maanantai 10. elokuuta 2015

Tokoa ja etsintäharjoitus

Tämän viikon piti olla eka työviikko loman jälkeen ja olihan se, mutta suunnitelmat muuttuivat lennosta ja mulle iski sairasloman tuuraus vuorossa. Kivaa, mähän vihaan päivätöitä, kun en saa nukutuksi, joten oli niin kiva mennä pitkästä aikaan vuoroon. Siitä tosin seurasi lähes koko viikon treenisuunnitelmien muutos. Jotain keksittiin kyllä paikkaamaan suunnitelmia.



Tiistaina vähän tokoiltiin valvovan silmän alla, häiriötä tarjosi mulle vieras koira. Paikkamakuuta vierekkäin, laitoin liinan varuiksi vaikka olin kyllä aika varma Taavin pysymisestä. Kokeenomainen suoritus käskytyksellä. Oikein hienosti meni.

Seuraavaksi tehtiin perusasennossa kontaktiharjoituksia. Meidän ongelmahan on ollut kontaktin tippuminen ja mahdollisen välipalkan jälkeen totaalinen kontaktin puuttuminen. Nami merkitsee Taaville siis jonkinlaista vapautusta, vaikkei se liikkuisi paikaltaan mihinkään. Tähän ongelmaan pureuduttiin nyt seuraavanlaisella harjoituksella: seuraa -käskyllä katsekontakti ja sen tippumisesta huomautus napakalla "heillä" tai rykäisyllä. Hyvästä kontaktista nami ja heti sen perään vaadittiin rykäisyllä uusi kontakti. Välillä vapautus, pieni paikan vaihto ja sama uudestaan. Tämä metodi saattaa jopa toimia!!

Luoksetuloja tehtiin pari, tarkoituksena hakea vain vauhtia. Ensin appari piti kiinni ja käskyn saatuaan Taavi tuli sellaisella laukka - loikka - laukka vauhdilla, että oksat pois! Toinen tehtiin niin, että jätin Taavin istumaan ja kävelin kauas. Kutsun jälkeen heiluttelin namipurkkia ja Taavin ollessa lähempänä heitin namipurkin ohitseni taakse. Tällä pitäisi saada yksin treenatessa vauhtia koiraan, joka ei ole niin kiinnostunut leluista. Ja tällä kertaa vauhtia ainakin oli.

Lopuksi vielä muutama hyppy. Olen nyt sillä mielellä, että opetan Tapsun tulemaan hypystä suoraan sivulle. Tiedä sitten milloin muutan mieleni tuon suhteen takaisin siihen eteen tulemiseen. Paikkamakuu tehtiin vielä ihan viimeiseksi ja toisen koiran palloleikit kyllä kiinnostivat, mutta ei sieltä maasta hievahdettu  mihinkään.



Torstaiksi olin suunnitellut meidän osallistuvan mätsäreihin, mutta sen verran olen ottanut opikseni, etten hirveässä yövuorokrapulassa mene tuollaisiin paikkoihin. Ollaan vähän saatu meidän rähjäongelmaa hallintaan ja jos nyt olisin väsyneenä ja pinna kireällä mennyt tuollaisen koiralauman sekaan, niin siitä ei olisi hyvä heilunut ja mahdollisesti vähäiset aikaansaannoksemme toisten kanssa olemisessa olisivat valuneet hukkaan.

Ihan en kuitenkaan heittäytynyt tekemättömäksi, vaan iltasella kävin tallomassa pienen jäljen pellolle. Se sai vanheta kolme tuntia. Taavi jäljesti sen kohtuullisen hyvin, kulmat ja terävä kulmakin meni aika kivasti, vain pienellä tarkistelulla. Heinä oli pellolla päässyt jo aika pitkäksi, tiedä sitten onko silla tuohon hommaan mitään vaikutusta, mutta jotenkin tuntuu, että lyhyemmällä heinällä tuo homma olis kivempaa.


Perjantain vapaapäivän käytin hyväkseni tokohommissa ja sain taas valvovan silmän treeniseuraksi. Aloitettiin paikkamakuulla ja alku menikin hyvin, belgiuros ei kiinnostanut Taavia laisinkaan. Kentällä ennen meitä juoksetetun juoksuisen nartun hajut sen sijaan kiinnosti ja paljon kiinnostikin. Ensin Taavi vähän valui paikaltaan hajun perässä, huomautuksella ei mitään vaikutusta ja sitten se jo kohta olikin pusikossa kuseksimassa ja meinas pentele luikkia vielä karkuun, kun menin hakemaan sitä takaisin. Makuuseen palautuksen jälkeen yritti vielä vähän nuuhkia, mutta nyt huomautus auttoi. Voi perkele noita hormooneita!! Taavi on niin niiden pauloissa, ettei mitään rajaa, harkitsin jo kutaleelta pallien poistoakin.

Perusasentoharjoitusta tehtiin samalla lailla kuin alkuviikostakin ja se meni kohtuullisesti vaikka kyllähän tuo reagoi ihan kaikkiin juttuihin ympärillään. Koivunlehti kun vähän värähtää sadan metrin päässä, niin sitä täytyy vilkaista ja jos joku ajaa pyörällä kentän ohi, niin se on erityisen tarkkaavaisuuden vaativa kohde. Saati jos kentän laidalla tehdään tietöitä ja linnutkin ovat kai jo muuttamassa etelään. No, kovasti vain lisää harjoitusta niin saatetaan oppia tää homma ennen eläkeikää, huoh!

Liikkeestä maahanmenoa tehtiin, jos saatais toi seuraaminen kohdilleen, niin se olis ihan täyden kympin liike. Kaukoissa tehtiin tekniikkaa seisomisessa. Taavi nuohoaa mun liikettä ohjaavaa namikättä tosi paljon. En ollut tätä edes oikein huomannut aikaisemmin, kun olen ollut niin keskittynyt vain seuraaman sen jalkojen paikallaan pysymistä. Olemme myös opetelleet namin jättöä ja siinä Taavi ottaa etäisyyttä namiin, kun ei sitä saa. No tämä sitten aiheuttisen, että kun yritin Tapsun saada lopettamaan käden nuohoamisen, pomppasi se aina vähän taaksepäin. Ei siis auta yhtään kaukojen opetuksessa. Täytyy siis ilmeisesti vaan sietää tuota käden nuohoamista ja toivoa, että kun liike vähän iskostuu Taaville, niin se vähenisi.


Lauantaina oli tokokurssin päätöskerta. Aloitettiin paikkiksella ja olin siinä kyllä Tapsuun tosi tyytyväinen, vaikken arvannutkaan mennä hihnanmittaa kauemmaksi. Kurssin bortsu-uros tuijotti Taavia kaula pitkällään ja colliella oli parhaat tärppipäivät päällä (se ei osallistunut, vaan teki omat harjoituksensa sitten viimeisenä, mutta olisittepa nähneet ja kuulleet Taavin autoilla. Ei nimittäin jäänyt epäselväksi oliko se haistanut nartun vai ei =P ).

Luoksetulossa nuo hajut sitten näkyivätkin, ei nimittäin ole koskaan Tapsu tullut noin hitaasti mun luokse, nuuhki vaan ruohoa matkalla ja jouduin antamaan toisen käskyn. Hyvä ettei nostanut koipeakin kesken matkan...

Seuraamista tehtiin ryhmässä ohjatusti ja se meni aika hyvin, mitä nyt taas vähän laamailin. Pitäis saada joku sähköpanta itelle, joka aina huomauttais hitailusta. Miks mä en voi oppia kävelemään!!

Kurssin lopuksi meille kerrottiin, että seura on hankkimassa treenihallia ja kisaavien/tavoitteellisten tokoryhmä on perusteilla. Jes, vihdoinkin tähän tuppukylään saadaan paikka, jossa voisi talvella treenata! Ja toivottavasti pääsisin tuohon ryhmään treenaamaan!!


Sunnuntaina pelastushakuryhmälle oli järjestetty tosi etsintää vastaava harjoituspäivä. Oli tosi kivaa! Meidän etsintäalueelle oli kadonnut mies ja alle kouluikäinen poika. Alueen koko oli noin 100 m x 300 m. Kartturi piti huolen, että pysyimme aluella ja mun tarvitsi hoitaa vain koirahommat. Etsinnät suoritetaan pintahakuna ja lähdimme risteilemään alueelle. Ehdimme kulkea alueen kaksi kertaa poikki, kun Taavi hävis. Jatkoimme kartturin kanssa matkaa ja hetken päästä alkoi kuulua haukkua. Tapsu oli löytänyt kadonneet vajaan sadan metrin päästä ja siellä se paukutti kallioseinämän vieressä ja hyvin paukuttikin, kesti nimittäin jonkun tovin, kun juoksin paikalle. Taavi oli niin nopea, että olin ekaksi jopa vähän pettynyt, kun ei keritty ettiä, mut eihän sille minkään voi jos toinen on vaan niin hyvä =).


Alueiden jakoa


Alueen haravointia
Kadonneet ovat löytyneet




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti