Tokoa ja etsintäharjoitus

Tämän viikon piti olla eka työviikko loman jälkeen ja olihan se, mutta suunnitelmat muuttuivat lennosta ja mulle iski sairasloman tuuraus vuorossa. Kivaa, mähän vihaan päivätöitä, kun en saa nukutuksi, joten oli niin kiva mennä pitkästä aikaan vuoroon. Siitä tosin seurasi lähes koko viikon treenisuunnitelmien muutos. Jotain keksittiin kyllä paikkaamaan suunnitelmia.



Tiistaina vähän tokoiltiin valvovan silmän alla, häiriötä tarjosi mulle vieras koira. Paikkamakuuta vierekkäin, laitoin liinan varuiksi vaikka olin kyllä aika varma Taavin pysymisestä. Kokeenomainen suoritus käskytyksellä. Oikein hienosti meni.

Seuraavaksi tehtiin perusasennossa kontaktiharjoituksia. Meidän ongelmahan on ollut kontaktin tippuminen ja mahdollisen välipalkan jälkeen totaalinen kontaktin puuttuminen. Nami merkitsee Taaville siis jonkinlaista vapautusta, vaikkei se liikkuisi paikaltaan mihinkään. Tähän ongelmaan pureuduttiin nyt seuraavanlaisella harjoituksella: seuraa -käskyllä katsekontakti ja sen tippumisesta huomautus napakalla "heillä" tai rykäisyllä. Hyvästä kontaktista nami ja heti sen perään vaadittiin rykäisyllä uusi kontakti. Välillä vapautus, pieni paikan vaihto ja sama uudestaan. Tämä metodi saattaa jopa toimia!!

Luoksetuloja tehtiin pari, tarkoituksena hakea vain vauhtia. Ensin appari piti kiinni ja käskyn saatuaan Taavi tuli sellaisella laukka - loikka - laukka vauhdilla, että oksat pois! Toinen tehtiin niin, että jätin Taavin istumaan ja kävelin kauas. Kutsun jälkeen heiluttelin namipurkkia ja Taavin ollessa lähempänä heitin namipurkin ohitseni taakse. Tällä pitäisi saada yksin treenatessa vauhtia koiraan, joka ei ole niin kiinnostunut leluista. Ja tällä kertaa vauhtia ainakin oli.

Lopuksi vielä muutama hyppy. Olen nyt sillä mielellä, että opetan Tapsun tulemaan hypystä suoraan sivulle. Tiedä sitten milloin muutan mieleni tuon suhteen takaisin siihen eteen tulemiseen. Paikkamakuu tehtiin vielä ihan viimeiseksi ja toisen koiran palloleikit kyllä kiinnostivat, mutta ei sieltä maasta hievahdettu  mihinkään.



Torstaiksi olin suunnitellut meidän osallistuvan mätsäreihin, mutta sen verran olen ottanut opikseni, etten hirveässä yövuorokrapulassa mene tuollaisiin paikkoihin. Ollaan vähän saatu meidän rähjäongelmaa hallintaan ja jos nyt olisin väsyneenä ja pinna kireällä mennyt tuollaisen koiralauman sekaan, niin siitä ei olisi hyvä heilunut ja mahdollisesti vähäiset aikaansaannoksemme toisten kanssa olemisessa olisivat valuneet hukkaan.

Ihan en kuitenkaan heittäytynyt tekemättömäksi, vaan iltasella kävin tallomassa pienen jäljen pellolle. Se sai vanheta kolme tuntia. Taavi jäljesti sen kohtuullisen hyvin, kulmat ja terävä kulmakin meni aika kivasti, vain pienellä tarkistelulla. Heinä oli pellolla päässyt jo aika pitkäksi, tiedä sitten onko silla tuohon hommaan mitään vaikutusta, mutta jotenkin tuntuu, että lyhyemmällä heinällä tuo homma olis kivempaa.


Perjantain vapaapäivän käytin hyväkseni tokohommissa ja sain taas valvovan silmän treeniseuraksi. Aloitettiin paikkamakuulla ja alku menikin hyvin, belgiuros ei kiinnostanut Taavia laisinkaan. Kentällä ennen meitä juoksetetun juoksuisen nartun hajut sen sijaan kiinnosti ja paljon kiinnostikin. Ensin Taavi vähän valui paikaltaan hajun perässä, huomautuksella ei mitään vaikutusta ja sitten se jo kohta olikin pusikossa kuseksimassa ja meinas pentele luikkia vielä karkuun, kun menin hakemaan sitä takaisin. Makuuseen palautuksen jälkeen yritti vielä vähän nuuhkia, mutta nyt huomautus auttoi. Voi perkele noita hormooneita!! Taavi on niin niiden pauloissa, ettei mitään rajaa, harkitsin jo kutaleelta pallien poistoakin.

Perusasentoharjoitusta tehtiin samalla lailla kuin alkuviikostakin ja se meni kohtuullisesti vaikka kyllähän tuo reagoi ihan kaikkiin juttuihin ympärillään. Koivunlehti kun vähän värähtää sadan metrin päässä, niin sitä täytyy vilkaista ja jos joku ajaa pyörällä kentän ohi, niin se on erityisen tarkkaavaisuuden vaativa kohde. Saati jos kentän laidalla tehdään tietöitä ja linnutkin ovat kai jo muuttamassa etelään. No, kovasti vain lisää harjoitusta niin saatetaan oppia tää homma ennen eläkeikää, huoh!

Liikkeestä maahanmenoa tehtiin, jos saatais toi seuraaminen kohdilleen, niin se olis ihan täyden kympin liike. Kaukoissa tehtiin tekniikkaa seisomisessa. Taavi nuohoaa mun liikettä ohjaavaa namikättä tosi paljon. En ollut tätä edes oikein huomannut aikaisemmin, kun olen ollut niin keskittynyt vain seuraaman sen jalkojen paikallaan pysymistä. Olemme myös opetelleet namin jättöä ja siinä Taavi ottaa etäisyyttä namiin, kun ei sitä saa. No tämä sitten aiheuttisen, että kun yritin Tapsun saada lopettamaan käden nuohoamisen, pomppasi se aina vähän taaksepäin. Ei siis auta yhtään kaukojen opetuksessa. Täytyy siis ilmeisesti vaan sietää tuota käden nuohoamista ja toivoa, että kun liike vähän iskostuu Taaville, niin se vähenisi.


Lauantaina oli tokokurssin päätöskerta. Aloitettiin paikkiksella ja olin siinä kyllä Tapsuun tosi tyytyväinen, vaikken arvannutkaan mennä hihnanmittaa kauemmaksi. Kurssin bortsu-uros tuijotti Taavia kaula pitkällään ja colliella oli parhaat tärppipäivät päällä (se ei osallistunut, vaan teki omat harjoituksensa sitten viimeisenä, mutta olisittepa nähneet ja kuulleet Taavin autoilla. Ei nimittäin jäänyt epäselväksi oliko se haistanut nartun vai ei =P ).

Luoksetulossa nuo hajut sitten näkyivätkin, ei nimittäin ole koskaan Tapsu tullut noin hitaasti mun luokse, nuuhki vaan ruohoa matkalla ja jouduin antamaan toisen käskyn. Hyvä ettei nostanut koipeakin kesken matkan...

Seuraamista tehtiin ryhmässä ohjatusti ja se meni aika hyvin, mitä nyt taas vähän laamailin. Pitäis saada joku sähköpanta itelle, joka aina huomauttais hitailusta. Miks mä en voi oppia kävelemään!!

Kurssin lopuksi meille kerrottiin, että seura on hankkimassa treenihallia ja kisaavien/tavoitteellisten tokoryhmä on perusteilla. Jes, vihdoinkin tähän tuppukylään saadaan paikka, jossa voisi talvella treenata! Ja toivottavasti pääsisin tuohon ryhmään treenaamaan!!


Sunnuntaina pelastushakuryhmälle oli järjestetty tosi etsintää vastaava harjoituspäivä. Oli tosi kivaa! Meidän etsintäalueelle oli kadonnut mies ja alle kouluikäinen poika. Alueen koko oli noin 100 m x 300 m. Kartturi piti huolen, että pysyimme aluella ja mun tarvitsi hoitaa vain koirahommat. Etsinnät suoritetaan pintahakuna ja lähdimme risteilemään alueelle. Ehdimme kulkea alueen kaksi kertaa poikki, kun Taavi hävis. Jatkoimme kartturin kanssa matkaa ja hetken päästä alkoi kuulua haukkua. Tapsu oli löytänyt kadonneet vajaan sadan metrin päästä ja siellä se paukutti kallioseinämän vieressä ja hyvin paukuttikin, kesti nimittäin jonkun tovin, kun juoksin paikalle. Taavi oli niin nopea, että olin ekaksi jopa vähän pettynyt, kun ei keritty ettiä, mut eihän sille minkään voi jos toinen on vaan niin hyvä =).

Alueiden jakoa

Alueen haravointia

Kadonneet ovat löytyneet

Mun viimeinen kesälomaviikko

Pelastushakutreeneissä Tapsulle (ja mulle) kokeenomainen treeni. Ensimmäiseltä lähetykseltä otin Tapsun takaisin, kun se kääntyi radansuuntaisesti melko heti lähetyksen jälkeen. Uusi yritys ja hyvin upposi, mutta ei sieltä ketään löytynyt. Uusi lähetys toiselle puolelle ja sieltä löytyi lammen töyrään takaa mm. Hyvä ilmaisu ja hallinta pelasi ukolla. Seuraavalla lähetyksellä ukko löytyi todella syvältä, pistolla oli syvyyttä varmaan 200 m. Ei ole uppoamisongelmaa meillä! Jokusen metrin Taavi tuli mua vastaan, kun mun sinne meno vähän kesti. Koko ajan se kuitenkin haukkui.

Sitten tuli taas muutama tyhjä pisto ennen viimeisen ukon löytymistä. Viimeinen ukko oli Tapsulle vähän vaikea. Se kyllä löysi sen nopeasti, mutta kun ukko oli maakuopassa pressun alla, oli Taavi hetken tuuminut mitä pitäisi tehdä. Sitten se aloitti varovaisen haukun, joka kyllä voimistui koko ajan ja oli oikein hyvä ilmaisuhaukku mun sinne ehtiessä. Täytyy näitä erilaisia piiloja harrastaa enemmän. Oli kiva nähdä, että draivi ei loppunut useamman tyhjänkääm piston jälkeen. Mun itseni pitäisi opetella luvan pyytäminen lähtiessä koiran luo sen ilmaistessa. Tuota kun ei ole harjoiteltu, niin enhän mä muistanut kättä nostaa ilmaisun hyväksyessäni.

Kuvat Sari Nieminen:

Valmistautumassa ilmoittautumiseen

Keskittymistä lähetykseen

Vauhdilla etsimään kadonnutta

Keskiviikkoaamuna käytiin tottistelemassa pehaporukalla. Taavi keskittyi hyvin, vaikka seuraamisessa sen kontakti tipahteli ja välillä se vähän jätätti... Henkilö/koiraryhmässä seuraaminen meni kuitenkin oikein hyvin. 

Paikkamakuuta tehtiin useampi toisto toisten koirien häiriköidessä ja hienosti pysyi Taavelo paikallaan. Uskalsin jopa kääntää sille selkäni. Jätŧäviä, luoksetuloa ja pientä hömppää tehtiin myös. Kyllä oli kiva treenata, kun Tapsun keskittyi meidän tekemiseen niin, että pystyin pitämään sen vapaana. Ehkä me vielä joskus onnistutaan.

Illalla oli tokokurssi ja mulla oli joku ihme hormonihirmu mukana. Voin lyödä vetoa, että kurssin collienarttu oli aloittelemassa juoksujaan. Taavi oli ihan ulalla, tämän kerran aiheena seuraaminen ja siitä ei tullut kyllä juuri mitään. Tapsu vaan nuuskutteli ja lipoi suupielet vaahdossa ja haikaili nartun perään, vaikka kuinka yritin kieltää. Lopputunnista huomasin myös taas himmailleeni. Mikä siinä on, että kun koira ei oikein kulje, niin rupeaa itse laamailemaan? Onneksi älysin edes lopussa nostaa vähän omaa tempoani, niin sain Taavin mukaan ja tehtiin hyvää seuraamispätkää. Tehtiin myös paikkista ja se meni hyvin.

Tän viikon jälkitreeneissä vieraan tekemä noin 400 m pitkä reilun tunnin vanha jälki. Jana meni hyvin ja jäljestys muutenkin oli taas oikein mallikasta, kulmat menivät hyvin, kaikki esineet löytyivät ja kallion ylityskin onnistui hienosti. Ainut ongelma olin minä. Edellisten harkkojen surkean epäonnistumiseni jälkeen usko omaan tekemiseen eli koiran lukemiseen ihan hukassa. Toivottavasti parin onnistumisen jälkeen saisin taas luoton takaisin, Taavi kun osaa tän homman.

Lauantaina taas kurssiteltiin tokoa. (Nessa oli aloittanut juoksunsa, joten ei se Tapsu ollut ollenkaan väärässä viime kerralla, vaikka nartun omistajat eivät vielä keskiviikkona uskoneetkaan asiaa.) Aloitettiin paikkamakuulla, joka suoritettiin kokeenomaisesti, mutta emme poistuneet kovin kaus koirista. Taavi pysyi oikein hienosti ja lähes koko ajan katsoi mua. 

Varsinainen päivän aihe oli luoksetulo. Siinä meillä on ollut kaikenlaista pikkuongelmaa, vaikka periaatteessa liike sujuu hyvin. Hokasin myös, että emme ole juurikaan viime aikoina harjoitelleet luoksetuoloa ja siihen liittyviä osa-alueita... Taavi on siis hidas, jää eteen liian kauas, välillä jopa vinoon ja edestä perusasentoon tulo sujuu vaihtelevasti, välillä perusasennon jäädessä hieman vinoksi.

Kotiläksylistalle tuli eteen tulon harjoittelu lyhyeltä matkalta, sivulle tulon harjoittelu eri kulmista ja vauhtia voisi yrittää saada lisää lelun/namipurkin avulla, karkuun juoksemalla ja niin, että olisi appari, joka pitää koirasta kiinni ennen luokse kutsumista. 

Lopuksi vielä paikkamakuuharjoistus, joka meni muuten hyvin, mutta lopuksi Tahvo ei meinannut nousta istumaan. Taisi Nessa haista sen verran, että keskittyminen ei ollut ihan kohdillaan 😲

Tänään myös näin taas hyvän esimerkin siitä, miten sen hihnan päässä olevan ihmisen käytös vaikuttaa koiraan. Kurssillamme on bortsu tosi nuoren tytön kanssa ja tämä uros tuijottaa, lähinnä Taavia, koko ajan ja rähisee. Taavi kestää yllättävän hyvin näitä tilanteita, mutta välillä sekin rähähtää... Bortsut nyt on tuollaisia tuijottelijoita, mutta se vaan meinaa olla Tapsulle vähän liikaa. Kurssimme toinen vetäjä (jolla käsittääkseni on myös ongelmakoirakouluttajan tausta) on useamman kerran neuvonut tyttöä toimimaan koiran kanssa ja tänään kouluttaja otti koiran pideltäväkseen aina niiksi väliajoiksi, kun se ei suorittanut liikkeitä. Ja kas kummaa, eipä tuojotellut tai rähissyt nuorukainen lähes ollenkaan. Myös se, onko alakouluikäinen lapsi sovelias koiran päätoiminen kouluttaja, on mielestäni pohtimsen arvoinen asia.

Sunnuntaina HePeKon pyrripainotteinen ryhmä oli vierailemassa Kotkassa raunioradalla ja minutkin oli pyydetty mukaan. Päivän aikana Tapsa pääsi kaksi kertaa radalle.

Ensimmäisellä kerralla kolme ukkoa. Outo rata loi mulle taas omat ongelmat liikkumisen suunnittelemisessa. Keli oli myös aamulla todella vähätuulinen, joten siitä ei paljon apuja irronnut. Päätin sitten kiertää alueen ensin ulkolaitoja myöten ja siitä sitten risteillen keskialueelle. Taavi on raunioilla hyvin omatoiminen etsijä, enkä näe syytä puuttua sen kulkuun kovinkaan paljoa. Pitkälti se kuitenkin liikkuu samoilla alueilla kuin itsekin.

Ensin kaivettiin ukko roskiksesta, seuraava oli pienellä korokkeella piilon takana avona. Sen kohdalla Tapsu sai hajun hyvin, mutta tarkka tuoksun alkulähteen paikallistaminen oli hieman vaikeaa ja lähialueelta Taavi tutki kaikki koloset ja lokoset tarkasti. Lopulta mm paikallistui ja sitten haasteeksi tuli sen luokse pääseminen. Koroketta kierrellessään Tapsa kuitenkin lysi paikan, josta pääsi ylemmälle tasolle ja sitten ukon luo haukkumaan.

Kolmas maalimies oli betonilohkarekasan sisällä siten, että Taavi pääsi sinne ihan viereen haukkumaan. Kaikki maalimiehet löytyivät tällä kertaa nopeasti, ilmaisut olivat hyviä ja hallinta ukolla pelasi hienosti. Erittäin hyvä suoritus siis ja olin tosi tyytyväinen!!

Toinen kerta radalla oli jostain syystä vaikeampi, lähinnä kai mulle. Lähdin liikkeelle samalla taktiikalla kuin edelliselläkin kerralla, tällä kertaa tuulta oli ainakin puuskissa reilusti. Kaksi maalimiestä oli melko lähekkäin toisiaan, toinen roskiksessa ja toinen korkealla tasolla. Taavi kävi ensin roskiksen luona ja haukahti kerran, mutta lopetti ja jätti piilon. Meni tästä sitten korkean tason alapuolelle ja lyhyen tarkennushaistelun jälkeen kipitti oikein reippaasti tikapuurappuset ylös tasolle. Vähän tasolla makaavan maalimiehen nuuskintaa ja sitten hyvä ilmaisu.

Vähän jänskäsin miten Tahvo rappusista suoriutuu, mutta molempiin suuntiin se kulki ne oikein reippaasti. Taavi hyppäsi etsinnäin aikana myös vaijerien varassa keinuvalle tasolle, eikä ollut siitäkään moksiskaan, vaikka vähän oli huterat oltavat.

Seuraavaksi poimittiin sitten se roskiskaveri ja sen jälkeen alkoikin sitten vaikeudet. Mulla jäi koko alueen etureuna käymättä. Se oli jotenkin vain niin vaikea hahmottaa, kun siitä tullaan alueelle sisään ja muu porukka oli siinä katselemassa toisten suorituksia ja grillipaikkammekin oli siinä. Ei siis tullut mieleenkään mennä sinne, vaan lähdin kiertämään aluetta uudestaan. Sain tässä vaiheessa sitten vinkin, että eturauna on käymättä ja niinhän siltä tiilikasojen keskeltä viemäriputkesta löytyi yksi kadonnut. Nää on aina niin hyviä opetuksia siitä koko alueen läpi käynnistä.

Kiitos kaikille mukavasta päivästä!! Alla joitain kuvia päivästä.

 

Liebster Awards

Minut on haastettu, kiitos Sanni!

"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle."

Sääntöjä:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.


Haastajan kysymykset:

1. Kuinka päädyit ottamaan juuri tämän rotuisen koiran/koiria?

Mies ehdotti rotua ja se miellytti itseänikin suuresti. Kaverilla on samanrotuinen koira, jota kautta tutustuttiin rotuun.
2. Jos koirasi olisi ihminen, mitä se tekisi työkseen?

Se olisi metsäntutkija
3. Mitä koirasi syö?

Lähinnä raakaruokaa (Mush pallerot ja pötkylät, Alkuvoima, Kennelrehu, kaupan lihatiski) ja nappula (Natural Menu, Racinel ja mitä nyt ollaan joskus satuttu jostain voittamaan) lenkkinamina.
4. Koirasi hassuin tapa?

Munien varastaminen kanalasta.
5. Hetki, jolloin olit erityisen ylpeä koirastasi?

Ei voi nimetä yhtä hetkeä. Aina kun se onnistuu jossain.
6. Mitkä viisi adjektiivia kuvailevat koiraasi parhaiten? (Tää oli mun mielestä niin hyvä kysymys, et pistän eteenpäin :D)

Innokas, sinnikäs, valpas, hauska, reipas
7. Oletko koskaan harkinnut kasvattajaksi ryhtymistä?

En
8. Rotusi plussat ja miinukset?

Plussaa terveys,  jos jotain miinusta pitää keksiä, niin ehkä rodun pienuus
9. Suloisin pentukuva koirastasi?

10. Pelkääkö koirasi jotain?

Osaa toisista koirista.
11. Jos et saisi ottaa enää samanrotuista koiraa, minkä rodun valitsisit ja miksi?

Toivottavasti ei tarvitse vaihtaa rotua, mutta jos pitäisi, niin ensimmäisenä tutustuisin kelpieen tai faaraokoiraan.

Haastan Purnun, Pihkan, Martan, Elsan, Oton, Helvin ja Kodan

Kysymykset haastetuille:

1. Mitä koirasi syö ja miksi?

2. Miten päädyit siihen kasvattajaan, jolta koirasi on?

3. Mitkä viisi adjektiivia kuvailevat koiraasi parhaiten? (Tää on edelleen niin hyvä kysymys, et pistän eteenpäin :D)

4. Onko koirasi vakuutettu?

5. Mitä harrastat koirasi kanssa?

6. Onko koirasi ollut terve? Jos ei, kerro lyhyesti.

7. Käykö koirasi säännöllisesti hierojalla/fyssarilla?

8. Mitä koirasi on opettanut sinulle?

9. Oletko koskaan katunut koiran hankintaa?

10. Tykkääkö koirasi uida?

11. Mikä on ollut vaikea taito opettaa koiralle?

Toko sujuu, ohjaaja sössii loput

Männäviikolla tokokurssia oli peräti kolme kertaa. Ensimmäisen kerran aiheena oli noutokapulan pito. Pito on meille ihan pala kakkua, onhan sen eteen tehty aikanaan hurjasti töitä. Ote saisi tietysti olla vahvempi ja sitä treenataan jatkossa koskemalla kapulaan sen ollessa Taavin suussa. Mitään kapulan pyörittelyjä tai vetoja Taavi ei kestä, ainakaan vielä.

Tehtiin myös kaikki tähänasti läpikäydyt liikkeet;

• kaukot ihan ok, tarvii vielä tehdä kuitenkin ihan pelkkää tekniikkaa läheltäkin vaikka ne onnistuu jo siitä kahdesta metristä. Ollaan myös aloitettu seisomisen harjoittelu kaukona (siis ihan vierestä tekniikkana, että takajalat olis paikallaan).
• Paikkamakuu. Tällä kertaa kurssilla oli mukana musta keskikokoinen villakoira, joka Taavin mielestä oli aikas epäilyttävä ja sille piti kentälle mennessä haukahtaa, joten sen viereenhän meidät sitten laitettiin. Taavi oli hihna maassa ja minä noin parin metrin päässä. Tapsu ei edes vilkaissut villistä minuutin aikana! Toisella puolella ollut colliekaan ei tällä kertaa saanut huomiota Taavilta osakseen. Tää meni siis hyvin. Nyt pitäis vaan vieraiden koirien kanssa uskaltautua vähän ottamaan tuota etäisyyttä.
• Seuraaminen meni kanssa melko hyvin. Tähän meidän täytyy nyt panostaa, jotta saadaan siitä tasalaatuisempaa. Käännökset meni hyvin, täyskäännöstä vasempaan täytyy myös vielä hioa. Mutta noin niin kuin yleisesti ottaen Taavi on kyllä sisäistänyt sen mitä seuraaminen tarkoittaa.

Viikon toisella kerralla harjoiteltiin hyppyä ja kaikkia aikaisemmin tehtyjä liikkeitä. Mä kävin jopa ostamassa kotiharjoittelua varten sellaisen kevyen rimaesteen. Hypyn kohdalla oli mietinnässä se, että pitäiskö opettaa Taavi tulemaan suoraan sivulle vai eteen ja siitä sitten sivulle. Sehän on opetettu luoksetulossa ja muissa aina tulemaan eteen (pk-lajit) ja siitä eri käskyllä sivulle. Ylemmissä luokissa ainakin se merkin kierto tais kuitenkin olla sellainen liike, jossa koiran pitäisi tulla suoraan sivulle. Erottaako se hypyn muista liikkeistä vai sotkeeko sitten vaan jo opittuja juttuja, jos sen ottaa tossa sivulle? Pitää tätäkin pohtia.



Kaikki jutut meni meillä tänään oikein mallikkaasti ja saatiin kisanomaista treeniä liikkurin kanssa. Taavia selvästi häiritsee vieressä kävelevä ja höpöttävä immeinen, harjoitusta siis huimasti lisää kaverien kanssa. Seuraaminen oli tänään liikkurihäiriötä lukuun ottamatta tosi hyvää. Käännökset oli napakoita ja kontakti hyvä. Paikkamakuussakin uskalsin jo ottaa vähän enemmän etäisyyttä. Eikä rivakka sadekaan haitannut, paitsi välillä Taavin silmiin satoi niin, ettei se pystyny kattomaan mua. Kaukoja tehtiin viidestä metristä, onnistuttiin!



Kolmannen kerran aiheena oli liikkestä maahan meno. Tapsu oli kai mökkireissun ja näyttelyn jäljiltä vähän väsy (seliseli) ja seuraaminen oli tänään ihan mitä sattuu... Mutta maahan menot onnistuivat ihan kivasti. Tehtiin niitä peruuttamalla ja eri tavoin kävelemällä, aika vähän seuraamisen yhteydessä. Taavi on tosi herkkä mun äänensävylle, jos se on vähäkin väärä, ei koira painu maahan, vaan jää kattomaan että mitä sä akka höpötät??

Tehtiin myös kaksi toistoa paikkamakuuta. Ensin Tapsa oli tosi hyvä, mutta toisella kerralla vaihdettiin paikkoja ja me mentiin paikalle, jossa edellisellä kerralla oli maannut narttu. Ihan maan haisteluksihan se meni. Huomautettaessä kyllä palautti katsekontaktin, mutta jatkoi pian haistelua. Mitä ihmettä ton kanssa teen?

Vähän myös seurattiin ja se ei tänään oikein onnistunut. Kontakti ei pysynyt ja muutenkin oli väljää menoa. Tehtiin sitten ihan pieniä pätkiä ja ne onnistui kyllä aika hyvin.

Tiistaina Foca ja Hugo kävivät lenkki- ja tokoseurana. Tehtiin kentällä kaikkia alon liikkeitä sekä ruudun ja merkin kierron alkeita. Oli kyllä kiva tehdä Taavin kanssa, kun se keskittyi mun kanssa tekemiseen, vaikka kentällä hääri kaksi muuta koiraa ja kaikki olivat vapaana. Meidän tekeminenkin oli ihan hyvää. Näin tuttujen koirien kanssa uskallan jättää Taavin paikkamakuuseenkin vapaana vaaditun matkan päähän ja hyvinhän se meni, mitä nyt vähän ruohoa piti haistella...

Pelastushakutreeneissä Taaville oli kolme ukkoa, kaikki valmiina. Ekalla lähti hyvin suoraan ja ilmaisu oli hyvä. Toinen etukulmakin meni hyvin ja kuusipöheikön alta löytyi uusi vieras maalimies, jonka luona Taavi malttoi olla pusuttelematta. Jokohan se on ymmärtänyt,että maalimiehiä ei pussailla, olivat ne tuttuja tai ei? Ehkä pikkuhiljaa voisi taas kokeilla sitä, että palkkapurkki on piilossa...

Kolmas lähetys oli ihan hirveä, Taavi kääntyi melkein lähetyksen jälkeen keskilinjan suuntaisesti eikä sitten millään tullut takaisin, vaikka karjuin kuinka. Se siitä hallinnasta. Hirmuisen lenkin se kävi jossain tekemässä ja tuli sitten takaisin. Lähetin sen sitten toiselle puolelle rataa ja eihän se sinne sitten uponnut kunnolla. Vaihdettiin puolta ja sinne upposi, aina noin 150 m asti maalille, ei ollut tien ylitykset eikä muutkaan esteet haitanneet. Hyvin Taavi jaksoi haukkua, vaikka mun saapuminen mm:lle vähän kesti melkoisen matkan päästä. Treenissä oli paljon hyviä juttuja, mutta jotenkin siitä jäi tällä kertaa kuitenkin huono maku. Ens kerralla sitten taas toivottavasti paremmin.






Tän viikon jälkitreeni oli ihan katastrofi, kiitos idiootin koiranohjaajan. (Jälkien vanhetessa tottisteltiin labbiksen ja tanskandogin kanssa ja Tapsu keskittyi tosi hienosti!) Taaville oli pelastusjälkityyppinen jälki, jossa esineitä ja lopussa maalimies (jäljen tekijä ei siis ollut opastamassa meitä).


Janalähtö vähän haparoiva, mutta sitten Tapsu lähti päättäväisesti jäljestämään. Jostain kumman syystä mä olin ymmärtänyt jäljentekijän ohjeen jäljen alun suunnasta väärin (pienenä lohdutuksena kaksi muutakin treeneissä ollutta ymmärsi asian mun kanssa samalla tavalla... )  ja estin päättäväisesti Taavia etenemästä "väärään" suuntaan. Taavi pyrki jäljelle ja minä vastustelin ja yritin saada sitä menemään ihan eri paikkaan ja lopulta vein sen autolle, kun "se ei jäljestä nyt ollenkaan, menee vaan ihan omiaan".


Käytiin jälki läpi jäljentekijän kanssa ja Taavihan oli ollut ihan oikeassa. Meidän treeni oli mun ansiosta siis surkea, mutta kun aina pitää kaikesta löytää jotain positiivista, niin jos tämä nyt sitten vaikka opettaisi taas sitä koiraan luottamista.  Kyllä oli paska fiilis ton jälkeen, voi kun osaisin pyytää Taavilta anteeksi!







Sienimetsällä ollessamme alkoi jostain läheltä melkoinen pauke, ilmeisesti armeijan ammuntaharjoituksen... Tässä pari videota Taavin käytöksestä (paukut kuuluu aika huonosti videolla, mutta oikeesti ne oli ihan kunnon jytkyjä) ja nyt sitten viisaammat ja kokeneemmat (ja muutkin) mielipiteitä reaktioista!!! Onko ihan toivoton kouluttaa tuosta pk-koira? Mun mielestä ei vaikuta ollenkaan pahalta ja Tapsu oli hyvin erilainen kuin keväällä kentällä ammutuista laukauksista, joista paineistui selvästi ja pyrki kiireesti karkuun, eikä pystynyt syömään. Tuo oli kyllä melkoinen shokkihoito, kun autolle oli matkaa riittävästi, enkä edes halunnut lähteä ammunnan alettua heti pois, koska ajattelin sen kertovan Taaville, että äkkiä karkuun kun paukkuun. Kävelimme siis rauhallisesti kohti ääntä jonkin aikaa ja teetin Taavilla välillä erilaisia temppuja ja heittelin nameja etsittäväksi ym. sellaista mitä normaalistikin tehdään joskus lenkillä, välillä pysähdyttiin syömään mustikoita.

Viikonloppuna käytiin mökillä sukujuhlissa ja Tapsuli oli oikein iloinen ja rapsutustennälkäinen pieni isäntä! Tein mökillä myös pienen jäljen; pituutta n. 150 m, kuusi esinettä, yksinkulma ja kaarros, ei janalähtöä.Taavi jäljesti oikein hyvin, kaikki esineet löytyivät ja kulma meni hienosti.

Sunnuntaina käytiin pyörähtämässä lähes kaatosateisessa näyttelykehässä Helsingissä. Oli kyllä niin alavireistä hommaa, ettei mitään rajaa. Mulla oli päällä kolme kerrosta vaatteita, sadepuku ja kumpparit. En tajua miten jotkut pystyy tossa kelissä esittämään koiran minihameess!!

Sateinen ruohokenttä tiesi maan haistelua :/ mut eipä myö kyllä ehitty treenaamaan ollenkaan. 

Tuomarina Marja Talvitie ja arvostelu kuului näin:

Erinomainen koko + tyyppi, hyvä riittävän leveäkalloinen pää, hiemat isot, mutta hyvin taittuvat korvat, hyvä runko + ylälinja + takakulmaukset, pysty olkavarsi ja vielä kovin löysät kyynärpäät, liikkuu ahtaasti takaa, hyvin sivulta katsoen, hvä karva.

Tuloksena ERI ja ainoana rotunsa edustajana luokkavoitto.

Paljon mahtui tähänkin viikkoon

Viikko aloitettiin metsälenkin yhteydessä tehdyllä esineruutuharjoituksella. Tallotulta kaistaleelta Taavin oli tarkoitus hakea kolmesta esineestä kaksi. Ja niinhän se tekikin. Vauhti ei taas päätä huimannut, mutta kyllä se mulle kaksi esinettä toi.

Lenkin jälkeen mentiin kentälle tekemään paikkamakuu ja seuraamisharjoituksia. Paikkiksessa häiriönä kultsu, flätti ja pyöri siellä kentän laidalla yks sakemannipentukin. Tänään uskaltauduin jättämään Tahvon vapaana makuuseen ja isot koirat tekivät häiriötä; luoksetuloja, jättäviä, haukkumista, Taavin kiertämistä... ei ongelmaa. Sitten käännyin selin Taaviin ja homma jatkui, ei ongelmaa tässäkään, mutta kun menin nunnaamaan penneliä, oli se mustis-Taaville liikaa ja se pinkoi mun ja pennun luo. Napakka palautus paikkikseen ja nyt sain nunnuttaa pientä ihan rauhassa. Koko harjoituksen ajan välipalkkasin isompien häiriöiden jälkeen ja kehuin muutenkin. 

Seuraaminen oli aluksi vähän haahuilua, mutta vire parani hetken päästä. Oikein hyviä käännöksiä tehtiin ja jättäviäkin vähän harjoiteltiin. Henkilöryhmä oli vaikea, mutta pienellä namiavustuksella saatiin sekin onnistumaan hyvin. Hyvää harjoitusta taasen!

Pari pönötyskuvaa, kuvaaja Aina Larsen:

Tokokurssi alkoi taas paikkamakuulla. Taavi keskellä, välit ainakin neljä metriä. Naapuripaikan viehkeä collienarttu kiinnosta Tapsua kovasti ja nenä pitkällään se sinne kuikuili, mutta ei liikkunut yhtään. Oisko jollain hyvää vinkkejä tuohon vilkuiluun ja nuuskimiseen puuttumiseksi? Nyt olen yrittänyt kiinnittää Taavin huomion itseeni jollain äänellä ja kehunut sitten minuun kohdistuvasta keskittymisestä.

Tehtiin toinenkin toisto paikkista ja silloin Taavi malttoi jo paremiin keskittyä minuun eikä vieruskaveriin.

Tämän kerran varsinaisena aiheena oli kaukokäskyt. Ollaan treenattu niitä jonkun verran sen keväisen tokosemman jälkeen ja ne onkin ihan hyvällä mallilla. Taavin tulisi pitää takajalat paikallaan kaukojen aikana. Suurimmaksi osaksi teen harjoitukset ihan läheltä Taavia, namikädellä ohjaten oikeat liikeradat, mutta kyllä muutama toisto onnistuu sieltä aloluokassa vaaditusta kahdesta metristä. Kauempana ollessani joudun vielä käyttämään "voimakasta" käsikäskyä ja kurssin vetäjän mukaan osa tuomareista saattaa tästä vähentää pisteitä. No toistaseksi ainakin mulle riittää hyvät vaihdot!

Seuraamista tehtiin myös kaikilla käännösvariaatioilla. Tapsu jo tässä vaiheessa iltaa vähän jätätti, mutta saatiin kyllä kaikki käännökset onnistumaan. Mun täytyy edelleen kiinnittää huomioita siihen miten kävelen ja miten teen käännökset. On se vaan vaikeaa kävellä oikein... ja tänään törmäsin täyskäännökseen oikealle, olipa vaikea =P! Pk-puolella kun ei saa tuollaista tehdä niin ei ollut tullut ennen vastaan.


Lauantaina pitkästä aikaa mejäilyä. 18 h vanha jälki. Alkumakaus tutkittiin tarkkaan, kuten kaikissa kolmessa kulmassa olleet makauksetkin, mutta muuten tän päivä jäljestys oli vähän sinne päin. Ajoittain mentiin tosi hyvin ja sitten välillä taas vähän haahuiltiin. Alkupätkä oli tälläkin kertaa vaikein. Mittaa jäljellä oli n. 700 m ja aikaa meni puolisen tuntia.


Sunnuntaina meillä oli pitkä päivä ja se kyllä näkyi. Aloitimme pk-haulla. Tapsalle kolme ukkoa ja tyhjä. Etukulmat muistikuvina. Taavi lähti kuin ohjus, ilmaisut olivat hyvät sekä piilolla että avoukolla. Etukulmien jälkeen tyhjä, joka oli oikein hyvä ja sitten viimeinen ukko taputusavulla. Viimeksi tyhjän jälkeinen lähtö oli vaikea, nyt Taavi lähti tosi hyvin. Tänään en harrastanut ollenkaan hallintaa. Oikein hyvä treeni!

Hakutreeneistä ajoin suoraan Pietan luo ja tehtiin koirille jäljet. Jälkien vanhetessä tokoiltiin. Taaville kaikki aloliikkeet ja vähän ruudun alkeita.

Paikkamakuu meni Focan kanssa oikein hyvin. Hugo taisi pitää taustalla huolen äänihäiriöistä :). Seuraamisessa Taavi vilkuili vähän väliä liikkurina toiminutta Pietaa, joten näitä huutelevia ihmisiä tarvimme selvästi lisää harjoituksiin. Muutenkin seuraaminen saisi olla parempaa, mutta ei se ihan huonoakaan ollut. Ekaa kertaa kokeiltiin uusien sääntöjen hyppyä ja se meni kuin vanhalta tekijältä! Myös pito ja kaukot meni hyvin. Luoksetulo saisi olla vauhdikkaampi, mut en kyllä usko, että saan Taavia koskaan juoksemaan mun luo ihan täysillä, kun se on sellainen loikkija. Liikkeestä maahan oli ok.
Kuvat Pieta Luukkonen:

Ruutua tehtiin niin, että Taavi näki kun vein sinne namia ja sitten lähetin sen ruutuun ja menin itse perässä palkkaamaan lisää. Ekalla kerralla Tahvo enemmänkin haisteli ruutunauhoja ja ihmettili ja lopulta löysi namitkin. Toinen kerta meni jo paremmin. Kiitos treeniseurasta Pieta!

Focan tehdessä omaa suoritustaan oli Taavi paikkamakuussa. Se meni muuten hyvin, mutta Focan luoksetulossa Taavi pinkoi Focan perässä minkä kerkesi... Tehtiin sit niin, että olin ihan Taavin vieressä ja palkkasin ja näin se onnistui. Erityisen tyytyväinen näissä treeneissä olin siihen, että vaikka koirat ensin rälläsivät keskenään pihalla, oli Taavi hyvin työmoodissa, kun aloitettiin tokohommat.


Leikkiessä ja tokoillessa jälket vanheni ja sitten oli niiden vuoro. Taavi taisi olla jo aika väsy, kun hommasta ei tullut oikein mitään. Jana ja jälki ensimmäiselle kulmalle meni hyvin ja eka esinekin kulman jälkeen löytyi. Sen jälkeen koko homma oli enemmän tai vähemmän haahuilua. Taavi kyllä jäljesti kovasti, mut ei se mun jälkeä mennyt. Kuudesta esineestä löytyi kolme ja muutenkin homma oli tosi surkeeta. Laitan sen pitkän päivän piikkiin.


Yllä mainittujen hommien lisäksi ollaan tietysti uitu ja tottisteltu omineen milloin missäkin. Kokeiltiin tottista myös moottorisahan säestyksellä. Tämä ei niin korvia hivelevä ääni ei vaikuttanut meidän touhuihin ollenkaan.

Peltojälkivideoo

Alla pari videota edellisen postauksen peltojäljistä. Kuvaaja sähläs kameransa kanssa sen verran, että jälki ei tullut yhteen pätkään ja välistä puuttuu osa, mut ei anneta sen haitata!

Jälkeä, tottista ja vähän hakuakin

Uintivideo:

Maanantaina aloitettiin viikko omatoimitottistreenillä. Aluksi vietiin eteenmenopurkki nurmikentän laidalle ja sieltä tultiin erilaisin kiemurakuvioin seurauttaen takaisin. Nurmikentästä huolimatta tänään kontakti oli kohtuu hyvää. Maan haistelua ei ollut tänään ollenkaan! Matkalla tehtiin myös liikkeestä maahan ja liikkeestä istumaan. Tuo istuminen ei nyt meinaa onnistua vaan paljon hinkattu maahan meno vie voiton. Avuilla sitten yritin korjata asiaa, tätä täytyy työstää jatkossa.

Tehtiin myös harjoitusA-estettä. Jätin Taavin istumaan ja menin itse esteen toiselle puolelle ja kapusin sitä vastaan. Tapsu kiipeää ja tulee alas ihan nätisti. Alastulossa ohjasin sitä namikädellä tulemaan rauhallisesti alas asti. Toimi hyvin ja tehtiin muutama toisto. Sitten tehtiin vielä pieni pätkä seuruuta ja sitten eteen lähetys. Ei ollut purkki unohtunut, vauhti oli kova! Vapautus ennen purkille ehtimistä.


Aina kun jälkiryhmämme on ollut pellolla treenaamassa, olen minä ollut töissä tai muuten estynyt. Peltojälki kuiten kiinnostaa kovasti, siitä saisi varmasti tarkkuuta metsäänkin. Tein sitten illalla omineni lähipellolle lähes ohjeiden mukaan jäljen. Jälki oli suora ja osittain namitettu. Alussa namia joka askeleella, välillä ei namia ollenkaan ja sitten välillä joka kolmannella askeleella. Näitä namituksia vaihdellen tein noin 50 m jäljen, joka oli tallottu vähän hinkkaavin lyhyin askelin. Jälki vanheni puolisen tuntia ja Taavi ajoi sen pannassa niin, että liina meni sen jälkojen välistä ja mä olin liinassa kiinni heti perstuntumassa.

Taavi jäljesti muistaakseni ehkä ekan tai maksimissaan toisen peltojälkensä minusta oikein hyvin. Nuuskutus oli ainakin todella kova ja se myös malttoi pienen jarruttelun avustuksella haistaa lähes joka askeleen. Näitä teemme varmasti lisää tämän kesän aikana!

Superhieno jälkipaalu!!

Tiistaina pelastushakutreeneissä neljä valmista ukko. Kaksi vierasta mm, yhdelle ukolle tien ylitys. Kaikki ukot syvällä, n. 70 metrissä. Keli tuulinen ja vähän sateinen.

Molemmilta etukulmilta jouduin kutsumaan Taavin kerran takaisin liian nopean kääntymisen vuoksi. Uusilla lähetyksillä meni hyvin. Ilmaisut olivat hyvät, toinen mm haukutti Tapsaa oikein urakalla ja sehän paukutti suu vaahdossa. Tien ylityskään ei tuottanut mitään ongelmia. Kaksi viimeistä ukkoa mentiin hyvillä suorilla pistoilla eikä edes näitä vieraita käyty pussailemassa. Oikein hyvä treeni ja hallintakin oli tänään aika hyvää.


Keskiviikkona oltiin jälkiporukalla treenimässä. Taaville koemainen pelastusjälki; pituutta vajaa kilometri, neljä esinettä, kolme keppiä ja lopussa maalimies! Jälki vanheni puolitoista tuntia, keli oli tuuleton sadekeli ja janalla oli mittaa vajaa kymmenen metriä.

Jana meni hyvin, Taavi lähti suoraan oikeaan suntaan ja siitä alkoi koko jäljen mittainen junamaisen tasainen eteneminen. Jäljellä oli kaksi leveän polun/kapean tien ylitystä, jotka oli merkitty maahan ja kyllä mentiin niin jäljen päällä kuin olla ja voi. Jarruttelin taas aika kovasti koko matkan, se selvästi parantaa tarkkuutta.

Kaikki kepit ja esineet löytyivät myös ja niiden ilmaisut olivat hyvät ja selkeät. Maalimies jäljen lopussa oli vähän jännä juttu, mutta yhden epävarman haukahduksen jälkeen Tapsa otti muutaman varovaisen askeleen ja sitten se jo lipokin maalimiehen naaman. Kyllä oli poika palkkansa ansainnut!!

Jälkien vanhetessa tehtiin vähän tottista. Tapsulle paikkamakuuta liinassa, häiriönä dopperi ja tanskandoggi. Doggi tuotti vähän ääntelyä ja pienen haukahduksen, mutta hievahtamatta Tapsu pysyi maassa. Välipalkkasin ja muistutelin välillä maassa olosta käskyllä. Tänään häiriökoirat eivät olleet kovin lähellä. Seurattiin myös vähän ja Tapsu oli oikein inkokas seuraaja, mutta tuosta paikkiksesta ei jostain syystä jäänyt kovin hyvä maku.


Torstaina oli meidän ekat tokotreenit meidän uudella tohoryhmällä, jee! Ei meitä ollu kyllä kun kaksi kolmella koiralla, kun yhellä koiralla on yskä ja toinen ei muuten vaan päässy. Mut se ei menoa haitannu, hyvät treenit saatiin aikaiseksi.

Ensin paikkamakuu, jossa meillä oli kaverina kaksi belgiä. Taavi oli reunassa ja sidoin sen tolppaan. Pitäis kohta oikeesti uskaltaa pitää sitä vapaana paikkiksessa... Kyllä se kattelee muita ja nuuhkii ilmaa, mut ei sillä tälläkään kertaa ollut elettäkään lähteä mihinkään.

Sitten seurattiin porukalla. Millan kepo seuruutti niiden toista koiraa, niin saatiin häiriöö enempi. Belgeillä oli vielä vinkupallotkin ja kaikkea =)! Alku oli Taaville tosi vaikea ja kun kentän laidassa oli trektorikin metsätöissä. Pyrrin pää pyöri aluksi niin kovin, mutta hetken päästä se jo malttoi keskittyä minuunkin. Tehtiin ihan hyviä pätkiä. Tätä lisää!

Sitten käytiin koeliikkeet alokasluokasta uusin säännöin läpi. Miljoona pikkukysymystä uusista säännöistä nousi heti pintaan... Seuraamisen mä tein kuitenkin hihnassa, jotta pääsin korjaamaan mahdollista haahuilia. Seuruuta täytyy treeniä tosi paljon. Liikkestä maahan menossa Tapsa jäi seisomaan?! Meillä on enempi ollu ongelmana se, että oli käsky mikä tahansa, Taavi menee aina maahan. No toisella käskyllä se sit painui alas.

Kuvat Milla Ristola

Luoksetulo oli hyvä, vauhtia vois kai aina olla vähän enempi. Tehtiin yks luoksari sit vielä niin, että juoksin karkuun, jos se vaikka tois vauhtia.

Kapulan pidossa ei ongelmia. Tapsu tarttuu kapulaan hanakasti, irrottamista pitää vielä varmistella, ettei se irrota liian aikaisin. Nyt ei irrottanut. Kaukoja ollaan vähän tehty kotona, ne onnistuu tai sit ei... Olen käyttäny niissä englanninkielisiä käskyjä ja käsimerkkejä, mut ne ei ole vielä niin selkärangassa, että olisin tällä kertaa muistanu. Meni siis suomeksi ja käsimerkkikin unohtui maahan menossa... treeniä siis lisää mulle.

Estettä meillä ei nyt ollut, niin ei päästy sitä kokeilemaan, mut eiköhön se pienellä hionnalla tule onnistumaan. Bomuksena kokeiltiin merkin kiertoa, idea siitäkin on jo kylvetty pyrrin päähän!

lopuksi kepon halit

Perjantaina innostuin vielä tallomaan viikon toisen peltojäljen. Pituutta tuplasti alkuviikon jälkeen nähden eli ehkä semmoinen sata metriä ja siinä oli yksi loiva kulma. Namitusta välillä joka askeleella ja välillä ei ollenkaan. (Neuvottiin namittamaan joka askel, mut en vaan halua semmosia määriä kuivaruokaa Taaville, kun siitä tulis. Joo tiedän, olen vähän skitso ruokajuttujen kanssa...). Jälki vanheni puolitoista tuntia.

Taavi jäljesti tosi hyvin. Se oli tarkka ja innokas, aika lailla sai välillä jarrutella. Tää tekee varmasti hyvää meidän jäljestystarkkuudelle.


Lauantaina alkoi sitten se tokokurssi. Toivottavasti ei jää montaa kertaa välistä. Aluksi meille näytettiin mallisuoritus alo-luokan liikkeistä. Eihän ne mitään vaikeita ole ja kunhan saan paikkamakuuseen varmuutta, ollaan ihan valmiita kisaamaan. 

Ensin tehtiin paikkamakuuta rivissä. Taavi reunassa ja vieressä pyreneittenkoira (!). Tosi hyvin Taavi oli. Se oli muutenkin koko kaksi tuntia kestäneiden treenien ajan hirveän rento ja rauhallinen muista koirista huolimatta (lopussa tuli pieni rähäkkä aussiuroksen kanssa, mutta aussi oli koko kaksituntisen haastanut Taavia ja vähän jo alkoi olla väsykin pitkän kentällä olon jälkeen), joten meidän sivistystreenit on kai tuottaneet jonkinlaista tulosta ja olen aikas tyytyväinen Tapsuun noin niinkuin yleisesti.

Maahanmenoja tehtiin sitten eri variaatioilla useampi ja sitten vielä paikkis rivissä. Nyt Taavi oli keskellä niin, että sen vierellä oli iso valkoinen ja collie. Kurssi lähtee aika perusteista ja meillä moni asia on jo hanskassa, mutta ei se harjoittelutauon jälkeen tee yhtään huonoa tehä asioita ihan pikkupätkissä ja tosi helposti. Maahanmenon ja sieltä perusasentoon tulon lisäksi treenittiin seuruuta erilaisin kuvioin; lähtöjä, kontaktin pysymistä, kaikkia käännöksiä, eri vauhteja...