllä niin jäljellä kuin vain voi kulkea. Kaikki kepit nousi myös varmasti ja aikaa meni 18 minuuttia. Pitäis varmaan tehdä noita ihan kokonaan sokkoja jälkiä, jotta oppisin luottamaan.

oranssi on jäljen tekijän suunnitelma jäljestä, turkoosi jälki ja vihreä jäljestetty jälki

Kun muut juhli joulua, mä valvoin töissä. Työjakson jälkeen sit rötväsin pari päivää vaan kotona, lenkkeiltiin pitkästi ja nautittiin harvoista auringonsäteistä.

Vuoden vikassa sunnuntaitreenissä aloitettiin Sinnin kanssa rallyn uusien sääntöjen mukaisten tehtävien harjoittelu. Aika paljon on vielä epäselvää, että miten mikin uusi tehtävä pitää suorittaa, mut eiköhän asiat pikku hiljaa selviä.

Loppuun tehtiin vielä paikkis. Olin piilossa ja häiriökävelijä kävi käpsyttelemässä paikkiksen aikana koirien takana. Hienosti meni. Paikkiskuvat Tiina S. ja Mia S.

Taavin öiset pissareissut on ihan tarpeesta, ei vain tapa... pidemmän yksinolo aikana (työpäivä) pissat tulee sisälle, vaikkakin pissausväli on musta ehkä vähän pidentynyt ja juomismäärä ehkä vähän vähentynyt. Onneks noita pitkiä yksinoloja ei tule kuin kerran, pari kuussa. Päivissä ja öissä on tosin myös eroja, edistyminen ei ole mitenkään suoraviivaista, mut edelleen elättelen toivoa paranemisesta. Aloitettiin munuaisten toimintaa vahvistava lisäravinne, Pronefra, jos siitä vaikka olisi apua.

Vähän valoa harmauden keskellä

Tiistaina Sinnillä oli uimapäivä. Taavi ois tietty tahtonu mukaan, mut en arvannu ottaa pissajuttujen takia. Sinni oli vähän vaisu uimari yksinään.

Keskiviikkona tokossa ruvettiin harjoittelemaan kiertohyppyhässäkän pysäytystä maahan. Olin ihan tyytyväinen näin ekaan yritykseen, vaikka maahan meno vaatikin kaksi käskyä. Ei tehty kovin montaa toistoa ja tehtiin kiertoa myös ilman pysäytystä, koska taas Sinni meinas ruveta jumittamaan tötsien taaksi.

Tunnarissa kovasti maistelua, mut lopulta se oma kuitenkin löytyi. Nyt tehdään tätä pari kertaa kotona rauhassa ja sit jätetään vähäksi aikaa hautumaan. Ruutu oli vaikea, kun ketällä oli myös kiertotötsät, ei onnistunut ruudun löytäminen ilman isoja apuja. Mut eipä taas puuttunut vauhtia ja iloa Sinnin menosta.

Torstaina pikainen esineruutuharkka ja nyt ei kyllä ollut meidän päivä. Kaksi esinettä Sinni toi valmiista ruudusta, mutta kovasti oli verkkaista menoa. 

Perjantaina oli voi-tokokurssin vika kerta ja me tehtiin seuruuta, joka oli ihan sairaan hienoa, paitsi ehkä peruutus on vähän sinne päin. Sitten haastettiin Sinni HintunTintun aivonystyröitä ruudun ja kierron erottelulla. Ei ollu helppoa, mut hienosti Sinni hoksas jutun juonen. Lopuksi vielä tehtiin kehään meno ja paikkis ja siinä Sinni oli hyvä.

Sunnuntaina jatkettiin hallivuorolla erottelutreeniä ja siitä ei tällä kertaa tullut oikein mitään, ruutu veti nyt niin kovasti Sinniä, että päätyi melkein joka kerta sinne isoista avuista huolimatta. Lisäksi ohjattua, joka onnistui ihan kivasti ja vähän sitä seuruun peruutusta, jossa Sinni kyllä väläytteli tosi hyviä pätkiä vaikka välillä meni pomppimiseksi. Paappakin oli mukana hömppätokoilemassa.

Ihan tolkuttoman pitkän harmaiden ja synkkien kelien jakson katkaisi pari kaunista pakkaspäivää ja me koitettiin ottaa niistä kaikki ilo irti ulkoilemalla paljon ennen kuin synkkyys ja vesisateet valtaa taas säätilan.

Taavin tilanne jatkuu aika lailla samanlaisena. Se on virkeä ja energinen, juo ja pissaa kuitenkin edelleen jonkin verran normaalia enemmän ja juoksuttaa öisin mua ulkona. Välillä kuitenkin tuntuu, että sille on vaan nyt jäänyt tämä yöjuoksu tavaksi ilman sen suurempaa tarvetta. Ruuan suhteen on myös kovin valikoiva ja jos ei ole mieleistä ruokaa, niin jättää syömättä. Hyviä ruokia syö kyllä hirmuisella halulla, kunhan vain tietäis mikä on minäkin päivänä sitä hyvää ruokaa... 

Jälkee ja tokoo

Tiistaina tein Sinnille 500 m jäljen yhdeksällä kepillä. Ikää tunti, lyhyt nosto. Nosto meni hyvin ja oikea (vasen) suunta löytyi hienosti. Kepeistä kolmas jäi ja pari muutakin oli vähän niin ja näin, mut jäljellä Sinni pysyi hyvin, vaikka oli pienen tien ja parin polun ylitys sekä ohikulkevia autoja ja lenkkeilijöitä piti välillä vähän katsella. Aikaa meni 17 minuuttia. 

Keskiviikon tokossa tehtiin kokeenomaisesti voin kaikki muut liikkeet paitsi kaukot (ei osata) ja seuruu (tylsää). Kiertohyppyhässäkkä, jäävät (seiso, istu) ja luoksetulo aika lailla nappiin. Tunnarissa vähän epävarmuutta, mutta lopulta ilman apuja oikea kapula löytyi. Ohjatussa Sinni lähti ensin meidän vieressä olleeseen ruutuun, mutta ilman apuja vaihtoikin suuntaa vasemmanpuoleiselle kapulalle ja liike oli ihan hieno, hyvä korjaus Sinniltä. Ruutu ei meinannut löytyä millään, kun kartiot imi kiertoon. Pienellä avulla sitten onnistui ruutukin.

Torstaina treenattiin aamusta esineruutua ja jälkeä. Esineruudusta Sinnillä oli jonkinlainen muistikuva, mut paljon tarvitaan treeniä. Pienen muistuttelun jälkeen kaksi esinettä tuli valmiista ruudusta ihan kivasti mulle.

Jälki oli vieraan tekemä 600 metriä pitkä, reilun tunnin vanha lyhyellä janalla.

Sinni nosti jäljen hyvin ja jäljesti ekat 400 metriä hyvin, paitsi ekasta kepistä meni yli. Riista vei mennessään, mut osasin epäillä sitä. Loppu jälki meni sit taas hyvin ja tuota ekaa lukuun ottamatta kepit nousi hyvin. Aikaa meni 16 minuuttia. 

Ai hitto kun oli vaikeeta mulle, kun oli vieras metsä ja en kattonu karttaa kertaakaan. Oli vaan tunne, että pyöritään ympyrää, mut ajoittain näin kyl Sinnistä missä jälki menee. Miten mun onkaan niin vaikee lukea sitä!? Ilman kartturia oisin kyllä siinä riistavaiheessa varmaan harhautunut kovasti kauemmas.

Taavikin sai oman muutaman sadan metrin neljän kepin jäljen ja oli niin liekeissä tekemisestä! Se vaan on ihan paras jälkikoira.

Iltapäivällä käytiin tottistelemassa meille uudella hallilla. Alkuun paikkis, jossa vieruskaveri tulikin moikkaamaan Sinniä... vähän Sinniä tietty ahisti ja se lähti mun luo ja sai kaverin peräänsä, mut toka toisto meni sit vieruskaverillakin hyvin.

Ruutua tehtiin ja taas sinne oli vaikea löytää. Jäävistä seisominen oli haastava. Seuruuta hinkattiin myös sekä tunnaria, joka oli taas vieraassa paikassa vaikea ja meni ihan arvailuksi. Toinen toisto tunnaria onnistui.

Sunnuntaina käytiin aamusta taas esineruutuilemassa ja meni kyllä ihan kivasti. Sinni suoraan valmiiseen ruutuun, joka ei tosin ollut ihan 50 m leveä. Kolme esinettä oli takalaidassa ja kolme se mulle sieltä toi. Ihan joka lähetyksellä ei noussu esine, mut hyvin kesti uusintalähetyksiä. Tokalla kierroksella haetutin vain yhden esineen.

Videot Liisa:

Illalla hallilla kehään menoa, ruutua, luoksetuloa ja tunnaria. Kehäänmenotreeni mua jännittää niin, että mahaan sattuu, mut hienosti Sinni pysyi hanskassa sakemanniurokset provokaatioista huolimatta. Vähän kovempaa käskytystä se kyllä vaati.

Ruutu löytyi nyt hienosti, targetilla mennään ja matkan varrella seisonut uusi häiriöihminenkin aiheutti vain pientä kieroutta menomatkoihin, mutta hyvin Sinni hallitsi itsensä ja päätyi ruutuun vieraan sylin sijasta.

Luoksetulon pysäytys toimii, kunhan mulla ei ole palkkapallo näkyvissä. Tehtiin myös ilman pysäytystä.

Tunnarissa toka toisto onnistui. Ekalla meni vähän häröilyksi, kun oli paljon yleisöä ihan vieressä, mut oli kuitenkin parempi kuin aiemmin häiriölliset tunnarit. Oli taas hyvät treenit ja HintunTinttu intoa piukassa.

Taavin toipuminen lääkeoireista ei mennyt ihan niin helposti kuin ois toivonut ja pissa/juomisvaivat jatkuvat. Ensin epäiltiin pissatulehdusta, mutta kun sitä ei löytynyt, niin lopulta päädyttiin uuden lääkkeen aiheuttamaan akuuttiin munuaisvaurioon. Sille ei ole mitään tehtävissä, mutta hyvällä säkällä siitä voi toipua täysin. Nyt vaan ootellaan kuin käy. Onneks Taavi on hyvinvoiva ja virkeä ja juominen ja pissaaminen vähenee koko ajan pikku hiljaa. Ruokahalu vois olla parempi. Kuukausi on nyt valvottu näiden vaivojen takia, ihan karmeeta. En tiiä kauan tätä jaksaa ja kuin kauan tohon toipumiseen menee, jos nyt ylipäätään toipuu vai missä vaiheessa pitää ruveta tutkimaan lisää? Voihan siellä olla vielä jotain muutakin vaivaa, joka nyt vaan provosoitui tästä kaikesta? En tiiä, eikä järkikään enää juokse valvottujen öiden vuoksi. 

P.S. Taavi nukkuu ihan kohtuullisen hyvin, aamuyön pissareissu vaan herättää hetkeksi. Mä sit valvon senkin edestä... 

Terveysmurheita ja tokoa

Taavin uudet lääkkeet vaikuttivat niin, että meillä lakattiin nukkumasta yöllisten pissareissujen vuoksi ja työpäivän aikana pissat tulee sisälle. Jompi kumpi uusista lääkkeistä aiheuttaa lisääntynyttä juomista ja siitä seuraa tietysti lisääntynyttä pissaamista. Taavi on kovin hädissää pissajutuista, kun sisälle pissaaminen on sen mielestä ihan maailman pahin asia ja pissahätä on niin kova, että pissa vain valuu. Lisäksi se on tietysti myös kovin väsynyt, kuten minäkin, kun ei saa jatkuvan ulkona ramppaamisen vuokse levättyä kunnolla. Reilun viikon valvomisen jälkeen laitoin yön pimeinä tunteina ellille viestiä, josko jotain olis tehtävissä. Toisen lääkkeen annos puolitettiin, toivotaan tilanteen paranevan. Jos tästäkään ei ole apua, ei kai ole kauheasti vaihtoehtoja jäljellä.

Edellisen viikon sunnuntaina käytiin aamusta Ainon ja Topin kanssa lenkillä. Eka kerta, kun isoksi kasvanut pikku-Topikin oli mukana ja kolmikolla meni oikein kivasti, vauhtia riitti.

Illan treeneissä tehtiin kiertohyppyhässäkkää, jossa isoa edistymistä! Ei yhtään hyppyjen kiertoa ja kaksi kertaa onnistunut seisomaan pydähtyminenkin sekä pelkkiä vauhdikkaita kiertoja!

Ohjattukin meni aivan nappiin. Kapulat mulla on kyllä väärän väriset, vaikka niitä hankkiessa koitin selvitellä mikä väri ois paras. Ne on liian vaalean siniset ja tietyssä valossa häviävät näkyvistä. Pitää vähän tuunata niitä varmaan. Seuruuta vähän myös ja kehään menoa vapaana. Siinä iso musta uros aiheutti hieman kuumumista Sintturassa, mut hienosti meni silti. 

Tiistaina käytiin Sinnin kanssa Talviolla. Mulla oli jotenkin outo tunne ja paha aavistus, joka ei jättänyt mua rauhaan ja oli pakko mennä kontrollikäynnille vähän aiemmin kuin alun perin oltiin suunniteltu. Pahat aavistukset osoittautuivat onneksi turhiksi, Sinnin lonkat olivat ihan yhtä hyvät (tai huonot) kuin vajaa vuosi sitten. Nivelrikko ei ole juurikaan edistynyt viimeisen vajaan kolmen vuoden aikana, joten hoidot taitavat auttaa. Tälläkin kertaa verta otettiin IRAP-hoitoa varten. Täällä lisää tuosta hoidosta. Sinnin ruokavalioon on vuosien saatossa lisätty tuolla aiemmassa tekstissä mainitsemieni lisäksi boswellia serrata sekä kollageeni.

Ootellaan vuoroa

Veren imua. Sinniltä on tosi vaikea saada tarpeeksi verta.

Keskiviikon tokossa tehtiin tunnaria, ohjattua ja hässäkkää.

Tunnarissa Sinni pitkän ja hartaan kaikkien kapuloiden maistelun jälkeen toi mulle oman kapulan.

Ohjattu oli hyvä, nyt ei ollu ylimääräisiä häiriöihmisiä.

Hässäkässä Sinni meinas ekaks kiertää hypyn, mut toka yritys oli pysäytyksineen kaikkineen hyvä.

Torstaina kotona tunnaria ja eihän siinä maiselu tullu ilmi. Onko sitten enempi vielä häuriön aiheuttaman epävarmuuden tuomaa toimintaa, mut en nyt vielä ole siitä huolissani.

Perjantaina tokokurssilla aiheina oli kiertohyppyhässäkkä ja kaukot. Kiertohyppyhässäkässä olen ollut ihan vain tyytyväisen iloinen, jos kiertoa ilman pysäytystä tehtäessä Sinni on tullut takaisin omatoimisesti hypyn kautta. Tuntuu kovasti tykkäävän tuosta hyppyhommasta. Mutta tämä pitää nyt kuulemma lopettaa, ei tuollaista omatoimisuutta jos on käsketty vain kiertää, niin silloin siihen ei kuulu hyppy. Mut kun tehtiin pysäytyksen kanssa, niin kokonaisuutena liike oli ainakin mun kriteereillä oikein kiva. Tässä treenissä tuli kuitenkin parilla yrittämällä myös lähetyksessä noita hypyn kiertämisen yrityksiä, koitetaan karsia ne pois.

Kaukot ei vielä halliolosuhteissa onnistu ja tämän tiesinkin, mutta näytettiin koutsille se mitä osattiin. Sinnillä vasen takajalta kovin usein vähän liikahtaa ja mä olen antanut sen tehdä, kun koira kuitenkin pysyy paikallaa. Mut eipä sais tehdä edes tuota pientä liikettä. On muuten sitten ihan mahdoton saada tuo opetettua pois. Katotaan jaksanko hinkata vai annetaanko olla. Tällä pienellä toisen takajalan steppauksella vaihdot onnistuu lyhyestä matkasta takajalkatargetilla. Kisakuntoon näiden saaminen viekin sitten varmasti vielä paljon aikaa vaikka antaisi tuon toisen takasen vähän liikkuakin.

Sunnuntain tokoissa tehtiin ruutua targetille ja luoksetulon pysäytyksiä. Molemmat meni kivasti, pysäytys erityisesti edistyy.

Tiistaina käytiin hakemassa Sinnille IRAP-piikit lonkkiin. Tällä kertaa verestä oli saatu tehtyä lientä vain tätä yhtä hoitokertaa varten. Vähän harmitti, mut ei voi mitään. Nyt ollaan viikko levossa, sit palataan arkeen ja toivotaan parasta. Seuraava kontrolli, kun mun hermo pettää odottaa tai tulee jotain oireita, viimeistään kuitenkin ensi vuoden lopulla.

Tokoa ja vanhuutta

Perjantain tokokurssilla aiheena luoksetulon pysäytys ja ohjattu. Luoksetulon pysäytys kestää pallolla tehtynä toistoja, mutta on siinä hommaa ennen kuin saan Sinnin oikeesti pysähtymään sinne minne haluan.

Ohjatussa pitää ruveta tekemään treenejä myös niin, että molempien kapuloiden läheisyydessä on ihminen "liikkurina", koska Sinni selkeästi väistää ihmistä ja sen puolen kapulan hakeminen on vaikea. Tehtiin noutoa ihmisrivin edestä ja sitä ei Sinni aluksi pystynyt tekemään, mutta toistojen kautta tuli itsevarmuus ja hyvät noudot.

Lauantaina käytiin uimassa

Sunnuntain hallivuorolla treenattiin ohjattua niin, että molempien kapuloiden läheisyydessä oli ihminen. Vasen puoli ei josain syystä meinannut onnistua millään. Luoksetulon pysäytyksiä tehtiin myös ja niissä tarvii vaan ihan sikanaan toistoja, mut kai se sieltä joskus tulee. Jäävät meni kohtuullisen hyvin. Istu ja maahan oli tällä kertaa varmoja, mut seisominen meni useamman kerran istumiseksi.

Tehtiin myös vapaana kehään meno ja siellä käveltiin useampi rinki ympyrää. Mulla oli syke varmaan 200 siinä vaiheessa, kun irrotin Sinniltä hihnan kehän ulkopuolella. Mut kyllä se vaan hienosti meni. Ihan kamala silti, enkä tiiä uskallanko koskaan koetilanteessa sitä tuossa kehään menossa päästää vapaaksi.

Video Jattis

Tiistaina kävin omineen hallilla tekemässä hyvän mielen treenin. Sinni teki kaksi kiekkaa, ekalla luoksetulon pysäytyksiä ja ruutua, tokalla kiertohyppyhässäkkää ja jääviä. Lisäksi seuruun alkuja ja loppuja.

Ruudussa targetti valmiina ja hienosti Sinni meni ruutuun ja muutenkin liike meni hyvin, seuruuseen tulo vaati kaksi käskyä. Luoksetulon pysäytyksissä iso harppaus eteenpäin ja onnistuttiin useamman kerran. Nyt kuitenkin pysäytys ehkä vähän liian lähellä mua, tätä pitää pian ruveta tekemään kauempana musta.

Tokalla kiekalla Sinni teki useamman toiston kiertoa, eikä kertaakaan kiertänyt hyppyesteitä, kerran yritti. Sain kerran koko liikkeen onnistumaan seisomisella. Maahan menoa ei olla vielä oikeestaan harjoiteltu enkä nyt ehkä halua sotkea sitä mukaan, kun treenataan tota luoksaria. Mut toisinaan Sinni juoksee vaan ilman mitään reaktiota pysäytyskäskyihin ja tällöin saattaa jopa ite valita paluusuunnassa jomman kumman hypyn. Mut jos saan sen pysähtymään, niin tässä treenissä ainakin oikean hypyn valinta on onnistunut sataprosenttisesti. Jäävissä erottelu on edelleen vaikeaa. Kokonaisuutena treenistä tuli pitkästä aikaa fiilis, että jotain on taas loksahtanu Sinnillä oikeaan suuntaan ja päästään eteenpäin. 

Taavi hömpötteli pariin otteeseen omia paappatokoilujaan innolla ja äänellä.

Keskiviikon tokossa tehtiin ohjattua noutoa, tunnaria ja luoksetulon pysäytyksiä.

Ohjattua kolme toistoa, molemmilla kapuloilla ihminen ja kaikilla Sinni toi halutun kapulan. Ekalla tosin teki jonkinmoisen kunniakierroksen, mut ilman lisäkäskyjä kaarsi takaisin ja haki halutun vasemman puolen kapulan.

Tunnari kokeenomaisesti ja Sinni toi oikean. Maisteli ehkä yhtä väärää, mut valitsi kuitenkin oman. Jipii! Tää oli jo lähes koetason suoritus.

Luoksarin pysäytyksissä on vielä tekemistä.

Loppuun paikkis, joka meni kaikin puolin hyvin.

Piilosta otettu salakuva

Torstaina oli Taavi-paappasen sydänkontrolli ja tulokset ei ole kaunista luettavaa, vaikkei vaiva Taavissa juuri näykkään. Meno on toki hidastunut jonkin verran juoksulenkeillä, mut muuten virtaa on riittänyt. Jännä nähdä, miten uudet lääkkeet tulee vaikuttamaan. Edellisvuonna mikään ei vielä ollut vakavaa ja arvot oli normaalin rajoissa.

Auskultaatiossa sydämessä systolinen sivuääni astetta 4/6 (murina hankaloittaa auskultaatiota). Rytmi tasainen. Hengitysäänet normaalit.

Ultraäänitutkimuksessa todetaan sydämen molemmissa eteis-kammioläpissä rappeumamuutosta. Vasemmassa eteis-kammioläpässä vakava prolaps sekä asteeltaan vakava pyörteinen vuotovirtaus. Oikeassa eteis-kammioläpässä kohtalainen prolaps sekä asteeltaan lievä vuotovirtaus. Sydämen supistuvuus lievästi korostunut. Sydämen vasen kammio ja eteinen vakavasti laajentuneet. Aortan ja keuhkovaltimon virtausnopeudet normaalin rajoissa. Vasemman eteis-kammioläpän virtausprofiili osoittaa painetta vasemmassa kammiossa (E/A restrictive pattern).

Mökkilomaa ja tokoa

Viime viikon lauantaina kävin ällistelemässä tokokokeen voi-luokkaa. Onhan siinä ihan kamalasti opeteltavaa, mut pikku hiljaa.

Illaksi ajoin vielä mökille, pidettiin koirien kanssa syyslomaviikko. Lenkkeilyn ja samoilun lisäksi treenattiinkin vähän.

Ruutua, tunnaria, jääviä, tarkkuusruutua, jossa Sinni oli yllättäen aika superhyvä, sekä jälkeä.

Ruutu on nyt Sinnin mielestä ihan out. Pidetään siitä varmaan vähän taukoa. Jäävissä seisominen on ainut, mikä onnistuu... Sinnin kyllä pitäis osata nää, mut jostain syystä erottelu on vaikeaa. Lisäksi Sinni keksi maahan mennessä jättää takapuolen pystyyn... 

Tunnari on musta menny eteenpäin, mut Sinni tarvii siinä vielä paljon toistoja ja varmuutta.

Jäljellä keskityttiin keppeihin. Ekaks tehtiin lyhyt, noin 150 m, jälki kymmenellä kepillä. Toka jäi, muut nousi hyvin. Mentiin aika perstuntumaliinanmitalla ja se tuntui nyt toimivan.

Seuraava päivänä 500 metrinen jälki kahdeksalla kepillä. Ikää vajaa pari tuntia. Nosto oli yks Sinnin parhaimpia, tarkisteli ensin molempiin suuntiin ja lähti sitten varmasti oikeaan suuntaan. Mentiin koko jälki perstuntumalla ja vain toinen keppi jäi. Välillä olin varma, ettei olla jäljellä päinkään, mut niin vain Sinni meni koko jäljen hienosti. Aikaa meni 18 minuuttia eli ihan ok vauhti, varsinkin kun palkkasin oikein antaumuksella kaikilta kepeiltä.

Samoilukuvia

Perjantaina tokokurssilla aiheina tunnari ja jäävät.

Tunnari ei hallissa ottanut onnistuakseen, kuten oletinkin. Sinni maisteli kaikkia kapuloita moneen kertaan, mut lopulta valkkas oman ja toi sen. Toisella yrityksellä vähän vähemmän maisteluita, mut edelleen kovin epävarmaa toimintaa. Kolmannella yrityksellä olin kaukana kapuloista ja käännyin takaisin selin heti kun Sinni oli lähtenyt kapuloille. Nyt oli äänistä ja koutsin kehuista päätellen oikein kelpo suoritus.

Olen siis mitä ilmeisimmin jollakin tavalla merkannut Sinnille oikean kapulan, vaikka olen yrityänyt olla reagoimatta mitenkään mihinkään. Tästä jäi hyvä fiilis ja uus tapa saada toivottavasti liike menemään eteenpäin. Toistojen välissä tein aina jotain muuta, ettei tehty niitä ihan peräjälkeen.

Jäävissä aluksi tuttua hankaluutta, mutta vähän auttaen saatiin Sinni tekemään oikeat liikkeet ja homma rupes toimimaan paremmin. Maahan menoissa peppukin rupes painumaan maahan asti. 

Sunnuntaina ennen hallivuoroa käytiin vähän tekemässä ohitusharjoitusta, joka suuremmaksi osaksi sujui ihan hyvin. Hallissa sitten harjoiteltiin sitä vapaana kävelyä muiden seassa ja mustan sakemannin vähän haastaessa Sinnillä oli vaikeaa ja vähän piti aukoa päätä sille, mutta kuitenkin pysyi mulla hanskassa.

Tehtiin ohjattua, jääviä ja tunnaria. Ohjatussa valo kävi jotenkin niin, että en edes itse nähnyt kapuloita ja Sinni vähän epäröi, mutta lisäkäskyllä haki sitten kuitenkin. Tunnaria tein selkä kapuloihin ja ekan virheyrityksen jälkeen Sinni toi oman kapulan. Tiedä sit kuin paljon käytti nenää vai tuliko tuurilla. Kapuloita se maistelee jonkin verran, mutta vielä tässä vaiheessa saa sen tehdä. Se varmaan jää pois sitten ihan itsestään, kun hommaan tulee varmuutta.

Jäävät vähän sinne päin.