Näytetään tekstit, joissa on tunniste koirakaveri(t). Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koirakaveri(t). Näytä kaikki tekstit

maanantai 25. marraskuuta 2024

Sisähommiksi menny viime aikoina

Viikko sitten tiistaina hallilla omatoimivuorolla rallya molemmille. Rakensin alla olevan radan ja Taavi kävi sen ekaksi testaamassa innokkaasti ja äänekkäästi. Spiraalin jälkeen ei enää ois kyennyt 360 vasempaan, sen verran kovasti jo heitti päässä.


Sinnin kanssa sitten tehtiin rataa pätkissä paljon palkaten. Treenilistalle ainakin seisoessa paikallaan pysyminen, jalan alta puolen vaihto, sivulta eteen istumaan tuleminen ja ylipäätään oikealla seuraaminen, vaikka se meni kyllä oikeestaan yllättävän hyvin. Vähän tehtävistä riippuen meillä olis varmaan jo tällä hetkellä jonkinmoiset mahdollisuudet kisoissa tulokseen, mutta haluan kyllä olla aika paljon varmemmalla pohjalla ennen kuin seuraavan kerran osallistutaan. 


Keskiviikon tokossa aloitettiin paikkiksella, sitten keskityttiin jääviin. Nyt onnistuu istuminen ja muiden kanssa hankaluuksia. Ehkä nää joskus onnistuu kaikki samaan aikanaan? Luoksetulo tehtiin myös ja seuruuta, ne meni hyvin.


Torstaina Taavi kävi sydänultrassa kontrollissa. Vaikka vointi on edelleen hyvä, eikä oireita ole, rupeaa vanhuus näkymään sydämessä. Molemmissa eteiskammioläpissä rappeumamuutos. Molemmin puolin vuotovirtausta. Sydämen supistuvuus lievästi korostunut ja vasen kammio ja eteinen kohtalaisesti laajentuneet. Virtausnopeudet normaalit.

Eli paappa pötkii vielä hyvin ja elämää ei tarvi rajoittaa, mutta loppuliuku on alkanut. Nyt pitää säännöllisesti seurata lepohengitystiheyttä ja jos se rupeaa nousemaan, niin sitten pitää aloittaa nesteenpoistolääkitys sydänlääkkeen rinnalle. Jos ei ihmeempiä, niin vuoden päästä taas kontrolli.


Perjantain tokokurssilla hyppynoutoa, kiertoa ja ohjatun suuntia. Kierto rupeaa olemaan aika lailla valmis. Ohjatun suunnat meni myös namialustoille kaikki oikein. Hyppynouto tuottaa sitten vähän haasteita. Välillä kierretään ja välillä sit hypitään kapula suussa eestaas hyppyä ihan vaan huvikseen. Myös lopun luovutus on vielä ihan alkutekijöissään ja sitä ei ole vielä yhdistetty tähän liikkeeseen ollankaan.

Lopuksi paikkista ja häiriötreeniä. Paikkis meni hyvin ja kaikki häröilyhommatkin, mutta taas koiraringin keskellä olleen kartion kiertäminen oli Sinnistä aika jännää. 




Lauantaina Sinni pääsi kimppalenkille Taren kanssa oikein eväiden kanssa, kiitos Tiina. Nää kaks vaan tykkää toisistaan niin kovin!



Evästauko


Sunnuntain hallivuorolla ohjattua noutoa, noudon luovutusta, ruutua, kiertoa ja seuruuta.

Seuruu kivalla mallilla, tehtiin myös oikeaa puolta ja kyllä sekin kehittyy koko ajan. Ruutu on Sinnistä aika kiva liike ja karkaa sinne kyllä kovin mielellään aina tilaisuuden tullen.

Kierrettiin hooperstynnyriä tai jotain vastaavaa ja se meni ihan nappiin. Ohjattu olikin sitten haastava. Tehtiin ekaa kertaa kapuloilla. Sinnille oli kyllä selvää, että se kapula on sieltä tarkoitus tuoda mulle, mutta suunnat oli tällä kertaa vähän hukassa. Ekaks jäi kiinni kapuloiden viejään ja ekaan vietyyn kapulaan (ovathan kapulat ihan sika kivoja, vähän kuin ruutu) ja sitten kentällä ollut tötsä vei Sinniä ihan kuus nolla ja kapulan sijasta Sinni meni aina sinne tötsälle. Tötsä kun poistettiin, niin saatiin onnistuminenkin. Kapulan luovutukset on aika hyviä, jossain vaiheessa pitäis Sinnille saada kerrottua, että kaikissa noutoliikkeissä se kapula pitäisi tuoda mulle tähän tyyliin eikä sylkeä jalkoihin. Mut kivat hyvänmielen treenit taas nämäkin.


Perjantaina tokokurssin vika kerta. Oikee vika kerta jää multa väliin ens viikolla. Alkuun testattiin kuinka paljon koira haluaa tehdä ohjaajalle. Hakki täys leluja ja kapuloita ja muuta mielenkiintoista ja ohjaaja. Koira päästettiin kaiken tän sekaan ja ohjaaja lähti kävelemään. Sinni kävi haistelemassa useampaa lelua, mut aika nopsaan se kuitenkin tuli mun luo, muru.

Me tejtiin hyppynouto ja ihan vaan tasamaanoutoa. Mun pitää ruveta vaatimaan Sinniltä paikallaan pysymistä heitettäessä ja lopun kunnollista luovutusta. Sinni teki hyviä hyppynoutoja ja hienoja tasamaanoutoja ja sit oli ekstrana upeita tötsien kiertoja kapula suussa, vaikka tarkoitus oli tehdä jotain muuta.

Toinen aiheemme oli seuruu. Sinnillä on taipumusta edistää ja siihen saatiin vinkkejä. Vasenta kaarrosta niin, että liike välillä pysähtyy kesken askeleen ja koiran tehtävä on pitää paikkansa vademman jalan vieressä. Sinni osti tän aika nopsaan. Toisena tehtiin seuruuta ja siitä käännöksiä niin, että liike pysähtyy käännökseen. Tää oli Sinnille vaikeampi. Mun pitää muistaa myös auttaa Sinniä onnistumaan.

Loppuun kehän kiertoa ja paikkis. Kehää kierrettäessä meidän takana tullut koira oli kovin innokas ja se puhisi ja loikki hihnassa ja Sinni otti tän jotenkin raskaasti ja veti vähän kierroksia. Rauhoittui onneksi nopdaan ja paikkis meni hyvin. Paikkis tehtiin ringissä selät keskustaan päin.



Lauantaina aamu aloitettiin korkkaamalla uusi uimala. Mahtavaa, että saatiin näinkin nopsaan uusi uimapaikka, vaikka ei tämä uusi paikka Haminan lopettaneelle uimalalle pärjää. Tilat on aika pienet ja meidän makuun aivan liikaa ahtaita koirakohtaamispaikkoja. Mut jos yrittäis käydä arkiaamuisin, niin oisko parempi mahis saada olla rauhassa...? Tai sit tarvii Murun mukaan jeesimään ovivahdiksi.

Mut uiminenhan on vaan tosi kivaa!





Sunnuntaina hallilla ruutua, kiertoa, hyppynoutoa, kaukoja ja luoksetuloa liikkuroituna. Seuruuta sit ihan muuten vaan.

Sinni pysyi hyvin housuissaan liikkurista huolimatta ja erityisen tyytyväinen olin siihen, ettei se mennyt liikkurin käskyihin. Ruutuun Sinni jostain syystä halusi mennä aluksi vasemman laidan kautta. Uusilla yrityksillä sitten löytyi oikeakin reitti. Pysäytyksen jälkeen maahan-käskyllä se meni joko istumaan tai maahan. Lisää varmuutta tähän siis tehtävä, onneksi Sinni kestää toistoja. Hyppynoudossa ekalla kerralla kiersi esteen molempiin suuntiin. Sitten rupes hypyt onnistumaan, mutta kapulan se sylkäisi melkein joka kerta mun jalkoihin, vaikka yritin auttaa kuinka. Ruutua ja hyppynoutoa vuoroteltiin, ettei tullu montaa toistoa kumpaakin peräkkäin.

Kaukot oikein hyvät, en kyllä nähnyt, liikkuiko vai ei, mut ei ainakaan paljoa. Luoksettulo oli oikein hyvä ja merkkejä kierrettiin ihmisiä päin ja se meni hienosti. Seuruuta tehtiin myös vähän, lähinnä lähtöjä ja käännöksiä.

sunnuntai 3. marraskuuta 2024

Loman jälkeen paluu arkeen

Viime viikolla keskiviikkona tokoiltiin noudon ja ruudun merkeissä. Alkuun paikkis, joka Sinniltä meni oikein hyvin.




Noudossa Sinni ei meinaa malttaa odottaa käskyä, vaan karkaa kapulalle heti heitosta. Toisaalta eipä olla vielä kyllä odottamista juurikaan treenattu. Tällä kertaa treenattiin ja meni ihan hyvin. Luovutukset oli tosi hyviä.
Ruutuun karataan myös, mutta ei haittaa. Into on hyvästä. Kaks ekaa targetille, kaks seuraavaa ilman targettia ja sit vielä targetille. Muutamasta pienestä lipsahduksesta huolimatta meni oikein kivasti.



Lauantaina aamupäivällä pieni kolmen ukon treeni raunioilla. Sinni oli superinnoissaan ja vauhdikkaasti löysi kaikki kolme. Videolla kaks ekaa, kolmannelle en pysynyt perässä.



Perjantaina Sinni kävi Lunan kanssa pitkällä iltakävelyllä.

Pimeetä puuhaa


Sunnuntain hallivuorolla treenattiin rallya. Oikeaa puolta ja käännöksiä. Jos mun kädet vatkais vähemmän, niin ois varmasti Sinnille helpompaa, mutta minkäs teet... Ihan hirveesti Sinni yrittää ja edistystä tulee. Paljon on silti vielä harjoiteltavaa ja hommaan pitää saada paljon enemmän rutiinia.

Pari tynnyrin kiertoa tehtiin myös ja yksi luoksetulo. Ne meni hyvin.


Maanantaina käytiin nopsaan tekemässä pieni esineruutuharjoitus. Sinni istui paikkaistumisessa ja mä vein sen nähden esineen, sitten lähetys. Tehtiin kaksi toistoa. Lopun palautusta ja luovutusta tarvii ruveta treenaamaan...


Keskiviikon tokossa aiheena oli kehään tulot ja liikkeiden välit. Meille tosi haastava aihe, kun Sinnin mielestä kaikkia pitäisi rakastaa. Aluksi mentiin kehään koko porukka jonossa ja kierrettiin halli paikkispaikoille. Halliin tulo on meillä aina ihan kamala, kun en ole siihen jaksanut panostaa. Sinni ryntää sisään ja toivoo, että oven takana odottaa mahdollisimman monta ihmistä rakastettavana. Tuomarin tarkastus lähti myös ihan käsistä, kun rakkautta vaan tulvi yli äyräiden. Jöröjukka-Taavin jälkeen en vain pysty suhtautumaan HintsulanTintsun ylitsevuotaviin rakkaudenosoituksiin kovinkaan vakavasti, vaikka ehkä pitäisi. Lähinnä vaan nauran ja nautin tilanteista...

Paikkiksessa Sinni oli aina vähän pelottavan ison mustan koiran ja uuden tuttavuuden välissä. Vähän taisi jännittää, kun minuutin jälkeen Sinni rupesi vähän haistelemaan. Kun huomautin asiasta, niin varovarovaisesti lähti hiippailemaan mua kohti. Palautin paikalleen ja loppu meni hyvin.




Liikkeiden välejä treenattiin vähän vieraamman liikkurin kanssa ja kyllä oli Sinnillä itsessään pitelemistä. Kohtuullisen hyvin kuitenkin pysyi nahoissaan ja ihan vaan treenin loppupuolella se mun vähän herpaantuessa karkasi kahdesti liikkurin luo.


Perjana alkoi viiden kerran tokon avovoi-kurssi, josta multa tosin jää vika kerta väliin. Ekan kerran aiheet oli tunnari, ohjattu ja kiero. Näistä tunnari ja ohjattu  eimle semmoisia, ettei olla tehty aiemmin. 

Aloitettiin tunnarilla; Sinni istumaan vähän matkan päähän ruutunauhakasasta ja vein sinne yhden tunnarinapulan ja sit Sinni etsimään. Ekalla yrittämällä etsintä vähän laajeni, mut kyllä se kepukka sieltä löytyi. Tokalla kerralla homma oli selkee ja Sinni etsi kepukan hienosti.

Ohjattua tehtiin suuntien harjoitteluna namilautasille. Vaikeinta oli saada Sinni seisomaan paikallaan ja useampaan otteeseen se kävi omineen tyhjentämässä molemmat lautaset. Joka kerta kun ohjasin, meni hienosti.

Kiertoa useampi toisto hyppy- ja kapulahäiriöllä. Kapula kiinnosti kovasti, kävin taputtamassasen vuoksi tötsiä. Hienoja kiertoja.


Lauantaina aamupäivällä Sinni kävi taas fyssarilla. Pakaroissa/reisissä oli vähän jumia, mut ne aukes hyvin. Muuten ei mitään ihmeempää. Sinni nautti kovasti.



Sunnuntai-illan tottiksissa tehtiin merkin kiertoa, joka onnistui hyvin kunnes laitettiin kapuloita häiriöksi. Sinni haluaa selkeesti olla noutaja, niin hienon palautuksenkin teki. Pienellä avulla onnistui kierto sitten kapuloista huolimatta.

Myös tunnarin alkeet oli ohjelmassa ja hienosti haki ruutunauhan seasta kapulan pariin kertaan. Ekalla pieni aivopieru, kun jäi nauhoille seisomaan, mut tokalla kerralla lähti tuomaan hienosti.

Ruutua kokeiltiin valmiina liikkeenä, mut ei onnistunut, tarvittiin targetti. 

Jäävät ei onnistu sitten millään, maahan meno on niin vahva, että sitä Sinni tarjoaa koko ajan. Nää täytynee aloittaa ihan alusta.

Ja tehtiinhän me paikkiskin, Sinni oli hieno.

tiistai 22. lokakuuta 2024

Syyslomaa

Pari edellistä kuukautta oli töiden puolesta tosi rankka, ei juuri vapaapäiviä ja melkein kaikki päivät ylipitkiä. Mut se rypistys on nyt ohi ja oltiin koirien kanssa mökillä toipumassa.

Saavuttiin perjantaina illalla. Lauantaina pitkä metsälenkki. Susia on ollut jonkin verran, viime viikollakin vajaan kymmenen kilsan päässä tappoivat lampaita. Mut en valoisaan aikaan osaa niitä pelätä, koirat kuitenkin pysyy lähellä. Pimeällä en koiria laske yksin ulos. 





Sunnuntaina tein molemmille jäljet. Sinnille kilometri, kuusi keppiä/esinettä ja ikää tunnin verran. Nostomatka oli lyhyt ja jälki nousi ensin takajälkenä. Muuten olen todella positiivisesti yllättynyt, vain yksi riistan perään harhautuminen. Toisen ehdin huomata niin nopeasti, ettei eksytty jäljeltä. Sinni onneksi palaa omalle jäljelle aika hyvin käskyllä, jos vaan tajuan asian ajoissa. Edelleen se on vaikea lukea. Aikaa meni 26 minuuttia eli Sinni on saanut tekemiseen selvästi vauhtia ja nyt se jaksoi keskittyä jäljen loppuun asti. Kaikki esineetkin löytyi hyvin. 




Olin tosi taitava, vaikka nenääni haisee hirvi tai joku muu metsän elävä. (Toivottavasti ei susi)




Taavilla oli puolen kilsan jälki, jolla kolme esinettä. Aikaa Taavi käytti alle kymmenen minuuttia eli mentiin kohtuullisen vauhdikkaasti. Niin varmaa tekemistä alusta loppuun. Nosto oli hieno, kuten koko jälki. Pappajälki, paras jälki!




Paras!


Maanantaina samoiltiin useampi tunti metsässä, ihanan rentouttavaa.




Illalla Sinnin kanssa vähän merkkien kiertoa vaihtelevalla menestyksellä.



Keskiviikkona Sinnille jälki kulmateemalla. Ei olla sen kanssa juurikaan treenattu kulmia. Tai eihän me olla Sinnin kanssa jälkeä treenattu ylipäätään. Puoli kilsaa pituutta, kuusi keppiä, lyhyt nosto, kolme tuntia ikää. Nosto oli ihan super! Ensin parin askeleen verran oikeaan suuntaan, sitten parin askeleen tarkistus takajäljen suuntaan ja sitten Sinni valitsi varmasti oikean suunnan. Näin selkeän noston mäkin tajusin.




Kulmat tuotti vähän päänvaivaa, mutta tykkäsin kuinka nopsaan Sinni kuitenkin huomasi jäljen hukkuneen ja hyvällä motivaatiolla etsi jäljen uudestaan omatoimisesti. Vähän taas näkyi mun epävarmuus Sinnin lukemisessa, mutta oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa ja fiilis oli kiva. Jostain syystä kolme keppiä jäi nousematta. Mentiinkö sen verran sivusta vai oliko joku muu syy? 




Tehtiin myös esineruututreeniä, Taaville kokeenomaisesti ja Sinnin kanssa niin, että vietiin esineet yhdessä ja sitten se kävi niitä hakemassa. Osa esineistä sienestettiin.

Taavi teki hyvin. Sinnillä alkaa orastaa pieni esinemotivaatio ja sienestyksessä oli ihana kuunnella sen nuuskutusta. 






Torstaina ja perjantaina samoilua, lauantaina kotiuduttiin. Oli ihanan rauhallinen viikko.




Sunnuntaina olin raunioilla emännöimassä Hepekolaisten vierailua ja molemmat koirat pääsi käymään parin ukon verran raunioilla. Taavi keskittyi lähinnä pissojen lussuttamiseen ja ukkojen etsimiselle lähinnä viittasi kintaalla. 

Sinni etsi kaksi ukkoa hirmuisella innolla ja vauhdilla.





Samalla reissulla koirat pääsi pienelle kimppalenkille Elmo-pennun kanssa.





Sunnuntaina illalla vielä hallilla Sinnin kanssa. Tehtiin tynnyrin kiertoa, oikean puolen seuruuta ja häiritty paikkaistuminen.
Kierrot meni hyvin ja oikea puolikin rupeaa pikku hiljaa luonnistumaan, vaikka vasen meinaa imaista Sinnin aina välillä. Paikkaistuminen oli hyvä, vaikka pää pyörikin.






torstai 10. lokakuuta 2024

Talvikausi alkaa

Edellisen viikon keskiviikon tokossa aiheena jäävät. Ne oli levähtänyt ihan kokonaan. Maahan meno onnistui, kun Sinni tarjosi maahan menoa koko ajan. Istuminen ja seisominen olivatkin sitten vaikeita. Istuminen näistä vielä hankalampi. Työsarkaa siis riittää.

Alun paikkis meni tosi hienosti ja seuruu oli aivan mahtavaa.






Lauantaina aamupäivästä hakutreenit. Ennen treenejä ehdittiin pienelle lenkille Ainon kanssa. Sinni tykkää Ainosta tosi paljon.




Treeneissä Sinnille neljä ukkoa, joista yksi kokonaan peitetty, yksi näkyvällä paikalla seisova, yksi ison kiven päällä ja yksi ihan normisti piilossa. Aika paljon Sinni kanteli taas rullaa ja kerran hajusta oli vähän ilmaisevinaan, mutta se oli niin epävarma suoritus, etten mennyt halpaan. 

Näkyvän ukon ilmaisu oli muuten ihan loistava, mutta rullaa hakiessaan Sinni vähän hyppi tyyppiä vasten innoissaan. Peitetty oli hyvä ja korkealla oleva myös. Sinni kiipesi kivelle hakemaan rullaa ja vei näytölle ylös kivelle asti. Viimeisestä ukosta käveltiin ihan vierestä ohi ilman minkäänlaista reaktiota Sinniltä. Jatkettiin matkaa ja hetken päästä Sinni sai hajun, kävi tarkastamassa mun takana kulkeneen porukan ja kun se totesi, ettei haju ollut kenenkään meidän, niin se jatkoi matkaa viimeiselle maalille. Tämä oli taas hyvä osoitus siitä, että vaikka kuinka ihminen näkee jotain ja olettaa koirankin sen huomaavan, niin asia ei ole näin. Hajut kulkevat välillä niin, että ihmisten on sitä vaikea arvioida. Ihan mahtia oli myös tuo Sinnin tarkistus, että kenenkäs haju nenään nyt oikein tulikaan. 




Treenien jälkeen kimppalenkki treenikamujen kanssa. Sinni on isossa porukassa kovin varovainen ja kulkee lähinnä mun jaloissa, toisten vauhti taitaa vähän hirvittää sitä. Yhden nartun kanssa meinaa aina välillä tulla vähän sanomista, mutta onneksi homma loppuu komentamalla. Näiden kahden välistä elekieltä on kyllä mielenkiintoista seurata, kun kohdatessaan ne hienovaraisesti kertovat, että mennään nyt vain ohi ilman sen suurempia kyräilyjä.




Illalla vielä kotipihalla vähän esinejuttuja Sinnille. Ihan vaan pientä hetsausta ja heittelyä, jotta into esineisiin syttyisi. 





Sunnuntaina aamusta Sinttura fyssattiin uudestaan, nyt onneksi vähemmän jumia kuin viimeksi. Vasenta puolta käsiteltäessä se kyllä reagoi lanneselän alueelle, muttei läheskään niin vahvasti kuin edellisellä kerralla. Sinnistä tuollaiset käsittelyt on lähtökohtaisestikin vähän epäilyttäviä ja aina sen jäykistelyistä ei voi olla ihan varma, että johtuuko jostain tuntemuksesta vai onko vaan tilanne sellainen, että sitä ärsyttää. Kaikki käsittelytoimet kun on aina olleet sille kovin epämiellyttäviä. Oikean puolen käsittelyn aikana se nukahti, joten ei ollut varmastikaan mitään isompia juttuja siellä. Koitetaan vielä saada kuitenkin yksi käsittely noin kuukauden päähän ihan vaan varmuuden vuoksi.

"Tästähän vois vaikka nauttia!"



Vaikka aamulla oli fyssari, niin en malttanut olla pois sekalaisen treeniporukkamme talvihallikauden aloituksesta ja käytiinkin SintturaTintturan kanssa vähän liuhuttelemassa. Sinni juoksi muutaman kerran ruutuun kamalalla innolla. Targetille menee hyvin, ilman sitä suuntaa vasemman takakartion lähelle ja takajalat jää ruudusta ulos. Mut mikä into sillä on sinkoilla ruutuun joka välissä, saadaan tästä ehkä vielä ongelma =D. Mun työhommienkin pitäisi sopivasti vähän hellittää, niin ihan hirmu innolla kohti talvikautta kamalan pitkän treenilistan kanssa.


Keskiviikon tokon aiheena hyppyhässäkkä. Me tehtiin merkin kiertoa hyppyjen välistä. Sinnillä oli ihan hurja vauhti ja into! Mistä se ne on tähän kehittänyt, kun aiemmin on ollut haasteita tän kanssa?! No mut hyvä näin. Jos lähetin hyppyjen etupuolelta, Sinni kiersi hypyn. Kaveri kävi sitten taputtamassa tötsiä, niin saatiin Sinni kiertämään tötsät. 

Toinen koira teki hallissa omaa treeniään samaan aikaan, ja kun ohjaaja joutui puuttumaan sen tekemiseen, meni Sinnin tekeminen epävarmaksi. Toisen torut siis vaikutti kovasti, mut saatiin vielä kuitenkin onnistumisia. 

Muutenkin tää treeni oli tosi hyvä. Viimeksi täysin hukassa olleet jäävät oli tällä kertaa melko täydelliset. Ei ole päivät veljeksiä, ei edes serkuksia.

Istu - maahan kaukot meni kohtuullisesti. Sinni otti vähän häiriötä muista hallilla olleista ja jäi helposti kuuntelemaan heitä ja vaihdot tarvi välillä useampia käskyja. Mut periaatteessa kuitenkin ihan hyvää tekemistä kaukotkin.

Loppuun vielä pari toistoa paikkista. Ekalla kerralla Sinni meni vähän ennen loppua maahan. Toka toisto oli hyvä.



torstai 26. syyskuuta 2024

Lämmin syksy jatkuu

Lauantaina lyhyet jäljet molemmille. Jäljet oli kolme tuntia vanhoja, keli tuulinen ja aurinkoinen.

Taaville 300 metriä neljällä esineellä, ei nostoa. Eipä siitä paljoa ole sanottavaa, varmaa tekemistä alusta loppuun. Pappajälki on kyllä ihan parasta!









Sinnin jälki oli 700 m ja esineitä oli kuusi. Jälkeä talloessani mietin, että tästä ei varmaan tule mitään, kun oli niin paljon tuoreita hirvenjälkiä ja osa maastosta oli melkoista pöheikköä.

Nostomatkaa n. 50 metriä ja mulla ei kyllä ollu hajuakaan, että missä vaiheessa Sinni nosti jäljen, mut niin vain se lähti jäljen suuntaan ja alku ekalle esineelle asti meni oikein hyvin. Esineeltä lähtö oli vähän huono ja Sinni jatkoi enemmän ilmavainuisesti ja menikin kulmasta ohi. Mut jotenkin jäi tunne, että Sinni silti tiesi jäljen sijainnin, sillä kun käskin sitä takaisin jäljelle, niin se palasi jotenkin määrätietoisen oloisena jäljelle ja jatkoi hyvin.

Se osa jälkeä, mitä ennakkoon pidin vaikena, meni superhyvin. Hirvenjäljet ei kiinnostaneet ollenkaan. Viidettä esinettä lukuun ottamatta kaikki esineet hyvin ylös. Pari metriä viidennestä esineestä oli raato, joka kiinnosti Sinniä enemmän kuin jälki. Siitä pieni hairahdus, mutta loppu taas hyvin. Aikaa meni 25 minuuttia.

Jäljessä oli siis huomattavasti enemmän hyvää kuin huonoa. Paikoitellen Sinni on mun makuun turhan korkeanenäinen, mut ei auta kuin opetella lisää lukemaan sitä. Mahtavaa on se, että mun tekemä jälki taitaa lopultakin ruveta onnistumaan ja voitais ehkä alkaa oikeesti treenaamaan jälkeä kunnolla. Sitä pitää vielä tutkia, että onko Sinnillekin parempi tehdä jälkiä harvakseltaan vai toimisiko sille vähän tiheämpi treenitahti. Työt syö vielä pari viikkoa liikaa mun aikaa, mut jos sit ehtis ja viitsis vaikka vähän enempi kokeilla jälkiäkin, kun suurin jälkiahdistuskin on ehkä selätetty.


Pientä heittoa gepsissä ainakin loppuesineellä...


Löysin tämmösen

Pöheikössä

Hienosti hirvenjäljistä huolimatta


Tää raato kiinnosti jälkeä enemmän

Mut löydettiin kuitenkin loppuesinekin



Sunnuntaina illalla hakuilua ja Sinni aloitti kahdella varsin pätevän oloisella ilmaisulla, jotka tosin oli valeita molemmat. Ei mitään hajua mistä nää johtui. Sitten mentiin loppu hyvin ja saatiin neljä oikein hyvää ilmaisua sekä lähempänä että kauempana olleilta maaleilta, joista yksi oli peitetty. Täytyy nyt seurailla, että rupeaako valeita tulemaan enemmän vai mitä tapahtuu. 


Tiistaina hakuiltiin uudestaan ja tällä kertaa Sinni ei juurikaan kannellut rullaa ja ekat kolme ilmaisua oli ihan superhienoja. Sitten neljäs oli vale. Tai itse asiassa Sinni ilmaisi paikan, jossa oli ollut maalimies eli vanhan hajun. Löytyi se neljäskin sitten, mutta sen kanssa kävi vähän hassusti, kun Sinni sai jalkansa rullan väliin ja edelleen neppari on niin tiukka, ettei se aukea, vaikka Sinnin jalka roikkuu rullassa... Tämä siis vähän sotki kaikkea, mutta noin muuten ihan hyvä vähän pidempi treeni. 

Kaiken kukkuraksi Sinni onnistui jotenkin tiirikoimaan itsensä ulos autosta! Olin kai jättänyt häkin luukun jotenkin huonosti kiinni, mutta silti olen kovin yllättynyt, kun Hinttura ei ole ollut mikään mistään ulos tunkeutuja ja paksissa oli ilmahakakin  kiinni. Onneksi sen pako huomattiin pian, vaikka meitä se oli metsästä tulossa etsimään. 


Pitkästä aikaa päästiin keskiviikkotokoon, aiheena kaukot. Aloitettiin kuitenkin paikkiksella ja Sinni oli superhyvä. Kaukotkin meni vallan mainiosti. Kaikki toistot yli viidestä metristä onnistui hienosti, wuhuu! Lopuksi vielä seuruuta ja sekin oli oikein kivan oloista. Hyvä fiilis jäi väsyneelle ohjaajalle.





Torstaina kimppakenkkiä amHioun, Ainon, Kapun ja Lokin kanssa. Taavi ja Loki ei oikein löytäneet yhteistä säveltä, joten mentiin sit suurin osa lenkistä Tapsu hihnassa vähän muiden jäljessä. Hyvä lenkki silti.