Treeniä uudella hallilla ja mettähommia

Maanantaina Taavi sai lenkkikaveriksi nahkacollienartut Lolan ja Siskon. Kyllä oli kolmikolla vauhti päällä pellolla, ihanat murut <3

Tiistaina alkoi kotikylän uudella treenihallilla tokoryhmän treenit, jee! Meillä on pieni treenihalli, jossa mahtava tekonurmipohja ja lämpöä myös talvella, kyllä nyt kelpaa treenata! Aikaisemmin taisin mainita, että tokon harrastamisen suhteen on useampi verkko ollut vedessä ja nyt ne alkavat pikkuhiljaa tuottaa tulosta. Tiistaisin siis seurakoirakerhon tokoryhmä ja siihen heti perään meillä on sen oman kaveriporukkatokoryhmän kanssa varattuna vuoro, joten tiistaisin treeniä kahdella eri kokoonpanolla. Marraskuussa sitten alkaa naapurikaupungissa joka toinen torstai tokokurssi ja sunnuntaisin on omalla hallilla jälkiryhmän tottisvuoro, joten tän talven treenit ei ainakaan mahdollisuuksista jää kiinni.

Tiistaina siis tokoryhmän treeneissä meillä oli alkutason katselmointi. Ensin tehtiin paikkamakuu ja jotenkin en nyt arvannut lähteä kovin kauas Taavista, kun rivissä oli neljä muuta vierasta koiraa ja kukaan niistä ei ollut kovin varma paikallaan pysyjä. Halusin varmistaa hyvän onnistuneen suorituksen ja jäin muutaman metrin päähän. Ihan kivasti meni, vaikka vaatimus ei tällä kertaa ollut kummoinen.

Jokainen teki vuorollaan kaikki alon liikkeet ja ne kuvattiin, jotta voimme sitten myöhemmin verrata edistystämmä. Taavi teki muuten mallikkaat suoritukset, mutta perusasennoissa on hiomisen varaa ja seuraaminen täytyy saada intensiivisemmäksi. Kotiläksyksi siis perusasentoharjoittelua.

Mein oman porukan kanssa otin Taaville sitten heti perusasentoharjoittelua häiriön alla. Kaverit käveli, hyppi, yski ja tiputteli tavaroita ja konttaili pitkin hallia ja Taavi yritti parhaansa mukaan pitää kontaktia. Kyllähän se on niin älyttömän häiriöherkkä, että huhhuh! Hyvin se yrittää kuitenkin! Palkkasin aina kontaktin palautuksesta joko kehulla tai namilla. 

Tehtiin myös luoksetuloja lähinnä sen eteen tulon vahvistamiseksi. Ne meni ihan kivasti, vauhtia sais olla enemmän. Tein myös luoksaria pakenemalla ja vauhti oli näin huomattavasti parempi. Vähän Taavi jäi loppuasennossa kauas tän kerran treeneissä, en tiedä syytä...

Me kun olemme viimein oppineet leikkimään, niin sitten vähän myös leikittiin Taavin kanssa. Leikki omalla pihalla onnistuu hyvin, mutta vieraissa paikoissa en ole oikein saanut samaa intoa hommaan tai sitten Taavi ei ole ruvennut leikkimään ollenkaan. Nyt kuitenkin leikittiin todella hyvin!

Lopuksi otettiin paikkamakuu ja se oli kyllä niin mieltä masentava, että voi harmi. Taavin viereen tuli sille uusi tuttavuus, sakemanninarttu. Se oli ihan kamala Taavin mielestä. Tapsalla oli korvat ihan luimussa ja suupieliä nuoleskellen se tuijotti narttua, mulla oli rivissä ihan eri koira kuin tuntia aikaisemmin. En sitten uskaltanut mennä kauas, ehkä parin metrin päähän ja kävin palkkaamassa aina mun katsomisesta. Olen varma, että Taavi olis lähtenyt räyhäämään jos olisin mennyt yhtään kauemmaksi. Mitä ihmettä mä teen, että voisin luottaa tohon paikkikseen?! Jäi tosi paska fiilis :(

Keskiviikkona kerettiin just ennen pimeän tuloa tehdä muutama pressunalusukkoilmaisu metsässä. Neljä ukkoa Taavi kävi haukkumassa ja hyvin haukkuikin. Yhden kerran vähän tunki nenäänsä pressun alle, mutta ei sekään ollut paha, ei tarvinnut kieltää. Olin oikein tyytyväinen. Täytyy seuraavissa treeneissä siirtää pressu-ukko ihan oikeasti metsään. Sellainenkin juttu tuli kyllä mieleen, että haukkuukohan Taavi jatkossa kaikki pressut oli siellä ihmistä tai ei...

Torstaina ehdin ennen pimeän tuloa taaplata reilu 400 m jäljen kauniissa kuivassa lähes tuulettomassa syyssäässä. Jäljessä oli yksi ysikymppiä jyrkempi kulma, useampi normi kulma ja vähän kaarrostakin. Matkan varrelle tiputtelin neljä keppiä ja neljä esinettä sekä loppupalkkapurkin, jälki ehti vanheta reilun tunnin.

Jana oli vajaan kymmenen metriä ja lähetyksestä Taavi paineli vähän yli jäljestä. Jarruttelin ja sain Tapsan jäljelle. Ensimmäinen kulma tuli melko nopeasti ja siinä Taavi vähän hukkasi jälkea, mutta löysi hyvin takaisin oikeaan suuntaan. Jyrkkä kulma meni ihan pienellä ohjauksella todella hyvin ja muut kulmat myös onnistuivat. Ensimmäinen esine nousi hyvin, toisena ollut keppi jäi löytymättä, kaikki loput sitten löytyivät. Jäljen aikana muutama pieni tarkistus, mutta pääsääntöisesti varmaa jälkityöskentelyä Taavelolta. 

Lauataina hakuiltiin neljän ukon verran. Yksi avoukko, kakasi pressuun kääriytynyttä ja yksi puoliavoimessa umpipiilissa. 

Ekalla lähetyksellä Taavi teki hienon tyhjän. Jälkikäteen mulle selvis, että oli kohdannut siellä kävelevän ihmisen, johon ei ollut reagoinut. Eli kävelevät kadonneet jäävät meiltä toistaiseksi löytymättä, mutta eipä niitä olla treenattukaan. Jatkossa täytyy panostaa niihinkin.

Kuvat Sari Nieminen:

Toisella lähetyksellä pressutyyppi haukuttiin hienosti ilman kaivautumisia ja viiveitä. Ilmaisutreeni onnistuneesti siirreetty hakumetsään! Tosin pelkona nyt se, että kaikki pressut haukutaan, oli ihmistä tai ei...

Seiraavaksi löytyi avoukko, sitten toinen pressukäärö ja kolmanneksi puoliavoin umpparityyppi. Kaikilla hyvät ilmaisut ja viimeistä lukuun ottamatta otin Taavin ukoilla hallintaan, ei ennakoinut kertaakaan. 

Sunnuntain sieniretkellä tein pienen ja loistavasti onnistuneen esineruutuharjoituksen. Ehkä me se vielä joskus opitaan :)