Vappuaattona tein Sinnille jäljen. Kepit hajustui puolisen tuntia ja nyt mentiin valjaissa. Lyhyt nosto, jälki puoli kilsaa ja ikää tunti.
Nosto oli semmoinen Sinnimäisen vaisu, mutta oikea suunta löytyi ja vaikka vauhti tuntui hitaalta, niin ei me kovin paljoa kauempaa käytetty aikaa kuin tässä viime aikoina muillakaan jälkillä, vartti meni, vaikka palkkasin kepeiltä pidempään. Täytyy nyt keskittyä tuohon keppien isoon palkkaamiseen, jos sekin auttaisi niiden löytymisessä. Kepeistä nousi viisi eli huima parannus edellisiin. Voiko johtua siitä, että omalla jäljellä mä olen erilainen, kun tiedän missä jälki menee ja missä kepit on, vaikka kuinka yritän olla liinan päässä vaikuttumatta toimintaan millään tavalla?? Lisää siis vieraita jälkiä!
Vappuviikonloppu oltiin saaressa raksahommissa, niin ei jääny aikaa tai energiaa treenailla. Sit pieni kotiautopyrähdys pohjoisen suuntaan ja sillä reissulla Sinni teloi jalkansa. Ette usko miten iloinen olen haavasta anturassa, kun ekaks tietty heti epäpuhtaasta askelluksesta syytin lonkkia. Vaikka vittumainen haava onkin, niin miljuuna kertaa parempi vaihtoehto kuin lonkkien oireilu. Eli nyt sit saikutetaan ja parit kivat sovitut treenit jää väliin...
