Mun viimeinen kesälomaviikko

Pelastushakutreeneissä Tapsulle (ja mulle) kokeenomainen treeni. Ensimmäiseltä lähetykseltä otin Tapsun takaisin, kun se kääntyi radansuuntaisesti melko heti lähetyksen jälkeen. Uusi yritys ja hyvin upposi, mutta ei sieltä ketään löytynyt. Uusi lähetys toiselle puolelle ja sieltä löytyi lammen töyrään takaa mm. Hyvä ilmaisu ja hallinta pelasi ukolla. Seuraavalla lähetyksellä ukko löytyi todella syvältä, pistolla oli syvyyttä varmaan 200 m. Ei ole uppoamisongelmaa meillä! Jokusen metrin Taavi tuli mua vastaan, kun mun sinne meno vähän kesti. Koko ajan se kuitenkin haukkui.

Sitten tuli taas muutama tyhjä pisto ennen viimeisen ukon löytymistä. Viimeinen ukko oli Tapsulle vähän vaikea. Se kyllä löysi sen nopeasti, mutta kun ukko oli maakuopassa pressun alla, oli Taavi hetken tuuminut mitä pitäisi tehdä. Sitten se aloitti varovaisen haukun, joka kyllä voimistui koko ajan ja oli oikein hyvä ilmaisuhaukku mun sinne ehtiessä. Täytyy näitä erilaisia piiloja harrastaa enemmän. Oli kiva nähdä, että draivi ei loppunut useamman tyhjänkääm piston jälkeen. Mun itseni pitäisi opetella luvan pyytäminen lähtiessä koiran luo sen ilmaistessa. Tuota kun ei ole harjoiteltu, niin enhän mä muistanut kättä nostaa ilmaisun hyväksyessäni.

Kuvat Sari Nieminen:

Valmistautumassa ilmoittautumiseen

Keskittymistä lähetykseen

Vauhdilla etsimään kadonnutta

Keskiviikkoaamuna käytiin tottistelemassa pehaporukalla. Taavi keskittyi hyvin, vaikka seuraamisessa sen kontakti tipahteli ja välillä se vähän jätätti... Henkilö/koiraryhmässä seuraaminen meni kuitenkin oikein hyvin. 

Paikkamakuuta tehtiin useampi toisto toisten koirien häiriköidessä ja hienosti pysyi Taavelo paikallaan. Uskalsin jopa kääntää sille selkäni. Jätŧäviä, luoksetuloa ja pientä hömppää tehtiin myös. Kyllä oli kiva treenata, kun Tapsun keskittyi meidän tekemiseen niin, että pystyin pitämään sen vapaana. Ehkä me vielä joskus onnistutaan.

Illalla oli tokokurssi ja mulla oli joku ihme hormonihirmu mukana. Voin lyödä vetoa, että kurssin collienarttu oli aloittelemassa juoksujaan. Taavi oli ihan ulalla, tämän kerran aiheena seuraaminen ja siitä ei tullut kyllä juuri mitään. Tapsu vaan nuuskutteli ja lipoi suupielet vaahdossa ja haikaili nartun perään, vaikka kuinka yritin kieltää. Lopputunnista huomasin myös taas himmailleeni. Mikä siinä on, että kun koira ei oikein kulje, niin rupeaa itse laamailemaan? Onneksi älysin edes lopussa nostaa vähän omaa tempoani, niin sain Taavin mukaan ja tehtiin hyvää seuraamispätkää. Tehtiin myös paikkista ja se meni hyvin.

Tän viikon jälkitreeneissä vieraan tekemä noin 400 m pitkä reilun tunnin vanha jälki. Jana meni hyvin ja jäljestys muutenkin oli taas oikein mallikasta, kulmat menivät hyvin, kaikki esineet löytyivät ja kallion ylityskin onnistui hienosti. Ainut ongelma olin minä. Edellisten harkkojen surkean epäonnistumiseni jälkeen usko omaan tekemiseen eli koiran lukemiseen ihan hukassa. Toivottavasti parin onnistumisen jälkeen saisin taas luoton takaisin, Taavi kun osaa tän homman.

Lauantaina taas kurssiteltiin tokoa. (Nessa oli aloittanut juoksunsa, joten ei se Tapsu ollut ollenkaan väärässä viime kerralla, vaikka nartun omistajat eivät vielä keskiviikkona uskoneetkaan asiaa.) Aloitettiin paikkamakuulla, joka suoritettiin kokeenomaisesti, mutta emme poistuneet kovin kaus koirista. Taavi pysyi oikein hienosti ja lähes koko ajan katsoi mua. 

Varsinainen päivän aihe oli luoksetulo. Siinä meillä on ollut kaikenlaista pikkuongelmaa, vaikka periaatteessa liike sujuu hyvin. Hokasin myös, että emme ole juurikaan viime aikoina harjoitelleet luoksetuoloa ja siihen liittyviä osa-alueita... Taavi on siis hidas, jää eteen liian kauas, välillä jopa vinoon ja edestä perusasentoon tulo sujuu vaihtelevasti, välillä perusasennon jäädessä hieman vinoksi.

Kotiläksylistalle tuli eteen tulon harjoittelu lyhyeltä matkalta, sivulle tulon harjoittelu eri kulmista ja vauhtia voisi yrittää saada lisää lelun/namipurkin avulla, karkuun juoksemalla ja niin, että olisi appari, joka pitää koirasta kiinni ennen luokse kutsumista. 

Lopuksi vielä paikkamakuuharjoistus, joka meni muuten hyvin, mutta lopuksi Tahvo ei meinannut nousta istumaan. Taisi Nessa haista sen verran, että keskittyminen ei ollut ihan kohdillaan 😲

Tänään myös näin taas hyvän esimerkin siitä, miten sen hihnan päässä olevan ihmisen käytös vaikuttaa koiraan. Kurssillamme on bortsu tosi nuoren tytön kanssa ja tämä uros tuijottaa, lähinnä Taavia, koko ajan ja rähisee. Taavi kestää yllättävän hyvin näitä tilanteita, mutta välillä sekin rähähtää... Bortsut nyt on tuollaisia tuijottelijoita, mutta se vaan meinaa olla Tapsulle vähän liikaa. Kurssimme toinen vetäjä (jolla käsittääkseni on myös ongelmakoirakouluttajan tausta) on useamman kerran neuvonut tyttöä toimimaan koiran kanssa ja tänään kouluttaja otti koiran pideltäväkseen aina niiksi väliajoiksi, kun se ei suorittanut liikkeitä. Ja kas kummaa, eipä tuojotellut tai rähissyt nuorukainen lähes ollenkaan. Myös se, onko alakouluikäinen lapsi sovelias koiran päätoiminen kouluttaja, on mielestäni pohtimsen arvoinen asia.

Sunnuntaina HePeKon pyrripainotteinen ryhmä oli vierailemassa Kotkassa raunioradalla ja minutkin oli pyydetty mukaan. Päivän aikana Tapsa pääsi kaksi kertaa radalle.

Ensimmäisellä kerralla kolme ukkoa. Outo rata loi mulle taas omat ongelmat liikkumisen suunnittelemisessa. Keli oli myös aamulla todella vähätuulinen, joten siitä ei paljon apuja irronnut. Päätin sitten kiertää alueen ensin ulkolaitoja myöten ja siitä sitten risteillen keskialueelle. Taavi on raunioilla hyvin omatoiminen etsijä, enkä näe syytä puuttua sen kulkuun kovinkaan paljoa. Pitkälti se kuitenkin liikkuu samoilla alueilla kuin itsekin.

Ensin kaivettiin ukko roskiksesta, seuraava oli pienellä korokkeella piilon takana avona. Sen kohdalla Tapsu sai hajun hyvin, mutta tarkka tuoksun alkulähteen paikallistaminen oli hieman vaikeaa ja lähialueelta Taavi tutki kaikki koloset ja lokoset tarkasti. Lopulta mm paikallistui ja sitten haasteeksi tuli sen luokse pääseminen. Koroketta kierrellessään Tapsa kuitenkin lysi paikan, josta pääsi ylemmälle tasolle ja sitten ukon luo haukkumaan.

Kolmas maalimies oli betonilohkarekasan sisällä siten, että Taavi pääsi sinne ihan viereen haukkumaan. Kaikki maalimiehet löytyivät tällä kertaa nopeasti, ilmaisut olivat hyviä ja hallinta ukolla pelasi hienosti. Erittäin hyvä suoritus siis ja olin tosi tyytyväinen!!

Toinen kerta radalla oli jostain syystä vaikeampi, lähinnä kai mulle. Lähdin liikkeelle samalla taktiikalla kuin edelliselläkin kerralla, tällä kertaa tuulta oli ainakin puuskissa reilusti. Kaksi maalimiestä oli melko lähekkäin toisiaan, toinen roskiksessa ja toinen korkealla tasolla. Taavi kävi ensin roskiksen luona ja haukahti kerran, mutta lopetti ja jätti piilon. Meni tästä sitten korkean tason alapuolelle ja lyhyen tarkennushaistelun jälkeen kipitti oikein reippaasti tikapuurappuset ylös tasolle. Vähän tasolla makaavan maalimiehen nuuskintaa ja sitten hyvä ilmaisu.

Vähän jänskäsin miten Tahvo rappusista suoriutuu, mutta molempiin suuntiin se kulki ne oikein reippaasti. Taavi hyppäsi etsinnäin aikana myös vaijerien varassa keinuvalle tasolle, eikä ollut siitäkään moksiskaan, vaikka vähän oli huterat oltavat.

Seuraavaksi poimittiin sitten se roskiskaveri ja sen jälkeen alkoikin sitten vaikeudet. Mulla jäi koko alueen etureuna käymättä. Se oli jotenkin vain niin vaikea hahmottaa, kun siitä tullaan alueelle sisään ja muu porukka oli siinä katselemassa toisten suorituksia ja grillipaikkammekin oli siinä. Ei siis tullut mieleenkään mennä sinne, vaan lähdin kiertämään aluetta uudestaan. Sain tässä vaiheessa sitten vinkin, että eturauna on käymättä ja niinhän siltä tiilikasojen keskeltä viemäriputkesta löytyi yksi kadonnut. Nää on aina niin hyviä opetuksia siitä koko alueen läpi käynnistä.

Kiitos kaikille mukavasta päivästä!! Alla joitain kuvia päivästä.