Huvipuistohakua ja muuta jännää

Edellisen viikon vietin enemmän tai vähemmän flunssan kourissa, joten lähes kaikki ohjatut treenit jäi väliin. Perjantaina kesän tokokurssilaisille oli "taidontarkastus" ja sinne raahauduin. Paikalla oli meidän lisäksi kaksi narttua ja Taavi olis vaan halunnu nuhjata niiden kanssa. Vinkui ärsyttävästi koko ajan ja keskittyminen tekemiseen oli vaillinaista.

Aloitettiin paikkamakuulla, mikä meni kohtalaisesti. Taavilla pää pyöri kovasti ja nenä kävi. Tehtiin toinenkin toisto ja se meni jo paremmin. Seuraamista tehtiin ryhmässä ja voi kun se oli vaikeaa, maakin haisi taas niin hyvälle... Sanoisin suoritusta keskinkertaiseksi. Liikkeestä maahan menossa Taavi jäi ekalla kerralla seisomaan. Meidän vahvin liike ja tyyppi vaan tönöttää pystyssä?! Toisella yrittämällä hidas maahan meno ja maan haistelua... Kolmannella sitten jo onnistui.

Luoksetulo oli hidas, maa haisi siinäkin matkan varrella liikaa. Kaukot meni hyvin läheltä, kaukaa tarvi useamman käsky istumaannousussa. Kapulan pito oli helppo meille ja hyppykin muuten hyvä, mutta perusasento jäi vähän vinoon.


Treenin jälkeen Tapsu pääsi leikkimään collienartun kanssa ja Taavi oli ihan sekaisin tuosta viehkeästä Nessa -neidosta.


Hyvin ajoittui tälle viikolle hajutaituri -nettikurssin alkaminen. Sitä pystyi treenaamaan sisällä flunssaisenakin ja sai jotain tekemistä kovasta hoivavietistä ja huolestuneisuudesta kärsivälle pyrriäiselle. Mulla on melko suuret ennakkoluulot kaikenlaisia nettikursseja kohtaa, mutta koska tämä kurssi oli kovin edullinen ja aihe kiinnostava, päätin ilmoittautua. Nose work tai vastaavia kursseja ei meilläpäin ole ollut tarjolla, vaikka sellaista olen kohta vuoden päivät kytännyt, tämä nettinenäkurssi saa nyt korvata tuota puutetta.

Ensimmäisellä viikolla aiheena alkuhajun haistaminen ja siitä sitten loppuhajun löytäminen. Hajuna käytin sama teetä kuin Tottakai -päivillä oli nose work -purkissa. Nenän käyttöä on meillä tietysti treenattu jo kovasti ennen tätä kurssiakin etsimällä pikku pennusta alkaen nameja sisältä ja ulkoa. Etsijäkoiraliiton peruskurssikin pohjautui tähän samaan ajatukseen. Nyt siis annoin kädessä olevasta purkista alkuhajun ja ensin loppuhajupurkki oli siinä lähellä ja pikkuhiljaa vein sitä kauemmaksi ja enemmän piiloon. Lopulta Tapsu ei nähnyt loppuhajun piilotusta ja alkuhajun saatuaan etsi silti loppuhajupurkin. Rohkaisua etsimiseen se vielä tarvitsee ja välillä Taavi tarjoaa maahanmenoa ja haukkua ja vaikka mitä siinä alkuhajulla.


Tein viikolla myös esineruutuharjoitusta niin, että levittelin pihalle kassillisen esineitä 2 - 10 m päähän itsestäni ja haetutin niitä Taavilla. Hyvin haki 15 - 20 esinettä kerralla, ei mitään motivaation laskun merkkejä. Tosin lähtötasokaan ei nyt ole mikään raketti-innostus, mutta siihen nähden, millä innolla on tota esineruutua tehnyt, oli taso hyvä. Metsän reunastakin etsittiin muutamia esineitä samalla taktiikalla, matka oli vain vähän pidempi ja haetutin vain 5 - 6 esinettä.

Maanantaina mein oma tokoporukka kokoontui taas ja treenittiin kaikki kimpassa kentällä. Me tehtiin kapulan pitoa lukuun ottamatta kaikki alo-luokan liikkeet ja sitten merkin kiertoa. Paikkis meni hyvin, seuraaminen ihan ok, paitsi täyskäännös. Merkin kierto oli paljon parempi kuin mitä on kotipihassa ollut. Luoksetulokin oli vauhdikas ja hyppy meni hienosti. Sen verran olin vielä toipilas, etten jaksanut tuon enempää tehdä ja ns. oma vuoro yksin kentällä jäi käyttämättä.


Tiistaina oli treeniruuhka, kun viime tipassa päätin osallistua tokon kisatreeniin. Eli töiden jälkeen hippulat vinkuen kentälle. Ei meistä kisaamaan vielä ole, mutta kun tiesin, ettei tuolla ole osallistujista ruuhkaa ja oli tilaisuus päästä kokeenomaiseen treeniin, niin pakkohan se oli mennä. Sain jopa pienen jännityksen päälle.

Paikkamakuussa Taavi keskelle ja molemmilla puolilla uroskoirat, joiden kanssa ei olla juuri koskaan treenattu. Hihnanpätkän jätin omaksi mielenrauhaksi Taavin kaulaan. Täytyy sanoa, että syke oli melko korkealla koko paikkiksen ajan.

Seuraaminen oli onnetonta, ei olla juurikaan treenattu vapaana seuraamista ja se varmaan tuossa näkyi. Liikkeestä maahan oli hyvä.

Luoksetulossa Taavi ei tullut eteen eikä sivulle, vaan jäi siihen puoleen väliin =/. Tietää ainakin mitä treenataan jatkossa! Noutokapulan pidossa halusin ehdottomasti vieraan kapulan, sellaista ei olla koskaan aikaisemmin kokeiltu ja eihän se oikein sujunut. Omaan kapulaan Taavi tarttuu hanakasti ja pitää sitä hyvällä otteella, nyt piti kapula ensin haistella, tarttuminen on heiveröisen varovainen ja pito oli huono, pudottikin pirulainen sen veilä lopuksi. Jos kokeeseen joskus mennää, niin ehdottomasti oma kapula mukaan! Mutta kyllä noilla vieraillakin täytyy treeniä, jos omaa kapulaa ei syystä tai toisesta hyväksytä.

Kaket meni muuten hyvin, mutta ensimmäisellä käskyllä Taavi ei noussut ylös ja liikkuri sekoili sen verran, että teetti meillä liikaa vaihtoja. Se oli kyllä ihan hyvä, niin pääsin heti korjaamaan tuon istumaan nousun, vaikkakin Taavi siinä vähän liikkui eteenpäin. Hyppy oli hyvä, loppuasento ehkä hieman aukinainen.

Vaikka tuolla suorituksella ei kokeessa oltaisi pisteillä juhlittu, olin tosi tyytyväinen päätökseeni osallistua harjoitukseen. Sain pienen jännityksen päälle ja Taavi teki kuitenkin hommat lähes osaamallaan tasolla ja esille tuli juttuja joihin pitää jatkossa kiinnittää huomioita. Ja se paikkamakuu! Voi olin niin iloinen siitä, että mun pikku muru pysyi nätisti paikallaan kahden vieraan uroksen välissä, eikä edes juuri haistellut maata tai mitään muutakaan hölmöä.



Tokotreenin jälkeen riensin pimeisiin pelastushakuharkkoihin. Meillä on kerran, pari vuodessa treenit pimeällä. Taaville kolme ukkoa, joista eka oli pressun alla, toinen ihan normi ja kolmas kiven päällä ihan lähellä keskilinjaa.

Radalle tullessamme Taavi pyrki voimakkaasti vasemmalle puolelle, joten lähetin sen sinne. Hyvin upposi noin kuuteenkymmeneen metriin ja jäi sinne pyörimään. Se oli löytänyt pressun alla olleen tyypin, mutta se ilmaisu ei taaskaan irronnut. Jouduin kävelemään melko lähelle ja vähän kannustamaan Tapsaa uudella käskyllä ennen ilmaisun aloitusta. Taavi punki itsensä sinne pressun alle ennen ilmaisun aloitusta. Sen on siis selvästi nähtävä mm:n kasvot tai muuten se on epävarma siitä, mitä pitää tehdä...

Toinen oli oikein hyvä ja kolmannella Taavi kyllä sai heti hajun maalimiehestä, mutta jouduin silti lähettämään sen uudestaan, kun ylhäällä oleva mm ilmeisesti vähän hankaloitti täsmällisen paikan hahmotusta. Toisella lähetyksellä Taavi juoksi suoraan kiven viereen ja kiipesi vielä sen päällekin ja ilmaisi siellä hyvin.

Kuvat Sari Nieminen:

Keskiviikkona jälkeiltiin kauniissa aurinkoisessa syyssäässä. Taaville oli tehty jälki, jonne mut lähetettiin ihan yksin, hui! Jäljelle oli ripoteltu kuusi keppiä ja kulmiakin oli useampi. Janalle lähetys oli vähän onneton ja täytyi ottaa uusiksi. Toisella lähetyksellä jälki sitten löytyi ja sinne mä lähdin sokkona kulkemaan Taavin perässä. Just tällaisia treenejä mä tarvin, jotta saan luottamusta omaan koiranlukutaitooni.


Kuva Tiina Suuronen

Jäljen etsintää janalla

Yhdessä kohdassa Taavi hävitti jäljen ja tehtiin melkoinen hukkalenkki, mutta palasimme lopulta kohtaan, josta lähdimme harhailemaan ja taas jatkui homma (Huomasin siis jo aikaisemmin jäljen hukkuneen, mutta en kuitenkaan luottanut tulkintaani tarpeeksi, jotta olisin puuttunut asiaan aiemmin... kierrettiin sitten melkoinen lenkki ennen jäljelle palauttamista. Oppia ikä kaikki!).Keppejä löysimme viisi ja loppupurkkikin tuli tyhjennettyä. Ei huono siis! Yhdessä kohtaa jälki kulki kohti omakotitaloa ja se selvästi vähän häiritsi Taavia. Taavi katseli ja kuunteli useampaan otteeseen talon suuntaan ja keskittyminen jälkeen herpaantui selvästi.

Perjantaina kokeiltiin jotain uutta, uskaltauduttiin nimittäin pyöräilemään. Meni yllättävän hyvin! Saatetaan mennä joskus toistekin. Täällä korvessa on hyvä pyöräillä, kun muita kulkijoita ei juuri ole, ei ole liikaa ylitsepääsemättömiä haasteita. Niinpä mekin oltiin ojassa vain kahdesti kuuden kilometrin lenkillä.

Perjantaina Tapsa pääsi myös sänkipellolle kirmaamaan Focan ja Hugon kanssa. Pojilla on keskenään niin kivaa, että Foca ei siihen juuri sekaannu, vaikka olis kyllä kiva, että kaikki kolme leikkis keskenään.

Lauantaina käytiin pk-porukan kanssa tekemässä ilmaisutreeniä kentällä. Taaville kuusi pressun alle piiloutunutta maalimiestä, kun tuo pressu on ollut hankala. Ensimmäisellä lähetyksellä Tapsa yritti kaivautua pressun alle hirvittävällä vimmalla. Kielsin ja hain sen pois maalimieheltä, vaikka Taavi ehti aloittaa ilmaisun mun sinne kävellessä. Uusi lähetys ja nyt Taavi aloitti haukun jo matkalla maalimiehelle...

Toisen ukon Taavi yritti myös kaivaa esiin pressun alta, mutta muutama napakka kielto ja kaivaminen vaihtui ilmaisuun. Seuraavat kaksi oli jo huomattavasti parempia, vaikka jouduin kyllä kieltämään kaivamista toisella niistä. Kaksi viimeistä meni hyvin, ei kaiveltu ukkoa ollenkaan, mitä nyt kerran juostiin täysillä yli =). Kahden viimeisen osalta ilmaisut olivat oikein hyvät.


Sunnuntaina olikin sitten erikoinen ja erilainen päivä, pääsimme vierailemaan Kouvolan pelastushakuporukan kanssa Tykkimäen huvipuistossa pidettyihin treeneihin! Huvipuisto oli jaettu kahteen hakualueeseen ja niitä partioitiin koirien kanssa. Ensimmäisellä kierroksella Taaville oli piilossa kaksi maalimiestä.

Hurjan vaikeaa on suunnitella omaa liikkumista noin epämääräisella alueella. Lähdettiin ensin kiertämään aluetta ympäri ja sen jälkeen alueen poikki. Taavi liikkui todella hyvin ja itsenäisesti, välillä jopa vähän liian oma-aloitteisesti. Tapsa oli kuitenkin hyvin hallittavissa ja ohjattavissa, vaikka vauhti ja into oli välillä melkoista.

Kuvat Aki Kyyrö ja Kouvolan porukka:

Jee, Tykkimäkeen!!

Täällä ei ollu ketään

Ensimmäinen ukkeli löytyi pikkulasten karusellin vaunusta. Hajut liikkuivat selvästi huomattavasti vaikeammin ja erilailla kuin metsässä ja vaikka koiralla oli haju, tarkan paikan määrittäminen oli haastavaa. Onneksi Taavi on niin motivoitunut hommaan!

Huhuu, onks tääl joku?

Maali löytyi!

Taavin hallittavuus säilyi jopa silloin, kun naapurialueella hommissa ollut dobermanniuros eksyi meidän alueelle. Helpotusta hallintaan toi koirien väliin (onneksi!!) jäänyt aita ja pääsin hyvin käskyttämään Taavin maahan, vaikka se jo ehti nostaa karvat pystyyn ja haukkua. Onneksi tästä ei aiheutunut sen suurempaa hämminkiä, me ei tarvita enää yhtään koiratappelua meidän elämään.

Tämän tilanteen jälkeen mulla meni hetki aikaa nollata oma mieli sekä tasoitella sykettä ja omat pasmat sekosivat hetkeksi, mutta hyvin homma jatkui kuitenkin. Hieno oli nähdä myös se, että Taavi jatkoi hommia haastavan tilanteen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Taisin itse säikähtää paljon enemmän.

Toinen ukko oli vaikea. Meillä ei koskaan ole ollut kovin korkealla olleita maalimiehiä ja nyt paikka oli vielä sellainen, ettei koira päässyt sinne ylös tarkistamaan onko siellä ketään vai ei. Mun pitäisi myös oppia antamaan tilaa Taaville työskennellä tuollaisissa paikoissa, kun sillä selvästi on jokin idea, mutta ihan ei tarkkaa varmuutta. Metsässähän tämä ei ole ollut ongelma, mutta tällaisessa ympäristössä oli selvästi omat haasteensa. Lopulta maalimies löytyi sitten leikkikentän kiipeilytelineestä noin neljän metrin korkeudesta.

Mistä se haju tulee?

Oisin kiivenny tästä ylös asti, mut kiellettiin...

Tuolla se jossain on

Löytyihän se!

Toisella kierroksella maalimiehiä oli yksi ja Taavi löysi sen nopeasti, mutta tarkan paikan varmistaminen oli haastava. Olematon tuuli painoi hajun selvästi junaradan lähtölaiturin alle mm:n ollessa junavaunussa. Taavi ilmaisi ensimmäisen kerran laiturilla kertoen maalin olevan alapuolellamme. Kun sieltä ei kuitenkaan ketään löytynyt, jatkoi Tapsu tarmokkaasti etsintää. Kiersimme radan toiselle puolelle ja sieltä Taavi sai hajun paremmin ja loikki suoraan maalimiehelle.

Täällä on joku

Lopuksi pääsimme vielä kokeilemaan erilaisia alustoja kiipeilyradalla ja muualla huvipuiston alueella. Taavi on kyllä niin reipas ja rohkea, ei löytynyt mitään paikkaa mihin se ei olisi innoissaan mennyt, mitkään erilaiset alustat eivät sitä hetkauttaneet. Kaikkia en tietysti uskaltanut edes kokeilla koiran turvallisuuden vuoksi, paikka kun on kuitenkin rakennettu ihmisille.

Kiikkerää vaunukyytiä

Ihan huippukiva päivä, kiitos Kouvola!!