Hurjan hyvä viikko!

Tiistaitokossa ekalla tunnilla aiheina kaukot, seuraaminen ja paikkis. Alon kaukot on meillä hyvin hallussa, kunhan matka ei ole paria metriä pidempi. Matkaa täytyy nyt ruveta pikku hiljaa pidentämään ja mukaan treeniohjelmaan pitäisi ottaa seisominen. Ensin kokeiltiin istu - seiso vaihtoja ja siitä ei kyllä meinannut tulla mitään. Taavi oli joutunut olemaan päivän yksin ja vaikka kävin melkein tunnin lenkillä sen kanssa ennen treenejä, niin virtaa oli ihan pikkusen liikaa. Ei saatu onnistumaan ehkä yhtään vaihtoa niin, että koira olisi ollut paikallaan. Tassusta ei Taavia voi pitää kiinni ollenkaan, käsi jos menee lähellekään tassua, alkaa sellainen ripaskan tanssiminen ettei mitään rajaa. Maasta seisomaan ja takaisin vaihdot menikin sitten yllättävän hyvin, ihan siis nami kuonossa jumppaa tehtiin ja sillä jatketaan.

Seuraamispätkät meni vaihtelevasti, lähdöt edelleen karmeita ja täyskäännöksessäkin Taavi kuulemma skannaa koko hallin läpi ennen kontaktin palauttamista. Tällä kerralla seuraamisen vire oli kyllä niin kohdillaan, oli kiva tehdä Tapsan kanssa kun se oli niin into piukeena ja suorilla osuuksilla tosi hyvä!

Toisella setillä keskityttiin sitten niihin seuruun lähtöihin lelupalkalla. Välillä lelu kainalossa ja välillä oikeassa kädessä. Taisi se kädessä oleva palkka olla edelleen parempi ja saatiin jopa muutama onnistunut lähtö aikaiseksi. Nyt pitäisi vaan treenata tosi paljon ihan tuota pelkkää lähtöä ilman edes sitä ensimmäistä kokonaista askelta. Eli pieni nojaaminen eteenpäin ja jalalla vähän liikettä ja jos kontakti pysyy, niin heti palkka tästä. Mun pitäis kuulemma myös opetella vähän riehakkuutta, epäilen tätä kaikista vaikeimmaksi jutuksi, möllöttäjä kun olen...

Lopuksi paikkis, Taavi mulla liinassa. Ohjaajan toimesta kovasti häiriötä; kävelyä ja juoksua koiran ympäri, käsien kahistelua ja rykimistä. Viereinen kääpiövilliskin steppaili ihan kiitettävästi. Taavi pitää kyllä vähän ääntä, mutta muuten oikein rauhallista pötköttämistä. Mun pitäisi kuulemma pikku hiljaa ruveta luottamaan siihen ja jättää liina pois. Helpommin sanottu kuin tehty. Kotiläksyksi kaukojen seisomisjumppaa ja seuruun lähtöjä.


Tokalla tunnilla Taavi teki seuruuta ja henkilöryhmää. Hienosti meni henkilöryhmä! Seuruukin oli lähtöjä lukuun ottamatta kivan intensiivistä. Ruutua tehtiin namipurkille pari toistoa. Ekalla vietiin purkki yhdessä Taavin kanssa ruutuun ja tokalla namipurkin vei kaveri Taavin huomaamatta. Molemmilla kerroilla ihan hirveellä vauhdilla pinkoi pikkuinen raitapaituli namien luo.

Luoksetulon loppuasentoa hiottiin myös. Siitä on nyt pientä vääntöä tuleeko Taavi tarpeeksi lähelle vai ei. Mä olen täysin tyytyväinen siihen, että Taavin etutassut ovat noin puolen jalanmitan päässä mun varpaista. Saisi kuulemma olla vieläkin lähempänä, mutta me kyllä tyydytään tähän. Jäähän Taavi välillä liian kauas ja niitä korjailtiin, mutta ei sen kyllä ihan iholle tarvi tulla. Tällä kertaa ei tullut kertaakaan sivulle, hyvä niin. Yksi pitkä luoksarikin tehtiin ja vauhtia oli ainakin tarpeeksi.

Lopuksi paikkamakuu ja olin nyt rohkea ja oltiin ilman liinaa. Toisella puolen narttuaussi ja toisella urosbelgi. Makuutettiin koiria kaksi minuuttia, olin viiden metrin päässä ja kaikki meni muuten hyvin, mutta Taavi vinkui. Sellainen pieni tasainen piiii kuului melkein koko ajan. Tuijotus minuun oli aika intensiivinen, mutta vaikka kielsin, ei vinkuminen loppunut kuin sekunniksi. Kerran kävin välipalkkaamassa, kun Tapsu oli viisi sekuntia hiljaa. Ensi kerralla kokeillaan sitä, etten kiellä tai reagoi mitenkään sen vinkumiseen. Mutta noin niin kuin muutenhan tuo oli aivan loistava!

Miksi pestä ikkunat, kun ne on heti tän näköset :P

Perjantaina aamusella käytiin hallilla pikaseen. Seuraamisen lähtöjä tehtiin ja ne onnistuivat oikein hyvin. Kontakti ei tippunut kertaakaan. Jättävien liikkeiden erottelua tehtiin, istu ja maahan on vähän vaikeat, Taavi meinaa aina mennä maahan. Yritän erotella ne tosi selkeästi erilaisilla käskyillä ja onnistuttiinkin siinä melko hyvin. Antaako uudet säännöt mahdollisuuden kertoa tuleva liike koiralle ennakoivalla merkillä, kun enää ei kysytä onko ohjaaja valmis? Voiko koiraa rapsuttaa korvasta tai rinnasta yms. ennen liikettä ilman pistemenetyksiä?

Muutama ruutuun lähetys purkille ja maassa oloa häirittynä kuului myös ohjelmistoon.


Paavo kävi perjantaina hieromassa Taavin. Edelleen jaksaa ihmetyttää, kuinka se saa Taavin niin rennoksi. Ensin hierottiin oikea puoli ja Tapsa oli kuin tajuton koko ajan. Vasemmalla puolella pientä jumia lannerangan kohdalla ja Taavi vain puolitajuton. Niin ihmeellistä, kun toinen hieroo ja venyttelee koiraa ja koira on vaan ihan lötkö. Onneksi jumi on vain pieni, eikä kuulemma vaadi mitään erikoisempaa hoitoa.

Hieronnan jälkeen on hyvä ottaa hetki rennosti.

Lauantaina oltiin pehaporukalla aamupäivästä raunioilla. Taaville treeni oli niin pala kakkua, että mun ei olis tarvinnu tulla paikalle ollenkaan, Tapsu olis hoidellu homman kotiin ihan omineenkin. Kun Tahvis sai ekan käskyn ukolle, pinkoi se hirmuista vauhtia hunajakennopiilolle tiilikasan päälle ja ilmaisi ekan ukon. Treenikamut olivat yrittäneet tehdä killerin ja laittaneet toisen ukon viereiseen "kennoon", mutta eihän Taavi tollaseen halpaan mennyt. Kun ekan ukon palkat oli syöty, alkoi se paukuttaa viereisen kennon luukulla ja sieltäkin nousi ukko!

Seuraavaksi Taavi oli jo haukkumassa alueen laidalla ollutta roskista, itse vielä tönötin tiilikasan päällä. Palkan jälkeen pingottiin raunioiden toiseen laitaan betonilohkareiden alle. Siellä oli Tapsa vähän hätkähtänyt, joko lapsimaalimiestä tai sitä että maalissa olikin kaksi henkilöä. Kauaa ei pyrriäinen erilaista maalia kuitenkaan ollut ihmetellyt, vaan haukkui oikein reippaasti molemmat. Ja kaikki edellinen tapahtui noin viidessä minuutissa, ilkkuivat jopa, että kannattiko viiden minuutin takia edes tulla treeneihin. Mut minkä sille mahtaa, jos koira on noin huippu!!

Kuvat Sari Nieminen:

Raunioille tulossa

Vauhtia oli vaikka muille jakaa!

Illan eellä (mikä näin talviaikaan tarkoittaa noin neljää) kävin vielä tallomassa Tapsalle jäljen, kun virtaa tuntui riittävän. Pöllin viime jälkitreeneistä kaverin idean Sveitsi-jäljestä. Jälki vanheni reilun tunnin ja pieni tuulenvire siivitti jäljestystä. Jälki oli puolisen kilometriä pitkä ja jokaisen suoran pätkän keskivaiheilla oli esine.

Janaa oli lähetyksessä kymmenisen metriä ja se meni hyvin, kuten koko muukin jälki. Pari pientä hukkausta, mutta nopeat korjaukset niihin Taavilta. Kaikki esineet löytyivät. Pientä herpaantumista jäljeltä aiheutti jostain melko läheltä kuulunut koiran haukunta niillä pätkillä, joilla haukunta kuului edestämme ja läheltä. Myös tiellä kulkeneet autot ja juoksija saivat hetken huomiota osakseen silloin, kunkuljimme tien suuntaisesti lähellä sitä. Varsinaiseen jäljestykseen nämä eivät kuitenkaan vaikuttaneet ja Taavi jatkoi hetken tilannetta tarkkailtuaa itse hommia ilman kehotusta. Kyllä oli pätevä jälkikoira mulla tänään(kin).

Tällaisen jäljen tein...

...Taavin jäljestys näytti tältä.

Tämmöiset esineet jäljeltä löytyi

Sunnuntaina oltiin jälkiryhmän kanssa ekaa kertaa hallilla treenaamassa. Olemme siis vuokranneet tunnin treenivuoron tottista varten talveksi. Taavi teki kaksi settiä, ekalla tehtiin tokohyppyä ja siinä lähinnä loppuasentoa, kun se on nyt sitten kuitenkin eteenja siitä sivulle, eikä suoraan sivulle. Kolme hyppyä ja käsillä ohjaus eteen. Myös luoksetulon loppuasentoa jankattiin lyhyeltä matkalta, ei sivulle tuloja. Myös muutama seuraamisen lähto hyvällä kontaktilla.

Toisella setillä seuraamista henkilöryhmässä. Ensimmäisellä kerralla ryhmään mennessä eka ihminen vei Taavin mielenkiinnon, muuten meni ihan kivasti. Kierrettiin useampi kasikko pariin otteeseen. Aika tyyyväinen olin. Jättäviä tehtiin myös peruuttaen, muut menee hyvin, mutta istuminen on hankala. Täytyisi siihen keksiä jokin ratkaisu... Ja sitten vielä niitä luoksetuloja läheltä loppuasentoa ja kauempaa vauhtia.

Tällä viikolla Tapsa pääsi myös hihnalenkille Hippu-hoffin kanssa sekä toisena päivänä Remu-briardin kanssa ja yhdellä lenkillä törmättiin kesän tokokurssilta tuttuun Nessa-collieen ja nämä kaverukset pääsivät rallattamaan oikein kunnolla.

Männäviikko

Tiistaitokossa ekalla tunnilla aiheina kaukot, luoksetulo, perusasento ja tietysti paikkis. Paikkiksessa Taavi oli mulla pitkässä liinassa, kavereina kaksi pikkukoiraa. Pikkukoirat eivät vielä pysy paikallaan, joten heidän ohjaajansa seisoivat aivan koiriensa vieressä ja käskyttivät ja palkkasivat tiheään eli hyvää häiriötä meille. Mä olin jokusen metrin päässä Taavista. Ohjaaja vielä lisäksi käveli koiria ympäri. Taavi oli hyvä!

Treenattiin niin, että hallissa oli koko ajan kaksi koiraa. Kaukoissa Taavi toimii läheltä hyvin, mutta matkan lisääntyessä ei noussu maasta istumaan. Tähän kokeiltiin lelupalkkaa eli pieni hetsaus, maahan-käsky ja vähän kauempaa istumaan nosto ja jos nousee, niin heti lentää lelu. Tätä pitää kokeilla omassa rauhassa. Hyvin kuitenkin Tapsa keskittyi, vaikka viime viikolla hillunut briardi oli sen treeniparina hallin toisella laidalla.

Perusasentoja tehtiin häirittynä. Kyllä Taavi yrittää ihan hirveästi, mut vaikeeta on. Liikkeelle lähdöissä meillä on aina ollut ongelmana se kontaktin tippuminen ekalla askeleella. Tähän kokeiltiin kanssa lelua avuksi. Heti hyvästä kontaktista liikkeessä lentää lelu, kolmannella toistolla pysyi jo kontakti alusta asti! Luoksetuloissa eteen tuloa vahvistettava, muuten meni kivan vauhdikkaasti. Taavin keskittymiseen olin tosi tyytyväinen, luoksetulojen aikana hallissa haukkui raivokkaasti porokoira ja Tapsu malttoi hienosti tehdä vain meidän omia juttuja. Ollaan siis vihdoin pääsemässä siihen tilanteeseen, että voin treenata Tapsu vapaana, vaikka paikalla olisi muitakin.


Seuraavan tunnin kaveritoko aloitettiin paikkamakuulla, Taavi taas liinalla varmistettuna. Taavi kahden koiran välissä ja toisella puolella se "hirmuinen" sakemanninarttu. Tällä kertaa ehkä paras paikkamakuu ikinä. Olin kyllä vajaan matkan päässä, mutta kuitenkin. Häiriötä oli tarjolla edellisen ryhmän puidessa vielä juttuja hallin nurkassa koirien takana ja sakemannikin vähän kiemurteli. Taavi vaan tuijotti mua, välillä vähän vilkas äänen tai liikkeen suuntaan, mutta palautti katseen heti. Näitä lisää!

Kuva Kepo Ristola:

Tehtiin vielä koiran jättöjä ja koiran luo paluita, koska liikkurin käskyt on muillekin välillä vähän vaikeita. Niin kiva, kun saa näitä liikkuroituja treenä, tottuu tuo häiriöherkkä pyrrin pirulainenkin siihen, että riittää kun keskittyy vaan minuun.

Treenattiin Taavin kanssa noutojuttuja. Ensin kokeiltiin vieraan kapulan pitoa ja tällä kertaa pidossa ei juurikaan ollut ongelmaa, vain pieni haistaminen ennen suuhun ottoa. Tässäkin huomattiin, että se liikkurin apu on hirmu tärkeä harjoituksissa, koska Taavihan meinas ensin ottaa kapulan jo liikkurin kädestä ja sitten kun mä sain kapulan käteeni, niin Tapsa oli jo hyppimässä siihen kiinni. Pidon jälkeen vain heittelin omaa kapulaa ja Taavi sai hakea sitä. Se on tosi innokas noutamaan ja oli ihan hassun näköistä kun kapula pyöri menemään pitkin kentän lattiaa ja Tapsa juoksi siinä ihan perässä suu auki. Mulla siis käytössä pk-puolen kahdeksankulmainen 650 g kapula, joka pyörii tuollaisella alustalla 'kivasti' pitkiä matkoja...
Sitten Taavi istumaan ja kapula mein väliin ja käskyllä Taavi toi kapulan mulle. Hyvin meni, vaikkei olla tehty mitään noutojuttuja varmaan puoleen vuoteen.

Muut yrittivät myös opettaa mulle lelupalkkausta seuraamisen yhteydessä, mutta ei siitä kyllä oikein tullut mitään. Täytyy sulatalla lelupalkka-asiaa vähän itekseen ja treeniä jotain pientä omineen, niin pääsee ehkä tähän hommaan vähän sisään. Tän illan perusteella sanoisin, että kainalopalkka ei toimi meillä, mutta oikeasta kädestä lentävä palkka toimii. Katotaan miten jatkossa. Täytyy kyllä sanoa, että meidän seuraaminen on kaikkinensa levinny tän kesän ja syksyn aikana. Siitä on tullut ihan kamalaa ja jossain vaiheessa jo ihan mallikas seuraaminen on kadonnot totaalisesti. Jotain uutta ja kivaa pitäis keksiä, jotta sais homman taas toimimaan.


Perjantaina kävin omineen hallilla tokoilemassa. Kivaa oli olla sisällä kuivassa ja lämpöisessä, kun ulkona vihmoi vettä. Vähän taisin myös innostua liikaa hyvästä treenipaikasta. Piti tehdä vain luoksetulon loppuasentoa, ruutua ja seuruuta, mut tein sit niiden lisäksi vielä hyppyä, merkin kiertoa ja liikkeestä seisomista ja metallikapulan noutoa. Paikkamakuutreeniä tuli Taavin odotellessa mun rakentaessa ruutua ja estettä sekä niitä purkaessa.

Seuraamisesta ei meinannut tulla mitään, ihan kamalaa. Tein sitten ruutua namialustalle ja se onnistui hyvin, pari toistoa. Hyppyä tehtiin myös muutama toisto ja nekin meni hienosti. Metallikapulaa heittelin myös pitkin hallia ja Taavi pinkoi sitä hakemaan. Ote on metallista vähän hentoinen mutta reippaasti Taavi sen ottaa suuhunsa.

Tein seuraamista uudemman kerran ja nyt Taavi seurasi hirmu hyvin. Ihan älytön ero. Mun tarvis selvästi keksiä joku hyvä keino, miten saisin viriteltyä Taavin innostumaan alusta asti noin hyvin.

Liikkeestä seis oli ok, vähän piti varmistella ettei Taavi liiku mun kävellessä sitä kohti. Luoksetulon loppuasennot olikin sitten taas melkoista ennakointia sivulle tulosta. Merkin kierrossa vauhtia sinne merkille päin voisi olla enemmän, mutta vastapainoksi Taavi ei jäänyt tönöttämään sinne merkille vaan tuli reippaasti mun luo.


Sunnuntaina kahden lajin päivä haun ja jäljen merkeissä. Päivä alkoi pk-treeneissä haastavalla kallioisella ja hyvin monimuotoisella radalla. Taaville neljä ukkoa ja tyhjä pressu. Ensimmäinen ukko etukulmassa valmiina avoukkona. Hyvä suora pisto hienolla ilmaisulla. Toinen umpipiilossa ja sekin meni hienosti.

Kolmannella pistolla vuorossa oli se tyhjä pressu, joka oli viriteltyä pienen puun päälle. Taavi juoksi pressun luo,  hyppäsi vähän sitä vasten, haukahti muutaman kerran vähän epävarmasti ja jatkoi sitten matkaansa eteenpäin. Oikein hyvä tyhjä pisto ja hienointa oli se, että Taavi älysi jättää sen pressun tuon kummemmin ilmaisematta ja jatkoi siitä matkaansa. Neljännellä pistolla avoukko, hieno löytö ja hyvä ilmaisu. Viimeiselle ukolle  tehtiin niin, että ensin oli pressu pikkupuun päällä ja maalimies sitten takarajalla samassa linjassa pressun jälkeen. Taavi lähti vauhdilla pressun luo, tutki sitä hetken, haukahti kahdesti ja jatkoi matkaansa tehden löydön. Olin hurjan tyytyväinen tähän treenien kaikin puolin. Olinhan aivan varma, että pressut aiheuttavat kunnollisen ilmaisun. Taas Taavi yllätti fiksuudellaan, vaikka pressut pientä epävarmuutta aiheuttivatkin.


Päivä jatkui jälkitreeneillä. Jälkien vanhetessa vähän tottisteltiin useampi koira yhtä aikaa kentällä ja Taavi oli tosi hyvä! Seuraaminen oli tosi hyvää. Millä kummalla saisin siitä tasalaatuisempaa?! Tehtiin myös paikkamakuuta ja muutama jättävä sekä luoksetulo. Kyllä oli kiva tehdä, kun koira on täysillä mukana!

Kuvat Katja Peni/Tiina Suurone:

Taavin jälki vanheni reilun tunnin, siellä oli kuusi keppiä, kulmia ja taisi olla vähän harhajälkiäkin. Jälkiä tehdessämme metsästä tuli kaksi ihmistä kahden koiran kanssa ja taisi siinä vähän Tapsan jälki saada lisämaustetta.

Jana oli melko hyvä, kymmenisen metriä ja heti oikeaan suuntaan. Eipä tuon suunnan kanssa mitään ongelmia ole viime aikoina ollutkaan. Alku lähti hyvin, mutta melko pian taisi tulla muita hajuja, koska jäljestys muuttui sekavammaksi. Palautin Taavin jäljelle ja kun pääsimme ekasta kulmasta häiriöttömämpään maastoon, muuttui jäljestyskin varmaksi. Kaikki kepit nousivat kuitenkin matkan varrelta, vaikka alkupään olikin vähän mitä sattuu.

Nolot tokovideot ja kelpo kepo

Tiistain tuplatokotreeneissä ensin varsinainen tokoryhmän treeni, joka aloitettiin paikkamakuulla. Tapsa keskelle ja molemmin puolin kaksi koiraa. Jätettiin koirat ja ei keretty kauaa siinä olla, kun rivin laitimmaisena ollut nuori briard uros päätti käydä vieruskaverin kimppuun. Jäihän siinä sitten Taavikin jalkoihin (yritti kyllä pysyä paikallaan viimeiseen asti, mutta pakkohan sitä on itseään ruveta puolustamaan, kun porukkaa vyöryy niskaan) ja pystyssä oli hetken aikaa kunnon rähinä. Sain onneksi suojeltua Taavin pahemmalta päällekäynniltä. Vitutti silti armottomasti, just näitä me ei tarvittais enää yhtää!!!

Sain onneksi nollattua itseni tosi hyvin ja otettiin paikkis uudestaan. Nyt briardi paremmin varmistettuna. Taavi oli onnekseni melko rennon oloinen ja vaikka briardi siellä rivin päässä kerran palautettiin paikalleen, ei Tahvo ollut moksiskaan. Hyvä, että tuli näinkin onnistunut suoritus, muuten olisin varmaan heittänyt pyyhkeen taas hetkeksi kehään.

Yksilötreenissä aiheena perusasento ja seuraaminen. Kouluttaja muisti sanoa useamman kerran, että Taavi on aika vikkelä kaveri! Aijaa, enpä olekaan itse huomannut =). Tekemisen riemua meillä ainakin on vaikka muille jakaa, vielä kun sen saisi kanavoitua oikein.

Mun pitäisi nyt jo vihdoin oppia muistamaan se, että jos joudun korjaamaan tai Tapsa korjaa ite, tulee vain sanallinen palkka ja namia vain jos tekee eka yrittämällä oikein. Ja mustavalkoisuutta lisää peliin, mut kun se on vain niin vaikeaa! Rauhaa pitäisi myös saada tekemiseen ja siihen keinona olisi ainakin oma rauhallisuuteni ja varmuuteni. Kun olin itse omasta mielestäni korostetun rauhallinen, teki Taavi heti paremmin. Pientä vinkumista esiintyi myös, jos jokin kesti Taavin mielestä liian kauan. Maltti auttaa kai tähänkin asiaan. Seuraamispätkät meni mein tason mukaisesti, liikkurin käskyt aiheuttavat vielä härväämistä.


Tässä viime viikolla kuvatut videot. Seuraaminen on ihan järkyttävää!!! Onneksi sain videon, en ole ite tajunnu sen olevan noin kamalaa!!! Pääsette kokemaan kunnon myötähäpeää.... Mut kiva nähä kuin terhakasti töpö on pystyssä =).

Heti perään kaveritoko ja aloitettiin se myös paikkiksella. Sidoin Taavin liinalla seinään omaksi mielenrauhaksi. Viereen viime viikolla hermostusta aiheuttanut sakemanninarttu, joka tällä kertaa oli kovin levoton. Ja mitä tekee Taavi?! Pötköttelee iisisti paikallaan ilman elettäkään mistään vaikeuksista. Tehtiin kaksi toistoa ja toinenkin meni oikein hyvin, vaikka sakemanni lähti ohjaajansa luo. Ehkä mä vielä joskus uskallan pitää Taavin irti paikkamakuussa.

Tapsu teki tällä kertaa hyppyä, ruutua, merkin kiertoa ja liikkeestä maahan. Hyppy oli loistava! Ihan pientä hiomista todella vauhdikkaassa sivulle tulossa kevyen törmäyksen johdosta, mutta ei se kyllä haitannut, kun intoa ja riemua oli niin kovin paljon.

Merkin kierrossa Taavi meinaa jäädä sinne merkille tönöttämään, en ymmärrä mistä se on saanut sen päähänsä. Muutama toisto näitäkin eri etäisyyksiltä, vauhtia oli tänään hyvin. Ruutua tehtiin niin, että kaveri vei namialustan ruutuun ja mä lähetin ja vapautin sitten juuri ennen namia. Vähän piti matkalla nuuhkaista maassa olevaa karvatuppoa ja ruutuun pääsyn jälkeen piti ruudun ulkopuolla ollut tötsä käydä tarkistamassa ennen namille menoa. Tämä kaikki oli kovin huvittavan näköistä, koska Taavin kaasujalka oli koko ajan pohjassa. Toinen toisto oli sitten jo oikein hieno suoritus.

Liikkeestä maahan meni siihen asti hyvin, kunnes palasin Taavin viereen. Liikkurin käskytys on meille niin uutta, että "käsky" kohdassa Taavi ponnasi istumaan. Siinä sitten hetki jumppailtiin tätä ja Taavi ehti varmaan sata kertaa vaihtaa maahan - istu sarjaa. Rauhoitettiin tilanne hetkeksi, vaihdettiin vähän paikkaa ja tehtiin koko liike uudestaan. Nyt meni paremmin. Loppuun vielä muutama paluuharjoitus koiran vierelle. Liikkuroituja treenejä tarvitaan hurjasti lisää!!! Mut onneksi niitä on nyt säännöllisesti tarjolla. Tietysti sitten vielä vähän leikittiin hurjan innokkaasti.


Perjantaina mökillä treenattiin esineruutua pienessä ruudussa suurella esinemäärällä. Taavi toi mulle melkein innoissaan kuusi esinettä.

Muru kävi tarpomassa mökkiseudulle tyypilliseen vaikeakulkuiseen maastoon n. 600 m jäljen. Jälki vanheni puolitoista tuntia ja sille oli ripoteltu viisi keppiä ja kolme esinettä. Tuuli oli melko kova.

Jana parikymmentä metriä, meni hyvin. Kepit oli ihan tuoreesta pihlajasta ja jostain syystä tai sitten siitä tuoreudesta johtuen ne eivät meinanneet oikein nousta. Kolme Tapsu kuitenkin lopulta merkkasi ja kaikki kolme esinettä löytyivät myös. Varsinainen jäljestäminen meni lähes koko matkan todella hyvin. Parissa kohtaa Tapsu teki liinan mittaisen hukkalenkin, mutta palasi lopulta kuitenkin jäljelle. Murulle vähän lisää oppia ja saan siitä oikein kelpo kepon!

Treeniä uudella hallilla ja mettähommia

Maanantaina Taavi sai lenkkikaveriksi nahkacollienartut Lolan ja Siskon. Kyllä oli kolmikolla vauhti päällä pellolla, ihanat murut <3

Tiistaina alkoi kotikylän uudella treenihallilla tokoryhmän treenit, jee! Meillä on pieni treenihalli, jossa mahtava tekonurmipohja ja lämpöä myös talvella, kyllä nyt kelpaa treenata! Aikaisemmin taisin mainita, että tokon harrastamisen suhteen on useampi verkko ollut vedessä ja nyt ne alkavat pikkuhiljaa tuottaa tulosta. Tiistaisin siis seurakoirakerhon tokoryhmä ja siihen heti perään meillä on sen oman kaveriporukkatokoryhmän kanssa varattuna vuoro, joten tiistaisin treeniä kahdella eri kokoonpanolla. Marraskuussa sitten alkaa naapurikaupungissa joka toinen torstai tokokurssi ja sunnuntaisin on omalla hallilla jälkiryhmän tottisvuoro, joten tän talven treenit ei ainakaan mahdollisuuksista jää kiinni.

Tiistaina siis tokoryhmän treeneissä meillä oli alkutason katselmointi. Ensin tehtiin paikkamakuu ja jotenkin en nyt arvannut lähteä kovin kauas Taavista, kun rivissä oli neljä muuta vierasta koiraa ja kukaan niistä ei ollut kovin varma paikallaan pysyjä. Halusin varmistaa hyvän onnistuneen suorituksen ja jäin muutaman metrin päähän. Ihan kivasti meni, vaikka vaatimus ei tällä kertaa ollut kummoinen.

Jokainen teki vuorollaan kaikki alon liikkeet ja ne kuvattiin, jotta voimme sitten myöhemmin verrata edistystämmä. Taavi teki muuten mallikkaat suoritukset, mutta perusasennoissa on hiomisen varaa ja seuraaminen täytyy saada intensiivisemmäksi. Kotiläksyksi siis perusasentoharjoittelua.

Mein oman porukan kanssa otin Taaville sitten heti perusasentoharjoittelua häiriön alla. Kaverit käveli, hyppi, yski ja tiputteli tavaroita ja konttaili pitkin hallia ja Taavi yritti parhaansa mukaan pitää kontaktia. Kyllähän se on niin älyttömän häiriöherkkä, että huhhuh! Hyvin se yrittää kuitenkin! Palkkasin aina kontaktin palautuksesta joko kehulla tai namilla. 

Tehtiin myös luoksetuloja lähinnä sen eteen tulon vahvistamiseksi. Ne meni ihan kivasti, vauhtia sais olla enemmän. Tein myös luoksaria pakenemalla ja vauhti oli näin huomattavasti parempi. Vähän Taavi jäi loppuasennossa kauas tän kerran treeneissä, en tiedä syytä...

Me kun olemme viimein oppineet leikkimään, niin sitten vähän myös leikittiin Taavin kanssa. Leikki omalla pihalla onnistuu hyvin, mutta vieraissa paikoissa en ole oikein saanut samaa intoa hommaan tai sitten Taavi ei ole ruvennut leikkimään ollenkaan. Nyt kuitenkin leikittiin todella hyvin!

Lopuksi otettiin paikkamakuu ja se oli kyllä niin mieltä masentava, että voi harmi. Taavin viereen tuli sille uusi tuttavuus, sakemanninarttu. Se oli ihan kamala Taavin mielestä. Tapsalla oli korvat ihan luimussa ja suupieliä nuoleskellen se tuijotti narttua, mulla oli rivissä ihan eri koira kuin tuntia aikaisemmin. En sitten uskaltanut mennä kauas, ehkä parin metrin päähän ja kävin palkkaamassa aina mun katsomisesta. Olen varma, että Taavi olis lähtenyt räyhäämään jos olisin mennyt yhtään kauemmaksi. Mitä ihmettä mä teen, että voisin luottaa tohon paikkikseen?! Jäi tosi paska fiilis :(

Keskiviikkona kerettiin just ennen pimeän tuloa tehdä muutama pressunalusukkoilmaisu metsässä. Neljä ukkoa Taavi kävi haukkumassa ja hyvin haukkuikin. Yhden kerran vähän tunki nenäänsä pressun alle, mutta ei sekään ollut paha, ei tarvinnut kieltää. Olin oikein tyytyväinen. Täytyy seuraavissa treeneissä siirtää pressu-ukko ihan oikeasti metsään. Sellainenkin juttu tuli kyllä mieleen, että haukkuukohan Taavi jatkossa kaikki pressut oli siellä ihmistä tai ei...

Torstaina ehdin ennen pimeän tuloa taaplata reilu 400 m jäljen kauniissa kuivassa lähes tuulettomassa syyssäässä. Jäljessä oli yksi ysikymppiä jyrkempi kulma, useampi normi kulma ja vähän kaarrostakin. Matkan varrelle tiputtelin neljä keppiä ja neljä esinettä sekä loppupalkkapurkin, jälki ehti vanheta reilun tunnin.

Jana oli vajaan kymmenen metriä ja lähetyksestä Taavi paineli vähän yli jäljestä. Jarruttelin ja sain Tapsan jäljelle. Ensimmäinen kulma tuli melko nopeasti ja siinä Taavi vähän hukkasi jälkea, mutta löysi hyvin takaisin oikeaan suuntaan. Jyrkkä kulma meni ihan pienellä ohjauksella todella hyvin ja muut kulmat myös onnistuivat. Ensimmäinen esine nousi hyvin, toisena ollut keppi jäi löytymättä, kaikki loput sitten löytyivät. Jäljen aikana muutama pieni tarkistus, mutta pääsääntöisesti varmaa jälkityöskentelyä Taavelolta. 

Lauataina hakuiltiin neljän ukon verran. Yksi avoukko, kakasi pressuun kääriytynyttä ja yksi puoliavoimessa umpipiilissa. 

Ekalla lähetyksellä Taavi teki hienon tyhjän. Jälkikäteen mulle selvis, että oli kohdannut siellä kävelevän ihmisen, johon ei ollut reagoinut. Eli kävelevät kadonneet jäävät meiltä toistaiseksi löytymättä, mutta eipä niitä olla treenattukaan. Jatkossa täytyy panostaa niihinkin.

Kuvat Sari Nieminen:

Toisella lähetyksellä pressutyyppi haukuttiin hienosti ilman kaivautumisia ja viiveitä. Ilmaisutreeni onnistuneesti siirreetty hakumetsään! Tosin pelkona nyt se, että kaikki pressut haukutaan, oli ihmistä tai ei...

Seiraavaksi löytyi avoukko, sitten toinen pressukäärö ja kolmanneksi puoliavoin umpparityyppi. Kaikilla hyvät ilmaisut ja viimeistä lukuun ottamatta otin Taavin ukoilla hallintaan, ei ennakoinut kertaakaan. 

Sunnuntain sieniretkellä tein pienen ja loistavasti onnistuneen esineruutuharjoituksen. Ehkä me se vielä joskus opitaan :)

Huvipuistohakua ja muuta jännää

Edellisen viikon vietin enemmän tai vähemmän flunssan kourissa, joten lähes kaikki ohjatut treenit jäi väliin. Perjantaina kesän tokokurssilaisille oli "taidontarkastus" ja sinne raahauduin. Paikalla oli meidän lisäksi kaksi narttua ja Taavi olis vaan halunnu nuhjata niiden kanssa. Vinkui ärsyttävästi koko ajan ja keskittyminen tekemiseen oli vaillinaista.

Aloitettiin paikkamakuulla, mikä meni kohtalaisesti. Taavilla pää pyöri kovasti ja nenä kävi. Tehtiin toinenkin toisto ja se meni jo paremmin. Seuraamista tehtiin ryhmässä ja voi kun se oli vaikeaa, maakin haisi taas niin hyvälle... Sanoisin suoritusta keskinkertaiseksi. Liikkeestä maahan menossa Taavi jäi ekalla kerralla seisomaan. Meidän vahvin liike ja tyyppi vaan tönöttää pystyssä?! Toisella yrittämällä hidas maahan meno ja maan haistelua... Kolmannella sitten jo onnistui.

Luoksetulo oli hidas, maa haisi siinäkin matkan varrella liikaa. Kaukot meni hyvin läheltä, kaukaa tarvi useamman käsky istumaannousussa. Kapulan pito oli helppo meille ja hyppykin muuten hyvä, mutta perusasento jäi vähän vinoon.


Treenin jälkeen Tapsu pääsi leikkimään collienartun kanssa ja Taavi oli ihan sekaisin tuosta viehkeästä Nessa -neidosta.


Hyvin ajoittui tälle viikolle hajutaituri -nettikurssin alkaminen. Sitä pystyi treenaamaan sisällä flunssaisenakin ja sai jotain tekemistä kovasta hoivavietistä ja huolestuneisuudesta kärsivälle pyrriäiselle. Mulla on melko suuret ennakkoluulot kaikenlaisia nettikursseja kohtaa, mutta koska tämä kurssi oli kovin edullinen ja aihe kiinnostava, päätin ilmoittautua. Nose work tai vastaavia kursseja ei meilläpäin ole ollut tarjolla, vaikka sellaista olen kohta vuoden päivät kytännyt, tämä nettinenäkurssi saa nyt korvata tuota puutetta.

Ensimmäisellä viikolla aiheena alkuhajun haistaminen ja siitä sitten loppuhajun löytäminen. Hajuna käytin sama teetä kuin Tottakai -päivillä oli nose work -purkissa. Nenän käyttöä on meillä tietysti treenattu jo kovasti ennen tätä kurssiakin etsimällä pikku pennusta alkaen nameja sisältä ja ulkoa. Etsijäkoiraliiton peruskurssikin pohjautui tähän samaan ajatukseen. Nyt siis annoin kädessä olevasta purkista alkuhajun ja ensin loppuhajupurkki oli siinä lähellä ja pikkuhiljaa vein sitä kauemmaksi ja enemmän piiloon. Lopulta Tapsu ei nähnyt loppuhajun piilotusta ja alkuhajun saatuaan etsi silti loppuhajupurkin. Rohkaisua etsimiseen se vielä tarvitsee ja välillä Taavi tarjoaa maahanmenoa ja haukkua ja vaikka mitä siinä alkuhajulla.


Tein viikolla myös esineruutuharjoitusta niin, että levittelin pihalle kassillisen esineitä 2 - 10 m päähän itsestäni ja haetutin niitä Taavilla. Hyvin haki 15 - 20 esinettä kerralla, ei mitään motivaation laskun merkkejä. Tosin lähtötasokaan ei nyt ole mikään raketti-innostus, mutta siihen nähden, millä innolla on tota esineruutua tehnyt, oli taso hyvä. Metsän reunastakin etsittiin muutamia esineitä samalla taktiikalla, matka oli vain vähän pidempi ja haetutin vain 5 - 6 esinettä.

Maanantaina mein oma tokoporukka kokoontui taas ja treenittiin kaikki kimpassa kentällä. Me tehtiin kapulan pitoa lukuun ottamatta kaikki alo-luokan liikkeet ja sitten merkin kiertoa. Paikkis meni hyvin, seuraaminen ihan ok, paitsi täyskäännös. Merkin kierto oli paljon parempi kuin mitä on kotipihassa ollut. Luoksetulokin oli vauhdikas ja hyppy meni hienosti. Sen verran olin vielä toipilas, etten jaksanut tuon enempää tehdä ja ns. oma vuoro yksin kentällä jäi käyttämättä.


Tiistaina oli treeniruuhka, kun viime tipassa päätin osallistua tokon kisatreeniin. Eli töiden jälkeen hippulat vinkuen kentälle. Ei meistä kisaamaan vielä ole, mutta kun tiesin, ettei tuolla ole osallistujista ruuhkaa ja oli tilaisuus päästä kokeenomaiseen treeniin, niin pakkohan se oli mennä. Sain jopa pienen jännityksen päälle.

Paikkamakuussa Taavi keskelle ja molemmilla puolilla uroskoirat, joiden kanssa ei olla juuri koskaan treenattu. Hihnanpätkän jätin omaksi mielenrauhaksi Taavin kaulaan. Täytyy sanoa, että syke oli melko korkealla koko paikkiksen ajan.

Seuraaminen oli onnetonta, ei olla juurikaan treenattu vapaana seuraamista ja se varmaan tuossa näkyi. Liikkeestä maahan oli hyvä.

Luoksetulossa Taavi ei tullut eteen eikä sivulle, vaan jäi siihen puoleen väliin =/. Tietää ainakin mitä treenataan jatkossa! Noutokapulan pidossa halusin ehdottomasti vieraan kapulan, sellaista ei olla koskaan aikaisemmin kokeiltu ja eihän se oikein sujunut. Omaan kapulaan Taavi tarttuu hanakasti ja pitää sitä hyvällä otteella, nyt piti kapula ensin haistella, tarttuminen on heiveröisen varovainen ja pito oli huono, pudottikin pirulainen sen veilä lopuksi. Jos kokeeseen joskus mennää, niin ehdottomasti oma kapula mukaan! Mutta kyllä noilla vieraillakin täytyy treeniä, jos omaa kapulaa ei syystä tai toisesta hyväksytä.

Kaket meni muuten hyvin, mutta ensimmäisellä käskyllä Taavi ei noussut ylös ja liikkuri sekoili sen verran, että teetti meillä liikaa vaihtoja. Se oli kyllä ihan hyvä, niin pääsin heti korjaamaan tuon istumaan nousun, vaikkakin Taavi siinä vähän liikkui eteenpäin. Hyppy oli hyvä, loppuasento ehkä hieman aukinainen.

Vaikka tuolla suorituksella ei kokeessa oltaisi pisteillä juhlittu, olin tosi tyytyväinen päätökseeni osallistua harjoitukseen. Sain pienen jännityksen päälle ja Taavi teki kuitenkin hommat lähes osaamallaan tasolla ja esille tuli juttuja joihin pitää jatkossa kiinnittää huomioita. Ja se paikkamakuu! Voi olin niin iloinen siitä, että mun pikku muru pysyi nätisti paikallaan kahden vieraan uroksen välissä, eikä edes juuri haistellut maata tai mitään muutakaan hölmöä.



Tokotreenin jälkeen riensin pimeisiin pelastushakuharkkoihin. Meillä on kerran, pari vuodessa treenit pimeällä. Taaville kolme ukkoa, joista eka oli pressun alla, toinen ihan normi ja kolmas kiven päällä ihan lähellä keskilinjaa.

Radalle tullessamme Taavi pyrki voimakkaasti vasemmalle puolelle, joten lähetin sen sinne. Hyvin upposi noin kuuteenkymmeneen metriin ja jäi sinne pyörimään. Se oli löytänyt pressun alla olleen tyypin, mutta se ilmaisu ei taaskaan irronnut. Jouduin kävelemään melko lähelle ja vähän kannustamaan Tapsaa uudella käskyllä ennen ilmaisun aloitusta. Taavi punki itsensä sinne pressun alle ennen ilmaisun aloitusta. Sen on siis selvästi nähtävä mm:n kasvot tai muuten se on epävarma siitä, mitä pitää tehdä...

Toinen oli oikein hyvä ja kolmannella Taavi kyllä sai heti hajun maalimiehestä, mutta jouduin silti lähettämään sen uudestaan, kun ylhäällä oleva mm ilmeisesti vähän hankaloitti täsmällisen paikan hahmotusta. Toisella lähetyksellä Taavi juoksi suoraan kiven viereen ja kiipesi vielä sen päällekin ja ilmaisi siellä hyvin.

Kuvat Sari Nieminen:

Keskiviikkona jälkeiltiin kauniissa aurinkoisessa syyssäässä. Taaville oli tehty jälki, jonne mut lähetettiin ihan yksin, hui! Jäljelle oli ripoteltu kuusi keppiä ja kulmiakin oli useampi. Janalle lähetys oli vähän onneton ja täytyi ottaa uusiksi. Toisella lähetyksellä jälki sitten löytyi ja sinne mä lähdin sokkona kulkemaan Taavin perässä. Just tällaisia treenejä mä tarvin, jotta saan luottamusta omaan koiranlukutaitooni.


Kuva Tiina Suuronen

Jäljen etsintää janalla

Yhdessä kohdassa Taavi hävitti jäljen ja tehtiin melkoinen hukkalenkki, mutta palasimme lopulta kohtaan, josta lähdimme harhailemaan ja taas jatkui homma (Huomasin siis jo aikaisemmin jäljen hukkuneen, mutta en kuitenkaan luottanut tulkintaani tarpeeksi, jotta olisin puuttunut asiaan aiemmin... kierrettiin sitten melkoinen lenkki ennen jäljelle palauttamista. Oppia ikä kaikki!).Keppejä löysimme viisi ja loppupurkkikin tuli tyhjennettyä. Ei huono siis! Yhdessä kohtaa jälki kulki kohti omakotitaloa ja se selvästi vähän häiritsi Taavia. Taavi katseli ja kuunteli useampaan otteeseen talon suuntaan ja keskittyminen jälkeen herpaantui selvästi.

Perjantaina kokeiltiin jotain uutta, uskaltauduttiin nimittäin pyöräilemään. Meni yllättävän hyvin! Saatetaan mennä joskus toistekin. Täällä korvessa on hyvä pyöräillä, kun muita kulkijoita ei juuri ole, ei ole liikaa ylitsepääsemättömiä haasteita. Niinpä mekin oltiin ojassa vain kahdesti kuuden kilometrin lenkillä.

Perjantaina Tapsa pääsi myös sänkipellolle kirmaamaan Focan ja Hugon kanssa. Pojilla on keskenään niin kivaa, että Foca ei siihen juuri sekaannu, vaikka olis kyllä kiva, että kaikki kolme leikkis keskenään.

Lauantaina käytiin pk-porukan kanssa tekemässä ilmaisutreeniä kentällä. Taaville kuusi pressun alle piiloutunutta maalimiestä, kun tuo pressu on ollut hankala. Ensimmäisellä lähetyksellä Tapsa yritti kaivautua pressun alle hirvittävällä vimmalla. Kielsin ja hain sen pois maalimieheltä, vaikka Taavi ehti aloittaa ilmaisun mun sinne kävellessä. Uusi lähetys ja nyt Taavi aloitti haukun jo matkalla maalimiehelle...

Toisen ukon Taavi yritti myös kaivaa esiin pressun alta, mutta muutama napakka kielto ja kaivaminen vaihtui ilmaisuun. Seuraavat kaksi oli jo huomattavasti parempia, vaikka jouduin kyllä kieltämään kaivamista toisella niistä. Kaksi viimeistä meni hyvin, ei kaiveltu ukkoa ollenkaan, mitä nyt kerran juostiin täysillä yli =). Kahden viimeisen osalta ilmaisut olivat oikein hyvät.


Sunnuntaina olikin sitten erikoinen ja erilainen päivä, pääsimme vierailemaan Kouvolan pelastushakuporukan kanssa Tykkimäen huvipuistossa pidettyihin treeneihin! Huvipuisto oli jaettu kahteen hakualueeseen ja niitä partioitiin koirien kanssa. Ensimmäisellä kierroksella Taaville oli piilossa kaksi maalimiestä.

Hurjan vaikeaa on suunnitella omaa liikkumista noin epämääräisella alueella. Lähdettiin ensin kiertämään aluetta ympäri ja sen jälkeen alueen poikki. Taavi liikkui todella hyvin ja itsenäisesti, välillä jopa vähän liian oma-aloitteisesti. Tapsa oli kuitenkin hyvin hallittavissa ja ohjattavissa, vaikka vauhti ja into oli välillä melkoista.

Kuvat Aki Kyyrö ja Kouvolan porukka:

Jee, Tykkimäkeen!!

Täällä ei ollu ketään

Ensimmäinen ukkeli löytyi pikkulasten karusellin vaunusta. Hajut liikkuivat selvästi huomattavasti vaikeammin ja erilailla kuin metsässä ja vaikka koiralla oli haju, tarkan paikan määrittäminen oli haastavaa. Onneksi Taavi on niin motivoitunut hommaan!

Huhuu, onks tääl joku?

Maali löytyi!

Taavin hallittavuus säilyi jopa silloin, kun naapurialueella hommissa ollut dobermanniuros eksyi meidän alueelle. Helpotusta hallintaan toi koirien väliin (onneksi!!) jäänyt aita ja pääsin hyvin käskyttämään Taavin maahan, vaikka se jo ehti nostaa karvat pystyyn ja haukkua. Onneksi tästä ei aiheutunut sen suurempaa hämminkiä, me ei tarvita enää yhtään koiratappelua meidän elämään.

Tämän tilanteen jälkeen mulla meni hetki aikaa nollata oma mieli sekä tasoitella sykettä ja omat pasmat sekosivat hetkeksi, mutta hyvin homma jatkui kuitenkin. Hieno oli nähdä myös se, että Taavi jatkoi hommia haastavan tilanteen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Taisin itse säikähtää paljon enemmän.

Toinen ukko oli vaikea. Meillä ei koskaan ole ollut kovin korkealla olleita maalimiehiä ja nyt paikka oli vielä sellainen, ettei koira päässyt sinne ylös tarkistamaan onko siellä ketään vai ei. Mun pitäisi myös oppia antamaan tilaa Taaville työskennellä tuollaisissa paikoissa, kun sillä selvästi on jokin idea, mutta ihan ei tarkkaa varmuutta. Metsässähän tämä ei ole ollut ongelma, mutta tällaisessa ympäristössä oli selvästi omat haasteensa. Lopulta maalimies löytyi sitten leikkikentän kiipeilytelineestä noin neljän metrin korkeudesta.

Mistä se haju tulee?

Oisin kiivenny tästä ylös asti, mut kiellettiin...

Tuolla se jossain on

Löytyihän se!

Toisella kierroksella maalimiehiä oli yksi ja Taavi löysi sen nopeasti, mutta tarkan paikan varmistaminen oli haastava. Olematon tuuli painoi hajun selvästi junaradan lähtölaiturin alle mm:n ollessa junavaunussa. Taavi ilmaisi ensimmäisen kerran laiturilla kertoen maalin olevan alapuolellamme. Kun sieltä ei kuitenkaan ketään löytynyt, jatkoi Tapsu tarmokkaasti etsintää. Kiersimme radan toiselle puolelle ja sieltä Taavi sai hajun paremmin ja loikki suoraan maalimiehelle.

Täällä on joku

Lopuksi pääsimme vielä kokeilemaan erilaisia alustoja kiipeilyradalla ja muualla huvipuiston alueella. Taavi on kyllä niin reipas ja rohkea, ei löytynyt mitään paikkaa mihin se ei olisi innoissaan mennyt, mitkään erilaiset alustat eivät sitä hetkauttaneet. Kaikkia en tietysti uskaltanut edes kokeilla koiran turvallisuuden vuoksi, paikka kun on kuitenkin rakennettu ihmisille.

Kiikkerää vaunukyytiä

Ihan huippukiva päivä, kiitos Kouvola!!