Näytetään tekstit, joissa on tunniste fyssari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste fyssari. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. helmikuuta 2024

Jos ei ole liukasta niin on hirveä pakkanen...

Liukkaudet palasi ja edes omassa pihassa ei meinannut uskaltaa koirien antaa olla. Ehkä olen vähän turhan herkkä, mut en vain halua mitään liukastumisvammoja kummallekaan. Hankikaan kun ei kantanut, niin lekkeily oli taas melko haastavaa, joten tilanne ajoi kokeilemaan koirahiihtoa.

Meillä on ihan valtavan hyvässä kunnossa oleva ihan vain koirahiihtäjille kokonaan tarkoitettu koiralatu kaupungissa ja uskaltauduin sinne. Vaikka joka paikka oli kuin luistinrata, niin ladun pinta oli ilmeisesti rouhittu jotenkin, joska siinä oli hyvä mennä. Onnistuin arpomaan ajan, jolloin ladulla ei ollut muita koirakoita, ihmisiä kylläkin. Ei olla koskaan aiemmin suksittu kimpassa ainakaan niin , että koirat olis kytkettynä, joten vähän jännätti kuin käy. Meni hyvin, molempien kanssa. Muut hiihtäjät ei kiinnostelleet liikaa ja molemmat meni alkuhärväyksen jälkeen oikein nätisti. Kumpikaan ei vedä, mikä on mun kannalta erittäin hyvä juttu, enkä siihen halua kannustaakaan, rauhallinen ravilenkki oli just sitä mitä halusinkin. 



Keskiviikkona tokoiltiin, paikkista, ruutua, luoksetuloa ja perusasentoa. Paikkis oli kohtuullinen, tehtiin useampi toisto ja vain yhdellä Sinni arpoi ollako maassa vai ei. 
Kaverin riekkuminen vieressä ei haitannut



Ruutu oli aika super. Sinni halusi varastaa sinne monta kertaa ja tässä vaiheessa se on ehkä vain hyvä asia. Myöskään suuntien vaihtelu ei haitannut ja vaikka pari kertaa meinasi lähteä kaartamaan edelliseltä sisäänmenosivulta ruutuun, niin ratkaisi kuitenkin tilanteen itse oikein. Liike vaikuttaa sellaiselta, josta Sinttura pitää, mut onhan tuossa vielä miljuuna pikkujuttua, ennen kuin se on ihan oikea kokonainen tokoliike. Mut alkupalikat on jees.

Luoksetuloissa Sinni otti painetta toisesta hallissa olleesta koirasta ja joko ei kutsusta meinannut lähteä liikkeelle ollenkaan tai sitten lähti heti jätön jälkeen mun perään. Mut kun saatiin nää palikat kohdalleen, niin tehtiin luoksetuloon vauhtia pallolla. Tästä on hyvä jatkaa tämänkin rakentelua vauhdikkaammaksi.

Perusasennoissa sitten ihan semmoinen pieni perusjuttu vähän hukassa kuin palkan suunta. Jotenkin aina vaan palkkaan liian edestä ja Sinni on silloin huonossa ryhdissä ja muutenkin vähän sinne päin. Seuruuta tehtiin kanssa ja se on kyllä Sinnillä ihan hirveen kivan oloista, rentoa ja iloista menoa.


Torstailta peruttiin taajamatreeni, kun en halunnut ottaa liukkauden vuoksi riskiä... käytiin sit taas hiihtämässä, ei ollu muita.


Sunnuntaina osallistuttiin Tiinan ja Taren MM-matkan varainkeruumöllirallyyn. Kaikeksi yllätykseksi meidän VOI-rata meni ihan yllättävän hyvin, kun ottaa huomioon ettei olla voi juttuja vielä oikeastaan treenattu. Oikean puolen seuruuta tehtiin viikolla useampana päivänä pieniä kotitreenejä ja muutama puolenvaihto kokeiltiin, mutta muuten on voin liikkeet vielä aika pimennossa meille molemmille. Olin oikein positiivisesti yllättynyt. Sekin oli mahtia, että taustalla haukkuva koira ei juurikaan häirinnyt Sinnin tekemistä! Ohjaajalla oli useammassa kohdassa haasteita pysyä pystyssä ja radan loppupäässä Sinnille tuli totaalinen jäätyminen, kun se olisi pitänyt siirtyä mun eteen istumaan. En tiedä mikä tuli, kun ei liikkunut sitten millään. Noh, selvittiin siitäkin. Kiitos videoinnista Katja Peni ja Milla Ristola!








Maanataina oli uintipäivä, aina yhtä hauskaa! Eihän noi malttais lähteä kotiin tuolta pulikoimasta.




Keskiviikkona tokoiltiin ja yhdistettiin paikkistreeni edeltävän ryhmän kanssa. Sinniä kyllä selvästi jännittää ainakin isot mustat koirat ja tuijottavat koirat. Liikkeen ulkopuolella pitää muistutella, että ollaan ihan vaan omassa porukassa eikä huudella vieraisiin pöytiin. Paikkis meni kyllä hyvin tällä kertaa.




Tehtiin taas ruutua ja se meni kivasti ja seuruujuttuja oli myös ohjelmassa ja erityisesti peruutuksen kanssa otettiin isoja askelia eteenpäin (vaikka takaperin mentiinkin). Kapulan pitoa tehtiin kaksi toistoa ja molemmat onnistui.


Tapsu-papsukin pääsi hömpöttelemään ja tehtiin seuruuta.




Lauantaina molemmilla oli fyssari, eikä kummaltakaan löytynyt mitään isompaa sanottavaa. Tapsupapsulla rupee ikä näkymään lihaksistossa, mutta liikkuvuus on hillittömän hyvä edelleen. Pientä jumia siellä täällä molemmilla, mutta ei onneksi mitään kummempia. Hyvä niin.

lauantai 2. joulukuuta 2023

Mökkilomaa ja paluu treeneihin

Sinnin sterkan ja Taavin tassuhaavan vuoksi saikutettiin pari viikkoa. Ihan kamalaa mennä kaikki pienet lenkit hihnassa ja olla tekemättä oikein mitään koirien kanssa. Sinni on toipunut hyvin ja Taavin tassukin on parantunut vallan mainiosti.

Pari viikkoa sitten maanantaina mentiin mökille ja oltiin siellä viisi päivää. Olipa ihanaa päästä taas lenkkeilemään koirat vapaana, kun ihan vähän ennakoitiin saikun loppumista! Keli oli koko viikon harmaa, mutta lumi toi hieman valoa. Oli ihanan rento reissu.


Mökkirannassa ei vielä ollut jäätä

Nukuttiin paljon

Pienenpien lampien jää kesti jo koirat


Toissa perjantaina osallistuttiin Sinnin kanssa rallyn teemapäivään VOI-luokkalaisina. Voi huh, kun pitäisi kamalan monta uutta asiaa saada taas opeteltua. Käytiin läpi voittajaluokan uudet tehtävät ja sitten vähän sitä mitä niiden opetusta kannattaisi lähteä toteuttamaan. Seuruu oikeallahan on ihan alkutekijöissään, mutta saatiin kyllä hyviä vinkkejä mm. yhtäaikaisten samansuuntaisten käännösten harjoitteluun sekä puolenvaihtotehtäviin. Peruutus tulee varmasti tuottamaan haasteita, sillä Sinnin pylly on maassa nopeammin kuin mä ehdin edes ajatella vaihtavani suuntaa.


Sunnuntaina halleiltiin vähän rallyn juttuja ja sitten tehtiin pitkä häiritty paikkamakuu. Paikkis meni vallan hyvin. Henkilöryhmäjutut on vaan ihan kamalan vaikeita, varsinkin kun oli mennyt ihan kamalan monta viikkoa siitä kun Hinnukka oli edellisen kerran nähnyt ihmisiä ja kaikkia ois vaan pitänyt rakastaa eikä seuruuhommiin ois ehtinyt millään. 


Sitten meni taas viikko töissä ja lauantaina koirilla oli fyssari. Molemmilla oli vähän jumeja, Taavilla rangassa vähän jäykkyyttä ja Sinnille selkälihaksissa ja vasemmassa reidessä, mutta ei mitään suurempia kummallakaan. Molempien jumit aukes hyvin. Sinnikin on oppinut makaamaan lötköpötkönä käsittelyn ajan.


Sunnuntaina Sinni kävi harjoittelemassa ilmaisua kuuden ukon verran. Lyhyet matkat ja keskityttiin rullan tuontiin, jonka haluan muuttaa niin, että tuo sen mulle jatkossa mun takaa kiertäen perusasentoon. Paljon tekniikkatreeniä siis tiedossa.

Treenin jälkeen käytiin vielä pienellä kävelyllä Hipun kanssa.


Illalla hallilla hihnaseuruutreeniä ja pitkä paikkis toisen koiran treenatessa. Ainakin lyhyempi hihna pitää olla ja ehkä toi käsi tyhmästi levällään on parempi versio. Erityytyväinen henkilöryhmään, jossa Sinnille vieraita ihmisiä, joita yleensä halutaan rakastaa erityisen paljon. Hidas osuuskin saatiin onnistumaan kohtuullisen hyvin.





Paikkis meni superhyvin. Video 4 x nopeutettu.



Treenin jälkeen vielä hallin pihalla vähän ohitusharjoituksia. Töitä tällä saralla riittää...


Keskiviikon tokotreeneissä Sinni teki kokeenomaisen treenin. Isosti plussalla oli sen kyky tehdä pitkä palkaton treeni, vaikka treenatessa yleensä aina palkkaan sitä ylenpalttisesti. Liikkurina Sinnille uusi ihminen ja sehän olikin vaikea. Liikkeiden väleihin on siis kiinnitettävä huomiota todella paljon! 

Alkuun paikkis ja siinä Sinni tarvitsi taas useamman käskyn. Muuten oikein mallikas suoritus.



Liikkeet meni musta yllättävän hyvin siihen nähden, että toko on ollut jotenkin tosi hankala mulle. Mä en vaan jotenkin ole osannut ajatella, että voitas koskaan mennä tokokokeeseen ja treenaaminen on Sinnin kanssa ollut aina semmosta harrastelua.

Kaukoja ei olla harjoiteltu, joten ne ei onnistuneet kummoisestikaan. Hypyn jälkeen joku haju vei ja liikkeestä maahan menon paluussa taas haistelututti ja siinä puutuin tilanteeseen. Luoksetulon eteentulo oli vino. Muuten meni ihan kohtuullisen hyvin. Pitäis kai ihan oikeesti ruveta jumppaamaan noita kaukoja, jotta voitais ehkä ruveta tavoittelemaan noita tokokokeitakin...



Perjantaina olin kuunteluoppilaana Sirke Viitasen rally-tokokoulutuksessa ja se oli kyllä vallan antoisa koulutus. Kunhan saadaan asioita vähän eteenpäin meidän voi-harjottelussa, niin haluan koirakkopaikalle hänen koulutukseen!

Miten voikaan ihan pienet perusasiat olla niin käänteentekeviä! Selkeät käsimerkit, koiralle hyvin erottuvat käskyt, suoritusten paikat kyltteihin nähden... Oli kyllä mahtava koulutus ja kuunteluoppilaana sain todella paljon irti.

Tässä itselle muistiin, miten ne jalat laitetaan kukkasissa:



Lauantaina käytiin Sinnin kanssa Hyvänmielen Koirakeskuksen pikkujouluissa katsomassa joulupukkia ja jouluponia sekä osallistumassa naminsyöntikisaan. Nähtiin myös Retsa ja yritettiin käyttäytyä jotenkin sivistyneesti muidenkin koirien läheisyydessä. Oli hauskaa!







lauantai 2. syyskuuta 2023

Rallykisa ja kropan hoitoa

Työt söi taas ison siivun elämästä ja viikon lähes asuin kustannuspaikalla, joten koirat lepäsi kaikesta tekemisestä.

Lauantaina oltiin serkkuni juhlissa ja Sinni pääsi samalla reissulla kokemuslenkille Helsingin ydinkeskustaan. Kaikki muut oli sille ihan ok, mut toiset koirat sai sen kiihtymään ihan hurjasti. Juoksijat, sähköpotkulaudat, ratikat, katusoittajat, hirmuinen määrä ihmisiä ja kaikki muut suuren maailman asiat olivat Sinnille vallan ok, mut toiset koirat ei. Jokaiselle piti sanoa hauhau kovin kiihtyneesti, vaikka muuten kohtuu hyvin päästiinkin kaikista ohi. 



Käytiin myös terdellä yksillä ja siellä Sinni osasi olla, vaikka viereisessäkin pöydässä oli koira-asiakas. Tapsu vanhana konkarina ei hetkahtanut omalla lenkillään mistään.



Sunnuntaina ajeltiin Sintturan kanssa Porvooseen rallykisoihin. Tuomarina Tarja Hiissa. Ei ainuitakaan treenejä viime kisojen jälkeen, niin aamulla mietin, että onko edes järkee lähtee. Mut perustekeminen meillä on ok, niin aina kannattaa yrittää.



Oltiin kolmas suorittava koirakko ja jotenkin olin ihan pää jäässä koko radan. Koko ajan semmonen olo, etten ollu varma mitä tehtävää olen tekemässä, onko oikea määrä askelia ja pitääkö tötsät kiertää vai pujotella ja mitä kautta pitää mennä.


Tehtävä nro 4 "vasen täyskäännös" eli saksalainen tuotti meille yhden miinuspisteen epätarkasti suoritetusta tehtävästä. Mä olin vain tyytyväinen, että meni noin hyvin, yleensä kun Sinni kiertää tällä tehtävällä kovin herkästi myös tehtäväkyltin, vaikka tekisin liikkeen tosi kaukana kyltistä.

Tehtävä nro 9 "istu, eteen istu, vasemmalta sivulle istu" oli meille tällä kertaa mahdoton. Tuomari ja sihteeri seisoivat tässä ihan vieressä ja sekä ekalla yrittämällä että uusinnalla Sinni ajautui kiertämään mut. Veikkaan, että ihmiset seinustalla veti sitä puoleensa. Tästä siis -3 uusinnasta ja - 10 väärästä liikkeestä.



Hypyn kyltti oli hypyn kohdalla eli juoksuaskelia sai ottaa vasta hypyn jälkeen ja siivekkeellinen hyppyeste oli mun makuun tosi kaukana sivulla. Hyppyyn piti siis lähettää hyvissä ajoin, mutta juosta ei saanut vasta kuin hypyn ohitettuaan. Selvittiin tästä kuitenkin hienosti!

Hypyn jälkeisen tehtävän ("istu, seiso, kierrä koira") uusin, kun Sinni ei pysynyt ekalla yrittämällä seistessään paikallaan ja siinä kohtaa en ollut varma, että pitääkö mennä hyppykyltille vai riittääkö että palaa hypyn eteen. En mennyt kyltille, ettei vaan Sinni hyppäisi uudestaan ja onneksi tämä hypyn etupuolelle palaaminen on sallittu tapa. Hetken jo mietin radalla, että tuliko kymppi vai jopa hylsy, mut tuli vaan -3 uusinnasta. 

Vikalta kyltiltä "istu, 1 askel - seiso, 2 askelta - istu, 3 askelta - maahan" tuli yksi miinuspiste epätarkasti suoritetusta tehtävästä, kun Sinni ei meinannut lähteä ekasta istumisesta mun mukaan.

Muutamasta miinuksesta huolimatta ihan superkivan tuntuista tekemistä yhdessä, vaikken mä ihan kartalla ollutkaan. Pisteitä 82 tuomarikommentilla "Iloista ja taitavaa yhteistyötä! Hienosti ohjattu koiraa. Hieno hyppy ja pujottelu."


Maanantaina uimavuoro. Pitkiä vetoja taas, Sinnille enemmän kuin Taaville. Suht säännöllinen uimassa käynti on rauhoittanut menoa, Taavi ei enää käy ihan niin kovilla ylikierroksilla ja on enemmän hallittavissa kuin alkukerroilla. Kiihkeä se on edelleen, mutta järkevämpi kuitenkin. Ihan mahtavan kivaa käyttää noita uimalassa! 




Tiistaina Sinttura hakutreeneissä kahden ukon jahdissa. Rullaa se kanteli taas jonkin  verran, mutta koitin olla häiriintymättä siitä. Selkeä ero kuitenkin siinä, kun ilmaisee verrattuna muuten vain kanteluun. Molemmat maalit löytyi hyvin ja kivan etäältä minusta. Alla videot molemmista, omaan silmään ihan kivanoloista tekemistä. Näytöllä kaivataan vielä vähän itsehillintää maalin rakastamisessa, mut siinäkin pohjat olemassa.




Lauantaina molemmat kävi Suvin fyssaroitavina. Taavin tiesinkin olevan jumissa, sen verran kärttyisä se on viime viikot ollut. Ja niinhän sieltä löytyi jumia lavasta ja selästä ainakin ihan kunnolla. Onneksi saatiin kaikki houdettua kuntoon. 

Sillillä oli pientä jumia niskassa ja lonkan seuduilla jaloissa. Hekin jumit saatiin hyvin auki. 

Molemmat oli niin hienosti tänään, mitä nyt kumpikin tunki Suvin syliin rakastamaan. Nyt pari päivää pelkkää lepoa.

torstai 25. toukokuuta 2023

jälkiä, pitkää treeniä ja tottista

Viime viikon keskiviikkona Sinnille jälki ja BH-treeniä, Taaville tottista.

Sinnin jälki meni periaatteessa ihan hyvin, mut tekeminen oli kuitenkin joten löysää ja huolimatonta. Ajoittain oikein tosi hyvää ja sit välillä taas vähän sinne päin. 

BH-treeni taasen meni oikein mallikkaasti. Mun pitäis ehkä lukea säännöt, että tietäis mitä siinä nykyään pitää oikeesti tehdä.


Iso musta koira vähän hirvitti


Taavin tottis oli varsin mallikas, seuruussa vähän hapuilua.


Torstaina oli pitkien treenien päivä ja Sintturalla pitkä etsintä. Ensin alle tunti tyhjää ja sitten tultiin maalille. Tyhjän aikana meinattiin kävellä hirvenvasan yli ja pari kertaa Sinni otti riistajäljen ja kuppi meinas mennä nurin. Positiivista kyllä, tuli molemmilla kerroilla parin käskyn jälkeen pois riistalta. Ton saman vimman kun sais näihin ihmispuolen juttuihinkin, niin Sinttu ois pitelemätön!

Maalimieheen hajuun reagoi hyvin, ei siis huolta, etteikö pitkänkin tyhjän jälkeen olisi innokas etsijä. Ilmaisussa taas rullan pudotus vähän liian aikaisin, mut en jaksanut nipottaa. 


Se mitä haettiin, eli reagointi pitkän tyhjän jälkeen, saatiin. Mahtitreeni siis. Seuraavaks pitää varmaan siirtyä rullanillityksiin.

Kuvia Helin kamerasta:








Perjantaina käytiin Taavin kanssa moikkaamassa eläinlääkäriä ikätarkastuksessa ja sitten mentiin fyssarille. Lääkäriltä puhtaat paperit. Fyssarilla vasemman takajalan asentotuntorefleksi (vai mikä se nyt on) aavistuksen oikeaa hitaampi, mut kuitenkin edelleen normaali. Oliko jumia vai jotain muuta... saatiin kuitenkin kaikki jumit auki ja asentotuntoa testaillaan taas seuraavalla kerralla.



Lauantaina piti tehdä Taaville tottistreeni ja Sinnille rallya, mut olin aamupäivällä juoksulenkillä vain Sinnin kanssa ja kohdattiin kyy vähän turhan läheltä, niin loppupäivän suunnitelmat meni sit uusiksi. Oltiin neljän kilsan päässä kotoa, kun törmättii kyyhyn, enkä ollut varma osuiko vai ei. Sinni juoksi edellä ja kyy jäi jalkoihin. Sähisi ja kimpoili siinä hetken ja Sinnikin meni sitä vielä uudestaan katsomaan ennen kuin sain hihnan kirittyä tiukalle ja kiskottua Sintun pois käärmeen luota. 

Neljäs kamu, jolle soitin, oli kotosalla ja pääsi kyyditsemään meidät kotiin. Iso kiitos tästä ❤️❤️❤️!!! Oli muuten Sinttu painava kantaa autoa vastaan pinemmältä tieltä kohti isompaa ehkä noin puolisen kilsaa! Pitää opetella hartioilla kantaminen!

Elliltä saatiin ohjeet seurata koiran vointia, kun osuma ei ollut varma. Kotiin päästyämme suihkuttelin Sinnin etujalat ja rinnan, kun sillai näin ihon paremmin, en löytänyt pistojälkeä. Istuin sen kanssa sitten kaksi tuntia kylppärissä seuraamassa tilannetta. Mitään oireita ei ilmaantunut, joten selvittiin säikähdyksellä. Mut olipa epämiellyttävä ja kuumottava tilanne! Nyt tuntuu siltä, etten halua mennä metsään ollenkaan 🙈.


Sunnuntaina sit tottisteltiin Tapsun kanssa. En tiedä mihin meidän seuruu on taas kadonnut... mut noin niin kuin muuten menee hyvin.


Maanantaina vein Sinnin Seijalle. Taavi on pari päivää ollut ylen kiinnostunut Sinnin ahterista ja mahdollisista suvunjatkohommista, vaikkei Sinnillä mun mielestä ole juoksut edes vielä alkaneet. Merkkailee ja ruopii kyllä todella paljon, muttei muuta.

Katotaan nyt rauhoittuuko Tahvo ja alkaako Sintulla juoksut oikeesti vai ei. Kesä - heinäkuun taitteessa niiden vasta pitäis olla, jos väli ois ollu sama kuin viimeksi.


Illalla Tapsulle tottista ja vierasta jälkeä ukkosen säestyksellä hautovassa kelissä. Tottis meni muutamasta kauneusvirheestä huolimatta ihan hyvin. Seuruu ei ole hyvää, muuten ok.

Kuvat Tiina S.




Jälki meni myös hyvin kuumasta (eka hellepäivä) ja kuivasta kelistä huolimatta. Nostossa Taavi sai jo hajun ekasta esineestä ja siksi se oli vähän vaikea lukea, kun pää oli pystyssä. Loppujälki meni hyvin, vaikka olin ennen treeniä jäljestä tietämättäni käynyt siinä vähän kusettamassa Taavia 😆. Tapsu nosti silloin jo jäljen jostain sen puolivälistä ja siinä kohtaa kävi mielessä, että näinköhän olen jäljen luona. Oltiinhan me, kahteen kertaan olin kävellyt sen yli, mut eipä tuo haitannu varsinaista jäljestystä yhtään.



Maanantaina kävin tekemässä vielä Taavin kanssa tottistreeniä ja meni kyllä hyvin. Oltiin myös häiriönä BH-kokeekeen valmistautuvalle koirakolle. Paikkiksessa Taavi ei ois malttanut pysyä yhdessä asennossa, vaan vaihteli asentoa, mutta pysyi kyllä paikallaan. Seuruut ja muut meni ihan ok. 



sunnuntai 26. maaliskuuta 2023

Sintun rallykisauran korkkaus

Viime viikon torstaina uimamaisterit olivat taas pulikoimassa. Päästiin omatoimiuimareiden porukkaan eli voidaan varata uimala omaan käyttöön sen virallisten aukioloaikojen ulkopuolella. Sopii mulle hyvin, niin ehdin ennen ekaa yövuoroa käyttää koirat aamulla uimassa hyvissä ajoin ja jää sitten itsellekin vähän paremmin aikaa ennen päiväunia. 

Innokkaita uimareita oli tälläkin kertaa molemmat, vaikka laitoinkin Sinnille vahingossa yhtä numeroa liian isot liivit päälle ja ne vähän turhan paljon sitä kellutti. 







Lauantaina molemmille fyssari. Taavi oli muutaman päivän ennen käsittelyä vähän arponut korkeampia hyppyjä ja lantion seudulla ja reisissäkin oli vähän jumia, mutta hyvin saatiin auottua kaikki ja hyppyarpomiset jäi pois. On kyllä ihana, miten tuo jurottaja rakastaa Suvia ja punkee itsensä väkisin syliin ja antaa käsitellä niin hyvin.



Sinnin käsittely on edelleen vähän hankalampaa. Se keskittyisi enemmän vain rakastamispuoleen. Kyllä se pötköttelee, mutta ei ihan täysin rentoudu ja välillä yrittää vängätä. Ihan kohtuullisesti kuitenkin onnistui homma ja etureisistä löytyi kovasti jumia, ne onneksi saatiin hyvin auki.


Molemmat sai vähän jumppaohjeita ja laitettiinkin meidän jumppakorneri kuntoon.





Sunnuntaitottiksessa Sinni keskittyi seuraamiseen ja paikallamakuuseen. Tehtiin myös vähän jättävien erottelua. Oli aikas makee tällä(kin) kertaa. Seuruut melko superia, henkilöryhmä ihan huippu ja lyhyet, n. 1 min paikkikset häiriöillä meni mahtavasti. Erottelukin rupesi onnistumaan alun kangertelun jälkeen.




Tiistaina rallytreeneissä tehtiin alo-rataa.

Rataantutustumisessa oli suorituspaikkoja hahmoteltu targeteilla ja ne kyllä havainnollisti mulle hyvin sen, kuinka aina ängen ihan liian lähelle kylttiä...




Sinnin rata meni melko hyvin. Hihna haittasi sivulta eteen tuloa ja 270 ° käännöksessä se meinasi ehtiä istua jossain välissä. Joku pieni haistelukin tuli johonkin väliin.

Treenattiin sitten lisää tuota sivulta eteen tuloa ja kun houkuttelen vähän enempi, niin saatiin onnistumaan tosi hyvin. Pitää vaan varoa, etten ota yhden apuaskeleen sijaan kahta...

270 ° käännöksessä mun pitää päästä liikkeelle ripeästi, mut muuten kohtuullisen hyvää tekemistä. Koira ainakin on ihan superiloinen tehdessään näitä juttuja.


Keskiviikkona tokoteltiin ja Sinni treenas taas jättäviä. Se ei ihan kuuntele kunnolla, mutta aina kun kuunteli, niin meni erottelut hyvin. Tehtiin lähinnä istumista ja maahan menoa, mutta seisominenkin pitäisi ottaa hetimmiten ihan oikeasti mukaan treenattaviin juttuihin. Seuruuta tehtiin myös ja Sinni keuli pompottelemalla etupäätä, mitä ei ole koskaan aiemmin tehvyt, oli vissiin niin kivaa. Yritin palkata paljon hyvistä lähdöistä ja kontakteista. Lopuksi paikkis ja se meni hyvin.


Torstaina meillä oli Sintun kanssa kamalan pitkä päivä. Olin saanut päähäni ilmoittaa sen Kouvolaan Kirsi Petäjän tuomaroimiin rallyn iltakisoihin, vaikka mulla oli koulutuspäivä Loviisassa. Melkein joka päivä kisakirjeen saapumisen jälkeen meinasin perua meidän osallistumisen, kun en millään ehtisi ajaa töistä kotiin hakemaan koiraa ja ehtisi vielä ajoissa Kouvolaan mittauttamaan sitä ennen kisan alkua. Lopulta päädyin ottamaan Sinnin töihin mukaan ja työkaverit olikin ihan innoissaan siitä. Kahvitauoilla ja ruokiksella Sinnillä riitti rapsuttelijoita, saatiin tehtyä hyvät käpsyttelyt päivän aikana ja koulutuspäiväkin loppui ihan hyvissä ajoin, joten ehdittiin vielä Loviisan keskustaan hyvälle lenkille ennen kuin ajeltiin Kouvolaan.

Sirunluku oli vähän hankala, Sinni väisti laitetta voimakkaasti, mutta saatiin kuitenkin siru luettua. Mittaaminen meni oikein mallikkaasti, kun tehtiin se niin, että mitta laitettiin maahan ja sitten Sinni käveli sen alle ja vasta sitten laskettiin mitta-aisaa alemmas. Ranskalainen rekkari tuotti vähän vaikeuksia, mutta kyllä tuomari sieltä lopulta löysi kaikki haluamansa tiedot ja saatiin kisakirja varmennettua. Tällä aikaa me saatiin Sinnin kanssa harjoitella sirun lukua lisää.




Oltiin kahdeksas suorittava koira ja meitä edeltävällä koiralla meni rata ihan hurjaksi haisteluksi ja se kesti ja kesti. Lopulta me päästiin kehään, mutta edellisen koirakon suoritus ilmeisesti vaikutti jotenkin, koska meidän lähtöluvan saanti kesti myös hurjan kauan tuomarin, sihteerin ja ajanottajan pitäessä pitkää palaveria. Onneksi Sinni istui kiltisti (hirveän vinossa) perusasennossa eikä pahemmin hyytynyt odottelusta. 

Alun suora, jossa oli vauhdinmuutostehtävät, oli Sinnille ihan hurjan vaikea, kun sen olisi niin kovasti tehnyt mieli mennä moikkaamaan tuomaria ja sihteeriä. Mutta se hillitsi itsensä ja seurasi hienosti! Kovasti kaikki koirat haistelivat tuolla radalla ja Sinniäkin haistelututti välillä vähäsen, mutta omasta mielestäni sain aika hyvin sen kuitenkin menemään. Kolmannelta kyltiltä  -1 kontrollivirhe, seiskakyltillä melkoinen herpaantuminen ja siitä -1 epätarkasti suoritettu tehtävä, -3 uusiminen ja - 3 puutteellinen yhteistyö. kyltiltä 11 taas -1 puutteellisesta yhteistyöstä eli haistelua. Kyltille 13 tuomari lisännyt kommentin "Hieno!" Kyltti 14 tuottikin meidän tyyppivirheen kahteen kertaan eli Sinni kiersi tehtäväkyltin uusimisesta huolimatta. Omasta mielestäni tein uusinnan kauempana kyltistä, mutta en kuitenkaan selvästi tarpeeksi kaukana. Tästä siis - 3 uusimisesta ja - 10 epatarkasti suoritetusta tehtävästä. Maalikyltille oli tuomari vielä saanut - 1 taluttimen kiristymisestä. Pisteitä jäi 77, reilusti hyväksytyn tuloksen puolella! Tuomarikommentti: Kauniin näköistä yhteistyötä, vaikka välillä katkesikin hetkeksi.




Olen kyllä tosi tyytyväinen meihin. Pitkä päivä molemmilla takana, ihan uusi paikka, jossa hälyä ja vieraita koiria ja selkeesti tosi paljon hajuja ja silti Sinni teki tosi hyvin töitä. Rata oli pitkä, pisin mahdollinen mitä alossa voi olla ja silti Sinni jaksoi hyvin radan loppuun.


Perjantaina otettiin äkkilähtö kuokkimaan tokotreeneihin. Pääasiana meillä paikkis vieraiden koirien kanssa. Lisäksi tehtiin vähän jättäviä.

Paikkis meni varsin mallikkaasti kahden uroksen välissä.



Jättävien kanssa tarvii palata vähän taaksepäin ja koittaa saada erottelu toimimaan paremmin. Oli kiva vierailla.

Tokosta suoraan hakumetsään toiveekkaana siitä, että pääsisi jo metsään treenaamaan. Treenattiin kyllä metsän puolella etelärinteessä, mutta ihan liikaa on vielä upottavaa lunta.

Sinnille ilmaisuun painottuvat neljä ukkoa irtorullilla. 
Ekana maalina vieras lapsi, jolta Sinni haki rullan hienosti, mutta ravisteli itseään matkalla mun luokse niin paljon, että rulla tippui sen suusta. Oli varmaan itse lähdössä hakemaan rullaa uudestaan, mutta saikin jo palkan.

Toisena vieras mies, jolta myös rullan haku meni hienosti, mutta näytöllä Sinniä rupesi hirvittämään ja se haukkui ukon pystyyn. Söi sitten kyllä namit lopulta, mut aika epäilyttävänä piti miestä.

Kolmas ja neljäs ukko meni kaikin puolin hyvin.

Taavi teki hallintaosuutta. Vettä satoi ja kuraa riitti, joten Taavi ei millään halunnut istua paikkiksessa. Siitä tuli sitten paikkaseisominen. Hyvä siis harjoitella eri asentoja erilaisiin tilanteisiin. Tien varteen olin viskonut vähän namia lisähäiriöksi, mutta kuin sahapukki Taavi seisoi koko kolmeminuuttisen. Seuruissa vähän keuli, kun odotti eteenmenoja ja eteenmenoissa homma meni vähän kuseskeluksi. Mut tästä se taas lähtee kesää kohti.




Lauantaina iltapäivällä ajeltiin Tiinan ja Taren kanssa Porvooseen rallykisoihin, tuomarina Jenni Susi.
Rata oli melkoista pyöritystä ja etukäteen ajateltuna meille tosi vaikea, kun Sinniä ärsyttää jos hihna vähääkään osuu ja mun eteen tulemisissa ja kiertämissä se jotenkin väistelee sitä voimakkaasti. Lisäksi oltiin ensimmäinen suorittava koirakko, joten vähän lisäahdistusta siitä.





Osasin kuitenkin tällä kertaa auttaa aika hyvin Sinniä ja jättää sille tilaa ja rata menikin ihan yli odotusten vain kolmella virhepisteellä ( -1 tal, -1 py, -1 tvä), jotka kaikki tulivat tehtävältä kolme "täyskäännös oikeaan". Liike sinänsä ei ole mitenkään vaikea, mutta kun lähellä kylttiä istui ajanottaja, niin se oli Sinnille aika iso haaste. Loppupisteet siis 97 ja yllätyksekseni koko kisan voitto! Mahtava Sinni! Tuomarikommenttina "Upea takapään käyttö koiralla, hieno rata! =)". 




Kiitos Tiina ja Tare matkaseurasta ja Tiina kuvista ja videosta! Onnea Taren koularista!