Tammikuussa syntyivät Taavin toiset pennut. Maaliskuussa käytiin pentuja Ruotsissa katsomassa ja kovasti oli vilkasta ja luonteikasta porukkaa. Pennut ovat saaneet kivat kodit ja yksi niistä muutti Suomeen. Valitettavasti en ole päässyt tätä pentua tapaamaan, toivottavasti joskus kohdataan!
Maaliskuisen Ruotsin reissun lisäksi käytiin tammikuussa talviretkellä pohjoisessa ja kesä- sekä elokuussa Norjassa. Tälle vuodelle ei ollut sen suurempia reissusuunnitelmia, mutta korona-virus varmisti, ettei mitään päähänpistoja esimerkiksi näyttelyreissuista tullut.
Rally-tokossa meidän oli tarkoitus tänä vuonna startata MES-luokassa, mutta kevään koronasulut estivät alkuvuonna kisaamisen ja jotenkin sitten rally vaan vähän jäi. Loppuvuodesta pikkuisen aktivoiduttiin ja jos sitten vaikka ensi vuonna kokeiltas kisojakin tuossa kuninkuusluokassa, mikäli niitä jossain vaiheessa järjestetään...
Pelastuskoirahommat pyöri ainakin jollain tavalla koko vuoden ja niihin panostettiin. Vuoden aikana pidettiin useampi pitkän treenin treenipäivä ja vaikka korona perui monta leiriä, niin päästiin silti osallistumaan parille. Vuoden aikana suoritettiin molempien liittojen kaikki kokeet eli peko-t (eka pyrri ikinä) ja jäljen loppukoe ja hausta pimeä taidontarkastus. Oikeissa etsinnöissä oltiin mukana useaan kertaan.
Tokotreenit oli enemmän tai vähemmän tauolla koronan takia ja silloin, kun ne eivät olleet, niin yritettiin treenata parhaamme mukaan.
Vähän kuin joululahjaksi Taavi sai täysin terveen paperit loppuvuonna suoritetusta laajasta terveystarkastuksesta <3.
Ensi vuonna tavoitteena olisi korkata rallyn MES-luokka, vaikka alkuvuoden kisat jo peruttiinkin ennen kuin vuosi pääsi edes käyntiin... Lisäksi voisi tavoitteeksi asettaa myös veteraanikehissä pari pyörähdystä, joista osa ulkomailla koronatilanteen sen salliessa. Pelastuskoirahommia jatketaan edelleen ykkösjuttuna ja toivotaan terveyttä ja hyvää kuntoa meille molemmille myös jatkossa. Nose work kiinnostais ihan kamalasti, mutta säästelen sitä meille eläkelajiksi.
Viime talvi käytiin ahkerasti uimalassa uimassa, mutta nyt on kaksi lähintä koirauimalaa lopettanut ja tämän hetken lähimpään uimalaan on yli sata kilometriä suuntaansa. Tänä talvena ei siis uimaan päästä, ihan tosi kurjaa. Korona vei myös vesimattokävelytreenipaikan, joka ois ollu ehkä jonkinlainen uimisen korvike.
Koirakavereita nähtiin aina tilaisuuden tullen ja tulevalle vuodelle toivomme kaverilenkkien jatkumista!
Piti mennä pohjoiseen, että pääsi pyörimään lumessa
Joulun jälkeen kinkkua sulateltiin pienen porukan pitkien treenien päivällä sunnuntaina. Alun perin oli suunniteltu iso yhteisharjoitus naapurikaupungin pelastuskoiraporukan kanssa, mutta tiukentuneet koronarajoitukset vetivät senkin suunnitelman vessapöntöstä alas. Ihan paskaa.
Keli oli nollan tuntumassa, etelätuulta 7 m/s ja vähän lunta maassa. Taavin treenin tarkoitus oli saada ensin tunti tyhjää ja sitten esineeltä jäljen nosto. Meille oli varattuna reilu 30 ha.
Alueella kuljettiin siis aluksi vain aikaa tappamassa ja tiesimme kartturin kanssa missä esine on. Tunnin partioinnin jälkeen suuntasimme lähelle esinettä ja Taavi sen hienosti bongasikin. Jälki nousi myös hyvin. Taavi jäljesti vauhdilla ja en sitä käskyttänyt pysähtymään, joten se paineli jälkeä pitkin maalimiehen luo reipasta kyytiä. Ois ehkä pitäny ottaa kuitenkin liinaan... Ehti haukkua ukkoa hyvän tovin ennen kuin pääsimme kartturin kanssa paikalle. Treenin kokonaiskesto oli noin tunti ja vartti. Loistotreeni!
Pienen kuusen juurella näkyy sininen esine, jolta Taavi nosti omatoimisesti jäljen.
Löytö!
Maanantaina iltapäivästä rallyrataa.
Tuskastelu tän lajin kanssa ei varmaan lopu koskaan. Vaikka ei edes laske Taavin ärsyttävää röhkimistä ja muuta ääntelyä, niin rata kuin rata, niin melko hankalaa saada onnistumaan ilman virheitä. Aina on jokin tehtävä, mikä ei onnistu, vaikka se oikeasti osattaiskin.
Tämäkin rata meni periaatteessa ihan hyvin, mutta joka kerta joku liike meni pieleen. Yllättäen liikkeestä istuminen oli tosi hankala ja sit noi kukkaset myös ehkä liian epätarkkoja, vaikka voi ne ehkä olla ihan ok. Kerran Taavi ei osunut putkeen, vaan lähti kiertämään sitä ulkokautta...
Houkutus meni hyvin, kun houkuttimina oli palkintopokaali ja tyhjä ruokakuppi.
Tiistaina heti aamusta hallille ja alla oleva rata meni ihan hirmu hyvin. Tehtiin pari kertaa läpi. Musta tuntuu, että Taavi tekee rallya paremmin silloin, kun treenataan useammin. Tätä täytyy vähän tutkia. Toinen vaikuttava tekijä voi olla mun kävelyvauhti. Yritin nyt mennä vähän hitaammin ja olla selkeämpi. Katotaan miten jatkossa menee.
Hallilta suoraan Seijan luo ja Aunen ja Nupun kanssa lenkille.
Illalla käytiin vielä hakutreeneissä palauttelemassa sunnuntain pitkän treenin jälkeen kuuden ukon verran. Kaksi ekaa ja kaksi vikaa taputuksin, kaksi keskimmäistä valmiina. Palkat eri mittaisten haukkujen jälkeen, muttei mitään pitkiä haukkuja miltään ukolta. Ite olin koko ajan keskilinjalla ja Taavi sai juosta ukoilta mulle ja multa ukoille.
Keskiviikkona lenkkeiltiin sateisessa säässä Novan ja Viiman kanssa ja sen jälkeen hakuiltiin.
Tehtiin rakennusetsintää ulkorakennuksessa ja Taavi bongasi molemmat maalit hienosti. Toinen oli pressun alla ja toinen ylenpänä niin, ettei Taavi päässyt luo. Kiva oli tehdä vähän erilainen treeni pitkästä aikaa.
Viime sunnuntaina käytiin hallilla vähän hömpöttelemässä. Mulla oli makuu, niin en jaksanut ihan hirveesti panostaa ja pääpaino oli vain siinä, että ollaan muiden koirien kanssa hallissa rennosti, kun siitä taannoisesta päällekäyntilenkistä lähtien Taavi on kuitenkin ollut hieman kireä muiden seurassa. Ekaks meidän kaverina oli nuori lakenoisuros Tare, jonka aikana Taavi oli vähän äänekäs. Ääntely oli musta kuitenkin enemmän sitä että on vain mun yövuorojen aikana päässy patoutumaan turhan paljon energiaa. Seuraavaksi oltiin malinarttu Lolan kanssa yhdessä ja siihen olen tosi tyytyväinen. Ei tehty Taavin kanssa mitään erityistä, oltiin vaan. Lola juoksi muutaman kerran palkan saatuaa tosi läheltä Taavia patukka suussa ja Taavi oli ihanan rento. Ehkä me taas noustaan tästä, kunhan korona vain menis pois ja päästäis halliin useamman kuin yhden koiran kanssa yhtä aikaa joskus...
Treenin jälkeen käytiin Taren kanssa kimpassa lenkillä.
Maanantaina kävin rallyilemassa Hannele Pirttimaan rataa. Houkutukseen laitoin tietenkin meille kaikista pahimmat houkutukset eli namipallon ja -rasian. Se tuotti Taaville tietysti vähän vaikeuksia ja ekalla yrittämällä karkasi houkutukselle suoraan hypyltä. Myös seiso, kierrä koira -tehtävällä Taavin pyöriminen johtui mun mielestä pitkälti houkutuksesta. Sitä kuinka paljon se vaikutti istumasta seisomaan nousun vaikeuteen radan lopussa, en osaa sanoa, mutta hankala oli sekin liike.
Radan teko kiihdyttää Taavia ihan hurjasti. Kotona tekniikkaa treenatessa se pääsääntöisesti tekee tosi tarkasti ja hiljaisesti kaiken, mutta hallilla radalla se on tosi äänekäs ja tekeminen on hirveän epätarkkaa. Toki mun oma tekeminen on myös rataa tehdessä varmasti ihan kamalaa Taavin mielestä, joten aika paljon syytän itseäni siitä, etten osaa olla tarpeeksi selkeä ja yksiselitteinen radalla tehdessä.
Tämä rata tehtiin varmaan viisi kertaa peräkkäin, että saatiin se edes jotenkin onnistumaan. Positiivista oli, että puolen vaihto edessa juuri ennen putkea onnistui jokaisella toistolla ja sivulla peruutus oli aika hiljainen. Video on jostain loppupään toistosta, neljäs tai viides kerta rataa.
Vähänhän tää on vielä toivotonta, mutta ehkä joskus...:
Tiistaina käytiin Nova ja Viima bortsujen kanssa lenkillä. Tälläkin lenkillä törmättiin johonkin räyhähenkikoiriin, mutta onneksi oli iso hakkuuaukea ja välimatkaa niin paljon, ettei tapahtunut mitään. Kovasti äänekkäästi olivat toiset koirat tulossa kohti, mutta onneksi tottelivat omistajiaan ja palasivat metsän siimekseen.
Keskiviikkona rallya. Nyt meni rata heti jo ekaks jotenkin tosi kivassa mielentilassa ja kohtuullisen hiljaa. Muutamia hankalia paikkoja oli, kuten oikealta eteen ja siitä vasemman kautta takaisin oikealle. Taavi kiepautti itsensä usein vikopäin vasemmalle istumaan. Toinen hankala oli oikealla pyörähtäminen. Niin päin Taavi on vain tosi paljon kankeampi. Mut yksittäin onnistuu nämäkin, mut radan osana olivat hankalia. Mahtavaa oli edessä peruuttamisen onnistuminen!
Torstaina hakuiltiin pimeässä. Kahden ukon lisäksi metsässä oli myös takki. Alue oli noin kolme hehtaaria ja tuulta vain pari metriä.
Aluksi Taavi löysi takin ja haukkuikin sitä muutaman kerran, mutta ilmeisesti maalimiehen haju kantautui voimakkaana sen nenään ja se menikin maalimiehen luo haukkumaan. Maalilta palattiin tulosuuntaan ja Taavi menikin heti haukkumaan takin. Näitä esineilmasuja pitäisi muistaa vahvistaa...
Takin jälkeen pieni lenkki alueen laitaa pitkin ja tosi hyvin irtosi Taavi taas maalille melkoisen olemattomasta tuulesta huolimatta. Hyvät haukut molemmilla maaleilla.
Perjantaina aamusta hallilla rallyilemassa. Taas meni melko kivasti, mutta on noi joka suuntaan pyörimiset vaan hankalia ja mun on ihan hirveen vaikea olla tarpeeksi selkeä. Aina joku liike menee pieleen. Mut kokonaisuutena ok tekemistä.
Mentiin rata muutamaan kertaan läpi ja sitten hinkattiin muutamaa kohtaa kuten putkesta oikealle tuloa niin, ettei Taavi olis ihan vinossa ja sitten tehtiin myös noita erilaisia mun ympäri pyörimistä.
Meidän hallilla ollessa Muru oli käynyt kävelemässä melkein kolmen kilsan jäljen ja me käytiin se ajamassa pari tuntia vanhana.
Jäljen nosto vapaana. Tarkistelua molempiin suuntiin ja lopulta valinta oikeaan suuntaan. Koko päivän oli satanut räntää, joten märkää oli ja toisin paikoin jälki oli jäänyt märän räntäkerroksen alle. Jonkin matkaa jäljestettyämme rupesin kuuntelemaan huutoa ja muistin, että tänään on RUKn kirkkojärvimarssi ja metsä täynnä vihreitä miehiä kisaamassa keskenään. Noh, ei auttanut kuin jatkaa ja katsoa kuinka käy.
Ja hyvinhän meille kävi. Taavi keskittyi jälkeensä todella hyvin ja joukkueiden juostessa meidän ohi tai editse, Taavi vain nosti päätään, katsoi varusmiehiä hetken ja jatkoi heistä välittämättä hommia. Muutamassa kulmassa se näköjään vähän oikoi, mutta liinan päässä ne tuntuivat ihan hyvältä menolta. Välillä kyllä epäilyttää karttaohjelmien tarkkuuskin, mutta ei se kyllä yleensä noin paljoa eroa.
Jäljen yli menneet harhat eivät haitanneet yhtään ja yhdessä kohdassa jälki oli jäänyt pidemmältä matkalta marssijoiden alle, mutta siitäkin Taavi bongasi jäljen hyvin sen irtaannuttua varusmiesten jäljistä. Kaikki viisi esinettä löytyi. Haastavaa oli hakkuuaukean vieressä kulkevalla metsäautouralla menevä jälki, kun tuuli kävi aukealta päin. Painoi selvästi hajua metsän puolelle. Meillä ei myöskään juurikaan ole ollut noin pitkää matkaa tieuralla menevää jälkeä, joten voi johtua siitäkin, että Taavi haki hieman jälkeä metsän puolelta.
Siinä se meidän jälki jossain menee...
Vesiesteet ei hidastaneet menoa
Tieura oli paikoin hieman haastava
Lauantain lenkillä en olisi voinut olla tyytyväisempi, kun Taavi yhtäkkiä kiskoi määrätietoisesti tieltä metsään ja nosti sieltä mulle hanskan! Hanska oli lumen peitossa, joten se oli ainakin eiliseltä ja se oli useamman metrin päässä tiestä.
Kato mitä mä löysin!!!
Sunnuntaina hakuiltiin n. 10 hehtaarin alueella. Kaksi maalimiestä ja yksi rinkka. Tuulta oli hyvin, noin 7 m/s lounaasta.
Taavi nosti ensin molemmat maalimiehet, kaukaa molemmat, noin kahdestasadasta metristä. Lopuksi käveltiin niin, että myös rinkasta oli mahdollista saada haju. Nyt oli jo vähän varmempi ilmaisu kuin torstain treeneissä takkiin.
On mahdollista, että aika alkuvaiheessa Taavi oli menossa rankalle, mutta kutsuin sen pois. Esineet eivät ole sille niin vahvoja, etteikö jättäisi niitä kutsusta toisin kuin maalimiehet.
Viime tiistaina pimeetä hakutreeniä vajaan kolmen hehtaarin alueella kahdella seisovalla maalimiehellä. Tuuli oli oikein ihanteellinen, vettä satoi vähän.
Taavi oli taitava oma itsensä. Nyt ei edes noussut seisovia maaleja vasten, vaan oli ollut oikein korrekti. Molemmilta pitkät ilmaisut, kun kävelin paikalle. Eka nousi noin seitsemästäkymmenestä ja toka sadasta metristä, joten ihan kunnon pitkät ilmaisut tuli molemmilta.
Treenien aikana tuli useampi viesti siitä, miten eri seurat peruvat taas kaikki treenit koronatilanteen pahetessa. Loppuvuosi treenaillaan siis omineen ja pienissä porukoissa. Tuntuu aika raskaalta synkän pimeyden keskellä taas nämä koronatoimet. Ja treenien tauolle meno on pieni ja mitätön asia, mutta kun kaikki elämä tuntuu taas loppuvan kerta heitolla kieltojen, sulkujen ja kaiken hysterianlietsonnan keskellä. Tulis edes lunta, niin ei olis koko ajan niin pimeää!
Vaikka korona taas lopetti ohjatut treenit, niin hallilla voi onneksi vielä käydä omineen, joten keskiviikkona aamulla käytiin tekemässä rallyrataa. Rallyn treenit olen nyt ajatellut toteuttaa niin, että tekniikkaa ja yksittäisiä liikkeitä hiotaan kotona ja hallilla käydään tekemässä rataa. Yksittäisinä liikkeinä suurin osa tehtävistä menee hyvin, mutta radalla Taavi kiihtyy.
Hallin pienuuden vuoksi mes-rata on sinne vähän hankala mahduttaa, mutta soveltamalla mennään. Alla kuva tämän treenin radasta. Oikean puolen seuruu radalla on huonompaa kuin muualla tehtynä ja tehtävässä, jossa koira tulee eteen ja siitä takakautta takaisin oikealle sivulle oli tällä kertaa haasteita. Myös oikealla peruuttaminen on vielä haastava ja kovasti kiihdyttävä. Muuten rata meni kohtalaisen hyvin.
Hallilta suoraan metsään pitkään etsintätreeniin, alue oli 27 hehtaaria. Kamu oli mennyt piiloon ja suunnitelmana parin tunnin etsintä, ns. rajojenhakutreeni. Alun partion tiheään ihan vain ajan kuluttamiseksi, jottei löytö olisi tullut liian nopeasti.
Puolentoista tunnin tyhjän etsinnän jälkeen Taavi selvästi turhautui hieman ja jos mulla olisi ollut kartturi, niin olisin laittanut sen piiloon välipalkatakseni Taavin. Edellisissä pitkissä treeneissä maali on löytynyt selvästi aiemmin ja etsinnän kokonaisaikakin on ollut lyhyempi. Tosietsinnöissä on aina ollut laittaa kartturi maaliin alueen etsinnän lopuksi.
Treeni kesti aika tarkkaan kaksi tuntia ja löytö tuli aika läheltä, tuulta ei kyllä ollut paljoakaan. Matkaa metsässä mulle kertyi kuusi kilometriä, Taaville vähän enemmän.
Juomatauki
Torstaina käytiin aamusta hammaskiven poistossa ja samalla reissulla tehtiin seniori-iän lähestyessä täystarkki.
Ennen nukutusta kuunneltiin sydän, josta ei kuulunut mitään epänormaalia. Naislääkäristä taisi tulla meidän uus lemppari, kun Taaville ei tarvinnu laittaa edes koppaa päähän pöydällä tutkimisen ajaksi, niin kivasti käyttäytyi. Se myös nukahti paremmin kuin koskaan, mikä voisi kertoa siitä, että ei jännittänyt tilannetta kovinkaan paljoa. Ja herättyäänkin Taavi olis kävellyt suoraan lääkärin luo, ei ollu kiire ulos ollenkaan.
Hampaat oli tosi hyvässä kunnossa. Hammaskiveä oli kertynyt vähän, poistetun hampaan puolelle vähän enemmän, muttei mitenkään ylettömän paljoa sinnekään. Jäljellä olevassa isossa takahampaassa pieni kiillevaurio, muttei mitään vakavampaa. Yksikään hammas ei heilunut.
Hammashoidon lisäksi tutkittiin aamupissasta otettu näyte, josta ei löytynyt mitään poikkeavaa, kuten ei myöskään verikokeesta. Myös kilppariarvot tutkittiin ja niidenkin osalta Taavi sai terveen paperit.
Kuvattiin luustoa lonkkien, kyynärien ja selän osalta. Lonkat edelleen hyvät ja siistit, ei nivelrikkoa. Kyynärät lääkärin mukaan täydelliset ja selkäkin oli erittäin hyvässä kunnossa. Selässä ei merkkiäkään spondyloosista tai mistään rappeumista. Kaularangassa yhdessä nikamassa pientä alkavaa kulumaa, mutta oli kuulemma pantaa käyttävän koiran kaularangaksi todella siisti. Ehkä meidän pelastus on ollut vapaana lenkkeily.
Polvet tutkittiin taivuttelemalla, eikä niissäkään ollut mitään huomautettavaa. Polvet näkyvät myös lonkkakuvissa ja ovat siistit ainakin edestäpäin kuvattuina.
Eturauhanen tutkittiin sekä kopeloimalla että ultralla ja se oli normaali.
Perjantai aamuna hallilla rallyrataa. Rata oli kiva, eikä siinä ollut mitään mikä ei olisi onnistunut. Kiljukaulasta vaan lähtee ihan liikaa ääntä. Vasta kolmas kierros rataa oli hiljainen...
Radan jälkeen hinkattiin oikean puolen seuruuta ja käännöksiä. Jätättää taas ihan hirveesti oikealla puolella.
Sunnuntaina hakuiltiin kokeenomainen reilu kolme hehtaaria. Tais olla sotapojat käyny alueella suunnistamassa, kun hajuja tuntui olevan paljon ja vauhti sen mukainen. Kolme maalia löytyi kuitenkin vartissa ja kaksi niistä yli sadasta metristä, joten haukuistakin tuli pitkät.
Maanantaina pientä rallyn tekniikkatreeniä ja paikkisharjoitus Hildehäiriöllä. Hilde oli käymässä kylässä ja treenattiin vähän yhdessä. Oli ihan super paikkis, kun Taavi oli paikkamakuussa ja koska Hilde ei nuoren ikänsä puolesta ihan vielä ole täysin hallinnassa, niin sepä kävi kesken kaiken nuolemassa Taavin naamaa. Mitä tekee Taavi?? Makaa vaan rauhassa paikkiksessa, vaikka huusin sille vapautuskäskyn, koska koin tämän häiriön olevan niin suuri, etten voi vaatia makuuta siinä. Mut ei haitannut Tapsaa, kun homma oli kesken ja siellä se vain pötkötti tyynesti.
Muutenkin Taavin sydän suli Hildelle tällä vierailulla ja kaksikko sai kivasti leikkiä aikaiseksi. Vauhdissa Taavi jää auttamattomasti jälkeen ja se vähän tuntuu harmittavan, mutta muuten leikkivät oikein kivasti.
Tänään tiistaina käytiin aamupäivällä ajamassa 16 tuntia vanha 1,2 kilometriä pitkä jälki. Pakkasta - 2 °C ja 6 m/s etelätuulta.
Jäljen nosto vapaana ja nousi takajälkenä. Aina takajäljiltä on tuullut voimakkaasti, kuten nytkin... muuten koko jälki meni varsin mallikkaasti. Erityisen tyytyväinen olen kulmiin ja tien ylityksiin. Ekassa tien ylityksessä tietä pitkin käveli juuri ennen meitä joku, joten häiriötä ainakin oli. Kaikki neljä esinettä löytyi.
