Pieniä ja isoja kehiä... WDS 2014

Sunnuntai-illan helteessä käytiin vähän mätsäilemässä. Taavi esiintyi ihan hienosti ja antoi kopeloida ittensä hyvin. Meno oli kyllä helteen vuoksi vähän laiskanpuoleista. Tuloksena punaisten viides sija!

Mätsärireissulta koukattiin Seijalle kattomaan pentuetta. Seitsemän minikoiraa olivat Taavin mielestä aluksi vähän epäilyttäviä, pienen varovaisen haistelun jälkeen alkoi kuitenkin leikki. Pennut tosin eivät vielä oikein osanneet leikkiä Taavin kanssa. Pentujen emonkin kanssa Taavi tuli myös ihan hyvin juttuun.


Viikko tästä ja kyllä oli mulla ja varmaan myös Taavilla pää pyörällä. Olimmehan sentään Maailman Voittaja 2014 -näyttelyssä Helsingin Messukeskuksessa. Tuomarina meillä oli aivan ihastuttava italialainen Guido Perosino ja lyhytkarvapyrrejä kilpasilla yhteensä kaksitoista.

Taavi oli kehän ensimmäinen koira, joten en sitten loppupelissä ehtinytkään jännittää niin paljoa kuin luulin. Kehään meno koitti yllättävän äkkiä ja aamun harjoittelun maata innokkaasti nuuhkiva koira oli poissa ja tilalla ihan kivasti käyttäytyvä Tahvis. Vähän kopelointia, meni ihan ok, juoksemista ja pönöttämistä. Pikainen tuomarointi kaikkinensa ja tuloksena Juniori Maailman Voittajan titteli!

Arvostelu kuului näin:

15 months. Lovely, nice type. Just a bit east-west in pasterns. In movement still a bit close at hocks. Nice walk on the side. Good coat.

Ja sama suomennettuna (käännöspalvelu):

15 kk. Ihana, kiva tyyppi. Käpälät hieman idästä länteen. Liikkeissä vielä hieman kinnerahdas. Hyvä sivuliike. Hyvä turkki.

Sitten en ihan tarkkaan muista mitä tapahtui ja missä järjestyksessä, mutta kävimme kehässä vielä kahdesti ja näistä pyörähdyksistä pokkasimme SERTin ja VSP!

Lopuksi vielä kasvattajakehän esiintyminen ja sieltä Seijalle ROP - kasvattaja palkinto. Tästä seurasi tietysti usean tunnin odottelu ja viimein esiintyminen paras kasvattaja -kehässä. Ennen arvostelua treenasimme vähän ja tulimme tulokseen, että katastrofin ainekset ovat ilmassa; Selmalla juoksut alkamassa, Pakki tästä syystä vähän kierroksilla ja Taavi muuten vaan tai näistä syistä nenä maassa tai haukkuen vikasuuntaan menossa... Päätimme kuitenkin ottaa riskin ja mennä nolaamaan itsemme. Ja taas kerran pyrrit osoittivat loistavan tilannetajunsa ja esiintyivät esiarvostelussa todella hienosti!

Sitten taas odoteltiin vähän lisää ja lopulta pääsimme sinne todella isoon kehään. Täytyy sanoa, että WAU! Kyllä oli hienoa päästä osallistumaan tuollaiseen, vaikkei sijoitusta tullutkaan. Olo oli vähän kuin rokkitähdellä siellä orkesterin, spottivalojen, ison yleisön ja tv-kameroiden edessä. Ja kaiken lisäksi Tottakai-koirat esiintyivät oikein mallikelpoisesti! Harmi, ettei tuolta ole kuvia...

Päivä oli todella pitkä ja rankka, mutta hieno kokemus ja vieläpä näin hienoilla tuloksilla! Erityiskiitos Sanna -ketylle, ilman en olisi pärjännyt!

Tässä vielä lyhytkarvapyrrien tulokset


Kuvasatoa

Kuvat Sanna Metsämuuronen


Ensin vähän harjoiteltiin

Tottakai Kaunis Veera on todella kaunis koira

Hampaiden tutkimista ja kopelointia

Meistä tuli Juniori Maailman Voittaja 2014!

Isukkikin esiintyi

Tottakai Se On Severi Suhonen "Roikki"

Jossain välissä saimme SERTin

Bikinikuntoinen Maisa-sisko

Tottakai Voin Olla Valoisa pokkasi myös JMV 14 -tittelin!

Veteraani Maailman Voittaja 2014 Tottakai Kaunis Veera

Tuomarin selän takana maan haisteluhan ei haittaa ollenkaan =)

VSP! (hienosti junnulta <3)

ROP Bila Du Pic D'espade ja VSP Tottkai Uskomaton Olen

ROP kasvattaja Tottakai (sattuipa kaikki töpöjä)

Vähän poseerausta

Lollis kylässä, hyvä jälkitreeni ja kyläjuhlat

Viehkeä Lola kävi Taavilla leikkikaverina. Taavi ei kyllä oikein osannut käyttäytyä herrasmiehen tavoin... Lolliksen takamus kiinnosti vähän liikaa ja Tapsa vaatiikin varmaan jonkinlaista fyssarin hoitoa, sen verran aktiivisia oli astumisyritykset, että ihmettelen ellei jätkä ole jostain vähän jumissa... Lola olis saanut olla vähän selvempisanainen siinä, ettei niin saa tehdä. Toisaalta ei se Lolaa kovin aina näyttänyt vaivaava.

Käytiin yhdessä pienellä metsälenkillä ja sitten tultiin pihalle vielä peuhaamaan. Edelleen lähes sietämättöminä jatkuvat helteet kyllä verottivat koiruuksien leikki-intoa, mutta kyllä niillä kivaa oli. Töytyy ottaa uusiksi kelien vähän viilentyessä! Taavi pääsi Lolan lähdettyä kylmään suihkuun, sen verran kierroksilla se kävi, että pelkäsin pikkupojan ylikuumenevan. 

Jäkitreeniäkin on tehty, viimeksi noin 450 m jälki, jossa useampi ysikymppi ja kuusi keppiä. Jälki vanheni reilun tunnin ja keli oli sateen jälkeen kostea, pieni tuulen vire. Maastona kangasmetsä ja pelto sekä tienylitys.

Tapsuli lähti janalle hyvin, mutta tällä kertaa janan ollessa huomattavasti aikaisempia kertoja pidempi, taisi uskonpuute iskeä ja Taavi palasi takaisin. Uudella lähetyksellä löysi jäljen ja hyvä eteneminen alkoi. Tän harjoituksen teemana oli keppi-ilmaisut, kun niissä on parilla viime jäljellä ollut vähän toivomisen varaa... Positiivisena yllätyksenä Taavi löysi kaikki kepit hienosti ja vahvistin vielä ilmaisua pyytämällä sitä kepillä maahan ja näyttämään kepin, hyvin meni!!

Ysikymppikulmissa Taavi tekee aina pienen varmistuslenkin, mutta palaa sitten hyvin jäljelle. Kerran metsän puolella se vähän harhautui, mutta palasi ihan hienosti jäljelle ilman käskyjä. Tien yliys meni hyvin, mutta tien jälkeen maasto vaihtui pelloksi ja sitten oltiinkin ihan hukassa. Taavelo piti palauttaa jäljelle pari kertaa ennen kuin matka taas jatkui. Pellolla eteneminen oli mun mielestä selvästi epävarmenpaa kuin metsässä, mutta kyllä se lopun palkkapurkki silti löytyi. 

Keppi-ilmaisujen osalta loistava treeni ja nyt pitää varmaan tehä pari ihan puhdasta peltotreeniäkin, niin saadaan sitäkin puolta varmemmaksi. Mutta kyllähän tuo maastonvaihdos kesken jäljen taitaa aika haastavaa koiralle olla!? Ja niitä vieraita jäljentekijöitä tarvis paljon lisää! 

Lisäksi tän viikon aikana ollaan pyöritty paljon kaupungilla kesäjuhlien humussa mm. kuuntelemassa puistokonsertteja (taputtava ihmismassa oli aluksi vähän pelottava, mutta siihenkin Taavi tottui pian) ja totuttelemassa ihmisvilinään. Taavi on saanut osakseen paljon rapsutuksia ja ihailuja söpöydestään <3 ja ihmettelyjä hännättömyydestään, luonnontöpö on monelle täysin vieras käsite ;) Tyynesti on Murukoiranen suhtautunut kaikkeen hälinään.

Helteinen Helsingin KR

Sunnuntaina oli todella helteistä! Uhmasimme kuitenkin lähes trooppista ilmastoa ja matkasimme aamulla Tuomarinkylän vinttikoirakeskukseen Helsingin kesänäyttelyyn.

Kehä oli tunnin myöhässä, mutta hyvin Taavi jaksoi helteestä huolimatta lökötellä varjon alla. Ehkä helle oli jopa ihan hyvä juttu; oli pyrrinpoikanen kerrankin melko rauhallinen =)

Kun vuoromme viimein koitti, esiintyi Taavi hienosti siihen nähden, että maassa tuntui taas olevan todella mielenkiintoisia tuoksuja ja yövuorot olivat sekoittaneet mun päätä sen verran, että maksaherkut eivät olleet mukana... Ravatessa pää pysyi melkein koko ajan ylhäällä, laukkaloikkia tuli vain vähän ja seisoakin Tapsuli jaksoi aika hyvin, vaikka tuomari oli todella perusteellinen ja arviointi vei melkoisesti aikaa. Tuomari kopeloi Taavin todella tarkkaa, takahampaatkin tutkittiin ja häntätöpöä kutsuttiin oikein kehäsihteerikin kokeilemaan. Juostakin saimme useampaan kertaan sekä ympyrää että eestaas. Tykkäsin tuomarista, hän selitti todella tarkasti miksi arvioi koiran niin kuin arvioi ja kehui vielä Tapsan mittasuhteita ja oli iloinen nähdessään lyhytkarvapyrrin "kun niitä näkee niin kovin harvoin...".

Tuomarina Marjo Järventölä, tuloksena ERI JUK1

Arvostelu:

Erinomaisen vilkas, mittasuhteiltaan hyvä uros, jolla oikeanlainen hyvin ilmeikäs pää! Eloisat korvat. Hyvä ylälinja, ikää vastaava rintakehän tilavuus. Erinomainen takaosa, edestä eturaajat vielä hieman ahdasasentoiset ja käpälät kääntyvät ulospäin. Liikkuu kepeällä askeleella, edestä nyt kovin löysästi. Luonnontöpö. Hyvä karvanlaatu ja väri, lupaava junnupoika, joka tarvitsee vielä aikaa etuosan kehittymiseen.

Kuvat Tommi Hautamäki

Huh hellettä

Tiistaina pelastushakuharkoissa Taavi teki ensimmäistä kertaa partiointia tai pintahakua tai miksi sitä nyt haluaakaan nimittää...

Metsäalueella yksi "kadonnut" ja me lähdimme tälle alueelle risteilemään. Aikamme käveltyämme nosti Taavi hienosti ukon. Hyvin se oivalsi jutun juonen, vaikkei mitään käskyjä metsään lähtiessä saakutkaan.


Pk-hakutreenit jätin keskiviikkona väliin, kun lämpömittari näytti varjossa 31,4°... Tehtiin kotipihassa vähän esineruutua ja lököteltiin. Taavi haki kolme esinettä. Tällä kertaa leikitin sitä ensin ja vein sitten esineen piiloon ja sen jälkeen lähetys. Näin lähti ihan vauhdikkaasti, mutta itse etsinnän Taavi suoritti hyvin rauhallisesti. Palautus oli sitten taas vauhdikas, joten oli tää parempi kuin viimekertainen ruutu.

Lauantaina vielä aamun ollessa hieman viileämpi sain Murun houkuteltua tekemään Taaville jäljen. Pituutta jäljelle kertyi muutama sata metriä ja keppejä siellä oli kuusi. Jälki vanheni tunnin.

Lähetin taavin n. 5 metrin janalta ja hyvin nosti jäljen! Ensimmäisestä kepistä paineli vauhdilla ohi, toisen merkkasi hyvin. Kulma meni tosi hyvin, mutta sitten keppi jäi taas merkkaamatta. Neljännen ja viidennen kepin merkkasi ja kulman suoritti hyvin. Viimeinen keppi jäi huomaamatta, mutta se menee kyllä vähän jäljentekijän piikkiin.

Ihan hyvä hellepäivän (kesän helle-ennätys rikottiin tänään, + 32,5 *C) jälkitreeni, mutta Murua täytyy opastaa seuraavaan jäljentekoon vähän paremmin.

Mäntsälä KR

Aamuherätys oli ani varhain huonosti nukutun yön jälkeen... Ei muuta kuin kiireesti aamulenkille, jossa herätimme myös hirven. Tapsahan tietysti lähti tervehtimään viehkeää hirvineitoa ja näytti takaisin tullessaan tältä:

Onneksi Taavi on pyrri, joten turkinhuollon kanssa ei tarvitse hermoilla!

Starttasimme siis aamusella kohti Mäntsälää, matkalla koukkasimme siskoni kenneltytöksi mukaan. Päivä oli todella kuuma, + 27 C, mutta onneksi iltapäivää kohden rupesi tuulemaan ja pilviä kerääntyi hieman taivaalle helpottamaan oloamme.

Olimme paikalla hyvissä ajoin, jotta handleri ja koira kerkiävät tutustua paikkaan ja hieman rauhoittua ja rentoutua. Tämä rentoutumisosuus taisi kyllä koskea vain koiraa...

Tuomarina meillä oli aivan ihastuttava puolalainen vanhempi herrasmies Miroslaw Redlicki. Hän oli jopa opetellut muutaman sanan suomea ja tervehti kaikki kehään tulijat suomeksi =)

Lyhytkarvapyrrejä näyttelyssä oli kaksi kappalein, mutta toisen osallistujan ollessa narttu, olimme ensin kehässä yksin. Taavi ravasi aivan uskomattoman hyvin (varsinkin kun viikolla kotipihan harjoituksissa sen mielestä oli kivaa pureskella mua hanurista kesken laukkaloikkien...) ja seisoikin ihan nätisti. Siinä vaiheessa, kun tuomari pyysi nostamaan koiran pöydälle, meinasi mulla mennä pasmat sekaisin, mutta hyvin sekin meni. Meitä helpotti myös se, että mä sain näyttää Taavin hampaat.

Sitten kun oli vuorossa yhteiskehä Korun (Tottakai Kotkan Ruusu) kanssa, niin Taavi oli edelleen aivan mainio, ei laukkaa, ei hyppelyä, ei haukkumista, ei juuri mitään ylimääräistä. Hellekö sen aiheutti vai aamuinen hirvijahti, tiedä sitä, mutta mulla oli todella hienosti käyttäytyvä koiruus!! <3

Tuloksena ROP ja SERT!

Arvostelu:

exc. type. Nice triangle head, good eyes and ears. Good topline. jotain mistä en saa selvää. A bit loose in front action. Good coat.

 Suomennuspalvelun suomennos:

Erinomainen tyyppi, mukava kolmionmuotoinen pää. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä ylälinja. Hyvät takakulmaukset. Hieman löysä etuliike. Hyvä turkki.

Ryhmäkehiä odottelimme pari tuntia todella hiostavassa kelissä, onneksi löysimme rauhallisen varjoisan paikan.

Ryhmäkehässä Taavi oli taas oikein kiltisti, mutta vieressä oleva juoksuinen narttu hieman haittasi, varsinkin juoksuosuus meni vähän maan haisteluksi... Olin tosi iloinen Taavin ihanan rennosta olemuksesta vaikkemme sijoittuneetkaan, enkä sitä kyllä yhtään ollut edes odottanut.

Mulla on todella hieno koira!!


Kuvat Hanna Pasinen:

Helteistä odottelua

Pitihän sitä vielä vähän harjoitella ennen kehää...

ROP Tottakai Uskomaton Olen ja VSP Tottakai Kotkan Ruusu

Illalla kotona sekä kuvaaja että kuvattava olivat jo vähän nuupallaan

Loman jälkeistä koomaa

Torataina yritin esineruutua, mutta ei se oikein lähtenyt... Taavi vaan kävellä laahusti ruudussa. Kyllä se esineet sieltä löysi ja osan jopa toi mulle, mutta niin laiskaa touhua oli, ettei mitään rajaa.  Kokeilin sitten vielä "partiointia" mutten tiedä oliko siitäkään mitän hyötyä. Vaikea juttu tuo ruutu.

Lauantaina uhmasimme hellettä ja kävimme kentällä vähän tottistelemassa. Aiheena ne perinteiset eli seuraaminen, jättävät liikkeet, eteenmeno ja nouto. Seuraaminen on väljää ja Taavi jätättää, jättävissä tarjoaa välillä istimisen sijasta maahanmenoa ja nouto sekä eteenmeno voisivat olla vauhdikkaampia. Ihan hyvä treeni kuitenkin melkein kolmen viikon tauon jälkeen ja hirveästi siinä oli hyvääkin.

Maanataina olin menossa näyttelytreeneihin, mutta ne onkin heinäkuun ajan tauolla... Vedin sitten omineen rinkiä ja pönötystä kentällä. Alla oli tunnin lenkki ja lämpötila varjossa + 25 *C, joten ravaaminen onnistui oikein hyvin vain muutamalla laukkaloikkaosuudella. Taavi pönöttää takajalat harallaan ja meinaa mennä tosi helposti istumaan... Maailmainvoittaja täältä tullaan! (nolaamaan ittemme =D)

Tiistaina aamutuimaan tehtiin metsäjälki. Keli tuulinen ja kuuma, jälki vanheni noin tunnin ja pituutta sillä oli ~ 600 m. Keppejä jäljelle tiputtelin kuusi kappaletta, jana noin kolme metriä.
Taavi löysi jäljen hyvin, mutta lähti ensin takajäljelle. Kun en sitä sinne päästänyt, niin vaihtoi suuntaa ja lähti etenemään. Ensimmäinen keppikin löytyi hyvin! Sivutuuli oli ensimmäisellä suoralla melkoinen ja metsä aika avointa, joten haju ilmeisesti siirtyi jonkin verran sivuun ja tästä syystä toinen keppi ohitettiin sujuvasti . Kulmalle Taavi tuli kuitenkin hyvin (tampattu kulma) ja meni sen pienellä tarkistuskaarroksella hyvin. Seuraavan suoran kaksi keppiä löytyivät hienosti ja kulma oli tosi hyvä. Myös viimeinen pätkä meni mallikkaasti ja loppupalkka oli ansaittu.

Kuveja:

Pieni merikarhu

Kuivattu poron selkäranka maistuu kesähelteillä

Kotona Taavelon paras kaveri on Waltsu

Muutaman viikon takaisia juttuja...

Maanantaina kävin vähän tottistelemassa, perusjuttuja tehtiin taas. Seuraamisessa jätättää heti jos etenen vähänkään pidemmän matka, paikkamakuut ja -istumiset oli hyviä ja seisomaankin jäi kerran nätisti. Eteenmenoja tehtiin namipurkille onnistuneesti. Ton eteenmenon olen kokenut jotenkin tosi vaikeeksi, mut kai se tosta lähtee?!

Paikkamakuusta ja seisomisesta tein myös muutamia luoksetuloja ja aina Tapsuli tulee sillai loikkien, mut haittaakse? Hyppyjä kokeiltiin myös vaihtelevalla menestyksellä ;)

Ja päivän bonustehtävänä paikkamakuu häiriökoiran läsnäollessa. Taavi siis hihnassa, kun mulla ei ole luottoa siihen yhtään toisten koirien seurassa :/ Häiriökoirana vieras reilu vuotias sakemanninarttu. Narttu käveli eri etäisyyksillä (lähimmillään varmaan kuutisen metriä) rauhallisesti meitä ympäri. Taavi maahan ja minä hihnanmitan päähän. Ja taas tuo pieni luppakorva yllätti mut täysin! Sehän pysyi maassa kolme eri kertaa aina vapautukseen asti! <3 En ihan hirveitä uskaltanut vaatia (itsestäni aika tuntui kyllä aika pitkältä joka kerta) ja kehuin sitä koko ajan rauhallisesti, mutta se pysyi nätisti maassa ja tapitti mua keskittyneesti, mitä ei yksinään treenatessamme tosiaankaan tee. Vähän se vinkui, mutta olin taas niin äimänä, kun olin olettanut sen lähinnä rähjäävän toiselle niin, etten saa siihen mitään kontaktia... Älä siis ikinä oleta mitään :) !!


Tiistaina palastushakutreeneissä Tapsalle neljä ukkoa. Kaikki valmiita. Ekalle ukolle lähti tyypilliseen tapaan hirveellä innolla, etsi kauan ja lopulta ilmaisi toiseksi tarkoitetun ukon radan toiselta puolelta... Maasto oli tosi peitteinen ja koiran etenemistä ei juurikaan pystynyt seuraamaan... No, ei voi mitään. Uusi lähetys ekalle ukolle ja nyt löytö. Kolmas oli ehkä paras, hyvä eteneminen ja hieno ilmaisu. Neljännelle Taavi teki tosi paljon töitä, mut kyl se on sitkeä eikä anna periksi! Maalimies oli maakuopassa tosi tiheässä pöheikössä ja viimenään Tapsa sen sieltä kaivoi ja ilmaisi hyvin. Keli oli tänään kosteä, mutta sateeton ja tuuleton. Käyttäytyminen maalimiehillä oli ollut hyvää, paria oli käynyt nuuhkaisemassa ihan lähituntumalta, mutta muuten ei ollut koskenut ja kaikille ilmaisu alkoi ilman käskyä. Ilmaistessaan Taavi nykyään vaihtaa välillä asentoa seisomisen ja maahanmenon välillä.


Mökkeilin Taavin kanssa muutaman päivän. Tai Taavi mökkeili vähän enemmän, kun se jäi porukoille hoitoon mökille mun lähtiessä kesäreissuun. Mökkeilyyn kuului uimisen harjoittelua, joka Taavin mielestä oli ihan tyhmää, paljon kivempaa oli puhaltaa nenästä kuplia veden alle :)

Tein myös verijäljen. Pituutta jäljellä oli noin 900 m, yritin tehdä AVO-luokan koejälkeä muistuttavan jäljen, mutta reitille osui sen verran tiheikköä, että suunnistuskierroksella merkit loppui kesken ja sitten veretyskierroksella en tietenkään osunut samalle reitille... Mutta jälki tuli kuitenkin tehtäy hyvin vaihtelevaan maastoon; kangasmetsää, kuusipöheikköä, märkä kostea suoalue, kalliao... Jälki vanheni  20 h ja vanhentumisen aikana satoi rauhallista sadetta jonkin verran.

Alkumakauksen Taavi haisteli tarkkaan ja lähti hyvin oikeaan suuntaan, mutta aika hapuilevaa oli meno. Kerran lähti ilmeisesti riistan jäljelle ja jouduin sen palauttamaan takaisin oikealle tielle. Ensimmäisen nurkkamakauksen oikaisi merkkaamatta makausta, mutta jatkoi hyvin jäljellä. Vauhti oli kyllä tosi rauhallinen. Taas vei riista kerran mennessään, mutta jäljelle palautuksen jälkeen jatkoi hyvin. Toisen kulmamakauksen merkkasi niin hyvin, että rupesi oikein syömään veristä sammalta, enkä meinannut saada Tapsaa jatkamaan millään. No sitten kun matka jatkui, niin mentiin hyvin lähes loppuun saakka, kunnes Tapsa harhautu jäljeltä noin 15 m ennen sorkkaa ja oli ihan hukassa. Taas palautus jäljelle ja loppu hyvin kaikki hyvin. Sorkka kiinnosti kovasti ja ylpeänä Taavi kantoi saalistaan koko matkan takaisin mökille. Aikaa suoritukseen meni aika lailla 45 min, joten nopeutta ja tarkkuutta olisi jostain saatava lisää...