Treenattavat asiat ei lopu koskaan

Edellisen postauksen jälkeen viikko vedettiin lepiä, lenkkeiltiin ja löhöiltiin vaan. Teki kutvanaa.

Toissa sunnuntaina oltiin hallilla vähän höntsäilemässä. Hallissa hulinaa, kun neljä nopsaa koiraa touhus yhtä aikaa. Oikean puolen perusasento tuntui oikein hyvältä ja Taavi on hahmottanut takapään käytön myös oikealla työskennellessä. Pikku hiljaa hiotaan tätä varmemmaksi. 

Tehtiin myös liikkeestä jääviä merkin kierron kautta ja istuminen ja seisominen on hukkunut jonnekin. No eipä olla tehty pitkään aikaan... luoksetuloa ja seuruuta henkilöryhmässä. Tykkäsin Taavin tekemisestä, vaikka sitä ääntä oli taas välillä liikaa.

Maanantaina tein aamulla jäljennostotreenin hiekkakentällä. Neljä lyhyttä jälkeä tuoreena. Taavi nosti kolme niistä oikeaan suuntaan ja jäljesti lyhyet matkat kolikoille tosi vahvasti. Täytyy vielä itse vähän pohtia lisää näiden treenien käytännön toteutusta ja tehdä näitä nyt paljon lisää.

Käytiin myös Fionan kanssa kaupunkilenkillä juhlistamassa Fionan valmistumista eläinavusteisen valmennuksen eläintyöpariksi, onnea!

Keskiviikkona ennen tokotreenejä neljä jäljen nostoa hiekalla. Taavi on nyt hokannut, että palkka tulee kolikosta tms. pienistä esineistä ja bongaili vaan kaikkea pientä maata erottuvaa. Saattoi nostaa jäljen hyvin ja järjestää pienen matkaa ja singota siitä sitten jonkun purkan luo. Ärsyttävä vaihe, mutta menee varmasti pian ohi.

Tokotreeneissä aiheena kaukot ja pyrrinperkule oli niin täys virtaa, ettei niistä oikein tullut mitään. Kaikki jalat ehti liikkua moneen kertaan moneen suuntaan ennen kuin ehdin edes reagoida. Kokeiltiin keppiä takatassujen edessä ja laatikon päällä tekemistä ja yritin pitää takatassusta kiinni. Mut ei vaan keskittyminen tällä kertaa riittänyt muuhun kuin namin hamuamiseen. Ehkä näitä vähän muistutellaan kotona rauhassa lisää...

Lopuksi oltiin kolme koiraa kerralla hallissa ja Taavin kaks inhokkia oli meidän kanssa, porouros ja bc uros ja voi miten mahtava treeni meillä oli!! Näistä uroksista varmaan kukaan ei tykkää toisistaan ja silti niin hienosti tekivät kaikki omia juttujaan. Me tehtiin seuruuta, rauhallista perusasento ja jättäviä. 

Torstaina pieni hakuilu ja taas oli vauhtia enemmän kuin tarpeeksi. Hyvin löytyi kolme maalia tuulettomassa pimeässä illassa, ilmaisut ihan mahtavia! 

 

Perjantai ja lauantai kului taajamaetsintäkoulutuksessa, perjantaina teoriaa ja lauantaina käytännön harjoituksia. Ollaan tehty vähän taajamaharkkaa, mutta tosi vähän. Taajamassa etsiminen on koiralle paljon metsää rankempaa. Hajuja ja muita häiriöitä on paljon. Rakennukset, tiiviit pensaikot, aidat ja muut taajaman erikoisuudet vaikuttavat hajujen kulkeutumiseen ja tuulta ei taajamassa voi juurikaan käyttää hyväksi. Koira työskentelee aina liinassa ja koira reagoi yleensä vasta hyvin lähellä maalia. Liikkuvat maalimiehet on taajamassa koiralle mahdottomia ja se opetetaankin etsimään vain paikallaan olevia kohteita. 

Treenattiin koulun pihapiirissä kolmella maalimiehellä per koirakko. Taavi osaa käydä hyvin tarkastamassa erilaisia kohteita, kuten syvennyksiä, hiekoitushiekkalaatikoita ja rappusia. Se on myös kohtuullisen hyvin ohjattavissa. Taajaman hajumaailma vie kyllä Taavia ja jalka nousee usein, mutta se ei onneksi haittaa työskentelyä. Mulle itselleni taajama on haastava suunnitelman teon kannalta. Täytyy vaan treenata enemmän.

Kuvat Ronja Hyvärinen:

Maanantaina pimeällä hakutreenit, joissa alueena noin neljä hehtaaria ja ajatuksena oli, että eka maalimies on ihan heti alussa, jotta näen onko nenä auki alusta asti. No nenähän oli auki jo alueelle mennessä, mutta hallinta sen verran vahva, ettei Taavi halustaan huolimatta lähtenyt maalimiehelle, vaan pysyi käskyttämällä vierellä. Sen verran tulkittiin tuulen kulkeutuminen väärin treeniä suunnitellessa, että etsimiseen käskyn saatuaan tämä ukko ei noussut, vaan jäi lopulta viimeiseksi, mutta treenin tarkoitus tuli kuitenkin täytettyä ja todettua, että nenä toimii alusta asti. Pari muuta maalia löytyi myös hyvin. Seisovaa maalimiestä vasten Taavi oli ensin noussut seisomaan. Täytyy tätä tutkia seuraavissa treeneissä.

Tiistaina päivällä ajeltiin 23 tuntia vanha reilu kilsan jälki. Ei ollu helppo, mutta selvittiin. Neljästä kepistä jäi eka ja kolmas. Ajoittain ihan hirvittävän hyvää jäljestystä ilman pienintäkään epävarmuutta ja pari kertaa ihan totaalinen tippuminen jäljeltä. Keli oli koko tallomisen ja ajamisen välisen ajan lähellä nollaa, yöllä vähän pakkasella ja päivällä pari astetta plussalla. Ihan inan satoi lunta jossain välissä, mutta se ei jäänyt märkään maahan edes hetkeksi. Tuulta oli alle viisi metriä. Rutiinia vaan lisää, niin eiköhän se siitä parane.

Sinisellä tallottu jälki, vihreällä ajettu

Illalla vielä hakua käytöstä poistetun vanhainkodin pihapiirissä. Täällä aina Taavilla vauhtia enemmän kuin laki sallii ja hallinta on vähän niin ja näin. Mut tää paikka onkin vähän kuin koirien puuhamaa tai leikkikenttä ja täällä ne oppii aika äkkiä ne mahdolliset piilojen paikat. Joten yleensä annan Taavin rallattaa aika vapaasti, koska kivaahan tän pitää olla!

Keskiviikkona aamulla fyssari ja jumia oli vasemmalla puolella ristiluun kupeessa ja oikealla puolella lavassa. Kaikki saatiin auki ja Taavi oli kyllä taas ihana hoidettava, nukahti melkein välillä ja Suvin naama piti nuolla muutamaan kertaan.

Taavin mummo täytti  viime viikon tiistaina 14 vuotta! Onnea Elsa <3

Kuva pöllitty Heidi Utriaiselta =)

Vuoden tavoitteet saavutettu

Otsikko valehtelee sen verran, että ennen koronaa oli tarkoitus korkata myös rallyn MES-luokka tänä vuonna, mutta kevään kisakiellon vuoksi se siirtyy ainakin ensi vuoteen.

Viime keskiviikkona käytiin lenkillä Femmen kanssa ja perjantaina Viiman. Kelit on olleet ihanan aurinkoisia, joten pitkät metsälenkit kavereiden kanssa on ihan parasta.

Lauantai-iltana osallistuttiin haun taidostarkastuskokeeseen. Koska edellinen taidontarkastus suoritettiin valoisassa, oli nyt vuorossa pimeässä suoritettava koe. Koe vastaa täysin Pelastuskoiraliiton haun loppukoetta, alue on kolme hehtaaria. 

Aloitettiin siis sosiaalisuus- ja luoksepäästävyysosuudella. Kokeeseen osallistui viisi koirakkoa, joten rivissä seisottiin hieman pidempään kuin tämän kesän muissa kokeissa. Taavi oli nätisti ja ison tumman miestuomarin kopelointikin meni hyvin, eikä muut koirat kiinnostaneet liikaa. Sitten odoteltiin pimeän tuloa.

Kuvat Kotkan Pelastuskoirayhdistys

Taaville arpoutui neljäs suoritusvuoro, joten pimeän tulon jälkeen odoteltiin kolmen muun koirakon suoritukset, joista kaksi käytti täyden ajan eli 45 minuuttia. Mutta kiva oli odotella mukavassa seurassa ja oma jännityskin vähän hälveni jutustellessä mukavia.

Suoritus alkaa hallintaosuudella ja se oli meiltä kyllä tällä kertaa tosi huono. Seuruu oli väljää ja hajut kiinnosti tienreunoissa. Myös paikkiksesta Taavi nousi ennen vapautusta haistelemaan tienvierustaa. Todella ärsyttävää. Jälkikokeissa hallinta on mennyt tosi hyvin, ilmeisesti siksi kun se tehdään ns. puhtaalla tieosuudella. Nyt tuossa samassa paikassa oli ollut jo kolme peruskokeen koiraa ja kolme loppukokeen koiraa, joista ainakin osa on varmasti kuseksinut puskia ainakin radalta palatessaan. Täytyy siis treenata enemmän kusipuskien luona, kun ei treeneissäkään ole näitä nousemisia tapahtunut.

Päästiin kuitenkin maastoon ja sain alueen kartan. En tiedä mistä se oli tulostettu, mutta maastokarttaan verrattuna siinä oli todella vähän tietoa. Tieura ja pari korkeuskäyrää oli merkitty, ei muuta. Hetken pyöriteltyäni karttaa ja tutkittuani tuulen suuntaa, tein etsintäsuunnitelmani ja sen esiteltyäni tuomarille ja tuomarikokelaalle aloitimme etsinnän. Tuulta oli ihan kivasti yöolosuhteisiin nähden, joten toiveet hyvästä suorituksesta oli korkealla. 

Ensimmäinen ukko löytyi melko nopeasti, hyvä ilmaisu ja hieno sivulle tulo. Taavilla on välillä ollut vaikeuksia jättää maalimies mun käskiessä sitä pois, mutta se on kyllä saatu tosi hyvin koulutettua nyt pois ja se tulee hyvin sivulle. Kun maalimies oli saanut kerättyä alustansa ja peitteensä mukaan, jatkoimme matkaa ja alueen toiselle raunalle päästyämme sai Taavi hajun toisesta ukosta ja pian se haukkui kallion päällä ison siirtolohkareen alla ollutta maalia. Taas jatkoimme matkaa maalimiehen saatua tavarat mukaansa ja sitten Taavi irtosi pari kertaa kauemmas, mutta tuli kuitenkin aina takaisin. En päässyt etenemään  kovinkaan paljoa, kun se taas lähti ja itse yritin malttaa antaa sille aikaa. Tässä vaiheessa oli mennyt vartti ja mietin, että muutanko etsintäsuunnitelmaani ja lähden Taavi pyrkimään suuntaan vai pysynkö suunnitelmassani partioida alue laidasta laitaan. Päätin, että odotan Taavin palaavan ja sitten pysytään suunnitelmassa. Taavi kuitenkin aloitti haukun aika kaukana (130 m) ja sinnehän se oli sitten lähdettävä. Tästä sain palautetta, että etenin liian kovaa koiran luokse, vaikken omasta mielestä mennyt kovaa, vain ripeästi. Joka tapauksessa Taavi joutui ilmaisemaan pitkään, että perässäkulkijatkin ehtivät paikalle ja hyvinhän se ilmaisi tämänkin kivenkolossa olleen maalimiehen. Aikaa meni noin parikymmetä minuuttia, joten ihan kelpo suoritus. Tulos siis hyväksytty ja taas on kaksi vuotta lupa toimia pelastuskoirakkona. Tän vuoden kokeet ja kisat oli tässä, loppuvuosi otetaan vähän rennommin.

Sunnuntaina alkoi taas kaveriporukalla varaamamme hallivuorot. Me tehtiin Taavin kanssa rallya, oikean puolen seuruuta ja eri liikkeitä oikealla. 

Treenien jälkeen akeltiin vielä illalla mökille puuhommiin muutamaksi päiväksi.