Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyreneittenpaimenkoira. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyreneittenpaimenkoira. Näytä kaikki tekstit

torstai 30. joulukuuta 2021

Vuosi pakettiin

Jos edellinen vuosi oli koronan kurittama, niin ei tämä sen suhteen juuri ollut parempi, vaikka harrastusrajoitukset eivät olleet ihan niin rajuja. 

Tavoitteita tälle vuodelle oli rallyn MES-luokan korkkaus ja se tehtiin yli kahden vuoden kisatauon jälkeen. Harmittavasti Taavin ääntely on sen verran voimakasta ja tuomarilinja tiukentunut sen suhteen, että teknisesti taitava koira ei kuitenkaan saa hyväksyttyjä tuloksia haukkumisen takia. Joten tämän vuoden puolella myös lopetimme rallyn harrastamisen kisamielessä. Ehkä virkistys- ja jumppamielessä sitä voi silloin tällöin puuhastella.

Pelastuskoirajutut ovat pysyneet ykkösenä, mutta kokeita ei tänä vuonna suoritettu kuin haun taidontarkastus. Kaikki jälkikokeet, joihin olisin päässyt, peruttiin ja peko-t kokeen jouduin keskeyttämään, syyksi epäonnistumiselle selvisi kyynärän hermopinne. Uutta mahdollisuutta yrittää tuota koetta ei tullut, koska kokeita ei ollut. 







Viime vuonna oli myös ajatuksissa käydä Taavin kanssa muutama vetskukehä, mutta korona vei keväältä ne suunnitelmat ja sitten ei enää oikein näyttelyhommat jaksaneet kiinnostaa. Taavi ei kyllä näyttelyistä edes tykkää, joten en sitä kehiin taida enää viedä.


Taavi on ollut edelleen tosi terve, alkukesän kyynärän hermopinteen lisäksi keväällä vaivasi todennäköisesti liukastumisen aiheuttama jalkavaiva muutaman päivän ja joulukuussa hammaskivenpoiston yhteydessä poistettiin kyljestä pieni rasvapatti. Syksyllä otettiin myös laajat verikokeet, jotka lääkärin  mukaan oli tämän ikäiselle koiralle uskomattoman hyvät.


Kostista luopumisen jälkeen pelotti ihan kamalasti ajatus toisesta koirasta. Pitkään pohdittuani päädyin ratkaisuun, että otetaan lempeä labbis sitten joskus, kun Taavi on jo eläköitynyt vanhus. Mutta kuinkas kävi! Maaliskuussa meille muutti yllätyspentu Ranskasta ja mikäs muu se olisi voinut olla kuin pyrri. Korona-aika ei todellakaan ole ollut helppo koiranpennun sosiaalistamisen kannalta, mutta onneksi Sinni on ainakin toistaseksi ollut tosi sosiaalinen sekä ihmisiä että toisia koiria kohtaan. Huomattavasti paljon vaikeampaa olisi ollut jos tämä olisi ollut mun ensimmäinen koira ja mulla ei olisi ollut tätä kokemusta ja näitä kontakteja, mitä mulla nyt on. Myös Seijalla vietetyt hoitopäivät ovat varmasti olleet Sinnille mahtavia. 







Sinniin kiintyminen on sen valloittavasta persoonasta huolimatta ollut vaikeaa, mutta loppuvuotta kohden olen alkanut uskaltaa uskoa siihen, että kyllä ne Taavin kanssa pärjäävät. Tämänkin asian tiimoilta olen niin paljon kokeneempi, että uskon pystyväni puuttumaan mahdollisiin kahnauksiin paremmin kuin poikien kohdalla osasin tehdä. Ensi vuosi varmasti näyttää mihin kaksikon suhde kehittyy. Sinni on alitajunnan vastustelusta huolimatta kaivautunut syvälle sydämeen.

Ja vaikka Taavi ei vielä olekaan eläköitynyt, niin Sinni otti sen paikan harrastusrintamalla monella tapaa. Taavin tokopaikka vaihtui Sinnille ja tämän vuoden leirit leireilin Sinnin kanssa. Osa leireistä tosin vaihtui vain koulutuspäiviksi koronan vuoksi, mutta oli hienoa että oli edes ne. Kävimme peltojälkikoulutuspäivillä, paimentamassa sekä pelastuskoirien jälkileirillä. Pelastuskoirajuttujen perusteet kaikkinensa on Sinnillä jo hallussa. Tottakai-päivillä tietysti molemmat olivat mukana. Taavin kanssa käytiin muutamassa rallyvalkussa alkukesästä.











Sinni opetettiin myös heti pienestä pitäen reissujuttuihin, kun toukokuun alussa käytiin kotiautoilemassa länsirannikolla ja Ahvenanmaalla. Kesällä rajojen taas avauduttua käytiin Ruotsissa ja Tanskassa ja syksyllä Norjassa. Sinni oli alusta asti reipas matkustaja niin autossa kuin laivoissakin. Alkuvuonna ennen Sinnin tuloa Taavi reissasi pohjoisessa kaamosreissulla.












Näyttelyjuttuja oli tälle vuodelle sen verran, että yksissä treeneissä käytiin ja Sinni kävi mätsärissä ja pentunäyttelyssä.





Taavin kanssa aloitettiin vuoden viime metreillä nose work nettikurssin muodossa, kun livekursseille ei ole paikkoja (eikä mulla aikaa). Luulen, että ainakin lajin alkeet on myös helppo opettaa itse, kunhan pääsen vähän jyvälle mistä kaikesta nosessa on kyse. Hommasin lisäksi tämän uutukaisen kirjan aiheesta, niin ei voi ainakaan tiedon puutetta syyttää jos homma ei etene =).



Koirakavereita ollaan nähty, vaikka näitä kohtaamisia olisin toivonut enemmänkin. 












Kostia käytiin katsomassa keväällä ja Kosti kävi meillä syksyllä kylässä. Niin ikävä tuota otusta, mutta kaikille parasta näin. Kosti pääsi keväällä palleistaan ja on ollut sen jälkeen huomattavasti seesteisempi. En silti usko, että pallien poisto olisi riittänyt ratkaisemaan meidän ongelmia tai se ainakin olisi pitänyt tehdä jo Kostin ollessa tosi nuori. 





Mutta mitäpä ensi vuonna, uskaltaako koronan taas kiihtyessä edes suunnitella mitään suurempia, kun pari edellistä vuotta on jo mennyt niin epävarmalla pohjalla ja nyt on taas jo peruttu tai siirretty alkuvuoden juttuja...

Kotiautoilua kotimaassa ja mahdollisesti ulkomaillakin olisi tietysti toiveissa ja paljon pitkiä metsälenkkejä ja koirakaverikohtaamisia. Sekä tietysti kaikille terveyttä! Ja Sinnille vähän enempi hallintaa metsälenkeillä...

Mutta jos jotain kuitenkin tavoittelis harrasterintamallakin:

Taavin kanssa todennäköisesti yritän suorittaa haun ja jäljen taidontarkastukset, jos ei tule mitään terveysongelmia. Sääntöihin tulee ensi vuonna muutoksia, mutta mitä olen alustavia uusia sääntöjä nähnyt, niin muutokset eivät ole isoja; haun loppukokeen alue voi olla nykyistä isompi ja rajoja ei tarvitse merkitä maastoon, jäljellä janat pitenevät 50 metristä muutamiin satoihin metreihin. Jatkossa painotetaan yhä enemmän myös ohjaajan osaamista, mutta luotan kykyihini suunnistaa, perustella valitsemani etsintätaktiikan ja toivottavasti osaan myös raportoida kokeen tapahtumat, koiran reaktioit, maalimiesten/esineiden sijainnit ym. mitä jatkossa vaaditaan. Mutta jos jälkikoe ehtii mennä vanhaksi, niin Virtaa en lähde enää uudestaan suorittamaan. 

Nosehommat yritetään myös saada edistymään ja olisi vaikka kiva päästä katsomaan lajin kokeita tai osallistumaan johonkin koulutukseen.

Sinnillä on tavoitteena oppia haun rullailmaisu ensi vuoden aikana ja saada tottelemisjutut siihen malliin, että vuodelle 2023 voisi jo haaveilla jotain suoritteita. Jälkeen varmuutta ja haastavuutta pikku hiljaa. Näyttelyissä voisi käydä pari kertaa. Ja paimennustaippariin pitäisi päästä osallistumaan ja muutenkin lampailla olis kiva käydä.

maanantai 29. maaliskuuta 2021

Rallya ja yllätys!

Tämä postaus nyt vähän venyi ja on melkoisen rallypainotteinen..

Täyssaikku kesti vähän reilun viikon. Yllättävän hyvin meni, vaikkakin melkoisesti kertyi energiaa, jota oli pakko purkaa erilaisiin hajutyöskentelyjuttuihin sisällä. Mutta kyllä Taavi osaa hienosti myös rauhoittua, vanhan koiran parhaita puolia. Itelle oli vaikeeta olla lenkkeilemättä. Toissa viikonloppuna käytiin sitten jo hallilla tekemässä rallykurssin kaksi rataharjoitusta.


Ekalla radalla sivuaskeleet oli ihan mahdottomia, vaikka yksittäisinä liikkeinä ne kyllä onnistuvat. Radan osana ne on vaan liian vaikeita. Kysyin Jaanalta myös merkille lähetyksen epäonnistumisesta, että jos koira vaikka juoksisi ohi tai muuta, niin miten lisäkäskyt tuomitaan vai onko viisaampaa uusia?






Jaanan vastaus: Jos kerran pysäytät merkille mennessä ja siitä ohjaat uudelleen niin se on vain -1tvä. Kaksi pysähdystä on -3tvä ja muistaakseni sitten useampi pysähdys on vasta tuon -10tvä. Eli kannattaa ohjata uudelleen jos koira menee suoraan eteen tai ohi merkistä! Vasemman sivuaskel oli sujuvampi kuin oikean eli siinä jäi ihmettelemään ja se meni eriaikaiseksi (-10tvä). Pyörähdys, kukkanen ja peruutus hyvät, samoin tuo merkki! Monesti sivuaskelissa (ja muissakin liikkeissä) ohjaajan liikettä muuttaa tuo kyltti ja sen suorituspaikka, jolloin ohjaus ei ole koiran silmään samanlaista kuin ilman kylttiä. Eli kun sujuu yksittäisenä tehtävänä niin kannattaa treenailla yksittäin kyltillä ja sitten radalle.



Toisella radalla tein itse virheen kyltilla kolme, siinä olisi koiran pitänyt ensin istua viereen ja sitten vasta siirtyä eteen. Myös edessä peruuttaminen on ihan mahdoton liike, vaikka nyt se meni yllättävänkin hyvin. Yleensä ei onnistu oikein mitenkään ja Taavi pysähtelee paljon ja haukkuu hirveästi.




Koutsin kommentitJuu, toisesta eteentulosta jää eka istuminen pois eli tässä oli erottelutehtävää ohjaajallekin 🙂 Ratakokonaisuus oli hyvä eli ainoastaan nuo mitä mainitsit oli virheellisiä, muutoin sujuvaa tekemistä! Miten olet edessä peruutuksen opettanut? Tuossa voi vielä palkata koiraa tuonne kauemmas eli kun peruuttaa niin kehu siihen liikkeeseen ja palkan nakkaus perään. Siirrät siis palkkapisteen kauemmas itsestäsi niin motivaatio peruutella poispäin kasvaa 🙂


Seuraavan viikon radat näytti tältä:



Kerroin Jaanalle, että tämä rata oli meille jotenkin tosi hankala. Periaatteessa siinä ei ollut mitään, mitä me ei muka osattaisi, mutta tällä kertaa ei vaan meinannut homma luistaa ollenkaan. Keskittyminen oli ihan jossain muualla... jouduin ottamaan radan monta kertaa alusta, että sain edes jotain videolle.

Kommentit radasta:
Mikä tässä oli hankalaa? Tämä näytti ainakin hyvältä! Asennonvaihdot on napakat. oikealla meinaa hiukan jätättää eli sitä kannattaa vielä palkkailla. Hyppy oli vauhdikas, mutta hyvin teiltä löytyi myös jarru. Hypyn jälkeisessä käännöksessä pieni erätarkkuus. Samoin tulpasaksan jälkimmäisessä käännöksessä. Liikkeestä seinominen hyvä! Samoin kukka ja maahanmeno. Sarjaestettä ulkokaaressa voi tehdä vielä niin että siinä on se kolmaskin este ja kokeilla miten jarrut sitten toimii.





Tämän radan teinkin kahteen kertaan, kun ensimmäiseltä kerralta unohdin johonkin tuon kyltin 7. Tehdessäni vähän mietinkin miten on mes-rata, jossa ei ole puolen vaihtoa, mutta oma moka. Kiva koutsi sitten jaksoi arvostella myös toisen eli sen oikean version tästä radasta. 

Tässä ensin tuo 'väärä' rata. Yksin kun tekee, niin kuvaaminen ei aina mene ihan nappiin ja lähdöt ainakin jää melkein aina kuvan ulkopuolelle, mutta nyt jäi myös tuo liikkeestä istuminen. Se meni kuitenkin ihan hyvin.



Jaana kommentoi videota näin:
Vaikka istuminen ei näy, niin kutsuminen näkyy ja ilmeisesti istuminenkin onnistui!. Peruutus ja vasen käännös sujuu hyvin, samoin hypyt sujuvat. Puolenvaihto kyltti tästä puuttuukin, se muuttaa rataa hiukan eli kokeile sekin versio joskus =). 270 oikealle tulee aivastus ja siitä vähän haistelua. Edessä peruutus lähtee suoraan, matkaa on tästä vaikea arvioida. Putki ja maahan meno on hienot!

Tein sitten radan sillä puolenvaihdollakin ja siihen sattui juuri tuohon muutenkin hankalaan edessä peruutukseen tuuli avaamaan hallin oven ja siitä pieni häiriö. Mun askellus siinä johtuu siitä, että pienellä oman kropan liikkeellä halusin saada Taavin uudestaan liikkeelle.  En halunnut kuitenkaan uusia, koska liike on meidän inhokki. Treenaillaan sitä jossain muualla kuin radalla.




Jaanan kommentit tähän rataan:
Oliko vaikeampi tuo edessä peruutus oikealta? Siinä taisi tulla joku häiriökin ja siitä sitten epävarmuus ja istuminen. Tässä tulee myös enemmän sulla tepastelua. Oikean käännös on ihan super, samoin maahan meno!



Tällä viikolla oli tuon kurssin vikat treenit, oli kyllä kiva kurssi ja tuli tehtyä hyviä treenejä ja jotain uutta oppii aina. Tämmöinen säännöllinen tekeminen on selvästi parantanut meidän ratasuorituksia.

Toisella radalla ei ole yhtään pysäyttävää liikettä ja toisella niitä sitten on enemmän. Meille ehdottomasti vaikeampaa on tehdä rataa ilman pysäyttäviä liikkeitä, mutta musta molemmat radat meni ihan hyvin. Lisäksi mä olen ihan hukassa noiden kylttien asettelusta suhteessa esteisiin, joten kysyin niihin neuvoa. Eihän se ihan oikein mulla noilla radoilla mennyt, mutta onneksi kisoissa on rataantutustuminen, niin ei tule tuollaisia virheitä. 






Jaanan kommentit:
Yleensä näitä kylttien sijoitteluja ei tosiaan tuosta piirroksesta nää, mutta ajatus on että radalla eteneminen on sujuvaa eikä tarvitse kiemurrella eli mihin edellinen tehtävä päättyy niin siitä suora linja seuraavalle. Hyppyjen kanssa teen aina niin että jo on radalla tilaa niin kyltti on irti hypystä, jotta ohjaaajalla on enemmän tilaa ohjata ja myös mahdollisus juosta. Kyltti kiinni esteeseen jos tilaa on vähän. Spiraaleissa kyltin laittaminen kiinni kartioon voi muuttaa sitä suoritystapaa eli kartion suoritys voittaa kyltin suorituksen.
Eli nyt juuri näissä sun spiraalessä täytyy tuo kyltti "suorittaa" ensin eli se jää ohjaajan oikealle puolelle kulkien siitä suorituspaikan kautta. Nyt me jää sulla vasemmalle. Eli kyltti täytyy kiertää ja sitten suorittaamaan kartioita. Nämä ois ollu ok suoritukset jo kyltti oik kiinni ekassa kartiossa!
Hypyt on hyvät, samoin putki ja pyörähdys. Puolenvaihdossa koira pysähtyy ennen vaihtoa, se on -10 tvä. Oikealla peruutus myös aukeaa.



Koutsin kommentit:
Alun käännökset hyvät! Merkille meno myös. Vuokossa tulee pieni eriaikaisuus -1tvä. Liikkeestä istuminen on tosi hieno! Houkutuksessa teette yhden ylimääräisen keskellä käymisen, mutta se voi nyt johtua tästä houkutuksen asettelusta. Istu-seiso -kyltillä jää ohjaajan pysähtyminen kierron jälkeen tekemättä, siinä tulee pieni painonsiirto, mutta ei selkeää pysähdystä (-10tvä). Ympärikierto on hyvä!



Viime viikonloppuna Taavi kävi ekan kerran hakuilemassa sairasloman jälkeen ja parilla ukolla mentiin. Nyt kyllä lyö niin tyhjää, että en muista yhtään miten meni... Hyvin kai.





Vajaa pari viikkoa sitten meille muutti yllätyspentu. Alunperin sen ei pitänyt muuttaa meille. Muru siihen sitten ihastui sen verran, että täällä se nyt asuu... ei voi valittaa.

Olin suunnitellut niin, että vasta vuoden päästä taloon tulisi uusi pentu ja se olisi mahdollisesti noutaja. Kasvattajiinkin olin jo käynyt tutustumassa. Mutta eihän asiat koskaan mene niin kuin suunnittelee.

Tammikuussa kuulin tästä pennusta ja siitä, että se muuttaa Suomeen. Ajattelin tuolloin ja vielä pitkään sen jälkeen, että en halua sikaa säkissä, vaikka se kuinka suloinen olisikin. Ulkolainen pentu, jonka vanhemmista en tiedä mitään. Tässä tapauksessa vielä ehkä aavistuksen enemmän possu pussissa, kun pyrrien Ranskassa avoimen rotukirjan mahdollistamana pennun isä on rotuun otettu, mikä tietysti voi olla moneltakin kannalta myös hyvä asia. (Meillä Suomessa kotimaisista roduista suomenlapinkoiralla ja lapinporokoiralla on avoin rotukirja). Suomen ulkopuolella koiria ei terveystarkasteta niin laajasti kuin Suomessa, joten esimerkiksi vanhempien selän terveydestä ei ole mitään hajua. Ja pentu olisi jo kymmenviikkoinen meille muuttaessaan, parasta sosiaalistamiskautta jäljellä vain muutama viikko ja korona, joka estää kaiken normaalin. 

Mutta toisaalta pyrrit on vieneet mun sydämen, meillä tulee varmasti aina olemaan pyrri, vaikka joskus joku muukin tulisi. Pyrripentuja on harvoin tarjolla. Ja kun ainut vaihtoehto on narttu, niin mahdollisuus pennun saantiin on aina vähän huono. Ja vaikka ne vanhemmat ois tutut ja kivat ja tutkitut, niin eihän sitä kukaan tiedä mitä pennuista tulee. Voihan tää possu olla vaikka palkintosika, kuka sitä tietää, aika näyttää.

Pentu on viralliselta nimeltään Saana de la Porte des Touim's, kasvattajina Alain ja Patricia Saclier. Koska alusta asti oli tiedossa, että pentu on tulossa Suomeen, halusi ranskalainen kasvattaja nimeen jotain suomalaista ja siitä syystä tuo Saana. Saana ei kuitenkaan sovi mun suuhun, joten meille muutettuaan pentua on ruvettu kutsumaan Sinniksi. Sinni on reipas, varovaisen rohkea pentu, joka on ainakin vielä menossa jokaisen vastaantulijan syliin. En tiedä miten näin korona-aikana saa pennun kunnolla sosiaalistettua, mutta ihmisiä me ollaan onneksi nähty jonkin verran.

Taavin sydämen sulattamisessa Sinnillä on työsarkaa, mutta ei siltä ainakaan yritystä puutu. Toistaiseksi kaikki on menny hyvin. Ihana pikku riiviö.


Sinni on käynyt parit makkararingit tekemässä hakutreeneissä ja hallilla pariin kertaan pööpöilemässä. Kerran oli vieras koirakin siellä ja sehän ois ollut vallan kiinnostava. Leikkimässä ollaan käyty nuoren mittelin kanssa kertaalleen ja muuten on vain oltu ja opeteltu tuntemaan toisiamme.















Koronaa on takana jo reilu vuosi ja edelleen kalenteri vain jatkaa tyhjentymistään... pikkasen jo puuduttaa, kun mitään ei voi suunnitella ja tavoitteet vaan liukuu käsistä, kun mitään ei pääse toteuttamaan.