Jotenkin tuntuu, että ollaan viime aikoina treenattu ihan hitokseen vähän, ei oikeastaan ollenkaan. Nyt kun tassu on taas kunnossa, niin koitetaan vähän ryhdistäytyä.
Viime viikon keskiviikkona oltiin ekaa kertaa ulkona treenaamassa tokoa. Ulkotreeni näkyi vähemmän kuin olin odottanut, vautsi! Seuruu ihan ok, jäävät hyvät, kaukot uusilla olemattomilla kriteereillä kohtuulliset, mut matkaa ei vielä kaikki vaihdot kestä. Tunnarikin onnistui muuten hyvin, mut palautus on edelleen jalkoihin sylkäisy... Se ois nyt oikeesti otettava treenilistalle. Hyppyhässäkkään ei sit enää meinannu paukut riittää, mut saatiin onnistunutkin suoritus vähän vasemmalla kädellä tehtynä.
Helatorstain olin PAJÄ-kokeen koetoimitsijana, koko päivä meni, mut tuli osallistujille hienoja tuloksia. Jäi taas kutkuttelemaan, josko sitä itekin joskus uskaltais. Kunhan vaan ois kokeita... järjestäjät tuntuu olevan kovin harvassa.
Perjantaina jälkeä samalla kaavalla kuin tähänkin asti; jälki menee ihan hyvin, mut kepit jää eli jotain täytyy nyt keksiä. Jäljen jälkeen lenkki Taren kanssa.
Lauantaina esineruutua ja keppitreeniä. Esineruutu ei oikein tällä kertaa lähtenyt, yks esine tuli kohtuullisesti, sit ei oikein napistellu.
Suoralla jäljellä kepit oli merkitty krepeillä, jotta osaisin vähän jarrutella ja vaatia ilmaisua. Eka keppi vaati pysähtymisen ja kehotuksen etsiä keppiä. Toka ja kolmas vain reilumpaa jarruttelua ja sit Sinni hokas, että kreppien kohdalla on kepit ja kolme vikaa löytyi kyllä hyvin, mutta ensin bongattiin kreppi ja sit ruvettiin ettimään keppejä... Jatkossa ei voi kyl merkata ainakaan noin isoilla merkeillä, kun meni ihan niiden pongailuksi...
Sunnuntaina oltiin sunnuntaitottisporukalla historiallisissa ekoissa kesätreeneissä kentällä! Ei siis ole tarkotus viikoittain jatkaa kesän yli eikä edes välttis sunnuntaisin, mut ois kiva jos silloin tällöin saatais joku sekalainen poruka treenimään.
Alkuun paikkis, joka meni hyvin. Rivissä ollut vieras koira aiheutti Sinnissä paikkiksesta pois kävellessä pientä mulkoilua, mut hitokseen hienosti kuunteli ja oli rento.
Ohjelmassa meillä oli hyppyhässäkkä, tunnari, ohjattu, ruutu ja kaukot. Hässäkkä on nyt kokenu jonkun inflaation ja ei kiinnostele Sinniä. Hässäkässä ja ruudussa tuli esiin taas vanha vaiva eli seis-käskyllä Sinni meneekin istumaan. Ohjattu oli hyvä, kuten tunnarikin ihan pientä toisen kapulan tuuppaamista lukuun ottamatta. Kaukot myös tän hetken tasoon hyvät.
Kuvat Tiina S.
Tiistaina Sinni oli mulla töissä mukana, kun oli entisen työkamun, Pihkun omistajan kanssa sovittu jälkitreenit iltapäiväksi Loviisaan. Sari oli jostain taikonu superkivan jälkimaaston loviisalaisen kivipellon sijasta. Me jatkettiin keppiteemalla, mut nyt kepit oli merkitty vain pienellä kuitunauhalla. Keli oli aika karmean hautova ukkoshelle, mut hyvin Sinni jaksoi ja sain sen jopa juomaan parilla kepillä. Jana oli kolmisenkymmentä metriä, jälki 630 metriä ja noin tunnin vanha.
Sinnimäinen nosto hyvin rauhallisesti, mut hienosti oikea suunta ja kohtalaisen varmasti matkaan. Koko jäljen Sinttura meni hyvin ja kepitkin nousi ilman sen suurempia puuttumisia asiaan. Palkkana oli vinkkinä saatu lauantaimakkara, jota yhdessä kaiveltiin rasiasta kepeillä. Hirvitti, että Sinni saa jonkun suolamyrkytyksen, mut ehkä kaksitoista siivua leikkelettä ei vielä ole vaaraksi koiralle...?
Aikaa meillä meni 19 minuuttia kaikesta rauhallisesti palkkaamisesta ja juottamisesta huolimattta, että ihan kelpo vauhti, vaikka se liinan päässä toisinaan tuntuikin ihan tuhottoman hitaalta. Hiki tuli kaikille, mut ihan mahtava treeni, kiitos Sari!
Kuvat Sari H.
Ja tietty koiruudet pääs myös vähän lenkille keskenään, Pihku (Tottakai Lupaan Olla Sun Tulimyrsky), on kyllä ihana 💗
 |
| Rotu sama, ulkonäkö eri |
Keskiviikon tokossa koitettiin tehä hauska hyvänmielen treeni, kun jotenkin vire tuntuu laskeneen tässä viime aikoina. No nyt ei ollu vireessä vikaa ja kentällä oli iloinen Huispuhäntä. Ohjatussa tehtiin molemmat puolet ja ne meni alun pinetä häröilyä lukuun ottamatta tosi hienosti.
Ruutu oli oikein iloinen yllätys, tehtiin namipallolle ja ilman sitä ja kaikenlaisia erilaisia variaatioita ja Sinni oikein halusi karata ruutuun, tykkäsin!
Ihan treenin aluksi oli paikkis edellisen ryhmän koirien kanssa ja siellä oli iso musta pystykorvainen koira, joka oli Sinnin mielestä ihan hirmu pelottava ja sille piti tietysti rähjätä. Kentällä mentiin Sinni vapaana luoksepäästävyyteen ja Sinni päätti tehdä valehyökkäyksen tätä pelottavuutta kohti. Hitokseen hienosti palas perusasentoon pienen karjaisun jälkeen. Ärsyttäähän tuollaiset possuilut ihan sikanaan, mut onneks se on kuitenkin noin kuuliainen. Paikkiksessa oltiin sit tän koiran vieressä ja molemmat oli ihan koko paikkiksen kuin eivät näkis toisiaan. Hyvä treeni!
Torstaina tein pienen keppitreenin, lyhyt jälki kuudella kepillä. Ikää tunti, kepit hajustu puolisen tuntia ja merkkasin ne maastoon. Lyhyt nosto muuten ihan ok, mut takajälki. Viis ekaa keppiä tosi hienosti ja kuudennesta yli ilman mitään reaktiota... viidennen kepin jälkeen tuli se petollinen "tämähän sujuu" tunne, joka sit heti kostautui. Ei pitäis koskaan kesken jäljen olla liian tyytyväinen.
Illalla oltiin vielä tokon kehätreeneissä pienessä vesisateessa. Hirmu vähän on viime aikoina satanu ja vielä vähemmän on treenattu sateessa. Sinni päätti olla menemättä maahan. En ole jotenkin koskaan rekisteröinyt sen kanssa, että märkä ruoho olis ollu mikään ongelma, mut eipä vaan mennyt millään maahan. Myös vieraan liikkurin luo piti karata useamman kerran. Mut positiivisina juttuina oli vauhdikkaat kierrot ja ruutu löytyi hyvin useamman kerran. Mitä siitä, että se ei pysähtynyt kierron jälkeen tai mennyt ruudussa maahan. Tunnarissakin oma kapula löytyi vasta tokalla yrittämällä. Jäävät sentään kohtalaiset. Paikkista ei viittitty sit edes yrittää, kun naku maha ei selkeesti tykänny märästä ja kylmästä maasta.
Sinni sai kesätukan. Periaatteessa olen pyrrien kynimistä vastaan, mut Sinnin sterkkakarva on ihan kamalaa hötöä, mikä takkuaa ja kerää kaiken mahdollisen rojun mukaansa. Kokeillaan nyt tällaista vaihtoehtoa, josko se ois kaikille mukavampi. Oon ihan superylpee, miten hienosti Sinni käyttäytyi trimmin ajan. Niin tasapainoinen ja vakaa, ettei tosikaan, vähän jopa yllätti.
Taavin tilanteessa toistaiseksi selkeä parannus pienen lääkerukkauksen jälkeen ja nyt vaikuttaisi pyyhkivän kohtuullisen hyvin. Vaikka tässä jo eutanasia-aikaa katseltiin kalenterista kyynelten läpi, niin nyt seurataan tilannetta ja toivotaan kunnon pysyvän yllä ja elämän vielä jatkuvan hyvänä. Se ei selvinny, onko munuaisten tilanne parantunut vai joku muu syy, kun nyt tuntuu kestävän pienen määrän nesteenpoistolääkitystä ilman vakavia sivuoireita. Toivotaan, ettei tän suhteen tule heti isoja takapakkeja. Nyt keskitytään hyvään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti