lauantai 12. joulukuuta 2015

Talvea odotellessa

Itsenäsyyspäiväsunnuntaina syysmyrskyn jälkipuuskissa jäljestettiin 1,2 km pitkä, viisi tuntia vanha jälki. Metsä oli todella märkä ja tuulta riitti. Janalla oli mittaa kymmenisen metriä ja se meni hienosti! Jälki muutenkin oli ihan kohtalaisen hyvä suoritus kaikkinensa. Kahden käden taktiikkaa mun pitää kyllä vielä harjoitella ja opetella tunnistamaan liinan vedosta jäljellä olo. Tuo kaksi kättä liinassa tuntuu kyllä hyvältä tavalta, kunhan sen oppii. Pitää myös kokeilla millä etäisyydellä Taavista on parasta olla. Nyt olin aika lähellä, ehkä parin metrin päässä ja se ehkä vähän kuitenkin häiritsi Taavia, en tiedä... Jäljen kymmenestä kepistä löytyi yhdeksän, ekaa ei löydetty.


Illalla oltiin jälkiporukan tottiksissa ja Tapsa oli niin kympillä mukana! Aluksi paikkamakuu niin, että lansunarttu teki hakuilmaisutreeniä, juoksua ja haukkua oli siis häiriönä. Maahan kyykistynyt maalimies oli kyllä Tapsan mielestä se epäilyttävin juttu. Lansu myös teki muutaman seuruukuvion Tapsan editse. Hienosti pysyi Tahvo paikallaan.

Tehtiin myös seuraamista kävellen, juosten ja hitaasti, kaikki onnistui hyvin. Muutama luoksetulon loppuasento, Taavi tulee jo paremmin lähelle. Kapulan pito meni hyvin ja pari hienoa leiskautusta 80 cm esteen yli. Kyllä sai olla tyytyväinen pikkumieheen!


Tiistaina eka tokotunti aloitettiin paikkamakuulla. Tapsa oli tosi hyvä, ei vinkunut ja oli kaikin puolin rauhallinen. Tehtiin kaksi toistoa, puoli minuuttia ja minuutti, itse olin hallin toisella laidalla. Häiriötä oli myös taas tarjolla hyvin haukkuvien ja liikkuvien koirien muodossa.

Seuruuta tehtiin kaksi koiraa kerrallaan liikkuroituna. Tapsa edisti tällä kertaa vähän ja oli muutenkin melko yli-innokas. Hiottavaa tuossa seuruussa riittää, mutta voi miten täysillä Taavi teki! Noutokapulaa heiteltiin niin, että itse istuin tuolilla ja Taavin piti palauttaa kapula mun syliin. Ihan hyvin teki sitäkin.


Kaveritunnilla tehtiin perusasentoon tulon harjoittelua eri kulmista. En tiedä mikä tässä olisi hyvä tapa, kun Taavi on nyt selvästi oppinut tulemaan ensin vähän sinne päin ja sitten korjaa asennon, yleensä ennen kuin edes huomautan. Seuruuta tehtiin myös henkilöryhmässä, meni hyvin varsinkin silloin kuin tehtiin vain muutamia askelia kerrallaan. Namipalkkaa yritän myös vähentää.

Lopuksi tehtiin paikkamakuu ja nyt Taavi vinkui ihan koko ajan, ärsyttävää! Voiko toi johtua siitä, että tällä kertaa paikkiskaverit olivat osaavia ja häiriötä ei niinkään ollut tarjolla ja sitä myötä tulee vinkumista, liian vähän keskittymistä vaativaa hommaa siis??? Palattiin koirien luo vasta, kun Taavi oli edes sen hetken hiljaa, että ehdittiin lähteä liikkeelle. Mun kävellessä ei sitten vinkunut ollenkaan. Tehtiin vielä paikkista koirat kolmiossa ja vain joidenkin metrien päässä toisistaan. Nyt oli niin hiljainen poika että! Käveltiin vielä vuorotellen kaikkien koirien ympäri.

En tiedä olenko itse erilainen vai mistä johtuu, mutta ekalla tunnilla Taavi on yleensä aina parempi kuin tällä tokalla tunnilla. Vai väsähtääkö se, vaikkei treenihetken pituus kerrallaan kovin pitkä olekaan. Vai onko syy se, että kaveritunnilla ollaan yleensä yksi koira kerrallaan ja täten ei tarvi niin tosissaan keskittyä??


Torstaina treenittiin esineruutua omassa pihassa. Nurmikolta esineet tulee todella vauhdilla, mutta metsän puolelle siirryttäessä vauhti hidastuu. Jatkamme siis nurmikkotreeniä innon kasvattamiseksi ja ylläpitämiseksi...


Perjantaiaamuna ennen kukonlaulua kävästiin hallilla tekemässä alon liikkeet läpi. Vinkumista lukuun ottamatta ihan kelpo suoritus. Ainoastaan seuruu oli kamalaa. En vaan ymmärrä miksi joskus Taavi seuraa tosi hyvin ja joskus siitä ei tule mitään. Kaukoissa Tapsa ei noussut ekalla. Lopuksi leikittiin riehakkaasti ja harjoiteltiin lattian haistelemattomuutta.


Tällä viikolla lenkkeiltiin Remun ja Siirin kanssa sekä käytiin pitkästä aikaa pyöräilemässä. Nyt meillä on oikein semmonen satulan alle kiinnitettävä koirantalutussysteemi. Onko se hyvä, niin en oikein vielä osaa sanoa. Helpompi sen kanssa on polkea kuin irtohihnan, mutta kun Tahvo haluaa käydä tarpeillaan, pitäis mun mennä pyörineni perään ja kunnon kakkarinkiä sen lyhyen hihnan kanssa ei oikein pääse siellä pusikossa kiertämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti