Jälkee ja tokoo

Tiistaina tein Sinnille 500 m jäljen yhdeksällä kepillä. Ikää tunti, lyhyt nosto. Nosto meni hyvin ja oikea (vasen) suunta löytyi hienosti. Kepeistä kolmas jäi ja pari muutakin oli vähän niin ja näin, mut jäljellä Sinni pysyi hyvin, vaikka oli pienen tien ja parin polun ylitys sekä ohikulkevia autoja ja lenkkeilijöitä piti välillä vähän katsella. Aikaa meni 17 minuuttia. 

Keskiviikon tokossa tehtiin kokeenomaisesti voin kaikki muut liikkeet paitsi kaukot (ei osata) ja seuruu (tylsää). Kiertohyppyhässäkkä, jäävät (seiso, istu) ja luoksetulo aika lailla nappiin. Tunnarissa vähän epävarmuutta, mutta lopulta ilman apuja oikea kapula löytyi. Ohjatussa Sinni lähti ensin meidän vieressä olleeseen ruutuun, mutta ilman apuja vaihtoikin suuntaa vasemmanpuoleiselle kapulalle ja liike oli ihan hieno, hyvä korjaus Sinniltä. Ruutu ei meinannut löytyä millään, kun kartiot imi kiertoon. Pienellä avulla sitten onnistui ruutukin.

Torstaina treenattiin aamusta esineruutua ja jälkeä. Esineruudusta Sinnillä oli jonkinlainen muistikuva, mut paljon tarvitaan treeniä. Pienen muistuttelun jälkeen kaksi esinettä tuli valmiista ruudusta ihan kivasti mulle.

Jälki oli vieraan tekemä 600 metriä pitkä, reilun tunnin vanha lyhyellä janalla.

Sinni nosti jäljen hyvin ja jäljesti ekat 400 metriä hyvin, paitsi ekasta kepistä meni yli. Riista vei mennessään, mut osasin epäillä sitä. Loppu jälki meni sit taas hyvin ja tuota ekaa lukuun ottamatta kepit nousi hyvin. Aikaa meni 16 minuuttia. 

Ai hitto kun oli vaikeeta mulle, kun oli vieras metsä ja en kattonu karttaa kertaakaan. Oli vaan tunne, että pyöritään ympyrää, mut ajoittain näin kyl Sinnistä missä jälki menee. Miten mun onkaan niin vaikee lukea sitä!? Ilman kartturia oisin kyllä siinä riistavaiheessa varmaan harhautunut kovasti kauemmas.

Taavikin sai oman muutaman sadan metrin neljän kepin jäljen ja oli niin liekeissä tekemisestä! Se vaan on ihan paras jälkikoira.

Iltapäivällä käytiin tottistelemassa meille uudella hallilla. Alkuun paikkis, jossa vieruskaveri tulikin moikkaamaan Sinniä... vähän Sinniä tietty ahisti ja se lähti mun luo ja sai kaverin peräänsä, mut toka toisto meni sit vieruskaverillakin hyvin.

Ruutua tehtiin ja taas sinne oli vaikea löytää. Jäävistä seisominen oli haastava. Seuruuta hinkattiin myös sekä tunnaria, joka oli taas vieraassa paikassa vaikea ja meni ihan arvailuksi. Toinen toisto tunnaria onnistui.

Sunnuntaina käytiin aamusta taas esineruutuilemassa ja meni kyllä ihan kivasti. Sinni suoraan valmiiseen ruutuun, joka ei tosin ollut ihan 50 m leveä. Kolme esinettä oli takalaidassa ja kolme se mulle sieltä toi. Ihan joka lähetyksellä ei noussu esine, mut hyvin kesti uusintalähetyksiä. Tokalla kierroksella haetutin vain yhden esineen.

Videot Liisa:

Illalla hallilla kehään menoa, ruutua, luoksetuloa ja tunnaria. Kehäänmenotreeni mua jännittää niin, että mahaan sattuu, mut hienosti Sinni pysyi hanskassa sakemanniurokset provokaatioista huolimatta. Vähän kovempaa käskytystä se kyllä vaati.

Ruutu löytyi nyt hienosti, targetilla mennään ja matkan varrella seisonut uusi häiriöihminenkin aiheutti vain pientä kieroutta menomatkoihin, mutta hyvin Sinni hallitsi itsensä ja päätyi ruutuun vieraan sylin sijasta.

Luoksetulon pysäytys toimii, kunhan mulla ei ole palkkapallo näkyvissä. Tehtiin myös ilman pysäytystä.

Tunnarissa toka toisto onnistui. Ekalla meni vähän häröilyksi, kun oli paljon yleisöä ihan vieressä, mut oli kuitenkin parempi kuin aiemmin häiriölliset tunnarit. Oli taas hyvät treenit ja HintunTinttu intoa piukassa.

Taavin toipuminen lääkeoireista ei mennyt ihan niin helposti kuin ois toivonut ja pissa/juomisvaivat jatkuvat. Ensin epäiltiin pissatulehdusta, mutta kun sitä ei löytynyt, niin lopulta päädyttiin uuden lääkkeen aiheuttamaan akuuttiin munuaisvaurioon. Sille ei ole mitään tehtävissä, mutta hyvällä säkällä siitä voi toipua täysin. Nyt vaan ootellaan kuin käy. Onneks Taavi on hyvinvoiva ja virkeä ja juominen ja pissaaminen vähenee koko ajan pikku hiljaa. Ruokahalu vois olla parempi. Kuukausi on nyt valvottu näiden vaivojen takia, ihan karmeeta. En tiiä kauan tätä jaksaa ja kuin kauan tohon toipumiseen menee, jos nyt ylipäätään toipuu vai missä vaiheessa pitää ruveta tutkimaan lisää? Voihan siellä olla vielä jotain muutakin vaivaa, joka nyt vaan provosoitui tästä kaikesta? En tiiä, eikä järkikään enää juokse valvottujen öiden vuoksi. 

P.S. Taavi nukkuu ihan kohtuullisen hyvin, aamuyön pissareissu vaan herättää hetkeksi. Mä sit valvon senkin edestä... 

Terveysmurheita ja tokoa

Taavin uudet lääkkeet vaikuttivat niin, että meillä lakattiin nukkumasta yöllisten pissareissujen vuoksi ja työpäivän aikana pissat tulee sisälle. Jompi kumpi uusista lääkkeistä aiheuttaa lisääntynyttä juomista ja siitä seuraa tietysti lisääntynyttä pissaamista. Taavi on kovin hädissää pissajutuista, kun sisälle pissaaminen on sen mielestä ihan maailman pahin asia ja pissahätä on niin kova, että pissa vain valuu. Lisäksi se on tietysti myös kovin väsynyt, kuten minäkin, kun ei saa jatkuvan ulkona ramppaamisen vuokse levättyä kunnolla. Reilun viikon valvomisen jälkeen laitoin yön pimeinä tunteina ellille viestiä, josko jotain olis tehtävissä. Toisen lääkkeen annos puolitettiin, toivotaan tilanteen paranevan. Jos tästäkään ei ole apua, ei kai ole kauheasti vaihtoehtoja jäljellä.

Edellisen viikon sunnuntaina käytiin aamusta Ainon ja Topin kanssa lenkillä. Eka kerta, kun isoksi kasvanut pikku-Topikin oli mukana ja kolmikolla meni oikein kivasti, vauhtia riitti.

Illan treeneissä tehtiin kiertohyppyhässäkkää, jossa isoa edistymistä! Ei yhtään hyppyjen kiertoa ja kaksi kertaa onnistunut seisomaan pydähtyminenkin sekä pelkkiä vauhdikkaita kiertoja!

Ohjattukin meni aivan nappiin. Kapulat mulla on kyllä väärän väriset, vaikka niitä hankkiessa koitin selvitellä mikä väri ois paras. Ne on liian vaalean siniset ja tietyssä valossa häviävät näkyvistä. Pitää vähän tuunata niitä varmaan. Seuruuta vähän myös ja kehään menoa vapaana. Siinä iso musta uros aiheutti hieman kuumumista Sintturassa, mut hienosti meni silti. 

Tiistaina käytiin Sinnin kanssa Talviolla. Mulla oli jotenkin outo tunne ja paha aavistus, joka ei jättänyt mua rauhaan ja oli pakko mennä kontrollikäynnille vähän aiemmin kuin alun perin oltiin suunniteltu. Pahat aavistukset osoittautuivat onneksi turhiksi, Sinnin lonkat olivat ihan yhtä hyvät (tai huonot) kuin vajaa vuosi sitten. Nivelrikko ei ole juurikaan edistynyt viimeisen vajaan kolmen vuoden aikana, joten hoidot taitavat auttaa. Tälläkin kertaa verta otettiin IRAP-hoitoa varten. Täällä lisää tuosta hoidosta. Sinnin ruokavalioon on vuosien saatossa lisätty tuolla aiemmassa tekstissä mainitsemieni lisäksi boswellia serrata sekä kollageeni.

Ootellaan vuoroa

Veren imua. Sinniltä on tosi vaikea saada tarpeeksi verta.

Keskiviikon tokossa tehtiin tunnaria, ohjattua ja hässäkkää.

Tunnarissa Sinni pitkän ja hartaan kaikkien kapuloiden maistelun jälkeen toi mulle oman kapulan.

Ohjattu oli hyvä, nyt ei ollu ylimääräisiä häiriöihmisiä.

Hässäkässä Sinni meinas ekaks kiertää hypyn, mut toka yritys oli pysäytyksineen kaikkineen hyvä.

Torstaina kotona tunnaria ja eihän siinä maiselu tullu ilmi. Onko sitten enempi vielä häuriön aiheuttaman epävarmuuden tuomaa toimintaa, mut en nyt vielä ole siitä huolissani.

Perjantaina tokokurssilla aiheina oli kiertohyppyhässäkkä ja kaukot. Kiertohyppyhässäkässä olen ollut ihan vain tyytyväisen iloinen, jos kiertoa ilman pysäytystä tehtäessä Sinni on tullut takaisin omatoimisesti hypyn kautta. Tuntuu kovasti tykkäävän tuosta hyppyhommasta. Mutta tämä pitää nyt kuulemma lopettaa, ei tuollaista omatoimisuutta jos on käsketty vain kiertää, niin silloin siihen ei kuulu hyppy. Mut kun tehtiin pysäytyksen kanssa, niin kokonaisuutena liike oli ainakin mun kriteereillä oikein kiva. Tässä treenissä tuli kuitenkin parilla yrittämällä myös lähetyksessä noita hypyn kiertämisen yrityksiä, koitetaan karsia ne pois.

Kaukot ei vielä halliolosuhteissa onnistu ja tämän tiesinkin, mutta näytettiin koutsille se mitä osattiin. Sinnillä vasen takajalta kovin usein vähän liikahtaa ja mä olen antanut sen tehdä, kun koira kuitenkin pysyy paikallaa. Mut eipä sais tehdä edes tuota pientä liikettä. On muuten sitten ihan mahdoton saada tuo opetettua pois. Katotaan jaksanko hinkata vai annetaanko olla. Tällä pienellä toisen takajalan steppauksella vaihdot onnistuu lyhyestä matkasta takajalkatargetilla. Kisakuntoon näiden saaminen viekin sitten varmasti vielä paljon aikaa vaikka antaisi tuon toisen takasen vähän liikkuakin.

Sunnuntain tokoissa tehtiin ruutua targetille ja luoksetulon pysäytyksiä. Molemmat meni kivasti, pysäytys erityisesti edistyy.

Tiistaina käytiin hakemassa Sinnille IRAP-piikit lonkkiin. Tällä kertaa verestä oli saatu tehtyä lientä vain tätä yhtä hoitokertaa varten. Vähän harmitti, mut ei voi mitään. Nyt ollaan viikko levossa, sit palataan arkeen ja toivotaan parasta. Seuraava kontrolli, kun mun hermo pettää odottaa tai tulee jotain oireita, viimeistään kuitenkin ensi vuoden lopulla.

Tokoa ja vanhuutta

Perjantain tokokurssilla aiheena luoksetulon pysäytys ja ohjattu. Luoksetulon pysäytys kestää pallolla tehtynä toistoja, mutta on siinä hommaa ennen kuin saan Sinnin oikeesti pysähtymään sinne minne haluan.

Ohjatussa pitää ruveta tekemään treenejä myös niin, että molempien kapuloiden läheisyydessä on ihminen "liikkurina", koska Sinni selkeästi väistää ihmistä ja sen puolen kapulan hakeminen on vaikea. Tehtiin noutoa ihmisrivin edestä ja sitä ei Sinni aluksi pystynyt tekemään, mutta toistojen kautta tuli itsevarmuus ja hyvät noudot.

Lauantaina käytiin uimassa

Sunnuntain hallivuorolla treenattiin ohjattua niin, että molempien kapuloiden läheisyydessä oli ihminen. Vasen puoli ei josain syystä meinannut onnistua millään. Luoksetulon pysäytyksiä tehtiin myös ja niissä tarvii vaan ihan sikanaan toistoja, mut kai se sieltä joskus tulee. Jäävät meni kohtuullisen hyvin. Istu ja maahan oli tällä kertaa varmoja, mut seisominen meni useamman kerran istumiseksi.

Tehtiin myös vapaana kehään meno ja siellä käveltiin useampi rinki ympyrää. Mulla oli syke varmaan 200 siinä vaiheessa, kun irrotin Sinniltä hihnan kehän ulkopuolella. Mut kyllä se vaan hienosti meni. Ihan kamala silti, enkä tiiä uskallanko koskaan koetilanteessa sitä tuossa kehään menossa päästää vapaaksi.

Video Jattis

Tiistaina kävin omineen hallilla tekemässä hyvän mielen treenin. Sinni teki kaksi kiekkaa, ekalla luoksetulon pysäytyksiä ja ruutua, tokalla kiertohyppyhässäkkää ja jääviä. Lisäksi seuruun alkuja ja loppuja.

Ruudussa targetti valmiina ja hienosti Sinni meni ruutuun ja muutenkin liike meni hyvin, seuruuseen tulo vaati kaksi käskyä. Luoksetulon pysäytyksissä iso harppaus eteenpäin ja onnistuttiin useamman kerran. Nyt kuitenkin pysäytys ehkä vähän liian lähellä mua, tätä pitää pian ruveta tekemään kauempana musta.

Tokalla kiekalla Sinni teki useamman toiston kiertoa, eikä kertaakaan kiertänyt hyppyesteitä, kerran yritti. Sain kerran koko liikkeen onnistumaan seisomisella. Maahan menoa ei olla vielä oikeestaan harjoiteltu enkä nyt ehkä halua sotkea sitä mukaan, kun treenataan tota luoksaria. Mut toisinaan Sinni juoksee vaan ilman mitään reaktiota pysäytyskäskyihin ja tällöin saattaa jopa ite valita paluusuunnassa jomman kumman hypyn. Mut jos saan sen pysähtymään, niin tässä treenissä ainakin oikean hypyn valinta on onnistunut sataprosenttisesti. Jäävissä erottelu on edelleen vaikeaa. Kokonaisuutena treenistä tuli pitkästä aikaa fiilis, että jotain on taas loksahtanu Sinnillä oikeaan suuntaan ja päästään eteenpäin. 

Taavi hömpötteli pariin otteeseen omia paappatokoilujaan innolla ja äänellä.

Keskiviikon tokossa tehtiin ohjattua noutoa, tunnaria ja luoksetulon pysäytyksiä.

Ohjattua kolme toistoa, molemmilla kapuloilla ihminen ja kaikilla Sinni toi halutun kapulan. Ekalla tosin teki jonkinmoisen kunniakierroksen, mut ilman lisäkäskyjä kaarsi takaisin ja haki halutun vasemman puolen kapulan.

Tunnari kokeenomaisesti ja Sinni toi oikean. Maisteli ehkä yhtä väärää, mut valitsi kuitenkin oman. Jipii! Tää oli jo lähes koetason suoritus.

Luoksarin pysäytyksissä on vielä tekemistä.

Loppuun paikkis, joka meni kaikin puolin hyvin.

Piilosta otettu salakuva

Torstaina oli Taavi-paappasen sydänkontrolli ja tulokset ei ole kaunista luettavaa, vaikkei vaiva Taavissa juuri näykkään. Meno on toki hidastunut jonkin verran juoksulenkeillä, mut muuten virtaa on riittänyt. Jännä nähdä, miten uudet lääkkeet tulee vaikuttamaan. Edellisvuonna mikään ei vielä ollut vakavaa ja arvot oli normaalin rajoissa.

Auskultaatiossa sydämessä systolinen sivuääni astetta 4/6 (murina hankaloittaa auskultaatiota). Rytmi tasainen. Hengitysäänet normaalit.

Ultraäänitutkimuksessa todetaan sydämen molemmissa eteis-kammioläpissä rappeumamuutosta. Vasemmassa eteis-kammioläpässä vakava prolaps sekä asteeltaan vakava pyörteinen vuotovirtaus. Oikeassa eteis-kammioläpässä kohtalainen prolaps sekä asteeltaan lievä vuotovirtaus. Sydämen supistuvuus lievästi korostunut. Sydämen vasen kammio ja eteinen vakavasti laajentuneet. Aortan ja keuhkovaltimon virtausnopeudet normaalin rajoissa. Vasemman eteis-kammioläpän virtausprofiili osoittaa painetta vasemmassa kammiossa (E/A restrictive pattern).

Mökkilomaa ja tokoa

Viime viikon lauantaina kävin ällistelemässä tokokokeen voi-luokkaa. Onhan siinä ihan kamalasti opeteltavaa, mut pikku hiljaa.

Illaksi ajoin vielä mökille, pidettiin koirien kanssa syyslomaviikko. Lenkkeilyn ja samoilun lisäksi treenattiinkin vähän.

Ruutua, tunnaria, jääviä, tarkkuusruutua, jossa Sinni oli yllättäen aika superhyvä, sekä jälkeä.

Ruutu on nyt Sinnin mielestä ihan out. Pidetään siitä varmaan vähän taukoa. Jäävissä seisominen on ainut, mikä onnistuu... Sinnin kyllä pitäis osata nää, mut jostain syystä erottelu on vaikeaa. Lisäksi Sinni keksi maahan mennessä jättää takapuolen pystyyn... 

Tunnari on musta menny eteenpäin, mut Sinni tarvii siinä vielä paljon toistoja ja varmuutta.

Jäljellä keskityttiin keppeihin. Ekaks tehtiin lyhyt, noin 150 m, jälki kymmenellä kepillä. Toka jäi, muut nousi hyvin. Mentiin aika perstuntumaliinanmitalla ja se tuntui nyt toimivan.

Seuraava päivänä 500 metrinen jälki kahdeksalla kepillä. Ikää vajaa pari tuntia. Nosto oli yks Sinnin parhaimpia, tarkisteli ensin molempiin suuntiin ja lähti sitten varmasti oikeaan suuntaan. Mentiin koko jälki perstuntumalla ja vain toinen keppi jäi. Välillä olin varma, ettei olla jäljellä päinkään, mut niin vain Sinni meni koko jäljen hienosti. Aikaa meni 18 minuuttia eli ihan ok vauhti, varsinkin kun palkkasin oikein antaumuksella kaikilta kepeiltä.

Samoilukuvia

Perjantaina tokokurssilla aiheina tunnari ja jäävät.

Tunnari ei hallissa ottanut onnistuakseen, kuten oletinkin. Sinni maisteli kaikkia kapuloita moneen kertaan, mut lopulta valkkas oman ja toi sen. Toisella yrityksellä vähän vähemmän maisteluita, mut edelleen kovin epävarmaa toimintaa. Kolmannella yrityksellä olin kaukana kapuloista ja käännyin takaisin selin heti kun Sinni oli lähtenyt kapuloille. Nyt oli äänistä ja koutsin kehuista päätellen oikein kelpo suoritus.

Olen siis mitä ilmeisimmin jollakin tavalla merkannut Sinnille oikean kapulan, vaikka olen yrityänyt olla reagoimatta mitenkään mihinkään. Tästä jäi hyvä fiilis ja uus tapa saada toivottavasti liike menemään eteenpäin. Toistojen välissä tein aina jotain muuta, ettei tehty niitä ihan peräjälkeen.

Jäävissä aluksi tuttua hankaluutta, mutta vähän auttaen saatiin Sinni tekemään oikeat liikkeet ja homma rupes toimimaan paremmin. Maahan menoissa peppukin rupes painumaan maahan asti. 

Sunnuntaina ennen hallivuoroa käytiin vähän tekemässä ohitusharjoitusta, joka suuremmaksi osaksi sujui ihan hyvin. Hallissa sitten harjoiteltiin sitä vapaana kävelyä muiden seassa ja mustan sakemannin vähän haastaessa Sinnillä oli vaikeaa ja vähän piti aukoa päätä sille, mutta kuitenkin pysyi mulla hanskassa.

Tehtiin ohjattua, jääviä ja tunnaria. Ohjatussa valo kävi jotenkin niin, että en edes itse nähnyt kapuloita ja Sinni vähän epäröi, mutta lisäkäskyllä haki sitten kuitenkin. Tunnaria tein selkä kapuloihin ja ekan virheyrityksen jälkeen Sinni toi oman kapulan. Tiedä sit kuin paljon käytti nenää vai tuliko tuurilla. Kapuloita se maistelee jonkin verran, mutta vielä tässä vaiheessa saa sen tehdä. Se varmaan jää pois sitten ihan itsestään, kun hommaan tulee varmuutta.

Jäävät vähän sinne päin.

Tokohommiksi on ihan vallan mennyt viime viikot

Viime viikolla alkuviikon pakersin vielä töissä pari pidempää päivää ja kun saatiin pata kasaan, niin loppuviikon etäilin ja painuttiin saareen. Tuli niin tarpeeseen pieni irtiotto, ihan liikaa on joutunut olemaan sosiaalinen viimeisen parin kuukauden aikana ja lepo on jäänyt olemattomiin pitkien työpäivien ja vähien vapaiden vuoksi.

Saari on mulle vähän vaikea paikka, kun ei siellä kunnon lenkkejä pääse tekemään, mutta onneksi kuitenkin jonkun verran on mahdollisuus käpsytellä ja kelit suosi kivasti.

Aamun valo oli kaunis

Toisella hullua päässä ja toinen on perusjuro

Aina uimassa

Perjantaina alkoi VOI-tokokurssi. Aloitettiin heti paikkiksella ja Sinnihän oli melkoisella räyhätuulella. Oikeastaan kaikki osallistujat on Sinnille vieraita ja pitkäkarvainen sakemanni oli Sinnille ihan liikaa. Käveltiin ns. kehään jonossa, eikä tullut mieleenkään päästää Sinniä vapaaksi, kun oli sen verran pahansisuinen. Se on viime talven näyttelytreenien jälkeen ollut näissä peräkanaa kävelyissä vähän haastava, mutta kesän kehätreeneissä se on kuitenkin mennyt ihan kivasti, joten tää tuli vähän puskista mulle. Nyt tietty on takana melko pitkä jakso ilman, että se on nähnyt muita koiria ja muutenkin se on ollut aika hunningolla esim. hihnakäytöksen osalta. Täytyy taas alkaa vaatimaan siltä enemmän hyvää käytöstä. Mutta on tässä talveksi meille työsarkaa tai tokokokeille voi heittää hyvästit.

Riviin kun päästiin, niin siinä sitten ei ollut mitään ongelmia ja kahden minuutin paikkis mun piilotellessa ja liikkurin häiriköidessä meni oikein hyvin. Tehtiin sitten vielä toisena toistona jättö ja paluu. Sinni meinaa melko helposti nousta ylös vieruskaverin käskystä, jos ollaan rivin loppupäässä.

Aiheina oli paikkiksen lisäksi ruutu ja seuruu. Ruudussa on Sinnin kanssa jouduttu palaamaan aika alkuun, mutta harjoitellaan ja koitetaan saada aikaiseksi paljon onnistuneita toistoja. Nyt tuntui, että esineruututreenit on sekoittaneet neidin pään ja ruudussa ollut targetti noudettiin mulle kauniisti. Otetaan parin viikon tehotreeni ruudusta ja katsotaan mitä saadaan sillä aikaiseksi. Jos Sinni lähtee ja löytää ruutuun, niin voi-liikkeen loppuosa kyllä onnistuu.

Seuruussa pitää muistaa palata palkkaamaan myös perusasennoista ja liikkeelle lähdöistä. Peruutusta pitää harjoitella paljon lisää, sillä Sinni lingertää. Ohjureita ruvetaan käyttämään apuna ja täytyy testailla millainen akelpituus ja nopeus on tässä Sinnille helpoimmat.

Sunnuntaina aloitettiin aamu uinnilla. Ihan parasta liikuntaa papparaiselle ja Sintun lonkille ja kuinka kivasti tuo väsyttääkää koiria =)

Illalla alkoi hallikausi vähän uudistuneella epämääräisellä porukalla. Sinni teki aluksi vapaana kehään tulon, eikä siinä ollut ongelmia. Kyllä siitä näki, että vähän edessä ja etenkin takana kulkija ahdistaa, mutta nätisti meni. Lopputreenistä sitten ottikin koiskeet mustalle sakemannille, mutta Sinni oli silloin hihnassa. Vähän mua mietityttää kuin iso ero on hihnassa ja vapaana olossa...

Muuten tehtiin ruutua ja seuruuta. Ruutuun saatiin iloisia juoksuja vain pienellä epävarmuudella toisesta koirasta ja pari kertaa Sinni oikein varasti ruutuun. Sai sen nyt tehdä, kun haetaan taas uutta intoa tähän liikkeeseen. Ilman targettia Sinni jää aika eteen ja jostain syystä maahan mennessään ottaa vielä pari askelta kuin varmistaakseen nauhan päälle menon.

Seuruut aika kivoja. Palkkasin paljon lähtöjä ja perusasentoa. Olipa taas kiva aloittaa talven ison hallin treenit.

Taavi kävi jumppa-alueella vähän tekemässä jumppaa ja pientä tottista mielen virkistykseksi.

Maanantaina Sinni kävi taas fyssarilla. Oli varmaan ekaa kertaa edes hetken aikaa kokonaan rento käsittelyn aikana, silmät ummessa ihan rentona. Vasemman puolen sisäreisi oli kyllä aika jumissa ja silloin ei ollut rento. Hyvin saatiin käsiteltyä kuitenkin tämäkin koipi. Vähän kyllä herätti huolta, että näinköhän on lonkkien tilanne mennyt huonompaan suuntaan. 😭😭😭

Keskiviikkona meillä oli tokossa täydelliset treenit! Aluksi harjoiteltiin kehään menoa ja Sinni kulki hienosti vapaana, toki koirat oli sille tuttuja. Paikkiksessa illan ainut kauneusvirhe, kun Sinni tarvi kaksi käskyä maahan menoon. Tätä on nyt viime aikoina ollut jonkin verran... 

Tehtiin ruutua ja ohjattua niin, että ekaksi ruutun lähetys, joka onnistui hyvin. Targetti ruudun takalaidassa. Sitten ohjattu nouto ilman alun seuruuosuutta ja noudettiin oikea kapula. Sitten taas ruutu targetilla, mutta kokonaisena liikkeenä ja sen jälkeen ohjattu pienellä seuruuosuudella vasen kapula noutaen. Kaikki meni hienosti! Jopa vasemman kapulan nouto, vaikka ruutu oli siinä pienesti houkuttamassa ihan hollilla ja sinne oli vielä jäänyt targettikin. Mutta niin vain HintunTinttu pikkuisen vilkaisi ruutua ja painui sen jälkeen varmasti hakemaan vasemman kapulan. Maltoin myös jättää treenit siihen. Wuhuu!

Onpa ollut touhukasta, vaikkei mitään pitänyt ehtiä...

Viime viikolla keskiviikkona ehdin tokotreeneihin, muutenkin oli töiden puolesta vähän kevyempi viikko. Tehtiin ohjattua, eka toisto hyvä, toisella Sinnin ajatus katkesi, mut korjattiin.

Jäävät meni hyvin. Luoksetulossa toinen hallissa oleva koira vähän jänskätti ja Sinni tuli vähän luimussa. Syvälle on jäänyt viime talvinen häpsäkkä Sinnin muistiin.

Perjantaina oltiin kentällä tottistelemassa. Tokopaikkis, mut muuten pk-B-tottista. Ilmoittautumisessa Sinnillä lähti ihan mopo tassuista, mut muuten meni kivasti. Hihnaseuruuseen pitää jatkossa muistaa ottaa näyttelyhihna.

Kuvat Anne S. ja Kirsi K.

Lauantai oli uintipäivä! Muru oli mukana kuvaamassa.

Sunnuntaina aamusta esineruututreeneissä. Oli ihan oikeen kokonen ruutu. Sinni teki kaksi kierrosta ja yhden haun per kierros. Ekalla kierroksella esine hetsattiin. Olin iloinen, kun vähän epämukava ja jo parin muun koiran suussa ollut esine tuli melkein käteen asti.

Tokalla kiekalla meidät laitettiin tekemään ihan valmis ruutu ja Sinnipä yllätti lähtemällä innolla, vaikkakaan ei niin kovaa kuin hetsattuna, ja tekemällä kivasti töitä ja tuomalla mulle pienen kengän. Wuhuu!

Lisäksi saatiin kokeneilta kisakonkareilta hyviä vinkkejä ja huomioita meidän tekemisestä. 

Videot Tarja M.

Kotimatkalla poikkesin vielä pikapikaa hallille tekemään kiertohyppyhässäkkää ja erikseen pysäytyksiä. Paappakin hömpötteli mukana.

Maanantaina pitkästä aikaa kimppalenkki Taren kanssa. Oltiin oikein hurjia ja päästettiin parivaljakko irti, kun niitä niin kovasti leikitytti.

Tiistaina ruokiksella pikatreeni kiertohyppyhässäkkää, ruutua ja pysäytyksiä. Hässäkkä menee miten menee, vaikeeta on. Ruutua tehtiin nyt pallolle ja saatiin intoa takaisin. Pysäytykset omana treeninä toimii kohtalaisesti, mutta muihin liikkeisiin yhdistettynä niistä ei Sinnillä vielä ole hajuakaan.

Taavi-paappa teki oman paappatreenin.

Alkuillasta Sinnille sateinen jälki. 500 m, ikää tunti, keppejä kuusi. Nosto oli haparoiva, kuten aina. Kun jälki löytyi, niin sitten kyllä mentiin varmasti. Eka keppi kuitenkin jäi, siinä mentiin vähän sivussa jäljestä, muuten aika lailla jäljen päällä gps-jäljestä poiketen. Mikä parasta, niin Sinni reagoi vahvasti keppeihin (jotka oli nyt kunnolla hajustettu taskussa noin puoli tuntia ennen jäljen tekoa) ja parille jopa palasi muutaman askeleen mentyään niistä ensin ohi. Viisi viimeistä keppiä varmasti ylös. Aikaa meni n. 16 minuuttia palkkauksineen kaikkineen. Kyllä tästä vielä hyvä tulee!

GPS sakkaa taas, vihreä jälki ainakin loppupään osalta oikeampi

Tiistaina illalla kuuntelin vielä Palveluskoiraliiton koulutusluennon uusista rally-tokon säännöístä, jotka astuvat voimaan ensi vuoden alusta. Paljon muutoksia ja varmasti jatkossa selviää, muuttuuko laji meille mahdottomaksi vai nykyistä helpommaksi. Erityisesti mietityttää uusinnan poistuminen ja jumituksista aiheutuvat pistevähennykset. Näiden perusteella vaikuttaa, että me ei tulla enää koskaan saamaan tuloksia. Toisaalta jatkossa saa käyttää enemmän apuja, mut ne tuntuu itselle ainakin vielä vierailta, varsinkaan kun ei tiedä kuinka paljon niitä oikeasti saa käyttää.

Keskiviikon toko ei ollut meidän päivä. Kokeiltiin tunnaria ja kaukoja sekä ohjattua noutoa. Tunnarista ei hallissa mitään hajua, vaikka kotona tää on pihalla onnistunut jo ihan kohtuullisesti. Kaukoista ei meinannut tulla mitään, kun Sinnin häntä vatkasi niin paljon, ettei sillä ollut mitään mahdollisuuksia pysyä paikallaan ja ohjatussa se oli menossa ruutuun.

Liikkeet on kaikkinensa vielä koko voittajan osalta niin kesken, että Sinni ei kestä häiriöitä oikeastaan ollenkaan. Tunnarin lähellä ollut hyppy vei huomiota, ohjatun nouto häilävyntyi ruutuun, kaukot muihin ihmisiin jne. Mut ajan kanssa, kai...

Lauantaina molemmille kilsan jäljet. Kiva aurinkoinen pikkuisen tuulinen keli.

Sinnin jälki vanheni puolitoista tuntia. Nostossa käveli jäljen yli, mutta palasi ilman apuja jäljelle ja lähti jäljestämään oikeaan suuntaan.

Koko jälki meni Sinnimäisen huolettomasti, terävä kulma tuotti vähän ongelmia, mutta Sinni ratkaisi sen kuitenkin hyvin. Loppujäljellä yhdestä kulmasta ohi ja siitä avustettuna takaisin jäljelle. Kepeistä nousi toinen, neljäs ja kuudes. Vauhtikin oli nippa nappa riittävä, kilometriin meni aika lailla tasan puoli tuntia. En tiedä miten tuosta saisi tarkempaa, kun Sinnin tyyli on vähän huoleton. Tämä oli eka pidempi jälki Sinnille ja se oli kiva huomata, että jaksoi loppuun asti ja kyllä se kaikesta huolettomuudesta huolimatta pysyy ihan kohtuullisesti jäljelläkin...

Taavi nosti jäljen varmasti ja jäljesti hienosti koko kaksi tuntia vanhan jäljen. Söi tosin aika paljon mustikoita matkalla ja eka keppi jäi, mutta muut kepit nousi varmasti. Kanttarellien kohdalla päästin Taavin irti ja juoksin sen sitten kiinni. Paappajälki on parasta, niin rentoa ja varmaa.