perjantai 18. marraskuuta 2022

Tokottelua ja pimeyttä

Viime viikon keskiviikkotokossa aloitettiin treenit kahden minuutin paikkiksella. Sinni vähän ennakoi maahan menoa ja sitten lopuksi istumaan nousua, mutta varsinainen paikallaolo meni kyllä hyvin. Vähän se vilkuili välillä sivuilleen ja häntä huisputti hirveesti piilosta tulijoiden palatessa näkyviin, mutta hienosti pysyi paikallaan.

Tehtiin luoksetuloja niin, että mulla oli tassutargetti jalkojen edessä. Saatiin hyviä onnistumisia, mutta Sinnin lähelle tulo näissä mun edessä oloissa vaatii kyllä varmasti vielä paljon toistoja. Mut tää targetti on varmasti hyvä apu siihen. Seuruut pääsääntöisesti hyviä, nyt ei edes tötsärypäs imaissut Sinniä, vaikka houkutus oli kyllä suuri. Muutama hyppy liikkuroituna ja kaukojen tekniikkajumppaa, jossa pientä edistymistä. Huisin hauskaa oli taas!


Torstaina kimppalenkki meidän koirien ja Ainon kanssa lämpimässä, mutta niin pimeässä marraskuussa. Kuvia ei nyt ole, mutta vauhtia riitti kolmikolla!


Perjantaina oli pelastuskoiratreeniryhmän pikkujoulutreenit. Huikeen hienoja koirakoita, seitsemän koirakkoa suihki pienessä hallissa ees taas ja kaikilla oli kivaa. Pari lapsivierasta sai Sinniltä isoa rakkautta. Kaikin puolin mahtavat treenit. Samalla käytiin läpi mennyttä vuotta ja suunniteltiin vähän tulevaa. Hienosti oli moni päässyt tavoitteisiin tai ainakin hyvin lähelle niitä ja ensi vuodelle asetettiin taas uusia päämääriä.






Sunnuntaina käytiin Sinnin kanssa hyppytekniikkakoulutuksessa, kouluttajana Marika Turkia.

Sinni teki kaikki tehtävät hyvin, mutta aika rauhallinen se oli. Saisi olla vähän enemmän rönttiä, vaikka 55 cm estekin meni tosi hienosti. Tarvitsee varmasti vähän vain varmuutta siihen, mitä siltä halutaan, kun kouluttajan mukaan vaikutti kovin kympin tytöltä ja varoi epäonnistumisia.


Illalla hallivuorolla tehtiin pientä rallyradan pätkää. Sinnillä on kamala vimma kiertää kaikkea ja useampaan kertaan se kiersi myös tehtäväkylttejä. Noin niin kuin muuten meni ihan hyvin siihen nähden, ettei olla rallya tehty Sintun kanssa ollenkaan. Ja sit pitäis joskus harjoitella hihnassa tekemistä... Mut kivaa vaihtelua ja varmaan pitäis oikeesti ruveta vähän treenaamaan noita alon liikkeitä.

Tehtiin myös seuruujuttuja ja luoksetuloa sekä kimppapaikkis. Paikkiksessa Sinniä vähän tais jännittää, mut pysyi kyllä rauhallisesti paikallaan vaikka vähän haisteli ja kuikuili välillä.




Maanantaina pimeitä hakujuttuja. Taavi teki peko-t hallintaa ja yllättävän hyvin onnistui löytämään eteenmenojen namipallot pimeässäkin, meni varmaan nenällä. Paikkis tehtiin istuen ja se meni hyvin. Seuruut keuli.

Sinnille neljä maalimiestä, koska kolmen jälkeen se on valmis lopettamaan hommat. Kiintorullalla mentiin ja aluksi se on niin innoissaan, että juoksentelee rulla suussaan. Juoksi siis nytkin kuin viitapiru ja kävi välillä aika kaukanakin. Tuli sieltä kaukaa sitten mun luokse rulla suussa ja oli ihan sen oloinen, että lähdetään näytölle. En ollut saanut maalimieheltä kuittausta rullan hausta, mutta ajatelin kuitenkin lähteä katsomaan mihin Sinni mut vie. Koska jos on virheilmaisu, niin joidenkin mukaan niihin voi auttaa se, kun näytöltä ei sitten löydykään ketään tai että koira ei ylipäätään osaa lähteä näytölle, kun ei ole mitään näytettävää. Sinni kuitenkin lähti hyvin määrätietoisesti vetämään mua kohti alueen tosta laitaa ja kyllä siellä maalimies oli. Maalimies kertoi sitten, että Sinni oli vain juossut ihan hurjaa vauhtia sen ohi, eikä hän ollut ajatellut tulleensa löydetyksi =). Hyvä näin ja jatkossakin täytyy luottaa Sinniin ja jos tulee virheilmaisuja, niin korjaillaan niitä sitten.

Toinen ukko löytyi myös aika kaukaa ja sieltä hyvä ilmaisu ja näyttö. Sinniltä on nyt vaadittu istumista maalimiehen viereen ennen palkan saantia ja se sujuu jo kohtalaisen hyvin.

Kolmas maali löytyi hyvin ja näyttö oli hyvä, mutta sen jälkeen Sinni oli ihan sitä mieltä että hommat loppui nyt tähän. Mutta kun jatkettiin kuitenkin partiointia, niin alun jaloissa pyörimisen jälkeen se vähän piristyi ja sitten kun sai hajun neljännestä maalista, niin ei ollut epäilystäkään etteikö menisi. Neljäskin ukko löytyi siis hyvin ja näyttö oli hyvä. 

Täytyy nyt tehdä muutamat seuraavat treenit pienellä alueella ja usealla ukolla tai sitten pistottamalla monelle ukolle vaikka avuilla. Täytyy saada rikottua kaava, vaikka en omasta mielestäni ole opettanut Sinniä laskemaan kolmeen.


Treenien jälkeen käytiin vielä vähän kävelemässä Wimman kanssa. Wimma oli meille uusi lenkkituttavuus, aussinarttu. Alun vähän jäykän toisiinsa tutustumisen jälkeen lenkki sujui oikein hyvin. Teki taas kaikille varmasti hyvää! Kuvia ei ole, kun oli pimeää kuin mörön pyllyssä.


Keskiviikkona lounastunnilla Sinnin uimareissu uittajalla höystettynä. Sinttura on ilman Taavia niin kovin varovainen ja harkitsevainen, että tarvitsee pienen tuuppauksen rampilta uimaan. Namin perässä menee melkein uimaan ilman apua, mutta se viimeinen silaus puuttuu. En tiedä johtuuko siitä, että rampin musta liukuestematto loppuu juuri siihen kohtaan, missä pitäisi ottaa vielä yksi askel uidakseen vai onko käkäily vaan muuta. Joka tapauksessa pienellä avulla Sinni pääsee uimaan ja sitten se uikin rauhallisesti ja tyynesti uittajan mukana pitkin poikin allasta.




Illalla käytiin ensin ennen omia tokotreenejä vierailemassa toisen treeniporukan paikkiksissa. Vieraat koirat ja vähän vieraampi ihminen liikkuroimassa, niin Sinni jäi ihan kiinni siihen. Meni maahan vasta kolmannella käskyllä ja ylösnoustessakin oli haasteita. Mutta varsinainen paikkis meni hyvin. Vieruskaveri nousi ylös ja sitä käytiin korjaamassa ja Sinni kesti tän kaiken hyvin paikallaan,vaikka kuikuili kyllä kovasti ja korvat kävi kuin ropelit.



Omissa treeneissä tehtiin sitten liikkuroitua maahan menoa perusasennosta ja aluksi se oli tosi vaikea, mutta kun saatiin homma paremmin sujumaan, niin onnistumisia tuli paljon. Tehtiin myös merkkiryppään kiertoa ja kun treenikaverin noutokapula oli jäänyt halliin lähelle meidän lähetyslinjaa, niin sehän oli ihan mahdoton paikka. Sinni tykkää noutaa ja kapula vei voiton tötsistä monta kertaa. Näki oikein kun pienessä päässä aivosolut sauhusi ja lopulta Sinni pystyi kiertämään tötsät kapulasta huolimatta, vaikka oli kyllä aika vaikeaa.

Jääviä tehtiin myös ja niissä sitten taas maahan meno on kovin vahva ja mun tarvii miettiä mun käskysanoja, jos niillä saisin hommasta Sinnille jotenkin helpomman. Ja seisomista pitäisi myös harjoitella eikä vaan noita helpompia istumisia ja maahan menoja. 

Taavikin pääsi tällä kertaa tokoilemaan ja kierto sekä ruutu onnistuivat hyvin, seuruussa se keuli vähän. Luoksetulo ja pysäytykset seisomaan ja maahan ihan mahtavat ja jäävät myös superit. Hitto se on kyllä taitava, harmi kun se haluaa kokeissa äännellä sen verran, ettei niihin viitti mennä. 


Perjantaina oli taas Taavin fyssari. Meillä on kyllä paras fyssari-Suvi, joka haki meidät ja vei kotiin auton hajotessa mennessä matkan varrelle.

Jumia oli vasemman lavan seutuvilla ja lanteissa ja liikaa liikkuva lumpio liikkui edelleen, mut saatiin silti lupa mennä taas uimaan. Nyt sit pohdin, että vienkö polven ultrattavaksi tai jotai, vaikka mitään oireita ei ole...


tiistai 8. marraskuuta 2022

Kulmatreenejä ja muuta pientä

Edellisen viikon perjantaina Sinttu kävi uimassa uittajan kanssa. Muuten Sinni on oikein innokas uimari, mutta rampilla se kohta, kun pitäisi ottaa viimeinen askel ennen kuin jalat irtoaa rampista, on vaikea Sinnin ollessa yksin uimassa. Taavin kanssa yhdessä uidessa Sinni menee reippaasti veteen. Uittajan pienellä avustuksella aina altaaseen ja sitten kyllä uitiin reippaasti eestaas allasta moneen kertaan.






Maanantaina Sinnille marjastajan kulmat -treeni. Tein viisi kulmaa ja neljä ekaa meni tosi hienosti ja viides sitten vähän harhaillen. Siihen saattoi kyllä vaikuttaa läheisen talon pihalta kuuluneet koirien äänet hieman. Kokonaisuutena hyvä treeni ja tykkäsin tosi paljon Sinnin motivaatiosta jälkeen.

Tässä kuvassa vähän avattu tuon treenin ideaa. Koiran ei ole tarkoitus jäljestää sykeröä tarkasti vaan selvittää mihin jälki jatkuu ja ohjaajalla on tässä mahdollisuus oppia lukemaan koiraansa taas himpun verran paremmin. Sinniltä tämä sujui hyvin.


Tässä video yhdestä sykerökulmasta, meni aika kivasti!




Illalla ennen hakutreenejä Taaville vähän tottista. Olen ajatellut vaihtaa paikkisasennon maassa olosta istumiseen, joten sitä nyt sit treenataan jatkossa. Varsinaisissa hakutreeneissä Taaville 3,5 hehtaarilla kaksi maalia. Keli on ilmeisen hankala, kun kaikille koirille se teetti töitä. Tuulta ei ollut oikeastaan ollenkaan (Ilmatieteenlaitoksen mukaan 1 m/s) ja lämpötila laski pakkaselle, joten se varmasti painoi hajuja alas kosteaan maahan.

Taavi löysi ensimmäisen maalin nopeasti, mutta toinen teetti töitä. Toisenkin se paikallisti alueelta aika nopeasti, mutta pienessä tiheikössä olleen maalimiehen tarkan paikan paikallistamiseksi Taavi saikin tehdä ihan oikeasti töitä. Hyvä niin, ettei aina ole niin helppoa sille. Molemmilta pitkät ilmaisut. Vähän se meinaa ennakoida mun sivulle tuloa, joten siihen on nyt seuraavissa treeneissä kiinnitettävä huomiota. Mahtava pimeän treeni Tapsulille.


Keskiviikkona tokotreeneissä sai nauraa ihan kippurassa Sinnin touhuilla. Aloitettiin paikkiksella, kaksi minuuttia ja ekan minuutin jälkeen tuli vieruskaverin ohjaaja näkyviin piilosta. Sinni makasi nätisti paikallaan, mutta siinä vaiheessa kun ohjaaja ilmestyi piilosta näkyviin, alkoi Sinnin häntä vatkata niin kovasti, että ajattelin sen kohta nousevan lentoon. Mutta niin vain pysyi paikallaan koko kaksi minuuttia ihanasta ihmishoukutuksesta huolimatta.


Tällä kertaa tehtiin pieni läpileikkaus alo-luokan liikkeisiin liikkuroituna. Seuruu meni hyvin siihen asti, kunnes ohitimme kartiorykelmän, joka imaisi Sinnin syövereihinsä kieppumaan. Sinttu oli kuin karusellissa kiertäessään kartioita yhä uudestaan. Se meni hienosti koko rykelmän ympäri tai puikkelehti jostain välistä ja kun tämä hurja kieppuminen ei tuottanut mitään tulosta, niin se rupesi tarjoamaan takajalkatargettia kartioille. Ei voitu liikkurin kanssa kuin nauraa kippurassa sen touhuille! Ihanaa yritteliäisyyttä ja tarjoamista. 

Kovasti oli vaikea saada seuruu onnistumaan ilman kartiorykelmään joutumista, mutta lopulta onnistuttiin siinäkin. Jatkettiin seuruuta ja hitaassa kävelyssä Sinni yrittää istua ja istuukin tosi helposti. Mut eipä me olla hidasta ja juoksua kovin montaa kertaa edes tehty. 

Hyppy ja luoksetulo hyvät, vähän saisi eteen tullessaan tulla lähemmäksi, mutta tän vois yrittää korjata varmaan targetilla. Kaukot vielä ihan hakusessa, maasta istumaan nousu on hyvä, mutta siitä takaisin maahan ei vielä onnistu kaukomaisesti. Kapulan pito meni hyvin liikkurin lähellä olosta huolimatta, mutta siinäkin Sinni pyrkii ottamaan etäisyyttä.

Melkein jo vois mennä kokeeseen kokeilemaan Sinnin kanssa, mut sit ei vielä kuitenkaan. Pitäis tehdä palkattomia treenejä ja sit pitäis kehittää liikkeiden väli toimivaksi, kun niissä Sinni sinkoilee rakastamaan ihmisiä ja kaiken maailman tötsähäiriöitä pitäis kanssa treennata tosi paljon. Ja sit sirun luvut ja juoksutarkastukset ja muut...


Torstaina molemmille jälkeä. Sinnille vieraan tekemä ja Taaville hyppykulmia.

Taavin viisi kulmaa sisältävä jälki meni hyvin. Joutui juuri sopivasti tekemään töitä kulmissa, eikä voinut ihan mennä kuin yleensä aika soitellen sotaan meiningillä. Mä vaan aina ja enemmän nautin sen kanssa jäljestämisestä. Se on niin varma ja mä olen niin varma sen kanssa.

Sinnille vajaa 500 metriä pitkä noin tunnin vanha vieraan tekemä jälki, jossa muutama kulma ja kolme esinettä. Maalimies jäljen päässä. Mentiin sokkona.

Otettiin pieni nosto, Sinni meni ensin jäljestä yli, mutta palatessa poumi sen hyvin. Ekalle esineelle asti luin sitä hyvin ja oltiin hyvin jäljellä. Esineen jäljeen ehkä vähän hätiköity lähtö ja loppujäljestä en sitten enää ollutkaan niin varma. Sinni eteni aika korkealla nenällä ja kun kyse oli vieraan tekemästä jäljestä, niin Sinni oli vaan niin innoissaan, että häntä vispasi välillä kamalasti ja korkea nenä varmaan osittain johtui siitä, että se yritti ilmavainulla saada hajun. Löydettiin esineistä kaksi ja lopulta kun verrattiin jälkiä, niin aika hyvin oltiin kuitenkin menty koko jälki. Esine jäi varmastikin tuon korkeanenäisyyden vuoksi, vieraan jälki kun on Sinnillä ihan erilaista menoa kuin mun omatekemä. Tarvitaan siis lisää vieraan tekemiä jälkiä.

Kuvassa sinisellä jälki ja vihreällä meidän kulkema reitti.