Kuopiossa pyrrien paimennusleirillä

Perjantaina köröteltiin Taavin kanssa hyvissä ajoin Kuopioon, jotta ehdittiin treffata Maisa-sisko. Viime kerralla sisarukset eivät tulleet sitten ollenkaan juttuun, joten vähän jänskätti kuin tänään käy. Turha pelko, kaksikko oli hyvää pataa heti alusta asti ja yhteinen metsälenkki sujui leikkien hyvässä sovussa. Maisa näytti myös mallia miten uidaan, mutta ei Taavi tajunnu.

Lauantaina paimennusleiri alkoi teoriaosuudella, kouluttajina loistavat Terhi Mikkonen ja Hannu Savolainen. Mullahan ei ollut etukäteen mitään tietoa paimennuksesta enkä siis oikein ollut osannut luoda mitään ennakko-odotuksia ja toiveita. Tietoa tuli paljon.

Aamupäivän aikana kävimme kaksi kertaa lampailla. Ensimmäisellä kerralla kierrettiin aluksi pyöröaitausta ulkopuolelta. Taavia vähän jännitti, mutta selvästi se oli kiinnostunut lampaista. Sitten mentiin sisään pyöröaitaukseen ja aluksi käveltiin lampaiden takana vähän tutustumassa, mutta nopeasti vaihdettiin niin, että mä kuljin lampaiden edessä ja Taavin hommana oli sitten pitää lauma liikkeessä lampaiden takana kulkien. On muuten yllättävän vaikeaa kulkea takaperin, miettiä mihin käteen ja miten sauvaa pidetään ja samalla seurata koiraa. Mulla ainakin meni aluksi ihan lampaiden tuijotteluksi ja pystyssä pysymiseen keskittymiseksi. Mutta oli kyllä hienoa huomata, miten koiran luontaiset vaistot heräsivät. Välillä tosin Taavi vähän innostui liikaa, mutta hyvin se reagoi mun rauhoittaviin käskyihin, ainakin melkein aina.

Aamupäivän toisessa paimennuksessa olimme taas pyöröaitauksessa ja Taavi oli jo "irti" eli liina roikkui sen perässä. Tehtiin lauman kuljetusta ja käännöksiä.

Iltapäivällä paimensimme isolla pellolla ja lampaita taisi olla yli kolmekymmentä. Iltapäivän osuus meni hyvin, ajoittain se näytti jo ihan paimentamiselta. Taavikin uskaltautui  selvästi lähemmäksi lampaita vaikkakin sen vaikutus lampaisiin oli melko voimakas, joten ihan lähelle se ei kovinkaan montaa kertaa päässyt.

Sunnuntaina ekassa paimennuksessa oltiin pyöröaitauksessa tehden kuljetuksia, käännöksiä ja ympyrän halki menoja. Taavi rupesi tarjoamaan itse aika hyvin tasapainoon menoa ja reagoi aika hyvin mun ohjaukseen. Tosin kyllä se lopussa taas innostuikin. Oma liikkuminen oli tänään selvästi rennompaa kuin eilen, enkä ollut ihan niin sahapukkina. Toisella kerralla oltiin isolla pellolla isolla laumalla ja kokeiltiin poispäin ajoa. Keskityttiin Taavin rauhallisena pysymiseen ja onnistuttiin ihan hyvin. Taavi meni tarvittaessa rohkeasti lähelle laumaa ajamaan sen taas liikkeelle jos se pysähtyi.

Kaikkinensa ihan huippu viikonloppu. Oli todella hienoa nähdä miten koiran luontaiset vaistot syttyvät ja kun se tekee sitä, mihin se on aikojen saatossa jalostunut. Paimennus on vaikea laji ja oli hienoa päästä kokeilemaan sitä erittäin kivojen ja osaavien ohjaajien opastuksella upeassa paikassa. Toivottavasti pääsemme vielä joskus kokeilemaan tätä lajia. Kiitos Terhi ja Hannu! Kiitos Seija, Päivi, Satu ja Virpi kivasta viikonlopusta!

Illalla kotona sängyn vieressä nukkui pieni pyrri nähden kovasti unta paimennuksesta =)

Tässä vielä ihan hirveästi kuvia aiheesta:

Vähänkö oli kavereita

lentosuukko Masille

Yksi tilan omista paimenista, australian koolie Li, työssään

Yksi tilan omista paimenista, australian koolie Li, työssään

Yksi tilan omista paimenista, australian koolie Li, työssään

Yksi tilan omista paimenista, australian koolie Li, työssään

Yksi tilan omista paimenista, australian koolie Li, työssään

Li on yksi kauneimmista ikinä näkemistäni koirista

Nenähommia

Sunnuntaiaamuna ekat jälkitreenit leirin jälkeen. Kepit oli namipussissa pari tuntia hajustumassa ennen treeniä... Taaville oli vieraan tekemä n. 300 m pitkä jälki kahdella ysikympin kulmalla ja kuudella kepillä. Lähtö noin viiden metrin janalta. Jälki ehti vanheta noin 40 min, keli oli kuiva, lämmin ja lähes tuuleton.

Taavi lähti hyvin ja löysi selvästi jäljen nopeasti, aluksi lähti tosin takajäljelle... Kun oikea suunta löytyi, oli vauhti taas melkoinen. Ensimmäistä keppiä vähän nuuhkaisi, mutta mulla oli palkkaus myöhässä ja Taavi ehti jo lähteä paahtamaan vauhdilla eteenpäin. Jäljellä oli muutama polun ylitys, jotka meni hyvin, kulmien jälkeen oikea suunta löytyi melko nopeasti vain pienellä hakemisella. Kepit ei sitten tänään onnistuneet ollenkaan. Taavi ilmaisi yhden kepin edes jotenkin ja viimeisen kepin se sitten viimenään ilmaisi, kun en päästänyt sitä etenemään...

Ensi kerralla täytyy vähän hidastaa tota Tapsan vauhtia, että se ehtisi reagoida keppeihin. Muuten olin tyytyväinen tän päivän tekemiseen.


Tiistaina pelastushakutreeneissä mentiin kolmella ukolla, joista kaksi ekaa valmiita ja kolmas haamu.

Eka meni kyllä niin sinnepäin kuin voi mennä... Suoraan lähetyksestä kuselle ja sitten oli jossain välissä käyny bongaamassa maalimiehen, mut sitten vaan juoksenteli ja haisteli omiaan, kunnes jossain vaiheessa muisti, että pitäskö tolle ukolle vähän haukkuakin... Toinen oli hyvä, siellä oli maalissa myös pikkupoika (ehkä 5 v.?) ja sen Taavi oli kuulemma haistellu ensin tosi tarkkaan ja sitten pienellä avustuksella tuli hyvä ilmaisu. Haamulle meni vauhdilla, suorapalkka.

Pitäis nyt saada jostain vieraita ihmisä treenimään tota pelkkää ilmaisua, että sais sen paranemaan... Mut mistäs niitä sais...

Kuvat ja video Aki Kyyrö:

Päänvaivaa

Tässä video ekasta lähetyksestä otsikolla "vittu ja kuselle"

(Videolla kuuluva haukunta kuuluu autoilta, Taavin haukku ei juurikaan kuulu. Mukana treeneissä myös uusi immeinen, jolle Sari samalla kertoo hausta)

Hakuilua, kesäreissu ja täydellinen hölmistys

Pelastushakutreeneissä Taavilla oli kolme ukkelia, joista eka haamu ja kaksi seuraavaa valmiita. Haukkui kaikki, ja kaiken lisäksi paremmin kuin viimeksi. On sitä kyllä treenattukin, mutta vielä on pitkä matka kunnon ilmaisuun... Vähän on neitimeininki edellleen :P

Taavi irtoaa tosi hyvin, tänäänkin n.70 m, ja tekee töitä hyvin. Olen niin iloinen miten se on hokannut tän homman. Nenä vie murkkuikäistä riiviötä yleensä ihan kuus-nolla, mutta "ukko" -käskyn saatuaan ei ole kahta sanaa siitä mitä tehdään. Välillä saattaa kyllä mennä vähän jäljellä...


Kävimme viikolla myös pienellä kesäreissulla ihastelemassa vanhaa Porvoota. Taavi käyttäytyi oikein mallikkaasti, lounasravintolan terassilla muut asiakkaat eivät edes huomanneet siellä olevaa raitapaitaa, niin kiltisti se lötkötteli meidän ruokaillessa. Iltapäivällä matka jatkui kohti Nuttu-tädin "helllää" huomaa. Pääsi kaksikko taas vähän irrottelemaan keskenään ja kyllähän ne toisistaan tykkää, vaikka Nuttu vähän yrittää välillä esittää muuta <3

Torstaina piti olla pk-hakutreenit, mutta lämpömittarin näyttäessä illalla varjossa 29,6 *C vaihtui hakuilu esineruutuun. Olin hyvilläni siitä, sillä esineruutu on taas niitä juttuja, joita on kiva tehä kokeneempien kanssa kun on ihan pihalla miten homma toimii. Tai ihan hyvinhän mä sitä olen iteksenikin tehnyt, mut sain ainakin varmistusta taas siihen, että olen tehnyt oikein...

Taavin tekeminen oli sitten ihan jotain muuta, kuin mitä odotin. Tyyppi oli ihan ulalla, söi ruohoa ja kuseskeli mennessään, ei voinu hommat kiinnostaa yhtään vähempää... Mikä lie oli vai kuumuus? Mut ihan VMP -meininki =/

Illalla tuli sitten vielä todella yllättavä tekstari ryhmämme vetäjältä. Hän lopettaa. Ilmeisesti jotain erimielisyyksiä seuran johdon kanssa...? Ja olimme juuri sopineet seuraavat treenit lauantaille... ja hakuryhmän vetäjistä on huutava pula tällä kulmakunnalla, millään et meinaa saada paikkaa treeniporukasta... ja seuralla oli juuri keväällä hakukurssikin, josta tuli monta uutta innokasta harrastajaa... jajaja. Ihan perseestä!!! Miten mä nyt treenaan, kun mihinkään ryhmään ei mahdu (onneksi on toi pelastuspuolen ryhmä olemassa!!!)... ja meidän porukka on aika aloittelijoita, joten tarvittaisiin kyllä joku kokeneempi vetämään hommaan... Kyllä on aika hölmistynyt olo... Miten voi haun harrastaminen olla näin vaikeaa? Ja kun se olis just se laji, joka tuntuu eniten omalta...

Kesän jälkeen tulee syksy

Vai miten se nyt menee? Viime viikko oli helteinen ja nyt mittari näyttää + 6 *C ja vettä sataa taukoamatta.

Rankan leiriviikonlopun jälkeen maanantai vedettiin lonkkaa ja tiistaina sitten harjoiteltiin taas eksyneiden etsintää kylmässä ja märässä metsässä. Toteutumme leiriltä saatuja oppeja haamujen muodossa kolmen ukon verran ja hyvinhän se meni. Oli kiva nähdä myös muiden koirien taas kehittyneen kovasti.

Taavin kestävyyskunnon kehytyksen olen ulkoistanut Murun hommaksi, he käyvät kahdestaan juoksulenkeillä silloin tällöin. (Pitäisi ehkä patistaa kaksikko kimppalenkille vähän useammin). Vielä matkat eivät ole kovin pitkiä, muutaman kilometrin. Taavi on oppinut aika hyvin juoksemaan juoksuvyö - vetovaljasyhdistelmällä, mutta kun Lärppä väsyy (tai tylsistyy?), niin se rupeaa hyökkäilemään jalkojen ja käsien kimppuun... =/ Onneksi tämä loppuu juoksun vaihtuessa kävelyyn ja hetken kävelyn jälkeen juostaan taas. Eilen aamulla kävin itse ekaa kertaa juoksemassa Taavin kanssa ja se meni just niin kuin Muru oli sanonut; kaksi kilsaa hölköteltiin hyvin ja sitten iski pyrri pohkeeseen =). Mun oma kuntoni on kyllä niin surkea, etten kahta kilsaa pitemmälle varmaan olisi jaksanut juostakaan, joten ei nää kunnonkohotuslenkit huonoa tekis mullekaan...

Välikevennyksenä Tapsa ja karmaisevan pelottava ruohonleikkuri:




Keskiviikkona lenkin yhteydessä tehtiin esineruutuharjoitus niin, että talloin alueen ja laitoin sinne kuus Taavin lelua niin hyvin piiloon kun sain. Ekalla lähetyksellä Taavi lähti tosi hyvin ja toi ekan lelun, tosi pudotti sen muutaman metrin päähän ja tuli loppumatkan ilman lelua... Toiselle ja kolmannelle lähti vähän hitaasti, mutta pienellä avustuksella meni syvemmälle ja molemmilla kerroilla tuli lelu, yhden kerran jopa käteen asti.

Perjantaina käytiin tottistelemassa ja taas sain niin paljon uusia neuvoja, että jos murto-osankin muistan ja suodatan omaan käyttöön, niin hyvä. Seuraamista vähän hierottiin ja noutoa, pari paikkamakuuta ja hyppyjä, siinä päivän aiheet. Nenä vie pientä mies nyt niin paljon, että välillä karkas kesken kaiken kentän laidalle nuuskimaan... Torumisella tuli takas sen näkösenä, että "sori, mä vaan vähän unohin mitä ollaan tekemässä, mistä jatketaan?". Tällasissa treeneissä, missä välillä tehdään ja välillä seisoskellaan ja pohditaan ongelmiin ratkaisuja, Taavi ei meinaa jaksaa keskittyä. Yleensä kun tehdään omineen ilman suurempia taukoja, pysyy pikkumiehen keskittyminenkin parempana.

Hypyt oli huippuja (korkeutta ehkä 20 cm eli harjoiteltiin vaan käskyä). Noudossa saatiin treenikaverilta naurut, kun Taavi loikkii kapulalle kun joku kauris, pojojoing =D. Se ei varmaan koskaan opi laukkaamaan sinne vauhdilla, mut mua ei haittaa, noi sen loikat on niin ihania <3. Paikkamakuut ois voinu mennä paremmin, mutta eihän aina voi kaikessa onnistua. Ja seuraamiseen saatiin taas uusia vinkkejä kontaktin pitämisen parantamiseen. Taavilla on hyvä kontakti peruasennossa, mutta kun lähden liikkeelle se pudottaa kontaktin ekan askeleen ajaksi, mutta kontakti palaa heti sen jälkeen. Ihan kuin se kattois eteensä, että mihin tässä oikein ollaan menossa (onko se nyt niin huono juttu?). Hierotaan tätä nyt jatkossa kehumalla heti liikkeelle lähdettyä, auttoi heti huomattavasti. Häiriöille Taavi on edelleen tosi herkkis, mutta kai siinäkin on jotain parannusta tapahtunut.

Huomaan itestäni sen, että jään ihan liian helposti tekemään saman toistoa liikaa ja Tapsahan tietysti kyllästyy. Variaatioita treeniin pitäisi saada lisää, mut minkäs teet kun mielikuvitus puuttuu täysin ;) Keskusteltiin myös vähän Taavin tekemisen intensiivisyydestä, mutta malikkaihmisen silmissä pyrrin tekeminen voi näyttää vähän erilaiselta tai sitten se johtuu vain tosta mun tylsyydestä...

Leiriviikonloppu

Perjantaina saavuimme alkuillasta leiripaikalle majoittumaan ja odottelemaan, että kaikki saapuvat paikalle. Sain onnekseni Taavin kanssa oman huoneen. Huoneen jakaminen vieraan koiran kanssa tuntui lähes mahdottomalta ajatukselta. Kimppahuoneessa Tapsan olisi pitänyt olla koko ajan häkissä, kun muuten meno olisi varmasti mennyt tavalla tai toisella liian hurjaksi. Ja vieraan koiran läsnä ollessa Tapsa tuskin olisi pystynyt lepäämään, vaikka koirat olisivatkin olleet häkeissä. Minusta nyt vaan tuntuu pahalta pitää pikkumiestä esim. koko yö häkissä, kun se rauhoittuu paljon paremmin sängyn alle. Häkissä olossa ei ole mitään ongelmaa, jos häkki on autossa, mutta sisätiloissa Taavi ei siellä oikein tunnu viihtyvän... Ja yö autossa nyt vasta mahdottomalta ajatukselta tuntuukin, kyllä murukoiran pitää päästä kainaloon, jos se niin tahtoo :P

Illan ohjelmassa oli vapaata lenkkeilyä ja esineruutua. Taaville otettiin ruutu kahdella esineellä, jotka molemmat olivat melko lähellä lähetyspaikkaa. Molemmille esineille se juoksi ekalla lähetyksellä lähes alueen takarajalle, taisi olla ihmistä etsimässä =) ja sitten toisella yrittämällä löysi esineen, noukki sen matkaa ja toi melkein mulle asti. Ihan kohtalainen suoritus siihen nähden, että esineruutua on tullut tehdyksi muistaakseni kaksi kertaa...?

Lauantaina osallistuin metsäjälkeilyyn, kouluttajana Tiina Taalikka. Päivän aikana tehtiin kaksi jälkiharjoitusta niin, että ensimmäisellä jäljellä Taaville oli viisi keppiä, jäljen pituus oli parisataa metriä, siinä oli yksi suora kulma ja iso kaarros ja jälki oli vieraan tekemä. Lähetyksessä oli myös n. viiden metrin jana. Kepit oli makupalapussissa hajustettuja.

Taavi lähti janalle hyvin ja bongasi jäljen loistavasti. Pieni suunnan tarkistus ja sitten lähdettiin reippaalla vauhdilla etenemään. Taavi ilmaisi kaikki kepit ja kulmassa teki pienen kaarroksen, mutta lähti siitäkin hyvin oikeaan suuntaan. Ihan huippusuoritus!

Toinen jälki oli samanmoinen, mutta hiukan lyhyempi ja siinä oli neljä keppiä, joita ei ollut hajustettu kuin ihmisen käsissä. Janalle lähtö meni tässäkin hyvin ja oikea suunta löytyi, mutta sitten tapahtui jotain ja Tapsa härväs jonkin aikaa ja musta tuntu jo, ettei sillä ole mitään hajua missä mennään. Sitten se kuitenkin ilmaisi kepin ja jatkoi matkaa määrätietoisesti ilmaisten myös toisen kepin. Jäljen kaksi ensimmäistä keppiä jäivät ilmaisematta.

Jatkossa teemme siis lisää janoja ja keppejä jäljelle niin, että parin seuraavan treenin ajan ne ovat namihajustettuja ja sitten voisi jo kokeilla ihan ilman lisähajujakin. Ja jälkien pitäisi pääsääntöisesti olla jonkun muun kuin mun tekemiä. Mun pitää panostaa ilmaisun palkkaukseen, että ehdin ajoissa. Mutta ihan hyvällä mallilla ollaan =)


Sunnuntai oli hakuhommia, kouluttajana Ari Starck (ihan huippu, tykkäsin tosi paljon). Vedettiin pitkä harjoitus, jossa kaikkien koirat kävivät radalla kaksi kertaa. Ensin Taaville oli kaksi haamua, joilta toivottiin myös ilmaisua ilman maalimiehen avustusta (haukku tai kaksi). Molemmille upposi tosi hienosti suoraan, mutta Tapsan haukut on vähän vienoja, joten niiden kuuluvuus ei ole ihan paras mahdollinen, vielä, mutta se yritti kuitenkin haukkua maalimiehen löydettyään.

Toisella kierroksella haamuja oli kolme, muuten sama homma. Ensimmäiselle ukolle Taavi upposi taas tosi hyvin, mutta kun mitään ei alkanut kuulua, niin lähdin hissukseen maalimiehen luo. Löysin Taavin viiden metrin päästä ukosta nuolemasta tassuaan. Ukolle mennessään Taavi oli käynyt ukolla, mutta se oli satuttanut toisen etujalkansa ja se oli vähän linkuttanut sitä. Namipurkki ei ollut ollenkaan kiinnostanut ja se oli nilkuttanut syrjemmälle nuolemaan tassuaan. Jalasta ei mitään kuitenkaan löytynyt ja keskilinjalle mentäessä Taavi ei enää edes ontunut.

Toiselle ukolle Tapsa upposi hyvin, mutta oli ensin jäänyt hieman kauas ukosta haukahtelemaan. Olisiko äskeinen tassuun sattuminen maalimiehen lähellä jotenkin vaikuttanut tähän? No, Tapsa oli kuitenkin pienellä houkuttelulla tullut sitten lähemmäksi. Kolmas ukko meni sitten taas kokonaisuutena ihan hyvin.

Ekan kierroksen jälkeen tehtiin Taaville myös erillinen ilmaisuharjoitus, jossa kolmella kerralla oli jo nähtävissä selvää kehitystä. Kyllä meistä vielä kelpo hakukoirakko tulee!

Arin neuvot jatkoa varten olivat seuraavat: ääniavut pois kokonaan, maalimiehet aina hyvin piiloon, jottei silmillä etsiminen onnistu, tuulia on tarkkailtava ja otettava ne huomioon jo mm:n piilolle menossa (piilolle aina tuulen alapuolelta). Ilmaisutreenejä pitää tehdä nyt tosi paljon, että saadaan haukku kuntoon. Haamuilla jatketaan niin, että haamu pienenee koko ajan, lopulta vain käsi näkyy keskilinjalle. Mun on myös kiinnitettävä siihen huomiota, että Taavi ihan oikeasti näkee haamuun, kun se kuitenkin on noin pieni. Ja jos koira lähtee vinoon, niin se kutsutaan takaisin ja lähetetään uudestaan.

Kun suorat pistot onnistuvat satavarmasti valmiille ukoille, ruvetaan ottamaan mukaan tyhjiä pistoja. Näillä sitten jatketaan vähitellen rataa pidentäen koiran kehityksen mukaan. Umpparit on sitten kuulemma ihan helppoja kun koira osaa varmasti valmiin.


Ihan loistava viikonloppu siis takana, vaikka keli olikin aivan järkyttävän kuuma. Se myös harmittavasti näkyi koirien jaksamisessa ja siksi mä jätinkin lauantai-illan esineruutu ja tottistreenit väliin, jotta pikkumies saisi vähän levättyä. Taaviin olen kyllä tosi tyytyväinen. Pitkien treenien lisäksi leirielämä oli sille varmasti omalla tavallaan väsyttävä kokemus; uusi paikka, paljon koiria, paljon autossa odottamista, yksin vieraassa huoneessa oloa, outoja ääniä oven takana... Ja me käytiin molemmat uimassa! =)

Lomaviikko = touhuviikko

Helteinen maanantai aloitettiin kimppalenkilla Pakin kanssa. Kaksikko tulee edelleen hyvin juttuun, tosin tänään oli pari pientä rähähdystä, muttei mitään vakavaa... Positiivista näissä rähäköissä oli se, ettei Taavi mennyt niistä ollenkaan lukkoon niin kuin viime syksynä meni kuullessaankin jonkun vähän ärisevän.

Kesä on tullut, mittarissa +30*C, joten tehtiin melko lyhyt rauhallinen lenkki, jonka aikana pojat kahlaili kaikki kuraojat :) Tänä kesänä Taavi pitäisi opettaa uimaan. Se kyllä kahlailee mielellään, mutta jalkojen on yletyttävä pohjaan....

Illalla köytiin isojen koirien ryhmätottiksessa, helle oli tainnut verottaa porukkaa ja meitä oli vain neljä. Tunnin aiheena perusasento, paikkamakuu, istuminen, seuraaminen ja lopuksi luoksetulo.

Perusasento on meillä ihan hyvä, seuraamisessa pitäisi kiireesti päästä eroon nameista (helpommin sanottu kuin tehty).  Miks ihmeessä pennulle opetetaan imutus, kun siitä on niin vaikea päästä pois!?? Ollaan nyt tehty ihan vain sitä, että perusasennossa 'seuraa' -käskyllä Tapsa ottaa katsekontaktin ja saa jo siitä palkan. Varsinaista seuraamista tehtiin yhden askeleen verran ja sitten palkka. Muista: käsi saumaan ja isompi askel!

Istuminen on ehkä Taavin vahvin liike, se onnistuu ilman mitään käsiapuja, mutta maahanmenoihin se taas tarvii apuja, vaikka kevättalvella se oli tosi hyvällä mallilla... Mutta maahan mentyään Taavi pysyy siellä aika hyvin, vielä en ihan hirveitä uskalla kotipihan ulkopuolella vaatia. Lopun luoksetulo oli hyvä ja vauhdikas.


Tiistaina käytiin iltapäivällä vähän tottistelemassa parin naisen kanssa. Taavin kanssa hinkattiin seuraamista ja mä tuskailin namista eroon pääsyä. Peränkäyttöharjoitukset oli mulle uus juttu ja niitä ruvetaan treenaamaan tehostetusti. Noutoa tehtiin pari niin, että kapula oli mun ja Tapetsun välissä ja se toi kapulan siitä. Vauhtia vois olla enemmän, mut positiivista oli se, et häiriöt (frisbeegolffaajat, jalkapallojunnut lenkillä ja autot) eivät juurikaan haitanneet tänään Taavia. Tehtiin myös yks valmis nouto, muuten hyvä, mut hidas. Lopuksi pari luoksetuloa ja tänään ne olisivat kaivanneet vähän vauhtia lisää.

Illalla oltiin pelastushakuharjoituksissa. Hellekelien jatkuessa tehtiin vain kaks ukkoa per koira. Taaville taas kaksi valmista. Muuten meni hyvin, mutta ekaks Taavi haki sen toiseksi tarkoitetun ukon keskilinjan toiselta puolelta... Mut pääasia kai että löytää?! Toisella lähetyksellä haki sitten sen ekan ukon ja oli kuulemma menny hienosti ilmavainulla! Pari haukkua tuli molemmilta ukoilta käskystä.


Keskiviikkona otettiin vähän takapihatottista: seuraamista, paikkamakuuta, liikkeestä istumista... Jostain on nyt löytynyt häivähdys kiinteästä katsekontaktista seuraamisen aikana, jei! Edelleen siis vain perusasentoa ja siitä yksi tai kaksi askelta tai pieni käännös, mutta se tuijotus oli ihan huippua tänään! Paikkamakuussa ei omalla pihalla ole mitään ongelmaa, voin mennä nurkan taa piiloon vähäksi aikaa tai kiertää Taavin ympäri yms. ja se malttaa hyvin paikallaan. Liikkeestä istumista muutama pieni harjoitus ja nekin meni ainakin sinne päin.

Illalla olimme näyttelyharjoituksissa. Harjoitusta todella kaivataankin, kun tuo nenä maassa -esiintyminen ei oikein tuota tulosta ;). Treenien vetäjäkin totesi aluksi, että hajumaailma vie pientä miestä ihan täysillä...

Tän piti olla mun salainen ase näyttelyharkoissa

Ensin kopeloitiin koirat pariin kertaan ja Taavi antoi koplata ittensä melko hyvin, vähän ne hampaat on vieläkin vaikeat, mutta parempaan ollaan menossa. Sitten juostiin yksin ja yhdessä. Nyt meidän kanssa yhtäaikaa kehässä olleet kaksi muuta koiraa eivät juurikaan haitanneet Taavia, mutta se nenä vain pysyi tiiviisti maassa mun voissa paistetuista maksanpaloista huolimatta. Välillä taas seisottiin ja kopeloitiin ja sitten taas juostiin ympyrää ja kolmiota. Kun olimme juosseet yhteensä noin viisitoista kertaa kehää ympäri, alkoi Taavinkin pää pysyä ylhäällä :)  Täytyy siis ilmeisesti näyttelyissä vain yrittää päästä juoksettamaan sitä ihan hillittömästi ennen kehään menoa, jotta meillä olis edes jonkinlainen mahdollisuus esiintyä kunnialla.

Ja kun se pää alkoi lopulta pysyä ylhäällä, niin mehän jatkoimme juoksemista! Ei ole ihan vähään aikaan tullu juostua noin paljoa... Muut koiratkin vaihtuivat välillä kehässä, mutta me vaan jatkettiin. Saatiin lopuksi jopa useampi lähes onnistunut kierros aikaiseksi =)



Torstaina pk-hakutreeneissä Taaville oli kuusi ukkoa, joista viisi haamuina, jotka sitten piiloutuivat vähänmatkaa eteenpäin ja viimeisenä ukkelina peräänajo. Haamuille Taavi eteni hyvin, lähes suoraan takalinjalle asti ja sieltä sitten löytö. Peräänajonkin jaksoi vielä hyvin kuumasta kelistä huolimatta. Olin tyytyväinen treeniin.

Hyvää hakua ja esineitä jäljellä

Maanantai-ilta vierähti pelastushakuharjoituksissa. Mä olen niin innoissani! Taaville ole kolme valmista ukkoa ja mä en tienny, missä ukot oli. Mietin, että tuleeko liian aikaisin pelkkiä valmiita, mutta ohjaaja sanoi, että kokeillaan ja ens kerralla otettaan sitten jotain helppoa.

Ekalle lähti tosi hyvin, mutta matka tyssäsi edellisiltä koirilta metsänlaitaan jääneisiin maksan ja nakin paloihin... Ja millään en meinannut saada Taavia takaisin lähetykseen. No, uusi lähetys kuitenkin onnistui, mutta taas muilta pudonneet herkut veivät voiton. Menin Taavin luo vähän 'kovistellen", että hommiin nyt siitä! Lähtihän se ukolle ja löysi sinne ja vielä haukkuikin! Haukku tulee käskettäessä, mutta tulee kuitenkin ja vähän se välillä menee vieläkin sellaiseksi äänettömäksi leukojen louskutukseksi, mutta ihan mielettömän hienoa!!

Toiselle ukolle Lärppis lähtikin sitten hyvin, mutta tais kyllä mennä vähän enempi nenä maassa, kuin ilmavainulla... Taas hyvät haukut! Kolmas ukkeli olikin sitte melkoinen killeri. Taavi lähti taas tosi hyvin, mutta pariin kertaan juoksi ees taas tallattuja raitoja parinkymmenen metrin päässä keskilinjasta, tosin ei lähellekään niin pitkää matkaa kuin viimeksi, nyt sivuttainen liike olin ehkä vain reilu kymmenen metriä. Mutta sinne se syvemmälle metsään meni ja ukko löytyi ja haukut tuli. Mä kun menin hakemaan Tapsaa maalimieheltä niin yllätyin paikasta: maalimies oli armeijan maan alle kaivaman, pikku kuusikon kokonaan peittämän bunkkerin suuaukon sisällä. Siis maan alla tunnelissa piilossa ja mun muru löysi sen sieltä! Mä olin niin iloinen siitä, miten mahtava koira mulla olla! <3


Tänään olimme iltapäivän helteessä jälkitreeneissä. Lähes tuuleton keli, kuiva kangasmetsä ja mittarissa reilusti yli hellerajan.

Taaville lyhyt, n. 40 m suora tuore jälki ilman nameja, jäljellä kuusi esinettä. Taavi lähti tosi hyvin ja vauhti oli tosi paljon kovempi kuin namijäljillä on ollut. Taavia sai jarrutella, mutta se ei siitä onneksi häiriintynyt. Kuudesta esineestä (heijastin, tulitikkurasia, avaimenperä, pieni lääkepurkku, pieni rasvatuubi ja pieni loppupalkkarasia) Taavi ilmaisi viisi pysähtymällä ja nuuhkimalla niitä. Palkkasin heti tästä ja pyysin vielä näyttämään esineet uudestaan. Tulitikkurasian yli käveli huomioimatta sitä.

Olin tosi tyytyväinen, vaikka Taavi ehkä vähän meni hämilleen uudelleen näyttämisen pyytämisestä. Sitä on kyllä kotona tehty jonkin verran ja siellä on ollut ihan innoissaan tökkimässä esineitä nenällään uudestaan ja uudestaan. No, esineet uudessa yhteydessä ja lauma ihmisiä seuraamassa toimintaa, oisko siinä syy pieneen hämilleen menoon? Mutta siis ihan loistavaa, että se ylipäätään reagoi esineisiin ja jäljesti niin varmasti ilman nameja!

Missähän välissä mä sitä tottista reenaisin...? Siinä touhussa on taas ollut ihan luvattoman pitkä tauko :\