Näytetään tekstit, joissa on tunniste fyssari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste fyssari. Näytä kaikki tekstit

torstai 9. lokakuuta 2025

Tokohommiksi on ihan vallan mennyt viime viikot

Viime viikolla alkuviikon pakersin vielä töissä pari pidempää päivää ja kun saatiin pata kasaan, niin loppuviikon etäilin ja painuttiin saareen. Tuli niin tarpeeseen pieni irtiotto, ihan liikaa on joutunut olemaan sosiaalinen viimeisen parin kuukauden aikana ja lepo on jäänyt olemattomiin pitkien työpäivien ja vähien vapaiden vuoksi.

Saari on mulle vähän vaikea paikka, kun ei siellä kunnon lenkkejä pääse tekemään, mutta onneksi kuitenkin jonkun verran on mahdollisuus käpsytellä ja kelit suosi kivasti.

Aamun valo oli kaunis

Toisella hullua päässä ja toinen on perusjuro


Aina uimassa








Perjantaina alkoi VOI-tokokurssi. Aloitettiin heti paikkiksella ja Sinnihän oli melkoisella räyhätuulella. Oikeastaan kaikki osallistujat on Sinnille vieraita ja pitkäkarvainen sakemanni oli Sinnille ihan liikaa. Käveltiin ns. kehään jonossa, eikä tullut mieleenkään päästää Sinniä vapaaksi, kun oli sen verran pahansisuinen. Se on viime talven näyttelytreenien jälkeen ollut näissä peräkanaa kävelyissä vähän haastava, mutta kesän kehätreeneissä se on kuitenkin mennyt ihan kivasti, joten tää tuli vähän puskista mulle. Nyt tietty on takana melko pitkä jakso ilman, että se on nähnyt muita koiria ja muutenkin se on ollut aika hunningolla esim. hihnakäytöksen osalta. Täytyy taas alkaa vaatimaan siltä enemmän hyvää käytöstä. Mutta on tässä talveksi meille työsarkaa tai tokokokeille voi heittää hyvästit.

Riviin kun päästiin, niin siinä sitten ei ollut mitään ongelmia ja kahden minuutin paikkis mun piilotellessa ja liikkurin häiriköidessä meni oikein hyvin. Tehtiin sitten vielä toisena toistona jättö ja paluu. Sinni meinaa melko helposti nousta ylös vieruskaverin käskystä, jos ollaan rivin loppupäässä.

Aiheina oli paikkiksen lisäksi ruutu ja seuruu. Ruudussa on Sinnin kanssa jouduttu palaamaan aika alkuun, mutta harjoitellaan ja koitetaan saada aikaiseksi paljon onnistuneita toistoja. Nyt tuntui, että esineruututreenit on sekoittaneet neidin pään ja ruudussa ollut targetti noudettiin mulle kauniisti. Otetaan parin viikon tehotreeni ruudusta ja katsotaan mitä saadaan sillä aikaiseksi. Jos Sinni lähtee ja löytää ruutuun, niin voi-liikkeen loppuosa kyllä onnistuu.

Seuruussa pitää muistaa palata palkkaamaan myös perusasennoista ja liikkeelle lähdöistä. Peruutusta pitää harjoitella paljon lisää, sillä Sinni lingertää. Ohjureita ruvetaan käyttämään apuna ja täytyy testailla millainen akelpituus ja nopeus on tässä Sinnille helpoimmat.


Sunnuntaina aloitettiin aamu uinnilla. Ihan parasta liikuntaa papparaiselle ja Sintun lonkille ja kuinka kivasti tuo väsyttääkää koiria =)



Illalla alkoi hallikausi vähän uudistuneella epämääräisellä porukalla. Sinni teki aluksi vapaana kehään tulon, eikä siinä ollut ongelmia. Kyllä siitä näki, että vähän edessä ja etenkin takana kulkija ahdistaa, mutta nätisti meni. Lopputreenistä sitten ottikin koiskeet mustalle sakemannille, mutta Sinni oli silloin hihnassa. Vähän mua mietityttää kuin iso ero on hihnassa ja vapaana olossa...

Muuten tehtiin ruutua ja seuruuta. Ruutuun saatiin iloisia juoksuja vain pienellä epävarmuudella toisesta koirasta ja pari kertaa Sinni oikein varasti ruutuun. Sai sen nyt tehdä, kun haetaan taas uutta intoa tähän liikkeeseen. Ilman targettia Sinni jää aika eteen ja jostain syystä maahan mennessään ottaa vielä pari askelta kuin varmistaakseen nauhan päälle menon.



Seuruut aika kivoja. Palkkasin paljon lähtöjä ja perusasentoa. Olipa taas kiva aloittaa talven ison hallin treenit.

Taavi kävi jumppa-alueella vähän tekemässä jumppaa ja pientä tottista mielen virkistykseksi.




Maanantaina Sinni kävi taas fyssarilla. Oli varmaan ekaa kertaa edes hetken aikaa kokonaan rento käsittelyn aikana, silmät ummessa ihan rentona. Vasemman puolen sisäreisi oli kyllä aika jumissa ja silloin ei ollut rento. Hyvin saatiin käsiteltyä kuitenkin tämäkin koipi. Vähän kyllä herätti huolta, että näinköhän on lonkkien tilanne mennyt huonompaan suuntaan. 😭😭😭



Keskiviikkona meillä oli tokossa täydelliset treenit! Aluksi harjoiteltiin kehään menoa ja Sinni kulki hienosti vapaana, toki koirat oli sille tuttuja. Paikkiksessa illan ainut kauneusvirhe, kun Sinni tarvi kaksi käskyä maahan menoon. Tätä on nyt viime aikoina ollut jonkin verran... 

Tehtiin ruutua ja ohjattua niin, että ekaksi ruutun lähetys, joka onnistui hyvin. Targetti ruudun takalaidassa. Sitten ohjattu nouto ilman alun seuruuosuutta ja noudettiin oikea kapula. Sitten taas ruutu targetilla, mutta kokonaisena liikkeenä ja sen jälkeen ohjattu pienellä seuruuosuudella vasen kapula noutaen. Kaikki meni hienosti! Jopa vasemman kapulan nouto, vaikka ruutu oli siinä pienesti houkuttamassa ihan hollilla ja sinne oli vielä jäänyt targettikin. Mutta niin vain HintunTinttu pikkuisen vilkaisi ruutua ja painui sen jälkeen varmasti hakemaan vasemman kapulan. Maltoin myös jättää treenit siihen. Wuhuu!

sunnuntai 14. syyskuuta 2025

Työt haittaa harrastamista

Mä olen lähes asunut töissä, mut jotain pientä on ehditty parin viime viikon aikana tehdäkin.

Toissa maanantaina koirat kävi fyssarilla. Aika oli alunperin varattu jo melkein kuukausi sitten, mutta sairastapauksen ja aikatauluhaasteiden vuoksi päästiin vasta nyt. Olikin jo ihan kovasti tarvetta.

Taavilla lantion alue kovasti jumissa. On peitsaillut viime aikoina, liittyykö tähän vai johonkin muuhun, saa nähdä. Jumit saatiin auki ja vähän jumppaohjeita kotiin. Positiivista oli se, että fyssarin mielestä Taavin takareidet on napakoituneet. Lihasmassaa on tietysti vanhalta koiralta kadonnut paljon, mutta viime talvena vähän löllöksi muuttuneet lihakset olisivat nyt hieman "paremmat". Mitään erityisen isoa ei olla asian eteen tehty, mutta paljon on koitettu kävellä ihan umpimetsässä ja toki kesäisin liikuntaa tulee enemmän kuin talvisin, varsinkin viime talvena, kun olin pitkään potilaana.

Sinni HintunTintulla oli reidet jumissa, kuten on ollut aiemminkin. Hyvin kuitenkin aukesi paikat silläkin ja koitetaan sen kanssa päästä noin kuukauden päästä uudestaan käymään ja tarkistamaan tilanne. Sinni ei edelleenkään ihan täysin rentoudu käsittelyyn. Sille kaikki hoitotoimenpiteet on aina olleet kohtuullisen hankalia, mutta olen kuitenkin iloinen kuinka hyvin se antaa itseään hieroa ajoittaisesta pienestä vänkäilystä ja jäykistelystä huolimatta.


Keskiviikon tokossa tehtiin ohjattu nouto kokonaisena liikkeenä ja sehän onnistui varsin mallikkaasti. Toinen suunta tehtiin ihan vaan pelkkänä noutona. Ruutu ei taas meinannut onnistua millään, mutta kun käytiin yhdessä katsomassa mihin pitäisi mennä, niin pari hyvää toistoa saatiin. Seuruuta tehtiin liikkuroituna pitkät pätkät ja pääasiassa meni hienosti. Luoksetuloa myös jokunen toisto pysäytysyrityksillä ja ilman.


Torstaina iltasella tutustuttiin Sinnin kanssa kotipihalla rallyn uusiin tehtäviin.


Osa uusista tehtävistä tulee varmasti onnistumaan ilman suurempia erityistreenejä jo meidän osaamilla taidoilla, osaan mun pitää vielä saada tarkennusta oikeasta suoritustavasta ja osa tulee vaatimaan enemmän treenia ja selkeästi haittaamaan meidän tokon tekoa. Nyt täytyykin miettiä, että keskitynkö nyt vain enemmän rallyyn ja koitan ensi vuonna saada RTK4-koularin raavittua kasaan vai koitanko tehdä molempia lajeja yhtä aikaa. En nimittäin usko, että pelkällä erottelulla saan Sinnin toimimaan molemmissa lajeissa optimaalisesti. Jotenkin uskon, että rallyssa oltaisiin nopeammin koevalmiita mestariin kuin tokossa voihin. Mut aika näyttää kuin tän kanssa käy.


Eilen lauantaina kävin hallilla. Sinni teki kiertohyppyhässäkkää ilman pysäytystä. Pysäytyksiä treenattiin irrallaa namipallolla. Näissä saatii hyviä onnistumisia. Ruutu ei meinannut löytyä millään, mutta jäävät oli hyvät.

Paappanen hömpötteli omia pikku juttuja.


Tänään käytiin vesisateessa ja ukkosessa treenaamassa pitkästä aikaa esineruutua. Tehtiin kaistaleella. Sinni teki kaksi erillistä toistoa hakien yhden esineen molemmilla kerroilla. Kaistaleen perällä oli pari esinettä valmiina ja molemmilla kerroilla yksi vietiin hetsaten. 

Olin oikein tyytyväinen Sinniin. Se haki innolla molemmilla kerroilla esineen. Tokalla teki jopa hienosti vähän pidemmän aikaa töitä kaistakeen perällä. Vieraat esineet ei vaikuttaneet intoon ja kaikin puolin oli iloista tekemistä!

Kuva Mia S.


torstai 23. tammikuuta 2025

Kalenteri tyhjäksi

Lauantaina käytin Taavin fyssarilla, kun sen toinen takajalta oli yhtenä iltana vähän puutuneen oloinen. Perinteisenä vaivana sillä oli pientä jumitusta lapaluiden kohdilla, mutta sitä sillä on ollut aina. Lisäksi ranka oli aavistuksen jäykkä lantion seudulta, mutta ei sielläkään mitään hälyttävää. Eikä tuo jalkakaan ole oireillut mitenkään sen yhden pienen haparoinnin jälkeen. Mut vanhuus ei selkeästi tule yksin.


Sunnuntaina käytiin aamusta rally-tokon ratatreenimöllihässäkässä, tukitapahtuma kisamatkalle lähtijälle. Voi-luokan rata näytti seuraavalta:


Meni Sinnin kanssa muuten hyvin, mutta sen seisominen on kadonnut jonnekin. Eka seiso-tehtävä uusittiin onnistuneesti, mutta toisessa se pyöri mukana. Myös ohjaajan kiertäminen oikealta seuraten on meille ollut perinteisesti hankala ja sen jouduin uusimaan nytkin. Mut muuten oli oikein kivaa menoa, vaikka houkutus ja radalla olleet tuomarit veti Sinniä puoleensa taas ihan mahdottoman paljon. Palautteena sain kehotuksen rauhoittaa menoa, on kuulemma kiireisen näköistä. Tää etenemisvauhti onkin ollut hankala. Taavin kanssa piti mennä ihan tosi kovaa, ettei sillä menny hermo hidasteluun. Sinnille varmaan sopisi aavistuksen rauhallisempi tahti, mutta vaukhti on selkärangassa ja jos hidastelen, niin hidastelen helposti liikaa ja sitten Sinni menee epävarmaksi. Huh kun on vaikea laji.

Illalla hallivuorolla tehtiin tokojuttuja: kiertoa, hyppynoutoa ja ruutua liikkuroituna. Sinni osaa kaikki, mut koevalmis se ei vielä ole. Kapula tippuu esimerkiksi edelleen mun jalkoihin, ellen käskytä, mut hitto että se kuitenkin teki hyviä valintoja, vaikka kaikenmoiset häiriöt ois ajanu sitä vähän väärille raiteille, fiksu koira.

Loppuun vielä paikkisteltiin ja vähän Sinniä jossain vaiheessa näytti epäilyttävän, mutta meni kaikkinensa hyvin.



Maanantaina omineen hallilla rallyilemassa molempien kanssa. Taavi hömpötteli innoissaan, mut Sinnin kanssa mulla on kyllä tekemistä. En tiedä miten rally on näin vaikea laji sille ja miks en osaa ohajata sitä selkeämmin. Vaikka se osaa lähestulkoon kaikki liikeet yksittäisinä liikkeinä ihan tosi hyvin, niin radalla niitä on vaikea suorittaa. Mun ohjaus on jotenkin erilainen varmaankin tai jotain. Mut muutamaa omaa muuvia lukuun ottamatta meni kuitenkin ihan kivasti.

Ratapiirros hukku jonnekin

Tehtiin myös noudon palautuksia palkkanamipallolla. 


Tiistaina mursin retkiluistelureissulla ilmalennon seurauksena olkapääni ja kalenterista tyhjentyi ainakin Sinnin fyssari ja yhdet rallykisat, uinti sekä varmaan suurin osa treeneistä. Jotain koitan kuitenkin, mut autonajokyvyttömyys ja yksikätisyys rajoittaa aika paljon...  


torstai 10. lokakuuta 2024

Talvikausi alkaa

Edellisen viikon keskiviikon tokossa aiheena jäävät. Ne oli levähtänyt ihan kokonaan. Maahan meno onnistui, kun Sinni tarjosi maahan menoa koko ajan. Istuminen ja seisominen olivatkin sitten vaikeita. Istuminen näistä vielä hankalampi. Työsarkaa siis riittää.

Alun paikkis meni tosi hienosti ja seuruu oli aivan mahtavaa.






Lauantaina aamupäivästä hakutreenit. Ennen treenejä ehdittiin pienelle lenkille Ainon kanssa. Sinni tykkää Ainosta tosi paljon.




Treeneissä Sinnille neljä ukkoa, joista yksi kokonaan peitetty, yksi näkyvällä paikalla seisova, yksi ison kiven päällä ja yksi ihan normisti piilossa. Aika paljon Sinni kanteli taas rullaa ja kerran hajusta oli vähän ilmaisevinaan, mutta se oli niin epävarma suoritus, etten mennyt halpaan. 

Näkyvän ukon ilmaisu oli muuten ihan loistava, mutta rullaa hakiessaan Sinni vähän hyppi tyyppiä vasten innoissaan. Peitetty oli hyvä ja korkealla oleva myös. Sinni kiipesi kivelle hakemaan rullaa ja vei näytölle ylös kivelle asti. Viimeisestä ukosta käveltiin ihan vierestä ohi ilman minkäänlaista reaktiota Sinniltä. Jatkettiin matkaa ja hetken päästä Sinni sai hajun, kävi tarkastamassa mun takana kulkeneen porukan ja kun se totesi, ettei haju ollut kenenkään meidän, niin se jatkoi matkaa viimeiselle maalille. Tämä oli taas hyvä osoitus siitä, että vaikka kuinka ihminen näkee jotain ja olettaa koirankin sen huomaavan, niin asia ei ole näin. Hajut kulkevat välillä niin, että ihmisten on sitä vaikea arvioida. Ihan mahtia oli myös tuo Sinnin tarkistus, että kenenkäs haju nenään nyt oikein tulikaan. 




Treenien jälkeen kimppalenkki treenikamujen kanssa. Sinni on isossa porukassa kovin varovainen ja kulkee lähinnä mun jaloissa, toisten vauhti taitaa vähän hirvittää sitä. Yhden nartun kanssa meinaa aina välillä tulla vähän sanomista, mutta onneksi homma loppuu komentamalla. Näiden kahden välistä elekieltä on kyllä mielenkiintoista seurata, kun kohdatessaan ne hienovaraisesti kertovat, että mennään nyt vain ohi ilman sen suurempia kyräilyjä.




Illalla vielä kotipihalla vähän esinejuttuja Sinnille. Ihan vaan pientä hetsausta ja heittelyä, jotta into esineisiin syttyisi. 





Sunnuntaina aamusta Sinttura fyssattiin uudestaan, nyt onneksi vähemmän jumia kuin viimeksi. Vasenta puolta käsiteltäessä se kyllä reagoi lanneselän alueelle, muttei läheskään niin vahvasti kuin edellisellä kerralla. Sinnistä tuollaiset käsittelyt on lähtökohtaisestikin vähän epäilyttäviä ja aina sen jäykistelyistä ei voi olla ihan varma, että johtuuko jostain tuntemuksesta vai onko vaan tilanne sellainen, että sitä ärsyttää. Kaikki käsittelytoimet kun on aina olleet sille kovin epämiellyttäviä. Oikean puolen käsittelyn aikana se nukahti, joten ei ollut varmastikaan mitään isompia juttuja siellä. Koitetaan vielä saada kuitenkin yksi käsittely noin kuukauden päähän ihan vaan varmuuden vuoksi.

"Tästähän vois vaikka nauttia!"



Vaikka aamulla oli fyssari, niin en malttanut olla pois sekalaisen treeniporukkamme talvihallikauden aloituksesta ja käytiinkin SintturaTintturan kanssa vähän liuhuttelemassa. Sinni juoksi muutaman kerran ruutuun kamalalla innolla. Targetille menee hyvin, ilman sitä suuntaa vasemman takakartion lähelle ja takajalat jää ruudusta ulos. Mut mikä into sillä on sinkoilla ruutuun joka välissä, saadaan tästä ehkä vielä ongelma =D. Mun työhommienkin pitäisi sopivasti vähän hellittää, niin ihan hirmu innolla kohti talvikautta kamalan pitkän treenilistan kanssa.


Keskiviikon tokon aiheena hyppyhässäkkä. Me tehtiin merkin kiertoa hyppyjen välistä. Sinnillä oli ihan hurja vauhti ja into! Mistä se ne on tähän kehittänyt, kun aiemmin on ollut haasteita tän kanssa?! No mut hyvä näin. Jos lähetin hyppyjen etupuolelta, Sinni kiersi hypyn. Kaveri kävi sitten taputtamassa tötsiä, niin saatiin Sinni kiertämään tötsät. 

Toinen koira teki hallissa omaa treeniään samaan aikaan, ja kun ohjaaja joutui puuttumaan sen tekemiseen, meni Sinnin tekeminen epävarmaksi. Toisen torut siis vaikutti kovasti, mut saatiin vielä kuitenkin onnistumisia. 

Muutenkin tää treeni oli tosi hyvä. Viimeksi täysin hukassa olleet jäävät oli tällä kertaa melko täydelliset. Ei ole päivät veljeksiä, ei edes serkuksia.

Istu - maahan kaukot meni kohtuullisesti. Sinni otti vähän häiriötä muista hallilla olleista ja jäi helposti kuuntelemaan heitä ja vaihdot tarvi välillä useampia käskyja. Mut periaatteessa kuitenkin ihan hyvää tekemistä kaukotkin.

Loppuun vielä pari toistoa paikkista. Ekalla kerralla Sinni meni vähän ennen loppua maahan. Toka toisto oli hyvä.



sunnuntai 19. toukokuuta 2024

Huh mikä viikko! Ens viikolla otetaan rauhallisemmin.

Maanantaina hakuiltiin molempien kanssa. Sinnille lähiukkoja ja Taaville mielenvirkistystä.

Sinnillä on siis ollut haasteita läheltä löytyvien ukkojen ilmaisun kanssa, mikä on kyllä ilmeisesti kohtuullisen yleistä. Nyt koitettiin treenata sit lähiukkoja, mut haasteet tuli jostain ihan muualta. Rullan lukko hajosi ja se tippui ja aluksi oli kyllä intoakin ihan liikaa, että ois pystynyt mihinkään järkevään. Onneksi oli vararulla taskussa, niin päästiin jatkamaan saman tien. Hienosti Sinni haki rullaa omatoimisesti useamman kerran uudestaan, kunnes se tuli edes kohtuullisesti mulle asti. Vika löytyi kaukaa ja se oli sitten varsin hyvä.

Taavikin pääsi treenaamaan ja oli kyllä vauhdikas oma itsensä. 




Keskiviikkona iltapäivällä Sinnin kanssa käytiin Murun tekemällä 4 tuntia vanhalla kilometrin mittaisella jäljellä. Kuiva ja tuulinen keli, lämpötila reilu 20 astetta. Nostomatkaa oli viitisenkymmentä metriä ja takajäljen tarkistuksen jälkeen Sinni valitsi oikean suunnan.

Jälki meni kohtalaisesti, riista kiinnosti taas, mutta silti saatiin jälki suoritettua. En tiedä kuin olis käyny, jos Muru ei ois ollu kartturoimassa vakkei se kyllä aina tienny itsekään missä jälki meni... Sinni kuitenkin löysi kaikki seitsemän esinettä ja ajoittan jäljestys oli ihan todella hyvää. Tahti oli rauhallinen, saisi olla aavistuksen määrätietoisempaa. Jäljellä oli myös pari ihan kunnon ojan ylitystä, joista Sinni selvisi. Paluuperälle se ei lähtenyt.






Keskiviikkona illalla tokoiltiin ja keskityttiin lähinna merkkien kiertoon. Tällä kertaa meni paljon paremmin kuin viimeksi. Sinni ei tainnut pysähtyä kuin kerran tötsille ja koitin rikkoa palkan ajoitusta ja sillä saatiinkin ihan hyviä tuloksia aikaan. Lisäksi vaihtelin sen lähtöpaikkaa suhteessa mun paikkaan. 

Tehtiin seuruuta myös ja luoksetulo maasta, nää meni oikein hyvin. Jopa seuruussa juosten tehdyt käännökset oikealle onnistuivat ihan yllättävän hyvin näin ensimmäiseksi kerraksi. Loppuun vielä paikkista kaksi settiä, ensin istuen ja sitten maassa. Vähän nenä pitkällään Sinni välillä haisteli suuntaan jos toiseenkin, mutta muuten ei mitään huomautettavaa.




Torstaina tokoiltiin Sinnin kanssa vähän vieraammalla kentällä hellekelissä merkkien kiertoa ja luoksetuloa sekä tehtiin vähän rallyn oikean puolen seuruuta. Merkkien kierto ok, pientä himmailua kyllä siellä tötsillä. Tää liike tulee tarvitsemaan kyllä todella paljon treeniä. Luoksetulo oli hyvä ja oikean puolen seuruuta pitäisi nyt ruveta taas aktiivisemmin harjoittelemaan. Loppuun paikkista istuen, vieraat vieruskaverit kiinnosti, mutta nätisti istui.



Perjantaina oli tokokurssin vika kerta. Tehtiin ruutua, joka on Sinnin mielestä ihan tosi kiva. Tehtiin targetille ja ilman ja maahanmenoakin tehtiin ja kaikki meni hyvin. 

Hyppynoutoa kokeiltiin ihan liikkeenä ja se meni yllättävän hyvin! Mut palasteltuna jatketaan, vaikka onkin yllättävän hyvällä mallilla. Kaukot sit taas ei onnistu kuin ihan läheltä ja siinäkin meinaa ekalla vähän liikkua. Seuruu hyvää, harjoituslistalle saatiin peruutus ja sivuaskeleet.

Loppuun hyvin onnistunutta paikkista ja luokkakuva. Kurssi saa toivottavasti jatkoa syksyllä!

Luokkakuva Tarja Martinpuro:


Lauantaina taas hakuiltiin ja Sinnillä oli testissä uudenlainen rulla, semmonen suora norjalaismalli. Kunhan sen sais säädettyä niin, ettei menis jalkojen alle, niin toimis kyllä paremmin kuin ruotsalainen... testaillaan.

Kolmella ukolla mentiin myötätuuleen ajatuksella saada ukkoja vähän lähempää. Ekan ukon Sinni ilmaisi aika kaukaa ja mietin, että voinko hyväksyä sitä, mutta laitoin kuitenkin liinan kiinni ja hyvin Sinni vei näytölle. 

Toisella Sinni sai rullan etujalkojen alle jumiin, joten se otettiin uusiksi ja uusinta meni hienosti, vaikka olin tosi lähellä. Kolmas kaikin puolin mallikas. Kaikilta rulla hienosti mulle asti ja näytöt totuttuun tapaan loistavia.

Treenin jälkeen käytiin vielä pienellä lenkillä porukassa. 



Iltapäivällä vielä Taaville vähän pidempi etsintä. Kuumasta kelistä huolimatta papparainen jaksoi oikein hyvin. Erityisen paljon rakastan Tapsussa sitä, että nytkään meidän editse kulkenut kauris ei saanut aikaan juurikaan mitään reaktiota. Taavi katsoi kaurista ja sit mua kuin kysyen, että huomasinko minäkin. Odotettiin hetki, että kauris ehti mennä ja sit jatkettiin meidän hommia. Mun oma luottopakki ❤️


Onneks oli viilennystä tarjolla kesken etsinnän

Löysin!

Sunnuntaina rentouduttiin fyssarilla. Tapsukalla pientä jumia lannerangassa, muuten hyvä. Nyt otetaan pieni laser-kuuri vielä tuonne jumitusalueelle, niin saadaan varmasti se kuntoon, vaikka nyt jo aukes kipukohdat hyvin.


Sinni-Hinnikällä oli sit aluksi enempi vaan rakastamishalimishommia ennen kuin malttoi antautua käsiteltäväksi. Kireyttä oli etureisien yläosissa ja lapaluiden kohdilla rangassa. Rangan kireä kohta kun saatiin auki, niin Sinnikin malttoi loppuajan oikein nautiskella silmät kiinni rentoutuen. Sen on aina ollu hankala aluksi rentoutua, sen verran on epäileväisyyttä.

Jos vaan kampeen tähän syliin, niin voidaanko vaan rapsutella?


lauantai 10. helmikuuta 2024

Jos ei ole liukasta niin on hirveä pakkanen...

Liukkaudet palasi ja edes omassa pihassa ei meinannut uskaltaa koirien antaa olla. Ehkä olen vähän turhan herkkä, mut en vain halua mitään liukastumisvammoja kummallekaan. Hankikaan kun ei kantanut, niin lekkeily oli taas melko haastavaa, joten tilanne ajoi kokeilemaan koirahiihtoa.

Meillä on ihan valtavan hyvässä kunnossa oleva ihan vain koirahiihtäjille kokonaan tarkoitettu koiralatu kaupungissa ja uskaltauduin sinne. Vaikka joka paikka oli kuin luistinrata, niin ladun pinta oli ilmeisesti rouhittu jotenkin, joska siinä oli hyvä mennä. Onnistuin arpomaan ajan, jolloin ladulla ei ollut muita koirakoita, ihmisiä kylläkin. Ei olla koskaan aiemmin suksittu kimpassa ainakaan niin , että koirat olis kytkettynä, joten vähän jännätti kuin käy. Meni hyvin, molempien kanssa. Muut hiihtäjät ei kiinnostelleet liikaa ja molemmat meni alkuhärväyksen jälkeen oikein nätisti. Kumpikaan ei vedä, mikä on mun kannalta erittäin hyvä juttu, enkä siihen halua kannustaakaan, rauhallinen ravilenkki oli just sitä mitä halusinkin. 



Keskiviikkona tokoiltiin, paikkista, ruutua, luoksetuloa ja perusasentoa. Paikkis oli kohtuullinen, tehtiin useampi toisto ja vain yhdellä Sinni arpoi ollako maassa vai ei. 
Kaverin riekkuminen vieressä ei haitannut



Ruutu oli aika super. Sinni halusi varastaa sinne monta kertaa ja tässä vaiheessa se on ehkä vain hyvä asia. Myöskään suuntien vaihtelu ei haitannut ja vaikka pari kertaa meinasi lähteä kaartamaan edelliseltä sisäänmenosivulta ruutuun, niin ratkaisi kuitenkin tilanteen itse oikein. Liike vaikuttaa sellaiselta, josta Sinttura pitää, mut onhan tuossa vielä miljuuna pikkujuttua, ennen kuin se on ihan oikea kokonainen tokoliike. Mut alkupalikat on jees.

Luoksetuloissa Sinni otti painetta toisesta hallissa olleesta koirasta ja joko ei kutsusta meinannut lähteä liikkeelle ollenkaan tai sitten lähti heti jätön jälkeen mun perään. Mut kun saatiin nää palikat kohdalleen, niin tehtiin luoksetuloon vauhtia pallolla. Tästä on hyvä jatkaa tämänkin rakentelua vauhdikkaammaksi.

Perusasennoissa sitten ihan semmoinen pieni perusjuttu vähän hukassa kuin palkan suunta. Jotenkin aina vaan palkkaan liian edestä ja Sinni on silloin huonossa ryhdissä ja muutenkin vähän sinne päin. Seuruuta tehtiin kanssa ja se on kyllä Sinnillä ihan hirveen kivan oloista, rentoa ja iloista menoa.


Torstailta peruttiin taajamatreeni, kun en halunnut ottaa liukkauden vuoksi riskiä... käytiin sit taas hiihtämässä, ei ollu muita.


Sunnuntaina osallistuttiin Tiinan ja Taren MM-matkan varainkeruumöllirallyyn. Kaikeksi yllätykseksi meidän VOI-rata meni ihan yllättävän hyvin, kun ottaa huomioon ettei olla voi juttuja vielä oikeastaan treenattu. Oikean puolen seuruuta tehtiin viikolla useampana päivänä pieniä kotitreenejä ja muutama puolenvaihto kokeiltiin, mutta muuten on voin liikkeet vielä aika pimennossa meille molemmille. Olin oikein positiivisesti yllättynyt. Sekin oli mahtia, että taustalla haukkuva koira ei juurikaan häirinnyt Sinnin tekemistä! Ohjaajalla oli useammassa kohdassa haasteita pysyä pystyssä ja radan loppupäässä Sinnille tuli totaalinen jäätyminen, kun se olisi pitänyt siirtyä mun eteen istumaan. En tiedä mikä tuli, kun ei liikkunut sitten millään. Noh, selvittiin siitäkin. Kiitos videoinnista Katja Peni ja Milla Ristola!








Maanataina oli uintipäivä, aina yhtä hauskaa! Eihän noi malttais lähteä kotiin tuolta pulikoimasta.




Keskiviikkona tokoiltiin ja yhdistettiin paikkistreeni edeltävän ryhmän kanssa. Sinniä kyllä selvästi jännittää ainakin isot mustat koirat ja tuijottavat koirat. Liikkeen ulkopuolella pitää muistutella, että ollaan ihan vaan omassa porukassa eikä huudella vieraisiin pöytiin. Paikkis meni kyllä hyvin tällä kertaa.




Tehtiin taas ruutua ja se meni kivasti ja seuruujuttuja oli myös ohjelmassa ja erityisesti peruutuksen kanssa otettiin isoja askelia eteenpäin (vaikka takaperin mentiinkin). Kapulan pitoa tehtiin kaksi toistoa ja molemmat onnistui.


Tapsu-papsukin pääsi hömpöttelemään ja tehtiin seuruuta.




Lauantaina molemmilla oli fyssari, eikä kummaltakaan löytynyt mitään isompaa sanottavaa. Tapsupapsulla rupee ikä näkymään lihaksistossa, mutta liikkuvuus on hillittömän hyvä edelleen. Pientä jumia siellä täällä molemmilla, mutta ei onneksi mitään kummempia. Hyvä niin.