Hieno koiruus, mulle terapiaa

Edellisessä tiistaitokossa ruutuiltiin oikein urakalla. Ideana namialustalle meno ja siellä pysyminen. Ensin vietiin alusta Taavin kanssa yhdessä ja lähetys aika läheltä ruutua. Kävelin itse perässä ja annoin namit alustalle. Kehuja vaihdeltiin niin, että kehun joko nauhan ylityksestä tai vasta kun olen itse ruudussa. Tehtiin eri matkoilta ja suunnista, appari kävi lähetysten välillä näyttämässä alustaa. Tehtiin myös niin, että koira jätettiin maahan ruutuun ja mä kävelin ees taas ja ympäri ja appari huuteli käskyjä. Tässä Taavi pysyi hyvin paria pientä nykyä lukuun ottamatta ja kävin välillä palkkaamassa alustalle. Kaikkinensa Taavi oli tosi hyvä ja pystyi hienosti keskittymään omaan tekemiseen toisen koiran ruutuillessa hallin toisella laidalla. Koiruus pinkoi alustalle hyvin ja jäi sen luo, painui usein myös suoraan maahan ja pysyi hienosti paikallaan.

Paikkamakuuta tehtiin myös ja mut pakotettiin jättämään Taavi. Pieni hihnanpätkä sille jäi kaulaan, mutta mä olin hallin toisella laidalla eli n. 20 m päässä eikä mitään ongelmia eikä vinkumisia.


Kaveritunnilla tehtiin hyppytekniikkaa, peruutusta ja perusasentoja. Hyppytekniikkaharjoitus meni hyvin. Peruuttamista tehtiin ohjuririman kanssa ja sekin meni melko hyvin. Nami nenässä taktiikalla mennään. Perusasennot olikin sitten vähän kinkkisempiä. Joka toinen perusasento oli hyvä ja joka toinen vino. Täytyy ottaa tehokuuri tähän, jos saisi vaikka jotain edistyst'ä aikaiseksi.


Perjantaina kävin omineen hallilla ja tarkoitus oli tehdä alon liikkeet. Kyllä me ne tehtiin, mutta Taavi oli jotenkin ihan ulalla. Mulle tuli sellainen olo, että se etti ruutua. Vinkiminen ja vonkuminen ja pomppiminen oli samanlaista kuin silloin, kun ollaan käyty yhdessä viemässä purkki ruutuun tai eteenmenoon. Tai sitten kyse oli jostain ihan muusta kun koira oli kaikkinensa todella outo. Lähes kaikki liikkeet näytti siltä, ettei oltais juuri koskaan niitä tehty... Lopuksi vielä muutama  80 cm hyppy.


Lauantaina monen sattumuksen summana päädyttiin lopulta pehatreeneihin ja Taavi jatkoi ulalla oloa. Ei edennyt juuri mihinkään ja muutenkin oli ihan outo. Kolme ukkoa oli piilossa, mutta kahden jälkeen me lopetettiin, kun hommasta ei vain tullut oikein mitään. Treenien loppuun tehtiin Taaville yksi pisto niin, että Taavi näki metsään menevän ukon. Tämö suoritus oli hyvä.


Sunnuntaina jälkiporukan tottiksessa Tapsalle vain vähän kivaa. Alkuun paikkamakuu labbiksen tehdessä häiriötä ja sitten vauhdikkaita luoksetuloja. Luoksareita tehtiin myös siten, että Tapsan piti juosta häiriöihmisten välistä mun luo, hyvin kulki.

Kuva Tiinan kamerasta ja taitaa olla edellisviikon treeneistä, mut sama meininki...

Tän viikon tiistaina tokossa ruutua, liikkeestä maahan, pari luoksaria ja paikkis. Kaikkia tehtiin useamman kerran. Ruutujen aikaan meillä oli treenikamuna porokoirauros ja Taavin piti kytätä sitä ja sen haukkumista. Ei oikein tullut keskittymisestä mitään ja mua rupes vituttamaan, kun koira vain tuojottaa toista ja huomautuksista huolimatta jatkaa tätä eitoivottua toimintaa. Ja niinhän siinä kävi, että yhdellä lähetyksellä Taavi menikin porokoiran suuntaan. Pari perkelettä ja vetäjän avustus karjuntaan kuitenkin pysäyttivät Taavin aikeet ja se palasi vähän luimistellen mun luo. Voi kettu kun mua ottaa päähän toi!! Aina kun saadaan vähän jotain onnistumisia, niin sitten Taavi vetää taas maton mun jalkojen alta ja mun usko ja luotto siihen häviää taas tyysti. Vituttaa, kun noi on niin pieniä ja yksittäisiä juttuja ja lähes kaikki muut jutut menee niin hyvin, mutta noilla on kuitenkin niin iso vaikutus sitten siihen kaikkeen muuhun.

Liikkeet mitä tehtiin, meni melko hyvin. Mitä nyt ruutuun mennessä piti vähän vilkuilla poroa. Liikkeestä maahan oli hyviä, Taavi on tosi nopea. Perusasennosta maahan meno ei onnistunut silloin, kun porokoira oli meidän selän takana, sieltä Taavi nousi kuin jousen palauttamana takaisin istumaan. Kun käännyimme sivuttain porokoiran suuntaa, ei ollut mitään ongelmia maassa pysymisessä. Taavi on vain niin kovin epävarma muiden suhteen, enkä kyllä meidän taustalla sitä ihmettele yhtään...

Tehtiin myös maassa olevan koiran luo palaamisharjoituksia ja niissä Tapsu meni vähän lankaan. Ohjaaja huuteli käskyjä ja Taavi nousi "sivulle" käskyllä istumaan. Meillä ei edes ole tuo käsky käytössä. Mutta tässä taas näki, että näitä liikkurin käskyjä ja muita häiriöitä pitää harjoitella kovasti. Luoksetulossa Taavi myös kerran lähti liikkurin hämykäskystä, mutta huomasi tehneensä virheen ja vauhti vaihtui ensin hiipimiseksi ja sitten se kävi istumaan. Voi höpsö. Tehtiin uusinta ja nyt ei liikkurin käskyt hämänneet.

Lopuksi otettiin kolme settiä paikkamakuuta. Taavi oli taas kerran tosi hyvä, ei edes vinkunut yhtään. Mä olin noin viiden metrin päässä.

Tokotunnin lopuksi ja kaveritunnin aluksi mulle pidettiin saarnaa ja tsemppipuhetta siitä, miten mun pitäis alkaa luottamaan Taaviin paikkamakuussa ja muutenkin. Helpommin sanottu kuin tehty. Kaikkien muidenkin koirat on kuulemma joskus ihan urpoja ja ei se ole niin vakavaa ja Taavi on niin hirveen hyvä ja ja ja. Mut en vaan voi sille mitään, etten luota, kun aina ajoittain tulee muistutuksia siitä, että olen paska koiranohjaaja ja mun kullanmuru ei ole hallinnassa.... Mut on mulla vaan ihania treenikamuja, kun ne haluaa ja jaksaa yrittää auttaa.

 Kaveritunnilla en sitten tehnyt Tapsan kanssa mitään, kun fiilikset ei ollu oikein semmoset, liikkuroin vain muita. Ei ole helppoa hommaa sekään.


Keskiviikkona käytiin pikaseen hallilla tekemässä vähän korvienvälitreeniä mulle. Kaverina mali- ja briardurokset. Paikkamakuu ihan loistava. Tapsa oli keskellä ja briard päätti tehdä hyökkäyksen. Onneksi sillä oli hihna kiinni ja Tapsa nousi vain vähän puoli-istuvaan asentoon ja palasi maahan briardin lopetettua. Tehtiin paikkis pariin kertaan. Voi kun mulla oli hieno koiruus.

Sitten vähän jättävien erottelua, siitä ei nyt jostain syystä meinaa tulla mitään, seisominen ei onnistu... seuruu oli oikein mallikasta. Lopuksi kiusattiin Taavia toisten huutelemilla hämykäskyillä. Pari kertaa Taavi meni halpaan, mutta kun se sai jutun juonesta kiinni ei meillä ollut ollenkaan ongelmia. Pää kyllä pyöri kuin väkkärä, mutta asento pysyi. Oikein hyvä mieli jäi näistä treeneistä!


Torstaina oltiin tokokurssin treeneissä. Näissä treeneissä on hyvää se, että kaikki koirat ovat hallissa samaan aikaan, mutta samalla se on huonokin juttu. Kurssin vetäjältä menee oma aikansa henkilökohtaisen palautteen antoon ja tänä aikana muut ovat 'omineen'. Mä teen näinä aikoina kontaktiharjoituksia, pieniä seuruupätkiä ja muuta pientä. Mutta tunnin mittainen keskittyminen kovassa häiriössä (vieressä aksatreenit) on  vain vähän liikaa vaadittu ja Taavista huomaa, että se vähän väsähtää. Tänään yritinkin siirtää meidän kotona harjoittelemaa kölli - käskyä hallille. Muutamaan otteesee Taavi jopa oli hetken maassa rennosti. Muitenkim se oli lunkin oloinen näissä treeneissä. Toivottavasti tämä koirahäiriöille altistaminen alkaa tuottaa rulosta!

Harjoiteltii  tänään ryhmässä ohjattua seuruuta, saatiin kehuja hyvästä twknisestä osaamisesta, vain jo ossa seuraaminen oli vähän huonompaa ja sekin meni mun mielestä tosi hyvin aikaisempiin vastaaviin verrattuna.

Merkin kiertoa tehdessä näkyi häiriön suuruuden vaikutus Taavin suorituskykyyn. Olin kuitenkin tyytyväinen, että saatoin pitää Tapsaa vapaana, vaikkei suoritukset ihan sieltä parhaasta päästä olleetkaan.

Kaukoja tehtiin myös. Istu - maahan - istu -vaihdot menee hyvin. Paikaltaan liikkumista rupeaa tulemaan lukuisien toistojen jälkeen. Tulkitsen tämän kyllästymisenä saman toistoon. Maahan - seiso - maahan vaihtoja tehdään edelleen nami nesässä.

Lopuksi pari liikkuroitua kokeenomaista luoksetuloa niin, että Tapsan oleessa lähellä lähdinkin karkuun. Taas oli kiva nähdä, että Tapsa pysyi istumassa hallin toisella laidalla muista huolimatta. Nämä kasvattavat luottoa! Muutenkin Taavi oli tällä kertaa huomattavasti rennompi kuin aiemmin.


Lenkkikavereina ovat olleet Remu ja Otto:

Tiina Suuronen: