sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Mennyt viikko ja kuvakimaraa koirakavereista

Maanantaina Taavelolla kävi koirahieroja Paavo. Tai Paavo opiskelee vielä, mutta häntä suositeltiin mulle ja täytyy kyllä sanoa, että tällä lähes olemattomalla kokemuksella koirahierojista olin tyytyväinen. Edellinen hieroja ei edes kolmella kerralla päässyt juuri muuta kuin silittelemään Taavia ja nyt tämä hieroi ja venytteli koko koiran. Ja ihan selvästi Taavi ajoittain nautti hommasta!

Juoksutuksessa ei ilmennyt mitään erityistä eikä varsinaisessa käsittelyssäkään löytynyt huomautettavaa, vaikka takapään hieronta reisistä/ristiselästä ei ollut ihan Taavin mieleistä hommaa ja välillä sen ilme oli sellainen, että jatkapa vielä tota hommaa, niin mä syön sut. Välillä Taavi kampesi itsensä väkisin ylös, mutta hierojan määrätietoisilla otteilla se palautettiin kylkiasentoon ja homma jatkui. Suurimman osan lähes tunnin kestäneestä käsittelystä Taavi pötkötteli ihan rauhassa, välillä läähätteli ja välillä oli silmät ihan ummessa nauttien. Venyttely näytti mun silmään aika hurjalta, enkä uskaltaisi itse väännellä koiraa noin, mutta tästä osiosta Taavi nautti selvästi eniten =)


Tiistaina oltiin pehatreeneissä puimassa leirin ideoita. Eilinen hieronta oli sen verran kevyt, että saimme luvan treenata jo tänään. Taaville neljä ukkoa ja yrityksenä suorat pistot. Palkkaus haukun aloituksesta. Ensimmäinen oli tosi hyvä suora pisto, toinen meni sitten tyhjän piston harjoitukseksi. Taavi lähti hyvin ukolle ja teki pienen lenkin ja oli lähdössä rataa kauemmaksi eteenpäin. Kutsuin sen pois ja sehän tuli hienosti. Tämä opittiin leirillä eli tästä tuli nyt sitten tyhjä ja ukko vaivihkaa pois metsästä. Antin perustelu tällaiselle ratkaisulle oli seuraava: koira lähetetään metsään ja se tekee siellä hyvän piston, johon se on opetettu. Jos tämän jälkeen koira lähetetään toistuvasti samaan paikkaan uudestaan, se ei palvele tarkoitusta, sehän on juuri tehnyt niin kuin sitä on opetettu. Ukko nyt vain jäi löytymättä, mutta koiran tekemisen meininkiä ei tapeta.

Kolmannen ukon metsään menoa jouduttiin sitten odottamaan edeltävästä suunnitelman muutoksesta johtuen hetki. Laitoin Taavin maahan odottomaan vuoroaan. Taavi malttoi hienosti odottaa, mutta vapauttaessani sen, pinkoi se suorinta tietä ukolle... =) Ei siis olisi pitänyt vapauttaa sitä, vaan ottaa se sivulle perusasentoon ja jatkaa siitä. Eli kolmas ukko ei nyt mennyt ihan niin kuin oli suunniteltu, mutta jos jotain hyvää, niin Taavi pinkoi suoraan ukolle minkä jaloistaan pääsi.

Viimeinen ukko oli sitten taas ihan hyvä suora pisto. Taavi pysyi myös tuota maasta vapautusta lukuunottamatta hyvin hallinnassa koko treenin ajan. Ja tuo vapautuskin meni vähän omaan piikkiin...


Perjantaina vapaapäivän kunniaksi aamu alkoi tottistreeneillä. Meillä oli agendana vain ja ainoastaan paikkamakuu. Joten ei muuta kuin pässiä sarvista ja poika liinan päähän paikkikseen. Kolme koiraa treenasi omiaan samaan aikaan kentällä ja silloin tällöin koukkasivat lähempää Taavia. Kehuin rauhallisesti hyvästä pysymisestä ja kävin palkkaamassa ajoittain. Tyrni-lansun mennessä ihan vierestä ohi, ei Taavi malttanut pysyä aloillaa vaan leikkimään olisi ollut päästävä! Nyt ei kuitenkaan oltu leikkimässä, joten napakka palautus paikkikseen ja homma jatkui vielä hetken. Ehkä se pikkupyrri rupeaa pikkuhiljaa hiffaamaan homman juonen. Kun tuo paikkis meni suhteellisen hyvin, innostuin tekemään vähän seuraamista ja lopuksi eteenmenon palkkapurkille. Tottishommiin on hiljalleen palaamassa ilo!


Lauantaina olin piiiitkästä aikaa pk-porukan kanssa hakumetsässä. Ei kyllä ollut meidän päivä, mutta tulipahan rämmittyä metsässä aamupäivä. Taaville oli kuusi ukkoa ja palkkaus haukun aloituksesta. Yllättäen radan vasemmalla puolella Taavi lähti koko ajan rataa eteenpäin omille teilleen, oikea puoli meni ihan hyvin. Vasemmalta puolelta löytyi verijäljen merkit, joten voin selitellä koiran toimimattomuuta sillä... ;)

Hakutreenien jälkeen kurvattiin Focan ja Hugon luokse ja tehtiin pyrreille jäljet. Jälkien vanhetessa käytiin koirien kanssa lenkillä. Kolmikolla oli kivaa! Palatessamme kävi pikku kämmi ja kuljimme koko konkkaronkka Taavin jäljen yli...















Foca ajoi jälkensä ensin ja sen jäljellä oli kyy, onneksi se ehti kiemurrella alta pois ilman, että koira huomasi sitä ollenkaan.

Taaville oli reilu sata metriä pitkä jälki, jossa kolme kulmaa ja kuusi esinettä. Lähetys pienen janan kautta meni hyvin ja kokonaisuudessaan jälki oli oikein mallikasta tekemistä, edes suunnittelematon harhajälkirykelmä ei hommaa haitannut! Kulmat meni hyvin, yhdessä melko laaja tarkistuslenkki, mutta mun mielestä se ei metsäjäljellä oli niin justiinsa. Esineet löytyivät sytkäriä lukuun ottamatta. Tuo sytkäri on ollut ennenkin hankala...


Sunnuntaina aamusella kävin vierailemassa yhden jälkiporukan treeneissä sen verran, että heidän jälkien vanhetessa tehtiin tottista. Tämän päivän paikkamakuu olisi pitänyt saada videolle, se oli niin loistava!! Taavi oli liinassa paikkiksessa ja lansunarttu, kultsu- ja flättiuros treenasivat seuraamista, luoksetuloja, jättäviä, haukkumista... Paras oli kun lansukaveri käveli puolen metrin päästä ohi ja kävi paikkamakuuseen vastapäätä Tapsua. Muutenkin muut härnäsivät Taavia tänään ihan kunnolla ja mun pikkuinen muru pysyi hyvin maassa. Palkkasin tietysti tiuhaan sekä sanallisesti että nameilla.

Hyvästä paikkiksesta innostuneena tein sitten muutakin tottista ja meillä meni ihan kivasti. Lopuksi oli ammuntaa ensin 6 mm, sitten 9 mm starttarilla, neljä laukausta molemmilla. Me mentiin noin 150 metrin päähän ampujasta ja oltiin vaan. Valitettavasti Taavi reagoi huomattavasti laukauksiin, 6 mm oli pahempi kuin 9 mm. Taavi kyyristeli hieman ja oli selvästi pyrkimässä autolle, mikä oli kyllä laukausten suunnassa. 9 mm ammunnan aikana se kuitenkin söi nameja... Jäätiin sitten hengailemaan ja kävelemään alueelle, kunnes Taavi oli taas oma itsensä. Eli ei lopu haasteet ihan heti kesken, vaikka tuo paikkis saataisiinkin kuntoon... Onneksi Taavi ei kotona kuitenkaan juuri reagoi koviin ääniin, nytkin naulapyssy on laulanut ja ei hetkauta suuntaan eikä toiseen.

Illan yllätyspiristykseksi Lola tuli käymään ja käytiin kimpassa iltalenkillä. Tuo pari on kyllä niin hauskaa katseltavaa, ovat niin tasaväkinen leikkipari ja molemmilla näyttää olevan hauskaa!













sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Hakuleiri

Viikonloppu vierähti Lintukodossa hakuleirillä, kouluttajana pitkän linjan hakuharrastaja ja -tuomari Antti Konttinen. Perjantaina tehtiin vähän tottista ja paukuteltiin starttipistoolia (6 mm). Mun tekemisen meininkin on kyllä ollut taas kadoksissa ja tuohon tottikseen ei oikein riittänyt intoa. Kyllä me sinne paikkamakuuriviin kuitenkin mentiin ja Taavi oli ihan hienosti kun mä seisoin ihan vieressä. Muuten se ei sitten oikein jaksanutkaan keskittyä tekemiseen, tai siis mua ei huvittanut tehdä mitään niin miks Taavikaan olis silloin mitään tehnyt. Paukuttelun ajaksi mentiin vähän syrjempään, mutta silti Tapsu ihan selvästi reagoi niihin. Laukauksia ammuttiin tasaiseen tahtiin 5 - 6 kpl. Taavi lopetti namin syömisen ja olisi selvästi mieluummin poistunut paikalta. Ei kuitenkaan mennyt mihinkään paniikkiin tai toimintakyvyttömäksi.


Lauantai aloitettiin sellaisella treenillä, jota me yleensä tehdään ja siitä Antti sitten arvio vikalistaa ja mahdollisia apuja havaittuihin ongelmiin. Taaville tehtiin harjoitus, jossa oli kolme ukkoa, molemmissa etukulmissa ja siten vähän keskemmällä rataa. Ekalle ukolle lähetettäessä Taavi eteni nelisenkymmentä metriä hyvin, mutta sai sitten hajun siitä toisesta ukosta (maaston muoto varmasti vaikutti tähän kovasti) ja sinnehän se meni. Yritin kutsua sen takaisin siinä vaiheessa, kun se oli menossa väärälle ukolla. Mutta kun sillä on haju, ei se sieltä mihinkään tule. Nyt kuitenkin teki sen verran poikkeavan jutun, että hyvin aloitetun ilmaisun jälkeen jätti ukon ja juoksi mua vastaan! Uusi ukko käsky ja sinne se meni jatkamaan haukkua. Sen jälkeen nostettiin etukulmista ukot ihan kivasti.

Ukolla Taavi usein käy haistamassa ukkoa, tuttuja vähemmän ja vieraita enemmän. Tämä on kuulemma ongelma, joka olisi hyvä kitkeä pois, ettei se pahene ajan mittaan. En kyllä jaksa usko, että Taavista tulisi kenenkään päälle rynnivää röyhkimystä, mutta hyvähän se on varautua tähänkin mahdollisuuteen. Tähän Antti antoi neuvoksi sen, että maalimiehellä on purkki näkyvissä kaukana kropasta käden tai jalan alla. Taavin tullessa ukolle, pieni napautus purkin kanteen, jotta mielenkiinto suuntautuisi heti suoraan purkkiin eli vähän kauemmaksi ukosta.

Itselle tuli tuosta vastaan tulosta sitten koiraa autolle viedessä mieleen, että olisi pitänyt ottaa Taavi takaisin keskilinjalle ja lähettää se toiselle puolelle ja vasta sitten uusi yritys ensimmäiselle puolelle. Antti oli samaa mieltä. Ja tuohon pistojen suoruus ongelmaan ratkaisuna olisi treenata kapeilla tallotuilla kaistaleille tai sitten kutsua Taavi aikaisemmassa vaiheessa pois. Eli heti kun se vähänkin on menossa sivuun, niin koira takaisin. Tässä tietysti huonona se, että koira voi turhautua, jos sitä lähetetään toistuvasti samaan paikkaan ja Taavi ainakin menee sinne ukolle mun huudoista huolimatta, jos sillä on haju siitä. Antin arvio tämän treenin perusteella oli, että Taavilla on hyvä motivaatio tehdä töitä ja maalimiesmotivaatio on kunnossa. Mua vaan ärsytti se, että Taavi on "ihan kiva pikkukoira" ja rivien välistä olin lukevinani, että haku nyt on vaan vähän isompien rotujen hommaa, mut voinhan mä omaks huviks tätä harrastella... Ihme sinänsä, kun Antti on kuitenkin valmentanut Suomen ensimmäisen pk-hakutuloksen saanutta pyrriä. Tai sit se katto, että on niin paska ohjaaja, ettei tuosta kuitenkaan mitään tule.

Kuvat Aki Kyyrö ja Marianne Jalo

Missä ukko?






Oliks mä hyvä?


Toinen treeni tehtiin Taaville kapeilla kaistaleilla, kolme kaistaletta, joilla kaikilla ukko takareunassa piilossa. Nämä treenit meni ihan hyvin ja saatiin suoria pistoja hyvillä ilmaisuilla. Nuuhkimistakin oli vähemmän, kun purkki oli selkeästi näkyvissä kauempana maalimiehestä. Purkki pitää sitten ajan kanssa häivyttää... Lopuksi tehtiin vielä esineruutua. Taaville tehtiin kolme harjoitusta, jossa käveltiin vain suoraan ja pudotettiin esine matkan päähän ja sitten palattiin koiran luo ja lähetys. Taavi haki ihan hyvin hanskan ja sain jopa leikitettyä sitä hienosti. Ehkä se esinemotivaatiokin pikkuhiljaa tästä kehittyy... Taavi myös näytti Antille, ettei se oli ihan vaan kiva pikkukoira, pikku pirulainen se on =), ihan oikein Antille.


Sunnuntaina tehtiin taas kaisteleharjoitus. Tällä kertaa kaikki ukot olivat Taaville vieraita ja kyllähän se niitä nuuhki. Toisella ukolla Taavi teki sen, mitä se on joskus tehnyt treeneissäkin eli aloitti hyvän haukun ja jonkin ajan kuluttua lopetti ja rupesi vain nuuhkimaan maata siinä ukon ympäristössä. Tämä kertoo ilmeisesti siitä, että Taavi paineistuu vieraan haukkumisesta. Tämä ei kuulemma ole suuri ongelma, koska Taavi kuitenkin osaa haukkua ja ikäkin tuo varmasti varmuutta ajan myötä. Jatkossa Taavi siis palkataan haukun aloituksesta tai lyhyen sarjan jälkeen.


Vähän odottelua 




Yhdeltä ukolta tultiin ns. selkäkuljetusta takaisin keskilinjalle. Tämän harjoituksen tarkoituksena on lisätä koiran kierroksia hallinnan kautta. Koira yritetään siis saada tarjoamaan kontaktia, jotta se pääsisi palkalle maalimiehen luokse. Harjoitus etenee näin: koira ohjaajan viereen ja ukko muutaman metrin päähän kasvot koirakkoon päin palkka näkyvillä. Kun koira katsoo ohjaajaan vapautetaan se aktiiviseksi muuttuvalle ukolle palkalle. Tätä toistetaan koko matka piilolta keskilinjalle ja kun koira rupeaa pikkuhiljaa hiffaamaan mitä siltä halutaan, ruvetaan matkaa pidentämään. Eli mm menee kauemmaksi koirakosta ja koirakko ottaa askeleita mm kohti. Pikkuhiljaa koiralta vaaditaan pidempää kontaktia ennen vapautusta palkalle. Lopputuloksen pitäisi olla se, että maalimeiheltä keskilinjalle lähtiessä koira tarjoaa itse kontaksia ja kerää kierroksia odotten lupaa lähteä uudelle ukolle. Tää oli mulle vaikea, kun Taavi on niin sikanopea, etten koskaan ehtinyt vapauttaa sitä kontaktista, kun se oli jo kääntänyt katseensa takaisin maalimieheen. Mut ehkä tämä olis ihan hyvä harjoitus, varsinkin kun tätä ei ole tarkoitus tehdä kuin yhdellä ukolla per treenikerta.

Jälkipuintia

Lopuksi pääsin Antin neuvojen mukaan tekemässä paikkamakuuharjoituksen laumaviettiä hyväksikäyttäen. Tällä tekniikalla kuulemma saa aikaan hyviä tuloksia melko nopeasti. (Yhdelle sakemannille tehtiin hakuharjoituksia laumaviettiperiaatteella ja täytyy sanoa, että oli vakuuttavaa. Kyseistä sakua ei ole vuoden harjoittelusta huolimatta saatu irtoamaan ohjaajastaan ja nyt se parin harjoituskerran jälkeen juoksi lähetyksestä parinkymmenen metrin päähän ukolle. Myös sen käytös ukolla oli hyvin vapautunutta aikaisempaan verrattuna).  Hyvä jos tästä olisi apua, koska mun usko tuohon toisten tuijotteluun ja namin syöttöön siitä hyvästä on alkanut horjua. Eli Taavi paikkamakuuseen, Antti liinan päähän, jotta Tapsu ei pääse ihan valloilleen ja sitten toinen koira juoksemaan pallon perässä kentälle. Johtuikohan Antista siinä suht lähellä Taavia vai mistä, mutta Taavi pysyi tosi pitkään, vaikka mä menin kauaksi, jopa auton taakse piiloon. Lopulta sitten Taavi kuitenkin lähti ja pääsin palauttamaan sen paikalleen. Eli selkeä viesti multa väärästä toiminnasta ja kehut hyvästä työstä. Onhan tän tyyppisiäkin harjoituksia tehty, mutta olen ollut varmasti epäjohdonmukainen ja Taaville vaikeasti ymmärrettävä. Toivottavasti tämä nyt tuottaisi tulosta. Harjoitusta tarvin toki hyvin paljon.


Tehtiin vielä ennen kotiinlähtöä pieni esineruutuharjoitus, jossa Taaville vietiin sen nähden esine tallotulle alueelle aika lähelle. Kyllä se sen sieltä taas toi, mutta ei sillä kyllä ollut hirveää intoa siihen. Sain kuitenkin leikitettyä sitä hyvin. Laitetaan nyt vaikka leiriväsymyksen piikkiin tuo innottomuus.

Kuvat Pieta Luukkonen
Esineen viennin tarkkailua

Ei tää tässä kuvassa näytä innottomalta...
Leikkiä



Täytyy sanoa, että leiri oli mulle aika vaikea. Jotenkin oma mieli on ollut niin maassa tuon rähjäongelman kanssa, että se vie ilon ja innon ja motivaation kaikesta tekemisestä, jonka päämääränä on jokin kisa tai koe. Ne nyt vaan tuntuvat niin mahdottomilta ajatuksilta, että on vaikea motivoida itseä tekemään hyvällä sykkeellä. Mulla vaan on sellainen tunne, että vien treeniryhmissä paikan joltain sellaiselta, jolla on mahdollisuus kisata tai suorittaa pelastuskoirakokeet. Tuon paikkamakuutreeni olisi pitänyt olla heti perjantaina, niin olisin ehkä saanut leiristä enemmän irti, koska nyt taas vähän on toivon pilkahdusta takaraivossa.


Taavi on kyllä todella helppo matkakumppani ja leiriläinen. Huoneessa se on kiltisti ja hiljaa, tosin ruoka ei ihan niin hyvin maistu. On niin kiva kun sen voi huoletta jättää yksin vieraaseen paikkaan ja tietää, että siellä ei ole tuhottu mitään eikä naapurihuoneen asukas joudu kuuntelelemaan haukku/ulvontakonserttia. Ainut huomioitava asia on se, että ovi on oltava niin hyvin teljetty, että pikku Houdini ei sieltä omineen karkaa. Tällä leirillä Tapsu livahti vain kerran omineen ulos, mutta se oli ihan vain mun huolimattomuutta =). Meidän huone oli pihalle päin ja aina välillä Taavi istui sohvan selkänojalla katselemassa verhon takaa ulos, mutta hetken tarkkailtuaan tilannetta se palasi pötköttelemään. Mun muru <3


Pyrrinpitävä ovensulkusysteemi


Leirin kiireessä Tapsa ja jälkileirille osallistunut Foca ehtivät vähän poseeratakin =)

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Pientä turhautumista ja loistavat jälkitreenit

Maanantaina käytiin koirakouluttajan ohjaamana kohtaamassa toisia koiria. Ensin oli harjoitus, jossa me vain seisoskeltiin ja piilon takaa tuli esiin toinen koira, joka palasi hetken päästä piiloon. Mun tehtävänä oli palkata Taavi aina kun se katsoo toista rauhallisesti. Meni superhienosti. Sitten käveltiin rinnakkain toisen koiran kanssa ja taas palkka toisen katsomisesta, sitten käveltiin vastaan ja taas palkka toisen katsomisesta. Nämäkin harjoitukset meni hyvin, kouluttajan mukaan meistä näkee, että ollaan tehty töitä tämän asian eteen. Yllättäen itsestä ei taas siltä tunnu, vaikka onhan Taavi oikeesti paljon rennompi useammin kuin ennen... Omalle tekemiselle ja edistymiselle on niin sokea ja sitten niistä takapakeista tulee sellainen olo, ettei tästä mitään tule. En usko, että päästään tuosta rähjäämisestä koskaan kokonaan eroon, vaikka niin toivoisinkin.

Seuraavaksi tehtiin paikkamakuutreeniä niin, että Taavi oli kouluttajalla liinassa ja toinen koira oli vajaan kymmenen metrin päässä paikkamakuussa ja lähti siitä liikkeelle. Mä seisoin Tapsun edessä parin askeleen päässä ja välillä vieressä ja palkkasin rauhallisesta olemisesta. Sitten siirryttiin vaiheeseen, jossa kentällä oli kaksi koiraa. Toinen vähän kauempana ja toinen lähempänä. Lähempi koira käveli edestakaisin ja välillä juoksi ja teki luoksetuloja. Mä olin välillä lähempänä ja välillä kauempana sekä kasvot Tapsuun päin että selin siihen. Palkkaus aina kun Taavi oli kääntänyt katseensa minuun ja oli rento. Minuun katsomisen aikaa vaihdeltiin muutamasta sekunnista pariinkymmeneen sekuntiin.

Sitten lopuksi hengailtiin kentällä. Toinen meidän häiriökoirista oli bordercollie, joka oli Taaville vähän liikaa ja muutaman kerran Tapsa vähän meinasi rähähtää. Toinen vaan tuijotti sillä bortsumaisella tavalla pää alhaalla, joten en ihmettele Taavin reaktiota. Ja sitten kentän poikki kulki muutamia randomkoiria, joista osa, esim. keltaiseen sadepukuun pukeutunut suoraan päin kävelevä cockeri, aiheutti rähinän, mutta osa sai mennä lähes huomaamatta ohi. Selvästi tuo "vain oleminen" on vaikeampaa kuin kävely, saati ihan jonkun tehtävän suorittaminen (poislukien paikkamakuu) toisten koirien läsnä ollessa.

Nyt tarvisi sitten päästä treenaamaan ihan helvetisti tuota paikkista muiden kanssa...


Tiistaina olin pitkästä aikaa ihan vaan hakutreeneissä, ajatuksena keskittyä siihen hakuun eikä mihinkään muuhun. No oli ehkä paskimmat treenit ikinä! Tarkoitus oli keskittyä koiran hallintaan, suoriin pistoihin ja hyviin ilmaisuihin neljän ukon verran.

Ensimmäiselle ukolle etukulmaan lähetettäessä Taavi teki parinkymmenen metrin jälkeen hirmuisen kaarroksen ulos alueelta ja juoksi viereistä tietä pitkin takaisin keskialueelle, siis mitä??? Uusi yritys ja sama homma, paitsi nyt se ohikulkieessaan nappasi treenikamun korista pätkän lenkkimakkaraa!

Vaihdettiin puolta ja nyt oli hyvä suora pisto ja hyvä ilmaisu. Siinä se sitten olikin tämän treenin hyvät jutut. En tiedä mikä mörrimöykky metsässä oli liikkunut, mutta loppuajan Taavi vain nuuhki nenä maassa ja oli ihan korvaton, edes namit ei kiinnostaneet. Kyllä se lopulta ne kaikki ukot metsästä löysi, mutta tosi surkeeta työskentelyä. Ilmaisut eivät alkaneet ukon löydyttyä, vaan sitä piti houkutella haukkumaan, yhdestä ukosta pyyhki moneen kertaan ihan vierestä ohi...


Keskiviikkona jälkitreeneissä aiheena janat. Meille tehtiin harjoitus niin, että Taavi näki kun ihminen kulkee metsässä. Sitten koira pois hetkeksi. Lähetys janalle, pieni pätkä jälkeä, keppi ja paluu polulle. Näitä toistettiin ensin kolme kertaa ja sitten polun toiselle puolelle sama homma.

Toisen setin ensimmäinen lähetys ei onnistunut ja Taavi jäi nuuhkimaan maata ihan siihen jalkoihin ja sitten lähti nenä kiinni maassa kulkemaan... Se löysi jonkun verijäljen! Tarkistettiin vielä toisella koiralla ja toden totta, verijälkihän se siinä meni. Mutta vaihdettiin tuota lähetyspaikkaa hiukan ja jo onnistui. tälle puolelle kaksi lähetystä. Verijälkikohtaa lukuun ottamatta kaikki janat menivät oikein hienosti ja kepitkin nousi. Tosi hyvä treeni!


Janaharjoitus (jostain syystä tää kuva ei suostu olemaan oikein päin)

Jälkien vanhetessa labbisuros teki tottista ja me tehtiin paikkamakuutreeniä. Mä olin ihan lähellä joko Taaviin päin tai sivuttain sitä kohti. Hyvin pysyi Taavelo, vaikkakin seurasi kyllä toisen puuhia. Oli kuitenkin ihan rennon oloinen. Myös flättitytön menoa seurailtiin vierestä, sen kanssa olis ehdottomasti pitänyt Taavin mielestä päästä peuhaamaan.


sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Lampaita, leikkiä, siedätystä, treenejä ja kamalasti kuvia ja videoita






Viikko sitten lauantaina oltiin Woollandiassa Somerolla paimentamassa pyrriyhdistyksen paimennuspäivillä. Oli ihan kivaa, vaikka tuuli olikin niin kova, että meinas viedä mut mennessään ja melko hyvästä vaatevarautumisesta huolimatta meinasi tulla välillä vilu. Tuuli sai myös Tapsan silmät rähmimään, kai hiekkapölyä oli ilmassa niin paljon, että sen silmät ei tykänny. Taavi pääsi päivän aikana kolme kertaa lampaille.

Ensimmäinen kerta käveltiin vain liinassa lampaiden perässä. Taavia vähän häiritsi viereisessä pyörössä ja sen ympärillä olleet beussit ja meidän pyörön ympärillä vuoroaan odottavat pyrrit. Se ei oikein pystynyt keskittymään lampaisiin, homma meni enemmänkin toisten koirien tuijotteluksi.

Toisella kerralla lampaat kiinnosti jo enemmän ja tehtiin perässä kävellen pysäytyksiä ja kuljeteltiin lampaita sinne tänne. Taavi oli hyvin kuulolla ja totteli hienosti "odota"-käskyä.

Kolmannella kerralla Taavi oli jo vapaana (liina roikkui kyllä varoiksi perässä) ja minä lampaiden edessa sauvan kanssa. Voi luoja kun tuo liikkuminen voi olla vaikeaa. Heti kun pitää kulkea takaperin ja miettiä omaa ja koiran liikkumista, niin ei meinaa millään onnistua. Mutta ihan hienosti Tahvo teki hommia. Huomaa viime vuoteen eroa, ikä on tuonut selvää malttia ja hallittavuutta.

Väliaikoina hengattiin aina välillä muiden koirien seassa ja lähes koko ajan Taavi oli oikein rennon oloinen. Beauceronit saivat kulkea ohi ihan rauhassa ja tilan omat koirat kävivät välillä nuuhkimassa. Tyttöpyrreistä Taavi olis tykänny tosi paljon, pojat ei sitten olleet ihan niin kivoja, mutta ei siinäkään mitään suurempaa. Masiakin käytiin vähän nuuhkimassa. Ihan suoraan vastaan tulevat koirat olivat ne vaikeimmat ja niiden kohdalla saattoi vähän karvat nousta niskassa pystyyn ja vähän piti haukkuakin, mutta tilanne meni ehkä nopeammin ohi kuin aikaisemmin.


Kuvat Claudia Ottka



Tiistaina olin pehatreeneissä taas siedättämässä Taavia toisiin koiriin. Kolme eri urosta nähtiin ja kaikkien kohdalla Taavi oli ihan rento ja välinpitämätön tai sitten enemmänkin iloisesti menossa katsomaan niitä kuin rähjäämässä. Tyrnistä se meni ihan sekaisin,vaikkei sitä edes oikein nähnyt. Ei paljon jauhelihaherkku kiinnostanut, kun olis kieli pitkällä pitänyt päästä Tyrniä haistelemaan. Kaupunkilenkit on myös menneet hyvin niiden muutamien koirien kohdalla, joihin olemme törmänneet.

Oli mulle taas neljä ukkoa ripoteltu raunioihin, vaikka omat ajatukset on nyt enemmän tuon käytöksen muokkaamisessa kuin missään muussa. Ehkä ihan kiva Taavin tehä kuitenkin muitakin juttuja.

Edelleen se liikkuminen siellä raunioilla on mulle se haastavin juttu. En jotenkin osaa hahmottaa aluetta ja suunnitella miten se olisi paras kiertää. Joka kerta on erilainen tuuli ja niitä piiloja on sillä alueella aika helvetisti. Tänään yritin kuitenkin lähetellä Taavia vähän tarkemmin eri kohteisiin, viimeksihän se teki töitä aika itsenäisesti. Aika hyvin Tapsu meni sinne minne mä sen halusin menevän ja hienosti kävi kaikenlaisissa putkissa ja onkaloissa tarkistamassa.

Pari ukkoa löytyi aika helposti, muutamaa edelliselle koiralle käytössä ollutta piiloa Taavi haisteli tosi tarkasti ja mä jo hämäännyin ja ihmettelin, miksei se ilmaise. Ajattelin sitten palata siihen kohtaan myöhemmin uudestaan. Taavi kuitenkin tiesi ettei siellä ketään ole ja uudella kiekalla ei enää ollut niistä piiloista/alueista kiinnostunut. Kyllä tuo koiranluku on haastavaa!

Yksi ukko oli piilossa isossa pystyssä olevassa viemäriputkessa. Taavi ilmaisi ensin vaakaputken pystyputken alapuolella, mutta vaihtoi kesken kaiken pystyputkeen. Oliko ukko molemmissa putkissa vai kulkeutuiko vain haju hämäävästi?. Nostettiin ensin pystyputken ukko ja sitten tarkistettiin tyhjä vaakaputki.

Viimeinen ukko oli killeri mulle. Se oli roskiksessa, jonka viereisestä roskiksesta Taavi löysi tokan ukon. Eihän mulle tullu mieleen haistattaa kaikkia viereisiä roskiksia löydön jälkeen vaan matka jatkui. Ja kyllähän Taavi sille ekalle roskisukolle haukkui sillälailla hassussa paikassa roskisten välissä, että olis pitäny siitä jo älytä tarkistuttaa muutkin pöntöt... Uudella yrittämällä Taavi sitten ilmaisi sen viereisenkin roskiksen.

Osa rauniorataa (kuva Satu Polukselta)


Torstaina olimme Tiina Bångin vetämässä tottissemmassa. Oli todella mukavan tuntuinen kouluttaja, menisin uudestaankin.

Aluksi otettiin paikkamakuut, Taavi liinassa. Hyvä niin, sillä rivissä yksi koira vähän häröili ja Tapsa oli ampaisemassa sinne. Liinan päässä oli Milla, jolla loistava tilannetaju ja ajoitus. Taavi sai pienen nypyn liinasta sivulle ja oli ihan kiltisti maassa loppuajan. Näitä tarvittaisiin varmasti todella paljon lisää. Harmi kun tuon treeniseuran saaminen on niin kiven alla varsinkin nyt kun ei ole ryhmäpaikkaa tokoon. (Motivaatio edelleen toko suhteen olematon, että ehkä ihan hyvä ettei ole sitä ryhmäpaikkaa... tai sit motivaatio vois nousta, jos olis porukka, missä treenata...)

Yksilövuoroilla käytiin ensin läpi seuraamista. Siinä lähinnä ensimmäisellä askeleella putoavaa katsekontaktia. Taavi siis aina pudottaa kontaktin ekalla askeleella, mutta kontakti palaa sen jälkeen. Tosin vilkuileehan se pidemmilläkin matkoilla... Tähän auttavana reseptinä saimme ohjeen harjoitella niin, että ensin tehdään paikaltaan käännös oikealle, kaksi askelta, pysähdys ja sitten taas liikkeelle. Hurjan hyvin paransi Tapsa tuota ekan askeleen kontaktia jo tuon pienen harjoitusajan puitteissa. Tuohon matkalla vilkuiluun onkin sitten vaikeampi puuttua, kun Taavi on niiiin älyttömän nopea, että mä en ehdi reagoida siihen. Sen katse on jo taikaisin mussa, ennen kuin ehdin edes ajatella asiasta huomauttamista. Ehkä tämäkin paranee ajan kanssa tekemällä vain pieniä onnistuneita pätkiä...

Toisella sessiolla käytiin läpi sitä, miten kaukot opetetaan. Ensin pitäisi päättää onko etu- vai takapää paikoillaan ja sitten oli vielä joku pompun kautta tekeminen, mikä ei kyllä ihan auennut mulle. Mutta siis tosi pienissä erissä ja hirveän pitkään niin, että ei mene kauaksi koirasta. Tämä aihe vaatisi kyllä multa lisää perehtymistä erilaisiin tapoihin opettaa asia...

Taavi sai kovasti kehuja erittäin hyvästä peräpään käytöstä ja nopeudesta, mikä on kyllä jossain asioissa mulle haastavaa =)

Kuvat Milla Ristola:

Kaukojen opettelua

Kaukojen opettelua
Tässäkin opetellaan kaukoja, ehkä ;)
Aika rankkaa oli tokoilla

Kerkesin myös käydä katsomassa tällä viikolla ällösöpöjä pyrripalleroita Seijalla <3




Viikon päätteeksi käytiin vielä sunnuntaina mätsäilemässä eli siedättymässä muihin. Muuten meni tosi hyvin, mutta sitten siellä oli yksi venhäterrieri. Mä en tiedä mikä niissä on, kun ei olla nähty niitä kuin muutamassa mätsärissä ja näyttelyssä koko Taavin ikänä ja niiden kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa. Tai siis Taavin mielestä ne on ihan kauheita ja niille pitää huutaa. Ja tietenkin me saatiin se vehnis pariksi sinne kehään =/. Tähän nähden kehä meni tosi hyvin, vain yksi pieni rähähdys. Saatiin sininen nauha, kun tuomarin mielestä Taavi liikkuu niin kamalan rumasti ja on hirveän ahdas takaa. Sijoituttiin lopulta sinisten neljänneksi.

Oikein mieluinen palkintolelu

Kotimatkalla käytiin vielä leikkimässä Focan ja Hugon kanssa:
Kuvat Pieta Luukkonen: